VAUVAVUOSI LOPUILLAAN, TÄTÄ MEILLE KUULUU NYT!

Nyt kun on palannut takaisin työelämään, on ollu taas muutakin kirjoiteltavaa kuin pelkästään vauvaan liittyvät asiat. Niinhän se menee, että inspiraatio kirjoituksiin lähtee omasta elämästä ja siitä mitkä asiat ovat siinä pääosissa. Tämän viikon lopulla Olivialle tulee ikää 11 kuukautta, joten kuukauden kuluttua mun pieni vauva onkin jo taapero! Mun mielestä koko kulunut vuosi on ollut vaiheineen ihan mahtava (oikeesti!) mutta taidan digata eniten tästä hetkestä, kun lapsi on jo vähän isompi, ymmärtää enemmän ja kehittyy jatkuvasti.

Kuulostaa ehkä hassulta, mutta odotan aina aamuja, että saan hakea hänet huoneestaan meidän sänkyyn ja köllötellään rauhassa hetki ennen aamiaista. Imetän enää noin kahdesti päivässä, aamulla kun hän herää ja illalla ennen kuin menee unille. Instagramissa kysyttiin jäänkö kaipaamaan vauvavuodesta jotain tiettyä ikävaihetta ja onko haikeaa kun vuosi loppuu? Tällä hetkellä en koe kaipaavani mitään ikävaihetta, mutta toki myöhemmin voi tulla sellaisia fiiliksiä. En myöskään koe haikeutta ainakaan vielä, mutta uskon että myöhemmin tulee muisteltua tätä vuotta haikeudella ja lämmöllä. 😍

Tällä hetkellä meillä on sujuvat selkeät rutiinit ja elämä rullaa kivasti! Olivia on siis kotihoidossa ja minä teen töitä kotona sekä ohjaan jumppia noin 10 tuntia viikossa. Aiheeseen liittyvä kysymys oli, että jääkö Olivia kotihoitoon vielä kesänkin jälkeen? Me haettiin hänelle hoitopaikkaa ja saatiinkin sellainen, mutta nyt näyttäis siltä että hän jääkin vielä kotiin syksyllä. Onhan tässä aika paljon tekemistä kun yrittää lapsen hoidon ohella saada kaikki työt tehtyä, mutta eipähän tuu tylsää. 😃 (katotaan oonko vielä syksyllä samaa mieltä, hah)

Uni & ruoka

Tällä hetkellä Olivia nukkuu kahdet päiväunet, aamulla 30 minuuttia ja päivällä 2-2,5 tuntia. Yöunille menee noin 19.30 ja nukkuu 12 h putkeen heräämättä. Yösyötöt ja heräämiset ovat siis meidän osalta olleet ohi jo hetken aikaa. Tuossa oli vaihe kun hän heräsi aina 21-23 välillä illalla ja silloin imetin hänet, koska olin useimmiten vielä itse hereillä ja homma meni helposti siltä osin, että hän jatkoi unia syötön jälkeen.

”Poistin” tuon iltasyötön lopulta niin, että en siis enää syöttänyt vaan rauhoiteltiin muilla tavoin jatkamaan unia ja kolmen illan jälkeen hän ei enää herännyt lainkaan. Pakko arvostaa, että saa nukkua täydet yöt ja oonkin viime aikoina nukkunut ihan hyvin itsekin. Tää on tosi tärkeetä, koska urheilen paljon ja vähäiset yöunet voisivat verottaa aika paljon palautumisesta ja jaksamisesta. Toki tää on myös vauvalle tärkeetä että hän nukkuu heräilemättä yöt läpi.

Hyvin nukkuva vauva kun on usein myös iloinen päivällä ja kaikki on mukavampaa. Päiväunet ovat olleet meillä helppo homma siitä asti kun 3 kk iässä otettiin tarkat unirutiinit käyttöön. Olivian saa käytännössä vaan laskea sänkyyn ja hän nukahtaa saman tien ja nukkuu hyvin. Toki on satunnaisia päiviä kun unet jäävät lyhyemmiksi päiväunilla, mutta nämä eivät vaikuta enää tässä iässä esim. jaksamiseen. Olivia nukkuu kaikki unet kohina päällä, unipussissa ja sängyn ympärillä pimennysteltta. 😃

Olivia syö viidesti päivässä; aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Ruoka maistuu pääosin hyvin ja mun mielestä hän syö aika suuriakin määriä ruokaa, mutta silti pysyy kooltaan pienenä. Hän on todella aktiivinen, joten kulutus varmaan myös aika suuri. Olivia pysyy oikeastaan liikkeessä jatkuvasti hereillä ollessaan, tykkää seistä ja kävellä tukea vasten. Nykyään hän myös leikkii itsekseenkin pieniä aikoja. Meillä on seuraava neuvola kuukauden kuluttua, mutta omien mittailujen perusteella hän on nyt noin 70 cm ja vähän päälle 7 kg. 🙂

Sain kysymyksen, että joko tulee sanoja ja kyllä niitäkin on tullut jo jonkun aikaa. Hän sanoo ”anna”, ”paappa” mikä lienee vaippa. Muita sanoja ovat äiti (ätti) ja isi (ishi) sekä ätsi (aivastus😆). Hän ääntelee ja höpöttelee ihan koko ajan, paitsi silloin jos on vieraita tai olemme muualla kuin kotona.

Tämä kysymys tuli useamman kerran ja se kuuluu, että tekisinkö jotain toisin nyt jälkeen päin mietittynä. Tulee mieleen ainoastaan tuo tuttipullo-keissi, eli olisin ehkä yrittänyt tarjota pulloa enemmän alkukuukausina. Mulla oli sellainen ajatus, että jos en jatkuvasti imetä niin se voisi jotenkin loppua/kärsiä ja sen vuoksi ei tarjottu pulloa lainkaan. En tiedä olisiko tuolla ollut merkitystä sen suhteen, että vauva olisi kelpuuttanut tuttipullon, mutta hänhän ei missään vaiheessa, eikä edelleenkään juo tuttipullosta. Olin siis sen suhteen aika kiinni vauvassa siihen saakka, että kiinteitä alkoi mennä suurempia määriä ja hän alkoi juoda pillipullosta maitoa/vettä. Lisäksi esim yösyöttöjä ja heräämisiä olisi ollut kiva jakaa jossain vaiheessa, mutta meidän taloudessa minä olen hoitanut kaikki yöheräämiset ja syötöt ja mies on saanut nukkua yönsä koko vauvavuoden ajan. 😆

Jälkikäteen voisi tietenkin sanoa, että en stressaisi tietyistä asioista niin paljon, mutta toisaalta pieni stressi kuuluu asiaan kun on paljon uutta. Koen kuitenkin että meillä on mennyt asiat tosi kivasti koko vuoden ajan!

Onko tämä ollut sellaista kuin odotin? Mulla ei oikeestaan ollut odotuksia, koska en tiennyt mitä odottaa. Ehkä olin varautunut jopa rankempaan ja vaikeampaan aikaan mitä tämä lopulta on ollut. Eli voisin sanoa että kaikki on ollut helpompaa ja luontevampaa kuin osasin odottaa. Usein kuulee kuinka vauvavuosi vie voimat ja energian, ei nukuta vuoteen jne, mutta meidän kohdalla ei ole ollut näin. Saattaa kuulostaa ärsyttävän positiiviselta, mutta en viitsi väkisinkään alkaa miettiä negatiivisuuksia kun en ole sellaisia juurikaan kokenut.

Mitä oon oppinut itsestäni vauvavuoden aikana? Paljon. Oon oppinut laittamaan omat tarpeet toissijaiseksi ja sanoisin että olen empaattisempi kuin aikaisemmin. Ajattelen monia asioita eri kantilta nykyään ja arvostan monia asioita, joita pidin ennen itsestäänselvyytenä. Myös asioiden tärkeysjärjestys on mennyt uusiksi ja koen tälleen kliseisesti sanottuna, että elämälläni on suurempi merkitys kuin aiemmin.

Vuoden aikana opin myös sen, että kun asiat aluksi ei menneetkään enää kuten minä halusin, turhauduin ja ärsyynnyin. Oli tosi vaikea kokea noita tunteita, koska olin aina ennen sivuttanut ne järjestämällä asiat kuten itse haluan. Kun ei enää pystynytkään vaikuttaa kaikkeen, oli välillä tosi turhauttaviakin fiiliksiä ja meni aikansa ennen kuin pääsin niistä tunteista eroon.

Viimeinen kysymys koski 1 v synttäreitä. Onko siis isot kemut tiedossa? Juhlat pidetään sukulaisille ja muutamalle vauvakaverille. Kakun olen tilannut jo kuukausi sitten valmiiksi ja juhlatamineetkin on jo valmiina. Sanotaanko, että aika perusmeiningillä, ei mitään suurta ja mullistavaa ole näiden osalta tiedossa. 😁

vastasyntyneenä ❤️

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


NÄMÄ OLISIN HALUNNUT TIETÄÄ ENNEN VAUVAN SYNTYMÄÄ

Yhtenä yönä hereillä ollessa tuli mieleen, että vaikka usein raskaana olevaa varoitellaan yöunien menettämisestä vauvan syntymän johdosta, kukaan ei sano että vauvan uniin voisi mahdollisesti vaikuttaa paljonkin, jos tietää pari tärkeää asiaa heti alusta lähtien.

