JA SITTEN TIETYSTI TAKAPAKKIA…

Tiiättekö sen tunteen, kun oot päässy alkuun jonkun asian kanssa ja kaikki sujuu loistavasti, kunnes elämä puuttuu peliin ja heittää jarrut pohjaan. Oot ehkä saanut hyvän treenikauden liikkeelle ja tietysti silloin iskee se flunssa, joka pakottaa lepäämään. Tai edessä häämöttää tärkeä juoksutapahtuma, johon oot valmistautunut pitkään ja sitten loukkaat nilkan etkä pääsekkään osallistumaan. Takapakki kuuluu jollain tavoin jokaiseen tavoitteelliseen prosessiin ja pahimmillaan sen takia lyödään hanskat tiskiin ja luovutetaan. Joskus takapakki onkin odottamaton onni, jonka ansiosta opitaan jotain korvaamatonta.

Kun este, hidaste tai ongelma tulee vastaan, pahin vastustaja on yleensä oma pää. Itse koin tämän taas viime viikon aikana, kun jouduin tahtomattani jättää väliin tärkeän koulutuksen ja pistää paussille hyvin kulkeneet treenit ja ruokavalion. Ärsytti niin paljon, että melkein olisi tehnyt mieli heittää ne hanskat tiskiin ja alkaa kiukutella, että miksi mulle taas käy näin. Uhriutuminen ja syyttely on niin helppoa. Kun jotain negatiivista tapahtuu, on se toki ikävää, mutta jokaisella meillä on velvollisuus ottaa vastuu itsestään ja pitää huolta omasta onnesta. Jos aina etsii syytä muualta tai muista, kiukuttelee omaa epäonnea, voi olla varma, että niin se tulee jatkumaankin. Monesti juututaan lähtökohtiin ja epäreiluuteen elämässä, mutta valitettavasti fakta on vaan se, että elämä ei ole reilua, mutta sen itkeminen ei vie yhtään mihinkään.

Mitäs tehdä kun jokin tärkeä asia vetääkin pahasti takapakkia? Silloin täytyy tehdä parhaansa juuri sen tilanteen mukaan. Oli kyseessä iso tai pieni asia, jos se on itselle tärkeä niin toki se harmittaa kun joudutaankin palata lähtöruutuun tai ottaa monta askelta taaksepäin. Useimmiten omassa päässä tulee kuitenkin suurenneltua asioita ja kun vain tekee parhaabsa tilanteen mukaan, asiat ratkeavat aina ja yleensä vielä hyvin. Joskus moka tai epäonni voikin todellisuudessa olla paras tapahtuma ikinä. Negatiivisuuteen ei kannata jäädä vellomaan. 🙂

Meikälläkin on ollut vähän päänsisäisiä taisteluita tässä viime päivien aikana, mutta yritän silti pysyä positiivisena ja toimia järkevästi! Kirjoitin tämän ihan vaan siksi, ettei aina kaikki tekstit olisi pelkkää hypetystä ja hienoja tuloksia! Takapakki ja ikävät jutut kuuluvat (ainakin mun) elämään. 😀

Kivaa uutta viikkoa, asenne ratkaisee myös sen millainen tästä tulee!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


2 Responses to “JA SITTEN TIETYSTI TAKAPAKKIA…”

  1. Mariem sanoo:

    Oon niin täysin samaa mieltä mitä kirjoitit! Toki negatiivisten tunetiden (harmitus, pettymys, epäreiluus) pitää antaa tulla ja ne kannattaa myöntää itselleen, mutta sitten mennä eteenpäin eikä jäädä niihin vellomaan ja uhriutumaan. Itse siitä tuskailusta kärsii eniten. Niin kuin sanoit, kaikesta oppii ja jälkeen päin asiat ei olekaan niin kauhistuttavia kun saa vähän perspektiiviä.
    Hurjan paljon tsemppiä sinne, oot varmasti joutunu tekemään haastavia priorisointeja. Voitin muuten life-kisan täällä blogissa ja viime viikolla tuli postissa paketti, se pelasti mun viikon, oli mahtava yllätys <3

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos <3 Ihan huikeeta että voitit life-kisassa, tollasista pienistä asioista tulee niin hyvä fiilis! 🙂

Kommentoi