KAIKKEEN PITÄISI LÖYTYÄ PIKARATKAISU JA MIELELLÄÄN HETI

Tiiättekö sen tilanteen, kun saat jotain terveydellisiä oireita ja meet googlettamaan niitä ja aina sulla on joko syöpä tai oot raskaana? Usein sitä osaa kuitenkin järjellä jäsennellä itselleen, että ehkä tässä ei välttämättä ole kyse siitä, vaan vaiva on jokin tavallisempi juttu, kuten liian vähäisestä juomisesta johtuva päänsärky. Heh. Ihan tähän alkuun sanottakoon, että tarkoitus ei ole vähätellä sairauksia tai niiden oireita. Joskus oireet ja ongelmat johtuvatkin lopulta jostain suuremmasta ikävästä jutusta, mutta onneksi ei aina.

Nykyään vallitsee vähän sellainen dramaattinen aikakausi, että joka toisella on metabolinen oireyhtymä (metabolic damage), kilpirauhasen vajaatoiminta tai raudanpuute. Ja jos sinun kohdalla esimerkiksi joku näistä pitää paikkaansa, tarkoitus ei ole vähätellä sitä, eli älä vielä vedä hernettä nenään. Usein kun kohdataan ongelmia tai uusia oireita, aletaan aina odottamaan pahinta. On nimittäin jotenkin helpompaa kuitata ainainen väsymys sillä, että mulla on varmaan raudanpuute, kuin sillä että pitäisköhän alkaa mennä ajoissa sänkyyn ja jättää sitä ”omaa aikaa” vähemmälle iltaisin.

Mietitään, että nyt oon varmasti ylikunnossa, kun raajat painaa kuin betoni eikä treeni kulje sitten yhtään, vaikka ratkaisu olisi siinä että uskaltaisi syödä hiilareita treenin vaatimalla tavalla, tai ylipäätään syödä riittävästi.

Mietitään, että hitto kun hieroja tulee niin kalliiksi, kun pitää käydä jatkuvasti hieromassa ongelmallista niska-hartia-aluetta joka on jatkuvasti jumissa aiheuttaen päänsärkyä ja ongelmia. Kun ratkaisu olisi siinä, että toimistotyön vastapainoksi liikkuisi, vetreyttäisi ja vahvistaisi kehon lihaksia. 

Kun laihdutus ei taaskaan onnistu, tullaan lopputulokseen että mulla on varmasti aineenvaihdunnan häiriö tai kilpirauhasen vajaatoiminta, vaikka syy on siinä, että jokainen dieetti vedetään maanantaisin niin tiukaksi, että viimeistään lauantaina homma levähtää käsiin ja syödään kaikki kulutettu vaje ja vähän päälle takaisin.

Kun toivottu treeni ei tuota tulosta, päätetään ostaa vielä pari purkkia burnereita ja proteiinivalmisteita, josko niiden avulla lihakset lähtisi kasvuun. Kun ratkaisu olisi yksinkertaisesti treenin laadun / määrän tarkistamisessa.

Halutaan syödä terveellisemmin ja voida paremmin, mutta kun ei millään haluaisi syödä niitä kasviksia, niin ehkä on helpompi hakea 10 vitamiinipurkkia ja toivoa parasta.

Tiiättekö kun todella moneen asiaan ja ongelmaan löytyy yksinkertainen selitys ja usein se ratkaisu löytyy omista elämäntavoista. Ihan niissä perusasioista, joihin lukeutuu liikunta, ravinto ja uni. On paljon helpompaa hakea ratkaisua esimerkiksi jostain pilleristä, kuin muuttaa omia tuttuja ja turvallisia tapoja. Ihminen tykkää toistaa samaa kaavaa, koska se on helppoa. Höpöttelin tästä aiheesta jo Instagramin puolella ja sain aika paljon viestejä, jossa esim. ainainen väsymys olikin korjaantunut sillä että oli alkanut syömään. Samalla erilaiset vitamiinien ja ravinteiden vajeet olivat korjaantuneet. Eikä se ole ihme jos virta on vähissä, jos herää aamuyöllä tekemään aerobista, painaa työpäivän ja muut velvoitteet siihen ja menee vielä puntille illalla.

Hyvä puoli tässä on se, että usein ongelma ei olekkaan mikään sairaus tai vakava asia, vaan melkeinpä kaikki on korjattavissa, jos on vain valmis muuttamaan juttuja ja tekemään töitä. Tuo ärsyttävän kliseinen lause, joka on silti niin totta. Ja sekin on ok, että ei jaksa tehdä aina töitä, mutta sitten on myös turha valittaa ja etsiä ratkaisua aivan epäoleellisista asioista. Eikä aina edes tarvitse tehdä enemmän, joskus vähemmän ja fiksummin voi olla enemmän.

Ei sinänsä ihme, että ostos tv:n kaltaiset tuotteet myyvät edelleen, sitä on niin mukavaa toivoa, että jospa tämä vatsalihasvyö nyt viimein toimisi ja voisin jatkaa vanhoilla tavoilla ja saada silti unelmien kehon. Nykyäänhän doping/hormonivalmisteita ei käytä ainoastaan huippu-urheilijat, vaan ihan tavalliset salihemmot, jotka eivät vaan jaksa odottaa paria vuotta treenituloksia, koska kaikki mulle heti nyt ja viimeistään kesäksi. On helppoa hakea sääliä, voivotella kun joka paikkaa särkee ja kolottaa ja hautautua sen turvin sohvanpohjalle sipsikulhon kanssa, kun en minä vaan voi liikkua ja näin ollen myös ruokavaliokin menee päin per**ttä. Hyvin moniin asioihin pystyy vaikuttamaan omilla valinnoilla.

Todellisia ongelmia ja sairauksia on ihan varmasti olemassa ja se ei ole tekstin oleellisin asia, vaan se, että yhtä usein ne omat ongelmat johtuvat täysin omista tavoista ja laiskuudesta. Oli ne ongelmat sitten terveyteen tai muihin asioihin liittyvä. Hyvin usein ratkaisu löytyy katsomalla peiliin tai miettimällä omia käyttäytymismalleja joita tulee helposti toistettua aina uudelleen, vaikka edelliselläkään kerralla se ei toiminut tai vienyt sinne minne halusi. Monesti on itsekin tullut todistettua, että jos aina tekee asiat samalla tavalla, on turha odottaa erilaista lopputulosta! :D

If nothing changes, nothing changes!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


ONKO HITAASTI EDISTYMINEN HUONO JUTTU?

Tämän päivän trendi on saavuttaa kehon muokkaamiseen liittyvät tulokset pikavauhdilla, tehokkaasti ja mahdollisimman suurella muutoksella. Sosiaalinen media pursuaa ennen ja jälkeen kuvia, jossa hädintuskin voi tunnistaa samaa ihmistä ja kaikki muutos on usein saavutettu vain muutamien kuukausien aikana. Nopeat muutokset ovat toki mahdollisia ja ne motivoivat kivasti, mutta onko mahdollisimman tehokas tekeminen aina paras vaihtoehto?

Jos multa kysytään, tähän vaikuttaa vahvasti se mistä lähdetään. Jos kyseessä on esimerkiksi enemmän ylipainoa omaava henkilö, on täysin luonnollista että paino tulee nopeammin alas kuin lähempänä normaalipainoa olevalla. Mitä näihin erilaisiin kehonmuokkausprojekteihin tulee, on painonpudotus niistä melkeinpä helpointa tai ainakin nopeampaa verrattuna kehonkoostumuksen muokkaamiseen. Ehkä ihmisien mielikuva vääristyy juuri siksi, että tv-ohjelmissa ja erilaisien valmennuksien yhteydessä painotetaan aina näitä megalomaanisia muutoksia, jotka on savutettu radikaaleilla muutoksilla todella nopeasti. Eipä ihme jos sitten vähän harmittaa, kun omat tulokset eivät olekaan yhtä hurjia, vaikka hommaa on tehty omasta mielestä hyvinkin ahkerasti.

Idea tähän tekstiin tuli omasta projektistani, sillä käväisin tänään taas Jyväskylässä tapaamassa valmentajaani. Joka tapaamisella otetaan mittaukset sekä rasvaprosentti. Olenkin maininnut, että oon aina ajoittain taistellut negatiivisien ajatuksien kanssa siitä, että en ole huomannut hirveästi kehitystä. Jokainen mittaus on kuitenkin kertonut toista, eli tulosta on tullut juuri kuten on kuulunutkin. Itsekin olen hieman hätäinen ja tottunut tekemään asiat tosi radikaalisti. Olen saattanut esimerkiksi vetää kropan tosi kireeseen tilaan vain kuukaudessa parissa, jonka vuoksi tämä hitaampi eteneminen on ollut aika.. noh, kasvattavaa. :D

Tällä kertaa tavoitteena on tosiaan ollut muutakin kuin pelkkä kiristely, joka on myös vaatinut enemmän aikaa. Viime aikoina oon alkanut huomaamaan, että ehkä oon jopa saanut vähän muotoa tähän kroppaan aikaiseksi. Neljän kuukauden projekti lähenee loppuaan, sillä takana on jo 10 viikkoa ohjelman mukaan menemistä! Tulevana viikonloppuna mulla on korkeamman energian päivä, jonka jälkeen kaloreita lähdetään tiputtamaan alas, jotta saadaan vielä haluttu kireys ja lihaserottuvuus aikaiseksi. :) Kalorit lähti 3000 kalorista ja sieltä on hieman tultu alaspäin pikkuhiljaa ja nyt vielä viimeiset leikkaukset edessä.

Otsikkoon palatakseni, haluan muistuttaa myös muita hätähousuja, että se hidas eteneminen ja joskus jopa tuloksien jumittaminen on ihan normaalia, eikä tarkoita että et olisi tehnyt tarpeeksi. Itse ajattelen, että kun malttaa mennä rauhassa, hieman pidemmällä tähtäimellä, on lopputulos myös palkitsevampi. Olen ennenkin maininnut tämän, mutta kun suunnitelma on tehty, ainoa asia mitä voit tehdä, on luottaa suunnitelmaan ja toimia sen mukaan. Stressailu ja pähkäily ei kuitenkaan loppuepelissä tuo mitään positiivista mukanaan!

Inspiroivaa torstaita kaverit! <3

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


KUN HUVITTAA LYÖDÄ HANSKAT TISKIIN

Selailet instagramia ja tuntuu siltä, että kaikilla muilla on vain huikeita muodonmuutoskuvia, pakarat ovat kasvaneet ainakin kolme kokoa, samalla kun vyötärö kuin ampiaisen vyötärö. Kaveri hehkuttaa, miten kilot vaan tippuu, vaikka hän ei ole edes yrittänyt laihduttaa. Blogeissa kerrotaan toinen toistaan parempia menestystarinoita ja hoetaan, että kaikki onnistuvat, kunhan vain ”tekee kaiken oikein”. Samalla tuntuu siltä, että vaikka mitä teet ja yrität, et huomaa eroa, etkä kehitystä. Tai no, ehkä huomaat väljentyneet vaatteet tai paremmin istuvat farkut, mutta eihän ne ole mitään verrattuna muiden muutoksiin.

Kehon muokkaus on kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa. Kaksi kuukautta dieetillä tai uuden treeniohjelman parissa saattaa tuntua pitkältä ajalta, mutta valitettavasti se on vielä hyvin lyhyt rupeama muutoksen kannalta. Laihtumisen vaikeudesta puhutaan paljon, mutta itseasiassa laihtuminen on melkeinpä sieltä helpoimmasta päästä, sillä sitä saa aikaiseksi jopa suhteellisen nopeasti, verrattuna esimerkiksi kehonkoostumuksen muutokseen tai puhtaasti lihasmassan hankinnan kannalta. Useimmiten muutoskuvia tarkemmin katsoessa, käykin ilmi että muutokseen on voinut mennä useampi vuosi, mikä käy ihan järkeen.

Tiedän, ettei mikään tapa motivaatiota yhtä varmasti kuin jumittaminen paikoillaan. Jos kerran tuntuu, ettei mikään muutu, miksi ihmeessä jatkaisin? Edellä mainittu tilanne onkin varmasti yleisimpiä syitä siihen, miksi monen muutosprojetki lopahtaa ennen kuin päästään tavoitteeseen. Uskon, että ongelma tässä on juuri se, ettei esimerkiksi sosiaalisessa mediassa (josta monet hakevat motivaatiota) kovin usein puhuta hitaasta etenemisestä tai niistä hetkistä kun mitään ei tunnu tapahtuvan. Eihän se ole millään tavoin kiinnostavaa katsella kuvia, joista ei edes huomaa muutosta, tai kuunella ”valitusta” huonosta elämäntilanteesta.

Epätietoisuus siitä, että tekeekö oikein vai väärin ei ainakaan helpota silloin, kun joka puolelta toitotetaan erilaisia ohjeita ja neuvoja. Turhautuminen näissä projekteissa on varmasti yleisempää kuin edes osataan ajatella. Ei ihme että erilaisten valmennusten mainoslauseissa luvataan lähes aina ”nopea muutos”. Kaikkimullehetinyt– tyyli kun tuntuu olevan pinnalla tällä hetkellä hyvin voimakkaasti. Yhtä usein kun toivotaan nopeita tuloksia, kysytään esimerkiksi ”kauanko kestää saada sixpäkki esiin?” Kysymys on jo itsessään hyvin absurdi, sillä oikeaa vastausta ei ole. Aivan sama kun kysyisin kauanko menee, että minä pystyn juosta 100 m aikaan 10 sekuntia. Riippuu varmasti siitä, miten nopea olen nyt, kuinka kovaa harjoittelisin ja kehittyisin. Olisinko lahjakas juoksija ja miten elämäntapani tukisivat harjoitteluani.

Se, mitä yritän tässä sanoa (huonolla menestyksellä :D) on se, että muutos vie aikaa. Se aiheuttaa harmaita hiuksia, tsemppaamista ja ajanjaksoja jolloin ei tapahdu mitään. Se on silti aivan ok, se jopa kuuluu asiaan. Tärkeintä on, että ei luovuta, sillä jos jotain voin luvata niin sen, että ahkeruus palkitaan aina enemmin tai myöhemmin. Muodonmuutoskuvissa nähdään vain hieno lopputulos, mutta ei nähdä niitä vaikeita hetkiä, eikä sitä työmäärää, mitä on jouduttu tekemään. Kuvassa ei näy asiat mistä on jouduttu luopumaan, jotta ollaan päästy siihen missä ollaan. Aina sanotaan, että on tehty paljon työtä, mutta sitä ei ehkä osaa ajatella että mitä se ”paljon työtä” pitää sisällään. Se voi tarkoittaa juuri sitä, että välillä lyödään päätä seinään hyvinkin pitkään, ennen kuin palkinto tulee käteen. You can’t lose if you don’t quit.

Tämä aihe on jollain tavoin myös henkilökohtainen, sillä oon itsekin kriiseillyt viime aikoina tämän asian kanssa. Oon tehnyt hurjasti töitä viimeiset 3 kk ja koen, että en ole kuitenkaan siellä missä toivoisin tällä hetkellä olevani. Järjellä ajateltuna tiedän, että tämä tavoite vie enemmän aikaa, kuin esimerkiksi pelkkä kiristely. Normaalistihan mä pystyn vetämään rasvat sinne 10% ihan parissa kuukaudessa, mutta nyt kun ei ole kyse pelkästään siitä niin koen, että eteneminen on jopa hidasta. Tämä taas on pistänyt välillä fiilikset alas. Toisina päivinä tuntuu, että huomaan suurenkin eron ja välillä taas tuntuu, ettei mitään ole tapahtunut. Siitäkin huolimatta yksi juttu on varma, sillä en meinaa kyllä luovuttaa ennen kuin olen tavoitteessani. Menee siihen sitten vuosi tai vaikka kaksi. ;)

Tsemppiä kaikille, jotka taistelevat omia tavoitteita kohti! :)

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.