PELOTTAVA PAINONNOUSU

Kulunut viikko on ollut kyllä kiireisin aikapäiviin ja vaikka vuorokausien jokainen hereillä oltu tunti on käytetty jonkun työn tekoon, on tää kirjoittaminen vain jäänyt. Kun olen pienessä stressissä, mulla kärsii heti luovuus samalla kirjoittamista kohtaan. Tarkoitus on tietysti kirjoitella edelleen muistakin asioista kuin raskaudesta, mutta koska olen törmännyt tähän asiaan kuluvilla viikoilla yllättävän paljon, ajattelin kirjoittaa asiasta.

RV18

Painon nouseminen on ylipäätään nykyaikana saatanasta. Painoa vahdataan ja sitä yritetään pudottaa keinolla millä hyvänsä. Olen mukana erilaisissa ryhmissä, jossa on siis raskaana olevia naisia mukana ja hyvin usein niissä keskustellaan painosta, painon noususta ja siitä miten se ahdistaa ihan kamalasti.

Noita ketjuja lueskellessa, tuntuu että mitä vähemmän paino on noussut raskausaikana, tai jos ei lainkaan, niin sen parempi. Painon nouseminen ei aina tarkoita automaattisesti lihomista, oli kyseessä raskaana oleva tai tavallinen ihminen. Tästä painon kontrolloimisesta on tullut ihan hirveän iso juttu. Jos ihmisen sisällä kasvaa uusi ihmisalku, totta hitossa se painaa jotain. :D Jos maha kasvaa ja lapsi kasvaa, niin mitä ihmettä? Eikö se ole ihan fysiologinen fakta, että myös kokonaispaino nousee? Mitä ahdistavaa siinä voi olla?

Nykyajan trendinähän on ollut jo pitkään, että myös raskauden jälkeen pitäisi palautua mahdollisimman nopeasti ja jos raskausaikana paino nousee, on se merkki siitä, että nyt on sitten syöty kahden edestä. Raskausaika on loppupeleissä aika lyhyt aika ja silloin keho muuttuu, halusi tai ei. Hormonit ja naisen elimistö muokautuu uuden elämän luomiseen, jolloin myös se paino nousee ja mahdollisesti tulee myös hieman rasvaa. Keho kuitenkin palautuu raskauden jälkeen. Ei välttämättä aina ihan samaan tilaan kuin aiemmin, mutta palautuu kuitenkin.

RV18

Itse ajattelen, että pyrin elämään terveys edellä eli syömään ensinnäkin riittävästi ja monipuolisesti ja liikkumaan sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Pääprioriteetti ei ole se mun keho ja miltä se näyttää ja mitä se painaa, vaan sisällä kasvavan vauvan hyvinvointi.

Tähän saakka kaikki on mennyt yllättävänkin helposti, mutta aika alkuvaiheessa sitä ollaan toki vielä. Ymmärrän toki sen, että jos on ylipainoa, silloin painon ei saisi nousta, oli sitten raskaana tai ei, mutta tätä ahdistusta tuntuu olevan paljon juuri normaalipainoisten naisten keskuudessa. Sama juttuhan on myös treenimaailmassa, eniten diettejä vetävät juuri ne jotka eivät niitä edes tarvitse.

Mua ei siis henk.kohta ahdista painon nouseminen tai kehon muuttuminen, sillä ajattelen että se kuuluu asiaan. Ajattelen myös, että jos pidän kiinni omista arvoistani ja elämäntavoistani, ei lopputulos voi olla katastrofaalinen.

Jotenkin nämä elämän arvot ovat menneet hieman sekaisin, kun sitä ulkoista ihailua ja kunnioitusta saa kaikista eniten juuri ulkonäköön liittyvillä asioilla. Lisäksi toisiin vertailu aiheuttaa usein vain enemmän ahdistusta. Aina löytyy joku joka on tehnyt asiat ”paremmin” tai eri tavalla, se ei tarkoita, että se olisi ainoa oikea tapa tai se paras tapa sinulle.

Hyvää viikonloppua ja no stress!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


TYÖNTEKO & RASKAUS

Pitääkö raskaanakin käydä töissä? Heh. No ei vaiskaan, mutta tämäkin aihe on tietysti pyörinyt mielessä viime aikoina ja ajattelin raapustella hieman omia ajatuksia. Raskaana tietysti käydään töissä, eikä esim. pahoinvointi ole syy hakea sairaslomaa. Toki silloin jos pahoinvointi rajoittaa liikkumista tai oksu lentää jatkuvaan tahtiin, on luonnollista ettei silloin voi kun maata pöntön läheisyydessä.

Se millaista työtä tekee, vaikuttaa tietysti siihen miten koko työnteko vaikuttaa raskauteen. Esimerkiksi toimistotyö, jossa vietetään 8-16 ja saadaan vakiopalkka joka kuukausi on ehkä aavistuksen stressittömämpi vaihtoehto kuin esim yrittäjän työ tai todella fyysinen työ, jossa palkka määräytyy usein oman tekemisen ja jaksamisen mukaan.

Äitiysrahan määräkin lasketaan nykyään niin, että päivärahan määrä perustuu vuosituloon. Vuositulo lasketaan 12 kalenterikuukaudelta, jotka ovat edeltäneet etuusoikeuden alkamista edeltävää kalenterikuukautta. Suomeksi tämä tarkoittaa, että viimeisen vuoden aikaiset tulot ratkaisee. Tämä siis muuttui nyt 1.1.2020.

Toisin sanoen, mitä enemmän duunia painat ennen lapsen syntymää, sitä paremman päivärahan saat. Niille, joilla on vakitulot, tällainen ei vaikuta paljoakaan, mutta jos palkkasi määräytyy sen mukaan, miten paljon töitä teet, saattaa tämä aiheuttaa hieman stressiä. Etenkin jos työ vaatii jaksamista ja on fyysistä. Enkä puhu nyt itsestäni vaan ihan yleisesti! :)

Olen saanut jonkun verran kysymyksiä siitä, kauanko meinaan ohjata jumppia ja osa ehkä jopa siihen malliin esitettyjä, että onko järkevää urheilla noin paljon tässä vaiheessa. Sanotaan näin, että en minä ihan muuten vaan treenaile noilla määrillä, vaan se on nimenomaan mun työ ja jumpat esimerkiksi suuri osa mun tuloja. Mun palkka perustuu siihen, miten paljon töitä teen. Teen töitä sekä palkallisena, että myös yrittäjänä, mutta liksaa tulee tasan sen verran kun painan hommia! Enkä missään nimessä valita tästä, itse olen työni valinnut ja tämä työ antaa myös paljon vapauksia sekä palkitsee, silloin kun on ollut ahkera.

Ohjaukset ovat olleet mulle enemmänkin voimavara kuin voimien viejä! :)

Nyt on toki tilanne, että täytyy kuunnella kehoa paljon enemmän kuin aiemmin ja mennä sen mukaan. Kuten olen sanonut, menen päivä kerrallaan ja toimin sen mukaan millainen olo on. Tilanne on siinä mielessä uusi ja erilainen, että en osaa yhtään ennustaa miten vointini ja jaksaminen tästä muuttuu, vai muuttuuko. Tähän mennessä olen jaksanut hyvin ja tehnyt hommia ihan normaaliin malliin. Välillä (usein :D) mulla on yli 10 tunnin työpäiviä, mutta välillä myös päiviä kun voin tehdä hommia vaan pari tuntia ja vaihtaa vapaalle.

Tässä on vielä taloudelliselta kannalta hieman mietittävää muidenkin kuin työhön liittyvien juttujen suhteen, mutta onneksi on vielä aikaa ja uskon vahvasti, että kyllä kaikki järjestyy!

