SIIS MITEN TUO PYSTYY?

Katselin tänään aamulla Instagramin tarinoita läpi ja vastaan tuli entisen kolleegani Miian tarina, jossa hän kertoili treeneistään. Tyyppi harrastaa juoksua sen monessa eri muodossa ja myös polkee ja ui paljon. Siinä hän kertoi polkeneensa 60 km ja tähän päälle oli juossut 10 km aikaan 48 min. Oli kuulemma kuumuus verottanut.. Minä siinä mietin, että miten joku voi juosta kympin noin nopeasti  ja vielä polkea sitä ennen 2 tuntia pyörällä vastatuuleen. :D

Toisten suoritukset saattavat tuntua todella hurjilta ja sitä vaan miettii, että en mä kyllä ikinä pystyisi. Tuollainen treeni on varmaan ihan normisettiä kestävyysurheilijalle ja ei vaadi ”sen kummempia”.

Aloin siinä miettiä asiaa siltä kantilta, että multakin kysytään melkein päivittäin miten jaksan ohjata noin paljon jumppia ja vielä tehdä omia treenejä siihen päälle.

Itsehän en pidä omia touhuja mitenkään erikoisena, sillä oon toiminut näin niin kauan. Se on mun normi päivä, että jumppaan ja humppaa kahdesta neljään tuntia ja oon muutenkin melko aktiivinen arjessa. Sitä nimittäin tulee hyväksi siinä mitä tekee paljon ja säännöllisesti.

Muistan kun vedin ensimmäisiä kertoja jonkun hullun 2-3 tunnin jumppaputken ja kuinka rikki olin sen jälkeen. Kävelin vain haamuna kotiin ja en saanut unta koko yönä. :D Nykyään tuollainen menee aika kevyesti, eikä unikaan häiriinny. Palaudun helposti yön aikana ja olen seuraavana päivänä valmis uuteen urakkaan.

Tämä tilanne ja nopea palautumiskyky ei ole tullut itsestään, vaan olen pitkäjänteisesti harjoitellut, harjoitellut ja harjoitellut. Enkä nyt tarkoita, että kaikkien pitäisi alkaa treenaamaan viisi jumppaa päivässä, ei todellakaan. Tarkoitan, että mikään mitä tahtoo, ei ole mahdotonta, vaikka alku olisi kuinka tahmea tahansa! Tietyt tavoitteet vaatii tietyt suunnitelmat, mutta kaikkeen pätee silti sama sääntö: Pitkäjänteinen työskentely tuottaa pysyvintä tulosta.

Seuraavan kerran kun mietit jonkun toisen tekemisistä, että en ikinä pystyisi tuohon, niin muistappa tämä. Kaikki voivat kehittyä hurjan hyväksi asiassa kuin asiassa. Ainoa mitä täytyy tehdä on jaksaa harjoitella ja jatkaa eteenpäin myös silloin kun on vaikeeta.

Voin ihan rehellisesti sanoa, että 90% ajasta mulla on motivaatio korkealla ja lähden oikeen sellainen pieni kiva kutina vatsan pohjassa treenaamaan tai jumppaamaan! Tämä johtuu ehdottomasti siitä, että panostan paljon tuntien sisältöön, jonka vuoksi niitä on myös kiva ohjata. 10% ajasta mua ei kiinnosta, väsyttää ja kroppa tuntuu väsyneeltä, silti asioita pitää tehdä myös silloin kun ei nappaa. Sanontakin kuuluu, että ..

You can’t get much done in life if you only work on the days when you feel good.

Motivoivaa päivää just sulle!

PS. Kaikki Vaasan alueella asuvat jumpparit! Ohjaan juhannusaattona, eli PE 21.6 ylimääräisen BOOTY WORKOUT – jumpan kl 10:00-11:00 WSC – Ladies Clubilla. Toivottavasti nähdään siellä! :)

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


2 Responses to “SIIS MITEN TUO PYSTYY?”

  1. Nipa sanoo:

    Totta, kaikkeen pystyy kun vain haluaa ja tekee töitä sen eteen. Tää oli hyvä muistutus itsellekin!

    Mulla on kysymys joka ei niinkään liity postaukseen. Itse aloittelevana liikunnanohjaajana olisin kiinnostunut kuulemaan, että meneekö sun ohjaukset aina ”nappiin” vai mokailetko välillä, putoatko rytmistä tai onko muita haasteita ohjaamisessa? Olis kiva kuulla kokeneelta ohjaajalta vinkkejä siihen, miten päästä yli mokailusta ja ihan yleisesti saada rennompi asenne tätä työtä kohtaan. :D Niin usein mietin, että toilaileeko muut tasaisin väliajoin vai enkö vaan sovi tähän hommaan!

Kommentoi