MILLAINEN ON MUN RENTO OTE ELÄMÄÄN?

Tällä viikolla tuli puhuttua jo aiemmin tasapainosta täällä blogissa. Jaoin myös Instagramin tarinaosiossa painolukemani ja kuvan, jossa kerroin kuinka rennompi ote elämään on saanut aikaan se, että keho toimii ihanteellisesti ja painokin on vain tippunut sitä mukaa mitä vähemmän kieltoja ja sääntöjä mulla on. Enkä nyt tarkoita, että painon putoaminen olisi aina jokin hyvinvoinnin merkki. Lähinnä sitä, että silloin kun sitä on yrittänyt pudottaa painoa / polttaa flässää keinolla millä hyvänsä niin eipä ole tippunut, ainakaan kovin helpolla!

Olen saanut yllättävän paljon viestejä IG:n puolella ja selkeästi tämä aihe herätti paljon keskustelua. Keskustelu on ollut positiivista, eli ei missään nimessä mitään huonoa. Lähinnä erilaisia ajatuksia stressistä ja esimerkiksi rennosti ottamisesta. Moni oli nimittäin sitä mieltä, että heidän kohdallaan rennompi vaihe on nimenomaan saanut aikaiseksi painon nousemisen ja huonommat elämäntavat. Osa taas oli kanssani täysin samoilla linjoilla ja kokenut saman. Tasapaino on vähän kulunut ja kliseinen sana, mutta en keksi parempaakaan niin pahoittelut, että sitä tulee viljeltyä erityisen paljon.

Mitä se rento ote elämään ja esimerkiksi ruokailuun sitten tarkoittaa? Rehellisesti sanottuna, jos olisin lukenut tällaisen ajatuksen vuosia sitten, olisin sanonut että pyh ja pah, ei pidä paikkaansa, ainakaan mun kohdalla. Se, että voin syödä mitä haluan olisi mahdollisesti tarkottanut ähkyyn vetämistä ja kaiken kielletyn syömistä. Ja täytyy myöntää, että kun päätin tietoisesti lopettaa kieltolistat, vei sen jälkeen vielä paljon aikaa ennen kuin pääsin tähän tilanteeseen. Jos on kokenut haasteita ravinnon tai treenaamisen kanssa, ei tällainen ajattelutyyli toimikkaan välittömästi, sillä mieli pitäisi olla tasapainossa ja suhtautuminen syömiseen tai liikkumiseen normaalia.

Sain tosi paljon viestejä koskien juuri sitä, että oma tekeminen on tavallaan jojoilua, ensin dietataan ja sitten lopetetaan ja sitten taas dietataan ja tuntuu ettei millään pääse sinne minne tahtoo. Haluttaisiin lopettaa tämä kierre, mutta ei tiedetä miten, sillä kontrollista irrottaminen pelottaa ja tarkoittaa monille sitä, että mennäänkin siihen toiseen ääripäähän, syödään ja lihotaan. Tämä on juuri se liiallisen kontrolloinnin oire, mennään aina ääripäihin. On vaikea nähdä, että siinä välimaastossakin voi elää ja siellä on usein paljon mukavampaa.

Kun sanon, että oon löytänyt tasapainon ja otan nykyään rennommin, ei se tarkoita, että makaisin sohvalla vedellen herkkuja. Se tarkoittaa lähinnä sitä, etten stressaa asioista tai siitä mitä söin tai en. En suorita liikuntaa tai elämää, tai jos huomaan, että hommassa maistuu taas suorittamisen maku, painan jarrua. Mulla on edelleen rutiinit, syön terveellisesti koska se tulee automaationa, treenaan paljon työn kautta ja niin edelleen. Niin kliseiseltä kuin tämäkin kuulostaa, pyrin tekemään niin liikunnan kuin ravinnonkin osalta asioita joista tulee hyvä olo. Okei, treenille lähteminen ei aina tunnu etukäteen parhaalta idealta, mutta jälkeenpäin aina. Jos treeniä taas tekee liiaksi, laimentaa se myös niitä hyvän olon fiiliksiä jossain vaiheessa. Jos treeniä vain suorittaa aina jonkun ulkoisen motivaattorin kautta (ulkonäkö,kalorit, laihtuminen) on todella vaikeaa löytää pysyvää suhdetta liikuntaan.

Se, että ei ole mitään sääntöjä mitä pitäisi tehdä ja suorittaa aiheuttaa ainakin omalla kohdalla yleensä sen, että sitä saakin aikaiseksi kaikenlaista kun teen juttuja, jotka on mielekkäitä. Kun päästää irti kieltolistoista, ruoka ei pyöri enää mielessä jatkuvasti, eikä ajattele, että sitten kun on se ja se päivä, syön sitä ja tätä ja tota. Voit syödä sen suklaapatukan heti jos haluat, mutta useimmiten mun ei enää edes tee mieli mitään erikoista. Toki välillä tekee ja silloin syön tai leivon jotain hyvää! Se, että ottaa rennommin ei kuitenkaan tarkoita ettei olisi mitään rutiineja tai ”sääntöjä”. Sääntö on ehkä vähän hölmö sana, mutta mulla on ainakin asioita joihin pyrin ja joiden eteen joudun hieman tsempata välillä, mutta tiedän että niiden tekeminen tekee mulle pitkällä juoksulla hyvää. (esim. uni, vihannekset, arkiliikunta)

Aiemmin jos mulla oli herkkupäivä oli kaikki oltava viimeisen päälle täydellistä, en syönyt mitään mikä ei ollut mun lemppariherkkua, koska en halunnut tuhlata nautintoa siihen. Usein tulikin ostettua ihan liikaa kaikkea mättöä kotiin, koska piti olla lempikarkit, lempijäätelöt ja niin edelleen. Tämä on mielestäni juuri ääripää-ajattelua, että nyt vedetään kunnolla kun kerta saa.

Nykyään en varaa mitään, koska herkkupäivä. Jos tekee mieli jotain, niin usein kaapista löytyy jotain tai sitten käy hakemassa sen jutun. Kun mikään ei ole rajoitettua, vaikka siihen tiettyyn päivään, ei tarvitse mättää kaikkea mahdollista yhden päivän aikana, koska huomenna ei enää saa ja nyt on pakko nauttia.

Tähän liittyen asia jota oon miettinyt viime aikoina. Tuolla somessa kun pyörii niin ei voi olla törmäämättä ties mihin super-dieettiin ja haasteeseen, joiden aikana pyritään tiputtamaan kiloja ja rasvaa mahdollisimman paljon. Tietääkseni tällaiset tempaukset ovat edelleen hyvin suosittuja ja keräävät jatkuvasti hurjan määrän osanottajia. Moni minuunkin yhteyttä ottanut oli tavallaan joutunut juuri tällaiseen kierteeseen. Oli vedetty jokin tiukka supersetti ja paino oli tullut alas, kuurin jälkeen oli taas tehnyt mieli kaikkea sitä mikä oli ollut kiellettyä kauan ja hetken kuluttua oltiin lähtöpisteessä. No, ei muuta kuin sama kuuri alusta, sehän toimi edelliselläkin kerralla. Tämän kun toistaa tarpeeksi monta kertaa, ei kohta sama dieetti enää toimi, vaan tarvitaan rajumpia otteita ja soppa onkin valmis.

Jotenkin surullista, että on niin paljon ihmisiä, jotka jatkuvasti kokevat, että pitää vetää joku kuuri toisensa perään. Elämä on yhtä valmennuksilla menoa ja tavoitteeseen pyrkimistä. Tavoitteet eivät ole huonoja ja tällaiset haasteet voivat olla myös hyviä ponnahduslautoja parempiin tapoihin, mutta siltikin mietin, että onko tämä mennyt kuitenkin liian pitkälle jo, vai elänkö itse sellaisessa ympäristössä missä vain näen tätä aivan liikaa? Tämä mielipide ei tarkoita sitä, että kaikki kyseinen toiminta olisi huonoa, kaikissa asioissa on puolensa ja epäkohtansa. Yhtä suuri ongelma on nimittäin myös ihmisten ylipaino, terveysongelmat ja liikkumattomuus.

Onko elämän perin tarkoitus tavoitella kokoajan parempaa ulkomuotoa ja mahdollista hyväksyntää sitä kautta. Ja kaikista tärkein, vaatiiko se hyvä kunto edes mitään noin kurinalaista rykäisyä? Eikö tuo diettaamisen suuri tarve kerro siitä, että ne edellisetkään kuurit eivät kuitenkaan tuoneet sitä pysyvää tyytyväisyyttä? Tuleeko tyytyväisyys lopulta ikinä sitä kautta, että yrittää muokata itseään ulkoisesti jotain tavoitetta kohti? Mulle ei ainakaan tuonut.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että se tuo mielihyvää kun onnistuu ja pystyy johonkin joka vaati ponnisteluja. Se saa mielen uskomaan, että se tulee aina vaatimaan ponnisteluja, eikä muuta keinoa ole. Nykyään joka paikassa puhutaan tavoitteiden jahtaamisesta ja aina pitäisi olla jokin päämäärä mitä kohti menee. Omakohtainen mielipide on, että tällainenkin on tavallaan ahdistavaa, koska aina ei ole mitään haaveita tai tavoitteita joita haluaa saavuttaa ja silloin on sellanen fiilis, että pitäisi olla. Eikö joskus tai aika useinkin vois vaan olla täysin tyytyväinen nykyhetkeen ja nauttia siitä?

Jos haluaa muutosta on tehtävä tietoinen päätös siitä, että muuttaa tapojaan. Toistamalla samaa, saa aina saman lopputuloksen. Tiedän myös, että nämä asiat ovat monille ihmisille itsestäänselvyyksiä, mutta ne jotka tietää, tietää. :D

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


REALITY CHECK – ASIAT JOITA EI SOMESSA NÄE

Somesta ja sen vaikutuksista kirjoitetaan paljon ja itselle tämä on aina mielenkiintoinen aihe, sillä työskentelen myös somessa. Musta tuntuu, että sosiaalinen media vaikuttaa meihin kokoajan enemmän ja enemmän, eikä aina vain positiivisesti.

Muutamia vuosia sitten mua nauratti, kun jotkut ihmiset pohtivat ja stressasivat ihan hirveästi sitä mistä kukin tykkää somessa. Mietittiin kuka tykkää omista kuvista ja minkä takia joku ei tykkää. Mulle tykkäämiset eivät olleet mitenkään ”big deal” enkä ajatellut kovinkaan paljon millaista sisältöä pitäisi tai kannattaisi postata esimerkiksi instagramiin. Tänä päivänä asiat ovat kuitenkin eri tavalla. Sosiaalinen media vaikuttaa ihan hirveästi meidän elämään, ajatuksiin, tuntemuksiin ja fiilikseen.

Monesti syytetään somea ja mediaa sen luomista paineista, mutta harvoin ajatellaan, että me itse vaikutetaan ihan hirveästi siihen, millaiset asiat ovat pinnalla ja millaiset kuvat ovat suosittuja. Niillä tykkäämisillä ja tykkäämättä jättämisillä on nimittäin suuri merkitys tähän kaikkeen.

On ihan selvää, että tietynlaiset julkaisut keräävät helpommin huomiota. Mun alalla ne ovat kehosta tai pakaroista otetut vähäpukeiset kuvat. Vähäpukeiset kuvat ovat ylipäätään nykypäivänä ihan normikauraa, eikä ole mitenkään erikoista että jengi postailee pikkarikuvia someen. :D Jotenkin ihan älytöntä, mutta kai silti nykypäivää. Suositut tilit ja kuvat määrittävät paljon sitä mitä iskeytyy meidän verkkokalvoille ja edesauttaa sitä, mitä ihmiset tuottavat tileillään. Tämä on siis oravanpyörä jota kannattaa itsekin miettiä. Sun toiminta on myös tavallaan äänestämistä sen eteen mitä siellä somessa näkyy ja menestyy.

Paljon puhutaan siitä, ettei some ole todellisuus, mutta siltikin on vaikea ymmärtää mitä kaikkea niiden kuvien takana tai niiden lisäksi tapahtuu. On ihan luonnollista jakaa hyviä ja kivoja asioita ja jättää ne tylsät, negatiivisemmat asiat julkaisematta. Aloin miettiä myös omaa some-käyttäytymistäni ja tässä on esimerkiksi ihan tavallisen lauantain tarina kuvina:

Mielikuva: Aikaisin aamusta muokkailen spinning-tunnin listaa ja lähden hyvillä fiiliksillä ohjaamaan tuntia! Tunnin jälkeen syön pari sisun uutta suolasalmiakkia, kurvaan lidlin kautta hakemassa kauraleipiä.

Todellisuus: Nukun todella huonosti, jonka vuoksi herään aikaisin ja tämän vuoksi mulla on aikaa muokata spinningin listaa. Väsy painaa ja olo on hieman puolikuntoinen, mutta lähden silti töihin. Jumppa sujuu hyvin, mutta ääni lähti melkein kokonaan ja olo on hieman voimaton.

Löydän autosta viime viikonloppuna ostetut sisut, jotka olivat todella hyviä. En syö yhtäkään, mutta nappaan kuvan tarinaan. Päätän hakea Lidlistä kauraleipiä, koska aamupala jäi kokonaan syömättä aamulla. Kaupasta kiirellä kotiin, sillä päivällä on ohjelmaa ja mulla paljon tekemistä tätä ennen.

Mielikuva: Lauantain kunniaksi kokkailen herkullista pizzaa, ulkoilen ja olen kaverin synttäreillä!

Todellisuus: Järjestämme kaverille yllätys-synttärit, jonne minä teen pizzapohjat. Vaivaan taikinan pienessä kiireessä jumpan jälkeen ja lähden (kiireessä) kohti kemuja. Nenä vuotaa kuin niagran putous, eikä edes meikki peitä punaiseksi niistettyä nenää ja suupieliä. Nappaan kuvan kävellessäni kotiovelta autolle. Eksyn reitiltä ja saavun juhliin samaan aikaan kuin sankari itse (vaikka piti olla paikalla aiemmin). :D

Mielikuva: Ihanaa juhlintaa, skumppaa ja herkkuja. Illaksi on varmasti luvassa juhlimaan lähtöä ja lisää skumppaa!

Todellisuus: Ihanat juhlat ja kiva nähdä ystäviä sekä jutella rauhassa. Hyvää sapuskaa, mutta ei skumppaa eikä sen kummempaa juhlimista. Lenssuinen olo vie hieman voimia. Kotona jo kello 18:00 ja loppuilta rennosti kalsareissa sohvalla. :D 

Ja tässä tosiaan esimerkki ihan tavallisesta päivästä, jolloin ei siis todellakaan ollut tarkoitus antaa vääränlaista kuvaa päivästä, mutta mitä pelkät kuvat voivat silti saada aikaseksi. Monesti oletetaan paljon juuri sen perusteella mitä nähdään ja sitten kun nähdään vain kivoja juttuja, ajatellaan helposti että kaikilla muilla on aina kivaa, vaikka ei ole.

Yllä oleva kuva voisi herättää ajatuksen, että se on napattu raikkaalla talvilenkillä ulkona, mutta todellisuudessa kuva on otettu meidän takapihalla, jonne mentiin vain ottamaan parit fotot ja siitä samantien sisälle lämpöiseen. :D Pieniä juttuja, mutta kertoo juuri sen, että se mitä näet, ei aina ole se miten asiat oikeasti ovat!

Täällä ollaan btw nyt jonkun ihme taudin kourissa. Tuo viikonloppuinen olotila parani sunnuntain aikana ja olin eilisen töissä, mutta illalla iskikin sitten ihan jäätävät olot ja koko yön ajan sain outoja vatsakipukohtauksia. En ole siis nukkunut juurikaan ja heti jos syön jotain, kipukohtaus iskee päälle. :( Eipä auta kuin kävästä lääkärissä ja sitten lepäillä ja toivoa parantumista.

Kivaa ja aktiivista tiistaita silti kaikille teille! :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


4 X ELÄTKÖ MERKITYKSELLISTÄ ELÄMÄÄ?

Tuntuuko joskus, että omalla elämällä ei ole päämäärää? On vaikeaa löytää motivaatiota mihinkään ja fiilis saattaa olla jopa alakuloinen tai masentunut? Tuntuu, ettei mistään tekemästään saa irti mitään ja monia asioita tekeekin vain koska on pakko. 

Useasti me jahdataan myös tietynlaista onnellisuutta. Uskotaan, että onni tulee siitä, kun elämässä on kaikki asiat mitä kuuluu olla. Stressataan jos ei tiettyyn ikään mennessä ole saavuttanut sitä mitä normeihin kuuluu ja tehdään jopa ratkaisuja sen pohjalta, mitä sulta odotetaan, eikä sen pohjalta mitä haluaisit tehdä.

Mitä jos se onni ja onnellisuus ei tulekaan havittelemalla, vaan keskittymällä tekemään asoita, joilla on itselle merkitystä. Merkityksellisyys ja sen kokeminen johtaa nimittäin mielekkyyteen ja sitä kautta myös onnellisuuteen.

Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Merkityksellisyys on hyvin henkilökohtaista, eikä kukaan muu voi kertoa sulle mikä on oikein tai väärin. Olet ehkä itsekin tuominnut ihmisiä, jotka pistävät kaiken aikansa ja voimavaransa johonkin asiaan, joka tuntuu sun mielestä aivan päättömältä. Silti huomaat, että yleensä nämä ihmiset vaikuttavat tyytyväisiltä ja onnellisilta ja sehän saatta sua jopa ärsyttää. Syy on siinä, että ne jotka tekevät itselleen merkityksellisiä asioita, eivätkä keskity liikaa muiden mielipiteisiin, ovat yleensä niitä jotka menestyvät elämässään ja ovat onnellisia.

Merkitystä omaan elämään luovat esimerkiksi:

Yhteenkuuluvuus, eli perhe, ystävät ja sosiaaliset suhteet – Kaikki haluavat olla osa jotain ja tuntea yhteenkuuluvuutta. Oli elämäntilanne mikä tahansa, kalenteriin kannattaa aina raivata aikaa läheisille ihmisille ja viettää aikaa ystävien kanssa. 

Elämän tarkoitus voi tarkoittaa, että tekee työkseen jotain mikä on mielekästä ja missä kokee tekevänsä tärkeitä asioita. Asioista tulee yleensä merkityksellisiä esimerkiksi työssä, jos ne palvelevat muitakin kuin itseään. Jos teet päivästä toiseen työtä, jolla ei ole sinulle merkitystä, et luultavasti nauti lainkaan, vaan homma on enemmän ikävää pakkopullaa. Esimerkiksi omassa työssäni olen saanut paljon vahvistusta ja merkityksellisyyttä siitä, että olen pystynyt vaikuttamaan muiden ihmisten terveyteen positiivisella tavalla.

Itsensä ylittäminen kasvattaa ja on yksi parhaista itsevarmuuden kehittäjistä. Vain silloin, jos uskaltaa tehdä ja kokea asioita oman mukavuusalueen ulkopuolelta, pystyy kokea uusia asioita ja myös käänteentekeviä kokemuksia. Tämä on kohta, joka monelta jää kokonaan käyttämättä epäonnistumisen pelon vuoksi. Pelätään, että nykyinen muuttuu huonommaksi ja siksi ei uskalleta tehdä mitään. 

Kasvamista tapahtuu usein eniten juuri ikävien asioiden seurauksensa. Sairaudet, epäonnistumiset tai vaikka ero voivat aiheuttaa elämänarvojen muutosta, joka johtaa henkiseen kasvuun ja asioiden laajempaan ymmärtämiseen. Se miten suhtautuu ikäviin asioihin, vaikuttaa oman elämän mielekkyyteen ja kokemuksiin. Surun hetkellä on vaikea ymmärtää, että asialla voi olla myös positiivisia vaikutuksia tai jokin suurempi tarkoitus, joka tulee ilmi vasta myöhemmin. 

Moni meistä elää päiviä, viikkoja ja vuosia läpi sumussa, ajatellen ettei ole muita vaihtoehtoja. Jos sullakin ensimmäinen ajatus tämän lukemisen jälkeen on, että kuulostaa ihan hyvältä, mutta tuntuu, ettet pääse irti siitä omasta puuduttavasta arjesta millään keinoin, niin silloin juuri on aika pysähtyä. Kaikkia osa-alueita, ei tarvitse hallita heti eikä edes joskus, mutta tietynlainen ajankäyttö asioihin, jotka on itselle tärkeitä luo jo oikeanlaisen suunnan.

Jos mietit vaikka tulevaa viikkoa ja asioita, joita täytyy tehdä. Onko siellä paljon sellaista, mitä ei välttämättä tarvisi tehdä, et saa asioista mitään irti, mutta silti kulutat niihin aikaa ja voimavaroja? Lähde vaikka karsimaan näistä ja oot jo oikealla polulla.

Onko asioita, joita haluaisit tehdä ja saavuttaa, mutta tuntuu ettet löydä niille tarpeeksi aikaa tai mahdollisuutta edistyä? Raivaa näille asioille suunnitellusti aikaa ja käytä se aika huolella. Nimittäin aina kun teet jotain ylpeydellä ja rakkaudella, teet merkityksellisiä asioita ja sitä kautta itselle palveluksen!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook