KORONAKILOT, MOTIVAATION PUUTTUMINEN JA NE PIENET VALINNAT

Somessa ja mediassa on puhuttu jonkun verran koronakiloista, eli poikkeustilanteen aiheuttamasta lihomisesta. Urheilu on saattanut jäädä, koska monet kuntosalit ovat kiinni, eikä sinne muutenkaan kannata tässä tilanteessa mennä. On ehkä vaikea saada rutiineista kiinni ja ruokavaliokin alkaa roikkua retuperällä, koska liikunta on jäänyt ja kotiin on niin helppo tilata ruokaa. Ei ole mitään tekemistä, joten leffaillat herkkuineen tuntuu mukavalta vaihtoehdolta harva se ilta. Ja hei, ei se mitään! On ihan normaalia, että tällaisessa tilanteessa ei välttämättä löydy eforttia tehdä kaikkea kuten normaalisti, eikä tarvitsekkaan.

Kirjoittelin eilen ehdottomuudesta ja tällaisessa tilanteessa usein käykin juuri niin, että kun yksi asia alkaa repsottaa, annetaan ikään kuin periksi kaiken suhteen. Mitä jos vaihtaisikin ajatustyyliä niin, että nyt yrittäisi tehdä mahdollisimman paljon pieniä hyviä valintoja, jotka edesauttavat omaa hyvinvointia. Kun on psyykkisesti rankkaa, on todella tärkeää, että fyysinen hyvinvointi on kunnossa. Tällä en tarkoita sitä, että pitäisi syödä ruokavalion mukaan ja treenata 6 krt viikossa, vaan nimenomaan toimia oman hyvinvoinnin kannalta.

Suurimmalle osalle meistä nämä kulmakivet ovat säännöllinen ruokailu, sopiva arkiaktiivisuus ja riittävästi unta. Harmillisen usein nimttäin mennään sieltä ääripäästä toiseen. Jos koronakilot ahdistavat, et välttämättä tarvitse ruokavaliota ja uutta treeniohjelmaa, vaan aloittamalla ihan noista mainituista, voikin päästä jo tosi pitkälle, ilman että pitäisi tehdä suuria muutoksia, jotka kaiken lisäksi harvemmin ovat pysyviä.

Monesti mielletään, että esimerkiksi laihtuminen tai painonhallinta vaatii ruokavalion ja treeniä, mikä ei pidä paikkaansa. Ravintopuolella kun ei ole väliä mitä syöt, vaan kuinka paljon energiaa syöt. Toki ravinnon laadullakin on väliä, sillä kevyitä sekä terveellisiä ruokia voi syödä määrällisesti enemmän, mutta on hyvä ymmärtää, ettei tuloksien saaminen vaadi sitä, että joku toinen suunnitelee ruuat, joita yrität sitten syödä päivästä toiseen. Voit syödä tasan niitä ruokia joita syöt nytkin, jos hommaa modaa hieman omaa tavoitetta tukevasti.

Kaikki liike kuluttaa energiaa, eli varsinainen treenaaminen ei ole mikään välttämättömyys hyvinvoinnin kannalta, mutta sen sijaan liike on. Treenaamisella on monia hyviä vaikutuksia terveden ja jaksamisen näkökulmasta, mutta väitän että hyöty- ja arkiliikunta on kuitenkin tärkeämpää.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Sitä, että tekee pieniä valintoja säännöllisesti. Yksi hyvä tai huono päivä ei vaikuta mihinkään, mutta sen sijaan pitkällä aikavälillä tapahtuva toiminta vaikuttaa. Jokaisella on luultavasti mahdollisuus käydä ulkoilemassa ja kävelyllä, tai kävellä joskus kauppaan autolla ajamisen sijasta. Työpaikalle voi silloin tällöin mennä myös pyörällä ja niin edelleen. Säännöllinen ja sopiva arkiliikkuminen nostaa kulutusta enemmän kuin 3 kovaa treeniä viikossa. Mielestäni tämä on hyvä ymmärtää etenkin painonhallinnan kannalta.

Nyt on myöskin mahdollisuus treenata kotona ja ulkona, sillä some suorastaan pursuaa vinkkejä ja valmiita ohjattuja treenejä! Mulla oli itselläkin paljon ennakkoluuloja kotitreenausta kohtaan, mutta oon tosi iloinen että annoin mahdollisuuden, sillä mun treenikuviot on saanut paljon uusia ulottuvuuksia. Lisäksi oli hyvä oppia jo nyt, että voin liikkua myös ilman salille lähtemistä, sillä vauva-arki luultavasti vaikuttaa myös ajankäyttöön niin, että aina ei ole mahdollista lähteä treenaamaan kuntosalille saakka.

Oon ennenkin tehnyt tällaisia vertailuja, mutta laitanpa silti ihan vaan jos tämä avaisi jonkun silmiä. Ensimmäisessä kuvassa varsinaista treeniä kertyi 13 tuntia viikkoon, kaikki ohjattua tehokasta ja kuluttavaa ryhmäliikuntaa.

Toisessa kuvassa varsinaisia treenejä oli 5, joista kolme oli ohjattua jumppaa ja kaksi koti/ulkotreeniä. Hyötyliikuntaa sen sijaan paljon enemmän. Olen käynyt kävelyllä ja puuhastellut kotona, that’s it, eli ei vaadi älyttömyyksiä.

Tämä siis 13 treenin jumppaviikko, jolloin viiko keskiarvokulutus oli 3 327 kcal

Tämä taas poikkeustilan aikainen viikko, jolloin treenejä oli vähemmän, mutta hyötyliikettä enemmän. Viikon keskiarvo kulutus 3 345 kcal.

Oma kulutukseni (kellon mukaan) on toki runsasta joka tapauksessa, mutta vertauskuvallisesti tämä on mielestäni tärkeä ymmärtää. Viisi treeniäkin on jo paljon, eikä se ole mikään hyvinvoinnin mittari tai jokaiselle sopiva tavoite. Mulla sattuu olemaan tilanne, että mulla on aikaa tehdä asioita joita haluan ja panostaa esimerkiksi treenaamiseen. Lisäksi olen liikkunut aina paljon ja mun tämän hetkinen tavoite on vain ylläpitää mahdollisimman hyvää hapenottokykyä ja kuntotasoa kuin tässä raskauden vaiheessa on mahdollista. Näin edesautan omaa palautumista myös raskauden jälkeen, sillä kestävyys ja kova kunto on ne asiat, joita tarvitsen työssäni! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


ENTÄ JOS LIIKUNTA TUNTUU VÄKINÄISELTÄ SUORITTAMISELTA?

Tiiätkö sen tunteen, kun sairastut tai vaikka loukkaannut ja kaikki mikä oli aiemmin itsestäänselvyys, tuntuukin nyt vain kaukaiselta haaveelta? Ehkä ruuhkavuosia eläessä muistelee, miten helppoa kaikki oli silloin kun piti pitää huolta vain omista menoista, tai sitten vanhempana kiikkustuolissa miettii, kuinka ihanaa oli kun kotona oli hulinaa ja vilskettä. Ei ollut hetkeäkään tylsää, vaikka raskasta se oli aina välillä.

Syy, miksi otin nuo asiat esiin on se valitettava asia, että monia asioita oppii arvostamaan vasta jälkikäteen. Nykyhetkessä sitä tavoittelee jotain parempaa, tai elää ”sit kun” – periaatteella. Entä jos se paras hetki onkin just nyt ja tajuat sen vasta myöhemmin?

Tarkoitus ei ollut mennä ihan noin diippeihin ajatuksiin, vaan ajatella tätä asiaa yksinkertaisesti motivaation näkökulmasta. Positiivinen ajattelumalli kun toimii yleensä hieman paremmin, niin mitäs jos sen sijaan, että liikkumista ajattelisi pakollisena asiana, ajattelisikin että saa ja ennen kaikkea pystyy mennä treenaamaan/liikkumaan. Miksi terveyttä oppii arvostamaan vasta kun sen menettää? Jos nyt on tilanne, että terveys on tallella ja aikaakin löytyy välillä, miksi ei ottaisi mielummin ajatusmallia, että saan mennä liikkumaan ja se on mahtavuutta!

