En koe, että eläisin mitenkään kovin kurinalaista elämää, vaikka se saattaa jonkun ulkopuolisen silmin siltä vaikuttaa. Kaikki on aina suhteellista ja se mikä on normaalia toiselle voi olla extreemiä toiselle. Oon urheillut koko elämäni, joko kilpaillen tai ihan vaan omaksi ilokseni ja nykyään ammattini on myös liikuttaa muita. Terveellinen ravinto kulkee käsikädessä treenin kanssa, enkä voisi koskaan elää väkisin jollain elämäntavoilla, jotka eivät tule mulle luonnostaan.
Oon monesti painottanut, että mikäli toivoo esimerkiksi terveellisistä ruokailutavoista ja treenistä elämäntapaa, tulisi löytää ne itselle sopivat jutut. Kun asioista nauttii, ne tulee luonnostaan, ilman pakottamista. Mulle on esimerkiksi tärkeetä nauttia hyvästä ruuasta ja siksi panostan siihen paljon. Suunnittelen ja testailen, miten saisin maittavia annoksia aikaiseksi, terveellisyydestä tinkimättä.
Vaikka monet asiat tulevat helposti ja luonnostaan se ei tarkoita, että en olisi tarkka esimerkiksi siitä mitä syön. Voin myöntää rehellisesti, että olen tarkka ja mietin paljon mitä tulen milloinkin syömään. En koe tuota kuitenkaan mitenkään taakaksi, enkä ole asiasta sairaalloisen tarkka. Jollekin on tärkeää esimerkiksi meikata huolellisesti jokaisena aamuna ja toinen haluaa tietää mitä laittaa suusta alas, ei sen kummempaa. 🙂 Mulle on myös tärkeää pysyä hyvässä kunnossa, koska silloin voin myös psyykkisesti kaikista parhaiten.
Ajattelin kirjoitella ”sääntöjä” joista pidän kiinni ja jotka tukevat omaa elämäntapaani. Sääntö on ehkä hieman liian vahva ilmaus, mutta ehkä te ymmärrätte mitä tarkoitan.. 🙂
Jokaisen päivän rule number one on juoda vähintään 0,5 litraa vettä heti kun herään. Tätä olen noudattanut jokaisena päivänä jo yli kymmenen vuoden ajan.
En herkuttele koskaan arkisin. Tämä on kulkenut mukana ihan nuoresta saakka, joten se tulee myös ihan luonnostaan. En joudu taistella asian kanssa, jota en ole koskaan harrastanut, joten tää on sellainen rutiini kuin vaikka hampaiden pesu päivittäin.
Valitsen aina vähäsokerisimman tuotteen ja tarkistan useimmiten juuri lisättyjen sokerien määrän erilaisista tuotteista. Pieni juttu, jolla on pidemmällä aikavälillä suurempi merkitys.
En juo kaloreita. En siis juo juuri koskaan mitään energiaa sisältävää juomaa. Juon muutenkin hyvin vähän limsoja/mehuja. Silloin harvoin kun juon, valitsen sokerittoman version. Alkoholia tulee tietysti joskus juotua ja myös silloin valitsen aina vähäkalorisimman vaihtoehdon.
En juo silloin kun syön. Ruoka tulee pureskeltua huolella ja ravinteiden imeytyminen on parempaa. Kun syö rauhassa, ehtii tuntea kylläisyyden tunteen paremmin. Juon vasta hetken ruokailun jälkeen.
Syön vaihtoehtoisia herkkuja normaalien sijaan. Suurimmaksi osaksi tapaan syödä herkutkin ”terveellisempänä versiona”, eikä tämä tuota itselleni ongelmaa. Nautin niistä ja tykkään kovasti valmistaa annoksia itse, sillä silloin annoksella on jotenkin vielä enemmän arvoa. Toki joskus on kivaa hakea vaikka perinteinen karkkipussi ja syödä se leffaa katsellen, mutta tätä tapahtuu nykyään tosi harvoin.
Syön paljon vihanneksia! Rakastan vihanneksia ja voisin syödä niitä ihan liikaa. Mun annokset ovat aina megalomaanisen suuria juuri tästä syystä johtuen, sillä voin tunkea yhteen annokseen 300 g kaalia ja 300 parsakaalta, salaatteineen päivineen.
Syön paljon ruokaa – Tavallista, normaalia, puhdasta ruokaa. Mitä ruokaan tulee, en säästele kaloreita, vaan mietin enemmän ravintoarvoja.
En napostele aterioiden välissä. Tämä on hieman uudempi tapa, joka on syntynyt nyt kun oon noudattanut tarkempaa ruokavaliota. Sitä ei välttämättä edes tiedosta miten paljon tulee naposteltua kun napsii päivän mittaan sieltä täällä, vähän sitä ja tätä.
Jos syön ulkona tai ravintolassa esim. lounasta, valitsen myös silloin aina parhaan vaihtoehdon. Salaattipöydät on aina toimivia, sillä silloin pystyy itse valita mitä lautaselle latoo. Terveelliset elämäntavat eivät vaadi kieltäytymistä kaikesta, mutta itse koen että valitsemalla hyviä valintoja suurimmaksi osaksi, pysyy kokonaisuuskin kunnossa ilman suurta työtä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
instagram: ainorouhiainen
snapchat: ainopaino
Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.
Hihhii pakko kysyä mitä tossa ruokakuvassa on? (tn postauksen) 🙂
Just postasin instagramiin sen sisällön 😀 –> ainorouhiainen
Voin samaistua moneen kohtaan! Paitsi jos lähden lomareissulle, niin saattaa tulla muutamakin rennompi päivä ja herkuttelu ei osu pelkästään viikonlopulle. Juotko koskaan smoothieita? Joillan smoothiepaikkojen smoothieilla on ihan hyvät ravintoarvot ja ne käy melkeinpä lounaasta
Sä siis urheilet todella paljon tavalliseen kuntoilijaan verrattuna ja samalla tarkkailet jatkuvasti syömisiäsi. Tietysti ymmärrän sen, että haluaa syödä terveellisesti, mutta mielestäni se, että esim. herkuttelisi satunnaisesti keskellä viikkoa, ei tee ruokailemisesta epäterveellistä, vaan kuuluu elmäänän, jossa kaikki ei ole niin aikataulutettua.
Mun kysymys saattaa kuulostaa loukkaavalta, mutta en tarkoita sitä sellaiseksi, vaan tämä kiinnostaa ihan siksi, koska joskus olen miettinyt itse itsestäni tätä samaa. Eli: oletko koskaan miettinyt, oletko henkisesti riippuvainen tuosta äärimmäisen kurinalaisesta elämästäsi? Kärsiikö siitä joskus muu elämäsi tai ihmissuhteesi?
Itse olen aikoinaan paennut elämää jatkuvaa treenaamiseen. Nyt yritän tasapainoilla treenaamisen, henkisen tasapainon ja löysäilyn välillä. Helppoa se ei ole. Kun löysäilen, tunnen siitä helposti huonoa omaatuntoa ja tunnen itseni läskiksi. Olen kuitenkin päättänyt, ettei hyvä itsetunto ja hyvä mieli voi olla kiinni pelkästään siitä, miten tiukassa kunnossa olen ja miten lujaa treenaan.
En siis tosiaan halua mitenkään arvostella, olen vain kiinnostunut ja mun mielestäni tämäkin näkäkulma on tärkeää tuoda esille. Kiitos siitä, että jaat näitä asioita blogissasi.
Moi! Kiinnostava aihe tosiaankin. Mä en itse koe että ”tarkkailisin jatkuvasti syömisiäni” tai siis tavallaan joo, mutta en mitenkään stressaavasti. Ja koska urheilen paljon mun on vähän pakkokin tarkkailla että syön riittävästi. Eli lyhyesti voisi sanoa, että pidän huolta siitä mitä syön, voisin varmasti herkutella ilman sen suurempia jälkivaikutuksia, mutta se ei ole mulle mitenkään tärkeetä nykyään. Tietenkään kaikki ei ole mustavalkoista ja saatan noista mainituista tavoistakin poiketa, mutta noi on sellaisia juttuja miten suurimmaksi osaksi toimin.
Sitten toinen kysymys, eli …
oletko koskaan miettinyt, oletko henkisesti riippuvainen tuosta äärimmäisen kurinalaisesta elämästäsi? Kärsiikö siitä joskus muu elämäsi tai ihmissuhteesi?
Olen miettinyt! Ja tiedän olevani itsekäs tietyissä asioissa, kuten treeni ja ravintoasioissa. En luovu helposti periaatteistani ja teen yleensä kuten itse parhaaksi näen. Nykyään mun tutut ja kaverit esimerkiksi tuntee jo mun tavat nii hyvin, että en koe että tässä olisi sen suurempia ongelmia ihmissuhteissa. Mulla menee vähän kausissa nää jutut myös, eli välillä on vaiheita kun otan iisimmin kaiken suhteen ja sitten on vaiheita kun pistän all in mun tavoitteiden eteen. 🙂
Tiedän ton fiiliksen kun tulee huono omatunto löysäilystä ja se on yleensä vain se että on tottunut sykkimään hulluna ja sitten kun pysähtyy, tuntuu ettei saa mitään järkevää aikaiseksi. Oon myös oppinut että kaikkeen tottuu hyvin nopeesti, eli kun vaan päättää ottaa sen rennoman moodin ja antaa itselle luvan hengähtää niin siihenkin tottuu hyvin nopeasti.
Mulla ei ole mitään tarvetta salailla sitä että oon treenihullu ja suhtaudun intohimoisesti ravintoon! Se ei kuitenkaan tarkoita, että en olis mitään muuta. Joskus mua harmittaa se että saan melko paljon kommenttia syömishäiriöstä tai muusta, mutta en jaksa laittaa niihin energiaa kun tiedän kuitenkin itse parhaiten missä mennään. 🙂
Tunnistin itseni:) tosiaan, kaikkeen tottuu ja niin hyviin kuin huonoihin tapoihin jumittuu yllättävän nopeasti.
Suvaitsevaisuus toisen valintoja kohtaan on hyvä näissäkin jutuissa. Mitään yhtä oikeaa tapaa syödä ja treenata tiskin löytyy, mutta se ei oikeuta toisten tuomitsemiseen:)