Vitsi miten hyviä aiheita ja ideoita teiltä on tullut! Oon täällä ihan fiiliksissä lukenut niitä ja saanut paljon ideoita uusille postauksille, huippua, kiitos! Ryhmäliikunta on lähellä sydäntä ja kokemusta sen osalta mulla löytyy paljon. Oon myös miettinyt paljon oikeanlaista ravitsemusta tälle lajille, etenkin siitä kulmasta kun on ohjaaja, eikä treenisuunnitelma välttämättä mene aina kuten kirjoissa. Ohjaajan arki voi koostua määrällisesti suurista kuormista ja rasitus on yleensä vielä hyvin samantyyppistä. Ryhmäliikunta menee jatkuvasti ”atleettisempaan” suuntaan ja useimmat tunnit ovat nykyään kovatehoisia suorituksia. Niitä kun tempasee useamman päivään ja vielä monena päivänä viikossa, täytyy myös ravitsemuspuolen olla kunnossa.

Sivusit jossain kirjoituksessasi aihetta – olet huomannut että moni ryhmäliikunnanohjaaja treenaa kovaa, mutta kroppa on silti löysässä kunnossa. Arvelit tuolloin, että syy löytyisi liian vähäisestä energiansaannista? Tästä olisi mukava kuulla lisää konkreettisin esimerkein: mitä syödä ennen treeniä ja mitä jälkeen, mikä olisi ohjaajalle sopiva määrä energiaa treenipäivinä ja muina päivinä jne?

Kuten ravitsemusasioissa aina, on tässäkin aiheessa vaikea antaa mitään suoranaisia ohjeita, sillä tähän vaikuttaa tietysti lähtötaso, sukupuoli, ohjauksien määrä jne. Itse olen kuitenkin ollut tilanteessa (ja myös todistanut vierestä useita samanlaisia tilanteita) joissa treenimäärät (ohjaukset ja mahdollisesti vielä omat harjoitukset) huitelee todella korkeissa lukemissa, ruokavalio on hyvinkin rajattu, mutta kroppa ei näytä yhtään siltä miltä sen kuvittelisi noilla treenimäärillä ja ravinnolla näyttävän. Tämä jos jokin voi olla hyvinkin stressaava tilanne, joka johtaa mahdollisesti siihen, että treenimääriä lisätään entisestään tai sitten ravitsemuspuolella kiristetään, jolloin kuuluisa oravanpyörä on valmis.

Itse olen myös ollut tilanteessa, jolloin oon hakannut päätä seinään juuri edellä mainitulla tavalla ja kun olen joutunut, tai tajunnut ottaa pidemmän ajanjakson kevyemmin tai pitänyt totaalista lepoa, on kroppa yhtäkkiä jopa hyvinkin nopealla aikataululla irroittautunut turvotuksista ja paino lähtenyt laskuun / kehonkoostumus muuttunut kireemmäksi. Esimerkkinä viime kevään rutistus, jolloin olin ruokavaliolla ja tiukalla treeniohjelmalla jopa 5-6 kk ja sain toki tulosta aikaiseksi, mutta kun flunssan vuoksi joudin sairaslomalle, laihduin kahdessa kolmessa viikossa – 6 kg. 😀 Tuo nyt ei ollut mikään ihanteellinen tila, mutta kertoo myös siitä että kovassa rasituksessa ja stressissä, keho pitää kynsin ja hampain kiinni siitä mitä on jäljellä.

Yleisimpiä stressin aiheuttajia voivat olla esimerkiksi liian suuri työkuorma, ahdistavat ihmissuhteet, alkoholi, tupakka, kofeiini, sokeri, suolisto-ongelmat, liian vähäinen uni, huonolaatuinen ruokavalio (paljon sokeria, valkaistua viljaa ja prosessoitua ruokaa) sekä ravinnevajeet, kuten magnesiumvaje. Liian vähäinen magnesiumin määrä elimistössä pitää yllä liian suurta stressihormonien eritystä. Useimmiten stressiin liitetään vain  psyykkiset jutut ja unohdetaan että myös urheilusuoritus on aina stressi keholle. Tästä päästään ryhmäliikuntaan ja sen ohjaamiseen, joka on siis usein ohjaajalle vielä ”stressaavampi” tilanne ja vielä useamman kerran päivässä, monena päivänä viikossa. Liikaa harrastettuna aerobinen harjoittelu lisää kortisolin eritystä ja kuten on tullut ilmi, liiallisella kortisolilla on paljon epämieluisia vaikutuksia, kuten aineenvaihdunnan häiriöt, keskivartaloon kerääntynyt rasva ja univaikeudet, jotka taas vaikuttavat yleiseen oloon ja palautumiseen.

Suuret treenimäärät vaativat paljon huomiota muilta elintavoilta. Riittävä ravinto, uni, lisäravinteet ja muuten tasapainossa oleva elämä on säästänyt meikäläisen pahimmilta ongelmilta. Jos vetäisin näillä treenimäärillä ja kituuttelisin vähäisellä ruualla ja nukkuisin huonosti, en varmaan olisi jaksanut samaa rumbaa paria vuotta pidempään. Olen toki käynyt välillä siellä rajoilla ja huomannut, että nyt pitää vetää jarrusta. 

No, miten sitten kannattaa syödä jos haluaa kuitenkin treenata kovaa ja paljon, mutta voida silti hyvin?

Suurimmaksi vaikuttajaksi oon todennut hiilihydraattien riittävän saannin. Järjettömin asia minkä kovaa treenaava voi tehdä, on vähentää hiilarien saantia, sillä se johtaa lähes väistämättä treenitehojen laskuun, palautumisen hidastumiseen, uniongelmiin, ruokahimoihin ja jäätävään makeanhimoon. Hiilarien osuus makroista tulisi siis olla ehdottomasti suurimmassa roolissa. Lisäksi suosittelen hiilaritankkausta viikottain, mikäli ohjausmäärät ovat suuria. —>

HIILARITANKKAUS – MITEN JA MILLOIN?

Toivottiin konkreettisia esimerkkejä ja itse käytän pääosin hiilarinlähteenä kauraa, riisiä, perunaa bataattia ja sitten tulee syötyä paljon vihanneksia joista tulee myös hieman sitä hiilaria. Oma ”sääntöni” on syödä aina kunnon ruoka-annos ohjauksien jälkeen. Näen siis itse tärkeämpänä asiana juuri tuon palautusaterian, jonka avulla kortisoli saadaan tasautumaan nopeammin. Palautusannokseni ovat melko yksinkertaisia ja pidän ne suhteellisen vähärasvaisina juuri hiilarien imeytymisen nopeuttamiseksi.

Pelkällä palautusaterialla ei pitkälle pötkitä, vaan koko päivän ateriat tulisivat olla järkevästi rakennettuja, niin että hiilaria tulee tasaisesti joka aterialla. Kaurapuuro ja erilaiset smoothiet ovat myös helppoja tapoja tankkailla pitkin päivää, mikäli on menossa aamussa iltaan.

Vaikka kulutus on suurta, suosittelen silti syömään suurimmaksi osaksi terveellisiä ravintoaineita, jotta mikroravinteiden saanti täyttyisi. Kovatehoinen aerobinen kuluttaa tehokkaasti ravinteita kehosta, jolloin syöty ravinto tulisi olla hyvin ravitsevaa ja itse ainakin koen että lisäravinteilla pystyn täydentämään tätä tehokkaasti. Itse käytän säännöllisesti:

• Monivitamiinia
• C-vitamiinia
• sinkki & magnesium. Kannattaa muistaa että sekä sinkin että magnesiumin laaduissa ja imeytymisessä on eroja, kannattaa siis valita hyvin imeytyvä valmiste.
• Omega-3 valmistetta. Valitsen aina valmisteen jossa on vain omega-3 EPA:na ja DHA:na. Monissa kalaöljykapseleissa on myös Omega-6, jota saadaan usein muutenkin liikaa ravinnon kautta, mikä taas voi aiheuttaa tulehdustiloja kehoon.
• D-vitamiinia noin 100 mikrogrammaa päivässä.
• Probioottia, eli maitohappobakteeria, joka tukee suoliston kuntoa ja vastustuskykyä.

Joskus tuli myös kokeiltua fosfoseriinia juuri tähän kortisolin laskuun treenin jälkeen vaikuttamaan:

Fosfoseriini on yksi parhaista aivoravinteista. Se on myos yksi tehokkaimpia stressiä ja stressihormonia laskevia ravinteita. Sen on osoitettu parantavan selvästi testosteroni/kortisoli-suhdetta rankan treenijakson yhteydessa. Fosfoseriinia nauttineella ryhmalla oli 60 % korkeampi vapaa testosteroni levossa kuin plaseboryhmalla. 

Ruuan kanssa ei siis mun mielestä kannata säästellä, vaan keskittyä enemmän laatuun ja säännöllisyyteen. Vaikka mainitsin, että suurin osa ravinnosta tulisi olla ns. puhdasta safkaa, mahtuu mukaan myös köyhempää sapuskaa. Mikäli tavoitteena on kiristely, eli rasvaprosentin kutistaminen, tulisi ruokavalion olla tarkasti suunniteltu. Itse tein viime keväänä niin että aloitin projektin todella korkeista kaloreista, jolloin kaloreiden vähentämisestä huolimatta, en ”joutunut” missään vaiheessa syömään alle 2000 kcal, vaan pudotuksia tehtiin järkevästi pikkuhiljaa ja viikottainen tankkauspäivä pysyi mukana alusta loppuun. Sain kasvatettua lihasta ja pudotettua rasvan määrää kropasta, vaikka treenasin kovaa ja määrällisesti paljon. Panostin paljon vapaapäiviin ja palautumiseen, eli tää projekti vaati myös muulta elämältä paljon. Sanoisin, että helpommin saa tuloksia jopa vähemmällä treenillä, mutta kaikki on mahdollista jos vaan on valmis tekemään hommia ja suunnittelee asiat fiksusti! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.