Myös liian suuret odotukset itseltä voivat kadottaa motivaation. Jos oletuksena on vaikka, että tunnin treeni on asia joka lasketaan treeniksi ja sitten kun aikaa ei ole riittävästi, ei tehdä mitään. Kaikki liikkuminen on hyvästä ja kotiinpäin, kesti se sitten kymmenen minuuttia tai sen tunnin.

Joskus sitä omaa rimaa voi laskea juuri niin, että sopii itsensä kanssa menevänsä vaikka 20 minuutin lenkille tai tekevänsä vartin kotijumpan. Kaikki tekeminen on parempi kuin ei mitään. Usein tällaisella sopimuksella saa itsensä helpommin liikkeelle ja vielä useammin se kymmenen minuutin pikajumppa venyykin puolet pidemmäksi. Tärkeintä on vain saada itsensä liikkeelle!

Muita pieniä juttuja, joilla tehdä treenaaminen pikkuisen helpommaksi:

  • Suunnittele treenipäivät (ja ajat) valmiiksi. Tee realistinen suunnitelma ja jätä mielummin varaa lisätä vaikka yksi tai kaksi treeniä lisää, jos aikataulut ja fiilis sallii.
  • Jos aikataulu on tiukka, älä vaadi itseltäsi liikaa. Lyhyet treenit ovat parempi kuin ei treeniä lainakaan.
  • Sovi treenitreffit kaverin kanssa. Tämä on ehkä yksi parhaista jutuista, koska sovittuihin juttuihin tulee aina lähdettyä!
  • Pakkaa treenikassi valmiiksi. Vaatteet, juomapullo, välipalat ja tarvittavat välineet. Ota laukku mukaan töihin/kouluun tai jätä se näkyvälle paikalle kotona odottamaan lähtöä.
  • Treenaa ennen töitä/koulua tai heti päivän jälkeen. On helpompi mennä suoraan esim. töistä salille, sillä kotoa lähteminen on aina hitusen haastavampaa.
  • Mieti tunnetta treenin jälkeen! Tunnin treeni on vain 4% koko vuorokaudesta ja minkä mahtavan tunteen se saakaan aikaiseksi!
  • Olet terve ja sinulla on mahdollisuus liikkua, tämä ei ole itsestäänselvyys, joten nauti siitä mitä kaikkea siistiä kroppasi mahdollistaa tekemään!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


ARKEEN PALUU AHDISTUS

Maanantait saattaa olla joskus vaikeempia päiviä kuin muut, mutta erityisesti juhlapyhien jälkeen jalka saattaa painaa entistä enemmän. Miten tässä nyt pääsisi taas arkeen kiinni kun ei kiinnostaisi kuin kääntää kylkeä ja vetää peitto korville? Ensinnäkin kannattaa muistaa, että on ihan ok että on paskoja päiviä. Päiviä kun hommat hoidetaan suunnilleen väkisin. Niiden jälkeen tulee aina uusi päivä, eikä se ole sen kummempaa. Monesti morkkista pahentaa se, että tulee pahempi fiilis siitä että on ylipäätään morkkis.

Mulla on itsellä hyvä konsti tällaisiin päiviin, eli sen sijaan että laiskottelisin, teenkin heti päivän alkuun jotain sellaista mitä ei huvita yhtään tehdä. Hoidan sen ärsyttävimmän asian alta ja kas alkaa helpottaa. Kun tekee jotain joka vaatii itseltään vähän enemmän, tulee hyvä fiilis asian hoitamisesta.

Toinen keino joka toimii joka ikinen kerta on urheilu a.k.a hikoilu. Tiedän, että viikonlopun rientojen jälkeen ei välttämättä kiinnosta lähteä liikkumaan, mutta hyvä treeni on varma keino nollata tilanne. Muuten sama väsynyt fiilis jatkuu taas seuraavana päivänä ja on entistä vaikeampi päästä arkeen kiinni. Tee siis itsellesi palvelus ja lähde liikkumaan salille, jumppaan tai vaikka kävelylle!

Kolmas juttu miten selviän tahmeista viikon aloituksista on priorisoida ensimmäinen päivä niin, että hoidan vain muutaman pakollisen asian ja annan itselleni mahdollisuuden ottaa vähän rennommin. Harvoin kenenkään elämä kaatuu siihen, että siirtää jotain asioita seuraaville päiville. Valitsee muutaman tärkeän homman ja hoitaa ne heti päivän alkuun, siihen hyvä treeni ja terveellistä sapuskaa niin takuulla seuraavana aamuna jalka nousee kepeämmin ja väsyneet olot ovat muisto vain!

Mun pikkusen paremman maanantain resepti on jumpata paljon, käydä kävelyllä, nukkua päikkärit, juoda paljon vettä, palata normaaliin arkiruokailuun ja mennä aikaisin nukkumaan. Huomenna sitten leikataan ihomuutos rintakehästä heti aamusta ja selviää joudunko saikulle vai en. Tänään ainakin otetaan vielä ilo irti jumpista ja aion vetää niin, että hiki roiskuu!

Tsemppiä uuden viikon starttiin joka iikalle! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


SIIS MITEN TUO PYSTYY?

Katselin tänään aamulla Instagramin tarinoita läpi ja vastaan tuli entisen kolleegani Miian tarina, jossa hän kertoili treeneistään. Tyyppi harrastaa juoksua sen monessa eri muodossa ja myös polkee ja ui paljon. Siinä hän kertoi polkeneensa 60 km ja tähän päälle oli juossut 10 km aikaan 48 min. Oli kuulemma kuumuus verottanut.. Minä siinä mietin, että miten joku voi juosta kympin noin nopeasti  ja vielä polkea sitä ennen 2 tuntia pyörällä vastatuuleen. 😀

Toisten suoritukset saattavat tuntua todella hurjilta ja sitä vaan miettii, että en mä kyllä ikinä pystyisi. Tuollainen treeni on varmaan ihan normisettiä kestävyysurheilijalle ja ei vaadi ”sen kummempia”.

Aloin siinä miettiä asiaa siltä kantilta, että multakin kysytään melkein päivittäin miten jaksan ohjata noin paljon jumppia ja vielä tehdä omia treenejä siihen päälle.

Itsehän en pidä omia touhuja mitenkään erikoisena, sillä oon toiminut näin niin kauan. Se on mun normi päivä, että jumppaan ja humppaa kahdesta neljään tuntia ja oon muutenkin melko aktiivinen arjessa. Sitä nimittäin tulee hyväksi siinä mitä tekee paljon ja säännöllisesti.

Muistan kun vedin ensimmäisiä kertoja jonkun hullun 2-3 tunnin jumppaputken ja kuinka rikki olin sen jälkeen. Kävelin vain haamuna kotiin ja en saanut unta koko yönä. 😀 Nykyään tuollainen menee aika kevyesti, eikä unikaan häiriinny. Palaudun helposti yön aikana ja olen seuraavana päivänä valmis uuteen urakkaan.

Tämä tilanne ja nopea palautumiskyky ei ole tullut itsestään, vaan olen pitkäjänteisesti harjoitellut, harjoitellut ja harjoitellut. Enkä nyt tarkoita, että kaikkien pitäisi alkaa treenaamaan viisi jumppaa päivässä, ei todellakaan. Tarkoitan, että mikään mitä tahtoo, ei ole mahdotonta, vaikka alku olisi kuinka tahmea tahansa! Tietyt tavoitteet vaatii tietyt suunnitelmat, mutta kaikkeen pätee silti sama sääntö: Pitkäjänteinen työskentely tuottaa pysyvintä tulosta.

Seuraavan kerran kun mietit jonkun toisen tekemisistä, että en ikinä pystyisi tuohon, niin muistappa tämä. Kaikki voivat kehittyä hurjan hyväksi asiassa kuin asiassa. Ainoa mitä täytyy tehdä on jaksaa harjoitella ja jatkaa eteenpäin myös silloin kun on vaikeeta.

Voin ihan rehellisesti sanoa, että 90% ajasta mulla on motivaatio korkealla ja lähden oikeen sellainen pieni kiva kutina vatsan pohjassa treenaamaan tai jumppaamaan! Tämä johtuu ehdottomasti siitä, että panostan paljon tuntien sisältöön, jonka vuoksi niitä on myös kiva ohjata. 10% ajasta mua ei kiinnosta, väsyttää ja kroppa tuntuu väsyneeltä, silti asioita pitää tehdä myös silloin kun ei nappaa. Sanontakin kuuluu, että ..

You can’t get much done in life if you only work on the days when you feel good.

Motivoivaa päivää just sulle!

PS. Kaikki Vaasan alueella asuvat jumpparit! Ohjaan juhannusaattona, eli PE 21.6 ylimääräisen BOOTY WORKOUT – jumpan kl 10:00-11:00 WSC – Ladies Clubilla. Toivottavasti nähdään siellä! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


ENEMMÄN YHTEISPELIÄ

Miten usein sitä antaa jonkun unelman tai asian olla sen vuoksi, että muut epäilevät onnistumista tai kyseenalaistavat koko asian. Miten monta kertaa sitä on luopunut jonkun itselle tärkeän asian suhteen, vain siksi että se on torpattu jo ajatuksen tasolla joko omasta tai muiden toimesta? Miksi toisten sana ja mielipide tuntuu painavan niin paljon omissa valinnoissa ja tekemisissä? Ajattele, jos toisten mielipiteet otettaisiin aina niin tosissaan, että jätettäisiin tekemättä itselle merkityksellisiä asioita? Olisiko Suomen jääkiekkojoukkue silloin voittanut maailmanmestaruuden eilen? No ei olisi.

Jääkiekkoa tulee nyt hieman joka tuutista, mutta vaikka laji ei kiinnostaisi pätkääkään, voi tästä ihmeestä silti inspiroitua ja ottaa mallia omaan elämään ja suhtautumiseen. Miten suuri voima asenteella, tahdonvoimalla, itseensä uskomisella ja yhteistyöllä on. Kyky on se mitä pystyt tekemään. Motivaatio määrää sen mitä teet. Asenne ratkaisee kuinka hyvin teet sen. 

Eikä aina tarvitse olla tavoittelemassa kuuta taivaalta tai jahdata isoja unelmia, vaan ihan yleisessä olemisessa ja elämisessä suurin merkitys on sillä miten suhtautuu asioihin jotka tulevat päivittäin vastaan. Kaikki haluavat olla onnellisia ja tasapainossa, mutta niiden jatkuva jahtaaminen saattaa viedä vain kauemmas siitä mitä haluaa. Joskus kun päästää irti suorittamisesta ja lopettaa ratkaisun etsimisen, se onkin suoraan siinä nenän edessä.

Paljon on puhuttu siitä, että Suomea vastaan pelanneet joukkueet olivat täynnä ”staroja”. Vaikka joukkueessa olisi kuinka monta huippuyksilöä, ei heistä ole mihinkään, ilman joukkuehenkeä. Mitä jos ihan tavallisessa elämässä ottaisi tällaisen asenteen, että oman egon buustaamisen sijaan, pyrkisi tuomaan kanssaihmisille hyvää. Sen sijaan, että jatkuvasti etsisi sitä omaa onnea ja menestystä, pyrkisikin tekemisillään tuomaan hyvää myös toisten ihmisten elämään?

Haluatko olla toiselle se joka torppaa hullut haaveet vai joka auttaa ja tsemppaa eteenpäin? Laita hyvä kiertämään ja silloin se löytää helpommin myös sun luokse. Alone we are strong, together we are stronger!

Mun mielestä on jopa hupaisaa, miten paljon tällainen urheiluvoitto voi vaikuttaa ihmisiin, joilla ei periaatteessa ole mitään tekemistä koko voittamisen kanssa. Silti tänään herätessä oli jollain tavoin tosi positiivinen fiilis! Ihan samalla tavalla menin aamulla töihin kuin muutenkin, mutta olin kuitenkin aavistuksen motivoituneempi kuin normaalisti maanantai aamuisin olen. 😀

Urheilun taika on aika siistiä. Ja kuten alussa kirjoitin, vaikka jääkiekko lajina ei olisi oma juttu, tällaiset asiat varmistavat sitä että aina kannattaa yrittää, aina kannattaa uskoa itseensä ja mennä loppuun saakka.

Nyt alan kasaamaan biisilistaa illan spinning-tunnille, jossa teemana on mikäs muukaan kuin lätkän MM2019! 😉

Motivoivaa maanantaita ystävät!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook