SAMA PAINO ERI RASVAPROSENTTI

Tänään puhutaan painosta, kehonkoostumuksesta ja miten elämäntavat vaikuttavat niihin! Katselin tuossa kesällä otettuja ”kuntokuvia” dieetin jälkeen ja päätin vetää samat kuteet päälle ja ottaa kuvan nykyisestä tilanteesta.

Vedin siis touko-kesäkuussa kahdeksan viikon kiristelyjakson, jossa sain aika hyviä tuloksia aikaiseksi. Lopulta itse dieetti kesti vain kuusi viikkoa, sillä kunto alkoi olla omaan silmään ihan soppeli kesää varten! Tämän kiristelyjakson ajan vedin jumppien lisänä jopa viisi salitreeniä viikossa ja söin Miinus viisi kiloa – ruokavalion mukaisesti. Dieetin loputtua lopetin punnitsemiset ja muut tarkkailut ja aloin syödä rennommalla otteella, pitäen kuitenkin pohjan siistinä ja ruokavalion mukaisena. Kesä ja syksy onkin tähän asti vapaammin, kuten olen täälläkin siitä monesti kertonut. Oon käynyt aina silloin tällöin vaa’alla ja todennut vain että paino pysyy suunnilleen samoissa lukemissa.

Treenirintamalla muutos on ollut se, että puoleen vuoteen en ole juurikaan tehnyt voimatreenejä, eli käynyt salilla. Koko syksy on mennyt jumppaillen  ja salilla oon käynyt niin epäsäännöllisesti, ettei sitä voi oikeen käymiseksi kutsua. :D Monesti oon päättänyt, että nyt taas aloitan, mennyt kerran ja sit se on vaan jäänyt. Oonkin päättänyt olla stressailematta siitä, ehkä innostun taas tammikuussa, hah! :D

Kuten huomaatte, ei kuvissa ole kovinkaan suurta eroa, mutta vaikka paino on sama niin rasvaprosentti näissä on eri. Valitettavasti mulla ei ole tarkkoja rasvaprossia heittää tähän, mutta huomaan kyllä kehonkoostumuksessa muutoksen. Salitreeni + dieetin ansiosta keho oli vähärasvaisempi  ja kireä, kun taas nyt kroppa on pehmeämpi, etenkin yläkropasta. Keho on siis tyhjempi, sillä lihaspaineet loistaa poissaolollaan ja varmasti jonkun verran lihastakin on lähtenyt. Silitkään ero ei ole silmiinpistävä ja mulle tää on täysin ok.

NYT (joulukuu)  vs. DIEETIN JÄLKEEN (kesäkuu)

Tässä ehkä pointtina se, että maailma ei kaadu ja keho pullahda välittömästi, vaikka ottaisi joskus vähän iisimmin sekä treenien että ruokavalion osalta. Tietysti tämäkin on tavoitekohtaista. Oma tavoite kun ei ole koskaan ollut olla mikään todella lihaksikas (kuten kuvasta näkyy haha :D)

Oon toki liikkunut säännöllisesti, sellaisella tavalla josta nautin. Oon syönyt pääosin terveellisesti, mutta nauttinut myös elämästä paljon. Ehkä sillä psyykkisellä puolella onkin lopulta paljon suurempi vaikutus kaikkeen kuin mitä olisin koskaan voinut kuvitella.

Aina ei tarvitse loistaa elämän jokaisella osa-alueella, vaan se tasapaino on juuri sitä että välillä panostetaan muuhun ja löystetään hihnaa toisessa asiassa. Itse oon jo aikaa sitten lopettanut ainaisen virheiden etsimisen ja vaikka mullakin on huonoja päiviä niin silloinkin pyrin suuntaamaan ajatukset posiitivisiin asioihin ja keskittymään enemmän niihin!

 

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


MITEN KÄVI HYVINVOINTITAVOITTEIDEN? (+ joululahjaideoita)

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa.

Vuoden alussa tein muutamia tavoitteita koskien omaa hyvinvointia. Mulla on tunnetusti usein erilaisia tavoitteita ja haasteita, mutta tällä kertaa kyseessä oli hieman erilaisia juttuja, sillä pinnallisten tavoitteiden sijaan päätin panostaa ihan perusasioihin ja sitä kautta vaikuttaa moniin pienempiin asioihin. En voi uskoa, että tämäkin vuosi alkaa olla paketissa, sillä aivan kuin se olisi eilen kun raapustelin noita alla olevia tavoitteita ylös.

Hyvinvoinnin tavoitteet vuodelle 2018 olivat:

Riittävästi unta, ilman heräilyä.

Palautuminen & treeni tasapainoon.

Riittävästi hyötyliikuntaa.

Hormonitasapaino.

Täydellisesti kaikki ei ole mennyt, mutta voin kyllä sanoa, että tavoitteet ovat lähestulkoon täyttyneet. Ajoittain on joutunut tasapainoilemaan palautumisen tai unen suhteen, mutta asiat ovat aika hyvällä mallilla nyt. Hormonitasapainokin on alkanut löytyä jälleen ja tuntuu, että kroppa on toiminut taas kuten sen kuuluukin! Erityisen tyytyväinen olen tuohon hyötyliikunnan rutinoitumiseen. Tänä vuonna olen tehnyt paljon kevyttä liikuntaa kovien treenien rinnalla. Tässä on suuri ero aiempiin vuosiin, jolloin kaikki liikkuminen on ollut lähinnä täysillä vetämistä! :D

Olen saanut hurjasti apua Lifen lisäravinteista ja oman konsulttini neuvoista. Näillä on ollut suurin merkitys yöuniin ja sitä kautta palautumiseen. Uskon vahvasti, että omalla kohdallani lisäravinteilla on suuri merkitys koko palettissa. Olen myös ylpeä siitä, että tällä hetkellä mun kaapeista löytyvä kosmetiikka on lähestulkoon kokonaan luonnon kosmetiikkaa. Olen tehnyt pieniä parannuksia pitkin vuotta ja nyt pienistä jutuista onkin kasvanut suurempi kokonaisuus. Edelleen olen sitä mieltä että kaikkea ei tarvitse vaihtaa kerralla, ja vaikka käyttää myös ns. normaaleja tuotteita, se ei tarkoita etteikö voisi käyttää myös luonnon kosmetiikkaa.

Kysyin tänään mieheltä, että mennäänkö Lifeen katsomaan joululahjoja ja vastaus kuului, että ai meinaatko jotain vitamiineja vai? Monella muullakin saattaa olla mielikuva, että lifestä saa vain vitamiineja, mutta totuus on ihan toinen. Mestasta löytyy nimittäin mitä ihanimpia joululahjaideoita  koko perheelle, opettajille, kavereille tai kolleegoille. Me käytiinkin yhdessä keräämässä lahjat omille perheillemme.

Unisukat + magnesiumhiutaleet loisto idea huono uniselle. Illalla tekee rentouttavaan jalkakylvyn (magnesium edistää hyviä yöunia) jonka jälkeen on mukavaa vetää ihanat unisukat jalkoihin.

Lämmitettävä pehmopupu lapselle halittavaksi tai vaikka kuukautiskivuista kärsivän kaverin vatsalle lämmittämään ja helppaamaan.  Pupun laveriksi pakettiin voi sujauttaa vaikka Classical Stay Young raakasuklaan valmistuspaketin, joka sisältää kaiken tarvittavan suklaan valmistukseen ja on aivan ihanan näköinen kokonaisuus!

Perinteisen konvehtirasian sijasta voi antaa Organic Healthin luomulaatuisen suklaakuorrutteisista pähkinöistä, marjoista ja hedelmistä koostuvan sekoituksen. Siihen kylkeen vielä jouluinen kahvi tai tee! Teepaketit sisältävät siis teepusseja ja itse ihastuin erityisesti ”silent night” teemakuun! Mokkamestareiden joulukahvit ovat olleet mun jokavuotinen traditio jo pidempään. En tiedä mitään parempaa kun aamulla kahvinkeiton yhteydessä ilmassa leijailee jouluinen tuoksu, aaah!

Lifestä saa myös aivan ihania huonetuoksuja ja tuoksukynttilöitäLife Body & Soul tuoksukynttilöiden paloaika on n. 35 tuntia. Kynttilät on valmistettu 100 % luonnollisesta, biohaojavasta soijavahasta ja sydänlanka on 100 % puuvillaa. Molempien tuotteiden tuoksut ovat kotoisin Rankan Grassesta, jota kutsutaan myös maailman tuoksupääkaupungiksi. Niissä on käytetty korkealaatuisia eteerisiä öljyjä. Voin kertoa, että tuoksu hurmaa totaalisesti!

Nyt alkaa olla viimeiset hetket käyttää mun alennuskoodia, sillä koodi on voimassa vain tämän vuoden loppuun!  Koodilla ”arou saa  siis -20 %  kaikista normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteistaAlennuskoodi on voimassa sekä verkossa, että kivijalkaliikkeissä!  Muista tsekata myös ihana joulukuvasto , josta saa lisää ideoita joululahjoihin!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


AIHEUTTAAKO VOIMISTELULAJIT SYÖMISHÄIRIÖITÄ?

Muutama viikko takaperin voimistelulajit olivat tapetilla mediassa ja aattelin tarttua aiheeseen hieman jälkijunassa! Koska olen itsekin viettänyt nuoruuteni kyseisten lajien parissa, mulla heräsi taas pitkästä aikaa ajatuksia lajivalinnasta, minäkuvasta ja syömishäiriöistä. Mielestäni ei koskaan voi sanoa, että joku yksittäinen asia itsessään aiheuttaisi syömishäiriön, sillä usein henkilöllä on jonkinlaisia taipumuksia sairastua helpommin.

Itse olen harrastanut voimistelulajeja lapsuudesta aina aikuiseksi saakka. Lapsena harrastin joukkuevoimistelua ja telinevoimistelua, jonka jälkeen siirryin kilpa-aerobicciin. Olen myös kärsinyt nuoruudessa erilaisista ravintoon ja treeniin liittyvistä pakonomaisista ongelmista, kuten liiallisesta laihduttamisesta sekä treenaamisesta. Oon tietysti miettinyt paljon, että onko lajivalinnoilla ollut osuutta asiaan ja tullut siihen tulokseen, että niiden aiheuttamat paineet ovat olleet osallisena. Myös ympäristö, missä viettää suuren osan ajasta aiheuttaa sen, että tiettyjä asioita alkaa pitää normaalina. Nykyäänhän oon vaan siirtynyt kuntosalipainotteiseen ympäristöön, mutta ikä on tuonut sen verran viisautta, että sitä osaa kuitenkin katsoa asioita hieman useammasta kulmasta kuin vaikka lapsena ja nuorena.

Voimistelulajeissa on hyvin ominaista olla pienikokoinen, kevyt ja siro. On toki muitakin lajeja, joissa vaaditaan samoja ominaisuuksia, mutta kun kyseessä on vielä niin sanotusti esteettinen lajimuoto, on myös ulkomuodolla merkitystä. Oon ennenkin kirjoittanut, että olen kokenut itseni aina ”isoksi”, eli uskon että tästä on saattanut jäädä jonkinlainen vääristynyt mielikuva siitä, että olisin jotenkin normaalia suurikokoisempi. Usein voimistelijat ovat myös lyhyitä ja itse olin siihen nähden melko pitkä ja ehkä siksikin koin itseni isoksi. Sama toistua myös aerobic parketeilla, mutta koska mulla oli aina kaksi joukkuekamua ympärillä ja meillä oli (ja on edelleen) hyvin tiiviit välit, sai kavereista myös varmuutta. Toisaalta näin kovin tiivis kolmikko saattaa aiheuttaa myös tietynlaista painetta, ettei nyt ainakaan jää huonommaksi kuin muut! :D

Kilpa-aerobicin alkuvaiheessa meidän kilpailuasut olivat hyvin pikkuriikkiset bikinityyliset ylä- ja alaosasta koostuvat kankaanpalaset. :D (Onneksi myöhemmin lajiliiton vaihdoin ansiosta myös kisa-asu muuttui urheilullisemmaksi) On aika selvää, ettei sellaisia kiinnosta vetää päälle, jos joka puolelta tursuaa ja pullottaa. Tämä asu jo itsessään aiheutti ainakin itselleni paineita pysyä kunnossa.

Mieleen on myös jäänyt avoimet rasvaprosenttien mittaamiset, jolloin maajoukkueleirin yhteydessä meidät mitattiin ja annettiin suora palaute, kuinka paljon tulosta pitäisi mahdollisesti pienentää jotta kehonkoostumus olisi lajille mahdollisimman ominainen. Joillekin tällainen julkinen palaute ja tulosten näkyminen ei aiheuta minkäänlaisia reaktioita, mutta jos kyseessä on henkilö jolla on vääristynyt minäkuva ja mahdollisesti orastavia ongelmia aiheen tiimoilta, voi se laukaista pahemmankin kierteen. Itsehän olin tuon leirin jälkeen niin tiukalla dieetillä pitkään, että lopulta en enää pystynyt nukkua, koska oli niin kova nälkä kokoajan. Tästä tapahtumasta on siis jo yli 10 vuotta, mutta tietyt asiat on jääneet mieleen ja muistan millaisia tunteita ne ovat herättäneet silloin.

Vaikka olisi lajinomaista olla tietyn painoinen tai kokoinen, en kuitenkaan usko että tällaisiin asioihin tulisi puuttua etenkään kun kyseessä on lapsien harrastustoiminta. Nykyään on muutenkin niin kovat paineet näyttää tietynlaiselta, että en usko tällaisesta olevan mitään hyötyä edes kehittymisen näkökulmasta. Itse olen ainakin kehittynyt ja menestynyt parhaiten silloin, kun myös psyykkinen hyvinvointi on ollut kunnossa. Uskon myös, että huutaminen, pelottelu ja liiallinen kuri ei ole parhaita tapoja saada valmennettavista parasta irti, oli taso kuinka kova tahansa. Pahimmassa tapauksessa liian vaativa valmennus -ja opetustyyli vain tappaa kaiken motivaation ja sen kuuluisan liikunnan ilon. Toki itsekin kilpaurheilua harrastaneena tiedän, että kilpailtaessa ei kaikki ole aina helppoa ja kivaa, mutta toisaalta uskon myös siihen että positiivinen harjoitteluympäristö tuo parempia tuloksia, kuin ahdistava ja pelottava.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook