MILLAINEN ON MUN RENTO OTE ELÄMÄÄN?

Tällä viikolla tuli puhuttua jo aiemmin tasapainosta täällä blogissa. Jaoin myös Instagramin tarinaosiossa painolukemani ja kuvan, jossa kerroin kuinka rennompi ote elämään on saanut aikaan se, että keho toimii ihanteellisesti ja painokin on vain tippunut sitä mukaa mitä vähemmän kieltoja ja sääntöjä mulla on. Enkä nyt tarkoita, että painon putoaminen olisi aina jokin hyvinvoinnin merkki. Lähinnä sitä, että silloin kun sitä on yrittänyt pudottaa painoa / polttaa flässää keinolla millä hyvänsä niin eipä ole tippunut, ainakaan kovin helpolla!

Olen saanut yllättävän paljon viestejä IG:n puolella ja selkeästi tämä aihe herätti paljon keskustelua. Keskustelu on ollut positiivista, eli ei missään nimessä mitään huonoa. Lähinnä erilaisia ajatuksia stressistä ja esimerkiksi rennosti ottamisesta. Moni oli nimittäin sitä mieltä, että heidän kohdallaan rennompi vaihe on nimenomaan saanut aikaiseksi painon nousemisen ja huonommat elämäntavat. Osa taas oli kanssani täysin samoilla linjoilla ja kokenut saman. Tasapaino on vähän kulunut ja kliseinen sana, mutta en keksi parempaakaan niin pahoittelut, että sitä tulee viljeltyä erityisen paljon.

Mitä se rento ote elämään ja esimerkiksi ruokailuun sitten tarkoittaa? Rehellisesti sanottuna, jos olisin lukenut tällaisen ajatuksen vuosia sitten, olisin sanonut että pyh ja pah, ei pidä paikkaansa, ainakaan mun kohdalla. Se, että voin syödä mitä haluan olisi mahdollisesti tarkottanut ähkyyn vetämistä ja kaiken kielletyn syömistä. Ja täytyy myöntää, että kun päätin tietoisesti lopettaa kieltolistat, vei sen jälkeen vielä paljon aikaa ennen kuin pääsin tähän tilanteeseen. Jos on kokenut haasteita ravinnon tai treenaamisen kanssa, ei tällainen ajattelutyyli toimikkaan välittömästi, sillä mieli pitäisi olla tasapainossa ja suhtautuminen syömiseen tai liikkumiseen normaalia.

Sain tosi paljon viestejä koskien juuri sitä, että oma tekeminen on tavallaan jojoilua, ensin dietataan ja sitten lopetetaan ja sitten taas dietataan ja tuntuu ettei millään pääse sinne minne tahtoo. Haluttaisiin lopettaa tämä kierre, mutta ei tiedetä miten, sillä kontrollista irrottaminen pelottaa ja tarkoittaa monille sitä, että mennäänkin siihen toiseen ääripäähän, syödään ja lihotaan. Tämä on juuri se liiallisen kontrolloinnin oire, mennään aina ääripäihin. On vaikea nähdä, että siinä välimaastossakin voi elää ja siellä on usein paljon mukavampaa.

Kun sanon, että oon löytänyt tasapainon ja otan nykyään rennommin, ei se tarkoita, että makaisin sohvalla vedellen herkkuja. Se tarkoittaa lähinnä sitä, etten stressaa asioista tai siitä mitä söin tai en. En suorita liikuntaa tai elämää, tai jos huomaan, että hommassa maistuu taas suorittamisen maku, painan jarrua. Mulla on edelleen rutiinit, syön terveellisesti koska se tulee automaationa, treenaan paljon työn kautta ja niin edelleen. Niin kliseiseltä kuin tämäkin kuulostaa, pyrin tekemään niin liikunnan kuin ravinnonkin osalta asioita joista tulee hyvä olo. Okei, treenille lähteminen ei aina tunnu etukäteen parhaalta idealta, mutta jälkeenpäin aina. Jos treeniä taas tekee liiaksi, laimentaa se myös niitä hyvän olon fiiliksiä jossain vaiheessa. Jos treeniä vain suorittaa aina jonkun ulkoisen motivaattorin kautta (ulkonäkö,kalorit, laihtuminen) on todella vaikeaa löytää pysyvää suhdetta liikuntaan.

Se, että ei ole mitään sääntöjä mitä pitäisi tehdä ja suorittaa aiheuttaa ainakin omalla kohdalla yleensä sen, että sitä saakin aikaiseksi kaikenlaista kun teen juttuja, jotka on mielekkäitä. Kun päästää irti kieltolistoista, ruoka ei pyöri enää mielessä jatkuvasti, eikä ajattele, että sitten kun on se ja se päivä, syön sitä ja tätä ja tota. Voit syödä sen suklaapatukan heti jos haluat, mutta useimmiten mun ei enää edes tee mieli mitään erikoista. Toki välillä tekee ja silloin syön tai leivon jotain hyvää! Se, että ottaa rennommin ei kuitenkaan tarkoita ettei olisi mitään rutiineja tai ”sääntöjä”. Sääntö on ehkä vähän hölmö sana, mutta mulla on ainakin asioita joihin pyrin ja joiden eteen joudun hieman tsempata välillä, mutta tiedän että niiden tekeminen tekee mulle pitkällä juoksulla hyvää. (esim. uni, vihannekset, arkiliikunta)

Aiemmin jos mulla oli herkkupäivä oli kaikki oltava viimeisen päälle täydellistä, en syönyt mitään mikä ei ollut mun lemppariherkkua, koska en halunnut tuhlata nautintoa siihen. Usein tulikin ostettua ihan liikaa kaikkea mättöä kotiin, koska piti olla lempikarkit, lempijäätelöt ja niin edelleen. Tämä on mielestäni juuri ääripää-ajattelua, että nyt vedetään kunnolla kun kerta saa.

Nykyään en varaa mitään, koska herkkupäivä. Jos tekee mieli jotain, niin usein kaapista löytyy jotain tai sitten käy hakemassa sen jutun. Kun mikään ei ole rajoitettua, vaikka siihen tiettyyn päivään, ei tarvitse mättää kaikkea mahdollista yhden päivän aikana, koska huomenna ei enää saa ja nyt on pakko nauttia.

Tähän liittyen asia jota oon miettinyt viime aikoina. Tuolla somessa kun pyörii niin ei voi olla törmäämättä ties mihin super-dieettiin ja haasteeseen, joiden aikana pyritään tiputtamaan kiloja ja rasvaa mahdollisimman paljon. Tietääkseni tällaiset tempaukset ovat edelleen hyvin suosittuja ja keräävät jatkuvasti hurjan määrän osanottajia. Moni minuunkin yhteyttä ottanut oli tavallaan joutunut juuri tällaiseen kierteeseen. Oli vedetty jokin tiukka supersetti ja paino oli tullut alas, kuurin jälkeen oli taas tehnyt mieli kaikkea sitä mikä oli ollut kiellettyä kauan ja hetken kuluttua oltiin lähtöpisteessä. No, ei muuta kuin sama kuuri alusta, sehän toimi edelliselläkin kerralla. Tämän kun toistaa tarpeeksi monta kertaa, ei kohta sama dieetti enää toimi, vaan tarvitaan rajumpia otteita ja soppa onkin valmis.

Jotenkin surullista, että on niin paljon ihmisiä, jotka jatkuvasti kokevat, että pitää vetää joku kuuri toisensa perään. Elämä on yhtä valmennuksilla menoa ja tavoitteeseen pyrkimistä. Tavoitteet eivät ole huonoja ja tällaiset haasteet voivat olla myös hyviä ponnahduslautoja parempiin tapoihin, mutta siltikin mietin, että onko tämä mennyt kuitenkin liian pitkälle jo, vai elänkö itse sellaisessa ympäristössä missä vain näen tätä aivan liikaa? Tämä mielipide ei tarkoita sitä, että kaikki kyseinen toiminta olisi huonoa, kaikissa asioissa on puolensa ja epäkohtansa. Yhtä suuri ongelma on nimittäin myös ihmisten ylipaino, terveysongelmat ja liikkumattomuus.

Onko elämän perin tarkoitus tavoitella kokoajan parempaa ulkomuotoa ja mahdollista hyväksyntää sitä kautta. Ja kaikista tärkein, vaatiiko se hyvä kunto edes mitään noin kurinalaista rykäisyä? Eikö tuo diettaamisen suuri tarve kerro siitä, että ne edellisetkään kuurit eivät kuitenkaan tuoneet sitä pysyvää tyytyväisyyttä? Tuleeko tyytyväisyys lopulta ikinä sitä kautta, että yrittää muokata itseään ulkoisesti jotain tavoitetta kohti? Mulle ei ainakaan tuonut.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että se tuo mielihyvää kun onnistuu ja pystyy johonkin joka vaati ponnisteluja. Se saa mielen uskomaan, että se tulee aina vaatimaan ponnisteluja, eikä muuta keinoa ole. Nykyään joka paikassa puhutaan tavoitteiden jahtaamisesta ja aina pitäisi olla jokin päämäärä mitä kohti menee. Omakohtainen mielipide on, että tällainenkin on tavallaan ahdistavaa, koska aina ei ole mitään haaveita tai tavoitteita joita haluaa saavuttaa ja silloin on sellanen fiilis, että pitäisi olla. Eikö joskus tai aika useinkin vois vaan olla täysin tyytyväinen nykyhetkeen ja nauttia siitä?

Jos haluaa muutosta on tehtävä tietoinen päätös siitä, että muuttaa tapojaan. Toistamalla samaa, saa aina saman lopputuloksen. Tiedän myös, että nämä asiat ovat monille ihmisille itsestäänselvyyksiä, mutta ne jotka tietää, tietää. :D

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


NETTIVALMENNUKSIEN KÄÄNTÖPUOLI

Asioilla on usein monta puolta. Vain harvasta asiasta voi sanoa, että se on täydellisen huono tai hyvä asia ja niin on myös nyt pinnalla olevan nettivalmennus-buumin laita. Tämä ala on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosien aikana ja tarjontaa on todella paljon. Laaja tarjonta tarkoittaa usein myös sitä, että laadullisesti vaihtelua on melko paljon. Toki kova kilpailu alalla on aiheuttanut myös positiivisessa mielessä sen, että monet online-valmennukset ovat todella laadukasta tavaraa nykyään ja lähes kaikille on tarjolla jotain ja vielä suhteellisen edulliseen hintaan. Positiivisia juttuja on paljon, mutta kääntöpuoli on siltikin olemassa.

Massa-valmennuksissa valmentaja ei kohtaa valmennettavaa, vaan ohjeet ovat samat kaikille. Toki yksilöllistä ohjeistusta saa tarvittaessa, mutta todellisuudessa valmentaja ei esimerkiksi tiedä millaisella tekniikalla asiakas tekee treenit tai minkälainen historia hänellä on ravinnon suhteen. Lisäksi monet valmennukset kestävät vain tietyn ajan, jonka jälkeen asiakas jää kuin tyhjän päälle – ellei osta seuravaa valmennusta ja siitä seuraavaa ja seuraavaa. Fitness-tähtien luomat kilpaurheilijoille tarkoitetut ohjelmat menevät tavallisille kuntoilijoille kuin kuumille kiville. Mitä tapahtuu kun vailla pohjaa oleva henkilö alkaa vetää pelkkiä super -ja triplasarjoja salilla ja syö saman verran kuin kisalavalle tähtäävä tyyppi? Edellä oleva esimerkki on oikeasti ihan todellisuutta ja jopa aika yleistä globaalilla tasolla.

Mulla on tällä hetkellä henkilökohtaisessa valmennuksessa henkilö, joka on käynyt kymmeniä massa-online-valmennuksia läpi. Hän on erittäin hyvä noudattamaan sääntöjä ja vetää valmennukset aina täydellisesti läpi, mutta kun ohjelma loppuu, loppuu myös treenit ja terveellisen ruokavalion noudattaminen. Homma kääntyy päälaelleen niin pitkäksi aikaa, että on pakko lähteä taas mukaan seuraavaan mega bikini booty diet challengeen ja sama ympyrä jatkuu ja jatkuu.

Tapasimme pari viikkoa sitten ja kysyin ketogeenisestä ruokavaliosta, jota hän oli kertonut noudattavansa. Vastaus oli, että joo se keto on ihan tosi hyvä, lähti -7 kg kuukaudessa. Kun keskustelemme syvemmin asiasta, ymmärrän että ei se niin tosi hyvä ollutkaan, sillä koko kuukausi oli yhtä taistelua ja kun dieetti loppui, homma repesi käsiin ja kilot palasivat takaisin. Minuun hän otti yhteyttä, koska nyt oli pakko saada treenit ja ruokavalio kuntoon. Kuntoon tarkoitti tässä tapauksessa, että olisin tehnyt uuden ruokavalion noudatettavaksi, sekä treeniohjelman, jolla kilot lähtisivät nopeasti.

Koska koko jojoilun syvin ongelma on juuri se, että vedetään täysillä tai ei ollenkaan, ei vastaus löydy uudesta dieetistä tai treeniohjelmasta. En siis nähnyt järkeväksi jatkaa ongelman kierrättämistä, vaan päätin tehdä ihan erilaisen lähestymistavan asiaan. Kysyin asiakkaaltani onko hän koskaan treenannut säännöllisesti, ilman että olisi ruokavaliolla ja kuten arvasin, vastaus oli ei. Todella monilla ihmisillä nämä asiat linkittyvät toisiinsa, jos et tee täydellisesti, et tee ollenkaan.

Se, että valmiita ohjeita, joilla luvataan kuu taivaalta on niin paljon ja helposti saatavilla, ei varsinaisesti auta tällaisia henkilöitä lainkaan. Tällaisille henkilöille helpoin vaihe on se, kun kaikkeen on olemassa säännöt ja niitä pitää vain noudattaa. Kyseinen asiakkaani kokee esimerkiksi todella haastavana syödä terveellisesti ilman, että olen antanut hänelle ruokien tarkkoja grammamääriä. Homma täytyykin lähteä purkamaan ihan eri suunnasta, yksi asia kerrallaan. Ensimmäinen ohje oli ihan vaan syödä viidesti päivässä jotain. Tyypillinen jojoilijan oire on nimittäin hyvin usein todella niukka ruokavalio ja aterioiden skippaaminen siihen saakka, että lähtee keulimaan ja kunnolla.

Jos tunnistat itsesi esimerkiksi jatkuvasta jojoilusta ja diettaamisesta, kannattaa muistaa aina, että jos on yrittänyt jo 20 kertaa erilaisilla erikoisruokavaliolla tai dieeteillä onnistumatta, se seuraava hitti-ruokavalio tai mega-valmennus tuskin on vastaus ongelmaasi. Ongelma ei luultavasti ole huonoissa ohjelmissa tai heikossa itsekurissa. Ongelma on usein liian mustavalkoisessa ajatustyylissä, siinä että asiat aina tehdään 100% ja jos tulee pienikin moka, homma kaatuu saman tien. Monet hakevat myös tietynlaista jännitystä elämään muuttamalla kaiken kertaheitolla. Uusi trendikäs ruokavalio voi kuulostaa jännittävältä, mutta parin viikon kuluttua liian rajoittunut systeemi on aivan yhtä tylsää kuin se edellinenkin.

Tasapaino perustuu hyviin valintoihin, mielekkääseen liikkumiseen ja siihen, että välillä tehdään myös huonoja valintoja. Kukaan ei jaksaa suorittaa elämää täydellisesti 24/7. Omakohtainen kokemus on se, että juuri kontrastit tuovat esimerkiksi motivaation syödä terveellisesti ja liikkua. Välillä syön ihan muita juttuja ja pötkötän päivän tekemättä yhtään mitään ja pian onkin kaipuu tuttujen rutiinien pariin.

Joskus se ostettu ruokavalio tai treeniohjelma voi antaa tarvittavan potkun kohti parempia valintoja, mutta jatkuva diettaaminen tai jojoilu on hyvin harvoin tie onneen.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


MITEN RENTOUS RAVINNON JA LIIKUNNAN SUHTEEN ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

Musta tuntuu, että elämä on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä. Sitä on käynyt läpi kaikenlaisia vaiheita ja asioiden tärkeysjärjestys on myös luonnollisesti muuttunut paljon vuosien aikana. Oon kirjoitellut paljon tasapainosta ja siitä miten vaikeeta se joskus on. Mun haasteet ovat olleet joustavuuden ja balanssin löytäminen urheilun ja elämän välillä. Kilpaurheilutausta jättää helposti sellaisen ajatusmaailman, että urheilua ja urheilullista elämäntapaa tulee suoritettua hyvinkin vakavasti, vaikka ei enää tarvisi.

Mulla on ollut ongelmia minäkuvan suhteen ja pitkään kuvittelin, että olemalla jatkuvasti paremmassa kunnossa tämä ongelma ratkeaisi. Todellisuudessahan se menee useimmiten niin, että lopulta mikään ei enää riitä. On hullua, miten mieli voi huijata näkemään itsensä huonommassa valossa kuin todellisuudessa on. Jossain vaiheessa tilanne oli se, että yritin niin kovaa, että kroppa meni vain jumiin. Psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa paljon myös fyysiseen hyvinvointiin ja omalla kohdalla on monesti käynyt niin, että liika stressi on vain saanut kehon voimaan huonommin.

Mulle on kuitenkin tässä vuosien saatossa käynyt niin, että nuo ulkoiset asiat ovat pikku hiljaa menettäneet merkitystään. En saa enää kiksejä siitä, että oon pari kuukautta jollain kiristelydieetillä ja pääsen hyvään kondikseen. Tai että jatkuvasti yritän keksiä haasteita ja saavuttaa urheilun osalta jotain. Kun jokin asia on oikeasti tärkeä, on helppoa saada tuloksia sen suhteen. Multa aina kysyttiin, miten mulla on niin hyvä itsekuri ja se johtuu siitä, että halusin niitä asioita, siksi.

Kuten oon sanonut useasti, kaikenlaista on kivaa haluta, mutta samaan aikaan monien ihmisten haluamiset vaihtaa kohdettaan harva se viikko. Silloin on ehkä turhaa odottaa motivaation pysymistä pitkään. Voin kertoa, että jos nyt päättäisin alkaa jollekin dieetille, jaksaisin luultavasti viikon tai pari, koska en koe että sen tuomat olisivat niin tärkeitä että jaksaisin luopua kivoista jutuista. (lue:ruuasta :D)

Mitä joustavuus ja tasapaino on tuonut mun elämään? Paremman minäkuvan. On hassua, että kun päätin lopettaa jatkuvan paremman kehon havittelun, olinkin yhtäkkiä täysin tyytyväinen siihen millainen olen. Tämä on taas johtanut siihen, ettei mulla ole tarvetta yrittää olla parempi. Edelleen on huonoja päiviä ja hetkiä kun mietin, että pitäiskö tässä nyt vetää joku herkkulakko ja vähän siistiä elämäntapoja, mutta usein nuo katoavat yhtä nopeasti kuin tulevatkin. Enkä tarkoita, että herkkulakossa, diettaamisessa tai tavoitteissa olisi jotain pahaa, omalla kohdalla on vain sellainen vaihe, etten tarvitse mitään sellaista, ainakaan tällä hetkellä.

Tällä hetkellä nautin todella paljon liikkumisesta! Se on aina ollut mun henkireikä ja päivien ilo, mutta välillä liika suorittaminen saa urheilunkin maistumaan puulta. Viimeisimpänä päätöksenä päätin lopettaa kaiken pakollisen ja tehdä vain asioita joita haluan. Oli ehkä paras päätös ikinä. Treeni tuntuu hyvältä, enkä ole viime aikoina lähtenyt kertaakaan ohjaamaan jumppaa tai muutakaan liikuntaa sellaisella fiiliksellä ettei huvittaisi.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook