SORTUMISTA JA RUOTUUN PALAAMISTA

Tällä ja ensi viikolla tuhannet ihmiset palaavat takaisin ”ruotuun”. Joulu on taas tehnyt tehtävänsä, jolloin dieettien ja kuntokuurien kulta-aika kukoistaa. Olo on turvonnut ja housunkaulusta kiristää. Luultavasti heitit hanskat tiskiin jo loppusyksystä tai joulukuun alussa, sillä joulu tulee kuitenkin ja tammikuussa voi sitten palata ruotuun.

Monien ihmisten elämä on kahdessa vaiheessa elämistä, on ruotu ja sitten on sortuminen. Juhlapyhät korostavat näitä vaiheita eniten, sillä ajatus siitä että saa luvan kanssa mättää menemään ja korjata asia sitten myöhemmin, tuntuu hyvältä. Toiset jojoilevat näiden kahden vaiheiden välillä arjesta viikonloppuun, toiset pysyvät ruodussa jopa kuukausia putkeen ja saavat mielihyvää siitä, että suorittavat täydelliseksi miellettyjä elintapojaan. Joku tätä hyvinvoinniksikin kutsuu.

kuva vuodelta 2015

Kaiken tämän takana on toivo siitä, että voisi olla tyytyväinen itseensä. Omaan kehoonsa. Päästä eroon tukalasta tunteesta, joka painaa eniten henkisellä tasolla. Nyt minä onnistun! Palaan vihdoinkin ruotuun ja teen kaiken kuten kuuluu! Tällä kertaa jaksatkin ehkä kuukauden tai pari. Pääset tavoitteeseen ja siitä se lipsuminen taas alkaa. Pikkuhiljaa. Treenikerrat vähenevät, herkkuillat lisääntyvät ja mietit, että no maanantaina otan itseäni niskasta kiinni. Onnistuinhan viimeksikin, teen vain täysin samalla tavalla. Toukokuun lopussa heräät siihen, että olet samassa tilanteessa kuin joulun jälkeen ja uudet challenget ja dieetit lävähtävät verkkokalvoille instagramia selatessa. Ei kai tässä auta, kun repästä itsensä ruotuun, koska kesä tulee.

Tällainen elämä on hyvin voimia vievää ja raskasta. Negatiivisuus kasvaa parhaiten juuri tällaisessa tyytymättömyyden ympäristössä. Negatiivisuus valtaa mielen ja altistaa siihen, että jälleen kerran annetaan periksi, koska ei tästä tuu yhtään mitään. Miten tästä pääsee pois niin että voisi elää normaalia elämää ja olla tyytyväinen itseensä?

Vuodelta 2014. Mullakin oli tapana aina aloittaa jokin kuuri tai juttu vuoden alussa ja syksyllä.

Siinä varsin hyvä kysymys. Sen verran voin sanoa, että ei ainakaan sillä tavalla, että teet kaiken juuri samalla tavalla, mikä on johtanut sinut tähän pisteeseen. Uuden dieetin, valmennuksen tai kuntokuurin aloittaminen johtaa juuri siihen samaan tilanteeseen, missä olet nyt. Itsensä rankaisu kolmen päivän joulunvietosta on juuri se mitä ei kannata tehdä. Älä palaa ruotuun, äläkä kutsu normaalia elämää sortumiseksi. Voit olla paremmassa kunnossa kuin ikinä aloittamatta enää yhtäkään laihdutuskuuria.

Asioita voi muuttaa ja uusia elämäntapoja ottaa mukaan rutiineihin. En suosittele, että aloitetaan jotain, koska yleensä se tarkoittaa että se myös loppuu. Liiku siksi, että voit ja pystyt. Liiku sillä tyylillä josta pidät ja josta tiedät tulevan hyvä olo.

Älä aseta rimaa liian korkealle, sillä jokainen hyvä valinta on kotiin päin. Jos haluat muutosta, älä odota ensi viikon keskiviikkoon, älä  edes maanantaihin, vaan tee jotain muutoksen eteen nyt heti. Vaikka olisit syönyt jo tänään suklaata, voit silti tehdä terveellisen lounaan. Vaikka olisit maannut viimeiset kaksi päivää sohvalla, 20 minuutin kävelylenkki riittää alkuun. Vaikka tiedät että uuden vuoden vietossa tulee syötyä taas enemmän, voit silti nyt jo syödä myös terveellisiä annoksia ja liikkua.

Avain tasapainoon ja hyvään oloon on siinä ettei aseteta liian jyrkkiä rajoja ja sääntöjä. Asioita ei tarvitse tehdä täydellisesti tai ei ollenkaan. Kannattaa kokeilla, lopputulos voi olla mieleinen. :)

instagram: ainorouhiainen 

Facebook

 


MILLAINEN ON MUN RENTO OTE ELÄMÄÄN?

Tällä viikolla tuli puhuttua jo aiemmin tasapainosta täällä blogissa. Jaoin myös Instagramin tarinaosiossa painolukemani ja kuvan, jossa kerroin kuinka rennompi ote elämään on saanut aikaan se, että keho toimii ihanteellisesti ja painokin on vain tippunut sitä mukaa mitä vähemmän kieltoja ja sääntöjä mulla on. Enkä nyt tarkoita, että painon putoaminen olisi aina jokin hyvinvoinnin merkki. Lähinnä sitä, että silloin kun sitä on yrittänyt pudottaa painoa / polttaa flässää keinolla millä hyvänsä niin eipä ole tippunut, ainakaan kovin helpolla!

Olen saanut yllättävän paljon viestejä IG:n puolella ja selkeästi tämä aihe herätti paljon keskustelua. Keskustelu on ollut positiivista, eli ei missään nimessä mitään huonoa. Lähinnä erilaisia ajatuksia stressistä ja esimerkiksi rennosti ottamisesta. Moni oli nimittäin sitä mieltä, että heidän kohdallaan rennompi vaihe on nimenomaan saanut aikaiseksi painon nousemisen ja huonommat elämäntavat. Osa taas oli kanssani täysin samoilla linjoilla ja kokenut saman. Tasapaino on vähän kulunut ja kliseinen sana, mutta en keksi parempaakaan niin pahoittelut, että sitä tulee viljeltyä erityisen paljon.

Mitä se rento ote elämään ja esimerkiksi ruokailuun sitten tarkoittaa? Rehellisesti sanottuna, jos olisin lukenut tällaisen ajatuksen vuosia sitten, olisin sanonut että pyh ja pah, ei pidä paikkaansa, ainakaan mun kohdalla. Se, että voin syödä mitä haluan olisi mahdollisesti tarkottanut ähkyyn vetämistä ja kaiken kielletyn syömistä. Ja täytyy myöntää, että kun päätin tietoisesti lopettaa kieltolistat, vei sen jälkeen vielä paljon aikaa ennen kuin pääsin tähän tilanteeseen. Jos on kokenut haasteita ravinnon tai treenaamisen kanssa, ei tällainen ajattelutyyli toimikkaan välittömästi, sillä mieli pitäisi olla tasapainossa ja suhtautuminen syömiseen tai liikkumiseen normaalia.

Sain tosi paljon viestejä koskien juuri sitä, että oma tekeminen on tavallaan jojoilua, ensin dietataan ja sitten lopetetaan ja sitten taas dietataan ja tuntuu ettei millään pääse sinne minne tahtoo. Haluttaisiin lopettaa tämä kierre, mutta ei tiedetä miten, sillä kontrollista irrottaminen pelottaa ja tarkoittaa monille sitä, että mennäänkin siihen toiseen ääripäähän, syödään ja lihotaan. Tämä on juuri se liiallisen kontrolloinnin oire, mennään aina ääripäihin. On vaikea nähdä, että siinä välimaastossakin voi elää ja siellä on usein paljon mukavampaa.

Kun sanon, että oon löytänyt tasapainon ja otan nykyään rennommin, ei se tarkoita, että makaisin sohvalla vedellen herkkuja. Se tarkoittaa lähinnä sitä, etten stressaa asioista tai siitä mitä söin tai en. En suorita liikuntaa tai elämää, tai jos huomaan, että hommassa maistuu taas suorittamisen maku, painan jarrua. Mulla on edelleen rutiinit, syön terveellisesti koska se tulee automaationa, treenaan paljon työn kautta ja niin edelleen. Niin kliseiseltä kuin tämäkin kuulostaa, pyrin tekemään niin liikunnan kuin ravinnonkin osalta asioita joista tulee hyvä olo. Okei, treenille lähteminen ei aina tunnu etukäteen parhaalta idealta, mutta jälkeenpäin aina. Jos treeniä taas tekee liiaksi, laimentaa se myös niitä hyvän olon fiiliksiä jossain vaiheessa. Jos treeniä vain suorittaa aina jonkun ulkoisen motivaattorin kautta (ulkonäkö,kalorit, laihtuminen) on todella vaikeaa löytää pysyvää suhdetta liikuntaan.

Se, että ei ole mitään sääntöjä mitä pitäisi tehdä ja suorittaa aiheuttaa ainakin omalla kohdalla yleensä sen, että sitä saakin aikaiseksi kaikenlaista kun teen juttuja, jotka on mielekkäitä. Kun päästää irti kieltolistoista, ruoka ei pyöri enää mielessä jatkuvasti, eikä ajattele, että sitten kun on se ja se päivä, syön sitä ja tätä ja tota. Voit syödä sen suklaapatukan heti jos haluat, mutta useimmiten mun ei enää edes tee mieli mitään erikoista. Toki välillä tekee ja silloin syön tai leivon jotain hyvää! Se, että ottaa rennommin ei kuitenkaan tarkoita ettei olisi mitään rutiineja tai ”sääntöjä”. Sääntö on ehkä vähän hölmö sana, mutta mulla on ainakin asioita joihin pyrin ja joiden eteen joudun hieman tsempata välillä, mutta tiedän että niiden tekeminen tekee mulle pitkällä juoksulla hyvää. (esim. uni, vihannekset, arkiliikunta)

Aiemmin jos mulla oli herkkupäivä oli kaikki oltava viimeisen päälle täydellistä, en syönyt mitään mikä ei ollut mun lemppariherkkua, koska en halunnut tuhlata nautintoa siihen. Usein tulikin ostettua ihan liikaa kaikkea mättöä kotiin, koska piti olla lempikarkit, lempijäätelöt ja niin edelleen. Tämä on mielestäni juuri ääripää-ajattelua, että nyt vedetään kunnolla kun kerta saa.

Nykyään en varaa mitään, koska herkkupäivä. Jos tekee mieli jotain, niin usein kaapista löytyy jotain tai sitten käy hakemassa sen jutun. Kun mikään ei ole rajoitettua, vaikka siihen tiettyyn päivään, ei tarvitse mättää kaikkea mahdollista yhden päivän aikana, koska huomenna ei enää saa ja nyt on pakko nauttia.

Tähän liittyen asia jota oon miettinyt viime aikoina. Tuolla somessa kun pyörii niin ei voi olla törmäämättä ties mihin super-dieettiin ja haasteeseen, joiden aikana pyritään tiputtamaan kiloja ja rasvaa mahdollisimman paljon. Tietääkseni tällaiset tempaukset ovat edelleen hyvin suosittuja ja keräävät jatkuvasti hurjan määrän osanottajia. Moni minuunkin yhteyttä ottanut oli tavallaan joutunut juuri tällaiseen kierteeseen. Oli vedetty jokin tiukka supersetti ja paino oli tullut alas, kuurin jälkeen oli taas tehnyt mieli kaikkea sitä mikä oli ollut kiellettyä kauan ja hetken kuluttua oltiin lähtöpisteessä. No, ei muuta kuin sama kuuri alusta, sehän toimi edelliselläkin kerralla. Tämän kun toistaa tarpeeksi monta kertaa, ei kohta sama dieetti enää toimi, vaan tarvitaan rajumpia otteita ja soppa onkin valmis.

Jotenkin surullista, että on niin paljon ihmisiä, jotka jatkuvasti kokevat, että pitää vetää joku kuuri toisensa perään. Elämä on yhtä valmennuksilla menoa ja tavoitteeseen pyrkimistä. Tavoitteet eivät ole huonoja ja tällaiset haasteet voivat olla myös hyviä ponnahduslautoja parempiin tapoihin, mutta siltikin mietin, että onko tämä mennyt kuitenkin liian pitkälle jo, vai elänkö itse sellaisessa ympäristössä missä vain näen tätä aivan liikaa? Tämä mielipide ei tarkoita sitä, että kaikki kyseinen toiminta olisi huonoa, kaikissa asioissa on puolensa ja epäkohtansa. Yhtä suuri ongelma on nimittäin myös ihmisten ylipaino, terveysongelmat ja liikkumattomuus.

Onko elämän perin tarkoitus tavoitella kokoajan parempaa ulkomuotoa ja mahdollista hyväksyntää sitä kautta. Ja kaikista tärkein, vaatiiko se hyvä kunto edes mitään noin kurinalaista rykäisyä? Eikö tuo diettaamisen suuri tarve kerro siitä, että ne edellisetkään kuurit eivät kuitenkaan tuoneet sitä pysyvää tyytyväisyyttä? Tuleeko tyytyväisyys lopulta ikinä sitä kautta, että yrittää muokata itseään ulkoisesti jotain tavoitetta kohti? Mulle ei ainakaan tuonut.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että se tuo mielihyvää kun onnistuu ja pystyy johonkin joka vaati ponnisteluja. Se saa mielen uskomaan, että se tulee aina vaatimaan ponnisteluja, eikä muuta keinoa ole. Nykyään joka paikassa puhutaan tavoitteiden jahtaamisesta ja aina pitäisi olla jokin päämäärä mitä kohti menee. Omakohtainen mielipide on, että tällainenkin on tavallaan ahdistavaa, koska aina ei ole mitään haaveita tai tavoitteita joita haluaa saavuttaa ja silloin on sellanen fiilis, että pitäisi olla. Eikö joskus tai aika useinkin vois vaan olla täysin tyytyväinen nykyhetkeen ja nauttia siitä?

Jos haluaa muutosta on tehtävä tietoinen päätös siitä, että muuttaa tapojaan. Toistamalla samaa, saa aina saman lopputuloksen. Tiedän myös, että nämä asiat ovat monille ihmisille itsestäänselvyyksiä, mutta ne jotka tietää, tietää. :D

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


NETTIVALMENNUKSIEN KÄÄNTÖPUOLI

Asioilla on usein monta puolta. Vain harvasta asiasta voi sanoa, että se on täydellisen huono tai hyvä asia ja niin on myös nyt pinnalla olevan nettivalmennus-buumin laita. Tämä ala on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosien aikana ja tarjontaa on todella paljon. Laaja tarjonta tarkoittaa usein myös sitä, että laadullisesti vaihtelua on melko paljon. Toki kova kilpailu alalla on aiheuttanut myös positiivisessa mielessä sen, että monet online-valmennukset ovat todella laadukasta tavaraa nykyään ja lähes kaikille on tarjolla jotain ja vielä suhteellisen edulliseen hintaan. Positiivisia juttuja on paljon, mutta kääntöpuoli on siltikin olemassa.

Massa-valmennuksissa valmentaja ei kohtaa valmennettavaa, vaan ohjeet ovat samat kaikille. Toki yksilöllistä ohjeistusta saa tarvittaessa, mutta todellisuudessa valmentaja ei esimerkiksi tiedä millaisella tekniikalla asiakas tekee treenit tai minkälainen historia hänellä on ravinnon suhteen. Lisäksi monet valmennukset kestävät vain tietyn ajan, jonka jälkeen asiakas jää kuin tyhjän päälle – ellei osta seuravaa valmennusta ja siitä seuraavaa ja seuraavaa. Fitness-tähtien luomat kilpaurheilijoille tarkoitetut ohjelmat menevät tavallisille kuntoilijoille kuin kuumille kiville. Mitä tapahtuu kun vailla pohjaa oleva henkilö alkaa vetää pelkkiä super -ja triplasarjoja salilla ja syö saman verran kuin kisalavalle tähtäävä tyyppi? Edellä oleva esimerkki on oikeasti ihan todellisuutta ja jopa aika yleistä globaalilla tasolla.

Mulla on tällä hetkellä henkilökohtaisessa valmennuksessa henkilö, joka on käynyt kymmeniä massa-online-valmennuksia läpi. Hän on erittäin hyvä noudattamaan sääntöjä ja vetää valmennukset aina täydellisesti läpi, mutta kun ohjelma loppuu, loppuu myös treenit ja terveellisen ruokavalion noudattaminen. Homma kääntyy päälaelleen niin pitkäksi aikaa, että on pakko lähteä taas mukaan seuraavaan mega bikini booty diet challengeen ja sama ympyrä jatkuu ja jatkuu.

Tapasimme pari viikkoa sitten ja kysyin ketogeenisestä ruokavaliosta, jota hän oli kertonut noudattavansa. Vastaus oli, että joo se keto on ihan tosi hyvä, lähti -7 kg kuukaudessa. Kun keskustelemme syvemmin asiasta, ymmärrän että ei se niin tosi hyvä ollutkaan, sillä koko kuukausi oli yhtä taistelua ja kun dieetti loppui, homma repesi käsiin ja kilot palasivat takaisin. Minuun hän otti yhteyttä, koska nyt oli pakko saada treenit ja ruokavalio kuntoon. Kuntoon tarkoitti tässä tapauksessa, että olisin tehnyt uuden ruokavalion noudatettavaksi, sekä treeniohjelman, jolla kilot lähtisivät nopeasti.

Koska koko jojoilun syvin ongelma on juuri se, että vedetään täysillä tai ei ollenkaan, ei vastaus löydy uudesta dieetistä tai treeniohjelmasta. En siis nähnyt järkeväksi jatkaa ongelman kierrättämistä, vaan päätin tehdä ihan erilaisen lähestymistavan asiaan. Kysyin asiakkaaltani onko hän koskaan treenannut säännöllisesti, ilman että olisi ruokavaliolla ja kuten arvasin, vastaus oli ei. Todella monilla ihmisillä nämä asiat linkittyvät toisiinsa, jos et tee täydellisesti, et tee ollenkaan.

Se, että valmiita ohjeita, joilla luvataan kuu taivaalta on niin paljon ja helposti saatavilla, ei varsinaisesti auta tällaisia henkilöitä lainkaan. Tällaisille henkilöille helpoin vaihe on se, kun kaikkeen on olemassa säännöt ja niitä pitää vain noudattaa. Kyseinen asiakkaani kokee esimerkiksi todella haastavana syödä terveellisesti ilman, että olen antanut hänelle ruokien tarkkoja grammamääriä. Homma täytyykin lähteä purkamaan ihan eri suunnasta, yksi asia kerrallaan. Ensimmäinen ohje oli ihan vaan syödä viidesti päivässä jotain. Tyypillinen jojoilijan oire on nimittäin hyvin usein todella niukka ruokavalio ja aterioiden skippaaminen siihen saakka, että lähtee keulimaan ja kunnolla.

Jos tunnistat itsesi esimerkiksi jatkuvasta jojoilusta ja diettaamisesta, kannattaa muistaa aina, että jos on yrittänyt jo 20 kertaa erilaisilla erikoisruokavaliolla tai dieeteillä onnistumatta, se seuraava hitti-ruokavalio tai mega-valmennus tuskin on vastaus ongelmaasi. Ongelma ei luultavasti ole huonoissa ohjelmissa tai heikossa itsekurissa. Ongelma on usein liian mustavalkoisessa ajatustyylissä, siinä että asiat aina tehdään 100% ja jos tulee pienikin moka, homma kaatuu saman tien. Monet hakevat myös tietynlaista jännitystä elämään muuttamalla kaiken kertaheitolla. Uusi trendikäs ruokavalio voi kuulostaa jännittävältä, mutta parin viikon kuluttua liian rajoittunut systeemi on aivan yhtä tylsää kuin se edellinenkin.

Tasapaino perustuu hyviin valintoihin, mielekkääseen liikkumiseen ja siihen, että välillä tehdään myös huonoja valintoja. Kukaan ei jaksaa suorittaa elämää täydellisesti 24/7. Omakohtainen kokemus on se, että juuri kontrastit tuovat esimerkiksi motivaation syödä terveellisesti ja liikkua. Välillä syön ihan muita juttuja ja pötkötän päivän tekemättä yhtään mitään ja pian onkin kaipuu tuttujen rutiinien pariin.

Joskus se ostettu ruokavalio tai treeniohjelma voi antaa tarvittavan potkun kohti parempia valintoja, mutta jatkuva diettaaminen tai jojoilu on hyvin harvoin tie onneen.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook