OMAN ELÄMÄN BOSSLADY!

Tämän vuoden alussa tapahtui jotain ja päätin muuttaa ajatustyyliäni aiemmasta. Päätin ottaa elämästäni hallinnan itselleni. Päätin, että en enää mieti mitä kaikkea voi mennä pieleen, vaan yritän tehdä asioita enemmän. Mun ongelma ja heikkous on se, että jos en tiedä jostain asiasta paljon, koen todella epämiellyttävänä tehdä sitä. Uudet asiat pelottaa, kuten varmasti monia muitakin. Huomasin kuitenkin jossain vaiheessa, että tuo pelko on aiheeton ja kun vaan alkaa tehdä asioita, pikkuhiljaa hommat alkavat sujua. Ja jos eivät suju, niin tulipahan ainakin yritettyä! Mikään ei tapahdu hetkessä ja tämäkin prosessi on edelleen käynnissä, koen silti että oon kehittynyt tällä osa-alueella huimasti.

Mä en enää vertaa itseäni muihin ja arvostan jokaista asiaa mitä oon saanut aikaiseksi, oli ne pieniä tai vähän suurempia. Joskus on nimittäin tullut ajateltua että jos vaikka onnistuin jossain, vertasin sitä heti toiseen joka oli onnistunut paremmin ja sitten se oma juttu tuntuikin ihan mitättömältä. Jos joku tunnistaa itsensä samasta ajatusmallista, niin annan vinkin, kannattaa lopetaa tuollainen välittömästi! 🙂

On jotenkin todella helpottava fiilis, kun onkin vastuussa vain itselleen ja jos mokaa niin sitten mokaa ja siitä vaan jatketaan entistä kovempaa eteenpäin. Suunnitelmia voi muuttaa matkan aikana ja sekin on ihan ok, jos yhtäkkiä joku unelma ei enää tunnukkaan siltä, että sitä haluaa tavoitella.

Olen itse rakentanut oman jutun, jota voi kai kutsua myös brändiksi. Aloitin nollasta ja tällä hetkellä mm. elätän itseni tällä brändillä. Mulla on hurjasti suunnitelmia ja halua kehittyä! Välillä tuntuu etten tiedä mistä aloitan, kun on niin paljon mitä haluaisin tehdä. Tällä hetkellä mun läppärin vieressä on avatun laskun kirjekuori täynnä sotkuisella käsialalla kirjoitettuja postausideoita. Jos nyt aloittaisin vaikka siitä, että puran ne tekstin muotoon tässä tulevien päivien aikana. Tänään haluaisin myös kuvata uutta matskua, suunnitella ihan uutta valmennuskonseptia jonka keksin viime viikolla, opetella uusia jumppia ja suunnitella niitä, käydä treenaamassa ja treenauttaa muita. Haluaisin kehitellä uusia reseptejä ja leipomuksia, kehittää meidän salin ryhmäliikuntaa eteenpäin ja etsiä uutta musiikkia tunneille! 😀

Tällä hetkellä siis inspiraatio kukoistaa ja suurempi ongelma on rauhoittaa homma niin, että hoidan asioita kerrallaan eikä kaikkea samaan aikaan. Tämä koko inspiraatiopuuska alkoi siitä, kun päätin itse omassa päässäni olla stressaamatta liikaa, olla vaatimatta itseltäni liikaa ja annoin itselleni oikeuden epäonnistua. Jos aiemmin saattoi olla noloa, kun joku asia ei mennyt kuten halusin, niin nyt mulle on ihan sama. Kokeilen sitten jotain toista keinoa, jos ensimmäinen ei toimi.

Vuoden alussa perustin oman toiminimeni ja aluksi tämä tuntui pelottavalta. Jaksaisinko hoitaa yritystä ja kahta työtä samaan aikaan? Nyt en voisi olla tyytyväisempi, että päätin tehdä tämän ratkaisun. Siis mitä kaikkea olisi voinut mennä ohi, jos olisin pelännyt liikaa ja pelännyt vain pahinta. ”Mitä jos” onkin yksi tehokkaimpia ajatustapoja tappaa omia unelmia. Tämän vuoden aikana olen pistänyt oman firman rullaamaan. Ostin ikioman asunnon sekä lisäksi sijoitusasunnon. Kuukausi takaperin hankin itselleni myös uuden auton! Kaikki tämä on lähtenyt tapahtumaketjusta, kun päätin vain alkaa tehdä asioita, yksi kerrallaan.

Olen tehnyt useamman vuoden yhteistyötä Rinta-Joupin autoliikkeen kanssa ja sitä kautta päässyt ajelemaan erilaisilla menopeleillä. Pikkuhiljaa se autokuume nostikin päätään ja vain yltyi kevään ja kesän aikana. Yhtäkkiä minä, joka ei ennen välittänyt autoista yhtään, viettikin aikaa nettiauto.fi:ssä harva se päivä. 😀 Mua alkoi viehättää Audit ja etenkin sporttinen coupee malli. Jotenkin vaan tuntui, että tällainen auto sopisi meitsin tarpeisiin ja brändiin loistavasti.

Liikun paljon autolla, sillä mun työ ei todellakaan tapahdu yhdessä pisteessä, vaan siirryn päivän aikana useita kertoja eri paikkoihin. Lisäksi viikonloppuisin tulee myös käytyä tapahtumissa, koulutuksissa ja duunihommissa, jolloin autolla on todellakin oma paikkansa. Tällaisen urheilevan bussinessnaisen elämää helpottaa, kun on auto ja vielä parempaa on, että se on ulkomuodoltaan tyylikäs!

Yhteistyö Rinta-Joupin kanssa on sujunut aina helposti. Sain testailla erilaisia vaihtoehtoja, vaikka lopulta päädyinkin siihen jonka valitsin ensimmäisenä. Mikäli auton hankinnan yhteydessä tarvitsee rahoitusta, luottopäätöksen saa heti eikä tarvita erillisiä takauksia. Toisin sanoen, kun mielekäs menopeli löytyy, hoituu muut asiat hetkessä. Itse olin ajatellut että auton ostoprosessi olisi paljon monimutkaisempaa kuin se todellisuudessa oli! Meitsi tykkää kun asiat hoituu sujuvasti ja helposti, jää aikaa muuhunkin. 😀

Kaupat tehty! 🙂

Vaikka kirjoittelin tätä tekstiä pinnallisten asioiden sekä omaisuuden näkökulmasta niin tiivistettynä mun viesti vois olla kaikille teille, että sun elämä on sun käsissä. Unohda tekosyyt sekä ne mitä jos – ajatukset ja ala rakentamaan sun elämää sen näköiseksi kun haluat.

Mitä psyykkiseen puoleen ja hyvinvointiin tulee, niin aktiivisuus, aikataulut ja se että on tekemistä, on ihan yhtä tärkeässä roolissa kuin se että välillä on päiviä kun ei tarvitse tehdä mitään. Liika passiivisuus laiskistuttaa ja saa sitä alakuloa aikaiseksi. Väsymyksessä tai motivaationpuutoksessa ei aina ole kyse siitä että pitäisi levätä, vaan siitä että pitäisi nostaa perse penkistä ja alkaa tehdä asioita! Muista, että sinä itse olet itsesi paras asiantuntija, tiedät varmasti sisimmässäsi omat heikkoudet ja vahvuudet, etkä tarvitse jatkuvaa varmistusta muilta. Luota itseesi ja muut asiat hoituu perässä!

Yhteistyössä www.rinta-jouppi.com kanssa

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


5 x OIVALLUKSIA

…Migreenikohtaus ilman päänsärkyä on näköjään mahdollinen ja sellaisen voi saada yhtäkkiä, vaikka ei olisi aiempaa historiaa migreenistä. Meinas iskee pieni paniikki kun yhtäkkiä ei nähnyt muuta kuin outoja valoja ja olo oli kuin leijuisi pilvissä tai olisi kännissä. Fiilis tokeni, kun makoilin tunnin ajan pimeessä huoneessa, vaikkakin pääkoppa tuntui vielä muutaman tunnin ajan hieman huteralta.

…Mahdoton muuttui jälleen kerran mahdolliseksi, kun toivoton päivä työkuormineen ahdisti ja tuntui ettei aika riitä, eikä tästä voi selvitä millään. Päälle vielä tuo migreenikohtaus, joka vei juuri sen ajan mitä olin laskenut tärkeimpään työhön tänään. No, jollain ihmeen voimalla kaikki tuli hoidettua ja illan jumppakin vedettiin kunnialla maaliin.

..Oon näköjään käyttänyt koko elämäni väärän kokoisia rintsikoita. Joskus blogeista ja mainonnasta on todellakin hyötyä, kun yhtenä päivänä selailin kolleegani Siljan postausta rintaliivejä koskien ja päädyin Change lingerien sivulle tekemään kokotestin. Kun koko lävähti ruudulle, piti kyllä hieraista silmiä ja mitata uudelleen. Epäilyksistä huolimatta päätin tilata sivulta rintsikat kyseissä koossa ja voi jestas mikä ero! Yhtäkkiä ei huvitakkaan käyttää pelkkiä urheilurintsikoita all day long. 😀 Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi kasvaa.

..Les Millsin ryhmäliikunnat eivät todellakaan ole enää mitää läpsyttelyä. Eivät kyllä ole koskaan olleetkaan, mutta nykyään meno on jo kunnon treeniä, jossa kovempikuntoinenkin saa haastaa itseään. Allekirjoittanutkin puuskuttaa attackissa menemään kuin viimeistä päivää, mutta voi että se fiilis tuntien jälkeen – Ihan parasta!

..Epäilyksistä huolimatta lähestulkoon aina oppii jotain uutta, kun uskaltaa hypätä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Pelko siitä että uusi asia olisi huonompi kuin nykyinen pysäyttää meitä liian usein. Jos on pienikin fiilis että huvittais, niin anna mennä! Elämä on liian lyhyt empimiseen.

Kuva: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


JA SITTEN TIETYSTI TAKAPAKKIA…

Tiiättekö sen tunteen, kun oot päässy alkuun jonkun asian kanssa ja kaikki sujuu loistavasti, kunnes elämä puuttuu peliin ja heittää jarrut pohjaan. Oot ehkä saanut hyvän treenikauden liikkeelle ja tietysti silloin iskee se flunssa, joka pakottaa lepäämään. Tai edessä häämöttää tärkeä juoksutapahtuma, johon oot valmistautunut pitkään ja sitten loukkaat nilkan etkä pääsekkään osallistumaan. Takapakki kuuluu jollain tavoin jokaiseen tavoitteelliseen prosessiin ja pahimmillaan sen takia lyödään hanskat tiskiin ja luovutetaan. Joskus takapakki onkin odottamaton onni, jonka ansiosta opitaan jotain korvaamatonta.

Kun este, hidaste tai ongelma tulee vastaan, pahin vastustaja on yleensä oma pää. Itse koin tämän taas viime viikon aikana, kun jouduin tahtomattani jättää väliin tärkeän koulutuksen ja pistää paussille hyvin kulkeneet treenit ja ruokavalion. Ärsytti niin paljon, että melkein olisi tehnyt mieli heittää ne hanskat tiskiin ja alkaa kiukutella, että miksi mulle taas käy näin. Uhriutuminen ja syyttely on niin helppoa. Kun jotain negatiivista tapahtuu, on se toki ikävää, mutta jokaisella meillä on velvollisuus ottaa vastuu itsestään ja pitää huolta omasta onnesta. Jos aina etsii syytä muualta tai muista, kiukuttelee omaa epäonnea, voi olla varma, että niin se tulee jatkumaankin. Monesti juututaan lähtökohtiin ja epäreiluuteen elämässä, mutta valitettavasti fakta on vaan se, että elämä ei ole reilua, mutta sen itkeminen ei vie yhtään mihinkään.

Mitäs tehdä kun jokin tärkeä asia vetääkin pahasti takapakkia? Silloin täytyy tehdä parhaansa juuri sen tilanteen mukaan. Oli kyseessä iso tai pieni asia, jos se on itselle tärkeä niin toki se harmittaa kun joudutaankin palata lähtöruutuun tai ottaa monta askelta taaksepäin. Useimmiten omassa päässä tulee kuitenkin suurenneltua asioita ja kun vain tekee parhaabsa tilanteen mukaan, asiat ratkeavat aina ja yleensä vielä hyvin. Joskus moka tai epäonni voikin todellisuudessa olla paras tapahtuma ikinä. Negatiivisuuteen ei kannata jäädä vellomaan. 🙂

Meikälläkin on ollut vähän päänsisäisiä taisteluita tässä viime päivien aikana, mutta yritän silti pysyä positiivisena ja toimia järkevästi! Kirjoitin tämän ihan vaan siksi, ettei aina kaikki tekstit olisi pelkkää hypetystä ja hienoja tuloksia! Takapakki ja ikävät jutut kuuluvat (ainakin mun) elämään. 😀

Kivaa uutta viikkoa, asenne ratkaisee myös sen millainen tästä tulee!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


AHNEUS JA ELÄMÄN SUORITTAMINEN

Oon miettinyt viime aikoina paljon elämää, suorittamista ja sellaista yletöntä asioiden haalimista. Monet meistä elää päivät läpi selviten aamusta iltaan ja odottaen aina jotain. Odotat iltaa, viikonloppua, lomamatkaa jne. On toki kiva, että on asioita joita odottaa, mutta helposti päivät, viikot ja lopulta vuodet menee ohi odottaessa aina jotain parempaa. Lisäksi odotetaan vielä sitä oikeaa hetkeä tehdä asioita joita halutaan, mutta ei uskalleta tehdä. Vielä.

Se onkin nykypäivän vitsaus, kun mikään ei tunnu riittävän. Aina voisi olla parempi, kauniimpi, timmimpi tai rikkaampi. Kun sulla on hyvä fiilis, niin oota vaan kun hyppäät hetkeksi somen maailmaan ja oot taas siinä pisteessä, missä mikään ei tunnu olevan tarpeeksi tai riittävästi.

Me eletään jonkinlaisessa kuvien sokaisemassa maailmassa. Mä mietin tätä tänään, että kun selailee kuvia somessa, törmää usein siihen fiilikseen, ettei ole tarpeeksi hyvä/kaunis/hoikka/lihaksikas/u name it sellaisena kuin on. Mutta hei, kuinka usein tätä tapahtuu normaalissa elämässä? Törmäiletkö päivän aikana jatkuvasti toista upeammin viilattuihin kroppiin ja kasvoihin, vai olisiko siinä some-illuusiossa sittenkin jotain perää? Me tiedetään, että monet kuvat ovat illuusiota, mutta silti aivot uskoo helpommin sitä mitä näkee. Enkä tarkoita pelkkää ulkonäköä, sillä tietynlainen jatkuva unelmien tavoittelu ja menestymisen hypettäminen tulee ainakin mun silmille vähän liian usein.

Onko se sitten sen onnellisen elämän salaisuus? Panostaa kaikki menestymiseen, kehittymiseen ja paremmaksi tulemiseen? Myönnän itsekin, että toki silloin on hyvä fiilis kun saa asioita aikaiseksi, saavuttaa jotain tavoitteita tai ylittää itsensä. Noissa höyryissä on usein todella hyvä fiilis, mutta sitten toisaalta, kun aina ei vaan jaksaisi jahdata unelmia tai olla superihminen. Silloin iskee sitten se toinen ääripää, kun tunteekin itsensä riittämättömäksi, koska ei vaan saa riittävästi motivaatiota paremmasta perämisestä tai isommasta rahapussista.

Saavuttaminen ja raha tekee myös ahneeksi. Sitä tottuu siihen, että rahaa riittää mihin tahtoo ja siitä fiiliksestä ei halua luopua. Tuo piirre johtaa taas helposti työnarkomaniaan ja itsensä loppuun polttamiseen. Havahduin jälleen kerran itsekin siihen, että tässä on ehkä vähän liian monta juttua meneillään samaan aikaan ja oli aika priorisoida asioita. On siistiä että on töitä, mutta on ihan ok myös kieltäytyä työtehtävistä välillä. Raha ei lopulta tee onnelliseksi. Se, että sitä on riittävästi normaaliin elämäntyyliin on toki elämää helpottava juttu, mutta enemmän rahaa ei tarkoita enemmän onnea.

Kaikkeen turtuu, myös siihen että voit ostaa mitä milloin tahdotkin. Kun miettii, millaista työtä haluaa elämässään tehdä, kannattaakin miettiä työn mieluisuutta mielummin kuin sitä paljonko siitä tienaa. Työssä vietetään sen verran suuri aika omasta elämästä, että se paksu lompakko ei paljoa lämmitä siinä vaiheessa kun joka aamu ahdistaa lähteä töihin.

En tiedä saitteko tästä tekstistä kiinni, mutta halusin ravistella ajattelemaan hieman boksin ulkopuolelle. Oon ennenkin kirjoittanut tästä, mutta jos mietit hetkiä kun olit onnellinen tai iloinen, harvoin mieleen tulee esimerkiksi se työviikko kun painoit ylitöitä päivästä toiseen, tai se hetki kun olit treenannut 20 tuntia yhden viikon aikana? Yleensä ne hetket, jotka muistuu mieleen, onkin jotain ihan tavallisia juttuja, joita ei välttämättä osaa arvostaa kaiken saavuttamisen huumassa. Näin ainakin itselläni on. 🙂

PS. Meikkasin näitä kuvia varten ja olin juuri käynyt kampaajalla, minkä vuoksi hiukset olivat kerrankin nätisti! En siis todellisuudessa pyöri päivästä toiseen helmat leimuten, hiukset hienosti letitettynä. 😀

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.


10 SÄÄNTÖÄ JOIDEN AVULLA PYSYN KUNNOSSA

En koe, että eläisin mitenkään kovin kurinalaista elämää, vaikka se saattaa jonkun ulkopuolisen silmin siltä vaikuttaa. Kaikki on aina suhteellista ja se mikä on normaalia toiselle voi olla extreemiä toiselle. Oon urheillut koko elämäni, joko kilpaillen tai ihan vaan omaksi ilokseni ja nykyään ammattini on myös liikuttaa muita. Terveellinen ravinto kulkee käsikädessä treenin kanssa, enkä voisi koskaan elää väkisin jollain elämäntavoilla, jotka eivät tule mulle luonnostaan.

Oon monesti painottanut, että mikäli toivoo esimerkiksi terveellisistä ruokailutavoista ja treenistä elämäntapaa, tulisi löytää ne itselle sopivat jutut. Kun asioista nauttii, ne tulee luonnostaan, ilman pakottamista. Mulle on esimerkiksi tärkeetä nauttia hyvästä ruuasta ja siksi panostan siihen paljon. Suunnittelen ja testailen, miten saisin maittavia annoksia aikaiseksi, terveellisyydestä tinkimättä.

Vaikka monet asiat tulevat helposti ja luonnostaan se ei tarkoita, että en olisi tarkka esimerkiksi siitä mitä syön. Voin myöntää rehellisesti, että olen tarkka ja mietin paljon mitä tulen milloinkin syömään. En koe tuota kuitenkaan mitenkään taakaksi, enkä ole asiasta sairaalloisen tarkka. Jollekin on tärkeää esimerkiksi meikata huolellisesti jokaisena aamuna ja toinen haluaa tietää mitä laittaa suusta alas, ei sen kummempaa. 🙂 Mulle on myös tärkeää pysyä hyvässä kunnossa, koska silloin voin myös psyykkisesti kaikista parhaiten.

Ajattelin kirjoitella ”sääntöjä” joista pidän kiinni ja jotka tukevat omaa elämäntapaani. Sääntö on ehkä hieman liian vahva ilmaus, mutta ehkä te ymmärrätte mitä tarkoitan.. 🙂

Jokaisen päivän rule number one on juoda vähintään 0,5 litraa vettä heti kun herään. Tätä olen noudattanut jokaisena päivänä jo yli kymmenen vuoden ajan.

En herkuttele koskaan arkisin. Tämä on kulkenut mukana ihan nuoresta saakka, joten se tulee myös ihan luonnostaan. En joudu taistella asian kanssa, jota en ole koskaan harrastanut, joten tää on sellainen rutiini kuin vaikka hampaiden pesu päivittäin.

Valitsen aina vähäsokerisimman tuotteen ja tarkistan useimmiten juuri lisättyjen sokerien määrän erilaisista tuotteista. Pieni juttu, jolla on pidemmällä aikavälillä suurempi merkitys.

En juo kaloreita. En siis juo juuri koskaan mitään energiaa sisältävää juomaa. Juon muutenkin hyvin vähän limsoja/mehuja. Silloin harvoin kun juon, valitsen sokerittoman version. Alkoholia tulee tietysti joskus juotua ja myös silloin valitsen aina vähäkalorisimman vaihtoehdon. 

En juo silloin kun syön. Ruoka tulee pureskeltua huolella ja ravinteiden imeytyminen on parempaa. Kun syö rauhassa, ehtii tuntea kylläisyyden tunteen paremmin. Juon vasta hetken ruokailun jälkeen.

Syön vaihtoehtoisia herkkuja normaalien sijaan. Suurimmaksi osaksi tapaan syödä herkutkin ”terveellisempänä versiona”, eikä tämä tuota itselleni ongelmaa. Nautin niistä ja tykkään kovasti valmistaa annoksia itse, sillä silloin annoksella on jotenkin vielä enemmän arvoa. Toki joskus on kivaa hakea vaikka perinteinen karkkipussi ja syödä se leffaa katsellen, mutta tätä tapahtuu nykyään tosi harvoin.

Syön paljon vihanneksia! Rakastan vihanneksia ja voisin syödä niitä ihan liikaa. Mun annokset ovat aina megalomaanisen suuria juuri tästä syystä johtuen, sillä voin tunkea yhteen annokseen 300 g kaalia ja 300 parsakaalta, salaatteineen päivineen.

Syön paljon ruokaa – Tavallista, normaalia, puhdasta ruokaa. Mitä ruokaan tulee, en säästele kaloreita, vaan mietin enemmän ravintoarvoja.

En napostele aterioiden välissä. Tämä on hieman uudempi tapa, joka on syntynyt nyt kun oon noudattanut tarkempaa ruokavaliota. Sitä ei välttämättä edes tiedosta miten paljon tulee naposteltua kun napsii päivän mittaan sieltä täällä, vähän sitä ja tätä.

Jos syön ulkona tai ravintolassa esim. lounasta, valitsen myös silloin aina parhaan vaihtoehdon. Salaattipöydät on aina toimivia, sillä silloin pystyy itse valita mitä lautaselle latoo. Terveelliset elämäntavat eivät vaadi kieltäytymistä kaikesta, mutta itse koen että valitsemalla hyviä valintoja suurimmaksi osaksi, pysyy kokonaisuuskin kunnossa ilman suurta työtä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.