Täällä ollaan! Kuka mä oikein olen?

Heippa! Ensimmäinen postaus  alkuun täällä Indiedaysin puolella. Olen odotellut koko päivän sormet syyhyten, että milloin ehdin istua rauhassa koneelle ja tarkistella uusia juttuja, ulkoasua jne. Olen saanut paljon apua alkuun pääsyn kanssa, olo on todella tervetullut. 🙂 Tiedoksi, että uusimman postauksen yläpuolella löytyy nyt nuo suosituimmat artikkelit ja myös Bikini bootcampin kaikki ohjelmat. Voipi olla että ulkoasu muokkaantuu vielä hieman, uusi banneri on ainakin tulossa, lähdetään tällä liikkeelle nyt alkuun.

Tulin juuri kotiin salilta, takana päivän viimeinen ohjaus spinning-bodypump! Mä niin rakastan tätä fiilistä! Takana rankka treeni, sen jälkeen suihku ja nyt on niin freshi olo, ettäh 🙂 Ohjasin tänään vasta toista kertaa uutta bodypumpia, sillä mulla on tämä tunti vain joka toinen viikko. Ohjelma tuntuu tasaisen hyvältä ja ainakin saa vedettyä kropan hapoille halutessaan.

Tässä kun ollaan uudessa portaalissa, on varmasti kohteliasta esitellä itsensä, eikö vaan? Kuka mä siis olen ja mitä teen täällä?

IMG_5926

Olen Vaasasta kotoisin oleva intoihimoinen treenaaja ja terveyden lähettiläs. Sydäntä lähellä on ryhmäliikunta, sillä se on myös ammattini ja mieluisin treenimuotoni. Ohjailen noin 15 jumppaa viikossa, jonka lisäksi käy salilla tekemässä omia treenejä kolmisen kertaa viikossa. Ohjaan neljää eri Les Mills-lajia sekä liutaa itse suunniteltuja tunteja. Jumppien lisäksi teen Personal Trainerin töitä ja olen kuntosalimme ryhmäliikuntavastaava. Ravitsemusasiat ovat myös lähellä sydäntä ja niistä saatte osanne blogissa pohdinnan ja reseptien myötä. Blogin aihepiiri käsittelee siis paljon liikuntaa ja ravintoa, mutta availen myös syvällisempiä juttuja ja välillä höpöttelen ihan muita asioita. Pyrin käsittelemään mielenkiintoisia aiheita, eli en kerro täällä lempihedelmistäni, vaan aiheissa mennään usein myös vähän syvemmälle ravitsemuksen ja treenaamisen maailmaan. Vahvuuteni on kirjoittaa vaikeista asioista niin, että myös tavallinen kuntoilija pysyy kärryillä. 🙂

Olen kirjoittanut tätä blogia kohta neljä vuotta, ensin bloggerissa, sen jälkeen viimeisimmän vuoden Fitfashionilla ja nyt täällä Indiedaysillä. Indiedays on ehkä tutumpi muoti- ja lifestyleblogeista, mutta uskon ja toivon, että myös minun tyylisille bloggaajalle on paikkansa täällä!

DSC02517

 

Tässäpä tämä lyhyesti. Jos tänne on jo nyt eksynyt uusia lukijoita, kysykää ihmeessä, jos on jotain mielessä! Tästä lähtee käyntiin blogin uusi aikakausi ja voin luvata, että kaikenlaista mielenkiintoista on luvassa! 🙂

Blogiani voi seurata myös seuraavien kanavien kautta:

Mukavaa viikonloppua kaikille!

DSC01649

 

 


Voimakas, lihaksikas, liikkuva, kestävä vai taitava?

Heippa! Viimeisiä päiviä viedään täällä Fitfashionin puolella, perjantaina siis muutto uuteen osoitteeseen Indiedaysille. Muistakaahan sitten tulla mukana 😉 Moni on kysellyt aiemmasta sisällöstä ja koko blogi aikaisimpineen postauksineen siirtyy siis mukana, joten kaikki vinkit, videot ja tipsit tulee löytymään tuolta uudesta osoitteesta (a-rou.indiedays.com).

DSC00640

Lihaksikas vartalo viestii myös voimakasta kroppaa ja usein pienempikokoisia ihmisiä vähätellään rimpuloiksi ja pidetään heikkona. Voimakas voi kuitenkin olla omaamatta suurta massaa tai lihaksia. Sama pätee myös toisinpäin, lihaksikkaan kehon omaava, voi olla yllättävänkin heikko. Lihasten koon näkee ihmisestä ulospäin, muttei ihmisen voimakkuutta. Voimakas voi olla nostamalla maastavedossa 300 kg tai sitten vetämällä 41 leukaa. Katselin tuossa Suomen Ennätyksiä toistoleuanvedossa, eli vedellään niin monta leukaa putkeen kun saa. Miesten voimassa oleva ennätys (alle 70 kg) 41 kpl ja naisten ennätys (alle 75 kg) 30 kpl. Olisin ehkä ajatellut tuloksien olevan enemmän, mutta onhan nuokin kyllä kovia lukuja.

DSC01471

Itse haluaisin olla mahdollisimman monipuolinen, eli lyhyesti sanottuna tavoitteeni on olla voimakas, kestävä, räjähtävä, liikkuva ja taitava. 🙂 Mitä se sitten tarkoittaa? En ole kokeillut hirveästi mitään maksimeja ja ennätyksiä, mutta joissakin lajeissa on tullut testattua rajoja. Maastavedossa nousee ainakin 100 kg, penkistä ainakin 65 kg, leukoja olen vetänyt 10 kpl, uskoisin saavani hieman enemmänkin. Tavoittelin kymppiä ja lopetin siihen. Kyykkäyksen tai punneruksien maksimia en ole koskaan kokeillut, joskus testasin montako ojentapunnerusta saan 20 sekunnissa. 😀

Kestävyyttä en ole koskaan mitannut mitenkään tarkasti, mitä nyt vetänyt noita jumppamaratoneja. 10 km oon joskus tempassut epävirallisesti 45 minuuttiin. Meillähän on töissä pyöräergometritestaus ja oon aina välillä miettinyt, että olisi kiva mitata oma hapenottokyky.

Miten taitoa sitten voi mitata? Riippuu varmaan mitä taitoja tavoittelee. Itse tykkään ”temppuilla” ja tehdä erilaisia liikkeitä omalla kropalla. Käsillä kävely on yksi lempipuuhista, vaikka mun vamppikäsi hieman vaikeuttaakin liikkumista. Tykkään myös harjoitella erilaisia räjähtävyyttä vaativia liikkeitä, kuten hyppypunneruksia tai hyppyjä ihan yleensä.

Yhtenä päivänä salitreeniä tehdessä mietin, että miksi hitossa mä teen leukoja avustetusti, kun saan niitä ihan itsekin. Oon siis tehnyt salitreeneissä leukoja, laitteessa avustettuna. Toki silloin voi tehdä pidempiä sarjoja, mutta päätin tehdä pienen muutoksen molempiin ylävartalotreeneihin. Käsitreenissä teen leukoja vastaotteella 4 x 5 toistoa. Tein itseasiassa aika kivan killerisarjan hauiksille: ensin vedin 5 leukaa, siitä suoraan hauiskääntö tangolla 12 toistoa ja sen jälkeen vielä hammerkääntö käsipainoilla 12 toistoa, toistin saman neljä kertaa ja tuntui kyllä ihan kivasti. Toisessa treenissä teen leukoja leveällä myötäotteella, määrä on sama 4 x 5 toistoa. Näin ollen tulen vetämään 40 kpl leukoja viikossa. On muuten ollut ihan kivat tuntumat tuolla yläselän alueella näiden jäljiltä. 🙂

DSC01479

Treenaatteko te niin, että pyritte kehittämään jotain tiettyä ominaisuutta vai onko päämääränä olla tasaisesti monipuolinen? Onko teillä jotain liike- tai määrätavoitteita? Jos on, kertokaa ihmeessä! Jos teillä on jotain ideoita liikkeistä mitä voisin alkaa harjoitella, niin saa ehdottaa! Haastakaa mut tekemään jotain, mikä on kuitenkin ihan mahdollista! 😀

IMG_7419_Fotor_Collage


Suussasulavaa kinuskikakkua #sokeritonsyyskuu tyyliin

Voi nam mä sanon! Sokeritonta syyskuuta on takana jo 15 päivää, eikä mulla ainakaan ole ollut suurempia ongelmia. Olen ollut itselleni aika armollinen jos näin voi sanoa, sillä olen kuitenkin herkutellut viikonloppuisin omilla leipomuksilla ja raakasuklaalla, johon mulla on jokin ihme himo yhtäkkiä. Sain yhdeltä tutulta lainaan raakaleivonnaisia käsittelevän kirjan ja nappasin sieltä muutaman reseptin käyttöön. Kirjan nimi oli ”Raakaleipurin parhaat kakut”  ja kirjan on kirjoittanut Maria Lönnqvist. Tein joitakin muutoksia alkuperäiseen ohjeeseen ja lopputulos näytti tältä..

DSC02906

Kakku valmistui nopeasti ja aineet olivat sellaisia mitä ainakin itselläni löytyy valmiina kaapista.

Päärynä-kinuskikakku

kaurakeksipohja:

  • 3 dl pähkinöitä (käytin pekaani- ja cashewpähkinöitä)
  • 2 dl kaurahiutaleita
  • 1 tl ceyloninkanelia
  • 1 tl vuorisuolaa
  • n. 6 tippaa vanilja-steviaa (tai muuta makeutusta/taateleita halutessaan)

Jauha kaikki aineet taikinaksi tehosekoittimessa/sauvasekoittimella. Tämä vaatii hieman hermoja ja aikaa, mutta pohja on valmista kun se on niin kiinteää, että pystyt muovailla siitä kiinteän pallon. Levitä pohja reunalliseen vuokaan sormin.

DSC02901

Kinuskitäyte:

  • 2 dl taateleita
  • 2 dl liotettuja mulperinmarjoja
  • 1,5 dl vettä tai pakurihaudetta (lämmitin veden ja lisäsin sinne lusikallisen Cocovin pikapakuria)
  • 2 rkl lucuma-jauhetta
  • ripaus vuorisuolaa

Mulpereita kannattaa liottaa hetki ohjeen vesi/pakurimäärässä, jotta ne pehmenevät. Sen jälkeen kaikki aineet taas sekaisin tehosekoittimella. Mielestäni tuo 2 dl taateleita oli ehkä aavistuksen liikaa, sillä tämä oli todella makeaa. Suosittelisin siis laittamaan vähemmän taateleita, maistamaan ja lisäämään niitä halutessaan. Levitä tahna pohjan päälle.

DSC02903

Suklaakuorrute:

  • 1-2 dl sulaa kookosöljyä/kaakaovoita tai molempia sekaisin
  • 2 dl raakakaakaojauhetta
  • 1 rkl tocoa
  • vanilja-steviaa maun mukaan
  • 1/2 dl lämmintä vettä/pakurihaudetta
  • 1 kauhallinen vanilja-päärynän makuista heraisolaattia

Tässä tein eniten muutoksia, alkuperäisessä ohjeessa ei käytetty kaakaovoita ja sitä käyttämällä kuorrutteesta tulee aika kova, kuten raakasuklaassa. Käyttämällä kookosöljyä, kakkua on ehkä helpompi leikata. Lisäsin sekaan myös tuota heraisolaattia, josta tuli vivahdus päärynän makua mukaan, mielestäni se sopi tähän todella hyvin! Eli sulata kookosöljy, kaakaovoi tai molemmat vesihauteessa, jonka jälkeen lisää loput aineet sekaan. Kaada seos kinuskitäytteen päälle, koristele haltutessasi esim. pähkinöillä ja laita kakku jääkaappiin jähmettymään 20 minuutiksi. Jos on kova kiire, pakkasessa homma menee vieläkin nopeammin. 😉

DSC02907

Söin koko kakun yksin viikonlopun aikana! 😀 Oikeastaan mulla kävi pieni kömmähdys sunnuntaina, kun olin nostamassa kakkua jääkaapista. Vuuan pohja irtosi itsestään ja kakun viimeinen pala läsähti lattialle..Siinä sitten koira äkkiä pois lattialta ja imuri käyntiin. Itkin hieman verta, kun jouduin imuroida herkullista syötävää roskiin. Tämä oli nimittäin todella hyvää, etenkin raikkaiden vadelmien kanssa maku hiveli aisteja ja mieltä. Makeanhimo katosi samantien, sillä kakku oli myös melko makeaa, minä kun käytin sen 2 d taateleita maistamatta ensin. 😀

Miten teidän sokeriton syyskuu on sujunut? Onko sortumisia päässyt tapahtumaan vai oletteko pysyneet tiukkana?

DSC02900

PS. Oliko tarpeeksi monta kuvakulmaa samasta kakusta? 😀 😀


Menettäminen opettaa arvostamaan

Törmäsin yhtenä päivänä alla näkyvään kuvaan ja jotenkin tuo kuva pisti ajattelemaan. Kuvan kaava on yksinkertaisuudessaan aika paikkaansapitävä, sillä useinhan asioita opitaan arvostamaan, vasta kun ne menettää. Joskus mietin, että nykyää monilla meillä menee liian hyvin, jonka vuoksi kehitetään itselle ongelmia hyvin turhista asioista. Ikään kuin väkisin pitäisi ajatella asioista negatiivisesti tai löytää jotain huonoa. Se taitaa myös valitettavasti kuulua meidän suomalaisten luonteenpiirteeseen.

valueMiksi on niin hankalaa olla tyytyväinen siihen mitä on tällä hetkellä? Miksi sitä usein ajattelee ruohon olevan vihreämpää toisella puolella, tai että muiden asiat on paremmin? Tähän yllä olevaan kuvaan voi liittää aika monta erilaista asiaa.

Pitkässä parisuhteessa ei ehkä osaa arvostaa omaa kumppania, pitää toista itsestäänselvyytenä, eikä jaksa näyttää toiselle välittävänsä. Kun suhde hajoaa, huomaa mitä on menettänyt ja useimmat heräävät liian myöhään, kun se toinen on jo päässyt asiasta yli, tai vaikka löytänyt uuden. Kuntoprojektissa sitä katsoo itseään aina negatiivisella silmällä, ”jos nyt vielä vähän lisää” – meiningillä. Myöhemmin katsoo itsestään kuvia ja ihmettelee, että mitä sielä päässä on liikkunut, kun ei ole huomannut kuinka hyvässä kunnossa oli. Kilpaurheilijana voi olla väsynyt ikuiseen treenaamiseen ja suunnitelmien noudattamiseen, kunnes loukkaantuminen estää liikunan kokonaan ja usein sitä antaisi mitä vain, että pääsisi jälleen elämään omaa urheilijaelämäänsä.

10602380_10152582058844774_1077410078_oOletteko miettineet näitä asioita? Ajatuksiaan voi nimittäin muuttaa, kun vaan muistuttaa itseään aina välillä kuinka hyvin ne asiat taas olivatkaan. Ottaako pannuun lähteä töihin? Mieti jos menettäisit työpaikkasi, arvostaisitko sitä silloin enemmän? Jos et, ehkä on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä muutoksia elämään, niin että voi olla tyytyväinen. Koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa alaa tai lähteä opiskelemaan uutta. Työpaikka on esimerkiksi sellainen, jossa vietämme todella suuren osan elämästä. Mielestäni on tärkeää nauttia siitä mitä tekee. No, tietenkään työnteko ei aina voi olla ruusuilla tanssimista, mutta ehkä ymmärsitte mitä tarkoitan. Jos tänään ketuttaa, koska maanantai. Mieti uudelleen. Onko ne asiat sittenkään niin kurjasti?

DSC02544

Monesti tyytymättömyyden ja oman stressin aiheuttaja löytyy peilistä. Tämän kanssa itsekin painin ja yritän kehittyä. Jokainen meistä päättää itse kuinka pitkä siitä viikon to do – listasta tulee. Vaikka kuinka yrittäisi olla tehokas ja miellyttää muita, pidemmän päälle liika suorittaminen vie vain voimat. Joskus mulle tulee huono omatunto, jos vietän vaikka rennompaa päivää töiden osalta. Tulee olo, että pitäsikö tässä nyt väkisin kuitenkin tehdä jotain? On vaikeaa rentoutua. Rutiinien muuttaminen meinaa olla meille monille tosi haastavaa, mutta kun niitä muuttaa ja alkaa kehittää uusia, hetkessä vanhat kaavat unohtuvat.

Mulla on suunnitelmissa tehdä jotain muutoksia omaan arkeen tässä tulevaisuudessa. Ensin täytyy tietysti nähdä kuinka uudet asiat lähtevät pyörimään ja sen pohjalta tehdä uusia suunnitelmia, jotta se oma elämänlaatu paranisi. Elämä on kuitenkin aika lyhyt, vuodet vierii ja mitä jää käteen jos ainoa muisto on se kuinka paljon on stressannut ja tehnyt töitä? 🙂


Fitnesskisat maallikon silmin sekä ajatuksia siitä milloin on hyväksyttyä dietata?

Hei! Oon pitänyt lusikkani poissa tästä kaikesta fitness-sopasta, lähinnä siksi, että aihe on aika arka ja koska mulla ei ole mitään kovin suurta tietämystä, saati kokemusta asiasta, oon päättänyt pysyä hiljaa…ainakin tähän asti, sillä täytyyhän nyt jokaiseen ”muoti-ilmiöön” ottaa jonkinlaista kantaa vai mitä? 😉

Viettelin eilen löhöilypäivää kotosalla ja näin ollen myös minulla oli aikaa tsekkailla kilpailupäivityksiä, kuvia ja tuloksia. Mua kiinnosti lähinnä tuttujen vaasalaisten sijoitukset ja lookit, mutta kyllä sitä tuli plärättyä useampinki kuva läpi tuolta body-lehden kuvagalleriasta. Mä en siis ole koskaan ollut kovin kiinnostunut fitneksestä lajina, enkä sen myötä tiedä säännöistä tai tuomaroinnista juurikaan mitään. En tiedä oliko näissä kisoissa millainen taso, mutta mun silmään meininki näytti ainakin vähintään hyvinkin kirjavalta. Tällä tarkoitan siis suuria tasoeroja kilpailijoiden välillä. Tietysti aina, kun on paljon kisaajia, on niitä kisaajia myös laidasta laitaan. Mielestäni myös pituusluokkien välillä oli isoja (?) eroja, eli toisissa oli kovempi taso kuin taas toisissa, vai oonko mää nähnyt ihan omiani? 😀 Nämä on siis ihan maallikon silmin tehtyjä päätelmiä. Niin…ja vihree väri taitaa olla tän vuoden hittiväri kisabikineissä! 😉

IMG_5527

Kisoja (tai siis kuvia ja tuloksia) seuratessa aloin miettimään tätä koko hommaa. Itsekin melko paljon kritiikkiä saaneena, mua joskus ärsyttää, että ihan ”tavalliset” kisaamattomat ihmiset luokitellaan hyvin usein ”sairaiksi” tai ”huonoksi esikuvaksi” jos on vaikka dietillä tai haluaa muokata ulkonäköään ihan muuten vaan. Auta armias jos normaalipainoinen tai vaikka hyvässä kunnossa oleva ilmoittaa muokkaavansa itseään vielä parempaan kuntoon, herää heti kysymys onko hänellä syömishäiriö tai vaikkapa ongelmia itsetunnossa? Jos taas sama henkilö ilmoittaa osallistuvansa kevään fitneskisoihin, on koko homma hyväksytympää, vaikka todellisuudessa kisaaminen, diettaaminen, valmistautuminen ja kaikki siihen kuuluva on hyvin usein kropalle paljon pahempi rääkki kuin vaikka lyhyt, järjellä suunniteltu kiristely. Milloin on siis ns. hyväksyttyä dietata?

DSC01571

Mua on joskus huvittanut, kun oon (esim. kuluneen vuoden aikana) saanut kauheesti negatiivistakin palautetta mun kropasta ja ”liian matalasta” rasvaprosentista, vaikka oon aina syönyt hyvin ja riittävästi. En ole siis todellakaan kärsinyt tai nälkiinnyttänyt itseäni. Samaan aikaan toisessa blogissa, vähintään yhtä kireässä kunnossa (ellei kireämmässä) olevaa hehkutetaan ja tsempataan jaksamaan nälkäkuuria, vaikka tyyppi ei enää pysty nukkua, eikä aivotkaan toimi kunnolla liian vähäisen energian vuoksi. Tämä vain siksi, että hän on menossa kisaamaan. Tekeekö se kaikesta terveellisempää?

Tällä kirjoituksella en halua dissata fitnestä, en kisaajia tai ketään muutakaan. Joskus vain asioiden arvoselukriteerit muuttavat muotoa ihan olemattomienkin juttujen vuoksi. On hyvin vaikea lokeroida mikä on terveellistä ja mikä epäterveellistä, monet asiat vaikuttavat ja eri ihmiset kokevat niitä eri tavoilla. On varmasti olemassa terveellisiäkin tapoja noudattaa kisadiettiä ja varmasti sellainen suhteellisen hyvässä kunnossa pysyminen ympäri vuoden on myös kropalle helpompaa, kuin suuret jojoilut suuntaan ja toiseen.

Onnittelut kuitenkin kaikille jyväskylän kisoissa kisanneille ja erityisesti vaasalaisille, ylpeänä sai katsella kuvia eilen! 🙂

Nyt meikäpoika lähtee jumpaahommiin tuuraamaan Bodysteppiä!