NÄMÄ OLISIN HALUNNUT TIETÄÄ ENNEN VAUVAN SYNTYMÄÄ

22.02.2021
3

Yhtenä yönä hereillä ollessa tuli mieleen, että vaikka usein raskaana olevaa varoitellaan yöunien menettämisestä vauvan syntymän johdosta, kukaan ei sano että vauvan uniin voisi mahdollisesti vaikuttaa paljonkin, jos tietää pari tärkeää asiaa heti alusta lähtien.

Mulla ei ollut aiemmin mitään hajua vauvojen uniasioista, uniohjausta sain kun vauva oli ”jo” parin kuukauden ikäinen. Uneksija.fi:n Teija oli muhun yhteydessä jo toukokuussa kun olin vielä raskaana, mutta jotenkin en osannut vielä ajatella, että tarvisin mitään uniohjausta. Juttelimme tovin, mutta asia siirtyi eteenpäin, kunnes kesällä muistin tämän keskustelun ja otin yhteyttä Teijaan, joka oli siis tarjonnu uniohjausta meille yhteistyönä.

Vauva oli parin kuukauden ikäinen kun aloitimme ohjauksen ja opin heti todella monta tärkeää asiaa, joilla oli oleellinen vaikutus siihen miten vauva nukkui. Olenkin miettinyt, että miksi ihmeessä tuoreille vanhemmille ei anneta enemmän uniohjausta esim. neuvolan taholta jo ennen kuin ollaan siinä pisteessä että kukaan ei enää nuku. Pienillä asioilla voi olla isokin merkitys vauvan uniin ja koko perheen jaksamiseen.

Nämä olisin halunnut tietää ennen kuin vauva syntyi:

Vauvan uniin voi vaikuttaa mm. hereilläoloajoilla, oikeiden uni-ikkunoiden hydyntämisellä ja säännöllisellä päivärytmillä. Eri ikäisillä vauvoilla on erilaiset hereilläoloajat ja tämä oli ensimmäinen merkityksellinen muutos meillä, jonka avulla myös päivärytmi lähti toimimaan itsekseen. Alkuun oli työlästä saada vauva unille, mutta pian homma alkoi toimia itsessään ja Olivia nukkuu edelleen todella hyvin päiväunet ilman ongelmia. Häntä ei tarvitse nukuttaa yhdillekkään unille, ainoastaan laskea sänkyyn ja hakea/herättää, kun unet ovat valmiit (sama myös yöunilla). Alussa siis hereilläoloaika oli 90 minuuttia, tarkoittaen että jos hän heräsin kl 9:00, oli hänen oltava unessa 10:30, eli nukuttaminen alkoi paljon aikaisemmin jo. Päivät tuntuivat olevan yhtä nukuttamista ja unessa pitämistä, mutta sekin oli vain melko lyhyt vaihe. 😅

Tuttipullolla syöttäminen on ihan ok ja korvikettakin voi antaa tarvittaessa. Olin ehkä vähän liian tarkka sen suhteen, etten halunnut antaa vauvalle korviketta tai syöttää häntä pullolla, sillä pelkäsin että maidon tulo ehtyy, jos en imetä jatkuvasti. Tämähän johti (luultavasti) siihen, että lopulta hän ei suostunut syömään pullosta lainkaan, eikä edelleenkään syö. Pillipullosta menee nykyään vettä pieniä määriä, mutta mikään muu ei kelpaa. Syötöt on siis olleet mun harteilla alusta saakka ja kuten oon aiemminkin maininnut niin etenkin yöheräämisiä olisi ollut ihan kiva jakaa rankkoina aikoina tai silloin jos on itse ollut erityisen väsynyt.

No mitä sinne sairaalakassiin kannattaa pakata ja voiko synnytykseen mennä takki auki ilman valmistautumista? No sinne kassiin ei kyllä oikeestaan tarvita yhtään mitään erikoista jos multa kysytään! 😆 Ensinnäkin, sairaalassa kun saa säännöllisesti ruokaa, mulla jäi kaikki eväät syömättä. Mulla ei ollut mitenkään erikoisemmin nälkä synnyttämisen jälkeen (tästä varoiteltiin paljon). Asiat mitä siellä tarvitsin oli hammasharja + muut hygienia jutut sekä vaatteet jotka puin kotiin palatessa. Yhden jutun olisin voinut ottaa mukaan ja se on herbamare yrttisuola 😂 Olisin maustanut ruokaa mielellään, koska se oli mun makuun mautonta!

