38. RASKAUSVIIKKO – VAUVA ON NYT TÄYSIAIKAINEN

”Sikiö on nyt noin 48 sentin mittainen ja painaa viikon alussa noin 3 kg ja viikon lopussa noin 3,17 kg. Raskaus on nyt täysiaikainen.”

Näin vaan ollaan yhtäkkiä aivan loppusuoralla ja nyt vauva voikin syntyä milloin vaan. Fiilis on odottava, mutta jokseenkin epätodellinen. Vaikea kuvitella että tuolla vatsassa on ihan oikea ihminen, vaikka sen jo tässä vaiheessa tunteekin hyvin selkeästi!

Musta tuntuu, että mun olo on melkein vain kohentunut tätä loppua kohden. Viime viikonloppuna oli ensimmäistä kertaa pari raskaampaa päivää kun väsytti ja silloin tuntui, että nyt alkais tää raskaus jo riittää. Tällä viikolla meno on taas ollut todella jees ja toissapäivänä salilta kotiin pyöräillessä mietinkin, että vitsit tää liikunta on mahtavaa ja miten paljon hyvää oloa ja energiaa se antaa!

Päivät ovat vilisseet vauhdilla ohi, sillä jostain syystä mulla on ollut tosi paljon tekemistä. Melkein tuntuu, että on kiire kun aamusta iltaan saa olla menossa jonnekin. Viime aikoina oonkin kärsinyt tosi väsyneistä jalanpohjista iltaisin, etenkin sellaisten päivien jälkeen kun askeleita on kertynyt 20-30 000. Aluksi luulin, että ongelma johtui siitä, että olin jumpannut kotona ilman kenkiä, mutta uskon että tää on jokin raskausoire, sillä jalkoja polttelee ja ne vain tuntuvat tosi väsyneiltä. Hyvä kikka on ollut laittaa jalat jääkylmään veteen likoamaan hetkeksi ja sen jälkeen on kyllä helpottanut.

Päätin tosiaan lopettaa virtuaalijumpat pari viikkoa sitten, sillä sain yhtenä yönä todella kivuliaan supistuksen ensimmäistä kertaa ikinä. Heräsin siihen, että poltteli ja sattui todella kipeästi. Supistus meni parissa minuutissa ohi, mutta koska en tuolloin tiennyt jatkuuko nuo vai mitä tapahtuu, päätin että jätän ohjaukset tältä erää pois. No, tuon jälkeen ei ole ollut enää mitään vastaavaa ja oonkin pystynyt treenata ihan normaalisti, joten päätin sitten hypätä vielä kerran puikkoihin ja ajatuksena olisi ohjata toisen ohjaajan kanssa Bodyattack-tunti huomenna Wasa Sports Clubilla. Tarkemmin sanottuna ohjaus tapahtuu ulkona.

Meidän salilla alkoi kesän aikataulu tällä viikolla ja voi että mä oon halunnut mennä jumpalle, mutta sitten toisaalta oon miettinyt että suljetussa tilassa jossa on paljon ihmisiä, riski koronaan on aina suurempi. Salilla oon käynyt hiljaisina aikoina, mutta jumpalle en ole vielä uskaltanut. Tuo ulko-ohjaus tuntui kuitenkin hyvältä vaihtoehdolta ja nyt vaan toivotaan ettei huomenna sada! 😀

Tässä loppuvaiheessa on kyllä huomannut lisääntyneen unen tarpeen. Mullahan oli uniongelmia alku- ja keskiraskaudessa, mutta nyt oon kyllä nukkunut pääosin hyvin ja suhteellisen pitkiäkin öitä. Siltikin päikkärit maistuu helposti, jos vaan on aikaa oikaista itseään vaakatasoon päivällä uni tulee 100% varmuudella. Huomaan, että jos en käy treenaamassa, päivä on melkein väsyneempi jostain syystä. Nyt oon sekoitellut intervallitreenejä ja salitreenejä sopivasti viikkoon. Useimmiten meen syklityksellä 2 treenipäivää, 1 lepopäivä. Jos takana on huonommin nukuttu yö, silloin menee iisimmin!

Eilen pääsin käymään kampaajalla ja otettiin myös ammattilaisen toimesta hieman raskauskuvia muistoon. Huomasi taas että kyllä se vaan piristää, kun saa freesattua vähän tätä ulkomuotoa. Olen vihdoin myös innostunut ostamaan muutaman useamman raskausajan vaatteen ja istuuhan nuo toki vähän paremmin kun omat t-paidat ja hupparit! 😀

Nyt sitten elellään jänniä aikoja kohti laskettua aikaa. Toistaiseksi ei ole ollut mitään tuntemuksia, että tyyppi olisi pian tulossa, mutta eihän sitä koskaan tiedä!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


36. RASKAUSVIIKKO

Jälleen mennyt neljä viikkoa edellisestä rv-koonnista ja tällä hetkellä oon tosiaan jo 36. raskausviikolla! Loppusuora häämöttää, mutta edelleenkään ei jännitä tai stressaa synnytys tai muutkaan jutut. Oon välillä kokenut, että mun jopa pitäisi kokea enemmän jännitystä ja pelkoa, sillä törmään aika usein kysymyksiin joko jännittää tai miten oot valmistautunut synnytykseen. 

Olkoon sitten epäsuosittu mielipide, mutta mun mielestä olisi jotenkin hölmöä keskittää elämänsä vain sille, että kohta synnytetään. Uskon, että asiat menee sitten omalla painollaan ja vaikka niitä kuinka suunnittelisi ja murehtisi etukäteen niin tuskinpa toteutuu kuitenkaan täysin suunnitelmien mukaan. Aika rennosti tässä on siis menty edelleen ja aika pitkälti normaalia elämää elelty muutenkin!

Toki lähestyvää synnytystä ja vauvan näkemistä odottaa jo kovasti, mutta toisaalta taas, tämä saattaa olla ainoa kerta kun koen raskauden, joten nautiskelen tästä nyt loppuun saakka. Nautiskelen myös siitä, että voin vielä tehdä asioita silloin kun tahdon ja voin esimerkiksi nukkua niin paljon kuin jaksan! 😀

Kehon muutokset:

Vatsa kasvaa! Nyt alkaa olemaan jo ihan sen näköinen, että on oikeesti raskaana. Vyötärön ympärys on 90 cm luokkaa, eli ihan kivan kokoinen pallo tuossa pullottaa. Painoa on kerääntyny nyt + 10 kg, eli aivan sopiva määrä kun miettii, että lähtöpaino oli normaalipainon sisällä. Tässä painoasiassa haluan tosiaan muistuttaa, että on ihan turha verrata paljonko raskauskiloja kenellekkin siunaantuu, se kun riippuu pitkälti lähtöpainosta, tai sanotaanko lähtökunnosta. Turvotuksesta en ole kärsinyt ja huomaan, että treeni on ihan supertärkeä asia juuri olon kannalta. Treenaaminen on pitänyt liiat nesteet poissa ja olon jopa suhteellisen kevyenä kymmenestä lisäkilosta huolimatta. 😀 Toivotaan että viimeiset viikot menisivät yhtä hienosti!

Treeni:

Edellisestä lauseesta onkin hyvä siirtyä aiheeseen treeni ja liikunta. Treenejä on kertynyt 4-6 krt/vko, joista kolme on ollut ryhmäliikuntaa ja loput omia treenejä. Viime viikolla uskaltauduin salille ensimmäistä kertaa aikoihin ja nyt on tullut tehtyä pari salitreeniä ylävartalolle. Kaikki ylävartalon liikkeet sujuvat vielä hyvin ja painotkin ovat pitkälti samaa luokkaa kuin aiemminkin. Mitään repiviä maksimisuorituksia en toki ole tehnyt, mutta kyllä näin loppuraskaudessakin pystyy tehdä laadukkaita voimatreenejä halutessaan. Muutaman kerran viikossa on ollut tapana tehdä ulkona jokin treeni portaissa tai kuntopiirityyppisesti. Ihan kivan monipuolisesti oon pystynyt liikkumaan! Toki välillä oon harmitellut kun kroppa ei toimi samoin kun normaalisti ja en ole voinut toteuttaa kaikkia hienoja ideoitani jumppia koskien, mutta kerkee niitä myöhemminkin!

Ensi viikolla tulee tasan 2kk täyteen virtuaalisia jumppaohjauksia ja ajatuksena olisi siis lopettaa ne nyt kesäkuun alkuun, kun monella salilla alkaa ryhmäliikunnat pyöriä ja ihmiset siirtynevät enemmän salille. Lisäksi mulla alkaa olla takki tyhjä ideoiden osalta, sillä oon nyt kahden kuukauden ajan varioinut joka viikko erilaisia tunteja ja treenejä.

Jos normaalisti jotain jumppaa vedetään 2-3 kk putkeen niin nyt oon tosiaan suunnitellut uutta joka ikinen viikko. Vaikka ohjauksia on ollut suhteessa vähän, niin kyllä mulla on mennyt paljon aikaa ja panostusta näihin. Tämänkin vuoksi tämä blogi on ollut hieman hiljaisempi, sillä mun luovuus ei ole riittänyt luomaan sisältöä vielä tännekin yhtä tiiviisti! Todella kivaa ja palkitsevaa on ollut näiden ohjauksien parissa ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Ravinto:

Raskausajan ruokahimot jäänee mun kohdalla kokonaan kokematta, sillä edelleenkään ei ole tullut mitään erityisiä mielitekoja ruokien suhteen. Kuukausi sitten aloin huomata kuinka alkuraskaudesta tuttu huono olo alkoi palata, mikäli ruokavälit venyivät liiaksi. Jotenkin jännä tunne, kun saattaa olla niin että ei ole nälän tunnetta, mutta huono olo kertoo että nyt on aika syödä. Sitten kun syö, huomaakin että kyllähän tuota ruokaa uppoo!

Yritin taas tänään antaa proteiinipatukalle mahdollisuuden, mutta ei hitto. Noista tulee joku karsee sivu/jälkimaku ja mietin vaan, miten joku patukka on voinut olla aiemmin mun mielestä aivan todella hyvää, jopa suklaan veroista. 😀 Parhaiten mulla siis uppooaa ihan vaan perus ruoka ja hyvä niin!

Yleiset:

Mainitsin tuolla edellisessä tekstissä, että kävimme viikko takaperin yksityisellä ultrassa ja siellä saatiin nähdä vauva pitkästä aikaa ja kuulla, että kaikki näyttäisi olevan hyvin. Vauva oli pää alaspäin ja kuulemma todella alhaalla. Ensi viikolla neuvola+lääkäri, jossa selvinnee taas hieman enemmän infoa missä vaiheessa koko homma on.

Mun ihanat ystävät järjestivät mulle myös baby showerit etänä, eli muutama kamu toimitti vaippakakun, kakun ja lahjan meille kotiin ja tuli muuten aivan puskista koko homma, en siis aavistanut yhtään. Tästä tuli kuitenkin todella hyvä mieli ja piristi kummasti! <3

Lue myös:

ALKURASKAUS – OIREET & FIILIKSET

RASKAUS – KYSYMYKSET & VASTAUKSET

RAVINTO, RASKAUSKILOT & KEHON MUUTTUMINEN

RASKAUS & LIIKUNTA

RANDOM FACTS – RASKAUS EDITION

16. RASKAUSVIIKKO

20. RASKAUSVIIKKO

24. RASKAUSVIIKKO

28. RASKAUSVIIKKO

32. RASKAUSVIIKKO

TREENI RASKAUDEN VIIMEISELLÄ KOLMANNEKSELLA

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


TREENI RASKAUDEN VIIMEISELLÄ KOLMANNEKSELLA

Raskausviikko 35 ja loppusuora häämöttää! Viime viikon perjantaina kävimme yksityisellä ultrassa, koska rakenneultrasta tuntui olevan jo ikuisuus ja halusin tsekata että kaikki on hyvin. Vauva oli hyvin aktiivinen, jopa niin että mittoja oli hyvin vaikea saada, mutta saatiin silti hieman painoarviota ja myös tieto, että kaikki olisi oikeen hienosti! Lääkärin tutkimuksen jälkeen oli hän myös sitä mieltä, että esimerkiksi ennenaikaiselle syntymälle ei olisi viitteitä. Mulla on itsellä ollut koko ajan sellainen fiilis, että tämä ei tule ulos ennen aikojaan, saa nähdä miten käy!

Huom! Tämä teksti ei ole mikään ohje, miten tulisi treenata raskausaikana, vaan omakohtainen kokemukseni loppuraskauden treenistä ja fiiliksistä sekä miten toivon loppuajan sujuvan.

Viimeisen kolmanneksen aikana vatsa on kasvanut paljon aiempaan verrattuna. Mullahan on ollut suhteellisen pieni vatsa ja varmasti jonkun mielestä on edelleenkin, mutta nopean kasvun tuntee omassa menossa. Sanotaanko ettei ole niin kovin ketterä fiilis enää ja etenkin iltaisin vatsa saattaa tuntua todella pinkeälle ja suurelle. Olen todennut, että raskas olo tulee helpommin myös jos syö liian suuria annoksia/ tai juo kerralla paljon (luonnollisesti). Myös liikunta keventää oloa tehokkaasti ja tämän olen pitänyt mielessä silloin kun liikkumaan lähteminen on tuntunut vaivalloiselle.

Treenejä olen jatkanut samaan malliin edelleen, eli vedän 3 jumppaa viikkoon ja siihen 1-2 omaa treeniä päälle. Näiden lisänä harrastan paljon kevyttä liikuntaa, kuten kävelyä ja pyöräilyä. Käyn siis joka päivä vähintään kävelyllä. Mulla onkin ollut tässä loppuraskauden aikana muutama selkeä tavoite, joista pyrin pitämään kiinni loppuun saakka. Ensimmäinen on se, että pyrin pitämään itseni liikkeessä ja aktiivisena, koska tiedän että se auttaa oloon ja jaksamiseen mitä pidemmälle raskaus etenee.

Toinen selkeä tavoitteeni on pitää hapenottokykyni mahdollisimman hyvänä raskauden loppuun saakka. Uskon, että tästä tulee olemaan suuresti apua mm. palautumisen suhteen ja en halua kokea fiilistä, jossa esimerkiksi käveleminen aiheuttaa hengästymistä. Näiden tavoitteiden pohjalta olen siis tehnyt pääosin peruskuntoharjoittelua ja vauhtikestävyysharjoittelua (intervallitreeniä).

Bodyattackin jatkareilta juuri ennen kun korona iski!

Liikkuminen ja treenaaminen tulee mulla aika pitkälti automaationa, eli en joudu hirveästi hakemaan motivaatiota, että saisin itseni treenille. Sen verran täytyy kuitenkin mainita, että koska olo ei ole tosiaan mikään ketterin ja liikunta ei ole yhtä sujuvaa kuin normaalisti, on tässä kyllä joutunut tsempata hieman normaalia enemmän! 😀 Jopa vaatteiden (super kireät treenitrikoot + sukat 😀 ) pukeminen on hidasta ja kömpelöä. Siihen päälle vielä pinkeä olo ja pullottava vatsa niin ensimmäisenä ei ole mielessä että pääsispä treenaamaan! 😀 On siis välillä pistänyt vastaan kun on pitänyt lähteä liikkumaan, mutta tähän asti olen mennyt ja hyvä niin.

Oon muuten todennut että intervallityyppiset treenit toimii edelleen parhaiten, bodyattack (joka sekin on tavallaan intervallia) alkaa olla jo hieman rajoilla liian kovatehoisena treeninä. Sen sijaan oon tykästynyt paljon 30-45 minuutin treeneihin, joita on tullut vedettyä face-liveissä nyt muutamia kertoja. Jännää, että nuo jumpat sujuu multa edelleen aika kivasti, mutta esim. juokseminen ulkona tuntuu aika epämukavalta jo tässä vaiheessa. Kertonee siitä, että se mitä on tehnyt koko raskausajan sujuu hyvin loppuun asti, mutta uudet jutut tuntuu epämiellyttävälle koska keho ei ole siihen tottunut. Tämän vuoksi mun vinkki on pitää itsensä liikkeessä alkuraskaudesta lähtien ja tehdä niitä lajeja joita haluaa tehdä loppuun saakka!

Alkuraskaudessa (vko 12) kun mielestäni en voinut käyttää enää kuin löysiä toppeja ettei vatsa näy! 😀

Jos voisin summata muutamia asioita, jotka ovat auttaneet siihen, että oon pystynyt liikkua ongelmitta tähän saakka niin tuon lisäksi että oon treenannut alusta saakka ilman pidempiä taukoja on myös muutama muu asia, jonka hyödyn olen huomannut.

Vahva korsetti, etenkin selkälihakset ovat olleet suuri apu, nimittäin etureppuun lisääntyvä paino ja painopisteen muuttuminen ei ole aiheuttanut minkäänlaista väsymystä tai kipua selkään tai muuallekkaan. Vahvat lantionpohjanlihakset taas vähentävät liitoskipuja, joista en ole onneksi kärsinyt yhtään.

Lantionpohjan lihaksien lisäksi tähän liittyy olennaisesti myös syvien lihasten aktivoiminen. Lantionpohjan harjoittelulla vahvistetaan lihaksia, jotta ne pystyvät kestämään venytystä paremmin. Kun lihakset toimivat oikein, on keskivartalon tuki helpompi löytää ja näin vähennetään myös lantion alueen kipua. (=liitoskipuja). Asia ei toki ole yksiselitteinen ja esim. urheilijoilla on tärkeää oppia myös rentouttamaan vahvoja lantionpohjan lihaksia. Tässä asiassa kannattaa kuitenkin aina kääntyä asiantuntijan puoleen (äityisfyssari), eli jätän tämän ihan vain lyhyesti tähän. 😀

Näihin asioihinhan voi halutessaan panostaa jo ennen raskautta, jos sellainen on suunnitelmissa. Eipä siitä nimittäin haittaakaan ole treenata vahvaa keskivartaloa ja vahvistaa esimerkiksi lantionpohjan lihaksistoa!

(ja kyllä, tiedän että aina ei auta vaikka tekisi mitä ja miten, jokainen raskaus on erilainen!)

Aktiivista viikonloppua tyypit!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


PAINONHALLINTA RASKAUSAIKANA

Muistan lukeneeni joskus vuonna 2014 Fitfashionin aikoina postauksen raskauskiloista. Postaus oli miehen (pt vatanen) kirjoittama ja herätti aivan hurjasti negatiivisia reaktioita. Kirjoituksessa oli kyllä aika provosoivia lausahduksia, joten en ihmettele miksi tämä herätti paljon tunteita. Olen aikoinaan (2014) itsekin kirjoittanut postauksen raskauden jälkeisestä palautumisesta otsikolla: ”Tarkoittaako lapsen saaminen aina automaattisesti lihomista? haastattelussa timmi-mamma Kati”

Postauksessa haastattelin Katia, joka oli todella timmissä kunnossa vain 18 päivää synnytyksen jälkeen. Tuokin postaus keräsi paljon huomiota, mutta myös paljon positiivista palautetta. Hauska juttu on myös se, että Kati on myös tällä hetkellä raskaana ja laskettu aika samalla kuukaudella kuin minulla! PS. kolmas tulossa ja hän on edelleen timmissä kunnossa! 😀

Painon muutokset raskauden aikana ovatkin tunteita herättävä asia vielä tänäkin päivänä. Olen huomannut, että monet vertailevat painonnousua keskenään, vaikka oleellisempaa on se paljonko paino on noussut omaan lähtöpainoon verrattuna. Keskimääräinen suositeltava painonnousu raskausaikana on 8-12 kg. Mikäli äidillä on ollut liikapainoa ennen raskautta, on 6-8 kg:n painonousu riittävä. Reilussa liikapainossa painon ei tarvitse nousta lainkaan. Normaalipainoisen ja ylipainoisen on siis mielestäni turhaa verrata keskenään montako kiloa paino on noussut.

Kuten olen monesti kirjoittanut, painon nouseminen on luonnollista raskauden aikana. Tässä tilanteessa on aika olennaista erottaa lihominen ja painonnousu, sillä kasvava lapsi nostaa painoa, ilman että nainen välttämättä keräisi hurjasti rasvavarastoja.

Silti tällainen ”väistämätön” painon nouseminen saa joskus aikaan ajatusmallin, jossa ikään kuin heitetään hanksat tiskiin syömisten ja liikkumisten suhteen, koska tullaan lihomaan kuitenkin. On totta, että raskaus on siinä mielessä ”helppo” ajankohta nimenomaan heittää hanskat tiskiin, koska liikunnan harrastaminen hankaloituu ja mieliteot tai huono olo saattavat vaikeuttaa ruokavalion suhteen tehtyjä valintoja. Monesti ajatellaankin, että no skarppataan sitten raskauden jälkeen taas..

Somessa oon törmännyt tosi usein juuri siihen, että puhutaan ja hehkutetaan kuinka ei jaksa odottaa että saa aloittaa taas jonkun haasteen tai dieetin jonka avulla pääsee vanhaan kuntoon raskauden jälkeen. Mielestäni ajatustyyli jossa ensin heitetään ne hanskat tiskiin terveellisten elämäntapojen suhteen ja sitten otetaan joku super dieetti kilojen karistamiseksi aiheuttaa juuri sitä kuuluisaa jojoilua ja vääristyneitä ajatusmalleja liikunnan ja ravinnon suhteen. Aina pitää olla joku vaihe ja sitten taas kun otetaan itseä niskasta kiinni niin vedetään kilot pois ja käydään salilla kuudesti viikossa. Kunnes se vaihe taas loppuu ja annetaan lupa löysätä, koska aina voi palata taas ruotuun.

Raskausviikko 33 – 80% hoidettu! 🙂

Joskus tietotaito voi olla niin hakusessa, että elämäntapojen muutokseen tarvitaan se ohjeistettu ruokavalio ja treenisuunnitelma, mutta sen pitäisi olla kertaluontoinen juttu, jossa opitaan uudet tavat. joita sitten ylläpidetään kun homma alkaa pelittää.

Mielestäni sama ajatus pätee myös raskausaikana. Painonhallinta niin epämuodikkaalta kuin se kuulostaakin, tarkoittaa itselleni sitä, että elämäntavat ovat sellaiset ettei enää ikinä (edes raskauden jälkeen) tarvitse alkaa millekkään kuurille tai laihduttaa. Oon itse sataprosenttisen varma, että tekemättä mitään muutoksia, painoni tulee laskemaan itsestään samoille urille kuin ennen raskautta. En ole tehnyt elämäntapoihini muita muutoksia kuin soveltanut liikuntaa raskauden kulun mukaan. Ruokavalioni on pysynyt muuten samanlaisena, ehkä hieman monipuolistunut tässä raskauden aikana. Paino on noussut maltillisesti lähtöpainooni verrattuna, enkä ole muutenkaan siitä ottanut paineita. En yritä nostaa itseäni millekkään jalustalle, vaan haluan painottaa että ilman ääripäitä mihinkään suuntaan, hommat menee yleensä just hyvin! 😀

Kuten niin monessa muussakin asiassa, myös tässä kannattaa ajatella pidemmällä tähtäimellä. Ne valinnat, joita tekee raskauden aikana oman (ja beben) hyvinvoinnin suhteen, näkyvät ja tuntuvat olossa helpottaen raskausaikaa sekä palautumista raskauden jälkeen. Ja kyllä, ymmärrän ja tiedän että jokainen raskaus on erilainen, mutta aina on valintoja tehtävänä. En todellakaan halua syyllistää tai luoda mitään paineita kenellekkään. Haluan vain kertoa omakohtaisia ajatuksia ja kokemuksia, sillä hyvinvointi ja terveys ovat monella elämässä kuitenkin aika korkealla prioriteeteissä. Raskaus ei eroa muusta ajasta millään tavoin, vaan jo raskausaikana kannattaa keskittyä myös siihen painonhallintaan. Painonhallinta ei missään nimessä tarkoita tarkkaa kalorien seuraamista tai laihduttamista, vaan sitä että haluaa pitää huolta itsestään.

Monesti kuulee, kuinka paino nousee (liikaa) vaikka syö kuten ennen. Tässä on useimmiten kyseessä se, että raskauden vuoksi aktiivisuus vähenee. Mun vinkki onkin panostaa hyötyliikuntaan ja arkiliikuntaan raskausaikana. Kävelylenkit onnistuvat monilta ja jos ei kävely niin esim. pyöräily on usein aika toimiva liikuntamuoto. Siivoilu, puuhastelu ja yleinen aktiivisuus pitävät jo itsessään kulutuksen sillä tasolla, että paino ei lähde holtittomasti nousuun, vaikka ei varsinaisesti treenaisikaan! Raskaana turvotukset nostavat myös painoa ja nämä ovat toki väliaikaista lihomista, mutta myös turvotusta pystyy estää riittävällä veden juonnilla ja liikkeessä pysymisellä.

Hyvää vappua!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


32. RASKAUSVIIKKO: Q & A

Viimeinen raskauskolmannes jo hyvässä vauhdissa ja muutenkin raskauden loppusuoralla mennään. Arki on ollut hyvin erilaista kuin olin sen ajatellut olevan, mutta toisaalta hyvä puoli on se, että olen pystynyt ottamaan iisimmin kuin ilman lomautusta.

Olisin mieluusti ollut töissä ”loppuun asti”, mutta toki on tullut mietittyä, että 13 kovan ryhmäliikuntatunnin ohjaus viikkoon olisi voinut ottaa koville, tai sitten ei. Sitä en saa koskaan tietää, mutta olen kyllä huomannut, että vaikka jaksan edelleen hyvin niin kyllä nuo treenit kuormittaa normaalia enemmän, joten tuollaiset kovat määrät olisivat voineet olla palautumiskapasiteetille liikaa.

Tuttuun tapaan summaan tässä postauksessa kehon muutokset, treenin, ravintopuolen ja yleiset fiilikset läpi. Tänään lisäsin jokaiseen kategoriaan myös teidän lähettämiä kysymyksiä!

Kehon muutokset:

Viikko sitten tapahtui ihan yhdessä yössä suuri muutos, sillä vatsa tuntui jotenkin eri malliselta ja suuremmalta ihan yhtäkkiä. Vatsan koon on alkanut huomata myös pukeutumisessa, sillä oon tähän asti pystynyt käyttämään ihan normaaleja vaatteita, mutta nyt eivät kaikki paidat enää riitä peittämään vatsaa! Olen ostanut tasan yhden ”raskausvaatteen” ja ne ovat korkeat legginsit. Aika vähällä on siis pärjätty tähän mennessä.

Painoa mulla on tällä hetkellä noin + 8 kg lähtöpainoon verrattuna, joten kyllä sekin alkaa jo näkyä! En ole kärsinyt turvotuksista ja muutenkin kroppa on tuntunut hyvältä. Pystyn tehdä ihan samoja asioita kuin normaalisti, eikä vatsa tunnu rajoittavan jaksamista tai muitakaan meininkejä. Jos syön liian suuren annoksen, silloin olo on ärsyttävän pinkeä ja tuntuu että pötsi repeää kohta. Oon kuitenkin huomannut, että se mitä syön, vaikuttaa tosi paljon olotilaan. Kevyttä, terveellistä safkaa säännöllisesti on toiminut mulla kaikista parhaiten!

Olet ollut tosi tikissä, miten pääkoppa suhtautuu muuttuneeseen vartaloon?

Oonkin tästä maininnut ennenkin, mutta mulla ei ole ollut mitään ahdistuneisuutta tai huonoa fiilistä kehon muutoksista. Mun mielestä on maailman luonnollisin asia, että keho muuttuu raskauden aikana ja on jopa surullista, että monilla menee energiaa asiasta stressaamiseen.

Raskauden alusta asti olen valmistautunut siihen, että keho muuttuu hetkellisesti ja se on täysin ok. En epäile yhtään, ettenkö pääsisi haluamaani kuntoon raskauden jälkeen, millainen se kunto sitten ikinä tuleekaan olemaan. Oon elänyt koko raskauden omien arvojeni mukaan ja omalla mittakaavalla hyvin terveellisesti ja se on vaikuttanut paljon positiiviseen mielialaan ja suhtautumiseen kehon muutoksia koskien. Jos olisin maannut sohvan pohjalla karkkia syöden, uskon että olo omassa kehossa olisi paljon kurjempi tällä hetkellä.

Onko ollut henkisesti ahdistavaa kun kroppa ei pysty/jaksa tehdä niin kovia vetoja?

Ei ole ollut, koska mielestäni olen voinut tehdä kaiken olosuhteisiin nähden todella hyvin. Tietysti tietyt jutut ovat jääneet pois ja suorituskyky ei ole ihan siellä missä normaalisti, etenkään nyt kun vatsa alkaa oikeasti olla aika suuri. Oon ehkä enemmänkin ollut tyytyväinen ja jopa ylpeä itsestäni, että oon tsempannut tähänkin asti näin hyvin treenien suhteen, enkä lyönyt hanskoja tiskiin esim. silloin kun työt loppuivat.

torstai vs. sunnuntai

Treeni:

Treenejä on kertynyt nyt lomautuksen jälkeen noin 5 krt viikkoon + hyöytyliikunnat päälle. Oon ohjannut 3 x live ohjausta viikkoon ja tehnyt muutaman oman treenin siihen päälle. Porrastreenit ovat olleet raskausajan liikunnaksi tosi jees, lisäksi oon varinoinut erilaisia voimaharjoituksia ihan täällä kotona, noilla painoilla mitä meiltä löytyy. Tällä viikolla olisi tarkoitus ohjata vielä Bikini Body Bootcamp sekä Bodyattack, eli mitään satujumppaa ole nämä ohjaukset olleet edelleenkään.

Mietityttääkö palautuminen synnytyksen jälkeen? Ahdistaako jos kestää pitkään?

Toivottavasti en kuulosta ylimieliseltä, mutta rehellisesti sanottuna ei mietitytä saati ahdista. Tiedostan kyllä, että palautumiseen menee aikaa, mutta uskon että tulen palautumaan hyvin.

En tiedä tarkoitettiinko tässä ulkoista habitusta vai suorituskykyä, mutta mun elämäntavat ovat niin tiukasti selkärangassa kiinni, että en epäile etteikö niiden avulla palautuisi molemmilla osa-aluilla ajan kanssa. Kiire mulla ei ole ja ymmärrän että ajan käyttö tulee muuttumaan radikaalisti. Siltikin olen sitä mieltä että oli tilanne mikä tahansa, aina voi tehdä hyviä valintoja oman hyvinvoinnin eteen.

Aika näyttää kauanko palautumiseen menee ja se on ihan fine!

Ahdistaako mahdollinen tauko treeneistä synnytyksen jälkeen?

Ei ahdista. Vaikka rakastan urheilemista ja olen hyvin aktiivinen persoona, mulla ei ole ongelmia olla treenaamatta mikäli tilanne sitä vaatii. Oon ajatellut, että alan liikkua sitten sen mukaan miten keho palautuu ja miten jaksan. Siinä vaiheessa ykkösprioriteetti ei ole mun treenit, vaan vauva ja muut asiat sitten tulee sen ehdoilla! 🙂

Pystytkö vielä tekemään hyppyjä sun muuta treeneissä?

Pystyn kyllä, itse asiassa oon tehnyt kaikkea muuta paitsi vatsarutistuksia ja kovia kerähyppyjä yms. Mielestäni liikeäly ja kehonhallinta on todella suuressa roolissa ja esimerkiksi hyppiessä. Tekniikka ja alastulot täytyy hallita, koska niillä on merkitystä. En tokikaan ole mitään korkeita hyppyjä tai loikkia tehnyt, mutta jumpat oon vetänyt aika lailla normaalisti!

Milloin lopetit vatsalihasten tekemisen?

Viikolla 16 lopetin kokonaan vatsarutistuksien tekemisen. Staattisia pitoja oon tehnyt lyhyesti edelleenkin, mutta ihan vaan niin, että näytän liikkeen ohjattaville.

Mistä oot ottanut parhaat raskausajan vinkit liikuntaan vai ootko mennyt omilla tuntemuksilla?

Raskauden alussa luin paljon tutkimuksia ja artikkeleita raskausajan liikuntaan liittyen. Totesin, että tietoa ja mielipiteitä on joka lähtöön. Oon aina ollut sitä mieltä, että mitä treenaamiseen tulee, tiedän itse kaikista parhaiten mikä sopii mulle. Halusin varmistaa tietyt asiat lukemalla, mutta pääosin oon kyllä mennyt omien tuntemuksien mukaan ja hyvin on mennyt.

Miten neuvolassa on kommentoitu sun huikeisiin liikunta määriin?

Ihan positiivisesti. Sain oikeastaan ainoan ohjeen tehdä tätä niin kauan kun se tuntuu hyvältä ja jaksan.

Millä viikolla on ollut hankalinta fyysisen jaksamisen kanssa? Ei ole välittynyt tänne sitä. 🙂

Hankalinta oli viikot 26-28 kun sairastin keuhkoputkentulehduksen. Tuo oli ihan kamalaa aikaa, sillä en pystynyt nukkua saati tehdä mitään järkyttävän yskän vuoksi. Noilla viikoilla koin myös ekat ja tähän mennessä ainoat kolotukset kehossa, johtuen siitä, että en pystynyt liikkua juurikaan. Selkä väsyi ja kipeytyi, joka onneksi kuitenkin loppui heti kun paranin ja pystyin alkaa taas urheilemaan!

Ravinto:

Eipä oikeastaan mitään uutta auringon alla. Syömingit ovat menneet rutiinilla edelleen. Ainoa asia mikä on muuttunut on makuaisti tiettyjen ruokien suhteen. Kaikki proteiinipatukat ja jäätelöt ovat no go.

Mun ei oikeastaan tee lainkaan mieli karkkia tai jäätelöä, saati sipsejä sun muuta. Olen syönyt kaikkia edellä mainittuja viikonloppuisin, mutta määrät ovat tosi vähäisiä, ei vaan maistu eikä uppoa. Normaalisti en välitä kakuista tai leivonnaisista, muuta niitä sen sijaan on välillä tehnyt jopa mieli. Hyvin erikoista. Pysyispä tämä ikuisesti! 😀 Ruoka maistuu ja nimenomaan ihan tavallinen ruoka!

Onko viimeisellä kolmanneksella ollut enemmän nälkä tai mielitekoja?

Nälkä on ollut kyllä kovempi ja olen syönytkin sen mukaan. Kuten mainitsin aiemmin, en pysty syödä kovin suurta määrää kerralla, mutta syön tiheämmin nyt. Mielitekoja ei ole ollut, mutta edelleen erilaiset salaatit maistuvat hyvin. Leipä on maistunut koko raskauden ajan hyvin, kuten myös hedelmät ja marjat. Normaalisti en niin hedelmistä välitä, mutta nyt ne ovat lisääntyneet ruokavaliossani.

Yleiset:

Tänään meillä oli neuvolakäynti, jossa todettiin että vauva oli pää alaspäin. Hän voi kai vielä kääntyä miten päin tahansa, mutta seuraavalla kerralla on tästä vielä uusi tsekkaus. Sf-mitta on mulla ollut hieman käyrän alapuolella nyt kahdella mittauskerralla, mutta en ole ottanut siitäkään stressiä. Mulla on tästä kontrolli kahden viikon kuluttua ja sen mukaan mennään!

Jännittääkö synnytys? Toivotko alatiesynnystä vai elektiivistä sektiota?

Oonko ihan hullu jos sanon, että ei jännitä? Mä en oikeen ole koskaan osannut stressata asioista hirveästi etukäteen. Toivon alatiesynnytystä ja tänään olikin neuvolassa ”synnytysvalmennusta”, sillä koronatilanteen vuoksi kaikki valmennukset on peruttu. Olen kyllä ajatellut perehtyä aiheeseen vielä internetin syövereissä niin, että tiedän suunnilleen mitä tulee (oletetusti) tapahtumaan. Luotan siihen että asiat menee omalla painollaan!

Millä tavalla olet valmistautunut synnytykseen?

Vastaus tulikin tuossa edellä jo, mutta ajatuksena olisi katsella videoita ja lukea infoa netistä. Sain neuvolasta vinon pinon materiaalia johon tutustua.

Mistä olet yllättynyt eniten tähän mennessä?

Ehkä siitä miten normaalia elämää olen voinut elää raskaudesta huolimatta. Olin jotenkin valmistautunut siihen, että elämä muuttuisi ja vaikeutuisi jotenkin. Lisäksi olen yllättynyt siitä miten paljon olen nauttinut raskaudesta ja viihtynyt! Kuten oon monesti sanonut, en odota mitenkään kuumeisesti laskettua aikaa, vaan tämä saa mennä omalla painollaan ja nautin nyt tästä elämäntilanteesta kun vielä voin (toki odotan vauvan tapaamista, mutta sekin tulee kyllä!). Tämä on kuitenkin harvinaislaatuista aikaa ja kokemus joka jää mieleen ikuisesti.

Onko vika kolmannes eronnut toisesta kolmannesta jotenkin esim. henkisesti tai fyysisesti?

Fyysisesti ainoastaan siten, että vatsa on kasvanut nyt aika oleellisesti ja oma peilikuva ja vatsan katsominen saattaa välillä jopa huvittaa, että mistä tuo tuohon putkahti! 😀 En nouse sängystä enää kovin ripeästi, enkä varsinkaan steppilaudan päältä kun tehtiin siinä penkkipunnerruksia viime sunnuntaina..haha!

Henkisellä tasolla oon ollut koko raskauden ajan ihan samanlainen kuin normaalisti, ehkä aavistuksen tunteellisempi, etenkin viime aikoina. Vanhasta asunnosta muutto ja vanhojen tavaroiden läpikäynti meni vähän tunteisiin, mutta siitäkin on jo toivuttu.

Huh, tulipa pitkä teksti! Jos jaksoit tänne saakka, toivotan sulle ihanan rentoa loppuviikkoa! Mikäli jumppaaminen maistuu, tuu mukaan mun FB-liveen huomenna perjantaina tai sunnuntaina.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook