4 KUUKAUTTA VAUVA-ARKEA, MIKÄ ON YLLÄTTÄNYT?

Noin vaan meidän vauva on jo 4 kuukauden ikäinen ja tässä onkin uudet rutiinit ja tavat iskostuneet, eikä sitä edes muista miten oli ennen. 😅 Aika usein kysytään, että onko jotain mikä on yllättänyt eniten lapsen saamisen jälkeen ja pakko myöntää, ettei mitään hurjan suuria ylläreitä ole tullut vastaan. Olin jotenkin valmistautunut siihen, että kaikki olisi paljon vaikeampaa ja rankempaa, joten pääosin yllärit ovat olleet lähinnä positiivisia juttuja. Katsotaanpa mitä listalta löytyy…

Mikä väsymys? – Koen että olen ollut ihan tavallisen pirteä jos en jopa energisempi Olivian syntymän jälkeen. Kuulin jostain, että suurin syy miksi lapsia ei nykypäivänä haluta on se, että pelätään väsymystä ja yöheräämisiä. Oma kokemukseni taas on, että ei tämä niin raskasta ole kuin sanotaan. Toki välillä hiertää, kun heräät yöllä kolmannen (tai viidennen) kerran tai jos lojut itseksesi hereillä monta tuntia, vaikka vauva nukkuu. Mutta näistäkin huolimatta, jostain kumman syystä, väsymys ei ole painanut lainkaan. (Nyt varmaan ropisee niitä odota vaan kun hormonit ei enää auta – kommentteja 🤣)

Vaiheet – En tiennyt, että vauvan elämä on pelkkää vaiheesta toiseen siirtymistä. 😄 Hyvä puoli on se, että jos on menossa paskamainen vaihe, se menee aina ohi, mutta valitettavasti sama pätee usein myös parempiin juttuihin! Tällä hetkellä meillä on 4 kk hulinat ja levottomat yöunet – vaihe. Toisaalta taas päiväunet ovat pidentyneet ja välillä saa olla herättelemässä ettei rytmi mene ihan uusiksi. Yllättävän helposti uusiin vaiheisiinkin sopeutuu, kun ei ota niistä liikaa stressiä!

Nopea kehitys – Koska kyseessä on ensimmäinen lapsi, on lapsen nopea kasvu ja kehittyminen kyllä yllättänyt. Yhtäkkiä tyyppi ottaa kontaktia, höpöttelee, kikattaa ja oppii jatkuvasti uutta. Uusimpana juttuna on variksen huutoa muistuttava kiljaisu, jota kuulee välillä myös yöaikaan. 😆 Ihana seurata tätä jatkuvaa kehitystä päivästä ja viikosta toiseen. 😊

Rakkauden sekä välittämisen määrä (ja pelko menettämisestä) – Kyllähän siitä puhutaan, mutta ei tätä voi ymmärtää ennen kuin sen kokee. Lapsi on niin rakas, että välillä menettämisen pelko tuntuu ihan ahdistavana puristuksena rintaa vasten. Sitä tekee kaikkensa oman lapsen hyvinvoinnin eteen. Uskon että jokainen äiti ajattelee samoin, siksi mun mielestä on käsittämätöntä että naiset syyttelevät toisiaan siitä miten lasta tulisi hoitaa. Jokainen tekee varmasti parhaansa!

Äitiys on supervoima – Välillä sitä hämmästyy itsekin miten moneen asiaan pystyy ja venyy nykyään ja vielä samaan aikaan. 👊🏻 Tietynlainen itsekkyys on kadonnut ja sitä laittaa asioita erilaiseen tärkeysjärjestykseen. Kuvittelin aiemmin, että tällainen ominaisuus tulisi ns. pakon sanelemana, mutta tämä on tuntunut luontevalta, eikä ole aiheuttanut negatiivisia fiiliksiä, vaikka onkin joutunut luopumaan joistain asioista.

Riittämättömyyden tunne – Samaan aikaan kun välillä tuntee olevansa supernainen sitä huomaa, että ihan uusi tunne pääsee välillä valtaamaan mielen. En olisi uskonut, että koen tällaisia fiiliksiä, sillä on ollut ihan uusi juttu, että koen riittämättömyyttä siitä että en pysty antaa itsestäni kaikille niin paljon kuin toivoisin. Mulla on ollut todella huono omatunto siitä, että Obelix on jäänyt hieman taka-alalle ja ollut enemmän toisella omistajallaan. Tiedän, että hänellä on tällä hetkellä parempi siellä, mutta silti samalla se raastaa sydäntä. En väitä, etteikö koirasta ja vauvasta voisi huolehtia samaan aikaan, mutta hän on itsekin vetäytynyt enemmän omiin oloihin vauvan tulon jälkeen. Uskon että tilanne tasaantuu ajan kanssa, mutta silti tämä on ollut itselleni vaikeaa.

En pitänyt itseäni äiti-ihmisenä, mutta olen jopa itse yllättynyt miten luontevasti tämä rooli on tullut esiin. Kuvittelin aina aiemmin, että meidän perheessä isä olisi se joka osaa nämä asiat paremmin ja niin hyvin kun isi kaiken hoitaakin, olen yllättänyt itseni siitä kuinka rennosti olen osannut ottaa uudet vaikeat ja haastavatkin asiat ja vaiheet.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


HUONO OMATUNTO SIITÄ ETTÄ MENEE HYVIN

Tämä uusi elämänvaihe on tuonut mukanaan ihan uusia asioita mietittäväksi. Koen olevani jo sen ikäinen, että mun ei tarvitse kiillottaa omaa sädekehää tai esittää jotain muuta kuin olen. Mielestäni näytän ja kerron myös some-kanavillani arjesta ja asioista kuten ne ovat. Mun mielestä ei ole mitenkään vaikeaa kertoa huonoista hetkistä tai epäonnistumisista. Elämässäni on ollut aikoja kun kaikki on mennyt päin prinkkalaa ja muutenkin ollut vaikeeta. Oon käynyt elämäni aikana haastavia asioita läpi ja selvinnyt niistä. Tällä hetkellä elän mielestäni todella hyvää vaihetta, jos niin voi sanoa. Vauva-arki on yllättänyt iloisesti helppoudellaan. Nautin tästä ajasta!

Raskaus oli helppo, silloin mulle sanottiin että ootappa loppuraskautta, silloin ei enää naurata. No, eipä sekään sen kummempaa ollut, jolloin sanottiin että ootappa synnytystä ja sen aiheuttamia ongelmia. No eipä sekään sen kummempaa ollut, olin jaloillani oikeestaan saman tien, eikä sen jälkeen ole ollut mitään ongelmia. Seuraavaksi piti ootella unettomia öitä ja sitä kun ei ole  aikaa laittaa edes ruokaa. Kahden kuukauden aikana ei ole ollut yhtään huonoa yötä, ainakaan sillä mittakaavalla minkä huonoksi lasken. Ruokaakin olen laittanut ja syönyt joka päivä.

Nyt mun pitäisikin ilmeisesti odotella sitä kun hampaita alkaa tulla, alkaa hulinat tai että unirytmi muuttuu. No enpä ajatellut odotella, vaan nautin hetkestä ja elän päivä kerrallaan.

Oon saanut paljon positiivisia viestejä ja kommentointia siitä, että kerron asiat kuten ne ovat – hyvällä mallilla! Siltikin saan osakseni syytöksiä siitä, kuinka asetan paineita esim. liikunnasta ja siitä miten pitäisi jaksaa touhuta ja olla yhtä aktiivinen. Kuinka en ymmärrä, ettei kaikilla ole yhtä helppoa. Totta helvetissä ymmärrän, en ole tyhmä. On ehkä vaikea ymmärtää miten vaikeaa on kirjoittaa asioista niin, että jokaisen lauseen ja asian kohdalla muistuttaa asian jokaisen puolen ja kulman. Sellaista tekstiä olisi myös aika raskasta lukea.

Kuten otsikkokin kertoo, viime aikoina on tuntunut väärältä kertoa jatkuvasti miten hyvin kaikilla osa-alueilla menee, koska kaikilla ei ole sama tilanne. Tämähän on sama juttu kaikissa elämänvaiheissa, mutta jostain syystä tämä äitiys menee herkemmin tunteisiin. Olen keskustellut myös muiden samassa tilanteessa olevien kanssa ja kuullut kuinka on helpompi olla vain hiljaa ja kuunnella muiden valitusta siitä miten rankkaa on. Nimittäin se, että jakaa ne vaikeat hetket, tuntuu olevan paljon hyväksytympää.

Jopas on ongelma tämäkin?! 😂 No ei vaan, en ehkä ongelmaksi laskisi, mutta mielestäni asia, jonka voi ottaa esiin. Itse olisin aikoinaan mielelläni lukenut enemmän positiivisia asioita raskaudesta ja vauva-ajasta. Ei ole mitään yhtä ja tiettyä tapaa miten asiat menee, ne voivat mennä hyvin, mutta myös huonosti. Olen myös oppinut sen, että mitä vauvoihin tulee, on parasta löytää omaan arkeen sopivat jutut ja rutiinit. Vaikka kuinka jokin asia olisi ollut toiselle parasta ikinä, se ei välttämättä toimi sun vauvalle yhtään. Pätee myös kaikkien tavaroiden ja arkea helpottavien hankintojen suhteen. Osta ja hanki tarpeeseen, ei sen mukaan mitä joku toinen hehkuttaa! 😁

instagram: ainorouhiainen 

Facebook