Itse en valmistautunut synnytykseen sen kummemmin mitenkään. En tiennyt mitä odottaa ja näin jälkikäteen en koe, että valmistautumisesta olisi ollut mitään hyötyä. Huom. tämä kokemus muokkautuu varmasti paljon sen mukaan miten synnytys menee. Oma kokemus oli se, että kaikki sujui omalla painollaan loppuun saakka. Itse en kokenut synnytystä fyysisesti raskaana (olin valmistautunut elämäni maratoniin), mutta hemmetin kivuliasta oli avautumisvaihe ja supistukset. Mulla ei tosiaan ollut oikeen mitään mielikuvaa siitä kuinka kaikki menee, mutta olin aina ajatellut että itse synnyttäminen eli ponnistusvaihe olisi pahin, mutta se olikin kohdallani helpoin juttu.

Nyt haluaisinkin tietää, mitä sä olisit halunnut tietää ennen kuin vauva syntyy?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


MITÄ MULLE KUULUU – AJATUKSIA TULEVASTA JA MENNEESTÄ!

08.02.2021
0

Kulunut vuosi on ollut meille kaikille varsin erikoinen. Välillä sitä ihan pysähtyy miettimään, että mitä ihmettä täällä tapahtuu ja mihin katosi normaali arki. Olen miettinyt, että omalla kohdalla lapsen saaminen tuli oikeastaan aika hyvään saumaan, sillä korona vaikutti oleellisesti myös mun työtilanteeseen. Mulla alkoi ”sopivasti” äitiysloma samoihin aikoihin, kun meidän työpaikalta alettiin lomauttaa porukkaa.

Nyt on kuitenkin jo kohta vuosi mennyt, eikä tilanne ole erityisen hyvä vieläkään. Mun fiilikset on vaihdelleet aika paljon. Välillä kaipaan takaisin työelämään, välillä pelottaa kuinka nopeasti tämä aika vauvan kanssa on mennyt ja välillä ahdistaa se, että onko ylipäätään enää mitään töitä kun vanhempainvapaani loppuu. Epävarmuus ei ole kiva tunne, mutta toisaalta mulla on jossain syvällä sisimmässä luotto, että asiat kuitenkin järjestyy!

Syy miksi aiheesta aloin kirjoittaa on kuitenkin se, että vaikka vuosi on suhteellisen lyhyt aika, tuntuu että oon ihan eri ihminen kuin vuosi taaksepäin. Sitä sanotaan, että lapsen saaminen kasvattaa henkisesti ja se on todellakin totta. Jos luulin olevani jollain tavoin tasapainoinen tyyppi aiemmin, niin aika väärässä olin. Toisaalta, kukapa meistä nyt oikeestaan koskaan on täysin jossain tasapainoisessa zen-tilassa. 😀

Oon miettinyt omaa ajatusmaailmaani ja kaikkea mahdollista ja oppinut itsestäni todella paljon. Olen löytänyt ihan hurjasti kehityskohteita ja oppinut ymmärtämään itseäni paremmin. Oon myös todennut, että mun ns. tasapaino elämässä johtui siitä, että sain tehdä (tai oikeestaan tein) kaiken aina kuten itse halusin ja olin suunnitellut. Toki otin elämässäni huomioon myös muita, mutta näin pelkistetysti sanottuna, oli helppo elää, kun kaikki meni miten halusin. 😅

Viimeisten kuukausien aikana oon joutunut käsittelemään ihan uudenlaisia tunteita ja fiiliksiä ja todennut, että paljon kehitettävää on. Mulla on aina ollut vahva tarve kontrolloida asioita ja nyt kun se ei vaan aina ole mahdollista, oon ollut ihan uuden äärellä. Mitä vauvaan ja hänen hoitamiseen tulee, oli ja on yllättävän helppoa ja luonnollista laittaa lapsen tarpeet itsensä (ja kaiken) edelle, mutta toki on ollut myös niitä kuuluisia haasteita. Helposti sitä myös purkaa ikäviä tunteita siihen läheiseen, joka elää vierellä, vaikka syy ei hänen olisikaan. Meidän tapauksessa lapsen saaminen on ollut parisuhteessa todella yhdistävä ja vahvistava asia, mutta myös haasteellinen, sillä täysin uusi elämäntilanne saattaa tuoda kumppanista esiin piirteitä, joita ei edes tiennyt olevan. Täytyy oikeesti uskaltaa avata suuta ja olla avoin asioissa.

Treeni, ravinto, hyvinvointi ja kaikki niihin liittyvät asiat on olleet mulle aina ihan todella tärkeitä. Ne ovat edelleen, mutta eri tavoin kuin ennen. Kerroin aiemmin, että lopetin sivuston jossa myin valmennuksiani jo vuodesta 2016 lähtien. En sano, etteivätkö valmennukset olisi olleet hyviä, mutta mitä hyvinvointiin tulee, ajatusmaailmani on muuttunut melkoisesti ja mulla on nykyään tosi suuri moraalinen rima tehdä tai sanoa mitään ohjeellistavaa asiaan liittyen.

Hyvinvointi on niin yksilöllinen asia ja suuri kokonaisuus, että koen etten itse halua tehdä sitä enää massavalmennuksina, etenkään ravintoon liittyen. Mulla on visio mitä ja miten haluaisin tätä tehdä, mutta toteutus uupuu 😃. Suurin palo on jakaa liikunnan iloa ja mahtavaa treenifiilistä, ilman että siihen aina liittyisi pelkkä ulkonäön muokkaaminen.

Tällaista ajatusten purkamista tähän väliin! Kaikenkaikkiaan oon tällä hetkellä todella onnellinen ja kaikki on hyvin. Siltikin elämässä voi olla stressaavia asioita ja niitä murheitakin.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


VAUVAN SÄÄNNÖLLINEN PÄIVÄRYTMI – MIKSI JA MITEN?

07.11.2020
2

Hellurei lauantaihin! Kello on tällä hetkellä 6:25 ja meikäläinen ollut hereillä jo melkein kaksi tuntia. Menin nukkumaan jo 21 aikoihin eilen, joten ihan kiva määrä unta alla vaikka noin aikaisin heräsinkin. Vauva vetelee vielä sikeitä, joten oon jälleen herännyt, vaikka ei olisi pitänyt. Ärsyttävää, mutta minkäs teet. Vauva herää kello seitsemältä ja siitä päästäänkin itse aiheeseen, eli nelikuisen vauvan päivärytmiin ja miten olen säännöllistänyt sen niin, että joka päivä toistuu täysin samat päiväuniajat sekä päiväunien kestot.

Mainittakoon heti alkuun, että jos teet asioita eri tavalla, on se täysin ok. Tapoja, kuten vauvojakin on monia erilaisia. Itse olen saanut uniohjausta ammattilaiselta ja muutaman kokeilun jälkeen päätynyt tähän tyyliin. Meillä oli jo aiemmin suhteellisen säännöllinen rytmi, joka kuitenkin vaihteli hieman sen mukaan milloin herättiin aamuisin ja kauanko vauva nukkui päikkäreitä. Kahden tunnin päiväunisääntö mulla on ollut jo kuukauden verran käytössä – Siitä hetkestä kun Olivia herää, menee kaksi tuntia kun hän on seuraavan kerran unessa. Aiemmin tämä aika oli 90 minuuttia, mutta venyi pikku hiljaa kahteen tuntiin Olivian ollessa 15 viikon ikäinen.

Vastailin aiemmin Instagramissa kysymyksiin, joissa kysyttiin myös tätä rytmiasiaa. Tuolloin vastailin meidän yörytmin olevan 20-8 ja siitä kahden tunnin ”säännöllä” eteenpäin. Sittemmin muutin yörytmiä välille 19-7, koska vauvan yöunille meno alkoi vaikeutua ja sanotaan, että klo 19:00 vauvalla on hormonaalinen uni-ikkuna, jolloin nukahtaminen on helpompaa. Pakko myöntää, että muuten tuo 20-8 rytmi olisi ollut mielekkäämpi näin omalta kannalta katsottuna, mutta tällä mennään nyt.

