Hei! Tällä kertaa olisi vuorossa aihe, josta en ole kirjoitellut kovinkaan paljon, sillä mulla ei ole itse aiheesta kokemusta. 🙂 Monesti ajatellaan, että raskaus on oikeutettu syy lopettaa liikkuminen, kerätä kymmeniä lisäkiloja vartaloon ja syödä kahden tai vaikka kolmen ihmisen edestä sen 9 kuukauden ajan. Todellisuudessa melko pieni energianlisäys riittää kattamaan vatsassa kasvavan vauvan tarpeet. Tiedän ja ymmärän, että raskausaika voi olla myös todella vaikea erinäisistä syistä riippuen, jolloin esim. liikunta ei onnistu. Kaksin käsin mässääminen on kuitenkin oma valinta, eikä epäterveellisen ruuan luulisi tekevän hyvää myöskään uudelle ihmisenalulle vatsassa.
Haastattelussa esiintyvä Kati on pysynyt todella hyvässä kunnossa lapsen syntymästä huolimatta ja halusin sen vuoksi haastatella häntä treenaamiseen ja ruokavalioon liittyen. Tämän haastattelun ideana ei ole syyllistää tai saada huonoa mieltä sellaisille jotka ovat syystä tai toisesta lihonneet runsaasti raskausaikana, jokainen vartalo on kuitenkin erilainen ja reagoi asioihin eri tavalla. Sen sijaan, haluan jakaa motivaatiota ja inspiraatiota sekä herättää ajatuksia siitä, että myös raskausaikana voi elää terveellisesti, eikä se automaattisesti tarkoita, että oma vartalo on lopullisesti menetetty ja hanskat voi heittää tiskiin samantien. 🙂
vain 18 päivää synnytyksen jälkeen!!
Heippa Kati ja kiitos haastatteluun osallistumisesta!
- Olet ihan mielettömässä kunnossa, vaikka lapsesi syntymästä on vain muutama viikko aikaa, miten ihmeessä tämä on mahdollista? 🙂 Kiitos! 🙂 Olen aina urheillut paljon. Tunnen kehoni todella hyvin, joka mahdollisti sen, että jatkoin elämääni kuin ennenkin, urheillen ja syöden terveellisesti. Kun oman kehon tuntee hyvin, niin tietää milloin jokin on liikaa.
- Ymmärsin, että olet treenannut aktiivisesti myös ennen raskautta? Minkälaisia treenejä harrastit ja kuinka usein? Pääsääntöisesti kävin kuntosalilla 4-5krt/vko. Kävelen töihin joka pvä, satoi tai paistoi, käytän aina portaita jne, eli hyötyliikun aina kun mahdollista. Pelaamme mieheni kanssa myös tennistä, n.1 krt/vko.
- Entäs raskausaika, pystyitkö urheilemaan alusta loppuun vai rajoittiko raskaus liikkumista jossain vaiheessa? Liikuin koko raskauden ajan melkein kuin ennenkin. Aika alusta alkaen en enää nostanut sykettä yli 130, ja raskauden puolivälistä lähtien aloin tehdä kevyillä painolla pitkiä sarjoja. Vatsaa treenasin voimapyörällä puoleenvälin saakka. Juoksin kerran vkossa koko raskauden ajan, matalalla sykkeellä, viimeisen juoksun, joka oli 4km, juoksin kaksi päivää ennen kun tyttö tuli maailmaan. Tennistä pelasimme mieheni kanssa 1,5h vielä edellisenä pvänä. Seuraavana aamupvänä klo 11.05 tyttö tuli maailmaan. Tyttö syntyi suunnitellulla sektiolla, koska oli perätilassa lähes koko raskauden. Kävelin myös töihin koko raskauden ajan, ja hyötyliikuin ihan niin kuin ennenkin. Toki vauhti oli hitaampaa, ja joskus piti pysähtyä ja nauttia hetki raikkaasta ulkoilmasta. Samoin tenniksessä en ollut niin nopea, ja pallorallit jäivät lyhyemmiksi, koska lopetin pelaamisen heti jos tuntui että syke nouee liikaa. Oman kehon tunteminen, sekä oikea tekniikka lajissa kuin lajissa mahdollistaa todella paljon, oli raskaana tai ei.
- Ruokavaliolla on suuri merkitys jaksamiseen ja hyvinvointiin, kertoisiko lyhyesti ruokavaliosi kulmakivet? Ruokavalioni koostuu kaikesta terveellisestä Syön todella paljon maitotuotteita, maustamattomina. En vältä rasvaa, vaan syön luonnonjugurttia jossa on rasvaa, sekä rahkaa jossa on rasvaa. Toki myös rasvatonta rahkaa. Kun heruttelen, syön kuivattuja luomuaprikooseja, sekä taatelia. Toki myös karkkia jos siltä tuntuu. Sanoisin että kulmakivi on se, etten kiellä itseltäni mitään. Näin ollen minun harvoin tekee mieli mitään ”huonoa ravintoa”. Minut on kasvatettu myös terveellisiin elämäntapoihin, isäni on hyvin terveystietoinen. Olen syönyt pikaruokaa/pitsaa viimeksi 9.luokalla, enkä syö suklaata, en keksejä sipsejä pullaa jne, koska mieleni tekee mieluummin aina jtn ravintoarvoiltaan rikkaampaa. Aina jos mieleni tekee, otan palan suklaata jäätelöä jne, näin vaan käy todella harvoin, enkä halua sitä enempää kuin vähän.
- Pystyitkö noudattamaan tavanomaista ruokavaliotasi raskaana ollessa? Oliko sinulla mitään erikoisia ruokahimoja? Söin koko raskauden ajan kuin ennenkin, ainoa ero oli, että himoitsin maitotuotteita vieläkin enemmän! Söin, ja syön edelleen rahkaa ja jugurttia marjojen kanssa, unohdin mainita edellisessä, että olen marjojen suurkuluttaja Join vettä entistä enemmän raskaana, sekä lisäsin ruisleipää ruokavaliooni enemmän. Kyllä, syön siis leipää kunnon oltermannilla jne, en käytä LIGHT-juustoja yms. Muutoin ruokavalioni pysyi lähes saman, eli vaihdellen eri lihoja, syön kaikkea lihaa, paitsi possusta en pidä. Runsain mitoin kasviksia, eritoten parsakaalia. Raejuusto ei ole rasvatonta vaan rasvallista. käytän leivän päällä oivariinia(aika runsaastikin).
