ASIAT, JOISTA EN PIDÄ TREENAAMISESSA

Kivaa lauantaita kaverit! Vaikka treenaan lähes päivittäin ja pidän siitä todella paljon, niin silti tähänkin asiaan liittyy asioita, jotka eivät nappaa yhtään. Piia listasi asioita, joista hän ei pidä treenaamisessa ja lähes yhtä kovana sporttimimminä ajattelin häikäilemättömästi varastaa tämän hauskan idean ja jakaa treeniin liittyviä asioita, jotka jättäisin mielellään tekemättä jos vain voisin.

Alkulämmittely – Ennen salitreenejä tehtävä alkulämmittely on mun mielestä jotenkin voittamattoman tylsää. Onneksi mulla on nyt tarkat ohjeet myös lämmittelyyn, jolloin se menee jotenkin kivuttomammin, mutta aiemmin saatoin jopa jättää salitreenin tekemättä, kun mietin, että pitää veivata 10 minsaa crossarilla (–> oksennusrefleksi) :D :D

Jatkuva hikivaate-rumba – Näkisitte mun kylppärin (tai meidän henk. kunnan pukkarin :D)! Kun treenaa vähintään pari kertaa päivässä, noita treenivaatteita on oikeesti joka puolella. Ripustelen niitä usein kuivumaan ympäri kylppäriä ja kämppää, sillä en mitenkään pysty pyörittämään pesukonetta monesti päivässä ja treenin jälkeen kuteet ovat niin märät, että niitä ei voi heittää mihinkään koriin myttyyn. Mulla on molemmilla työpaikoilla aika lahjakas kokoelma vaatteita sekä kenkiä ja koska oon laiska, harvoin jaksan raahata niitä kotiin, jonka ansiosta niitä vaan kertyy sinne niin kauan, että joku huomauttaa että voisitko viedä sun hikiset kamat helvettiin täältä. :D

Jatkuva ruuanlaitto/syöminen – Liittyy hyvin vahavsti treenaamiseen. Tykkään kyllä syödä, mutta välillä tuntuu etten muuta teekkään kuin kokkaan/syön. Päivät ovat kunnon aikatauluttamista ja hyvin usein täytyy jättää myös asioita tekemättä, että ehtii vaikka kotiin syömään ennen seuraavaa treeniä.

Treenin jälkeiset toimenpiteet – Kun oot vetänyt kolme jumppaa putkeen, oot litimärkä, väsynyt ja nälissään, ei ole mitään niin raskasta kuin tehdä treenin jälkeiset toimenpiteet; riisuminen, suihku, pukeminen, treenivaatteiden pakkaaminen mukaan (jonka siis usein jätän tekemättä, koska raskasta :D). Monesti vedän vaan kuivat vaatteet niskaan ja ajan himaan. Siinä voikin mennä sitten hetki jos toinenkin, ennen kuin jaksan raahautua suihkuun saakka. Auta armias jos pitää käydä vielä ruokakaupassa..Ei oo helppoo!

Ainainen räjähdys-lookki – Kun treenaat sen pari kertaa päivässä, ei ainakaan mulla oikein riitä eforttia itseni ehostamiseen. Ihan turha meikata, kun hikoilet kuitenkin pian. Ihan turha laittaa hiuksia mitenkään, kun joudut kuitenkin vetää ne ponnarille kohta. Ihan turha laittaa muuta kuin kollarit tai trikoot, kun pyörit kuitenkin salilla koko päivän. On toki kiva, kun saa pukeutua rennosti, mutta joskus olisi ihan kiva meikata ja käyttää siistejä vaatteita. Onneksi on viikonloput, jos vielä jaksais silloin… :D

Treenilaukku – Mua oikeen ahdistaa mun treenilaukku, kun siellä on niin paljon roinaa. Siivoaminen ja läpikäynti olisi tietysti vaihtoehto, mutta koska se näyttäisi taas viikon jälkeen samalta, olen luopunut toivosta. Hirveintä on, kun unohdat heraa sisältäviä sheikkereitä laukkuun pariksi päiväksi ja sitten seuraavaan treeniin lähtiessä sheikkerit ovat jostain syystä (?!) loppu, jolloin joudut kohtaamaan sen ihanan mädäntyneen tuoksun kannen avatessasi. :D

Mites muut sporttimimmit ja salikundit, samaistutteko näihin kohtiin edes hieman?

