VANHENEMINEN & SIIHEN LIITTYVÄT TABUT

Ikä on vaan numeroita, mutta usein jossain vaiheessa elämää ne numerot alkavat ahdistamaan jollain tavoin. Lapsena ja nuorena sitä odottaa että ikää tulisi enemmän ja jossain vaiheessa parinkympin toisella puolella, sitä alkaakin toivoa että aika hidastuisi. Useimmilla iskee jonkinlainen ikäkriisi juuri kolmenkympin tienoilla, johtuen ehkä yhteiskunnan asettamista odotuksista. Pitäisi olla parisuhde, lapsi, oma koti ja vakituinen työ. Mäkin oon käynyt läpi melkoista itsetutkiskelua ja pientä paineilua asian tiimoilta. Erosin pitkästä suhteesta juuri silloin, kuin kaikki muut ympärillä alkoivat mennä naimisiin, perustaa perheitä ja niin edelleen. Kyllä siinä tuli mietittyä, että mitähän omasta tulevaisuudesta oikeen tulee.

Kun koemme paineita erilaisista asioista, tulevat odotukset useimmiten juuri näistä ulkoisista ”säännöistä” että miten asioiden tulisi mennä. Mistä ne säännöt tulee? Haluatko oikeasti täyttää ne odotukset vai toimitko vaan koska pitää? Ja siitä päästään kysymykseen, että kuka sen päättää mitä pitää tehdä tai saavuttaa. Oman tien kulkeminen ja omista arvoista kiinni pitäminen on nimittäin paras päätös mitä voi elämällään tehdä. Onni ja onnellisuus tulee siitä, kun elää ja tekee asioita joista aidosti nauttii.

Sullakin saattaa olla vahva ajatusmalli siitä, miten oma elämä tulee menemään, mutta tiiättekö kun harvemmin asiat menee kuten on suunnitellut. Ikäkriisin tai jonkun muun kriisin iskiessä kannattaakin pysähtyä miettimään, että mistä ne paineet tulee, onko itse vain luonut itselleen turhia olettamuksia ja sitten pettyy kun ne eivät täytykkään?

Monesti sitä ajatellaan ja lokeroidaan juuri sitä mitä pitäisi omistaa tietyni käisenä ja myös sitä millainen tulisi olla. Oon itse sitä mieltä, että ikä ei ole mittari siitä mitä asioita voi tehdä tai miten tulisi käyttäytyä. Oon esimerkiksi kuullut seuraavanlaisia oletuksia ikää koskien..(huom. nämä eivät koske ainoastaan itseäni)

Ei kolmekymppisenä voi enää mennä festareille.

Kolmenkympin jälkeen kroppa rupsahtaa, eikä sille vaan voi mitään.

Ei ton ikäisenä voi käyttäytyä kuin parikymppinen (kyseessä sponttaani hauska veto)

Meinaatko vielä 10 vuoden jälkeen muka vetää jumppia? 

Eikö pitäisi jo rauhoittua (viitaten treenaamiseen), et palaudu enää samalla tavalla kuin nuorempana. 

Olisiko aika hankkia kunnon työ?

Ei ton ikäinen voi käyttää napapaitaa ja värjätä hiuksia noin räikeäksi.

Itse koen olevani luonteeltani ikinuori. Innostun edelleen samoista asioista kuin kymmenen vuotta sitten, en kaipaa elämääni tämän enempää vakautta tai tasapainoa. Tykkään siitä, että saan määritellä omat menemiset ja aikataulut sekä työn että vapaa-ajan puolesta.

Ulkoisille muutoksille ei kaikille mitään voi, mutta aika paljolle voi. En koe, että kuntoni olisi huonontunut, päinvastoin, voimaa löytyy enemmän kuin vaikka parikymppisenä ja kestävyyskuntokin yhtä hyvällä tolalla edelleen. Rupsahtamisesta (mitä se sitten ikinä tarkoittakaan) tai esimerkiksi lihomisesta tuskin tarvitsee edes sanoa, että se on ihan oma valinta kuinka kehoaan kohtelee, oli sitten nuori tai vanhempi.

Miettikääs kuinka paljon energiaa ja ahdistusta syntyy juuri siitä mitä meiltä oletetaan odotettavan? Tällainen johtaa nopeasti jatkuvaan suorittamiseen ja unohdetaan mitä oikeasti halutaan tehdä. Loppupeleissä fakta on se, että me ihmiset ollaan aika itsekeskeisiä ja keskitytään paljon oman navan ympärille.

Oikeasti ketään ei kiinnosta kahta minuuttia pidempään jos mokasit jotain, tai kukaan ei edes huomaa että lihosit kaksi kiloa. Kukaan ei mieti ja pohdi miksi olet poissa somesta kaksi päivää, eikä sitä tarvitse perustella ja selitellä, miksi et ole päivittänyt blogia hetkeen. Etenkin some altistaa tähän, että kuvitellaan olevamme maailman napoja, joita kaikki seuraa. Kuvitellaan, että aina tulisi olla saatavilla ja jotenkin tilivelvollisia raportoimaan kaikki omasta elämästä. Välillä sorrun tähän itsekin, mutta pyrin muistuttamaan itseäni siitä, että on mun ihan oma valinta mitä esimerkiksi jaan sosiaalisessa mediassa ja mitkä asiat pidän sieltä poissa.

Oletteko te törmänneet oletuksiin koskien ikää tai jotain muita asioita?

Kuvat: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


ANNA AAMUTREENILLE MAHDOLLISUUS

Oon tässä viime aikoina syttynyt ihan kunnolla aamutreeneihin ja vaikka oon jo vuosia treenannut kahdesti päivässä, on mun treenit kuitenkin painottuneet aina enemmän iltaan. Viimeiset kuusi viikkoa olen tehnyt jopa viisi salitreeniä viikkoon, joten aikatauluja on täytynyt miettiä uusiksi. Jos oon vetänyt useamman jumpan alle, en koe että olisi enää järkevää lähteä rehkimään salille ja jopa se järjestely, että ohjaan jumpaan aamulla/päivällä ja teen salin illalla on johtanut siihen, ettei salitreeniin saa enää samoja tehoja. Oon siis pyrkinyt tekemään salitreenit aina päivän ensimmäisenä harjoituksena, sillä jumpat/aerobiset menee aina, oli sitten vähän väsy ja vähemmän energiaa.

Oon myös fiilistellyt aamutreenaamista siksi, että siitä tulee ihan älyttömän hyvä fiilis. Koko loppupäivän on paljon aikaansaavampi meininki ja itse saan siitä myös energiaa. Monesti ennen treeniä saattaa olla nuutunut ja väsynyt olo, mutta kun vaan lähtee liikkeelle niin väsy karisee sen sileän tien!

Miksi?

Aamulla energiatasot ovat paremmassa kunnossa, kuin vaikka pitkän työpäivän jälkeen ja treenistä saa enemmän irti. Yöunien jälkeen kroppa on palautunut ja vastaanottavaisemmassa tilassa, joka tällöin johtaa siis myös parempiin tuloksiin.

Treeni antaa energiaa koko loppupäivälle ja nostaa mielialaa heti päivän alusta saakka, joka tarkoittaa suomeksi, että päivästä tulee parempi.

Kun treeni on hoidettu alta heti aamusta, jopa ennen työ- tai koulupäivää, jää iltaan enemmän aikaa tehdä muita asioita tai vaikka vain rauhoittua iltaa kohden, jolloin unensaanti on helpompaa kuin kovan treenin tai muuten vaan hektisen päivän jälkeen. 

Aamulla treenatessa aineenvaihdunta lähtee tehokkaasti käyntiin ja luultavasti treenin jälkeen on helpompi tehdä parempia ruokavalintoja myös loppu päivän ajan, sillä monilla liikunta ja ruokavalio kulkee käsikädessä.

Miten:

Valmista illalla asiat valmiiksi, jolloin aikaisin lähteminen on helppoa. Lataa kahvinkeitin valmiiksi, pakkaa treenilaukku ja laita urheiluvermeet valmiiksi odottamaan päälle pukemista.

Aamutreenin voi vetää kahvin voimalla, mutta jos olet tyyppiä joka kaipaa energiaa heti aamusta, smoothiet ovat loisto brekkari silloin kun pitää pystyä liikkua nopeasti syömisen jälkeen. Smoothieen on helppo sekoittaa nopeasti imeytyvät hiilarit ja protskut esimerkiksi heran, banaanin/marjojen muodossa. Täyttävämmän setin saa lisäämällä kaurahiutaleita, avocadoa tai rahkaa.

Jos treenaa tyhjällä vatsalla, melkein mikään ei maistu niin hyvältä kuin aamutreenin ja suihkun jälkeen nautittu kaurapuuro lempparihöysteillä. Joskus motivoin itseäni suunnittelemalla täydellisen aamupuuron ja sen voimalla jaksan lähteä, jos muuten on vaikeeta. :D

Jos päätät lähteä treenaamaan aamusta, on herätessä enää turha alkaa pohtia lähteäkkö vai eikö lähteä, vaan nousta ylös, pukea päälle ja murehtia sitten myöhemmin. Oman kokemukseni mukaan 99,9% kerroista kun vaan lähtee, niin miettii jälkeenpäin, että luojan kiitos lähdin! Tuo kannattaa pitää mielessä.

Aamutreenin tai treenin ylipäätään ei tarvitse olla pitkä. 30 minuutin aamujuoksu, spinning tai salitreeni voi riittää aivan hyvin, eikä joka päivä tarvitse tempoa tunteja urheilua. Laatu korvaa määrän. Joskus jos itselläni on motivaatio ongelmia lähtemisen kanssa, saatan sopia itseni kanssa että menen ja teen vain lyhyen treenin, ja jos edelleen muutaman liikkeen jälkeen takkuaa, saan lähteä kotiin. Ja saatatte arvata montako kertaa sitä on tarvinnut lähteä kesken kaiken pois. 

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


MINÄ & KEHONKUVA

Luin Monnan ja Kipan kirjoituksen koskien kehonkuvaa ja onhan siitä tullut joskus aiemmin itsekin kirjoiteltua. Kehonkuva, ulkonäköpaineet ja ulkonäön ympärillä pyörivät asiat ovat mulle hyvin tuttuja, sillä kuntosalilla työskennellessä nämä ovat tavallaan aina läsnä jollain tavoin. Ihmiset haluavat laihduttaa, muokata kehoa ja ylipäätään ympäristö on sellainen jossa ulkonäkö on paljon tapetilla. Oon työskennellyt kuntosalilla vuodesta 2006, joten olen nähnyt monen työntekijän tulevan, menevän, inspiroituvan ja myös ahdistuvan näistä asioista. Omakin pää pitää olla kunnossa, ettei katoa liikaa tähän kuplaan. Kun on jatkuvasti ympäristössä missä vain treenataan, helposti myös vääristyy kuva siitä mikä on normaalia ja mikä extreemiä.

Koen, että oma kehonkuvani on muuttunut iän myötä paremmaksi. Olen oppinut katsomaan itseäni positiivisemmin, enkä etsi pelkästään virheitä peiliin katsoessani. Koen, että olen aina ollut jotenkin todella tietoinen kehostani ja kiinnittänyt siihen huomiota. Vaikka voisi luulla että tämä johtuu siitä että olen työskennellyt kuntosalilla ja kilpaillut sitä ennen ns. esteettisessä lajissa, muistan kuitenkin että jo lapsena telinevoikkaharjoituksissa koin olevani liian isokokoinen. Tämä on sinänsä hassua, koska olin lapsena pieni ja siro.

Mun ongelma  onkin aina ollut tuo isokokoisuus, tai siis se että olen kokenut olevani suurempi kuin olen. Olen jostain syystä havitellut pientä ja mahdollisimman siroa kehoa. Uskon, että oma kehokuvani on siinä mielessä ollut vääristynyt, sillä en kai koskaan ole ollut mikään kovin iso. Nykyään en enää ihannoi vain rasvatonta kehoa, sillä urheilullisuus ja sopiva lihaksikkuus on enemmän mun mieleen.

Olen keskustellu aiheesta ammattilaisen kanssa ja hänen mukaan mulla on hyvin vahva itsetunto ja luottamus siitä millainen olen luonteeltani, taidoiltani jne, mutta ulkokuori on aiheuttanut sitä epävarmuutta. Oon tehnyt asian kanssa töitä ja yrittänyt opetella ajattelemaan positiivisesti, sillä niitä virheitä löytyy aina, eikä täydellisyyteen edes kannata pyrkiä.

Kehopositiivisuus tarkoittaa mulle kuitenkin sitä, että vaikka olen tyytyväinen itseeni, voin silti kehittää itseäni myös ulkoisesti. Omalla kohdalla terveelliset elämäntavat vaikuttavat paljon siihen millainen olo on. Hyvästä ruuasta tulee parempi fiilis ja treeni antaa energiaa sekä nostaa mielialaa todella paljon! Lähtökohtana tuo itsensä hyväksyminen on jo mielestäni paljon parempi, kuin se että itseinhon vallassa lähtee väksisin ”tekemään itsestään parempaa versiota”.

Yllä oleva kuva sai mut kirjoittamaan tästä aiheesta, sillä kuva oli valokuvaajani Annan mielestä ihan mielettömän hieno otos, mutta ainoa mitä mä näin oli selkäläskit. :D Se mitä itse näämme poikkeaakin usein siitä, miten muut meidät näkevät. Oma pää on yleensä se kaikista kriittisin tuomari ja helposti negatiivisiin asioihin keskittyessä, alkaa nähdä vain niitä. Totuus on, että kaikilla meillä on epäkohtia ja niiden piilottelu aiheuttaa myös itselleen paineita, kun pitää aina yrittää olla jollain tavoin virheetön. Ja toisaalta, onko edes olemassa virheellistä ulkonäköä? Persoonalliset jutut ovat niitä asioita jotka tekevät sinusta sinut! Kun katsonkin kuvaa kokonaisuutena, (enkä kiinnitä huomiota siihen että treenirintsikat saattavat painaa ihoa esiin asennon takia) niin näenkin sen erilaisin silmin.

Paljon puhutaan somen aiheuttamista ulkonäköpaineista, mutta tämäkin on hyvin pitkälle oma valinta. Seuraa asioita, joista tulee hyvä fiilis. Jos some aiheuttaa negatiivisia fiiliksiä, pidä siitä taukoa ja katsele ympärille ihan sitä oikeeta elämää ja keskity siihen! :)

Kuvat: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook