Tänään pistetään faktoja tiskiin ja koska kyseessä on raskaus ja muuttuva olotila, otan oikeuden vetää sanojani takaisin ja muokata mielipiteitäni myöhemmässä vaiheessa! 😀 Oon nimittäin huomannut, että heti jos sanon ääneen jonkun asian olevan tietyllä tavalla, niin hetken kuluttua se muuttuu.
Eilen illalla mietin että jess! oon nukkunut nyt viikon putkeen ihan normaalisti ja tietysti heräsin 3:00 pintaan yöllä ja haahuilin hereillä taas tunteja putkeen. No, sille ei mitään enää voi ja tässä on niin paljon kaikkea kivaa tulossa loppuviikosta että positiivisin mielin mennään!
Synnytys ei herätä oikeen mitään tunteita tai ajatuksia. En pelkää, enkä stressaa siitä. Koska aiheesta kysytään paljon, oon miettinyt että pitäisikö sitä jotenkin murehtia etukäteen, mutta oon muutenkin sellainen että meen päivä kerrallaan ja luotan siihen, että asiat menee sitten kuten kuuluu.
En ole käyttänyt vielä mitään raskausajan vaatteita tai muitakaan systeemejä. Tilasin viikonloppuna bellybanditin tukivyön sillä ajatuksella että siitä voisi olla hyötyä myöhemmässä vaiheessa jumppien aikana. Itselle en ole siis ostanut mitään aiheeseen liittyvää, mutta vauvalle sen sijaan oon jo hankkinut vaikka mitä. Vaunut ja turvakaukalo odottaa tällä hetkellä hakemistaan postista ja pinnasänkyä kootaan parhaillaan uuteen kotiimme. Huomenna lähtö IKEAan shoppailemaan muitakin juttuja!
Kun raskausviikko vaihtuu, tapaan googletella blogitekstejä ja keskusteluita kyseisestä viikosta ja mun on usein tosi vaikea samaistua yhtään mihinkään. Monesti näissä valitellaan kaikkia vaivoja ja väsyä ja mietin vaan, että mulla on ollut ihan samanlainen olo kuin ennenkin raskautta, ei väsytä, ei turvota, eikä kolota.
Musta tuntuu, että joka puolella törmään aiheeseen nimeltä painonnousu raskauden aikana ja useimmiten asiasta keskustellaan negatiivisesta kulmasta. Milloin paino on noussut liikaa tai liian vähän ja kuinka se nouseminen ahdistaa ja stressaa ja pyörii mielessä. Tunnen itseni ihan ulkopuoliseksi tässä aiheessa, sillä en ole kokenut mitään negatiivista asian tiimoilta. Oon kyllä punninnut itseäni muutenkin kuin neuvolassa ja tiedostan että paino on noussut, mutta mun mielestä se on vaan maailman luonnollisin asia tässä vaiheessa. Jokainen toki kokee asiat eri tavalla ja kaikkea ei aina tarvitsekkaan ymmärtää.
Monesti puhutaan, että raskauden aikana mielentila on herkillä, mutta mulla ei ole ollut mitään tällaista! Mies tokaisi yksi päivä, että tää raskausaika on ollut tosi normaalia elämää meillä ja oon ollut ihan tasapainoinen koko raskauden ajan, kuten yleensäkin oon. Oon luonteeltani aika rauhallinen ja harvoin vedän mitään hulluja kilareita tai raivareita mistään. Säännöllinen liikunta pitää myös pään kasassa. Ainoa asia mitä oon huomannut on se, että otan ehkä vähän enemmän paineita pienistä asioista ja mun on pakko saada hoidettua kaikki vaivaavat asiat saman tien.
En olisi ikinä uskonut, että seitsemännellä raskauskuukaudella pystyn jumpata ihan samalla tavalla kuin ennen raskautta. Mulla ei ole oikeestaan ollut mitään esteitä tai rajoitteita treenatessa (vatsoja/rutistuksia lukuunottamatta).
Musta tuntuu välillä, että oon liian positiivinen ja että mulla kuuluis olla rankempaa sekä enemmän valitettavaa, haha!