- Sitten pakollinen kysymys 😉 Kuinka usein herkuttelit ns. epäterveellisillä ruoka-aineilla raskaana ollessa? Minulla on aina ollut herkkupvä kerran vkossa. Se on yleensä pe. Tämä oli myös raskauden aikana. Herkuttelin kuten ennenkin, en himoinnut yhtään enempää enkä vähempää mtn normaalista poikkeavaa. Irtokarkit kuuluivat herkkupvään aina kun teki mieli, eritoten lakritsa ja vaahtokarkit 🙂
- Sinulle ei jäänyt lainkaan raskauskiloja, luuletko sen johtuvan terveellisistä elämäntavoista myös raskausaikana? Syy siihen, ettei minulle kertynyt raskauskiloja, johtunee eritoten ruokavaliosta. Liikunnalla pidin yllä lähinnä hyvää oloa sekä vältin stressihormonin lähes täysin. Lääkärit arviovat tyttöni koon vielä leikkaussalissakin alle kolmekiloiseksi, koska mahani oli niin pieni ja tytön ääriviivat näkyivät selvästi. Niin vain syntyi terve ja jäntevä 3400g tyttö, joka on ollut itse rauhallisuus syntymän jälkeen (toistaiseksi)
- Miten aiot jatkaa treenejä nyt lapsesi syntymän jälkeen, onko tavoitteita? Suurin tavoitteeni on rakentaa takaisin ennenkaikkea TAKAPUOLI!! ”Laihduin” raskauden aikana n.4kg, koska menetin lihasmassaa. Eli ensisijainen tavoitteeni on palata salille n. 6 vkoa sektion jälkeen, ja alkaa rakentaa lihasmassaa takaisin. Vatsalihakset ovat myös ”poissa paikoiltaa”, niitä alan treenata vasta kun tunnen sen olevan järkevää, voi mennä kauemminkin kuin 6 vkoa. Haluan vielä mainita, että vaikka menetin painoa eritoten raskauden lopussa, niin sain lääkäreiltä kehuja kunnostani. Arvoni olivat esimerkilliset koko raskauden ajan, enkä vaarantanut lapseni kehitystä missään vaiheessa. Soitin aina terveysneuvontaan, jos mieltäni askarrutti jokin, ja nukuin aina VÄH.9h. Nukun muutenkin aina ihan minimissään 8h/yö. Sektiosta kotiuduin jo kahden yön jälkeen, ja illalla kotona lähdimme käymään kaupassa hakemassa vielä viime hetken tarvikkeita. Aloitin vaunuttelut heti. Toki varovaisesti, mutta toivuin todella nopeasti, kun pysyin liikkeellä. Asiaa tietenkin auttoi paljon se, että vauvamme on hyvä nukkuja, ekä valvota juurikaan öisin. Nyt ennen kuin palaan salille, kävelen päivittäin kaikkialle, eli todella paljon. Käytän ”kuminauhaa” lihasten vetreyttämiseen,mm. kädet, selkä,j alat. Eli piiiitkiä toistoja THERA BANDI:lla.
- Parhaat vinkkisi muille lapsia odottaville, miten pystyy pitää liikuntarutiinit mukana ja kädet poissa karkkipussista, kun väsymys painaa? Haluan painottaa, että ymmärrän täysin olevani myös äärimmäisen onnekas, kun kohdalleni osui ns.helppo raskaus. Tiedän paljon hyväkuntoisia naisia, jotka ovat joutuneet pakon edessä lopettamaan liikkumisen raskauduttuaan. Vinkkini odottaville on, että ainakin yrittää ensisijaisesti korvata valkoisen sokerin jollain muulla. Sokeri ei tee hyvää sikiöllekään. Kädet karkkipussiin kerran/kaksi vkossa hyvällä omalla tunnolla. Makeanhimo voi johtua myös köyhästä ravinnosta muuten, eli raskauduttuaan täytyy viimeistään alkaa kiinnittämään huomiota mitä syö, koska kyse on myös toisen ihmiselämän terveydestä. Itse näen raskauden todellisena mahdollisuutena löytää terveellisemmät elintavat. Kannattaa muistaa, että todellinen sokerinhimo häviää jo parissa pvässä, jos pystyy välttämään ”sen pahimman” himon. 😉
Toivon kaikille odottaville onnellista raskausaikaa, ja kehotan ottamaan iisisti ja pitämään mielialan korkealla-> sokeri nostaa mielialan nopeasti, mutta laskee myös yhtä nopeasti. Siksi kehotan hakemaan mielihyvää ensisijaisesti jostain muualta, kuin sokerista. (Paitsi kerran vkossa) 🙂
Kati ennen raskautta
Kiitos näistä vinkeistä. Jos joskus itse saan lapsia, toivon pystyväni samaan! 🙂
EDIT: Aina kun postauksissani esiintyy ulkoupuolinen henkilö, olen erittäin tarkka komenttien julkaisun kanssa. Pysytään positiivisina. 🙂
Moikka, todella kiva ja mielenkiintoinen juttu! Tuosta oman kehonsa tuntemisesta ja voimaannuttavasta intohimosta liikuntaanhan kaikki on kiinni. Nyt vaan odotellaan kuinka kommenttiboksi räjähtää käsiin itsekkyys-, narsismi- ja terveydenvaarantamissyytöksistä 😀 Tsempit jo etukäteen sekä haastattelijalle että haastateltavalle!
Täytyy todeta ja pistää sitten vaikka kateellisuuden ja huonon päivän piikkiin. Mielettömän hienoa katilta, että on niin hyvässä kunnossa heti synnytyksen jälkeen. Niin kuin katosi itsekin sanoi on hän todella onnekas, että oli helppo raskaus. Sitä kun ei kaikilla tosiaan ole. Nimim. Kaksi kamalaa raskautta ja synnytystä.
Yksi asia mikä pisti silmään. Miten jossain voi päästä jo kahden päivän päästä sectiosta kotiin? Mä lähdin neljän päivän jälkeen omin luvin koska olisi vielä pitänyt olla päivän. Pää ei vain kestänyt enää olla siellä kerran mulla ja vauvalla oli kaikki kuitenkin hyvin.
Kaikki ei tosiaan ole noin onnekkaita, että kroppa olisi tossa kunnossa. Vaikka tekisin mitä urheilua niin vatsani ei tulisi näyttämään tuolta vaan tarvitsisi kirurgin veistä. Kateellinen olen.
Esimerkiksi siten, että on astmaatikko ja reagoi todella voimakkaasti homeeseen, jolloin kaikista paras paikka toipumiselle on oma, sisäilmaltaan terve koti. Näin Jyväskylässä. 🙂
Hei, kyllä mä pääsin kahden päivän päästä sectiosta kotiin Kättäriltä! Tyttö kun syntyi aamuyöllä niin olin aamulla jo jalkeilla. Ehkä se on aina äidin voinnista kiinni miten päästävät ja tietysti vauvankin 🙂 kaveri oli sairaalassa viikon sektion jälkeen koska oli niin kipee ettei sängystä päässyt ylös. Ollaan kovin erilaisia kaikki siinäkin asiassa!
Minäkin pääsin kahden yön jälkeen aamulla kotiin. Olin jalkeilla heti leikkauspäivästä lähtien ja vauva voi hyvin. Yleisin taitaa olla se kolme yötä ja sitä toki suosittelevatkin.
Hei.
Huippu teksti ja vau! 🙂 ihan mielettömästä kunnossa oleva äiti! Olen itsekin aina ihmetellyt miksi raskaus ja äitiys saavat ”automaattisesti” aikaan monien äiti-ihmisten lihomisen.
Itsellän on nyt 1,5-vuotias tyttö ja olen yhtä lailla pitkä ja hoikka kuin ennen raskauttakin. Jouduin itse lähes täysin vuodelepoon viimeisen kolmanneksen aikana ja painoa nousi raskauden aikana lähes 20 kg mutta pari kuukautta synnytyksen jälkeen olin imetyksen vuoksi jo miinuskiloilla (vaikka söin paljon! 7 kertaa päivässä ja niistä 3 oli lämmintä ruokaa) ja vähän aikaa menikin että olin saanut painoni taas nousemaan ennen raskautta-lukemaan. 🙂 olen saanut paljon kommentteja siitä että ”ompa sulla hyvät geenit ku nuin hyvin oot palautunut”. Joo, ehkä sitäkin mutta oon haastatellun kanssa just samaa mieltä siitä että terveellinen ruoka on kaikista tärkeintä. Huomasin lapsen syntymän jälkeen että sain syödä kuin hevonen kunhan syön terveellisesti. Eikä herkkuja tehnyt mieli kun ei päästä pahaa nälkää yllättämään vaan syö tarpeeksi usein. 🙂 eikä koskaan kannata mennä nälkäisenä kauppaan! Pitkä teksti. 🙂
Pointtina on se että kiva kuulla samanlaisia kokemuksia raskaudesta mitä itsellänikin oli! Kiitos 🙂
Ihana teksti vaikkei todellakaan itsellekkään ajankohtainen! Huikee timmi mamma<3
Nyt tuli huono olo 🙁 Itselläni raskaus sujui koko raskausajan pahoinvoinnin, oksentamisen ja selkävaivojen takia huonosti. Liikuntaa harrastin runsaasti koko raskauden ajan. Ylimääräistä painoa ei kertynyt, söin kevysti mutta ravintorikasta terveellistä ruokaa. Ravinnolla ja liikunnalla ei voida välttämättä lisätä hyvinvointia silloin kun kysymyksessä on kehomme ja hormoonien toiminta geenien vaikutuksena. Synnytyksen jälkeen olin samoissa painolukemissa kuin ennen raskauttakin. Mutta vatsa repeytyi pysyvästi (raskausaikana olin muistanut öljytä ja rasvata koko kehoa) eli timmiä vatsaa ei tule enää…….ellen hae apua kirurgilta (sitä en halua). Imetys ei kaikilla vaikuta energian kulutukseen ja painon tippumiseen. Syntymälahjaksi saamamme geenit vaikuttaa enemmän kuin arvaammekaan siihen miten keho käyttäytyy. Raskaudet ovat erilaisia ja jokaisesta jää jotakin muistoksi. Muistoksi voi jäädä myös jotakin sellaista jonka huomaa vasta seuraavan raskauden yhteydessä, mikä ei sekään aina niin kovin ihanalta tunnu. Haastattelu oli hyvä ja erilainen kannanotto. Kirjoituksen tunne oli vain niin kovin kovin syyllistävä…….minun mielestäni. Aina ei voi tietää taustoja, aina ei voi tietää tapahtumista. Parasta siinä on, että yleisemmin ikä opettaa herkkyyttä sekä realismia.
Huikeen hyvässä kunnossa kyllä haastateltava on! Itse elin kans toisen raskauden aikana hyvin saman moista elämää ku ennenki raskautta, ainut että juoksun jouduin lopettamaan puolessa välissä supistusten takia, saatto kyllä pientä laiskuuttakin olla.. mutta spinningissä ja salilla kävin loppumetreille asti. Spinningpyörä piti vain säätää hieman normaalista poikkeavaan asentoon että vatsa mahtu oleen hyvin 😀 Läsää tuli silti jonnin verran, mutta omasta mielestäni se kuuluu asiaan, kehohan kerää tarkoituksella rasvaa että imettäminen onnistuu 🙂 nyt poika on vajaa puoltoistavuotias, ja pari kiloa painan enemmän ku ennen raskautta, mutta uskottelen niiden olevan lihasta 😀 eli täällä liputetaan myls oman kehon tuntemisen puolesta! Kaikki ei voi liikkua raskaana, mutta sekin kuuluu tuohon oman kehon tuntemiseen! 🙂
Kiva, että tästäkin asiasta kirjoitetaan. Yleistävä tyyli kuitenkin hieman ärsytti. Mä en kyllä tunne yhtäkään äitiä, joka ei tiedostaisi raskauden aikaista terveellisen syömisen tärkeyttä ja enkä yhtäkään, joka ois heittänyt elämän muutenkaan ihan lekkeriksi raskauden takia. En ole koskaan kuullut kenenkään oikeasti luulevan voivansa syödä kahden edestä. Jotenkin sellainen kommentointi tuntuu ihmisten aliarvioinnilta. Ja asia koskettaa minua paljon siksi, että painoni nousi ensimmäisessä raskaudessa 30 kg raskausmyrkytyksen siivittämänä ja toisessa raskaudessa terveellisestä ruokavaliosta huolimatta 20 kg. Kannan näitä arpia loppuelämäni ja niitä on sitten pohkeita myöten turvotuksen aiheuttaman nopean painonnousun takia.
Niin ei ne ihmiset varmaan tällä foorumilla pyörikkään 😀 ….
Mun neuvolahoitaja kertoi, että nykyään hän suosittele yhä useammin odottajille ravintoterapeutin tapaamista. Ilmeisesti ainakin tämän hoitajan kynnys oli aika matala ja hän oli hyvin kiinnostunut siitä, mitä odottava äiti syö raskausaikana. Tämä toki johtuu siitäkin, että moni lähtee raskauteen jo valmiiksi ylipainoisena jolloin riskit ovat korkeammat.
Ensinnäkin: kiva juttu, hyvä aihe ja hyvin kirjoitettu. En koe tyyliä mitenkään syyllistävänä, vaan kirjoituksessa ja haastattelussa nimenomaan monta kertaa painotetaan erilaisia olosuhteita ja raskauksia! Kirjoitus on mielestäni nimenomaan motivoiva!!
PP:lle haluaisin sanoa, että kyllä niitä ”kahden edestä” syöviä ja raskautta hyvänä tekosyynä mättösyömiselle pitäviä naisia on! Itsekin sain alkuraskaudesta tuttavalta (joka myös oli raskaana paljon pidemmällä) ohjeen syödä ja nauttia ihan mitä vaan mieli tekee ja hyvällä omallatunnolla voi kuulemma käpertyä sohvannurkkaan ja löhöillä! No, hän kyllä söikin pizzaa, hampurilaisia, donitseja, karkkeja…. Ja painoahan toki kertyi 🙁
Tsemppiä kaikille raskaanaoleville — raskaus on tosiaan hyvä aika tarkistella omia tottumuksiaan ja muuttaa niitä piirun verran terveellisempään suuntaan!!
Hienoa, lisää näitä raskausajan liikkumiskokemuksia! Kaikki on yksilöllistä, mutta tässä ihannetilanne hyvin menneestä raskaudesta, ja inspiroi kyllä itseäni! Moni aktiiviurheileva jännittää raskausaikaa ja vartalon ”menettämistä”, mutta rohkaisevat kokemukset ja palautumiset pienentävät pelkoja! Raskaus ei todella ole sairaus, vaikkakin kova muutos varsinkin loppuaikana naisen kropassa onkin! Kiitos tästä, ei voi ku sanoa mahtavaa Kati! 🙂
WAU! 🙂
Hienoa, että joku on päässyt tällaiseen kuntoon heti raskauden ja synnytyksen jälkeen. Kannatan itse myös sitä, ettei raskautta pidetä tekosyynä sille, että voi syödä mitä sattuu. Synnytyksen jälkeen kuitenkin kannattaa muistaa myös armollisuus itseään kohtaan ja antaa aikaa kropalle toipua raskaudesta ja synnytyksestä. Monilla niillä naisilla, jotka imettävät oikein runsaasti, raskauskilot putoavat helpommin. Täytyy myös muistaa, että toisilla vauvat valvottavat hirmuisen paljon enemmän kuin toisilla, jolloin energia synnytyksen jälkeen ei riitä todellakaan treeneihin. Tällöin myös stressitaso on varmasti korkeampi kuin niillä onnellisilla, joilla vauva nukkuu hyvin. Näin ollen raskauskilot eivät lähdekään niin helpolla, vaikkei niitä olisi kerääntynytkään kuin ne normaalit 8-13kg. Kaikilla ei myöskään ole mahdollisuutta päästä treenaamaan nopeasti synnytyksen jälkeen (täysimetys, mies paljon poissa kotoa jne…). Itsekin olen molempien lasten jälkeen päässyt suht. nopeasti kohtalaiseen kuntoon, toki tällaisesta kropasta nyt ei voi puhua kuuna päivänä 🙂 Tsemppiä jatkossakin Katille treenaukseen, toivottavasti nautit äitiydestä ja vauva pysyy ”helppona ja rauhallisena” kasvaessaankin 🙂
Mielenkiintoinen kirjoitus! Kolme raskautta kokeneena ja jokaisessa vaikeista selkävaivoista kärsineenä, en voi kuin kadehtia kirjoittajan helppoa raskautta! Aivan huikeassa kunnossa olet!
Itse en pystynyt raskausaikana urheilemaan juurikaan puolivälin jälkeen. Ruokavalioni perusta on kunnossa ja raskausaikana noudatin normaalia, neuvolan suosittelemaa ruokavaliota. Lisäksi herkuttelin, no, aika monesti. Kuitenkin painon nousu oli kohtuullista ja imetys vei kyllä nopeasti kaikki raskauskilot. Kolmannen raskauden jälkeen olin kuitenkin ihan älyttömän huonossa kunnossa, sellainen laiha läski…
Nykyisessä ammatissani olen törmänyt mielenkiintoisiin tutkimustuloksiin ruokavalion vaikutuksesta sikiön kehitykseen. Uusimmat tutkimukset antavat näyttöä sen suhteen, että äidin kohtuaikana nauttimalla ravinnolla olisi suurempi merkitys esim. Ns. Elintasosairauksien kehittymiselle kuin ihmisen myöhemmin noudattamalla ruokavaliolla. Tässä valossa pyrkisin mahdollisessa neljännessä raskaudessa (josta salaa haaveilen) noudattamaan vieläkin terveellisempää ruokavaliota…
Vau! Kiva juttu aiheesta! Mäkin olen todella kateellinen semmosille jotka voi elää ”normaalia” elämää raskaudesta huolimatta. Itsellä ensimmäinen raskaus oli lähes koko ajan oksentamista jolloin mikään ruoka ei pysyny sisällä. Roskaruoka silloin tällöin ja herkuteltua tuli aika usein. Paino nousi kohtuullisesti ja muutama kilo jäi. (en toki ollut ennen raskauttakaan huippukunnossa). Kevään ehdin treenata ja kroppa oli ihan jees niin nyt toinen raskaus alussa ja sama homma… Oksennan ja nukun kun mistään ei saa energiaa kun edes herkut ei maistu :/ meinaa olla rankkaa lapsen kans päivät kun mies töissä. että tälläista täälä. Toivon vaan että pääsen pian treenaa synnytyksen jälkeen tai ennenkin jos olo helpottaa! zemppiä kaikille äideille! Rankkaa mutta palkitsevaa! 🙂
Toivottavasti tästä ei nyt kukaan ota paineita itselleen, että samaan pitäisi pystyä, sillä haastateltava henkilö on todella onnekas helpon raskauden suhteen. Itse koen, että omat raskaudet ovat olleet helppoja, mutta liika rehkiminen esim. Rankempi siivoaminen, töpäivän loppuun vieminen jne. Aiheuttivat supistuksia, joten omaa tahtia oli vain yksinkertaisesti himmattava.
Omien raskauksien kohdalla omat vatsalihakset eivät olleet palautuneet vielä kolmen kuukauden jälkeenkään, vaikka maha ei ollut mitenkään iso ja paino nousi kohtuullisesti eli n. 10kg molemmissa raskauksissa. Perusvatsalihasliikettä en sen takia uskaltanut alkaa tekemään.
Jokainen meistä on yksilö ja jokainen raskaus on erilainen, joten kuunnellaan omaa kroppaa ja mennään omien tavoitteiden mukaan <3
Kiitos Aino, että toit raskaus-näkökulman blogiisi. Mielestäni haastattelemasi henkilö on tehnyt hienoa työtä kroppansa eteen, tosin ehkä pari lisäkiloa tekisi ihan hyvää, mutta sanon tämän imetyksen ja lihasten kasvatuksen yhdistämistä ajatellen. Minä sain kummeksuntaa ja ihailuakin osakseni, kun ensimmäistä lasta odottaessani liikuin monipuolisesti: kävin spinningissä, pumpissa, kävelyllä, stepissä sekä uimassa ihan sinne asti, että laskettuun aikaan oli 2vkoa. Tähän päälle tuli tietysti hyötyliikunta ja normaalit kotityöt. Toisen raskauden aikan lopetin ohjatun liikunnan jo raskauden puolivälissä (muuten vaan!) mutta kiloja tuli jopa kilo vähemmän kuin ekassa raskaudessa. Omat raskauteni ovat kumonneet monta raskausvaivaa, joita pelkäsin aluksi. Kaikilla raskaana olevilla ei todellakaan ole kiusallisia vaivoja tai painoa ei kerry 20kiloa! Vatsalihaksia voi todellisuudessa treenata pitkälle raskausviikolle ja siis lähes kaikkea voi tehdä, niin kauan kun tuntuu suht hyvältä. Minä itse en seurannut sykkeitäkään kovin paljon ja välillä liikuin myös maksimisykkeillä. Nekin kilot mitä jäivät lonkille sairaalasta lähdettyä, putosivat nopeasti imettäessä ja vaunutellessa. Liikkumaan kannattaa ruveta heti laitoksella jo ja siihen kehottavat myös hoitajat osastolla. Pitkiä imetysasentojakin jaksaa paremmin, kun selkä on vahvassa kunnossa ja esim.kuntosali on loistava liikuntamuoto. Raskaus on luontainen tila ja sen aikana pystyy tehdä paljon fyysisiä asioita, that’s it! Ja tietysti en tarkoita niitä, joilla ihan oikeasti on ollut vakavasti otettavia ongelmia raskaudessa, ovat liikuntakiellossa tms.
Mahtava haastattelu! Antoi lisää treeni-inspiraatiota myös lapsettomalle! Jos joku voi olla noin hyvässä kunnossa 18 päivää synnytyksestä, eipä voi sanoa muuta kun no excuses! 🙂
Eikä näistä asioista kannata ottaa turhia paineita. Terveellinen ruokavalio ja hyötyliikuntakin riittää, varsinkin jos erinäiset vaivat vaikeuttavat liikunnan harrastamista. Ai että mä inhoan tota ”raskaus ei ole sairaus” lausahdusta. Sitä käytti mm. työterveyshoitaja, kun jouduin hakemaan sairauslomaa raskauspahoinvoinnin takia. Kai sitä ois sitten pitänyt pystyä toimimaan ensihoitajana oksennusta pidätellen.. Mutta siis painonnousua tarvitaan kuitenkin jonkin verran imetystä varten, se saattaa muuten kuihduttaa aika tehokkaasti. Vaikka raskaus on ihan normaalia, on se kuitenkin sellainen fysiologinen tila, joka saattaa tuoda mukanaan yhtä jos sun toista vaivaa.
Niinpä. Raskaus ei itsessään ole sairaus, mutta voi aiheuttaa kyllä sairautta. Itse pääsin myös vähällä: 7kg ja normaalipainoinen olen. Söin mitä halutti ja jostain kumman syystä raskausaikana ei tehnyt yhtään mieli karkkia vaikka normaalisti olen oikea karkkihiiri. Tuli jo parista huono olo. Timmi vatsa ollut aina ja itsestään (imettämällä) myös palautui ja kyllä uskon, että tosi paljon on geeneistä hyötyä tässä. Vaunuilun ja pikkujumpan lisäksi en ole muuta tehnyt. 8kg jäi synnärille. Nyt 4kg vähemmän kuin ennen raskautta. Imetystä nyt lopettelen. Lapseni nyt 10kk. Äitini raskaudet menneet samalla kaavalla.
Moikka, mulla olisi postaustoivetta: voisitko kirjoittaa ryhdistä ja tukilihasten treenaamisesta/venyttelystä? 🙂 kiitos!
Tätä on toivottu paljon, joten yritän ottaa työn alle! 🙂
Hei!
Aivan mielettömän hyvässä kunnossa nainen on !!
Tästä postauksesta tuli jotenki tosi hyvä mieli, ihanaa että jollain on ollu noin ”täydellinen” raskaus ja raskauden jälkeinen aika! mielettömän upeaa tulosta !! 🙂
Niin ajankohtainen teksti, että pakko laittaa kommenttia 🙂
pelkään raskautta kuin onnettomuutta. Että se on jotain, mikä pilaa treenit ja terveellisen elämän. Tämä karisti osan peloista. Toki tiedostan, että kaikilla ei ole yhtä helppo raskaus,mutta silti.. pelkäsin,että joudun lopettamaan juoksun jo ekoilla viikoilla 🙂
Tää nimenomaan antaa toivoa että ”helppojakin” raskauksia voi siis olla!! 🙂 Toivottavasti omalle kohdalle sattuisi tällainen ja pystyisi liikkumaan normaalisti koko odotuksen ajan. 🙂 Kiva kun jaoit tämän tarinan – yleensä kun aina kuulee vain niitä kauhujuttuja!
Yks juttu kyl ihmetyttää, miks aina jaksetaan kirjottaa siitä kuka voi ja miten raskausaikana kuka lihoo kuka laihtuu yms kuka syö mitäkin joo kyllä vaikuttaa sikiöön, mutta silti päläpälä.. Miks ikinä ei pääse lukee sellasia juttuja missä mamit on kovalla tarmolla muksujen ohessa heti ottanu itteensä niskasta kiinni ja pudottanu tulleet raskauskilot on ne sit tullu mässäämällä tai vuodelevolla tai ihan millä vaan.. Koska kyllä mä väitän että enemmän on mammoja ketkä on lihonnu raskauden myötä ja jättäny kilot ittelensä kun mammoja ketkä lihoo raskausaikana syystä mistä tahansa, mutta synnytyksen jälkeen pudottaa ylimääräset pois.. Ehkä äitejä ainakin motivois liikkumaan eikä jämähtämään kotiin vauvan kans enenpi sellaset kun jutut missä hehkutetaan omaa raskausaikaa kuinka ei jääny mitn on voinut urheilla yms.. Ketä kiinnostaa loppupeleissä? Enemmän mua äitinä kiinnostais vinkit liikkumiseen syömiseen kuinka vauva käyttäytyny salilla kaikki muu! Tiedä sitten
Tää oli kyllä harvinaisen sekava kommentti 😀
Ihan huippu juttu kyllä ihanaa että on äitejä ketkä voi hyvin raskausaikana. Mua kiinnostaa urheilu terveelliset elämäntavat yms, mutta olis kyllä kiva lukea joskus ihan vaikka tän hyvinvoivan äidin normaalista arjesta miten kellottaa kaikki yms. Vinkkejä eikä aina tätä samaa…. Ei oo kaikkeja äitejä luotu odottajaks! Va
Tuntuu, että tälle postaukselle on enemmän negatiivista kuin positiivista kommentti vaikka melko esimerkillinen tapaus on kyseesssä. Fakta vaan on se, että odottavien ja lapsen saaneiden yleisimmät puheen aiheet liittyvät kyseiseen asiaan. Ja siihen mitenkä se vauva syö ja kakkaa siellä kotona… 😀
Itse en ole synnyttänyt ja asia on vielä kaukana tulevaisuudessa minun elämääni tulossa (jos edes haluan tehdä lapsia), mutta kyllä minua silti kiinnostaa kuulla hieman myös toisten kokemuksia, nainenhan tässä olen ja jos se lapsi meidän perheeseen joskus aikuistuessa enemmän tulee niin minä se olen joka ne ”seuraukset” siitä kärsii. Eli juurikini nämä löysät vatsat ja raskauskilot. Ajattelen kuitenkin, että kiloista eroon pääsy ja niiden hankkiminen on osaltaan oma valinta. Jos liikunnan lopettaa tai sitä vähentää ja jatkaa syömistä edelliseen tapaan niin kyllä, kyllä kiloja kerääntyy. Raskauden jälkeen on myös usein niitä tukevia henkilöitä ympärillä (puoliso isovanhemmat, siskot), jotka varmasti auttavat pienokaisen hoidossa, jos apua pyytää. Toki alussa se on hankalaa kun vauva on pelkästään rintaruokinnassa. Mutta liikkunnan voi aloittaa myös sitten. Tämä on minun EI raskaana olleen mielipide. Minusta ei ole syytä olla katkera ja ilkeä toisen onnistumisesta raskausajalla ja sen jälkeen. Jos aiheet ei kiinnosta ei tarvitse lukea 🙂
Onko tuolla katilla instagrammia 🙂
En ole ihan varma, mutta tietääkseni ei ole.
Kiva kirjoitus oli kyllä ja hienoa kun hän on oikeasti tajunnut todella raskauden vaikutukset kehoon jo raskausaikana. Minustakin olisi mukavaa kuulla (kuin joku tuossa ylempänä kommentoi) sellaisen ihmisen tarina, joka on raskauden jälkeen havahtunut liikkumiseen, terveelliseen ruokavalioon ja treenannut itsensä todella hyvään kuntoon. Ja tietysti miten teki sen kaiken!
Ois ollu kiva jos ois ollu kuva raskauslaskuria kanssa..:) muuten loistojuttu..:)
Huikee postaus! Varmasti ihastuttaa ja vihastuttaa ihmisiä, mutta minä tykkään! 🙂
Hei ihan mahtava teksti!
Mamma tosiaan ihan huippu kunnossa, mut sitähän se on, raskaana tai ei, niin kaikkea sopivasti eikä määräänsä enempää. 🙂
Hyvä blogikirjoitus ja olen samaa mieltä jokaisesta kohdasta! Painon nousu raskauden aikana on niin herkkä aihe ja aiheuttaa monesti mielipahaa kun siitä keskustellaan. Olen itse urheillut aina. Ennen esikoista kävin salilla 4-6krt viikossa ja esikoisen syntymän jälkeen kerrat vähenivät reilusti muutamaan kertaan kuukaudessa. Korvasin saliurheilun tehokkailla vaunulenkeillä! Esikoinen on nyt 1,5v ja synnytin juuri toisen lapsen. Palauduin vanhoihin mittoihini reilu viikko synnytyksestä ihan itestään ja veikkaan että syynä ovat juuri hyvä kunto, urheilu-tausta ja se että kiinnitän huomiota siihen mitä pistän suuhuni.
Mua rehellisesti risoo ihmisten tekosyyt ja laiskuus sekä erityisesti se että ollaan vielä mielensäpahoittajia kun joku muu pysyy hyvässä kunnossa. On sosiaalisesti hyväksyttävämpää valittaa kymmenestä raskauskilosta, kuin esitellä timmiä ja hyvännäköistä kroppaa vain viikkoja synnytyksestä. You go Kati! Näytät tosi hyvältä ja on hienoa kun edistät omaa terveyttäsi!
Hei, aina vaan se oman kehon tunteminenkaan ei auta… Olen itse personal trainer/ryhmäliikuntaohjaaja ja olen koko ikäni pitänyt kunnostani huolta ja mielestäni tunnen melkolailla hyvin oman kehoni. Siksi tuntuukin todella pahalle, että olen saanut raskauden aikana elämäni ensimmäiset selkäkivut riesakseni. Mitä silloin, kun esim. reipas kävelylenkki on ollut itsestäänselvyys. Jumpat olen aina valinnut rankimman mukaan. Ja nyt nämä ovat tällä hetkellä historiaa, vähänkin reippaammin liikkuminen aiheuttaa sellaiset kivut että makaan kivusta itkien sängyllä. Seisominen täytyy jaksottaa max. Puolen tunnin jaksoihin. Minusta tuntuu että kroppani on pettänyt minut. Joten täytyy muistaa että kaikille raskaus ei ole ” elämänsä kunnossa” olevaa aikaa❤
Vau, ihan huikea kroppa! Ei voi muuta kuin kadehtia ja treenata enemmän, että sais samanlaisen 😀 Itsellä on takana kaksi aika tavallista raskautta, liikuin ihan synnytykseen asti molemmilla kerroilla. Tarkasta ruokavaliosta ja liikunnasta huolimatta painoa kertyi reilu kymmenen kiloa, jotka kyllä nopeasti lähtivät puolen vuoden täysimetyksen aikana. Raskautta edeltäneeseen kuntoon en ole itseäni vieläkään saanut, kuopus täytti kaksi ja tää maha vaan pysyy ja pysyy…
Kyllähän sitä painoa pitääkin tulla lisää ja kymmenen kiloa on ihan normaali määrä. Ei normaalipainoisen kuulu laihtua raskauden aikana ja jos paino ei nouse, se tarkoittaa laihtumista.
On hyvä, että kirjoitetaan raskausajan liikunnan ja terveellisen ruokavalion merkityksestä. Ne ovat tärkeitä asioita myös vauvan näkökulmasta. Mielestäni mennään kuitenkin hieman metsään siinä kohtaa kun aletaan ihannoimaan kireää ja lähes rasvatonta vartaloa 2 viikkoa synnytyksestä (en nyt sano että kirjoittaja niin välttämättä tekee, mutta joissakin kommenteissa se on kyllä selkeää). On täysin luonnollista ja terveellistä, että raskauskiloja kertyy jonkin verran myös rasvana, sillä niiden on tarkoitus turvata imetyksen onnistuminen. Kertoo surullista kyllä myös tämän yhteiskunnan arvoista ja järkyttävistä odotuksista ulkonäköön liittyen, kun on tosi hienoa että ei ole yhtään rasvaa tai vatsamakkaraa jäljellä synnytyksen jälkeen. Hyvin alhainen rasvaprosentti naisella ei suinkaan aina ole terveellistä, saati imetyksen juuri aloittaneella äidillä. Surullista sekin, että moni pitää ulkonäköään niin tärkeänä ja pelkää raskauden tuomia muutoksia kehoon sairaalloisesti, vaikka raskaus ja synnytys on huikeinta mitä naisen keho saa aikaiseksi!
En puolustele kahtakymmentä ylimääräistä ”raskaus”kiloa vielä kaksi vuotta synnyttäneen naisen kehossa, vaan haluan vaan vähän kohtuullisuutta tämän fitnessmaailman käsitykseen ”terveestä” naiskuvasta synnyttäneiden naisten kohdalla. Niistä kiloista pääse kyllä hiljalleen eroon, kun sen aika on. Jos haluaa.
Moikka!
En jaksanu lukea kaikkia kommentteja, mutta aika monessa surtiin raskausarpia. En tiedä minkä ikäisiä teidän lapset on mutta oletan että aika nuoria. Ne raskausarvet haalenee kyllä! Siihen voi vaan mennä tosi pitkä aika eikä ne tietenkään kokonaan lähde mutta vaalenee ja tasottuu ihan varmasti!
Haastatteluissa ja kommenteissa annettiin ymmärtää, että kunhan tuntee kroppansa hyvin, voi liikkua omien tuntemusten mukaan raskausaikana. Valitettavasti se ei pidä paikkaansa – vaikka olisikin liikkujana jo konkari, liittyy ensiraskauteen niin paljon kaikenlaisia uusia asioita kehossa, että omiin tuntemuksiin ei aina ole ihan luottaminen.
Itselleni oli oman kaksosraskauden aikana epäselvää, että miltä se supistus oikein tuntuu. Sen, mitä luulin kaksosten möyrimiseksi mahassa, olikin supistuksia. Kävin treenaamassa, toki vähän rauhallisemmin, ja liikuin työmatkat pyörällä / kävellen, koska tiedostin liikunnan merkityksen raskauden aikana. Lopputulema olikin se, että jouduin raskausviikolla 26 sairaalaan vuodelepoon, koska supistukset olivat avanneet kohtua sisältäpäin. Neljä viikkoa täydellistä vuodelepoa ei auttanut, vaan tyttöni syntyivät kymmenen viikkoa etuajassa pikkukeskosina.
Kaksosraskaudesta, vuodelevon romahduttamasta kunnosta ja sektiosta huolimatta vatsani supistui todella nopeasti synnytyksen jälkeen. Jälkitarkastuksessa neuvolantäti päivittelikin, että näytän kuin en koskaan raskaana olisi ollutkaan. No, paljonpa se litteä vatsa siinä vaiheessa lohdutti, kun lapset olivat sairaalassa keskoskaapissa.
Toinen asia, mikä tässä jutussa vähän häiritsi, on perspektiivin lyhyys. Kysymykseen ”Tarkoittaako lapsen saaminen aina automaattisesti lihomista?” ei voi antaa vastausta kolmen viikon äitiyden jälkeen. Todellinen tulikoe tulee vasta pitemmällä ajalla: miten pystyy yhdistämään äitiyden tuomat velvoitteet ja vapaa-ajan vähyyden kuntoilupitoiseen elämään?
Lasten saannin jälkeen liikkuminen ei ole enää siitä kiinni, _jaksaako_ mennä kuntoilemaan, vaan _voiko_ mennä kuntoilemaan. Varsinkin siinä vaiheessa, kun pitää yhdistää täysipäiväinen työ ja päiväkotirumba, vapaa-ajan vähyys alkaa olla todellinen ongelma. Silloin oma kuntoilu ei ole enää oma henkilökohtainen asia, vaan kaikki siihen käytetty aika on pois perheeltä ja kotitöiltä. Ja jos haluaa panostaa kuntoiluun isosti, pitää myös perheen olla valmis joustamaan ja sumplimaan aikataulujaan.
Ja ennen kuin kukaan heittää sitä läskikateuskorttia: olen juuri nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen, mutta tiedostan, että tähän pääseminen on vaatinut hetkittäin myös aviomiehen venymistä ja ”äiti älä mee jumppaan” -pyyntöjä lapsilta.
Wow! Musta oli ainakin tosi ihanaa kuulla muutakin kun näitä pelottavia tarinoita vatsan ja välilihan repeämisestä! Itsellä ei ole oleellinen asia vielä moneen vuoteen, mutta parempi onkin tietää paljon etukäteen! Itse haluaisin lapsia, mutta pelkään raskauden ja synnytyksen aiheuttamia haittoja. Geeneistä en tiedä kun muut ovat olleet ekstra painon kanssa suvussani, mutta silti vaikka onhan lapset ihania ja ihmeitä en silti halua joutua elämään kehossa joka on ns. viallinen tai kipua aiheuttava. Paino ja raskausarvet ovat mielestäni pienin murhe toisin kuin putoaminen, välilihan ja vatsan repeytyminen. iiik! Miehet pääsee taaskin helpommalla 🙁
Moi! Pakko kommentoida lyhyesti, koska omalla kohdalla raskaus oli täysin erilainen kokemus.
Täällä ennen raskautta omasin sixpackin ja rasvaprosenttini oli todella alhainen. Liikuin koko raskauden ajan kuntosalilla 5x/viikko + kävelylenkkejä. Söin myös terveellisemmin kuin koskaan. Kaikesta tästä huolimatta raskauskiloja kertyi huikeat +32kg.
Olen siis eri mieltä siitä, että raskaus olisi niin yksinkertainen prosessi keholle, jotta voisi yleistäen sanoa, ettei kiloja kerry jos liikkuu ja syö hyvin. Jokaisen kroppa kuitenkin reagoi niin eri tavalla hormoonimuutoksiin yms mitä kehossa raskauden aikana tapahtuu. Kilojen keräilyn vähyyttä tai suuruutta tärkeämpää olisikin keskittyä siihen, että tarjoaa oikeilla elämäntavoilla lapselleen parhaan mahdollisen kasvuympäristön vatsassa.
Täällä synnytyksestä takana reilut kaksi kuukautta ja suurin osa kiloista karissut ja kroppa palautunut hiljalleen kohti entistä. Kommentillani haluan tuoda toista näkökulmaa asiaan; Ei se iso kilojen keräily myöskään aina tarkoita sitä, että kroppa on ”piloilla” tai äiti vain herkutellut ja laiskotellut koko raskausajan. Vartalot ja niiden reagointi raskauteen ovat yhtä erilaisia kuin me naisetkin.
Onnittelut joka tapauksessa tuoreelle äidille Katille 🙂
T. Toinen tuore treenaavaa äiti
http://ishapeme.blogspot.fi/
Onko Katilla blogia, todella inspiroiva! 🙂
Hienoa työtä!
Itse olen kahden pienen tytön yksinhuoltajaäiti, lapsilla ikäeroa 1,5vuotta.
Ensimmäisessä raskaudessa lihoin yli 20kg, tosin alipainosta lähdettiin.
Olin luottavaisin mielin, että kilot lähtee kuin itsestään, niinkuin aina ennenkin. olen voinut syödä ihan mitä vain lihomatta.
No, eivätpä ne kaikki lähteneetkään ihan niin helposti. Ennen toista raskautta painoa oli +5kg ensimmäisen raskauden alkuun verrattuna.
Ensimmäisen raskauden aikana söin kyllä ihan mitä halusin ja liikunta oli vähäistä.
Ennen toista raskautta aloitin terveelliset elämäntavat ja liikkumisen, kotijumppailun ja lenkkeilyn.
Liikuin koko toisen raskauden ajan päivittäin, kotijumppaa ja lenkkeilyä jatkaen.
Toisessa raskaudessa kertyi vain +9kg, ja se oli ihan omien terveellisten elintapojen ansiosta.
Lenkkeilyä ja jumppailuja jatkoin melkein heti synnytyksen jälkeen.
Nyt 9kk synnytyksestä olen paremmassa kunnossa kuin ikinä, vatsalihakset alkaa näkyä, ja mikä parasta olo on aivan mahtava ja energinen, kun liikkuu ja syö hyvin!
Ja kun takerrutaan tuohon ”ei ole aikaa, lapsilta ja perheeltä pois”, niin sitä pidän vain tekosyynä!
Lapset mukaan liikkumaan, päästäkseen hyvään kuntoon ei tarvitse lähteä edes kotoa pois!
Kotona jumppaaminen onnistuu vallan mainiosti, lapset mukana jumppailussa (he käyvät hyvin myös painoina!:) ) tai kahvakuula heilumaan kun lapset unilla tai pikku kakkosen aikaan!
Omasta viitseliäisyydestä ja halusta on kaikki kiinni!
Jos minulla on kahden pienen lapsen yh-äitinä aikaa hoitaa itseni kuntoon, kotona, työssäkäynnin ohella, kyllä sitä varmasti muiltakin löytyy! 😉
Lapset mukaan, se on hauskaa ja opettaa lapsillekin liikunnan riemun heti pienestä pitäen!
Minulla tuli huolestunut olo tästä kirjoituksesta. Itse olen kärsinyt syömishäiriöstä vuosikausia ja päässyt siitä yli pitkän psykoterapian avulla. Esikoista odottaessani oma painoni ei noussut ja tunnistin hyvin raskauteen liittyvän ahdistuksen painon noususta, vaikka uskottelin itselleni ja kaikille muillekin, että painoni ei noussut, koska syön terveellisesti ja liikun paljon. Tosi asiahan on se, että raskaana ollessa paino ei nouse vain, jos ei halua sen nousevan eli ei syö riittävästi. Lääkärit eivät todellakaan kehuneet minua siitä, että olen hyvässä kunnossa, Ei, he olivat huolissaan. Rasvaprosenttini oli alhainen, vaikka hyvin järjellä tiesin, että naisen kehon KUULUU varastoida raskausaikana rasvaa tulevaa maidoneritystä varten. Kuitenkin, tuolloin, meneillään olevasta terapiasta huolimatta edelleen psyykkisesti häiriintyneet ajatusmallini käänsivät asian niin, että koin sairaalla tavalla ylpeyttä siitä, että pysyin hoikkana ja timmissä kunnossa, vaikka muiden raskaana olevien paino nousi, kuten on normaalia. Ymmärtäessäni, kuinka sairas tapani oli ajatella ja kun tajusin, että asiaan ei liittynyt vain oma vaan lapsenikin terveys, hakeuduin neuvolan kautta psykologin kanssa keskustelemaan ja otin asian hyvin vakavasti. Tyttäreni paino nousi hitaasti ja hän syntyi pienikokoisena, kylläkin suomalaisten painokäyrien mukaan normaalin alarajoissa.
Raskauden puolivälistä saakka pyrin syömään mahdollisimman terveellisesti, mutta paljon, vaikkakin painon nousu edelleen ahdisti. En kuitenkaan halunnut vaarantaa lapseni, tai omaa terveyttä. Lääkärit myös painottivat sitä, että MIKÄLI ÄIDIN PAINO EI NOUSE RASKAUDEN AIKANA, SE EI TODELLAKAAN OLE TERVEELLISTÄ ÄIDILLE EIKÄ SIKIÖLLE. Johonkin rajaan asti sikiö ottaa toki kaikki tärkeät ravintoarvot istukan kautta äidin ravinnosta ja varastoiduista rasvoista, mutta tämä kaikki on äidiltä pois, mikäli hän ei syö riittävästi. Jossain kohtaa on myös vaarana, että sikiöllä jää ravintoarvoja saamatta, mikä näkyy lapsen kokonaisvaltaisessa kehityksessä; lapsi kasvaa hitaasti ja jää pieneksi, hänen aineenvaihduntansa häiriintyy, ja lopulta myös aivojen kehitys on vaarassa. Lapsen kehityshän jatkuu luonnollisestikin syntymän jälkeen ja äidin täysimettäessä lastaan, lapsi on täysin riippuvainen äidinmaidon sisältämistä ravinteista, joista erityisesti rasvat ovat hänen kehitykselleen äärimmäisen tärkeitä. Synnytyksen jälkeen äidin on ennen kaikkea huolehdittava hyvästä ravitsemuksesta, jotta ravintorikasta, rasvaista maitoa erittyy riittävästi.
Raskausvatsani oli poissa synnytyslaitokselta lähtiessä kolmen päivän kuluttua ja olin ylpeä siitä. Hoitajat ja lääkäri kurtistelivat, aiheesta, kulmiaan. Usein äidit, joiden paino ei ole noussut riittävästi raskausaikana, kärsivät imetysongelmista. Tämän koin omakohtaisesti ja se, että pystyin vain osittain imettämään lastani, oli itselleni todella kova paikka. Tiedän hyvin, että saatoin itse tähän vaikuttaa. Totta kai lapsista tulee terveitä korvikeruokinnalla, ja keskustelu siitä, onko se lapsen kehityksen kannalta yhtä hyväksi kuin rintaruokinta, on mielestäni hieman turhaa, sillä kaikki eivät pysty imettämään vaikka haluaisivatkin. Omakohtaisesti kuitenkin ajattelen, että olisin halunnut lastani imettää, mutta varmastikin se, että minulla ei ollut riittävästi ”vararavintoa”, jota maidoneritykseen tarvitaan, vaikutti siihen, että maitoa ei tullut riittävästi.
Haluan korostaa, että puhun nyt ennen kaikkea omista peloistani, kokemuksistani ja huolistani, enkä missään nimessä halua esittää asiaani niin, että Katin valintoihin tai äitiyteen tässä viittaisin. Toivon, että hänellä ja pienellä on kaikki hyvin ja mallillaan!
Minua huolestuttaa se, minkä kuvan ehkäpä tästä kirjoituksesta saan, ja minkä olen huomannut olevan yleistyvä trendi tulevien äitien keskuudessa myös Suomessa, että ”terveenä” pidetään sitä, että raskauden aikana ei kiloja kerry ja pyykkilautavatsa on näkyvissä synnytyslaitokselta lähtiessä, vaikka tämä on kliinisten tutkimusten mukaan osoitettu olevan todella vaarallista sikiön ja äidin terveydelle. Yhdysvalloissa on jo diagnosoitu ns. ”mommyrexia”, jonka syntyyn ovat suuresti vaikuttaneet juurikin ihannoitu fitness-kulttuuri ja myös laihuuden ja ”terveiden” (usein siis syömishäiriöiden oirekuvaan sopivien) elämäntapojen ihannointi.
Toivoisin, että tällaista kirjoittelua, jossa ihannoidaan terveydelle vaarallisia elämäntapoja erityisesti, kun kyse on maailman arvokkaimmasta asiasta, uuden elämän syntymisestä, vältettäisiin, sillä usein näitä juttuja lukevat juurikin nuoret tytöt ja naiset, jotka kärsivät jonkinasteisista syömishäiriöistä tai vähintäänkin kehonkuvaan liittyvistä häiriöistä.
Katille toivon kaikkea hyvää äitiyteen.
Hei ja kiitos kirjoituksesta! Upean näköisiä naisia olette. Itselläni kuitenkin raskauden aikana on ollut lähinnä ongelma, ettei paino nouse millään, sillä olen todella huonovointinen. Odotan nyt kolmatta lastani. Vaikka olen normaalipainoinen, on raskaus jättänyt pysyvät merkit kehooni, enkä pysty enää tuollaista vatsaa saamaan, sillä vatsan peitteet ovat todella venyneet ja nahka on kuin taikinapitko. Mikä tällaiseen auttaisi? Olen hirveän kateellinen, että joku voi näyttää tuolta noin lyhyen ajan päästä raskaudesta.
Mulla nimenomaan ongelmana oli, että paino ei noussut. Suolistosairaus vaikeutti asiaa. Painoin kahden ensimmäisen raskauden aikana viimeisilläni 54kg ja kolmannessa raskaudessa sairastuin viimeisillä mykoplasmabakteeriin ja menetin raskauskilot jo ennen synnytystä.
Nyt terveellisten elämäntapojen myötä keho on hyvässä kunnossa ja oon tyytyväinen, että kroppa on näinkin hyvässä kunnossa. Onhan se fakta, että jokainen raskaus on fyysisesti rankka asia kropalle. Joillakin kroppa kerää hirveästi nestettä ja ”lihominen” johtuu pääasiassa siitä. Maha saattaa tulla täyteen raskausarpia ja vauvan syntämän jälkeen vatsa roikkuu tyhjänä nahkapussina. Kaikilla kun se iho ei palaudu laihtumisen jälkeen enää takaisin.
Mä olen näissä asioissa ollut onnekas, mutta nuo lantiopohjalihakset kyllä raskaudet ja synnytykset ovat pilanneet ja sitä asiaa yritän korjata. Vauvakuume edelleen jyllää ja lisää lapsia halutaan, mutta yritän pitää kropastani nyt parempaa huolta jotta ei neljäs tai viideskään raskaus kauheasti ”pilaisi” kroppaa. Mutta samanlaista vartaloa ei mulla toki voi muutenkaan enää olla mitä eka raskaus oli, silloin oli muutenkin nuorempi ja palautui paremmin 🙂
Moi! Kiitos kivasta kirjoituksesta ja tsemppiä tuoreelle äidille!
Aina ei sitä painoa todellakaan tarvitse tulla kovin paljoa raskauden aikana. Itselläni tuli todella vähän kaikissa raskauksissa, mutta upeasta vartalosta saan vain haaveilla! Kiitos kuuluu omalle laiskuudelle ja epäterveellisille ruokailutottumuksille.
Olen 173cm pitkä ja ennen ensimmäistä raskautta painoin n.60kg. Painoa tuplaraskaudessa kertyi 13kg, mutta jo Kättärille jäi 15kg.
Tästä paino hivuttautui hitaasti ylös ja olikin n.68kg alkaessani odottamaan seuraavaa. Kiloja tuli 8 ja kaikki jäivät taas Kättärille (poika 4,5kg tuli mukaan kotiin!).
No, aloin taas kerryttää läskiä ja ennen viimeisen odotusta painoin huikeat 78-80kg! Olin päässyt huonoilla elintavoillani jo lievän ylipainon puolelle. Ylipainon ja ehkä ikänikin puolesta minulla todettiin radi. Jouduin todella tarkasti seuraamaan ruokailujani ja lopulta sitten insuliineille. Paino synnyttämään lähtiessä oli 83kg, eli olin laihtunut loppuraskaudessa jonkin verran, todellinen lukema oli sitten ylläri, painoin kotiutuessani 70kg!
Viimeinen lapseni on erittäin vaativa vauva ja tissitakiainen, mutta olen pystynyt hyvin käymään vaunulenkeillä ja ulkoillessa treenannut muutenkin. Liikuntakärpänen on puraissut, ehkä minä en nyt kerrytä enää läskiä!
Tekosyitä synnytyksen jälkeiselle liikkumattomuudelle ja syöpöttelylle riittää, tiedän ne kaikki itse! (…taidan mennä jumppaamaan vauvan kanssa 😀 )
Huikee mama!
Tästä saa lisää motivaatiota ja puhtia palata takasi samoihin mittoihin.
Toinen raskaus puolessa välin 😛
Pistetääs vielä yksi näkökulma…se, että äidiltä lähtee raskauskilot nopsasti ei myöskään aina tarkoita sitä, että äiti on elänyt superterveellisesti ja liikkunut hurjasti. Mulla kilot (n. 10) ovat lähteneet ihan itsestään noin 3 viikon aikana synnytyksestä ja olen ihan samannäköinen hoikka ihminen raskauksien jälkeen. Ennen raskautta/raskauden aikana/raskauden jälkeen söin ihan normaalisti perussuomalaista (ei se puolue) ruokaa herkuilla ja liikunta lähinnä koiranlenkitystä ja joskus sauvakävelyä. Nyt kun lapsenteko-ajat ovat takanapäin olen kiinnostunut terveellisestä ruokavaliosta ja liikunnasta, mutta ilmankin siis voi ”pärjätä”.
Kiinnostava postaus! Olen ihan samaa mieltä, että raskaus ja äitiys ei ole mikään selitys sille, että antaa kropan ja elintapojen repsahtaa. Onhan se vauvankin etu, että äiti syö ja elää terveellisesti. Mahtava asenne ja kroppa Katilla. Arvostan!