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MITÄ TAPAHTUI KUN ALOIN SYÖDÄ RIITTÄVÄSTI?

Monesti on tullut mainittua, että myös oma polkuni ravintoviidakossa on ollut aika pitkä ja myös jokseenkin kivinen. Tasaista vaihetta on toki alla jo monia vuosia, mutta voi hitto kun olisin tiennyt jo silloin 10 vuotta sitten, että ruoka ja kalorit eivät ole lainkaan huono asia, varsinkaan kun tuli treenailtua paljon jo silloin. Koska tietoa tulee jatkuvasti lisää ja esimerkiksi somen/internetin vuoksi sitä on helpommin saatavilla, ollaan nykyään jo huomattavasti paremmassa tilanteessa, kuin vaikka silloin 10-vuotta sitten. Ainakin tuntuu siltä, että ihmiset ovat valveutuneempia ja panostavat omaan ravintoon ja hyvinvointiin.

lenkkiä, jumppaa ja salaattia VS salitreeniä, jumppaa ja paljon ruokaa!

Olisi kiva tietää, miten paljon olisi voinut kehittyä nuorempana, jos ravitsemus puoli olisi ollut samassa tilassa kuin nyt. Menneitä on toki turha murehtia, mutta on kyllä mennyt turhaa aikaa ja vaivaa, kun on miettinyt kaloreita ja sitä miten niitä saisi kulumaan mahdollisimman paljon. :D Meikäläinenkin on siis vetänyt lenkkiä, jumppaa ja syönyt pelkkää protskua. Olin toki tosi hoikassa kunnossa, mutta en sitten paljon muuta. Heti jos tapahtui ”repsahdus”, kroppa keräsi nestettä/rasvaa ja olo oli turpea. Olo oli hyvä silloin kun jaksoi olla syömättä, mutta pidemmän päälle ei siis kovin kiva tilanne.

Mulla oli siis pitkään tilanne, että en koskaan syönyt kunnolla mitään, vaan napostelin kaikkea pientä, koska ajattelin että se on järkevämpää. Ajattelin, että kunnon ruuasta tulee liikaa kaloreita, joten oli parempi syödä leipää ja kalkkunanakkeja. :D Jossain vaiheessa, jostain syystä, aloin sitten kokeilla lisätä ihan kunnollisia annoksia päivääni ja kun huomasin ravinnon vaikutuksen, sille tielle jäin.

Kun aloin syödä enemmän, kiinteytyminen lähti liitoon!

Vuonna 2013 taisin aloittaa ensimmäiset salitreenit ja 2014 innostuin salittamisesta ihan kunnolla ja aloin tosissaan panostaa ruokavalioon ja riittävästi syömiseen. Sain ihan hulluna tulosta ja olo oli mahtava. Siitä saakka onkin menty pikkuhiljaa kohti tätä tilannetta missä oon nyt. Koen, että omat elämäntavat ovat aika hyvässä tasapainossa, mitä nyt tietysti välillä on ollut haasteita elämän eri osa-alueilla.

Mitä sitten tarkoittaa syödä riittävästi? Pitääkö suunnata mäkkiin hakemaan energiaa vai vedellä irttareita joka viikonloppu? Edellä mainittujakin voi toki harrastaa kohtuudella, mutta pääsääntöisesti kannattaa lähteä lisäämään kunnollista, puhdasta ruokaa. Oman kokemukseni mukaan monet liikkuvat naiset syövät liian vähän hiilihydraatteja ja yleisesti liian pieniä annoksia, jolloin kokonaisenergiansaanti jää helposti liian vähäiseksi.

Kuvailen tällaisen aika perus tilanteen, eli usein kyseessä on naishenkilö, joka treenaa, käy ehkä ryhmäliikunnoissa/lenkkeilee ja nostelee painoja salilla kerran pari viikossa. On ihan hyvässä kunnossa, mutta toivoisi silti hieman tulosta treeniltä, parempaa lihaserottuvuutta ja kiinteämpää kehoa. Melko runsaasta treenistä ja terveellisestä ruokavaliosta huolimatta, muutosta ei ole tapahtunut enää pitkiin aikoihin, mikä syö osiltaan motivaatiota kaikkeen. Viikonloppuisin iskee usein makeanhimo, jolloin tuleekin vedettyä karkkia ja jäätelöä, jonka jälkeen onkin sitten sokerikrapula. Maanantaina ”palataan ruotuun”, syödään puuroa, rahkaa ja salaattia sekä käydään jumppaamassa kalorit pois. Sama jatkuu usein viikosta toiseen.