Onko siellä muita, jotka ovat miettineet samoja asioita? Entäs yrittäjiä? Oletteko pitäneet äitiysvapaata vai painaneet hommia myös heti vauvan syntymän jälkeen?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


16. RASKAUSVIIKKO

Kirjoittelin alkuraskauden aikaisista fiiliksistä ja tuntemuksista viikkoja sitten ja nyt ajattelin, että voisin tehdä viikkokoosteita aina silloin tällöin. Perjantaina siirryttiin jo raskausviikolle 16 (15+0), joten otetaan katsaus millainen vointi mulla on ollut kun nyt ollaan siirrytty jo toiselle kolmannekselle. Kuten oon monesti jo kertonut, pahimmat pahoinvoinnit loppuivat suunnilleen sielä 12-13 viikon paikkeilla ja ruoka on alkanut taas maistua. Iltaisin saattaa vielä olla etovaa fiilistä ja etenkin kovempien treenien jälkeen vointi on välillä heikompi. Kovilla treeneillä tarkoitan lähinnä pidempiä jumppaputkia, eli jos on monta ohjausta putkeen.

Säännöllinen syöminen on saanut kyllä aivan uuden merkityksen! Mähän oon normaalisti sellainen, että ei paljon tunnu vaikka skippaan aamupalan ja meen suoraan treenaamaan tai jos ateriavälit vähän venyy, niin ei vaikuta juuri mihinkään. No, nyt kyllä vaikuttaa niinkin paljon, että välillä on ihan stressiä tästä että saa riittävän nopeasti ruokaa. Liian pitkä ruokailuväli nimittäin kostautuu aika nopeasti karseana olona, etenkin treenipäivinä.

Pikkuhiljaa on kuitenkin oppinut hyvät tavat ja sopivan rytmin. Pystyn syömään samoja ruokia joita syön muutenkin normaalisti. Suklaan, jäätelön ja karkin syönti tuntuu epämukavalle, sillä mulla alkaa erittyä (ilmeisesti runsas rasva+sokeri aiheuttaa tämän?) todella paljon limaa kurkkuun, joka aiheuttaa oksennusrefleksin. Eli jos syön suklaata, tiedän että sen seurauksena saan kakoa vessassa seuraavan tunnin ajan. Onneksi ei ole tehnyt edes mieli mitään makeaa, mutta kunnon kotiruoka sen sijaan uppooa hyvin ja salaatti on pakollinen. Salaatti on muutenkin maistunut koko raskauden ajan erityisen hyvin. Oon tehnyt paljon mm. lihapullia ja muusia, lasagnea, makaronilaatikkoa jne. Mun IG:ssä jakamat #ainonviikonloppuresepti tägin alla olevat reseptit ovat olleet paljon käytössä viime aikoina. :)

Yleinen jaksaminen on ollut alusta asti hyvää, en ole kokenut mitään järkkyä raskausväsymystä missään vaiheessa. Mun päivät tosin jakautuu niin, että aamulla ja päivällä on paras olo ja iltaa kohden tulee vetämättömämpi fiilis. Iltasin oon kuitenkin treenaamassa (=ohjaamassa) niin en juurikaan ehdi potemaan mitään oloja. :D

Treenit ja jumpat ovat edelleen tuntuneet hyvälle, välillä joudun vähän himmailla innostumistani esimerkiksi spinningissä, sillä mulla on aika voimakas ”athletic mentality” eli automaattisesti adrenaliinin virratessa pusken itseäni (ja muita) tekemään kovia suorituksia. Oon kuitenkin ajatellut, että niin kauan kun pystyn puhua ja olo ei ole huono, on meno ihan ok. Harjoitteluun tottuneen naisen keho pystyy yleensä mukautumaan treenin lisäämään hapen tarpeeseen ja elimistö pyrkii varmistamaan sikiön hapensaannin joka tilanteessa.

Ohjaaminen on myös siinä mielessä turvallista, että siinä pitää puhua, jolloin en edes voi vetää itseäni tilaan jossa happi ei kulje. :D Oon tehnyt kaikki jumpat edelleen ihan kuten ennen, tosin suoria vatsalihaksia en enää treenaa kuin sen verran että näytän muutaman toiston alkuun ja ohjaan suullisesti loput. 

Vessassa saa edelleen rampata, etenkin öisin. Onneksi oon jo tavallaan tottunut tähän, joten saan nopeasti unta uudelleen. Yöheräämisetkin ovat vähentyneet viime aikoina ja toivotaan niiden pysyvän poissa! Olo on siis yleisesti ottaen oikein hyvä.

Onko ruudun takana ketään samoilla viikoilla meneviä? :)

instagram: ainorouhiainen 

Facebook