KAIKKEEN PITÄISI LÖYTYÄ PIKARATKAISU JA MIELELLÄÄN HETI

Tiiättekö sen tilanteen, kun saat jotain terveydellisiä oireita ja meet googlettamaan niitä ja aina sulla on joko syöpä tai oot raskaana? Usein sitä osaa kuitenkin järjellä jäsennellä itselleen, että ehkä tässä ei välttämättä ole kyse siitä, vaan vaiva on jokin tavallisempi juttu, kuten liian vähäisestä juomisesta johtuva päänsärky. Heh. Ihan tähän alkuun sanottakoon, että tarkoitus ei ole vähätellä sairauksia tai niiden oireita. Joskus oireet ja ongelmat johtuvatkin lopulta jostain suuremmasta ikävästä jutusta, mutta onneksi ei aina.

Nykyään vallitsee vähän sellainen dramaattinen aikakausi, että joka toisella on metabolinen oireyhtymä (metabolic damage), kilpirauhasen vajaatoiminta tai raudanpuute. Ja jos sinun kohdalla esimerkiksi joku näistä pitää paikkaansa, tarkoitus ei ole vähätellä sitä, eli älä vielä vedä hernettä nenään. Usein kun kohdataan ongelmia tai uusia oireita, aletaan aina odottamaan pahinta. On nimittäin jotenkin helpompaa kuitata ainainen väsymys sillä, että mulla on varmaan raudanpuute, kuin sillä että pitäisköhän alkaa mennä ajoissa sänkyyn ja jättää sitä ”omaa aikaa” vähemmälle iltaisin.

Mietitään, että nyt oon varmasti ylikunnossa, kun raajat painaa kuin betoni eikä treeni kulje sitten yhtään, vaikka ratkaisu olisi siinä että uskaltaisi syödä hiilareita treenin vaatimalla tavalla, tai ylipäätään syödä riittävästi.

Mietitään, että hitto kun hieroja tulee niin kalliiksi, kun pitää käydä jatkuvasti hieromassa ongelmallista niska-hartia-aluetta joka on jatkuvasti jumissa aiheuttaen päänsärkyä ja ongelmia. Kun ratkaisu olisi siinä, että toimistotyön vastapainoksi liikkuisi, vetreyttäisi ja vahvistaisi kehon lihaksia. 

Kun laihdutus ei taaskaan onnistu, tullaan lopputulokseen että mulla on varmasti aineenvaihdunnan häiriö tai kilpirauhasen vajaatoiminta, vaikka syy on siinä, että jokainen dieetti vedetään maanantaisin niin tiukaksi, että viimeistään lauantaina homma levähtää käsiin ja syödään kaikki kulutettu vaje ja vähän päälle takaisin.

Kun toivottu treeni ei tuota tulosta, päätetään ostaa vielä pari purkkia burnereita ja proteiinivalmisteita, josko niiden avulla lihakset lähtisi kasvuun. Kun ratkaisu olisi yksinkertaisesti treenin laadun / määrän tarkistamisessa.

Halutaan syödä terveellisemmin ja voida paremmin, mutta kun ei millään haluaisi syödä niitä kasviksia, niin ehkä on helpompi hakea 10 vitamiinipurkkia ja toivoa parasta.

Tiiättekö kun todella moneen asiaan ja ongelmaan löytyy yksinkertainen selitys ja usein se ratkaisu löytyy omista elämäntavoista. Ihan niissä perusasioista, joihin lukeutuu liikunta, ravinto ja uni. On paljon helpompaa hakea ratkaisua esimerkiksi jostain pilleristä, kuin muuttaa omia tuttuja ja turvallisia tapoja. Ihminen tykkää toistaa samaa kaavaa, koska se on helppoa. Höpöttelin tästä aiheesta jo Instagramin puolella ja sain aika paljon viestejä, jossa esim. ainainen väsymys olikin korjaantunut sillä että oli alkanut syömään. Samalla erilaiset vitamiinien ja ravinteiden vajeet olivat korjaantuneet. Eikä se ole ihme jos virta on vähissä, jos herää aamuyöllä tekemään aerobista, painaa työpäivän ja muut velvoitteet siihen ja menee vielä puntille illalla.

Hyvä puoli tässä on se, että usein ongelma ei olekkaan mikään sairaus tai vakava asia, vaan melkeinpä kaikki on korjattavissa, jos on vain valmis muuttamaan juttuja ja tekemään töitä. Tuo ärsyttävän kliseinen lause, joka on silti niin totta. Ja sekin on ok, että ei jaksa tehdä aina töitä, mutta sitten on myös turha valittaa ja etsiä ratkaisua aivan epäoleellisista asioista. Eikä aina edes tarvitse tehdä enemmän, joskus vähemmän ja fiksummin voi olla enemmän.

Ei sinänsä ihme, että ostos tv:n kaltaiset tuotteet myyvät edelleen, sitä on niin mukavaa toivoa, että jospa tämä vatsalihasvyö nyt viimein toimisi ja voisin jatkaa vanhoilla tavoilla ja saada silti unelmien kehon. Nykyäänhän doping/hormonivalmisteita ei käytä ainoastaan huippu-urheilijat, vaan ihan tavalliset salihemmot, jotka eivät vaan jaksa odottaa paria vuotta treenituloksia, koska kaikki mulle heti nyt ja viimeistään kesäksi. On helppoa hakea sääliä, voivotella kun joka paikkaa särkee ja kolottaa ja hautautua sen turvin sohvanpohjalle sipsikulhon kanssa, kun en minä vaan voi liikkua ja näin ollen myös ruokavaliokin menee päin per**ttä. Hyvin moniin asioihin pystyy vaikuttamaan omilla valinnoilla.

Todellisia ongelmia ja sairauksia on ihan varmasti olemassa ja se ei ole tekstin oleellisin asia, vaan se, että yhtä usein ne omat ongelmat johtuvat täysin omista tavoista ja laiskuudesta. Oli ne ongelmat sitten terveyteen tai muihin asioihin liittyvä. Hyvin usein ratkaisu löytyy katsomalla peiliin tai miettimällä omia käyttäytymismalleja joita tulee helposti toistettua aina uudelleen, vaikka edelliselläkään kerralla se ei toiminut tai vienyt sinne minne halusi. Monesti on itsekin tullut todistettua, että jos aina tekee asiat samalla tavalla, on turha odottaa erilaista lopputulosta! 😀

If nothing changes, nothing changes!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


SIIS MITEN TUO PYSTYY?

Katselin tänään aamulla Instagramin tarinoita läpi ja vastaan tuli entisen kolleegani Miian tarina, jossa hän kertoili treeneistään. Tyyppi harrastaa juoksua sen monessa eri muodossa ja myös polkee ja ui paljon. Siinä hän kertoi polkeneensa 60 km ja tähän päälle oli juossut 10 km aikaan 48 min. Oli kuulemma kuumuus verottanut.. Minä siinä mietin, että miten joku voi juosta kympin noin nopeasti  ja vielä polkea sitä ennen 2 tuntia pyörällä vastatuuleen. 😀

Toisten suoritukset saattavat tuntua todella hurjilta ja sitä vaan miettii, että en mä kyllä ikinä pystyisi. Tuollainen treeni on varmaan ihan normisettiä kestävyysurheilijalle ja ei vaadi ”sen kummempia”.

Aloin siinä miettiä asiaa siltä kantilta, että multakin kysytään melkein päivittäin miten jaksan ohjata noin paljon jumppia ja vielä tehdä omia treenejä siihen päälle.

Itsehän en pidä omia touhuja mitenkään erikoisena, sillä oon toiminut näin niin kauan. Se on mun normi päivä, että jumppaan ja humppaa kahdesta neljään tuntia ja oon muutenkin melko aktiivinen arjessa. Sitä nimittäin tulee hyväksi siinä mitä tekee paljon ja säännöllisesti.

Muistan kun vedin ensimmäisiä kertoja jonkun hullun 2-3 tunnin jumppaputken ja kuinka rikki olin sen jälkeen. Kävelin vain haamuna kotiin ja en saanut unta koko yönä. 😀 Nykyään tuollainen menee aika kevyesti, eikä unikaan häiriinny. Palaudun helposti yön aikana ja olen seuraavana päivänä valmis uuteen urakkaan.

Tämä tilanne ja nopea palautumiskyky ei ole tullut itsestään, vaan olen pitkäjänteisesti harjoitellut, harjoitellut ja harjoitellut. Enkä nyt tarkoita, että kaikkien pitäisi alkaa treenaamaan viisi jumppaa päivässä, ei todellakaan. Tarkoitan, että mikään mitä tahtoo, ei ole mahdotonta, vaikka alku olisi kuinka tahmea tahansa! Tietyt tavoitteet vaatii tietyt suunnitelmat, mutta kaikkeen pätee silti sama sääntö: Pitkäjänteinen työskentely tuottaa pysyvintä tulosta.

Seuraavan kerran kun mietit jonkun toisen tekemisistä, että en ikinä pystyisi tuohon, niin muistappa tämä. Kaikki voivat kehittyä hurjan hyväksi asiassa kuin asiassa. Ainoa mitä täytyy tehdä on jaksaa harjoitella ja jatkaa eteenpäin myös silloin kun on vaikeeta.

Voin ihan rehellisesti sanoa, että 90% ajasta mulla on motivaatio korkealla ja lähden oikeen sellainen pieni kiva kutina vatsan pohjassa treenaamaan tai jumppaamaan! Tämä johtuu ehdottomasti siitä, että panostan paljon tuntien sisältöön, jonka vuoksi niitä on myös kiva ohjata. 10% ajasta mua ei kiinnosta, väsyttää ja kroppa tuntuu väsyneeltä, silti asioita pitää tehdä myös silloin kun ei nappaa. Sanontakin kuuluu, että ..

You can’t get much done in life if you only work on the days when you feel good.

Motivoivaa päivää just sulle!

PS. Kaikki Vaasan alueella asuvat jumpparit! Ohjaan juhannusaattona, eli PE 21.6 ylimääräisen BOOTY WORKOUT – jumpan kl 10:00-11:00 WSC – Ladies Clubilla. Toivottavasti nähdään siellä! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


KANNATTAAKO AINA VETÄÄ (TREENIT) TÄYSILLÄ?

Morjensta perjantaihin kaverit! Viikonloppu ovella, joten tänään ajattelin kirjoitella treenaamisesta, treenitehoista sekä palautumisesta. Monilla on treenaamisesta mielikuva, että mitä kovempaa, hikisemmin ja raskaammin, sen parempi. On totta, että kehittävän treenin täytyy olla myös riittävän tehokasta ja on myös totta, että kun tehdään kovatehoinen harjoitus, sen täytyy myös tuntua siltä. Tähän väliin tulee vain sellainen mutta, ettei jokaisen treenin tarvitse olla äärimmäisyyksiin vedetty suoritus. Se, miten treenejä kannattaa vaihdella riippuu hieman treenin laadusta sekä treenimääristä, mutta vaihtelulla saadaan aina parempi lopputulos kuin jatkuvalla ”verenmakusuussa” – meiningillä!

Multisport-kellon avulla on helpompi seurata treenien tehoa.

No mitä jos tykkää esimerkiksi käydä ryhmäliikunnassa ja monet tunnit ovat melko kovilla sykkeillä vedettyjä treenejä? On ihan ok vetää 3-5 kovaakin jumppaa (taustoista riippuen toki) viikkoon, mutta silloin mukana täytyisi olla myös peruskuntoalueella tapahtuvaa liikkumista. Myös ryhmäliikuntojen tehoa voi säädellä oman tarpeen mukaan, eikä siinä ole mitään noloa, jos menee jumppaan ja tekee liikkeet ilman hyppimistä, se ei ole laiskottelua :D.

Kokeilin itse tehdä BODYSTEP-tunnin ilman hyppyjä, jolloin syke pysyi tasaisena koko tunnin. Tuli lämmin ja hiki virtasi, mutta olo pysyi mukavana läpi tunnin. Lopputuloksena sain aikaiseksi peruskestävyysharjoituksen, joka kehittää peruskestävyyden lisäksi mm. kehon kykyä käyttää rasvaa energiana harjoituksen aikana.

Peruskunnon puuttumisesta viestii mm. se, että syke nousee heti todella korkealle kun alkaa liikkua. Tällaisissa tilanteissa olisi hyvä tehdä harjoituksia, joissa pitää tehot niin alhaalla että syke pysyy peruskuntoalueella. Usein esimerkiksi kävely toimii monille hyvänä pk-treeninä.

Kauanko palautuminen sitten kestää eri treenien välillä?

Kovasta salitreenistä palautuminen kestää noin 72 tuntia. Tämän vuoksi perättäisinä päivinä treenatessa, kannattaa vaihdella treenattavia lihasryhmiä. Myös hermosto rasittuu voimaharjoittelussa ja sekin vaatii lepoa. 

Intervallitreenit, kuten kovasykkeiset (melkein kaikki ryhmäliikunnat nykyään) jumpat vievät keholta palautuessa jopa 2-5 päivää. Jos tykkää jumpata paljon, kannattaa valita repertuaariin myös kevyempiä vaihtoehtoja, tai tehdä joskus tunti vähän iisimmin.

Palautuminen ja rasituksen ”sietäminen” on tietysti myös yksilöllistä, eli myös taustat ja kuntotaso vaikuttaa siihen miten nopeasti palautuu.

Alipalautuminen ei aina näy tiettyinä oireina, vaan suoritustaso voi laskea ja sitä ei helposti edes huomaa, sillä esim. jumpissa suoritusta ei mitata millään tavoin. Jos seuraa sykettä, niin se ettei syke nouse tavanomaiselle tasolle kovassa harjoituksessa, on yleensä merkki että nyt kannattaa ottaa päivä tai pari lepoa/ kevyemmin. Voimaharjoittelussa huomaa selkeämmin, sillä voimaa on helpompi mitata esimerkiksi painojen avulla.

Muistetaan siis ottaa välillä myös iisimmin! Kivaa viikonloppua! 🙂

kuvat: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


MITÄ SEURAAVAKSI?

Moikka! Melkoisen kiireinen päivä takana. Aamusta asti oon mennyt jumppakuplassa ja silti vieläkin riittäis virtaa tehdä jotain! Siivosin tuossa endorfiinihuuruissa koko kämpän äsken. Päivä startattiin spinningin voimin ja siitä jatkoin vielä Bodyattack-maratonin pariin, joka pidettiin tänään viiden ohjaajan voimin. Ensimmäinen tunti mentiin vanhoja ”oldies&goldies” biisejä ja toisen tunnin aikana lanseerattiin uusin Bodyattack97-ohjelma. Mulla on ollut tässä muutaman päivän vähän sellainen outo fiilis kurkussa ja tänään sitten heräsin koko pää ihan tukossa. Ääni oli siis kovilla noiden ohjauksien aikana ja pikkasen meinas hyytyä volat meikämuijasta, mutta ihan hyvin meni tilanteen huomioonottaen. 😀

Moni on kysellyt, että mitä aion nyt kun tavoitteellinen valmennus ja ohjelmat ovat paketissa ja oon toki itsekin miettinyt asiaa. Tällä hetkellä on sellainen fiilis, että en jaksa asettaa mitään suuria tavoitteita, vaan jatkan suunnilleen samoilla rutiineilla ja teen myös välillä jotain ihan muuta jos siltä tuntuu. Mä oon tosiaan nostanut kalorit tällä viikolla + 500 ylöspäin ja ensi viikosta toinen samanmoinen määrä vielä lisää. Tuo nosto on tuntunut lähinnä lisäävän pökköä pesään, sillä tänään kun kävin vaa’alla, oli paino kilon alhaisempi kuin tämän viikon keskiviikkona. Toki nesteet vaihtelee ja vaikuttaa, mutta kuten mainittua niin ilmeisesti mun keho tykkää suurista hiilarimääristä, koska oon syönyt melkein tuon 500 kcal hiilareista. Oon taas alkanut hikoilla kuin viimeistä päivää ja sekin kertoo siitä että kaikki alkaa palata normaaliin. Treenihommat oon pitänyt samanlaisina, eli ohjauksien lisänä teen 3-4 salitreeniä ja sitten köpöttelen iltaisin kevyitä lenkkejä jos sellainen fiilis sattuu olemaan.

id

Kesäkuun ajan meen siis hieman tunnustellen ja heinäkuussa mulla alkaa kesäloma, joka on myös otollista aikaa kokeilla mitä voin salitreenillä saada aikaiseksi, kun jumpat eivät ole hidastamassa palautumista. Ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni jättää aerobiset ihan minimiin (jos vaan pystyn :D) ja panostan  3-5 laadukkaaseen salitreeniin viikossa. Salitreenien painopiste on edelleen tuolla alavartalossa, sillä koen että mun yläkropassa alkaa olla jo ihan kivasti muotoa, ainakin omaan makuun. Myös inbody-mittauksen mukaan ylävartalossani on suhteessa enemmän lihasta kuin alavartalossa, mikä johtuu puhtaasti suuresta alavartalon kuormituksesta. Kaikki jumpat hypitään tai poljetaan noilla koivilla, joten ne eivät välttämättä pääse palautumaan yhtä tehokkaasti kuin ylävartalo.

Muuten tavoitteena olisi ylläpitää tätä ”kuntoa”, johon oon ihan suhteellisen tyytyväinen nyt. Oon aika kriittinen itseäni kohtaan, mutta yritän syöttää päähäni ajatuksia, että nyt on aivan hyvä. 😀 Toki en pistä pahakseni jos tässä itsestään tulee vielä jotain kiristymistä vaikka tuolta keskivartalon kohdilta! 😉 Tässä on kuitenkin edessä kaikenmoisia festareita sun muita kissanristiäisiä, joten veikkaan, että nuo toiveet saa haudata samantien, haha. 🙂

Ihanaa viikonloppua!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


VALMENNUS PAKETISSA – MITÄ KAIKKEA SAAVUTIN?

Tällä viikolla tuli täyteen neljä kuukautta valmennuksen alla ja tästä eteenpäin jatkan taas omin päin. Sain vinkkejä ja neuvoja miten jatkaa eteenpäin ja toki oma tieto-taitokin on sen verran hyvällä mallilla, ettei tässä ole huolen häivää. Tässä on tullut raportoitua fiiliksiä pitkin kevättä ja ei ole varmasti jäänyt epäselväksi, että olen hyvin tyytyväinen, että lähdin testailemaan tällaista vaihtoehtoa. Kuten sanottua, mikään ei muutu jos mikään ei muutu. Joskus täytyy kokeilla uusia juttuja ja sitä kautta voi joko onnistua tai vähintäänkin oppia. Oon sitä mieltä, että ennakoluulot, odotukset ja pelot ohjaa ihan liikaa meidän valintoja ja jopa estää unelmia toteutumasta.

Lähdin tähän hommaan sillä mielin, että kokeilen avoimesti uusia juttuja jos sellaisia on luvassa. Mulla oli tavoitteena niitä ulkoisia muutoksia, mutta myös sisäisiä juttuja, jotka ovat nousseet tän matkan aikana paljon tärkeämmäksi. Joku voisi ajatella että vaikeessa elämäntilanteessa ei kannata stressata itseään liikaa, mutta mun tilanteessa tää on ollut ehkä koko kevään pelastus. Oon saanut keskittyä projektiin ja mulla on ollut joku päämäärä. Tuntuu, että oon saanut taas mun kehon takaisin, eli ainakin tällä hetkellä se toimii taas kuin ennen. Mystiset vaivat ja ongelmat ovat loistaneet poissaolollaan jo hetken. Mitä nyt viime viikolla kärsin oudoista turvotuksista, mutta nekin katosivat kun lisäsin ruokamäärää radikaalisti.

Koko tämän valmennuksen ajan mulla on ollut vähän sellainen fiilis, että en ole kehittynyt niin paljon kuin olisin halunnut. Oon käynyt säännöllisissä mittauksissa Jyväskylässä ja niiden mukaan eteneminen on ollut juuri sopivaa. Silti pääkoppa on väittänyt, että ei tapahdu riittävästi. Oon taistellut tämän ajatuksen kanssa ja myös stressannut siitä hieman. Välillä on toki ollut hyvä buugi ja oon huomannut muutosta. Sitähän se on, pikkuhiljaa tapahtuvia juttuja ei ehdi itse huomata, vaikka niitä tapahtuu.

Mun ulkoiset tavoitteet olivat siis saada lisää muotoa etenkin pakaroihin sekä olkapää/käsivarsi akselille. Halusin myös kiristellä rasvoja alas niin, että lihaserottuvuus olisi hyvällä mallilla. Mittanauhan mukaan senttejä on lähtenyt juuri oikeista paikoista ja lisääntynyt sinne minne piti. Rasvakiloja lähti lopulta noin 4 kiloa, mikä on aika paljon jos miettii, että lähötilanne ei ollut mikään kovin huono. Treenipainot ovat kasvaneet pitkin matkaa, eli voimatasot ovat parantuneet huomattavasti. Pystyn vetää 15 leukaa kevyesti, nostan maasta 150 kiloa ja penkkaan vähintään 65 kilolla! Jaksaminen ryhmäliikunnassa on pysynyt ennallaan, tosin mulla on nyt taas se vaihe ettei mikään tunnu missään. 😀 Eli on jopa vaikea hengästyä ja vetää itsensä kunnolla hapoille. Tää on ihan tuttua juttua silloin kun treenimäärät ovat korkeat ja kovatehoista aerobista tulee isoja määriä.

Koko projekti on sujunut rutiinilla, oon toki tehnyt hommia ja paljon oon tehnytkin. Vaikeita hetkiä on ollut monia, mutta oon vaan hokenut itselleni, että mä en hitto vie luovuta vaikka mitä esteitä tulisi eteen. Kaiken pystyy ratkaista jos vaan haluaa. Oon luopunut monista jutuista ja panostanut tähän ajallisesti. Oon noudattanut ruokavaliota 6 kuukautta (aloitin omatoimisesti tammikuun alussa), ilman että oon syönyt mitään ylimääräistä (2 kertaa olen suunnitellusti syönyt ”ohi”). En oo jättänyt yhtäkään treeniä väliin ja samaan aikaan oon hoitanut 2 duunia ja yhden yrityksen.

Nyt kun kirjoitan näitä konkreettisesti ylös, niin en voi kuin olla tyytyväinen ja ennen kaikkea ylpeä itsestäni! Jos saa kehua niin nyt kehun, että oon kyllä saatanan kova muija, kun ottaa huomioon mistä tilanteesta lähdettiin ja mitä kaikkea tässä on saanut käydä samalla läpi. Kuten kirjoitin mun päivän instapostaukseen:

”You won’t get much done, if you only grind on days you feel good.”  

Kuulin ton biisin tänään salilla ja vaikka kyseessä on vanha kappale niin se iski kunnolla! Pakko heittää mukaan huomiselle spinning-tunnille. Huomenna on luvassa muutakin kivaa, sillä meillä on luvassa Bodyattack-maraton. Spinningin jälkeen tankkailen vähän energiaa ja sitten riipaistaan kahden tunnin attack-tykitys Wasa Sports Clubilla. Mukaan pääsee myös ei jäsenet hintaan 5 €. Tunti alkaa k 13:00.

Muistakaa, että ihan kaikki on mahdollista kun vaan pistää hommia tapahtumaan!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.