Kyseisessä esimerkissä ei toisaan ole mitään väärää tai mitään vikaa, mutta jos haluaa muutosta, täytyy ymmärtää että silloin on tehtävä muutos. Kiintetymiseen ja kehitykseen tarvitaan usein enemmän treenitehoja sekä enemmän ravintoa. Liian kevyellä ravinnolla ja hiilareilla eläminen ikään kuin pitää jarrua jatkuvasti pohjassa, jolloin tila ei yksinkertaisesti muutu. Painoa voi aina pudottaa melko helpoinkin keinoin, mutta kehonkoostumuksen muutos vaatii fyysistä työtä sekä riittävää energiansaantia. Täytyy myös ymmärtää, että painoa voi pudottaa nopeasti, mutta kehonkoostumuksen muuttaminen vie aina enemmän aikaa. Ruokaa ei tarvitse alkaa vedellä älyttömiä määriä kerralla, mutta pikkuhiljaa juuri hiilihydraattien lisääminen pistää yleensä treenit rullaamaan ja aineenvaihdunnan liikkeelle. Kokeile lisätä aamupuuroon astetta enemmän kaurahiutaleita, välipalalle muutakin kuin protskupatukka ja pääaterioille enemmän pastaa/riisiä/perunaa. :)

Vastaus otsikon kysymykseen? Elämänlaatu parani, treenitehot paranivat, jonka ansiosta kehityskäyrä kääntyi nousuun ja palautumiskyky nopeutui. En kärsin makeanhimosta tai ruokahimoista enää samoin kuin aiemmin. Kroppa on myös vahvempi ja kiinteämpi kuin aiemmin. Eikä muuten mielialatkaan heilahtele kiukun puolelle, kun muonaa saa vedellä riittävästi! ;)

Olen kirjoittanut aiheeseen liittyvän tekstin TREENAAJA, NÄIN KIIHDYTÄT AINEENVAIHDUNTAASI SYÖMÄLLÄ!

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


ETSITKÖ AINA RATKAISUA ULKOPUOLELTA?

Nyt olisi taas se uusi ruokavalio, jolla tosi moni on onnistunut ja saanut tuloksia. Olisi myös se treenimuoto, jonka luvataan polttavan ainakin 1000 kaloria tunnissa. Pitäisikö hankkia PT, että tästä hommasta tulisi vihdoinkin jotain? Uusimmassa FIT-lehdessä sanottiin, että lantionnosto on paras liike treenata pakaroita. Luin netistä artikkelin, että jos ei nuku 10 tuntia yössä, ei voi laihtua. Yhden treeniblogin kirjoittajan mukaan, timmin kropan saa vain kehonpainoliikkeitä tekemällä. Meidän salin PT sanoi, että jos haluaa polttaa rasvaa, täytyy käydä joka aamu vähintään 45 minuutin aerobisella. Maitotuotteet turvottaa. Gluteeniton ruokavalio tekee ihosta puhtaan ja kirkkaan. Tv:ssä sanottiin, että voimatreeni on ainoa vaihtoehto, mikäli haluaa paremman lihaserottuvuuden…

Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Tunnistatte ehkä tyypin, tai tunnistatte ehkä itsenne? Kaikkeen etsitään aina ratkaisua ulkopuolelta sen sijaan, että katsottaisiin peiliin ja mietittäisiin, miksi olen tässä tilanteessa ja voisiko ratkaisu löytyä ihan vain omasta itsestä ja siitä mitä on puuhaillut viime aikoina. Enkä sano, että yksikään juttu tuossa listassa olisi ”väärin”, ne ovat vain esimerkkejä siitä mitä itse kuulen paljon. On aivan sama käytkö aamuaerobisella tai teetkö tuhannen kalorin treenin, jos edelleen syöt mitä ja miten sattuu. Personal trainerin avulla voi oppia uutta ja saada loistavia tuloksia, mutta pelkästään treinerin hankkiminen ei tee niitä tuloksia itsestään.

Tiedän itsekin, että esimerkiksi silloin kun kohtaa ongelmia ja vastoinkäymisiä, sitä alkaa etsiä syitä. On helpompaa hyväksyä joku asia, kun siihen on järkevä syy. Kun vatsaa turvottaa niin aletaan miettiä, että onkohan mulla nyt se ärtyneen suolen oireyhtymä, vaikka kyseessä onkin  loppujen lopuksi se munkki minkä vetelit kahvitauolla naamaan. :D Kun päätä särkee, aletaan googlata aivosyövän oireita, kun siihen auttaisi se, että nousisi siitä koneelta ylös, joisi ison lasin vettä ja menisi ulos haukkaamaan happea.

Mitä treenaamiseen, ravintoon ja tuloksiin tulee, on perusasioilla aina se suurin merkitys. Syö oikein, treenaa sopivasti ja nuku riittävästi. Tylsää, tiedän.

Ei ole väliä syötkö gluteenittomasti vai et (ellei ole yliherkkyys/keliakia) mikäli kalorien suhde on oikea. Edelleen sitä nimittäin kuulee, kuinka joku mainostaa, miten laihtui siirtyessään gluteenittomaan/hiilarittomaan/ties mihin ruokavalioon, kun kyse on loppuepeleissä siitä, että rajoitettu ruokavalio aiheutti sen, että kalorien saanti väheni. Sitten toinen kokeilee innoissaan samaa, mutta ei saakkaan samoja tuloksia, itseasiassa paino nousee, sillä kaveri mainosti, että voi syödä mitä vaan kunhan syö hiilarittomasti. On suoraan sanottuna oman ajan tuhalausta etsiä vastausta aina jostain pienestä ulkoisesta asiasta. Toki joskus vastaus löytyy myös näistä asioista, kuten siitä että huomataan kuinka maitotuotteiden poisjättö veikin sen inhottavan turvotuksen ja jatkuvan flunssakierteen mukanaan.

Mun pointti on kuitenkin, että kaikki lähtee itsestä. Omista valinnoista ja teoista, siitä mikä sopii just sun elämäntilanteeseen, sun kropalle ja pääkopalle. Toki asioita täytyy kokeilla ja testailla, että tietää sen oman juttunsa. Mutta jos näistä tehdään ikäänkuin tekosyitä, mennään metsään. Kyllähän mä muuten laihtuisin, mutta kun meiän lähikaupassa ei oo parsakaalia, niin mä alotan sitten ens maanantaina… :D

Jos joku teistä alkaisi kopioida vaikkapa mun treenisysteemiä, olisi aika moni ylirasitustilassa parin viikon kuluttua. Jos mä taas uskoisin jotain karppaajaa, joka on saanut mielettömiä tuloksia VHH-ruokavaliolla, olisin hyvin nopeasti tilassa, jossa mun treenit ei enää kulkisikaan kuin rasvattu. Mun mielestä on hienoa hakea inspiraatiota ja ideoita netistä, lehdistä, instagramista tai vaikka parhaalta kaverilta, mutta silti kannattaa muistaa, että keskittyminen liikaa pieniin yksityiskohtiin vie yleensä vain omaa aikaa, eikä tuo sitä haluttua tulosta.

Me ihmiset kun ollaan sellaisia, että kaikki uusi ja jännittävä tuntuu tehokkaalta, vaikka niillä ihan perusasioilla saadaan usein parempi tulos. Nyt esimerkiksi instagramissa on selkeästi buumi, missä erilaiset hyväkroppaiset mimmit esittelee mitä oudoimpia virityksiä treeniliikkeistä. :D Siis osa niistä on oikeasti ihan hyviä ja auttaa löytämään kontaktin, mutta oon kyllä pari kertaa repeillyt huolella, kun joku on roikkunut jossain narussa ja nykinyt kuin kituva kala = saman lihasryhmän voisi treenata paljon yksinkertaisemmalla, huomattavasti helpommalla ja jopa tehokkaammalla tavalla. Jos koko treeni koostuu erikoisliikkeistä ja tekniikoista, on lopputuloskin vähintään hyvinkin erikoinen. :D

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.