Mulla ei ollut aiemmin mitään hajua vauvojen uniasioista, uniohjausta sain kun vauva oli ”jo” parin kuukauden ikäinen. Uneksija.fi:n Teija oli muhun yhteydessä jo toukokuussa kun olin vielä raskaana, mutta jotenkin en osannut vielä ajatella, että tarvisin mitään uniohjausta. Juttelimme tovin, mutta asia siirtyi eteenpäin, kunnes kesällä muistin tämän keskustelun ja otin yhteyttä Teijaan, joka oli siis tarjonnu uniohjausta meille yhteistyönä.

Vauva oli parin kuukauden ikäinen kun aloitimme ohjauksen ja opin heti todella monta tärkeää asiaa, joilla oli oleellinen vaikutus siihen miten vauva nukkui. Olenkin miettinyt, että miksi ihmeessä tuoreille vanhemmille ei anneta enemmän uniohjausta esim. neuvolan taholta jo ennen kuin ollaan siinä pisteessä että kukaan ei enää nuku. Pienillä asioilla voi olla isokin merkitys vauvan uniin ja koko perheen jaksamiseen.

Nämä olisin halunnut tietää ennen kuin vauva syntyi:

Vauvan uniin voi vaikuttaa mm. hereilläoloajoilla, oikeiden uni-ikkunoiden hydyntämisellä ja säännöllisellä päivärytmillä. Eri ikäisillä vauvoilla on erilaiset hereilläoloajat ja tämä oli ensimmäinen merkityksellinen muutos meillä, jonka avulla myös päivärytmi lähti toimimaan itsekseen. Alkuun oli työlästä saada vauva unille, mutta pian homma alkoi toimia itsessään ja Olivia nukkuu edelleen todella hyvin päiväunet ilman ongelmia. Häntä ei tarvitse nukuttaa yhdillekkään unille, ainoastaan laskea sänkyyn ja hakea/herättää, kun unet ovat valmiit (sama myös yöunilla). Alussa siis hereilläoloaika oli 90 minuuttia, tarkoittaen että jos hän heräsin kl 9:00, oli hänen oltava unessa 10:30, eli nukuttaminen alkoi paljon aikaisemmin jo. Päivät tuntuivat olevan yhtä nukuttamista ja unessa pitämistä, mutta sekin oli vain melko lyhyt vaihe. 😅

Tuttipullolla syöttäminen on ihan ok ja korvikettakin voi antaa tarvittaessa. Olin ehkä vähän liian tarkka sen suhteen, etten halunnut antaa vauvalle korviketta tai syöttää häntä pullolla, sillä pelkäsin että maidon tulo ehtyy, jos en imetä jatkuvasti. Tämähän johti (luultavasti) siihen, että lopulta hän ei suostunut syömään pullosta lainkaan, eikä edelleenkään syö. Pillipullosta menee nykyään vettä pieniä määriä, mutta mikään muu ei kelpaa. Syötöt on siis olleet mun harteilla alusta saakka ja kuten oon aiemminkin maininnut niin etenkin yöheräämisiä olisi ollut ihan kiva jakaa rankkoina aikoina tai silloin jos on itse ollut erityisen väsynyt.

No mitä sinne sairaalakassiin kannattaa pakata ja voiko synnytykseen mennä takki auki ilman valmistautumista? No sinne kassiin ei kyllä oikeestaan tarvita yhtään mitään erikoista jos multa kysytään! 😆 Ensinnäkin, sairaalassa kun saa säännöllisesti ruokaa, mulla jäi kaikki eväät syömättä. Mulla ei ollut mitenkään erikoisemmin nälkä synnyttämisen jälkeen (tästä varoiteltiin paljon). Asiat mitä siellä tarvitsin oli hammasharja + muut hygienia jutut sekä vaatteet jotka puin kotiin palatessa. Yhden jutun olisin voinut ottaa mukaan ja se on herbamare yrttisuola 😂 Olisin maustanut ruokaa mielellään, koska se oli mun makuun mautonta!