Vuorokausirytmi:

yöunet 19:00-7:00 (vauva herää klo 1 ja klo 5 syömään)

päiväunet 9-10

päiväunet 12-14.30

päiväunet 16.30-17.00

Jos olisin itse lukenut tällaista postausta lapsettomana tai vauvan ollessa ihan pieni, olisin miettinyt että miten ihmeessä voi päättää milloin vauva nukkuu ja ennen kaikkea kauanko vauva nukkuu. Kerron tässä postauksessa, miten olen itse toiminut ja saanut nämä ajat lukittua pakoilleen. Vauvat rakastaa rutiineja ja on ollut jännä huomata, että kun rytmi on vakiintunut, hän herää myös yöllä syömään täysin samaan aikaan joka yö.

Mitä jos vauva herää esimerkiksi klo 6 aamulla eikä häntä saa enää nukahtamaan? Tällaisissa tilanteissa olen seitsemän aikaan nukuttanut hänet vartiksi, eli antanut hänelle ns. power napit, joiden avulla hän on jaksanut olla hereillä yhdeksään saakka, josta ollaan päästy takaisin rytmiin. Kun vauva alkaa tottua rutiiniin, alkaa hän automaattisesti herätä ja nukahtaa ”oikeisiin aikoihin”. Olenkin ollut aika tarkka sen suhteen, että ajat ovat toteutuneet lähes täydellisesti. Tietysti on myös poikkeuksia, eikä aina saa asioita toimimaan kuten haluaa, mutta pääosin hyvin on mennyt.

Aluksi vauvan herättäminen unilta tuntui hieman typerältä, mutta huomasin, että hän herää kuitenkin hyväntuulisena ja saa riittävästi unta kokonaisuudessaan, jolloin herättäminen on tuntunut järkevämmältä. Haluan huomauttaa, että nyt kyseessä ei ole enää täysin vastasyntynyt, jonka ikäistä ei muuten todellakaan kannata herätellä mihinkään rytmiin!

Entä jos vauva herää kesken päiväunien? Älä anna herätä! 😃 Eli tee kaikkesi, että unet jatkuu. Meillä vauva nukkuu päiväunet vaunuissa vaunuverhon takana (pimeys on ollut meillä avainsana hyviin päiväuniin), kohina päällä ja jos sattuu heräämään, heilutan vaunuja niin kauan, että on uudelleen unessa. Aiemmin heijasin hänet sylissä uudelleen uuneen, tai jos mikään muu ei auttanut, vauva tissille, kylkiasentoon sänkyyn makaamaan niin kauaksi että oli jälleen unessa. Mielestäni on hyvä että meillä on ollut ”keino” joka toimii lähes sataprosenttisesti nukutushommissa.

Huomasin muuten, että neljän kuukauden ikään tullessa, vauva on nukkunut pidempiä päiväunia. Aiemmin jouduin auttaa häntä paljon enemmän unisyklistä toiseen, mutta ilmeisesti harjoitus ja duuni oli sen arvoista, sillä nykyään hän herää vain harvoin kesken päiväunien.

Mitä hyvää säännöllisestä rytmistä on? Mielestäni on paljon helpompaa sopia menoja, sillä tiedän nyt jo että ensi viikon torstaina vauva on unilla klo 12-14.30. Itse kun käyn ohjaamassa jumppia, on myös huomattavasti kivempaa kun tiedän päivän alussa miten rytmi tulee menemään. Olivia ei huoli tuttipulloa, joten minä olen ainoa joka häntä voi ruokkia ja näin ollen menemiset vaatii edelleen suunnittelua ja ajoittamista. Minä olen näin ollen myös ainoa, joka voi hänen kanssaan herätä öisin (syöttämään), jonka vuoksi halusin helpottaa tätä kaikkea ja säännöllistää rutiinit.

Jos tämä postaus antaa ymmärtää, että meillä kaikki sujuu aina leikiten, ei sekään pidä paikkaansa. Olen lyönyt päätä seinään ja välillä on ollut päiviä kun tuntuu, ettei mikään onnistu. Pääosin kuitenkin arki rullaa aika kivasti tällä hetkellä. Seuraavana agendana on opettaa Olivia nukahtamaan itsekseen yöunille ja välillä on kyllä toivoton olo tämän suhteen, mutta kyllä tämäkin tästä. Vaihe vaiheelta! 😅

LullaMe:n keinuttava patja <3

Mitä yöuniin ja yösyöttöihin tulee, liputan edelleen kapaloinnin puolesta. Pelkästään jo kapalointi on ollut meidän hyvien öiden the juttu, sillä vauva nukkuu niin paljon paremmin tarrakapalossa kuin ilman. Luulin jo muutama viikko sitten, että kapalointivaihe olisi ohi ja erehdyin nukuttamaan ilman sitä, mikä johti lukuisiin yöheräilyihin. Vaikka Olivia aluksi vastustelee kapaloa sen laiton jälkeen, rauhoittuu hän hetken kuluttua ja nukkuu niin paljon rauhallisemmin, etenkin nyt hulina-vaiheessa.

Olen tehnyt myös niin, että jos vauva herää yöllä vaikka tunti syötön jälkeen, yritän heijata hänet uneen, enkä syötä heti uudelleen, jotta ei totu siihen että aina ”pääsee” tissille kun alkaa itkeä. Pakko myöntää, että joskus oon vaan niin väsynyt että otan viereen ja meen helpoimman kautta, mutta pääosin myös nuo syötöt ovat vakiintuneet kello 1 ja kello 5. Vielä kun itse saisi uudelleen unta tuon viiden jälkeen. 😅

Tällaisia höpinöitä tällä kertaa! Pitäs varmaan vaihtaa blogin nimeksi ”Ainon tarinoita vauva-arjesta” 😄. Heh, on mulla muutama ihan treeni- ja ravintoaiheinen postausideakin odottamassa, vielä kun olisi niin paljon aikaa kun tarvisi kaiken pyörittämiseen.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


LAPSI SOMESSA

16.10.2020
6

Raskaana ollessani yksi kysytyimpiä kysymyksiä oli, että aionko näyttää lapsen kasvoja somessa. En ollut ajatellut asiaa sen kummemmin ja vaikka tiesin, että tämä aihe on melko kuuma peruna, ei se ollut herättänyt itselläni ajatuksia suuntaan tai toiseen. Seuraan tilejä jossa lapsia näkyy paljonkin ja myös sellaisia, joissa lapsia ei näytetä kuin rajatulle porukalle. Suuremmilla tileillä tämä aiheuttaa varmaan enemmän mielipiteitä, koska seuraajissa on todella paljon täysin tuntemattomia ihmisiä. Itse en ole koskaan ajatellut pahalla niistä ihmisistä, jotka esittelevät vauvoja ja lapsia kanavillaan.

Koska sosiaalinen media on työalustani, keskustelimme tästä asiasta mieheni kanssa ennen vauvan syntymää ja hänen vahva mielipide ja kanta asiaan oli, ettei lapsen kasvoja näytetä sosiaalisessa mediassa. Alkuun tämä jopa hieman ärsytti, sillä ajattelin että se nyt vain on nykypäivää, että ihmisiä näkee somessa. Voithan nähdä saman vauvan kaupungilla vaunuissa. Mitä eroa on, näetkö hänet valokuvassa Instagramissa?

Kun vauva syntyi, oli hän mielestäni ja on edelleen (tietysti) suloisinta maan päällä ja olisin tietysti halunnut jakaa tämän myös seuraajilleni, mutta jokin muuttui ajatuksissani. Kun vauva oli konkreettisesti siinä, tajusin että hän on henkilö, jolla on myös oikeus yksityisyyteen. Mieheni sanoi joskus, että hänestä olisi kamalaa, jos hänen vauvakuviaan olisi levitelty ympäri nettiä. Minun mielestäni omien kuvieni löytäminen netistä taas ei olisi kamalaa, mutta me olemme kaikki erilaisia, enkä voi tietää mitä mieltä lapseni on tästä, kun hän kasvaa.

Aikaisemmin ajattelin tämän koskevan vain kuvia, jossa lapsi näkyy, mutta asia koskee toki myös asioita, joita hänestä kerrotaan. Itse olen vetänyt rajan siihen, että kerron meidän arkisia kuulumisia, myös haasteista ja onnistumisista, mutta tietyt yksityiset asiat pidän poissa somesta. En haluaisi että minun yksityisiä asioita kerrotaan ilman lupaa, enhän kerro ystävieni asioitakaan, joten saman ajatuksen olen ottanut tähän asiaan lapsen kohdalla.

Mä oon aina ollut sellainen, että vaikka itse teen tietyllä tavalla, en tuomitse niitä jotka toimivat toisin. Keskityn mielummin omaan elämään ja niihin arvoihin jotka sopivat meidän perheeseen, enkä nyrpistele ja negistele jos joku toimii toisin. Tapoja, ajatuksia ja ihmisiä on niin paljon erilaisia, että elämästä tulee aika hankalaa jos ajattelee että kaikkien pitäisi toimia samoin. Halusin silti avata ajatuksiani tästä asiasta, sillä nyt vauvakuplassa elellessä sitä miettii paljon juttuja, joille ei ole aiemmin suonut ajatustakaan.

Mun rajat menevät siis siinä etten näytä Olivian kasvoja somessa, enkä esimerkiksi ikinä jakaisi kuvia hänestä ilman vaatteita tai vähissä vaatteissa. Yksityisyyteen liittyy myös tietyt henkilökohtaiset asiat, jotka jätän kertomatta somessa.

Olisi kiva kuulla ajatuksia aiheesta? Oletteko samoilla linjoilla tai eri mieltä tästä asiasta, sana on vapaa!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


TIEDÄT OLEVASI VIIMEISILLÄÄN RASKAANA KUN…

24.06.2020
1

..Tuntuu siltä, että vain odotat jotain tapahtuvaksi.

..Iltaisin nukkumaan mennessä toivot, että ehkä tänä yönä, mutta sitten heräät aamulla ja mietit, että jahas ei vieläkään. 😀

..Ympärillä olevat ihmiset kyselevät jatkuvasti, että joko?

..Muutenkin kaikki keskustelunaiheet muiden ihmisten kanssa liittyvät siihen, koska vauva syntyy tai raskauteen ylipäätään.

..Huomaat kiinnittäväsi huomiota ulkomuodollasi mihin ikinä menetkään.

..Rannalla oleskelu on yllättävän haastavaa sillä hiekalla ”makoilu”ei onnistu ihan samoin kun normaalisti.

..Jos kiinnität huomiota ihan vaan kadulla kävellessä niin bikineissä liikkuessa tuijotuksen ihan tuntee. 😀

..Viime aikoina oot kuullut jo pariin otteeseen, että oho, ompas se kasvanut. (vatsa)

..Autot pysähtyvät välittömästi kun kävelet suojatien läheisyyteen.

..Jos kannat raskaita kauppakasseja tai suuria paketteja, saat kauhistuneita katseita osaksesi.

..Viimeisen puolen vuoden aikana olet vastannut ihan vaan pari kertaa kysymykseen, mikäs on vointi?

..Nukkuessa on tasan kaksi asentovaihtoehtoa ja ne ovat oikea ja vasen kylki.

..Kääntyminen oikealta vasemmalle vaatii jo ponnisteluja ja heräät öisin muutaman kerran siihen kun tsemppaat kyljeltä toiselle.

..Oot jo tottunut siihen, että käyt yön aikana vessassa keskimäärin viidesti, joskus enemmänkin.

..Et edes muista miltä tuntuu nukkua kokonainen yö putkeen.

..Käyt vessassa ennen ulos lähtöä ja kun pääset ulos, tuntuu että pitäisi päästä vessaan.

..Mietit, että tässä vaiheessa toimitus vessassa funkkaisi huomattavasti paremmin seisaaltaan. 😀

..Istuessa tunnet vatsasi reisiäsi vasten. Pyöräillessä vatsa osuu reisien lisäksi lestaan. 😀

..Aamuyöllä oot pirteä kuin peippo, mutta päivällä nukahdat sekunnissa makuulle mennessä.

..Olo on todella onnellinen ja tiedät, että kohta elämä todellakin muuttuu pysyvästi!

Terkuin rv: 39+6 ja la 25.6.2020.

Kuva: Seppälän valokuvaamo / Heidi Järvi

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


« Vanhemmat