Menettäminen opettaa arvostamaan

Törmäsin yhtenä päivänä alla näkyvään kuvaan ja jotenkin tuo kuva pisti ajattelemaan. Kuvan kaava on yksinkertaisuudessaan aika paikkaansapitävä, sillä useinhan asioita opitaan arvostamaan, vasta kun ne menettää. Joskus mietin, että nykyää monilla meillä menee liian hyvin, jonka vuoksi kehitetään itselle ongelmia hyvin turhista asioista. Ikään kuin väkisin pitäisi ajatella asioista negatiivisesti tai löytää jotain huonoa. Se taitaa myös valitettavasti kuulua meidän suomalaisten luonteenpiirteeseen.

valueMiksi on niin hankalaa olla tyytyväinen siihen mitä on tällä hetkellä? Miksi sitä usein ajattelee ruohon olevan vihreämpää toisella puolella, tai että muiden asiat on paremmin? Tähän yllä olevaan kuvaan voi liittää aika monta erilaista asiaa.

Pitkässä parisuhteessa ei ehkä osaa arvostaa omaa kumppania, pitää toista itsestäänselvyytenä, eikä jaksa näyttää toiselle välittävänsä. Kun suhde hajoaa, huomaa mitä on menettänyt ja useimmat heräävät liian myöhään, kun se toinen on jo päässyt asiasta yli, tai vaikka löytänyt uuden. Kuntoprojektissa sitä katsoo itseään aina negatiivisella silmällä, ”jos nyt vielä vähän lisää” – meiningillä. Myöhemmin katsoo itsestään kuvia ja ihmettelee, että mitä sielä päässä on liikkunut, kun ei ole huomannut kuinka hyvässä kunnossa oli. Kilpaurheilijana voi olla väsynyt ikuiseen treenaamiseen ja suunnitelmien noudattamiseen, kunnes loukkaantuminen estää liikunan kokonaan ja usein sitä antaisi mitä vain, että pääsisi jälleen elämään omaa urheilijaelämäänsä.

10602380_10152582058844774_1077410078_oOletteko miettineet näitä asioita? Ajatuksiaan voi nimittäin muuttaa, kun vaan muistuttaa itseään aina välillä kuinka hyvin ne asiat taas olivatkaan. Ottaako pannuun lähteä töihin? Mieti jos menettäisit työpaikkasi, arvostaisitko sitä silloin enemmän? Jos et, ehkä on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä muutoksia elämään, niin että voi olla tyytyväinen. Koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa alaa tai lähteä opiskelemaan uutta. Työpaikka on esimerkiksi sellainen, jossa vietämme todella suuren osan elämästä. Mielestäni on tärkeää nauttia siitä mitä tekee. No, tietenkään työnteko ei aina voi olla ruusuilla tanssimista, mutta ehkä ymmärsitte mitä tarkoitan. Jos tänään ketuttaa, koska maanantai. Mieti uudelleen. Onko ne asiat sittenkään niin kurjasti?

DSC02544

Monesti tyytymättömyyden ja oman stressin aiheuttaja löytyy peilistä. Tämän kanssa itsekin painin ja yritän kehittyä. Jokainen meistä päättää itse kuinka pitkä siitä viikon to do – listasta tulee. Vaikka kuinka yrittäisi olla tehokas ja miellyttää muita, pidemmän päälle liika suorittaminen vie vain voimat. Joskus mulle tulee huono omatunto, jos vietän vaikka rennompaa päivää töiden osalta. Tulee olo, että pitäsikö tässä nyt väkisin kuitenkin tehdä jotain? On vaikeaa rentoutua. Rutiinien muuttaminen meinaa olla meille monille tosi haastavaa, mutta kun niitä muuttaa ja alkaa kehittää uusia, hetkessä vanhat kaavat unohtuvat.

Mulla on suunnitelmissa tehdä jotain muutoksia omaan arkeen tässä tulevaisuudessa. Ensin täytyy tietysti nähdä kuinka uudet asiat lähtevät pyörimään ja sen pohjalta tehdä uusia suunnitelmia, jotta se oma elämänlaatu paranisi. Elämä on kuitenkin aika lyhyt, vuodet vierii ja mitä jää käteen jos ainoa muisto on se kuinka paljon on stressannut ja tehnyt töitä? :)


Fitnesskisat maallikon silmin sekä ajatuksia siitä milloin on hyväksyttyä dietata?

