10 x MIETINPÄHÄN VAAN, ETTÄ ..

Somessa ihmiset toivovat aitoutta ja avoimuutta, mutta eivät silti kestä sitä, mikäli se ei olekkaan sellaista kuin itse toivoi tai oletti. Tämä on todella ristiriitaista, sillä aitoushan on juuri sitä, että näytetään myös niitä puolia, jotka eivät aina ole ihan okei tai tapoja jotka eivät ole ”mallin mukaiset”.

Epätoivon ja toivon raja on hyvin häilyvä – Olen seilannut tätä väliä tällä viikolla ihan jumalattoman paljon. Välillä oon mennyt tukka putkella ja mä pystyn tähän – meiningillä, välillä oon miettinyt keinoja, miten voisin vaan heittää hanskat tiskiin.

Psyykkinen paine ja kuorma on niin paljon rankempaa kuin fyysinen. Nämä yhdessä taas ehkä vaarallisin yhdistelmä ikinä. Älä koskaan aliarvio tunteita tai omaa jaksamista juuri siltä psyykkiseltä kannalta.

Jos aloitat jotain, vie se loppuun. Asioiden maaliin vieminen on yksi parhaista tunteista ja antaa niin paljon itseluottamusta ja energiaa. Etenkin silloin jos on joutunut tsempata asian eteen erityisen paljon.

Kun on olemassa paljon tutkittua tietoa ja tieteeseen perustavaa faktaa, miksi ihmeessä asioista keksitään päästä ja kehitetään jotain aivan höpönpöppöötä? Etenkin hyvinvointialalla näkee todella räikeää, suoranaista kusetusta tai asioiden vääristelyä syystä, että oma tietämys ei vain riitä jakamaan asiantuntevia ohjeita muille.

Miksi tällainen höpönpöppöö houkuttaa jengiä niin paljon edelleen?

Kävelin junassa vessaan ja käytävän näky oli jotenkin pelottava. Totesin jokaikisen ihmisen istuvan kännykkä kädessä, katse alaspäin. Kuin zombilauman ohi olisi liikkunut, niin aneemiselta se näytti. Samaan aikaan some täyttyy iloisista teksteistä, hymiöistä ja elämästä. Hommaa alkaa todellakin siirtyä virtuaalimaailmaan, samalla kun oikeassa maailmassa kaikki ilmeet, eleet ja elo vähenee. Surullista.

Mielestäni on erikoista, että ihmiset leimataan yleensä yhden tunteen tai luonteenpiirteen mukaan. Tyyliin tuo on aina iloinen ja energinen, tai että tuo on varmaan masentunut kun se on surullinen. Voit olla surullinen, mutta silti ilostua jostain hetkeksi. Voit olla hyvin väsynyt, mutta silti ihan onnellinen elämääsi ja tilanteeseen.

Todella monet asiat tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta, etenkin jos ne sijaitsevat omalla epämukavuusalueella, yhtä usein nämä asiat eivät ole todellisuudessa lähellekkään niin vaikeita. Monet ajatusmallit ja suhtautuminen tulee ihan vain niistä omista ajatuksista, joita alkaa lopulta itsekin pitää todellisuutena. Kannattaa siis miettiä mitä ajatuksia itselleen syöttää!

Vuonna 2019, kun kaikki on jo niin virtuaalista ja hifiä, mutta junassa ei edelleenkään toimi netti!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


ENTÄ JOS LIIKUNTA TUNTUU VÄKINÄISELTÄ SUORITTAMISELTA?

Tiiätkö sen tunteen, kun sairastut tai vaikka loukkaannut ja kaikki mikä oli aiemmin itsestäänselvyys, tuntuukin nyt vain kaukaiselta haaveelta? Ehkä ruuhkavuosia eläessä muistelee, miten helppoa kaikki oli silloin kun piti pitää huolta vain omista menoista, tai sitten vanhempana kiikkustuolissa miettii, kuinka ihanaa oli kun kotona oli hulinaa ja vilskettä. Ei ollut hetkeäkään tylsää, vaikka raskasta se oli aina välillä.

Syy, miksi otin nuo asiat esiin on se valitettava asia, että monia asioita oppii arvostamaan vasta jälkikäteen. Nykyhetkessä sitä tavoittelee jotain parempaa, tai elää ”sit kun” – periaatteella. Entä jos se paras hetki onkin just nyt ja tajuat sen vasta myöhemmin?

Tarkoitus ei ollut mennä ihan noin diippeihin ajatuksiin, vaan ajatella tätä asiaa yksinkertaisesti motivaation näkökulmasta. Positiivinen ajattelumalli kun toimii yleensä hieman paremmin, niin mitäs jos sen sijaan, että liikkumista ajattelisi pakollisena asiana, ajattelisikin että saa ja ennen kaikkea pystyy mennä treenaamaan/liikkumaan. Miksi terveyttä oppii arvostamaan vasta kun sen menettää? Jos nyt on tilanne, että terveys on tallella ja aikaakin löytyy välillä, miksi ei ottaisi mielummin ajatusmallia, että saan mennä liikkumaan ja se on mahtavuutta!

Myös liian suuret odotukset itseltä voivat kadottaa motivaation. Jos oletuksena on vaikka, että tunnin treeni on asia joka lasketaan treeniksi ja sitten kun aikaa ei ole riittävästi, ei tehdä mitään. Kaikki liikkuminen on hyvästä ja kotiinpäin, kesti se sitten kymmenen minuuttia tai sen tunnin.

Joskus sitä omaa rimaa voi laskea juuri niin, että sopii itsensä kanssa menevänsä vaikka 20 minuutin lenkille tai tekevänsä vartin kotijumpan. Kaikki tekeminen on parempi kuin ei mitään. Usein tällaisella sopimuksella saa itsensä helpommin liikkeelle ja vielä useammin se kymmenen minuutin pikajumppa venyykin puolet pidemmäksi. Tärkeintä on vain saada itsensä liikkeelle!

Muita pieniä juttuja, joilla tehdä treenaaminen pikkuisen helpommaksi:

  • Suunnittele treenipäivät (ja ajat) valmiiksi. Tee realistinen suunnitelma ja jätä mielummin varaa lisätä vaikka yksi tai kaksi treeniä lisää, jos aikataulut ja fiilis sallii.
  • Jos aikataulu on tiukka, älä vaadi itseltäsi liikaa. Lyhyet treenit ovat parempi kuin ei treeniä lainakaan.
  • Sovi treenitreffit kaverin kanssa. Tämä on ehkä yksi parhaista jutuista, koska sovittuihin juttuihin tulee aina lähdettyä!
  • Pakkaa treenikassi valmiiksi. Vaatteet, juomapullo, välipalat ja tarvittavat välineet. Ota laukku mukaan töihin/kouluun tai jätä se näkyvälle paikalle kotona odottamaan lähtöä.
  • Treenaa ennen töitä/koulua tai heti päivän jälkeen. On helpompi mennä suoraan esim. töistä salille, sillä kotoa lähteminen on aina hitusen haastavampaa.
  • Mieti tunnetta treenin jälkeen! Tunnin treeni on vain 4% koko vuorokaudesta ja minkä mahtavan tunteen se saakaan aikaiseksi!
  • Olet terve ja sinulla on mahdollisuus liikkua, tämä ei ole itsestäänselvyys, joten nauti siitä mitä kaikkea siistiä kroppasi mahdollistaa tekemään!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


SYÖMINEN EI AINA OLE NIIN HELPPOA (..kuin sen pitäisi olla)

Ruoka on ollut mulle aina todella iso osa elämää ja sellainen mielenkiintoinen asia. Tuntuu jopa hölmöltä sanoa tuo ääneen. Viime aikoina onkin tullut mietittyä aiempaa ja nykyistä suhtautumistani ruokaan. Kiinnostuin ravintoaineista, kaloreista ja terveellisestä ravinnosta hyvin nuorena, siis tyyliin ihan ala-asteikäisenä. Tuohon aikaan olin siis lähinnä kiinnostunut terveellisistä ruoka-aineista ja mulla oli halu syödä terveellisesti. Kai tuo tulee jostain luontaisesti, sillä jotenkin en näe, että ympäristössä olisi ollut tällaisia vaikuttajia. Ihan itse aloin lukea netin keskustelupalstoja, joita oli btw. ehkä yksi tai kaksi tuohon aikaan ja informaation taso muutenkin vähän niin ja näin! :D

Siitä asti ruoka ja ravinto on ollut tärkeä asia mun elämää, välillä ehkä liikaakin. Mä haluan ajatella niin, että vaikka on menneisyydessä tehnyt asioita joita ei enää niitä tekisi, en ajattele että olen tehnyt mokia ja virheitä, sillä sellaista se elämä, oppiminen ja kasvaminen on. Kokeillaan ja opitaan sitä kautta. Jostain syystä olen aina ajatellut tai jos en ihan tietoisesti ajatellut, niin ainakin toiminut sen mukaan, että mitä syömiseen ja ravintoon tulee, muhun ei päde samat ohjeet ja säännöt kuin muihin. Olen aina osannut olla järkevä ja osaava neuvomaan muita, mutta sitten ne omat toimintatavat ovat olleet paljon ankarampia ja rajoitettuja.

Voisi siis sanoa, että niinkin yksinkertainen asia kuin syöminen, ei ole todellakaan aina ollut helppoa. Joskus se on ahdistanut, tai ahdistusta aiheutti oikeestaan se että ruoka ja syöminen määritti niin paljon mitä pystyy tehdä. Näin jälkiviisaana sitä vain miettii, että miksi hemmetissä sitä on tehnyt itselleen asioista niin kamalan vaikeita. Mutta tietäjät tietää, kun joku asia on suuressa roolissa elämässä, se voi jopa alkaa hallita kaikkia muitakin toimintatapoja. Valitettavasti syöminen on aikoinaan vaikuttanut myös mun ihmissuhteisiin. Onneksi oon vuosien myötä oppinut laajentamaan ajatusmaailmaa, ettei se aina ole vain minä ja mun ruuat ja treenit.

Multa kysytään usein, että voinko kertoa, miten olen löytänyt taspainon hyvinvoinnin suhteen ja mulla ei ole siihen vastausta, sillä oikeestaan kaikki mitä on tullut koettua, on johtanut siihen pisteeseen missä oon nyt. En väitä, että olisin aina täysin tasapainossa kaiken suhteen, en todellakaan. :D

Ruoka, tai oikeestaan ruoka-aineet on mulle edelleen tietynlainen harrastus, mutta syöminen ei ole enää pitkiin aikoihin ollut vaikeeta. En mieti enää ruokaa juurikaan, eikä se aiheuta sen kummemmin mitään tunteita. Toki hyvä safka on aina myös elämys, mutta ruokailuun liittyvät asiat eivät pyöri mielessä, eikä kaiken tarvitse olla suunniteltua saati optimoitua. Tällä hetkellä oon muutenkin vähän fed up kaikkeen pilkunviilaamiseen, tavoitteluun ja asioiden täydelliseen optimointiin. Voisi sanoa, että oon pyrkiny vähentään vähän niinkuin kaikilla elämän osa alueilla.

Voisi luulla, että tilanteessa jossa vaikka ravinto on noin suuressa roolissa elämää, olisi se ruutu ns. kunnossa. Silti useimmiten ne tyypit ovat juuri kaikista eniten hukassa. Jos jonkun neuvon voin antaa, niin liian tiukka kontrolli vie vaan kauemmas siitä mitä tavoittelee. Hetkellisesti voi päästä sinne minne haluaa, mutta kohta ollaan taas lähtöviivalla. Ootte saattanut kuulla tän ennenkin, mutta saat sen mistä luovut.

Monesti vastaanotan sellaisia kysymyksiä, että edelleen kuvitellaan mun olevan tietoinen jokaisen suupalani makroista tai proteiinimäärästä. Todellisuudessa en laske, mittaa, punnitse tai optimoi mitään. En tiedä montako kaloria syön päivässä, en tiedä makrojakaumaa tai kokonaisrasvan määrää. En tiedä paljoko vettä juon, tai mitä mikroravintoaineita ruuasta saan. En aina syö kolmen tai edes viiden tunnin välein, joskus (aika usein) skippaan aamupalan, koska en ehdi tai ei maistu. Joskus sipsin syönti lähtee ihan käpälästä ja tulee huono olo. Silti syön päivittäin melkein kilon kasviksia ja pidän itseni aktiivisena liikkumalla. Jaksan treenata, koen palautuvani ja tykkään pääosin syödä safkaa, josta tulee hyvä olo.

Hauskinta on, että kun vertaa nykyistä siihen aikaan kun kaikki oli ihan täydellisesti hanskassa, niin en näe oikeastaan mitään eroa missään muussa kuin psyykkisessä hyvinvoinnissa ja nimenomaan positiivisessa mielessä.

Onko ruudun takana tyyppejä, joille ruoka tai vaikka treeni aiheuttaa enemmän päänvaivaa kuin ehkä pitäisi? Ajatuksia otetaan vastaan todella mielellään! :)

Ihanaa viikonloppua!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook