RYHMÄLIIKUNTA – MITEN SITOUTTAA ASIAKAS?

Ryhmäliikunnan ohjaaminen on aihe, josta voisin keskustella ja kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Se on hassua, kuinka yhden jumpan ohjaamiseen voi liittyä niin paljon erilaisia asioita. On totta, että ohjattu treeni voi olla pelkkä jumppa muiden joukossa, mutta se voi olla paljon muutakin. Ryhmäliikunnan yksi tärkeimmistä puolista on juuri yhteenkuuluvuus ja yhdessä tekeminen. Moni saa itsestään paljon enemmän irti, kun ympärillä on ihmisiä jotka tekevät samaa treeniä. Tietynlainen yhteisöllisyys ja tunnelma ovat myös asioita, jotka saavat asiakkaan palaamaan aina uudelleen ja uudelleen.

Sosiaalisessa mediassa puhutaan paljon sitoutumisesta, mutta samaa sitoutumista näkee myös ryhmäliikunnassa. Sanoisin, että hyvä sitoutuneisuus on asia, johon ohjaajan kannattaa panostaa, sillä se saa asiakkaat palaamaan tunneille aina uudelleen ja uudelleen. Kun asiakas kokee, että hän kuuluu ryhmään ja hänen läsnäolosta välitetään, tulee hänelle myös tietynlainen velvollisuuden tunne (hyvässä mielessä) palata tunnille uudelleen joka viikko. Tätä voisi verrata urheilujoukkueeseen, jossa on valmentaja.

Ohjaajana mulla on vielä paljon kehitettävää ja asioita, joissa haluaisin olla parempi, mutta tiedostan myös ne jutut missä olen hyvä. Yksi vahvuuteni on juuri asiakkaiden sitoutuneisuus. Tunneillani käy paljon säännöllisesti käyviä asiakkaita. Tunneista on tullut heille rutiinia, samoin kuin hampaiden pesu tai vaikka kaupassa käynti. 😉

Panostan paljon ohjauksiini ja pyrin pitämään ne laadukkaina, se on tietysti tärkeää, mutta koen, että tietynlainen yhteisöllisyys ja hyvä tunnelma ovat myös tärkeässä roolissa.

Sain taannoin tällaisen kommentin ja siitä heräsikin tämä koko ajatus..

Mua kiinnostaisi tietää, että miten/millä keinoilla luot tunneillesi yhteenkuuluvuuden tunnetta osallistujien kesken (vai luotko ollenkaan)? Siis vaikka jokainen tekee sitä omaa juttua siinä, niin silti, jotkut ohjaajat on tosi hyviä sellaisen yhteisöllisyyden luomisessa vaikka välillä ”kahden tiimin” muodostamisella esim. tanssitunnilla yhden biisin ajan tai jollain kovalla tunnilla ikään kuin, että voi tsempata toinen toistaan. Haluaisin itse kehittyä tässä ohjaajana ja mietin, että onko sinulla joitain hyviä työkaluja siihen 🙂

Mullakin on päiviä, kun yrityksestä huolimatta vedän tunteja vain rutiinilla, mutta silloin jos koen tunnin olleen oikein onnistunut, johtuu se yleensä siitä, että olen onnistunut ottamaan hyvin kontaktia osallistujien kanssa ja luonut hyvän tunnelman. Kovatehoisten tuntien, (kuten spinning tai sprint) ohjaaminen on mulle psyykkisesti paljon rankempaa kuin fyysisesti, sillä haluan pistää peliin aivan kaiken. Imen osallistujista kaiken mahdollisen mitä irti saan ja se vie myös omia voimia. 😀 Motivointi onkin yksi todella moniulotteinen asia, josta voisi kirjoittaa yhtä pitkästi kuin tästä!

Yksi suuri askel eteenpäin oli, kun tajusin laittaa ns. oman egon sivuun. Monesti ohjaajat pohtivat hirveän paljon itseään; miltä näytän, onko tekniikkani kunnossa, kuulostanko hölmöltä, onko mikki liian hiljaa, voi ei nyt mä mokasin jne… Tämä vaihe kuuluu varsinkin ohjausuran alkuun, mutta sen sijaan että miettii itseään, kannattaa suunnata energia asiakkaisiin.

Tiedän itsekin, että ohjaajana sitä analysoi kovasti mitä ne osallistujat oikeen ajattelevat minusta. Jos joku ei hymyile tunnilla, tarkoittaako se, että olen ihan paska? Entä jos joku lähtee yhtäkkiä kesken tunnin pois? Varsinkin aloittavana ohjaajana tuollaisista voi tulla tosi paha mieli, vaikka todellisuudessa siinä ei olisi mitään henkilökohtaista ohjaajaa kohtaan.

Moni näyttää keskittyneenä jopa vihaiselta/kyllästyneeltä, tai joskus vain tunnilla voi tulla vaikka huono olo, jolloin on pakko lähteä pois, oli tunti kuinka kiva tahansa. Ei siis kannata ottaa kaikkea liian henkilökohtaisesti, vaan esimerkiksi palautteetkin voi kääntää voimavaraksi – mitä voin muuttaa että kehittyisin? Toisaalta taas, jokaista palautetta ja toivetta ei vaan voi ottaa huomioon, sillä jos joku toivoo että tehdään enemmän punneruksia, niin seuraavan mielestä niitä on jo ihan tarpeeksi. Liika miellyttämisen yrittäminen tekee vain hommasta sekavaa. Ohjaaja on se joka pitää langat käsissä ja huolehtii, että kaikki on järkevää ja sujuvaa.

Kun peruspalaset ovat hanskassa, kokeile miettiä, miten saisit tunnistasi miellyttävämmän ja hauskemman osallistujien kannalta? Pelkkä suorittaminen on nimittäin aika tylsää. Huumori, kontakti ja esimerkiksi informatiivisuus taas tekevät tunneista hauskempia. Vaikka siellä koreografiassa nyt pari mokaa sattuisikin, niin se ei ole niin vakavaa, jos asiakkaalle jää tunnista hyvä fiilis tai hän kokee, että onnistui ja ehkä oppi jotain uutta.

Monesti ohjaaja saattaa ajattella, että kertomalla itsestään ja omista tekemisistään hän ottaa kontaktia, mutta tässä mennään taas helposti liikaa siihen minäminäminä-viljelyyn. En tarkoita, etteikö saisi puhua itsestään, mutta pelkän itsensä esilletuonti ei ole muista ihmisistä yleensä kovin kiinnostavaa.

Kaikki ihmiset eivät tykkää siitä, että heitä kutsutaan nimellä tai annetaan liikaa henkilökohtaista huomiota, joten tällaisen kanssa tulee olla hieman silmää. Yleensä ne tyypit, jotka parkkeeraavat eturiviin ovat myös niitä jotka tykkäävät huomiosta. Nimellä tsemppaaminen tai tietyn ryhmän (esim ”takarivi”) huomioiminen saa aikaan tunteen, että asiakas on huomioitu ja hän on tärkeä. Koska kyseessä on ryhmä, tulisi huomiota osata jakaa tasaisesti, eikä esim nostaa yhtä tai kahta vakkaria aina jalustalle.

Mun mielestä jatkuva kehuminen ja hyvähyvän – viljely vie näiltä merkityksen. Itse oon ottanut linjan, että kehun silloin jos oikeasti olen sitä mieltä, että nyt meni hyvin. Myös kritiikkiä voi antaa positiivisella sävyllä ja aina, kun antaa ohjeita tai haluaa jotain korjattavan, tulisi myös kertoa miksi. Jos joku huutaa sulle että hyppää korkeemmalle ja sulla ei ole mitään käryä minkä takia, miksi ihmeessä edes yrittäisit? 😀

Sanoisin, että jos keskittyy siihen, että haluaa antaa muille ihmisille positiivisia kokemuksia on jo aika pitkällä. Sen sijaan, että tavoitteena olisi vain saada isoja massoja omille tunneille, keskittyykin antamaan niille olemassa oleville asiakkaille mahdollisimman laadukkaita treenejä ja hyvän kokemuksen. Silloin on kasassa sitoutuneita asiakkaita, joista toivottavasti kasvaa jatkuvasti suurempi ryhmä.

Vaikka kirjoitan tätä ryhmäliikunnan näkökulmasta, voisi tätä ajatella myös muiden saman tyylisien alojen kannalta. Jos haluat somessa sitoutuneita seuraajia, keskity antamaan seuraajille jotain josta on heille hyötyä sen sijaan, että postaisi vain selfieitä ja ympäripyöreitä englannin kielisiä quoteja. Yleisesti siis keskittyminen muihin, positiivisuuteen ja hyvän jakamiseen vie pitkälle alalla kuin alalla!

Vaikka kirjoitankin aiheesta sillä näkökulmalla, että ikään kuin jakaisin neuvoja, tiedostan että itsellänikin on paljon opittavaa vielä. En todellakaan itsekään saa kaikkia näitä neuvoja aina käytäntöön, mutta yritän kehittyä ja analysoida asioita, sillä haluan tulla paremmaksi niin ohjaamisessa kuin vaikka sosiaalisen median parissa työskentelyssä!

Sitouttamisen viisi tärkeää:

  • Kontakti – Tarvittaessa anna aikaa myös ennen ja jälkeen ohjauksien.
  • Tunnelma – Yhdessä tekeminen, tsemppi, musiikin voima.
  • Välittäminen – Vaikka kyseessä on ryhmä, on tärkeää huomioida ja muistaa yksilöiden tarpeet. Vaikka tunneilla kävisi laajasti eri ihmisiä, paina nimet muistiin, huomaa jos joku puuttuu ja pyri aina auttamaan oman tietotaidon mukaan, jos on esim. treeneihin liittyviä ongelmia.
  • Positiivisuus – Tehokkaasti, laadukkaasti mutta kuitenkin hyvällä fiiliksellä!
  • Auktoriteetti – Luottamus itseensä ja omaan tekemiseen näkyy myös ulospäin. Aina pitäisi osata perustella miksi tehdään, sitä mitä tehdään. Kouluttautuminen ja kaikki treenaamiseen liittyvä tieto on aina kotiinpäin.

Nyt olisi taas tosi kiva kuulla myös muita näkökulmia ohjaajien kuin jumppareidenkin suusta! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


PENKKIENNÄTYS JA TREENIJUTTUJA

Moikka moi! Istun tässä keittiön pöydän ääressä ja ihailen maisemaa. Ulkona paistaa aurinko ja muutenkin tänään ollut hieman keväisempi meininki ulkona. Ehkä se taas tästä lämmöksi muuttuu. Käytiin tänään treenaamassa rinta ja olkapäät salilla ja päätin kokeilla nostaa penkistä omaa ennätystä, kun oli kerrankin varmistaja mukana. Aikaisempi ennätys oli 70 kg, joka nousi just ja just tuossa viime syksyn puolella. Tänään laitoin tankoon 72,5 kg ja ne nousi jopa suhteellisen helposti ja siististi. Kokeilin myös 75 kilolla, mutta siinä vaiheessa ei enää paukut riittänyt, ehkä jos olisin heti kokeillut laittaa 75 kg, olisi se saattanut nousta. Ens kerralla sitten!

Oon treenannut nyt melko pitkään kolmijakoisella ohjelmalla, eli teenn rinnan+olkapäät+ojentajat, selkä+hauis sekä jalat omina treeneinä. En oo ottanut asiasta sen kummempaa stressiä ja joskus on saattanut jäädä joku treeni viikosta väliin, jos on ollut enemmän jumppia tai töitä. Eli tällaisella suhteellisen rennolla meiningilläkin on tullut tulosta, kunhan tekee treenit kunnolla silloin kun sinne salin puolelle ehtii!

Muutenkin tällä hetkellä mulla on kaiken treenin suhteen sellainen rennompi vaihe. En siis vaadi itseltäni hirveästi ja teen asioita, joista tulee hyvä fiilis. Tällä viikolla focus on kuitenkin enemmän noissa ryhmäliikunnoissa, sillä meillä on käynnissä workout week ja mulla on muutama ylimääräinen tunti mukana viikko-ohjelmassa! Meidän salilla on siis kaikki ryhmäliikunnat veloituksettomia tällä viikolla ja alku on ainakin ollut aika positiivinen, sillä jumpissa on käynyt todella paljon ihmisiä. Lauantain spinniin oli oikein kunnon jono ja tuli mieleen parinvuoden takaiset tunnit, kun lauantaisin kävelin töihin ja salilta oli kymmenien metrien jono ulos asti, juuri tuonne spinning-tunnilleni. 😀

Tällä hetkellä ryhmäliikunta ei ole enää ihan niin suosittua kuin vaikka tuolloin vuonna 2014, mutta onneksi omilla tunneillani käy säännöllisen tasaisesti porukkaa. Ryhmäliikunta on kyllä kokenut paljon uudistusta ja monet tunnit ovat nykyään ihan kunnon urheilua ja haastavaa meininkiä.

Tää viikko huipentuu paljon odotettuun BODYATTACK100 – lanseeraukseen ja en malta oottaa että päästään kunnolla tuon ohjelman pariin. Omaan makuun musat ovat ihan parhautta ja tällä hetkellä alkaa olla jo fiilis, että uusi ohjelma on enemmän kuin tervetullut. Ohjasin 99 ohjelman ensimmäisen kerran joulukuun alussa ja siitä alkaa olla jo sen verran pitkä aika, että oon ehtinyt miksata moneen otteeseen biisit läpi.

Nyt mun olisikin tarkoitus lähteä ohjaamaan vielä tuttu maanantaicombo, eli bodyattack & spinning! Huomenna ohjaan ylimääräisenä RPV – tunnin ja nyt olis mahis päästä pitkästä aikaa mun ilta ärppikseen, tällä hetkellä kun ohjaan kyseistä tuntia vaan aamupäivällä. RPV on yksi mun kaikkien aikojen lempparitunti, tehokas ja hauska. Toisaalta tuntuu, että sanon tuon saman jokaisen tunnin kohdalla. 😀 Kaikki ovat omalla tavallaan hyviä hieman eri tavalla!

Jos siellä on joku joka haluaa tulla treenaamaan mun kanssa tällä viikolla niin ohjaan seuraavat:

MA: 17:30 Bodyattack, 18:45 Spinning 

TI: 17:45 RPV

Ke: 11:00 Bodyattack, 17:30 TBC

To: 17:30 Bodystep, 18:45 Sprint

Pe: 11:oo RPV

La: 12:oo BODYATTACK100 – lanseeraus (useita ohjaajia!)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


KIINNOSTAISKO KUUKAUDEN ILMAINEN SALIKORTTI?

Yleensä jos jokin kuulostaa liian hyvältä, se myöskin on sitä, mutta tiedättekö mitä? Tällä kertaa otsikko pitää paikkaansa. Me ollaan järkkäämässä Wasa Sports Clubilla (ladies & sports gym) ryhmäliikuntaviikkoa, joka alkaa nyt tulevana lauantaina 17.3. Syy, miksi viikko alkaa lauantaina on uuden Les Mills – lajin, eli TONEn lanseeraus. Viikko huipentuu 24.3 lauantaina BODYATTACK100 – ohjelman lanseeraukseen, jossa meikäläiselläkin on tietysti sormensa pelissä. Tulossa on sen verran huikee ohjelma, että en meinaa pysyä housuissani. Kaikki biisit ovat täydellisyyttä ja me pistetään sellainenkin fiilistreeni pystyyn muiden BA-ohjaajien kanssa, että tätä ei kannata missata mistään hinnasta! Tunti alkaa kl 12:00 Sports gymillä.

Mennään kuitenkin itse asiaan, eli ryhmäliikuntaviikon ajan kaikki WSC:n jumpat ovat ilmaisia kaikille. Lisäksi meillä on pieni porkkana: Jos keräät leimakorttiin (kortti alla) 5 leimaa, saat kuukauden jäsenyyden ilmaiseksi. Ideana on siis käydä viidellä erilaisella tunnilla. Kategoriat näkyvät tuossa kortissa ja samat kategoriat löytyvät meidän ryhmäliikunta-aikataulusta. Nyt olisi siis todella mahtava mahdollisuus vetää monipuolinen treeniviikko meidän loisto-ohjuksien ohjauksissa ja kuitata siitä vielä kuukausi ilmaista treeniaikaa Wasa Sports Clubilla, aika siistiä vai mitä? Jäsenet voivat tietysti osallistua myös ja jos he keräävät 5 leimaa, on palkintona 39 € lahjakortti Cinema Bowlingiin.

Mulla on tulevana lauantaina spinning-tunti aamulla kl 10:15 ja se onkin aika hyvä tapa aloittaa tämä viikko ja pamauttaa heti ensimmäinen leima korttiin?! Tunti on ladies clubin puolella, joten ei muuta kuin sinne starttaamaan viikonloppu parhaalla mahdollisella tavalla. Se on aina yhtä paras fiilis kun kello lyö 11:00 ja treeni on paketissa. Tuo tunti on yks mun all time favorite ja tällä hetkellä mun spinning-ohjelmassa on vielä niin hyvät musta että kyllä lähteeeeee! Toivottavasti nähdään silloin tai ensi viikolla muilla tunneilla! 🙂

Nyt kun ollaan aiheessa niin voisin samalla mainita vielä, että tänne blogiin on aina silloin tällöin tullut palautetta tai toiveita WSC:tä koskien ja haluan sanoa, että olen vienyt kaikki ajatukset ja ideat eteenpäin. Muutoksia ja uudistuksiakin on siis odotettavissa tulevaisuudessa. Stay tuned! 😀

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


4 x PAREMMAKSI RYHMÄLIIKUNTAOHJAAJAKSI

Joskus tulee selailtua vanhoja postauksia ja sieltä löytyy jotain mielenkiintoista, minkä olemassaolon on ehtinyt jo unohtaa. Näköjään sitä on joskus ollut jotain ihan fiksuja ajatuksia, jotka esimerkiksi nyt muistuttivat itseäni muutamasta jutusta! Jumppia ohjatessa jää helposti päälle sellainen samanlainen kaava, mitä helposti tulee toistettua autonomisesti. Vähemmän suorittamista ja enemmän läsnäoloa ja hyvä ilmapiiri on melkeinpä taattu!

Oon monesti ennenkin kertonut että ei ole olemassa yhdestä muotista tehtyä ”hyvää ohjaajaa”, mutta tässä tekstissä siis ajatuksia ja juttuja joiden avulla oon oivaltanut uutta ja tullut mielestäni paremmaksi ohjaajaksi. Tämähän on yllättävänkin monipuolinen ja haastava ammatti, etenkin jos haluaa kehittää itsensä huippuohjaajaksi.

Mielestäni hyvän ohjaajan tunnilla ei vain treenata, vaan tunti on kokonaisvaltainen nautinto treeniä, musiikkia, tunnetiloja, fiiliksiä ja hyvää oloa. Treenin jälkeen suupielet ovat kohti korvia, vaikka jalka vähän painaisikin. Hommahan on niin, että voit suunnitella miten loistavan tunnin tahansa, mutta jos et osaa ohjata sitä riittävän hyvin, ei mistään hienouksista ole oikeastaan mitään hyöytyä. Useasti moni erehtyy ajattelemaan, että mitä rankemman tunnin teen, sitä parempi. Suunnitelma voi olla miten rankka tahansa, mutta toinen asia on saada ihmiset tekemään se niin, että se on myös järkevä. Rankka ja tehokas ei välttämättä ole aina sama asia. 🙂

Kokosin muutamia juttuja, joita voi lähteä miettimään omissa ohjauksissaan:

Äänenkäyttö & puhuminen – Monesti me ohjaajat halutaan sanoa kaikki mahdollinen tieto ja ohjeet mitä omataan ja monilla tunneilla ohjaaja puhuu non-stoppina alusta loppuun. Mitä virkaa on niillä hienoilla biiseillä, jos ne peittyvät jatkuvan puheen, tai pahimmassa tapauksessa, jatkuvan huudon alle. On ihan ok olla täysin hiljaa välillä. Se saattaa tuntua itsestä oudolle, mutta osallistujille se ei tunnu vaivaannuttavalta, mikäli siis kyseessä ei ole pelkkää hiljaisuutta alusta loppuun. 😀 Jos kappaleessa on makeita kohtia, kokeile antaa niille tilaa ja pitää välillä myös suu kiinni. Ohjata voi myös visuaalisesti!

Oman äänen kontrastia kannattaa käyttää, nimittäin sillä saa aika suuren vaikutuksen aikaiseksi. Jos aloittaa tunnin ekan biisin huutamalla, mitä on enää jäljellä kun tulee se kovin sykehuippu? Alkuun sopii tasaisempi puheääni ja sitten kun mennään niin saa revitellä ihan kunnolla ja luoda fiilistä. Esimerkkinä vaikka Bodyattackin kasi ja ysi biisien ohjausääni saa mielestäni olla erilainen, kasi on enemmän iloa ja fiilistelyä kun taas ysissä saa se dominoiva vahva puoli tulla kunnolla esiin.

Ohjeiden anto & korjaaminen – Monesti meille ohjaajille jää ne tutut mantrat ja ohjeet, joita hoetaan tunnista toiseen ilman tarkoituksen häivääkään. On tietysti myös niin, että tietyt perusohjeet tulee aina antaa, mutta välillä kannattaa miettiä voisiko asioita sanoa myös uudella tavalla. Mitä ohjeiden antamiseen ja esim. tekniikan korjaamiseen tulee, kannattaa muistaa, että less is more. Nimittäin hartiataaksevatsasisäänkantapäätmaahansuoraselkäleukaylös – lausahdukset eivät luultavasti mene perille kenellekkään. Useasti tosiaan annetaan ohjeita, ilman että edes katsotaa tarvitaanko niitä. Jos koko sali tekee jo maastavetoja hienolla tekniikalla, miksi hokea edelleen että suora selkä, hartiat taakse? Ongelmana on yleensä se, että ollaan opeteltu/kuultu muiden tunnilla jotkut asiat mitä usein sanotaan ja sitten vaan toistellaan niitä monotomisesti.

Tämän ajattelisi olevan ihan peruskauraa, mutta se ei sitä ole, sillä usein ohjaajaa jännittää hieman, pitää keskittyä moneen asiaan samaan aikaan, jolloin ei edes katsota mitä siellä nenän edessä on. Kannattaa siis ensin katsoa mitä ne osallistujat siellä puuhaa ja sitten lähteä korjamaan ja antamaan vinkkejä. Tämän jälkeen odota, että viesti menee perille ja vasta sen jälkeen mahdollisesti uusi ohje. Katsominen ja näkeminen on eri asia, ja sillä on aika suuri ero loppupeleissä. Mielestäni on parempi sanoa yksi ohje, joka menee perille kuin latoa koko tietämyksensä ja oksentaa se ulos, jolloin kukaan ei saa ohjeista mitään irti. Tämä on hyvin pitkälti kiinni osallistujista, sillä ohjaajan tulee aina keskittyä siihen mitä kyseinen ryhmä tarvitsee ja miten heitä tulee ohjeistaa.

Ihmistyyppien tunnistaminen – Me ollaan kaikki erilaisia ja tykätään erilaisista asioista. Joskus esimerkiksi sama ryhmäliikuntatunti voi olla toisen mielestä ihan loistava ja toinen taas kokee tunnin eri tavalla. Kyseessä on toki aina myös makuasiat, mutta asiaan vaikuttaa myös se millaisia ihmistyyppejä olemme. Sosiaalinen tyyppi rakastaa huomiota ja iskeytyykin useasti jumpassa eturiviin, kun taas analyyttinen tyyppi kaipaa enemmän faktaa ja aikareferenssejä, jotta tunti tuntuu mielekkäältä. Ohjaajana on hyvä tiedostaa, että siellä tunnilla on erilaisia ihmisiä, eri mieltymyksillä ja eri lähtökohdilla. Kun osaa ottaa huomioon nämä, voi olla varma että kävijämäärän potentiaali kasvaa entisestään. 

Ohjaajana olen itse Dominant Director. Tyyppikuvauksen mukaan haluan pitää kontrollin omissa näpeissä ja vahvuuksiani on johtajuus ja auktoriteetti, kun taas heikkouksena on usein eimerkiksi kärsimättömyys. En tykkää tehottomuudesta ja minussa korostuu diktatorinen piirre. 😀 Tiedostan itse, että nämä piirteet nousevat helposti pintaan kun ohjaan ja olenkin opetellut tuomaan mukaan enemmän pehmeyttä, iloa ja hyväksyntää. Kaksi vuotta sitten testiä tehdessäni, olin selkeästi tuo Dominoiva ohjaajatyyppi, mutta nyt pari viikkoa sitten Interactive socializer oli tullut aika hyvin tasoihin tuon dominoivan puolen kanssa. 🙂

Olen kirjoittanut aiheesta ja testistä enemmän postauksessa MILLAINEN JUMPPARI OLET?

Yleisesti – Tiedän itsekin, että ohjaajana sitä analysoi kovasti mitä ne osallistujat oikeen ajattelevat minusta. Jos joku ei hymyile tunnilla, tarkoittaako se, että olen ihan paska? Entä jos joku lähtee yhtäkkiä kesken tunnin pois? Varsinkin aloittavana ohjaajana tuollaisista voi tulla tosi paha mieli, vaikka todellisuudessa siinä ei olisi mitään henkilökohtaista ohjaajaa kohtaan. Moni näyttää keskittyneenä jopa vihaiselta/kyllästyneeltä, tai joskus vain tunnilla voi tulla vaikka huono olo, jolloin on pakko lähteä pois, oli tunti kuinka kiva tahansa. Ei siis kannata ottaa kaikkea liian henkilökohtaisesti, vaan esimerkiksi palautteetkin voi kääntää voimavaraksi – mitä voin muuttaa että kehittyisin? Toisaalta taas, jokaista palautetta ja toivetta ei vaan voi ottaa huomioon, sillä jos joku toivoo että tehdään enemmän punneruksia, niin seuraavan mielestä niitä on jo ihan tarpeeksi. Liika miellyttämisen yrittäminen tekee vain hommasta sekavaa. Ohjaaja on se joka pitää langat käsissä ja huolehtii että kaikki on järkevää ja sujuvaa.

Tuleeko mieleen jotain lisää?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.

 


TÄLTÄKÖ SE TUNTUU?

Viikon viimeinen jumppa taputeltu ja samalla ensimmäinen työviikko pitkiin aikoihin laitettu pakettiin. Palasin siis tämän viikon maanantaina takaisin hommiin ja täytyy sanoa, että pitkästä aikaa mua ihan jännitti, että miten ihmeessä jaksan sykkiä niin kovilla tehoilla ja määrillä, kun oon vetänyt lonkkaa viimeiset 7 viikkoa ja elänyt muutenkin ihan erilaista arkea kuin normaalisti. Muut ihmiset pystyvät aloittaa treenit kevyesti vähän kerrallaan, mutta meitsillä rysähtää heti kunnolla sata lasiin ja vähän päälle. Maanantaina ohjasin Bodyattackin ja Spinningin, jotka ovat mun mielestä raskaimpia tunteja mitä ohjaan. Homma sujui loppupeleissä yllättävän hyvin, toki se oli raskasta ja syke oli tavallista korkeammalla. Toisaalta tuntuu ihan mukavalta tuntea oikein kunnolla hengästyminen ja polte, kun normaalisti kroppa on niin tottunut siihen kaikkeen ettei mikään oikein tunnu miltään. Spinnin jälkeen oli fiilis että tältäkö se oikeesti tuntuu!?

Elokuun ajan meen vielä vanhalla kaavalla, mutta syksystä alkaen teen muutoksia mun treeniohjelmaan. Aion vähentää jumppakuormaa ja suunnitella päiväni niin, että mulla on selkeämmin työajat ja vapaa-aika. Tähän saakka oon ollut sellasessa fiiliksessä, että oon periaatteessa jatkuvasti töissä, mikä johti sitten taas siihen, että tuli se piste vastaan ettei enää pysty. Muutoksia on luvassa ja vaikka tunneista luopuminen on aina tylsää, on mun pakko tehdä se, että pystyn jatkossa hoitamaan hommani kunnialla ja niin, että työ ei ole koko elämä, vaan osa sitä.

Jätän mielellään ”kone” – leiman jälkeeni ja oon hyväksynyt sen, että mun ei ole pakko jaksaa aina kaikkea ja kaikkia, vaikka siihen pystyisinkin. Oma heikkouteni on aina ollut myöntää heikkous. Suorittamisen tilalle täytyy siis opetella uusia juttuja ja uskon, että tälläisella tyylillä pystyn olemaan parempi ohjaaja, bloggaaja ja työntekijä kun en vedä aina ihan siellä ääripäässä. Tuo pitkä lepovaihe teki kyllä niin hyvää, että suosittelen lämpimästi ihan jokaiselle himoliikkujalle ottamaan välillä pidempiä vaiheita kun treenit jää kokonaan väliin. Palautuminen teki niin hyvää päälle, mutta myös keholle ja esimerkiksi lihomisen sijaan keho tuntui paljon paremmalta kuin jatkuvassa jumi-pumpissa ollut bodi! 😀

Sellaisia ajatuksia tähän lauantaihin. Nyt ajattelin heittää relax moodin päälle ja nauttia näistä vapaista ennen uutta työviikkoa! Ajatuksena olisi tehdä salilla selkätreeni ja sen jälkeen tätä lasagnea ja ehkä leipoa jotain!

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.