En odota, että raskaus loppuisi, enkä laske päiviä ja viikkoja laskettuun aikaan (vaikka niitä seuraankin). Nautin tästä olosta todella paljon, jotenkin jännittävää ja mielenkiintoista aikaa!
Olisin kuvitellut, että olisin jotenkin varovaisempi kaiken suhteen, koska tämä on ensimmäinen raskaus. Alkuraskautta lukuunottamatta oon kuitenkin ottanut yllättävän rennosti vähän kaiken suhteen. Välillä luen kuinka jengi miettii voiko syödä hilloa tai uunissa kuumennettua juustoa ja voiko tehdä muutakin liikuntaa kun käydä kävelyllä ja mä mietin vaan että täh!? 😀 Rennolla en tarkoita välinpitämätöntä, mutta ajattelen aika paljon asioita ihan maalaisjärjellä.
Uskon, että hyvällä hormonitasapainolla voi vaikuttaa positiivisesti myös raskauden kulkuun. Tasapaino on taas yhtä kuin hyvät elämäntavat jo ennen raskautta.
Mulla vaihtui tänään seitsemäs raskauskuukausi ja tänään on myös meikäläisen synttärit!
instagram: ainorouhiainen
En löytänyt raskausaikana vertaistukea, kun muut valitteli vaivoja ja itse koin olevani elämäni kunnossa. Tallihommat ja hevosten liikutuksista hoidin normaalisti, ratsastus oli ainut mikä jäi pois. Ja pari kk ennen la lisäsin vain rauhallisia kävelylenkkejä sitä mukaan ku sisko pakotti jättämään tallihommia kevyemmälle. Ja nyt on vauva sylissä, ja alkupahoinvoinnin lisäksi en kokenut mitään muita vaivoja. Luulen, että oma kropan kuuntelu ja sopiva liike sekä henkinen tasapaino piti mut niin hyvässä kunnossa. 😅
Kyllä! Samaa oon miettinyt, että aktiivinen elämäntyyli ja tietynlainen tasapaino kaiken suhteen on säästänyt kyllä paljolta niin henkisiltä ja kuin fyysisiltäkin vaivoilta. 🙂
Paljon onnea! Ihanaa,että raskausaika ollut mukavaa ja helppoa! Itsellä maha oli myös aika pieni ja jaksamista olisi ollut, mutta supisteli herkästi. Loppuraskaudessa yhtäkkiä rv36 olo parani ja supistukset helpotti ja tein kunnon lihaskuntojumpan synnytyksen käynnistymistä edeltävänä päivänä. Jumppa tuntui hyvältä, mutta kyllä synnärilläki mietin onko omaa syytä, että lapsi syntyi n. Kuukauden etuajassa, vaikka lääkäri lohdutti ettei synnytystä saa itse käynnistettyä.
Luit vissiin jotain liikunta raskausaikana kirjaa, tuliko siitä uutta tietoa? Mulle pt sanoi mm. Ettei 2.kolmanneksesta eteenpäin tehdä punnerruksia muuta kuin kevennettynä/korkeahkoa boxia vasten ettei tule liikaa painetta istukkaan ja heikennä verenkiertoa. Olisi mielenkiintoista kuulla tutkimustietoa mihin nämä ohjeet tiettyjen liikkeiden välttämisestä ym perustuu.
Kiitos! Oon lukenut paljon kaikenlaista ja todennut että nuo ”säännöt” ja ohjeistukset vaihtelee tosi paljon! Mä oon kyllä tehnyt punneruksia vielä, lähinnä polvet maassa, eikä tunnu mitenkään pahalta. Uskon että sen kyllä tuntee jos tulee painetta/liike ei sovi. Tarkoituksena olisi ottaa visiitti äitiysfyssarille ja tsekata vähän näitä juttuja mitkä ovat itsellekin epäselviä. Pitkälti oon mennyt vaan kehoa kuunnellen ja hyvin on mennyt tähän saakka! 🙂
Oon about samoilla viikoilla raskaana kuin sä, ja samat fiilikset täälläkin. Maha mulla kyllä näkyy ja äitiysfarkkuihin siirryin joku kuukausi sitten, mutta muuten ei kyllä tosiaan ole ollut mitenkään vaikeaa tai rajoittavaa tämä oleminen 😀 Kaiken maailman vaivoista ja krempoista puhutaan ja kysellään niin paljon, että vähän jopa hämmentää tämä raskauden ns. mitäänsanomattomuus 😀
Hei kiva kuulla! Ja sama homma, että oon ihan yllättynyt miten kivaa ja helppoa tämä on. 😀
Mä oon niin kateellinen kaikille, joilla on noin helppoa. Oon ennen raskautta käynyt säännöllisesti salilla 4-5krt viikossa jo vuosia, sekä ulkoillut ja ollut muutenkin aktiivinen. Alkuraskaus meni pahoinvoidessa ja väsyneenä, joten en päässyt säännöllisesti liikkumaan. Sitten oli pari kk suht kivaa kun jaksoi urheilla ja ruokakin taas maistui. Nyt viikosta 27 asti kärsinyt supisteluista ja liitoskivuista niin, että uinti, jooga ja lyhyet kävelylenkit on ainoa liikuntamuoto, jonka keho kestää. Turhauttaa oma olo, kun on tottunut olemaan aktiivinen. Jotenkin etukäteen ajattelin, että mun hyvä fyysinen kunto suojaisi näiltä vaivoilta.. Mahakin mulla pullahti jo 2. kolmanneksen aikana niin esille, ettei omat vaatteet enää menneet päälle. Nyt rv 33 maha alkaa olla tiellä jo melkein kaikessa tekemisessä.
Toivotaan, että sulla jatkuu helppona raskaus loppuun asti! 🙂 on se mukavempaa je nautinnollisempaa aikaa noin.
Harmi että sulla ollut vähän kivikkoisempaa! Toi alkuraskauden pahoinvointi oli mullakin aika jäätävä ja voin kertoa että ei ollut hirveen kova motivaatio lähtee jumppaamaan, mutta oli pakko. 😀 12 vkon jälkeen on oikeestaan mennyt vaan parempaan päin mulla, mutta otan kyllä päivä ja viikko kerralllaan ja nautin tästä hyvästä ajasta!
Kiitos tsempeistä ja paljon myös sulle sinne, toivottavasti loppuaika sujuu helpommin!
Moikka!
Onnea synttärin johdosta ja myös hyvin sujuneesta odotusajasta.
Oma lapseni on jo pian 12v ja sain hänet nuorempana,kuin yleensä nykyisin, olin tuolloin 23. Itselläni myös positiivinen raskauskokemus ja tuntui,ettei ollut mitään esteitä enkä juurikaan stressannut mistään syömisistä vaan just maalaisjärjellä etenin. Liikunnassa aina huomasi,että kanssa urheilijat järkyttyi kun pisteli salilla ja jumpassa menemään,mutta itse tein vaan kaikkea mikä tuntui hyvältä. Ainoastaan kaksi huonoa tunnetta tulee mieleen, toinen oli se,kun heräsin yöllä oksettavaan oloon,koska olin kääntynyt vatsalleni nukkumaan🤣ja toinen oli ulkopuolisen kommentti siitä, miten noin pienellä naisella voi olla noin iso vatsa. Heti tuli epänormaali olo. Itselleni selvisi vasta synnärillä,että paino oli noussut 9kg koko raskauden aikana ja niistä 5kg jäi osastolle, 3,5kg tuli toki kantokopassa kotiin. Vaikka painoni ei noussut paljon söin koko raskausajan täysin normaalisti. Ja sitä painoa ei kannata kytätä ja murehtia,kaikki on niin yksilöllistä. Minun vatsani oli painonnoususta huolimatta kuin rantapallo. Loppuvaiheessa edes tukivyö ei auttanut liitoskipuihin vaan kannattelin itse vatsaa käsillä jos tuntui pahalta. Raskauteen liittyy paljon ihania muistoja ja kokemuksia. En koskaan unohda sitä,kun synnärillä vesien mentyä kokonaan,tuntui vatsassa vaan vauva, pieni ihminen tossa nahan alla, siktä se näytti ja tuntui.
Nauti raskaudesta, valmistautuminen sen suuremmin synnytykseen on turhaa,sillä asioilla on tapana mennä omaa polkuaan. 🧡
Kiitos! Ompas kiva lukea tällaisia positiivisia kokemuksia. oon nauttinut tästä ajasta ja teen sitä vastekin!Aika menee niin kovin nopeesti. 🙂
Kiinnostaisi lukea sulta postaus raskausajan liikunnasta, miten esim itse ohjaisit omia raskaana olevia asiakkaitasi tai muita tavallisia liikkujia. Esim lantionpohja-asiat huomioiden. Jossain kirjassa myös kiellettiin tekemästä suurilla painoilla (mikä sitten kellekin on suuri paino) maastavetoja ja kyykkyjä, jotta vatsaontelon paine ei nouse liikaa, mikä on mielipiteesi tästä?
Mullahan ei ole varsinaista koulutusta raskausajan liikuntaan, joten en sen vuoksi halua antaa mitään ohjeita muille. Näitä kieltoja ja suosituksia on tosi paljon vaihdellen joka tekee asiasta hieman hämmentävää.
Itse oon mennyt aika pitkälti omaa kehoa kuunnellen! En ole tehnyt raskausaikana treeniä suurilla kuormilla kun teen ainoastaan ryhmäliikuntaa. Mutta omakohtaisesti voin sanoa, että isojen rautojen nostaminen ei varmasti tuntuisi hyvältä kun keskivartaloa tarvitaan niin paljon ja siellä ei enää ole tukea samalla tavalla kun normaalisti ja lisäksi tuo paine ei tunnu järkevältä mun mielestä. Paljon riippuu myös siitä mitä on tehnyt ennen raskautta ja raskauden aikana. Itse olen esimerkiksi tottunut melko kovasykkeisiin treeneihin ja ne voisivat taas jollekin toiselle olla ihan totaalinen ei.
Aika samat tunnelmat etenkin liikkumisen ja painon nousun suhteen oli itelläkin! Monelle tuntu olevan ongelma se, että juoksin melkein loppuun asti, mutta tein niinku hyvältä tuntu! Ja loppuun asti liikkuminen kyllä kannatti koska palautuminen on ollu tosi nopeeta.. Ja vauvakin synty vasta lasketun ajan jälkeen eli ei liikkumisesta mitään haittaa ollut 😊 Neuvolassa onneks kannustettiin liikkumaan..
Kiva kuulla että on samoja ajatuksia ja kokemuksia. Tosi yksilöllistähän tämä on ja kokemuksia kaikenlaisia! 🙂 Uskon myös, että säännöllinen liikkuminen palkitsee myös sitten palautumisen näkökulmasta!
Ihana kuulla kerrankin jotain positiivista raskausajasta! Kiitos Aino, ehkä mäkin uskallan joku päivä vauvasta haaveilla. 🙂
No kiva juttu! 🙂 On kyllä totta, että ehkä useammin tuodaan just niitä huonoja puolia ja kaikkia vaivoja, mutta voi olla näinkin!
Hei!
Itsellä kolme raskautta takana ja nautin kaikista raskauksista,oloni oli hyvä,onnellinen ja NORMAALI!
Mutta en oikein kehdannut muille kuin miehelleni hehkuttaa hyväö oloani koska tuli tunne että se ei ole sallittua. Työkaverit kauhistelivat kun rv 34 tein potilas siirtoja normaaliin takaan,miksi en olisi tehnyt..olin raskaana,en sairas.jos en olisi pystynyt niin totta hitossa olisin saikkua hakenut.onhan ne naiset ennenkin hoitanut raskaat fyysiset työt+paljon muuta.nykyään eletään minun mielestä liian pumpulissa ja sama ”valitus” jatkuu vauvan synnyttyä..kun se ei nuku,eikä ole omaa aikaa ym ym.asenne kysymyksiä pitkälti,itse kehotan nauttimaan joka hetkestä,se aika on lainaa vain.
Liikuin itse myös raskauksien jälkeen paljon ja se toi voimaa arkeen,sitä suosittelen lämpimästi kaikille.