HUONO OMATUNTO SIITÄ ETTÄ MENEE HYVIN

Tämä uusi elämänvaihe on tuonut mukanaan ihan uusia asioita mietittäväksi. Koen olevani jo sen ikäinen, että mun ei tarvitse kiillottaa omaa sädekehää tai esittää jotain muuta kuin olen. Mielestäni näytän ja kerron myös some-kanavillani arjesta ja asioista kuten ne ovat. Mun mielestä ei ole mitenkään vaikeaa kertoa huonoista hetkistä tai epäonnistumisista. Elämässäni on ollut aikoja kun kaikki on mennyt päin prinkkalaa ja muutenkin ollut vaikeeta. Oon käynyt elämäni aikana haastavia asioita läpi ja selvinnyt niistä. Tällä hetkellä elän mielestäni todella hyvää vaihetta, jos niin voi sanoa. Vauva-arki on yllättänyt iloisesti helppoudellaan. Nautin tästä ajasta!

Raskaus oli helppo, silloin mulle sanottiin että ootappa loppuraskautta, silloin ei enää naurata. No, eipä sekään sen kummempaa ollut, jolloin sanottiin että ootappa synnytystä ja sen aiheuttamia ongelmia. No eipä sekään sen kummempaa ollut, olin jaloillani oikeestaan saman tien, eikä sen jälkeen ole ollut mitään ongelmia. Seuraavaksi piti ootella unettomia öitä ja sitä kun ei ole  aikaa laittaa edes ruokaa. Kahden kuukauden aikana ei ole ollut yhtään huonoa yötä, ainakaan sillä mittakaavalla minkä huonoksi lasken. Ruokaakin olen laittanut ja syönyt joka päivä.

Nyt mun pitäisikin ilmeisesti odotella sitä kun hampaita alkaa tulla, alkaa hulinat tai että unirytmi muuttuu. No enpä ajatellut odotella, vaan nautin hetkestä ja elän päivä kerrallaan.

Oon saanut paljon positiivisia viestejä ja kommentointia siitä, että kerron asiat kuten ne ovat – hyvällä mallilla! Siltikin saan osakseni syytöksiä siitä, kuinka asetan paineita esim. liikunnasta ja siitä miten pitäisi jaksaa touhuta ja olla yhtä aktiivinen. Kuinka en ymmärrä, ettei kaikilla ole yhtä helppoa. Totta helvetissä ymmärrän, en ole tyhmä. On ehkä vaikea ymmärtää miten vaikeaa on kirjoittaa asioista niin, että jokaisen lauseen ja asian kohdalla muistuttaa asian jokaisen puolen ja kulman. Sellaista tekstiä olisi myös aika raskasta lukea.

Kuten otsikkokin kertoo, viime aikoina on tuntunut väärältä kertoa jatkuvasti miten hyvin kaikilla osa-alueilla menee, koska kaikilla ei ole sama tilanne. Tämähän on sama juttu kaikissa elämänvaiheissa, mutta jostain syystä tämä äitiys menee herkemmin tunteisiin. Olen keskustellut myös muiden samassa tilanteessa olevien kanssa ja kuullut kuinka on helpompi olla vain hiljaa ja kuunnella muiden valitusta siitä miten rankkaa on. Nimittäin se, että jakaa ne vaikeat hetket, tuntuu olevan paljon hyväksytympää.

Jopas on ongelma tämäkin?! 😂 No ei vaan, en ehkä ongelmaksi laskisi, mutta mielestäni asia, jonka voi ottaa esiin. Itse olisin aikoinaan mielelläni lukenut enemmän positiivisia asioita raskaudesta ja vauva-ajasta. Ei ole mitään yhtä ja tiettyä tapaa miten asiat menee, ne voivat mennä hyvin, mutta myös huonosti. Olen myös oppinut sen, että mitä vauvoihin tulee, on parasta löytää omaan arkeen sopivat jutut ja rutiinit. Vaikka kuinka jokin asia olisi ollut toiselle parasta ikinä, se ei välttämättä toimi sun vauvalle yhtään. Pätee myös kaikkien tavaroiden ja arkea helpottavien hankintojen suhteen. Osta ja hanki tarpeeseen, ei sen mukaan mitä joku toinen hehkuttaa! 😁

instagram: ainorouhiainen 

Facebook