Hei! Oon pitänyt lusikkani poissa tästä kaikesta fitness-sopasta, lähinnä siksi, että aihe on aika arka ja koska mulla ei ole mitään kovin suurta tietämystä, saati kokemusta asiasta, oon päättänyt pysyä hiljaa…ainakin tähän asti, sillä täytyyhän nyt jokaiseen ”muoti-ilmiöön” ottaa jonkinlaista kantaa vai mitä? ;)

Viettelin eilen löhöilypäivää kotosalla ja näin ollen myös minulla oli aikaa tsekkailla kilpailupäivityksiä, kuvia ja tuloksia. Mua kiinnosti lähinnä tuttujen vaasalaisten sijoitukset ja lookit, mutta kyllä sitä tuli plärättyä useampinki kuva läpi tuolta body-lehden kuvagalleriasta. Mä en siis ole koskaan ollut kovin kiinnostunut fitneksestä lajina, enkä sen myötä tiedä säännöistä tai tuomaroinnista juurikaan mitään. En tiedä oliko näissä kisoissa millainen taso, mutta mun silmään meininki näytti ainakin vähintään hyvinkin kirjavalta. Tällä tarkoitan siis suuria tasoeroja kilpailijoiden välillä. Tietysti aina, kun on paljon kisaajia, on niitä kisaajia myös laidasta laitaan. Mielestäni myös pituusluokkien välillä oli isoja (?) eroja, eli toisissa oli kovempi taso kuin taas toisissa, vai oonko mää nähnyt ihan omiani? :D Nämä on siis ihan maallikon silmin tehtyjä päätelmiä. Niin…ja vihree väri taitaa olla tän vuoden hittiväri kisabikineissä! ;)

IMG_5527

Kisoja (tai siis kuvia ja tuloksia) seuratessa aloin miettimään tätä koko hommaa. Itsekin melko paljon kritiikkiä saaneena, mua joskus ärsyttää, että ihan ”tavalliset” kisaamattomat ihmiset luokitellaan hyvin usein ”sairaiksi” tai ”huonoksi esikuvaksi” jos on vaikka dietillä tai haluaa muokata ulkonäköään ihan muuten vaan. Auta armias jos normaalipainoinen tai vaikka hyvässä kunnossa oleva ilmoittaa muokkaavansa itseään vielä parempaan kuntoon, herää heti kysymys onko hänellä syömishäiriö tai vaikkapa ongelmia itsetunnossa? Jos taas sama henkilö ilmoittaa osallistuvansa kevään fitneskisoihin, on koko homma hyväksytympää, vaikka todellisuudessa kisaaminen, diettaaminen, valmistautuminen ja kaikki siihen kuuluva on hyvin usein kropalle paljon pahempi rääkki kuin vaikka lyhyt, järjellä suunniteltu kiristely. Milloin on siis ns. hyväksyttyä dietata?

DSC01571

Mua on joskus huvittanut, kun oon (esim. kuluneen vuoden aikana) saanut kauheesti negatiivistakin palautetta mun kropasta ja ”liian matalasta” rasvaprosentista, vaikka oon aina syönyt hyvin ja riittävästi. En ole siis todellakaan kärsinyt tai nälkiinnyttänyt itseäni. Samaan aikaan toisessa blogissa, vähintään yhtä kireässä kunnossa (ellei kireämmässä) olevaa hehkutetaan ja tsempataan jaksamaan nälkäkuuria, vaikka tyyppi ei enää pysty nukkua, eikä aivotkaan toimi kunnolla liian vähäisen energian vuoksi. Tämä vain siksi, että hän on menossa kisaamaan. Tekeekö se kaikesta terveellisempää?

Tällä kirjoituksella en halua dissata fitnestä, en kisaajia tai ketään muutakaan. Joskus vain asioiden arvoselukriteerit muuttavat muotoa ihan olemattomienkin juttujen vuoksi. On hyvin vaikea lokeroida mikä on terveellistä ja mikä epäterveellistä, monet asiat vaikuttavat ja eri ihmiset kokevat niitä eri tavoilla. On varmasti olemassa terveellisiäkin tapoja noudattaa kisadiettiä ja varmasti sellainen suhteellisen hyvässä kunnossa pysyminen ympäri vuoden on myös kropalle helpompaa, kuin suuret jojoilut suuntaan ja toiseen.

Onnittelut kuitenkin kaikille jyväskylän kisoissa kisanneille ja erityisesti vaasalaisille, ylpeänä sai katsella kuvia eilen! :)

Nyt meikäpoika lähtee jumpaahommiin tuuraamaan Bodysteppiä!


Makaronilaatikko goes 2014

Moikka! Lauantai on hyvä päivä pyhittää kokkailemiseen ja uusien reseptien kokeiluun. Mulla on juuri jäähtymässä päärynä-kinuski raakakakku. Katsotaan mitä siitä tulee ja laitetaan reseptiä jakoon, jos maistuu hyvälle! Aamulla oli taas perinteiset jumppaohjaukset ja voitteko kuvitella, että mulla venähti kämmenessä jotain, niin että sormia on vaikee suoristaa. Ja tämä tapahtui spinning-tunnin venyttelyosuudessa. :D Hahaa, Bodyssä oli hieman vaikea pitää käsipainoa kädessä, mutta kyllä se jotenkin sujui. Nyt tuntuu jo hieman paremmalta, toivottavasti menee ohi yhtä nopeasti kuin tulikin.

Jumppien jälkeen oon vietellyt aikaa hellan ääressä ja päätin tuosta noin vaan kokeilla tehdä hieman erilaista ”makaronilaatikkoa”. Hain Ekosopista Esse highland luomujauhelihaa ja torstaina kauppareissulla mukaan tarttui myös kanttarelleja. Siitä se ajatus sitten lähti…

DSC02893

En tapaa käyttää paistamiseen mitään rasvaa. Mulla on sen verran hyvä pannu, että sujuu ilmankin. Paistoin siis ensin nuo jauhelihat ja sen jälkeen paistoin jaukkiksesta jääneellä rasvalla kantarellit. Isoon uunivuokaan meni noin 900 g jauhelihaa, 250 g kantarelleja, 200 g herkkusieniä, 250 g parsakakaalia, saman verran porkkanaa sekä yksi paketti (250g) riisi-kvinoa spaghettia. Maustoin koko homman suolalla, valkosipulijauheella, cayennepippurilla ja chilillä.

DSC02895

Munamaidon valmistin kolmesta luomumunasta, neljästä desistä proeggo valkuaista ja makeuttamattomasta mantelimaidosta, jota meni melkein litra. Mulla on tuo kätevä smoothie twister, jonne sekoitin nämä kaikki aineet + mausteita. Blendasin hetken ja kaadoin seoksen vuokaan. Munamaitoa tulisi olla sen verran, että muut aineet peittyvät kevyesti, mutta ei kokonaan nesteen alle. Paistoin vuokaa uunissa 250 asteessa noin 30 minuuttia. Mulla oli tosiaan todella suuri vuoka, joten vuoan koon mukaan sitten noita määriä sekaisin.

DSC02898

Oli kuulkaa hyvää! Pidän kovasti kantarellien mausta ja ne sopivat erittäin hyvin tähän ruokaan. :) Sienissä on muuten myös jodia, joka on kilpirauhasen toiminnalle välttämätön hivenaine. Yleinen jodin saantisuositus on 150 mikrogrammaa/vrk. Jos käyttää raffinoimatonta suolaa, kuten merisuolaa tai ruususuolaa, kannattaa kiinnittää huomiota jodin saantiin. Jodia löytyy runsaasti myös merilevästä, jota voi ostaa vaikka jauheena tai rouheena, ellei esimerkiksi sushin syöminen kiinnosta. :)

Oon opettanut meidän pennulle ”istu” käskyn ja nyt hän on niin hassu, että kävelee kokoajan mun vieressä/jaloissa ja heti kun katson häntä, niin menee istumaan. :D Toivoo varmaan saavansa jotain ”palkintoa”, raasu. :D

DSC02892

Obelix