KUN SYÖMINEN ON MAAILMAN PARASTA

30.05.2020
0

En malta odottaa, että pääsen syömään mun aamupuuron! Parasta! 

Olis jo viikonloppu niin saan vihdoin herkutella, can’t wait! 

Pakko myöntää, että oon itsekin elänyt vaiheita, joissa ruoka dominoi hyvin paljon kaikkea. Elämä pyörii ruuan ympärillä milloin minkäkin asian vuoksi. Ollaan dieetillä ja sitten odotetaan että se päättyy tai yksinkertaisesti odotetaan että saa syödä milloin minkäkin aterian. Ja tiedän, silloin kun ruoka on rajoitettua ja on nälkä, silloin puuro voi olla maailman parasta ja banaani treenin jälkeen päivän kohokohta, mutta hei kuinka hemmetin typerää silti?! 😀

Ruoka on hyvää ja hyvä ruoka nautinto. Ruoka ja syöminen kuuluu elämään ja on myös osa sosiaalista puolta elämässä, mutta siinä on vissi ero, kun ruoka ja syöminkien miettiminen menee yli. Tätä ei ole välttämättä kivaa kuulla, mutta silloin jos elämä pyörii pitkälti sen ympärillä mikä on seuraava ateria ja koska saa herkutella, on aika vetää jarrusta.

Ikävää on se, että tällainen ajatusmalli vetää niin helposti mukanaan. Kun jotain miettii jatkuvasti ja se on rajoitettua, sitä alkaa haluta entistä enemmän. Kun sitten ”sortuu” syömään liikaa tai kiellettyjä juttuja, tulee huono omatunto ja palataan ”ruotuun”, jolloin sama kehä pyörii ympyrää ja ruoka, rajoitukset ja mieliteot valtaavat ajatukset.

Tällaiselle henkilölle on helpointa olla jollain dieetillä tai noudattaa ohjeita. Säännöt ja ohjeet tuovat turvaa, silloin kaikki menee hyvin. Tällaisen henkilön tunnistaa helposti siitä, että he aloittavat usein erilaisia haasteita ja dieettejä, milloin minkäkin syyn turvin. Halutaan freesata oloa tai saada ruokarytmi kuntoon ja näin on helppo perustella miksi voi taas ottaa uuden ohjeen, jota suorittaa. Ja hei, olon freesaamisessa tai muissa tavoitteissa ei ole mitään väärää, painotan tässä että on suuri ero ottaa silloin tällöin kevennysvaihe, kuin elää jatkuvasti kierteessä missä aloitetaan ja lopetetaan jonkun noudattamista.

Muutama merkki, jolloin kannattaa miettiä omaa suhtautumista ruokaan:

Ruokahimot –  Jos usein tekee mieli ja himoitsee ruokia ja herkkuja on se merkki että normaalia ruokaa syödään liian vähän tai liian rajoitetusti. Oon kirjoittanut aiheesta ennenkin, mutta paras tapa päästä eroon ruoka- ja herkkuhimoista on syödä riittävästi ruokaa.

LUE MYÖS: MAKEANHIMO, RUOKAHIMOT..MITEN NE SAA LOPPUMAAN?

Kielletyt ja sallitut ruuat – Ruuat on jaettu sallittuihin ja sitten niihin joita tulee välttää, tai saa syödä vain päätettynä ajankohtana. Esimerkiksi ruokakerman käyttö on ehdottomasti kielletty, mutta avocadoa voi syödä paljonkin. Purkki kevyt ruokakermaa (2,5 dl) = 150 kcal vs. keskikokoinen avocado = 240 kcal. Ja harvemmin yhteen annokseen tulee kaadettua kokonainen kermapurkki. 😀 Makrot on toki erit ja ruuilla voi olla eri tarkoitusperä omassa ruokavaliossa, mutta samaan kategoriaan menee myös esim. se, että kaura- ja ruisleipää voi syödä, mutta sämpylän syöminen tuntuu epäterveelliseltä vaihtoehdolta.

Mielialan vaihtelut – Kun ruokavalio ja treenit menee kuten suunniteltua kaikki on mahtavaa. Sortumiset tai ajankohdat kun ei ole esim. dieetillä saavat mielialan matalaksi ja itsetunnon matalaksi. Fiilis, että aina olisi parannettavaa ja että pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja aloittaa…

Syyn etsiminen yksittäisistä asioista – Kuvitellaan, että omassa kehossa on jotain pielessä. Kilpirauhasen vajaatoiminta, raudapuutos, hidastunut aineenvaihdunta ja milloin mitäkin. Syitä haetaan aina ulkopuolelta, vaikka totuus on siinä että koska ruokavalio ja syöminen ei ole tasapainossa, keho ei voi hyvin eikä näytä siltä mitä toivoisi.

Valitettavasti ratkaisu ongelmaan harvoin löytyy sieltä mistä sitä etsii. Jos ongelma on enemmänkin psyykkisellä puolella, mikään dieetti ei siihen auta. Omakohtainen kokemus on se, että kun kontrollin tarpeesta uskaltaa päästää irti, huomaa ettei niitä asioita tarvitse kontrolloida. Moni asia helpottuu ja myös se miten itsensä näkee ja kokee muuttuu positiivisempaan suuntaan.

Rentoa lauantaita kamut!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


EN LAIHDUTA ENÄÄ IKINÄ

07.05.2020
0

Päivä myöhässä, mutta ei kai se haittaa. Asia on nimittäin tärkeä ihan joka päivä. Eilen vietettiin siis Älä laihduta – päivää, jonka tarkoitus on kyseenalaistaa laihduttaminen automaattisena terveystekona ja haastaa arvostamaan kehojen upeaa monimuotoisuutta kapeiden kehoihanteiden sijaan. Eilen illalla sitten aloin mietiskellä aihetta ja ajattelin avata omia ajatuksia aiheesta nimeltä laihduttaminen. 

Älä laihduta -päivä ei nimestään huolimatta kiellä laihtumista. Älä laihduta -päivä muistuttaa, että laihtuminenkin (jos sille oikeasti on tarvetta) onnistuu parhaiten silloin, kun ei aktiivisesti laihduta. Tämä on niin totta ja lisäksi itse näkisin tämän päivän teemaan siltä kulmalta, että jatkuva itsensä ruotiminen ja laihduttamisen ”tarve” on asia, josta pitäisi päästä eroon. 

Oon monesti maininnut, että tämä asia ei ole niin mustavalkoinen, että voisi sanoa että laihduttaminen/laihtuminen on aina negatiivista, sillä on paljon ihmisiä, joiden elämänlaatu paranee kun elämäntavat muuttuvat paremmaksi ja paino tippuu terveellisille lukemille. Joskus elämäntapojen muutos vaatii alkuun tarkan ruokavalion ja ohjeet joita noudattaa. Laihtuminen ei siis ole huono asia, riippuu vaan kenen toimesta se tapahtuu ja miksi.

Voin samaistua siihen fiilikseen, kun aina on mielessä ne pari kiloa, jotka pitäisi saada pois ja sitten olisi parempi ja sitä ja tätä. Uskon, että on todella paljon naisia (toki myös miehiä) joilla on mielessä tuo sama asia. Mua oikeesti harmittaa se miten paljon energiaa olen laittanut superterveellisen ruokavalion noudattamiseen ja ylipäätään ruuan kontrollointiin. Oon miettinyt paljon miten tyhmää, että paljon treenaavana oon ollut niin tarkka siitä mitä syön ja paljonko, kun siihen ei ollut mitään tarvetta.

Erikoisintahan tässä on se, että silloin kun oon kontrolloinut eniten ruokavaliotani, on painonhallinta ollut haastavinta. Tästä syystä mä pelkäsin aina, että jos lopetan kontrolloinnin, menetän sen kokonaan ja alan tyyliin syödä ihan holtittomasti. Rentouden ja tasapainon löytyminen ei tapahtunut hetkessä, vaan pitkän ajan kuluessa. Tämän ketjun alkamiseen tarvittiin kuitenkin päätös siitä, että on valmis muuttamaan tapojaan.

Pitkäaikainen dieettaaminen ja kova treeni voivat myös aiheuttaa ongelmia kehon toiminnoille, jolloin esimerkiksi ruokamäärien lisääminen nostaa aluksi painoa, mutta harvemmin mitkään aineenvaihdunnan ongelmat ovat niin pahassa jamassa, etteikö niitä voisi korjata. Aineenvaihdunta ei mene pilalle yhdestä, eikä kahdestakaan dieetistä. Se vaatii yleensä vuosien laihduttamista ja/tai liian kovia treenimääriä. Usein stressi on myös aika suuressa roolissa kun kroppa ei toimi toiveiden mukaan.

Oon alkanut laihduttaa ensimmäisen kerran joskus 13-14 vuotiaana ja sen jälkeen laihduttanut ja kiristellyt enemmän tai vähemmän kausissa koko aikuisikäni. On toki ollut vaiheita, kun olen elänyt rennommin, mutta aina on ollut takaraivossa se ajatus, että voisi olla paremmassa kunnossa ja aloittanut säännöllisin väliajoin kiristelyjä ja dieettejä. Tiedän miltä se tuntuu ja tiedän, että on todella vaikeaa uskoa, että voisi elää myös niin, että ruoka ei kontrolloi aina kaikkea.

Tällä hetkellä voin sanoa käsi sydämellä, että oon päässyt eroon kontrollin tarpeesta, ilman että olisin ”menettänyt otetta”, kuten aina pelkäsin. Rakastan hyvää ruokaa, kokkailua ja leipomista, syön tällä hetkellä oikeastaan kaikkea, mutta omalla kohdalla kaikista tärkein asia on ollut se kliseinen kohtuus kaikessa. Se kohtuus ei tunnu siltä, että sitä pitäisi jotenkin itse rajoittaa, vaan se on nykyään automaatio. Tätä on tosi vaikea pukea sanoiksi, mutta tasapaino tulee ihan automaattisesti, eikä ole tarvetta kontrolloida herkkujen tai ruokamäärien syömistä tai ylipäätään miettiä jotain erityisiä päiviä jolloin niitä saa taas syödä.

Tämä on vain mun mielipide, mutta mun mielestä on niin älytöntä että ensin ollaan vaikka kuukausi tai kaksi supertiukalla ruokavaliolla ja sitten valitaan päivä kun ostetaan kaapit täyteen herkkuja ja ruokaa ja vedetään niitä yksi päivä putkeen niin että oksu meinaa lentää. Juuri tuollainen ruokkii vääristynyttä kuvaa ruuasta ja syömisestä. Ensin kielletään ja sitten sallitaan ja sitten taas kielletään. Huh!

Kun lopetin jatkuvan kontrolloinnin ja nämä kiristelyjaksot, tasapaino ja terveellinen suhtautuminen löytyi ajan kanssa. Mun paino on pysynyt jo useamman vuoden samoissa luvuissa (raskautta lukuunottamatta) ilman yrittämistä. Tuo paino on mulle sellainen jossa viihdyn ja tunnen oloni hyväksi, ilman tarvetta olla laihempi, kireämpi tai lihaksikkaampi. En urheile enää sen vuoksi, että näyttäisin joltain, vaan treenaan sellaisia lajeja ja asioita joista pidän. Urheilu on mulle todella tärkeää ja nautin siitä suunnattomasti. En tarvitse erikseen motivaatiota treenaamiseen, sillä en koe että mun on pakko tehdä jotain, vaan ennen kaikkea saan ja pystyn treenata mitä milloinkin haluan.

Mä en aio siis enää koskaan laihduttaa, koska mun ei tarvitse!

PS. Nää oli viimeisiä kuvia ennen raskautta! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


TASAPAINO ON PARASTA MITÄ VOIT ANTAA ITSELLESI

21.04.2020
0

Pidät rutiineista. Olet sellainen, joka nauttii kun asiat pysyvät sellaisina kuten ne on suunniteltu. Noudatat ehkä joka viikko tuttua kaavaa, tietyt asiat pitää tehdä ja treenaat samat treenit läpi. Jos jotain jää väliin, tunnet huonoa omatuntoa. Et ole ehkä ajatellut asiaa tarkemmin, mutta arjessasi on pieniä sääntöjä, joista pidät kiinni. Jos alat miettiä sääntöjen merkitystä tarkemmin, et luultavasti osaa edes perustella niitä muulla tavalla kuin sillä, että niiden noudattamisesta tulee hyvä, onnistunut fiilis. Olet mestari noudattamaan erilaisia haasteita, ruokavaliota ja treeniohjelmia.

Suorittajat ovat usein myös melko ehdottomia omissa vaatimuksissaan. Saamattomuus luo ahdistavia fiiliksiä ja sen vuoksi on pakko pysyä liikkeessä. Itse olen aiemmin ollut todella on-off-tyyppi. Sain toki paljon aikaiseksi, mutta kääntöpuolena saattoi olla totaalinen lamautuminen, jos asiat eivät menneet just niinku olin ajatellut. Piti tehdä kunnolla, tai ei ollenkaan.

Sama koski melkein kaikkea, myös treenaamista ja ruokavaliota. Ravintopuolella oli haastavaa löytää tasapainoa, sillä homma meni aina joko pilkun tarkalla suunnitelmalla tai sitten se levähti käsiin kokonaan. Nykyaikainen dieettikulttuuri ja tällainen mentaliteetti johtaakin yleensä huonoon lopputulokseen.

Noista ajoista on onneksi jo aikaa ja pitkä matka on kuljettu tähän pisteeseen. Asiat ovat muuttuneet pitkin matkaa, eli mikään ei muuttunut yhdessä hetkessä. Tärkeintä on kuitenkin antaa muutokselle mahdollisuus. Kontrollifriikit nimittäin usein pelkäävät, että jos vähän joustaa, kaikki hajoaa käsiin. Itseensä on vaikea luottaa, koska luulee ettei tasapaino tai keskitien löytyminen vain ole mahdollista.

Joskus nimittäin se, että uskaltaa relata hieman, tuokin juuri ne asiat mitä kontrollilla on yrittänyt metsästää. Ehdottomuus tuo tosi harvoin mitään hyvää. Asia tuli mieleeni, sillä eilen olin suunnitellut, että kirjoitan blogia ja sitten treenaan. Jumitin tässä koneen ääressä ja ei irronnut sitten yhtään mitään kirjoitettavaa. Samaan aikaan treenaaminen ei houkuttanut ollenkaan. Lopulta menin sängylle makaamaan ja selasin puhelinta. 😀 Haha.

Päätin madaltaa vaatimuksiani ja ajattelin, että menen kävelylenkille ja jos matkan aikana tulee kirjotusinspo, sitten kirjoitan, jos ei niin sitten ei. No, inspiraatio tähän teksiin heräsi, mutta palatessani kotiin, kello oli jo niin paljon, että jätin tämän tälle päivää. Sain kävelylenkillä muitakin hyviä ideoita mm. live-ohjauksia varten ja muutenkin olo oli kuin uudesti syntynyt kun palasin kotiin! Kannatti mennä.

Entisellä ehdottomuus-ajattelulla ilman treeniä, olisin varmaan jäänyt siihen sängylle makaamaan ja märehtinyt loppuillan. Pieni esimerkki, jota voi käyttää niin moneen muuhunkin asiaan. Riman madaltaminen on usein vain hyvä juttu ja johtaa jopa parempaan lopputulokseen kuin väkisin vääntäminen!

Oon myös tavallaan onnellinen, että tämä raskaus tapahtui kohdalleni juuri nyt, sillä esimerkiksi pari vuotta sitten olisin luultavasti suhtautunut kehon muutoksiin ja kaikkeen ihan eri tavalla. Olen itsekin yllättynyt, kuinka rennosti olen ottanut kaiken mitä tähän raskauteen liittyy.

Painan enemmän kuin koskaan ennen, mutta olen enemmän sinut kehoni kanssa ja itsevarmempi kuin koskaan ennen. Minä joka olin ollut supertarkka jokaisesta grammasta ja sentistä, ei ole häkeltynyt lainkaan näistä muutoksista. Päin vastoin, tää on ollut siistiä ja mielenkiintoista aikaa nähdä mihin keho oikeasti venyy ja paukkuu! 😀

Uskon, että monilla tämä poikkeustilanne on voinut myös aiheuttaa tietynlaista lamaantumista sen vuoksi, että koska ei pysty tehdä asioita kuten ennen, ne on jääneet kokonaan. Jos ei pääse salille, on turha treenata mitään, vai onko sittenkään?

Muakin harmitti hulluna, että jumpat jäi pois ohjelmasta, mutta päätin että pysyn silti aktiivisena ja teen jotain. Haluan pitää kuntotasoani yllä, sillä se on ollut yksi tärkeimmistä asioista, joka on tehnyt tästä raskaudesta suhteellisen helppoa. En halua kaatua sohvanpohjalle kärsimään selkäkivuista ja kolotuksista, sillä oon huomannut että niin käy melko nopeasti tässä tilanteessa, mikäli en käytä kehoa ja pysy aktiivisena edes jollain tasolla!

Tää on johtanut siihen, että on ollut ihan huippua huomata mitä kaikkea voi oikeesti tehdä. Ulkona liikkuminen on ihan parasta ja mahdollisuuksia on (myös raskaana) vaikka mihin, kun vähän antaa luovuudelle tilaa! Nuo live-ohjaukset ovat antaneet energiaa ja saanut tehdä mistä tykkää eniten, eli ohjata jumppaa!

Monesti tuskaillaan että miten pääsee makeanhimosta eroon tai saisi balanssin myös ruokavalioon ja tähän pätee ihan sama asia. Ei kieltoja tai rajoituksia. Ennen kaikkea riittävästi ruokaa säännöllisin väliajoin ja oot jo todella pitkällä. Niin tylsää, mutta ainoa tapa jolla voi saada pitkäaikaisia tuloksia ja sen tilanteen, ettei tarvitse enää koskaan laihduttaa tai miettiä tällaisia asioita.

Omalla kohdalla ehdottomuudesta luopuminen ja tietynlainen armollisuus on tuonut just ne asiat mitä jahtasin niin pitkään. Mun vinkki onkin, että anna muutokselle mahdollisuus, äläkä pelkää kokeilla uusia juttuja.

Ja hei! Huikataan loppuun vielä, että tämän viikon live-ohjaukset ovat julki:

Spinningiin teen ainakin osittain uutta ohjelmaa, Bikini bootcampissa treenataan pakarat tulille ysärihittien tahdissa ja Bodyattackissa on uusi, ennen näkemätön ohjelma! Aika kova kattaus, vaikka itse sanonkin! 😀

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


SORTUMISTA JA RUOTUUN PALAAMISTA

27.12.2019
5

Tällä ja ensi viikolla tuhannet ihmiset palaavat takaisin ”ruotuun”. Joulu on taas tehnyt tehtävänsä, jolloin dieettien ja kuntokuurien kulta-aika kukoistaa. Olo on turvonnut ja housunkaulusta kiristää. Luultavasti heitit hanskat tiskiin jo loppusyksystä tai joulukuun alussa, sillä joulu tulee kuitenkin ja tammikuussa voi sitten palata ruotuun.

Monien ihmisten elämä on kahdessa vaiheessa elämistä, on ruotu ja sitten on sortuminen. Juhlapyhät korostavat näitä vaiheita eniten, sillä ajatus siitä että saa luvan kanssa mättää menemään ja korjata asia sitten myöhemmin, tuntuu hyvältä. Toiset jojoilevat näiden kahden vaiheiden välillä arjesta viikonloppuun, toiset pysyvät ruodussa jopa kuukausia putkeen ja saavat mielihyvää siitä, että suorittavat täydelliseksi miellettyjä elintapojaan. Joku tätä hyvinvoinniksikin kutsuu.

kuva vuodelta 2015

Kaiken tämän takana on toivo siitä, että voisi olla tyytyväinen itseensä. Omaan kehoonsa. Päästä eroon tukalasta tunteesta, joka painaa eniten henkisellä tasolla. Nyt minä onnistun! Palaan vihdoinkin ruotuun ja teen kaiken kuten kuuluu! Tällä kertaa jaksatkin ehkä kuukauden tai pari. Pääset tavoitteeseen ja siitä se lipsuminen taas alkaa. Pikkuhiljaa. Treenikerrat vähenevät, herkkuillat lisääntyvät ja mietit, että no maanantaina otan itseäni niskasta kiinni. Onnistuinhan viimeksikin, teen vain täysin samalla tavalla. Toukokuun lopussa heräät siihen, että olet samassa tilanteessa kuin joulun jälkeen ja uudet challenget ja dieetit lävähtävät verkkokalvoille instagramia selatessa. Ei kai tässä auta, kun repästä itsensä ruotuun, koska kesä tulee.

Tällainen elämä on hyvin voimia vievää ja raskasta. Negatiivisuus kasvaa parhaiten juuri tällaisessa tyytymättömyyden ympäristössä. Negatiivisuus valtaa mielen ja altistaa siihen, että jälleen kerran annetaan periksi, koska ei tästä tuu yhtään mitään. Miten tästä pääsee pois niin että voisi elää normaalia elämää ja olla tyytyväinen itseensä?

Vuodelta 2014. Mullakin oli tapana aina aloittaa jokin kuuri tai juttu vuoden alussa ja syksyllä.

Siinä varsin hyvä kysymys. Sen verran voin sanoa, että ei ainakaan sillä tavalla, että teet kaiken juuri samalla tavalla, mikä on johtanut sinut tähän pisteeseen. Uuden dieetin, valmennuksen tai kuntokuurin aloittaminen johtaa juuri siihen samaan tilanteeseen, missä olet nyt. Itsensä rankaisu kolmen päivän joulunvietosta on juuri se mitä ei kannata tehdä. Älä palaa ruotuun, äläkä kutsu normaalia elämää sortumiseksi. Voit olla paremmassa kunnossa kuin ikinä aloittamatta enää yhtäkään laihdutuskuuria.

Asioita voi muuttaa ja uusia elämäntapoja ottaa mukaan rutiineihin. En suosittele, että aloitetaan jotain, koska yleensä se tarkoittaa että se myös loppuu. Liiku siksi, että voit ja pystyt. Liiku sillä tyylillä josta pidät ja josta tiedät tulevan hyvä olo.

Älä aseta rimaa liian korkealle, sillä jokainen hyvä valinta on kotiin päin. Jos haluat muutosta, älä odota ensi viikon keskiviikkoon, älä  edes maanantaihin, vaan tee jotain muutoksen eteen nyt heti. Vaikka olisit syönyt jo tänään suklaata, voit silti tehdä terveellisen lounaan. Vaikka olisit maannut viimeiset kaksi päivää sohvalla, 20 minuutin kävelylenkki riittää alkuun. Vaikka tiedät että uuden vuoden vietossa tulee syötyä taas enemmän, voit silti nyt jo syödä myös terveellisiä annoksia ja liikkua.

Avain tasapainoon ja hyvään oloon on siinä ettei aseteta liian jyrkkiä rajoja ja sääntöjä. Asioita ei tarvitse tehdä täydellisesti tai ei ollenkaan. Kannattaa kokeilla, lopputulos voi olla mieleinen. 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook

 


MILLAINEN ON MUN RENTO OTE ELÄMÄÄN?

17.11.2019
2

Tällä viikolla tuli puhuttua jo aiemmin tasapainosta täällä blogissa. Jaoin myös Instagramin tarinaosiossa painolukemani ja kuvan, jossa kerroin kuinka rennompi ote elämään on saanut aikaan se, että keho toimii ihanteellisesti ja painokin on vain tippunut sitä mukaa mitä vähemmän kieltoja ja sääntöjä mulla on. Enkä nyt tarkoita, että painon putoaminen olisi aina jokin hyvinvoinnin merkki. Lähinnä sitä, että silloin kun sitä on yrittänyt pudottaa painoa / polttaa flässää keinolla millä hyvänsä niin eipä ole tippunut, ainakaan kovin helpolla!

Olen saanut yllättävän paljon viestejä IG:n puolella ja selkeästi tämä aihe herätti paljon keskustelua. Keskustelu on ollut positiivista, eli ei missään nimessä mitään huonoa. Lähinnä erilaisia ajatuksia stressistä ja esimerkiksi rennosti ottamisesta. Moni oli nimittäin sitä mieltä, että heidän kohdallaan rennompi vaihe on nimenomaan saanut aikaiseksi painon nousemisen ja huonommat elämäntavat. Osa taas oli kanssani täysin samoilla linjoilla ja kokenut saman. Tasapaino on vähän kulunut ja kliseinen sana, mutta en keksi parempaakaan niin pahoittelut, että sitä tulee viljeltyä erityisen paljon.

Mitä se rento ote elämään ja esimerkiksi ruokailuun sitten tarkoittaa? Rehellisesti sanottuna, jos olisin lukenut tällaisen ajatuksen vuosia sitten, olisin sanonut että pyh ja pah, ei pidä paikkaansa, ainakaan mun kohdalla. Se, että voin syödä mitä haluan olisi mahdollisesti tarkottanut ähkyyn vetämistä ja kaiken kielletyn syömistä. Ja täytyy myöntää, että kun päätin tietoisesti lopettaa kieltolistat, vei sen jälkeen vielä paljon aikaa ennen kuin pääsin tähän tilanteeseen. Jos on kokenut haasteita ravinnon tai treenaamisen kanssa, ei tällainen ajattelutyyli toimikkaan välittömästi, sillä mieli pitäisi olla tasapainossa ja suhtautuminen syömiseen tai liikkumiseen normaalia.

Sain tosi paljon viestejä koskien juuri sitä, että oma tekeminen on tavallaan jojoilua, ensin dietataan ja sitten lopetetaan ja sitten taas dietataan ja tuntuu ettei millään pääse sinne minne tahtoo. Haluttaisiin lopettaa tämä kierre, mutta ei tiedetä miten, sillä kontrollista irrottaminen pelottaa ja tarkoittaa monille sitä, että mennäänkin siihen toiseen ääripäähän, syödään ja lihotaan. Tämä on juuri se liiallisen kontrolloinnin oire, mennään aina ääripäihin. On vaikea nähdä, että siinä välimaastossakin voi elää ja siellä on usein paljon mukavampaa.

Kun sanon, että oon löytänyt tasapainon ja otan nykyään rennommin, ei se tarkoita, että makaisin sohvalla vedellen herkkuja. Se tarkoittaa lähinnä sitä, etten stressaa asioista tai siitä mitä söin tai en. En suorita liikuntaa tai elämää, tai jos huomaan, että hommassa maistuu taas suorittamisen maku, painan jarrua. Mulla on edelleen rutiinit, syön terveellisesti koska se tulee automaationa, treenaan paljon työn kautta ja niin edelleen. Niin kliseiseltä kuin tämäkin kuulostaa, pyrin tekemään niin liikunnan kuin ravinnonkin osalta asioita joista tulee hyvä olo. Okei, treenille lähteminen ei aina tunnu etukäteen parhaalta idealta, mutta jälkeenpäin aina. Jos treeniä taas tekee liiaksi, laimentaa se myös niitä hyvän olon fiiliksiä jossain vaiheessa. Jos treeniä vain suorittaa aina jonkun ulkoisen motivaattorin kautta (ulkonäkö,kalorit, laihtuminen) on todella vaikeaa löytää pysyvää suhdetta liikuntaan.

Se, että ei ole mitään sääntöjä mitä pitäisi tehdä ja suorittaa aiheuttaa ainakin omalla kohdalla yleensä sen, että sitä saakin aikaiseksi kaikenlaista kun teen juttuja, jotka on mielekkäitä. Kun päästää irti kieltolistoista, ruoka ei pyöri enää mielessä jatkuvasti, eikä ajattele, että sitten kun on se ja se päivä, syön sitä ja tätä ja tota. Voit syödä sen suklaapatukan heti jos haluat, mutta useimmiten mun ei enää edes tee mieli mitään erikoista. Toki välillä tekee ja silloin syön tai leivon jotain hyvää! Se, että ottaa rennommin ei kuitenkaan tarkoita ettei olisi mitään rutiineja tai ”sääntöjä”. Sääntö on ehkä vähän hölmö sana, mutta mulla on ainakin asioita joihin pyrin ja joiden eteen joudun hieman tsempata välillä, mutta tiedän että niiden tekeminen tekee mulle pitkällä juoksulla hyvää. (esim. uni, vihannekset, arkiliikunta)

Aiemmin jos mulla oli herkkupäivä oli kaikki oltava viimeisen päälle täydellistä, en syönyt mitään mikä ei ollut mun lemppariherkkua, koska en halunnut tuhlata nautintoa siihen. Usein tulikin ostettua ihan liikaa kaikkea mättöä kotiin, koska piti olla lempikarkit, lempijäätelöt ja niin edelleen. Tämä on mielestäni juuri ääripää-ajattelua, että nyt vedetään kunnolla kun kerta saa.

Nykyään en varaa mitään, koska herkkupäivä. Jos tekee mieli jotain, niin usein kaapista löytyy jotain tai sitten käy hakemassa sen jutun. Kun mikään ei ole rajoitettua, vaikka siihen tiettyyn päivään, ei tarvitse mättää kaikkea mahdollista yhden päivän aikana, koska huomenna ei enää saa ja nyt on pakko nauttia.

Tähän liittyen asia jota oon miettinyt viime aikoina. Tuolla somessa kun pyörii niin ei voi olla törmäämättä ties mihin super-dieettiin ja haasteeseen, joiden aikana pyritään tiputtamaan kiloja ja rasvaa mahdollisimman paljon. Tietääkseni tällaiset tempaukset ovat edelleen hyvin suosittuja ja keräävät jatkuvasti hurjan määrän osanottajia. Moni minuunkin yhteyttä ottanut oli tavallaan joutunut juuri tällaiseen kierteeseen. Oli vedetty jokin tiukka supersetti ja paino oli tullut alas, kuurin jälkeen oli taas tehnyt mieli kaikkea sitä mikä oli ollut kiellettyä kauan ja hetken kuluttua oltiin lähtöpisteessä. No, ei muuta kuin sama kuuri alusta, sehän toimi edelliselläkin kerralla. Tämän kun toistaa tarpeeksi monta kertaa, ei kohta sama dieetti enää toimi, vaan tarvitaan rajumpia otteita ja soppa onkin valmis.

Jotenkin surullista, että on niin paljon ihmisiä, jotka jatkuvasti kokevat, että pitää vetää joku kuuri toisensa perään. Elämä on yhtä valmennuksilla menoa ja tavoitteeseen pyrkimistä. Tavoitteet eivät ole huonoja ja tällaiset haasteet voivat olla myös hyviä ponnahduslautoja parempiin tapoihin, mutta siltikin mietin, että onko tämä mennyt kuitenkin liian pitkälle jo, vai elänkö itse sellaisessa ympäristössä missä vain näen tätä aivan liikaa? Tämä mielipide ei tarkoita sitä, että kaikki kyseinen toiminta olisi huonoa, kaikissa asioissa on puolensa ja epäkohtansa. Yhtä suuri ongelma on nimittäin myös ihmisten ylipaino, terveysongelmat ja liikkumattomuus.

Onko elämän perin tarkoitus tavoitella kokoajan parempaa ulkomuotoa ja mahdollista hyväksyntää sitä kautta. Ja kaikista tärkein, vaatiiko se hyvä kunto edes mitään noin kurinalaista rykäisyä? Eikö tuo diettaamisen suuri tarve kerro siitä, että ne edellisetkään kuurit eivät kuitenkaan tuoneet sitä pysyvää tyytyväisyyttä? Tuleeko tyytyväisyys lopulta ikinä sitä kautta, että yrittää muokata itseään ulkoisesti jotain tavoitetta kohti? Mulle ei ainakaan tuonut.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että se tuo mielihyvää kun onnistuu ja pystyy johonkin joka vaati ponnisteluja. Se saa mielen uskomaan, että se tulee aina vaatimaan ponnisteluja, eikä muuta keinoa ole. Nykyään joka paikassa puhutaan tavoitteiden jahtaamisesta ja aina pitäisi olla jokin päämäärä mitä kohti menee. Omakohtainen mielipide on, että tällainenkin on tavallaan ahdistavaa, koska aina ei ole mitään haaveita tai tavoitteita joita haluaa saavuttaa ja silloin on sellanen fiilis, että pitäisi olla. Eikö joskus tai aika useinkin vois vaan olla täysin tyytyväinen nykyhetkeen ja nauttia siitä?

Jos haluaa muutosta on tehtävä tietoinen päätös siitä, että muuttaa tapojaan. Toistamalla samaa, saa aina saman lopputuloksen. Tiedän myös, että nämä asiat ovat monille ihmisille itsestäänselvyyksiä, mutta ne jotka tietää, tietää. 😀

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


« Vanhemmat