Itse en valmistautunut synnytykseen sen kummemmin mitenkään. En tiennyt mitä odottaa ja näin jälkikäteen en koe, että valmistautumisesta olisi ollut mitään hyötyä. Huom. tämä kokemus muokkautuu varmasti paljon sen mukaan miten synnytys menee. Oma kokemus oli se, että kaikki sujui omalla painollaan loppuun saakka. Itse en kokenut synnytystä fyysisesti raskaana (olin valmistautunut elämäni maratoniin), mutta hemmetin kivuliasta oli avautumisvaihe ja supistukset. Mulla ei tosiaan ollut oikeen mitään mielikuvaa siitä kuinka kaikki menee, mutta olin aina ajatellut että itse synnyttäminen eli ponnistusvaihe olisi pahin, mutta se olikin kohdallani helpoin juttu.

Nyt haluaisinkin tietää, mitä sä olisit halunnut tietää ennen kuin vauva syntyy?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


LAPSI SOMESSA

Raskaana ollessani yksi kysytyimpiä kysymyksiä oli, että aionko näyttää lapsen kasvoja somessa. En ollut ajatellut asiaa sen kummemmin ja vaikka tiesin, että tämä aihe on melko kuuma peruna, ei se ollut herättänyt itselläni ajatuksia suuntaan tai toiseen. Seuraan tilejä jossa lapsia näkyy paljonkin ja myös sellaisia, joissa lapsia ei näytetä kuin rajatulle porukalle. Suuremmilla tileillä tämä aiheuttaa varmaan enemmän mielipiteitä, koska seuraajissa on todella paljon täysin tuntemattomia ihmisiä. Itse en ole koskaan ajatellut pahalla niistä ihmisistä, jotka esittelevät vauvoja ja lapsia kanavillaan.

Koska sosiaalinen media on työalustani, keskustelimme tästä asiasta mieheni kanssa ennen vauvan syntymää ja hänen vahva mielipide ja kanta asiaan oli, ettei lapsen kasvoja näytetä sosiaalisessa mediassa. Alkuun tämä jopa hieman ärsytti, sillä ajattelin että se nyt vain on nykypäivää, että ihmisiä näkee somessa. Voithan nähdä saman vauvan kaupungilla vaunuissa. Mitä eroa on, näetkö hänet valokuvassa Instagramissa?

Kun vauva syntyi, oli hän mielestäni ja on edelleen (tietysti) suloisinta maan päällä ja olisin tietysti halunnut jakaa tämän myös seuraajilleni, mutta jokin muuttui ajatuksissani. Kun vauva oli konkreettisesti siinä, tajusin että hän on henkilö, jolla on myös oikeus yksityisyyteen. Mieheni sanoi joskus, että hänestä olisi kamalaa, jos hänen vauvakuviaan olisi levitelty ympäri nettiä. Minun mielestäni omien kuvieni löytäminen netistä taas ei olisi kamalaa, mutta me olemme kaikki erilaisia, enkä voi tietää mitä mieltä lapseni on tästä, kun hän kasvaa.

Aikaisemmin ajattelin tämän koskevan vain kuvia, jossa lapsi näkyy, mutta asia koskee toki myös asioita, joita hänestä kerrotaan. Itse olen vetänyt rajan siihen, että kerron meidän arkisia kuulumisia, myös haasteista ja onnistumisista, mutta tietyt yksityiset asiat pidän poissa somesta. En haluaisi että minun yksityisiä asioita kerrotaan ilman lupaa, enhän kerro ystävieni asioitakaan, joten saman ajatuksen olen ottanut tähän asiaan lapsen kohdalla.

Mä oon aina ollut sellainen, että vaikka itse teen tietyllä tavalla, en tuomitse niitä jotka toimivat toisin. Keskityn mielummin omaan elämään ja niihin arvoihin jotka sopivat meidän perheeseen, enkä nyrpistele ja negistele jos joku toimii toisin. Tapoja, ajatuksia ja ihmisiä on niin paljon erilaisia, että elämästä tulee aika hankalaa jos ajattelee että kaikkien pitäisi toimia samoin. Halusin silti avata ajatuksiani tästä asiasta, sillä nyt vauvakuplassa elellessä sitä miettii paljon juttuja, joille ei ole aiemmin suonut ajatustakaan.

Mun rajat menevät siis siinä etten näytä Olivian kasvoja somessa, enkä esimerkiksi ikinä jakaisi kuvia hänestä ilman vaatteita tai vähissä vaatteissa. Yksityisyyteen liittyy myös tietyt henkilökohtaiset asiat, jotka jätän kertomatta somessa.

Olisi kiva kuulla ajatuksia aiheesta? Oletteko samoilla linjoilla tai eri mieltä tästä asiasta, sana on vapaa!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook