KANNATTAAKO KALOREITA LASKEA?

15.06.2020
7

Hyvä, paha kalori jakaa paljon mielipiteitä. Omanikin on muuttunut ajan saatossa siitä, kun kirjasin kaiken syödyn aina laskuriin ylös, siihen kun ajattelin ettei kaloreilla ole väliä niin kauan kun ruoka on puhdasta ja terveellistä aina tähän asti, joka taitaa olla noiden kahden keskitie. Ruokia en ole kirjannut mihinkään enää vuosiin, en siis pidä lukua syödyistä kaloreista ja täytyy sanoa, että tällä hetkellä ei ole edes hajua paljonko energiaa syön keskimäärin päivässä. Painoni on pysynyt (ennen raskautta) samoissa luvuissa pitkään, joka viestii siitä että energiatasapaino on pitkälti balanssissa.

Joskus on ihan hyvä tsekata, että mistä se päivittäinen energia tulee, jolloin löytyy yleensä syy siihen että paino nousee tai laskee liikaa. Nykyään moni hämääntyy enemmänkin siitä, että vaikka syö terveellisiä raaka-aineita, ei silti saa esimerkiksi painoa laskemaan. Mua itseäni helpotti tosi paljon se, että lopulta sisäistin sen, että energiatasapaino on se mikä ratkaisee, kun kyseessä on painon muutokset. Kuten mainitsin aiemmin, en laske energiansaantia, mutta tiedostan sen ja teen valintoja sen perusteella. Syön siis ihan kaikkea, mutta pyrin löytämään tasapainon kaiken välille. Syön ihan tavallista ruokaa, herkuttelen kun siltä tuntuu, joskus leivon sokerittomia herkkuja ja valitsen vähäkalorisemman jäätelön. Mikään ei ole kiellettyä, eikä mikään ruoka-aine tee musta kerralla terveempää tai hyvinvoivampaa.

myös raakasuklaa nostaa painoa, jos sitä syö yli kulutuksen! 😀

Samaa metodia olen käyttänyt myös raskauden aikana, ilman että olisin tietoisesti lisännyt energiansaantia tai jättänyt jotain pois (kieltolistaa lukuunottamatta). Luotan siihen, että keho kertoo kuinka paljon energiaa se tarvitsee. Aina ei ole ollut näin ja jossain vaiheessa mun nälkäsignaalit oli aivan päin prinkkalaa. Tähän tilanteeseen jouduin kun kielsin ruoka-aineita, rajoitin syömistä, kehitin itselleni sallittuja ja kiellettyjä ruoka-aineita. Lopulta pää ja keho on niin sekaisin, että kukaan ei enää tiedä onko nälkä vai pelkkä rajoitusten aiheuttama ruokahimo. 😀

Kalorien laskeminen saatetaan ajatella tosi negatiivisena asiana, mutta itse olen sitä mieltä, että niiden tiedostaminen auttaa löytämään myös sitä tasapainoa syömisiin. Se ei aina tarkoita, että etsitään kevyintä mahdollista ruoka-ainetta tai ruokaa, vaan myös sitä että esimerkiksi proteiinijäätelö ei välttämättä ole aina kevyin vaihtoehto. Mainokset ja media luovat meille vahvoja mielikuvia siitä mikä on hyvä tai huono vaihtoehto, mutta aika usein esimerkiksi tavallinen suklaapatukka voikin sisältää saman verran energiaa kuin vastaava proteiinipatukka. Se, että joku ruoka-aine on rasvaton tai sokeriton, ei tee siitä aina parempaa tai kevyempää vaihtoehtoa.

Olen itse asiassa saanut parhaita tuloksia painonpudotusta/painonhallintaa toivovien asiakkaiden kanssa, kun he ovat oppineet ymmärtämään kulutuksen ja energiatasapainon lain. En enää tee valmiita ruokalistoja (ellei erityisesti ole tarvetta) asiakkaille, vaan opetan heidät koostamaan omasta ruokatyylistä sellaisen, joka palvelee niitä tavoitteita mitä asiakas toivoo. Näin asiakas oppii itse ymmärtämään miten ja mitä kannattaa syödä jos haluaa vaikka pudottaa painoa. En myöskään keskity yksittäisiin päiviin, vaan hommaa katsotaan aina viikkotasolla kokonaisuutena. Näin tavoitteeseen pääsy ei tunnu siltä, että pitää noudattaa jotain tarkkaa päivittäistä suunnitelmaa, vaan siinä on enemmän joustovaraa ja silti saadaan samat tulokset, jotka ovat todella usein myös niitä pysyviä.

Jos kokee, että omassa ruokavaliossa on petrattavaa, on siis ihan hyvä idea lyödä niitä syötyjä ruokia laskuriin ja nähdä missä on mahdollinen ongelma. Hyvin usein metsään mennään siinä, että syödään liian vähän, joka johtaa klassisesti mättäämiseen, jonka jälkeen homma alkaa aina alusta.

Kuten oon monesti kirjoittanut, jos kärsit ruoka- tai sokerihimoista, paras tapa päästä tästä eroon on alkaa syödä riittävästi ruokaa. Jos jatkuvasti hiukoo jotain ja elää karkkipäivää odottaen, on se mun mielestä vahva merkki siitä että ruokavaliossa on jotain pielessä.

LUE MYÖS: KIELLETYT VS. SALLITUT RUOKA-AINEET

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


KUN SYÖMINEN ON MAAILMAN PARASTA

30.05.2020
0

En malta odottaa, että pääsen syömään mun aamupuuron! Parasta! 

Olis jo viikonloppu niin saan vihdoin herkutella, can’t wait! 

Pakko myöntää, että oon itsekin elänyt vaiheita, joissa ruoka dominoi hyvin paljon kaikkea. Elämä pyörii ruuan ympärillä milloin minkäkin asian vuoksi. Ollaan dieetillä ja sitten odotetaan että se päättyy tai yksinkertaisesti odotetaan että saa syödä milloin minkäkin aterian. Ja tiedän, silloin kun ruoka on rajoitettua ja on nälkä, silloin puuro voi olla maailman parasta ja banaani treenin jälkeen päivän kohokohta, mutta hei kuinka hemmetin typerää silti?! 😀

Ruoka on hyvää ja hyvä ruoka nautinto. Ruoka ja syöminen kuuluu elämään ja on myös osa sosiaalista puolta elämässä, mutta siinä on vissi ero, kun ruoka ja syöminkien miettiminen menee yli. Tätä ei ole välttämättä kivaa kuulla, mutta silloin jos elämä pyörii pitkälti sen ympärillä mikä on seuraava ateria ja koska saa herkutella, on aika vetää jarrusta.

Ikävää on se, että tällainen ajatusmalli vetää niin helposti mukanaan. Kun jotain miettii jatkuvasti ja se on rajoitettua, sitä alkaa haluta entistä enemmän. Kun sitten ”sortuu” syömään liikaa tai kiellettyjä juttuja, tulee huono omatunto ja palataan ”ruotuun”, jolloin sama kehä pyörii ympyrää ja ruoka, rajoitukset ja mieliteot valtaavat ajatukset.

Tällaiselle henkilölle on helpointa olla jollain dieetillä tai noudattaa ohjeita. Säännöt ja ohjeet tuovat turvaa, silloin kaikki menee hyvin. Tällaisen henkilön tunnistaa helposti siitä, että he aloittavat usein erilaisia haasteita ja dieettejä, milloin minkäkin syyn turvin. Halutaan freesata oloa tai saada ruokarytmi kuntoon ja näin on helppo perustella miksi voi taas ottaa uuden ohjeen, jota suorittaa. Ja hei, olon freesaamisessa tai muissa tavoitteissa ei ole mitään väärää, painotan tässä että on suuri ero ottaa silloin tällöin kevennysvaihe, kuin elää jatkuvasti kierteessä missä aloitetaan ja lopetetaan jonkun noudattamista.

Muutama merkki, jolloin kannattaa miettiä omaa suhtautumista ruokaan:

Ruokahimot –  Jos usein tekee mieli ja himoitsee ruokia ja herkkuja on se merkki että normaalia ruokaa syödään liian vähän tai liian rajoitetusti. Oon kirjoittanut aiheesta ennenkin, mutta paras tapa päästä eroon ruoka- ja herkkuhimoista on syödä riittävästi ruokaa.

LUE MYÖS: MAKEANHIMO, RUOKAHIMOT..MITEN NE SAA LOPPUMAAN?

Kielletyt ja sallitut ruuat – Ruuat on jaettu sallittuihin ja sitten niihin joita tulee välttää, tai saa syödä vain päätettynä ajankohtana. Esimerkiksi ruokakerman käyttö on ehdottomasti kielletty, mutta avocadoa voi syödä paljonkin. Purkki kevyt ruokakermaa (2,5 dl) = 150 kcal vs. keskikokoinen avocado = 240 kcal. Ja harvemmin yhteen annokseen tulee kaadettua kokonainen kermapurkki. 😀 Makrot on toki erit ja ruuilla voi olla eri tarkoitusperä omassa ruokavaliossa, mutta samaan kategoriaan menee myös esim. se, että kaura- ja ruisleipää voi syödä, mutta sämpylän syöminen tuntuu epäterveelliseltä vaihtoehdolta.

Mielialan vaihtelut – Kun ruokavalio ja treenit menee kuten suunniteltua kaikki on mahtavaa. Sortumiset tai ajankohdat kun ei ole esim. dieetillä saavat mielialan matalaksi ja itsetunnon matalaksi. Fiilis, että aina olisi parannettavaa ja että pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja aloittaa…

Syyn etsiminen yksittäisistä asioista – Kuvitellaan, että omassa kehossa on jotain pielessä. Kilpirauhasen vajaatoiminta, raudapuutos, hidastunut aineenvaihdunta ja milloin mitäkin. Syitä haetaan aina ulkopuolelta, vaikka totuus on siinä että koska ruokavalio ja syöminen ei ole tasapainossa, keho ei voi hyvin eikä näytä siltä mitä toivoisi.

Valitettavasti ratkaisu ongelmaan harvoin löytyy sieltä mistä sitä etsii. Jos ongelma on enemmänkin psyykkisellä puolella, mikään dieetti ei siihen auta. Omakohtainen kokemus on se, että kun kontrollin tarpeesta uskaltaa päästää irti, huomaa ettei niitä asioita tarvitse kontrolloida. Moni asia helpottuu ja myös se miten itsensä näkee ja kokee muuttuu positiivisempaan suuntaan.

Rentoa lauantaita kamut!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


KAKSI ASIAA JOIDEN YMMÄRTÄMINEN HELPOTTAA ELÄMÄÄ

14.05.2020
0

Seuraan aika tiiviisti ravinto/treeni/kehonmuokkaustrendejä, sosiaalista mediaa, mediaa ylipäätään ja myös tarjolla olevia valmennus- ja hyvinvointipalveluita. Olen puhunut näistä asioista paljon aikaisemminkin, mutta joskus toistaminen voi olla ihan hyvä juttu, etenkin näissä asioissa, joissa tapoja ja tyylejä näyttää olevan laidasta laitaan. Elämän helpottamisella viittaan tässä siis henkilöihin, joiden on vaikeaa löytää tasapainoa syömisten ja liikkumisten suhteen.

Laihduttaminen mielletään usein jopa negatiivisena asiana, mutta silti dieetit ja valmennukset myyvät edelleen kuin häkä. Useimmiten ihmiset ostavat erilaisia ruokavalioita ja treenisuunnitelmia siinä toivossa, että pääsisivät omaan tavoitteeseen. Hyvinvointi on nosteessa, mutta silti kehonmuokkaus on se joka myy. Usein etsitään jotain keinoa, jolla onnistua. Toivotaan että uusi ruokavalio tai uudet treeniliikkeet tuovat onnistumisen.

miinuskaloreilla kuukausi ja kroppa alkaa kuoriutua. Ei mitään sen kummempaa.

Todellisuudessa on vain yksi asia mikä ratkaisee painon suunnan muutokset. Kannattaa myös sisäistää, että laihtuminen, ”rasvanpoltto” ja ”kiinteytyminen” ovat kaikki loppupeleissä samoja asioita. Paino putoaa ja rasva palaa energiavajeella. Kun tämän ymmärtää ja sisäistää, on jo pitkällä.

Paleo, keto, vegaaninen ruokavalio tai pätkäpaasto toimivat myös energiavajeella. Samalla tavalla toimii sekaruokavalio, korkeahiilarinen ja vähärasvainen ruokavalio. Ainoa asia mikä aiheuttaa energiavajeen on kalorien pudottaminen miinuksille. Keho ei nollaa kulutusta tai syötyä energiamäärää joka päivä, vaan kehossa on ns. jatkuva tila sen mukaan miten syö ja kuluttaa pitkällä aikavälillä. Tämän vuoksi yksittäisiin päiviin ei todellakaan kannata juuttua liiaksi.

Jos joku mainostaa suurta painonpudotusta lyhyessä ajassa, se ei tarkoita mitään muuta kuin matalia kaloreita ja suurta kulutusta. Ei ole olemassa mitään ruokayhdistelmiä, joilla paino putoaisi nopeammin. Kun ylipainoa on runsaasti, se toki putoaakin helpommin ja nopeammin, mutta jos normaalipainoinen toivoo nopeaa pudotusta, täytyy olla valmis menemään todella matalilla kaloreilla tai vastavuoroisesti lisätä hurjasti kulutusta.

Mun mielestä kannattaakin lopettaa sen keinon jahtaaminen ja alkaa tarkastella mitä voisi muuttaa omassa nykyisessä ruokavaliossa, jotta muutosta alkaisi syntyä. Kalliiden valmennuksien sijaan voit vaikka ostaa kuukauden käyttöoikeuden Sulamon kalorilaskuriin (n. 5 €) ja alat kirjata sinne ylös syödyt ruuat. Aika nopeasti sitä oppii, että missä menee pieleen (mikä nostaa kalorimäärän niin että paino ei laske) ja mitä tulee muuttaa. Kun asian oppii ihan itse, jää opit käyttöön loppuelämäksi. On toki helppoa syödä vain niitä ruokia mitä joku on kirjannut ylös, mutta a) se ei opeta ymmärtämään ruokien kalorimääriä b) näistä jää helposti ruokarajoitteita käyttöön, kun kuvitellaan ettei voi syödä mitään muuta kuin niitä opittuja ”dieettiruokia” jotta tulokset säilyy.

Toinen tärkeä asia on ymmärtää kulutus. Treenaaminen kun ei ole ainoa asia, joka nostaa ihmisen kulutusta. Oikeastaan tärkeintä on se mitä tekee heräämisen ja nukkumaan menon välillä. Väittäisin, että todella moni helpottaisi painonhallintaa ja painon pudottamista lisäämällä aktiivisuutta. Kävelyä, liikettä ja olemalla yksinkertaisesti hieman aktiivisempi.

Toki treenin tavoite voi olla myös kulutuksen lisääminen, mutta mikäli treenillä on muita tavoitteita (esim suorituskyvyn lisääminen), sitä ei kannata liikaa sotkea ainoastaan kulutuksen lisäämiseen. Monesti ihmiset sekoittavat hirveästi juuri tätä kalorien kulutusta, hikoilua ja rääkkiä siihen, että ne tuovat halutut tavoitteet. Tässä asiassa ei ole yhtä oikeaa vastausta, sillä erilaiset tavoitteet vaativat erilaisia toimintatapoja.

Mitä asioita sinä koet haastavaksi omien tavoitteiden saavuttamisessa?

Lue myös: MITÄ TARKOITTAA TEHOKAS TREENI?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


EN LAIHDUTA ENÄÄ IKINÄ

07.05.2020
0

Päivä myöhässä, mutta ei kai se haittaa. Asia on nimittäin tärkeä ihan joka päivä. Eilen vietettiin siis Älä laihduta – päivää, jonka tarkoitus on kyseenalaistaa laihduttaminen automaattisena terveystekona ja haastaa arvostamaan kehojen upeaa monimuotoisuutta kapeiden kehoihanteiden sijaan. Eilen illalla sitten aloin mietiskellä aihetta ja ajattelin avata omia ajatuksia aiheesta nimeltä laihduttaminen. 

Älä laihduta -päivä ei nimestään huolimatta kiellä laihtumista. Älä laihduta -päivä muistuttaa, että laihtuminenkin (jos sille oikeasti on tarvetta) onnistuu parhaiten silloin, kun ei aktiivisesti laihduta. Tämä on niin totta ja lisäksi itse näkisin tämän päivän teemaan siltä kulmalta, että jatkuva itsensä ruotiminen ja laihduttamisen ”tarve” on asia, josta pitäisi päästä eroon. 

Oon monesti maininnut, että tämä asia ei ole niin mustavalkoinen, että voisi sanoa että laihduttaminen/laihtuminen on aina negatiivista, sillä on paljon ihmisiä, joiden elämänlaatu paranee kun elämäntavat muuttuvat paremmaksi ja paino tippuu terveellisille lukemille. Joskus elämäntapojen muutos vaatii alkuun tarkan ruokavalion ja ohjeet joita noudattaa. Laihtuminen ei siis ole huono asia, riippuu vaan kenen toimesta se tapahtuu ja miksi.

Voin samaistua siihen fiilikseen, kun aina on mielessä ne pari kiloa, jotka pitäisi saada pois ja sitten olisi parempi ja sitä ja tätä. Uskon, että on todella paljon naisia (toki myös miehiä) joilla on mielessä tuo sama asia. Mua oikeesti harmittaa se miten paljon energiaa olen laittanut superterveellisen ruokavalion noudattamiseen ja ylipäätään ruuan kontrollointiin. Oon miettinyt paljon miten tyhmää, että paljon treenaavana oon ollut niin tarkka siitä mitä syön ja paljonko, kun siihen ei ollut mitään tarvetta.

Erikoisintahan tässä on se, että silloin kun oon kontrolloinut eniten ruokavaliotani, on painonhallinta ollut haastavinta. Tästä syystä mä pelkäsin aina, että jos lopetan kontrolloinnin, menetän sen kokonaan ja alan tyyliin syödä ihan holtittomasti. Rentouden ja tasapainon löytyminen ei tapahtunut hetkessä, vaan pitkän ajan kuluessa. Tämän ketjun alkamiseen tarvittiin kuitenkin päätös siitä, että on valmis muuttamaan tapojaan.

Pitkäaikainen dieettaaminen ja kova treeni voivat myös aiheuttaa ongelmia kehon toiminnoille, jolloin esimerkiksi ruokamäärien lisääminen nostaa aluksi painoa, mutta harvemmin mitkään aineenvaihdunnan ongelmat ovat niin pahassa jamassa, etteikö niitä voisi korjata. Aineenvaihdunta ei mene pilalle yhdestä, eikä kahdestakaan dieetistä. Se vaatii yleensä vuosien laihduttamista ja/tai liian kovia treenimääriä. Usein stressi on myös aika suuressa roolissa kun kroppa ei toimi toiveiden mukaan.

Oon alkanut laihduttaa ensimmäisen kerran joskus 13-14 vuotiaana ja sen jälkeen laihduttanut ja kiristellyt enemmän tai vähemmän kausissa koko aikuisikäni. On toki ollut vaiheita, kun olen elänyt rennommin, mutta aina on ollut takaraivossa se ajatus, että voisi olla paremmassa kunnossa ja aloittanut säännöllisin väliajoin kiristelyjä ja dieettejä. Tiedän miltä se tuntuu ja tiedän, että on todella vaikeaa uskoa, että voisi elää myös niin, että ruoka ei kontrolloi aina kaikkea.

Tällä hetkellä voin sanoa käsi sydämellä, että oon päässyt eroon kontrollin tarpeesta, ilman että olisin ”menettänyt otetta”, kuten aina pelkäsin. Rakastan hyvää ruokaa, kokkailua ja leipomista, syön tällä hetkellä oikeastaan kaikkea, mutta omalla kohdalla kaikista tärkein asia on ollut se kliseinen kohtuus kaikessa. Se kohtuus ei tunnu siltä, että sitä pitäisi jotenkin itse rajoittaa, vaan se on nykyään automaatio. Tätä on tosi vaikea pukea sanoiksi, mutta tasapaino tulee ihan automaattisesti, eikä ole tarvetta kontrolloida herkkujen tai ruokamäärien syömistä tai ylipäätään miettiä jotain erityisiä päiviä jolloin niitä saa taas syödä.

Tämä on vain mun mielipide, mutta mun mielestä on niin älytöntä että ensin ollaan vaikka kuukausi tai kaksi supertiukalla ruokavaliolla ja sitten valitaan päivä kun ostetaan kaapit täyteen herkkuja ja ruokaa ja vedetään niitä yksi päivä putkeen niin että oksu meinaa lentää. Juuri tuollainen ruokkii vääristynyttä kuvaa ruuasta ja syömisestä. Ensin kielletään ja sitten sallitaan ja sitten taas kielletään. Huh!

Kun lopetin jatkuvan kontrolloinnin ja nämä kiristelyjaksot, tasapaino ja terveellinen suhtautuminen löytyi ajan kanssa. Mun paino on pysynyt jo useamman vuoden samoissa luvuissa (raskautta lukuunottamatta) ilman yrittämistä. Tuo paino on mulle sellainen jossa viihdyn ja tunnen oloni hyväksi, ilman tarvetta olla laihempi, kireämpi tai lihaksikkaampi. En urheile enää sen vuoksi, että näyttäisin joltain, vaan treenaan sellaisia lajeja ja asioita joista pidän. Urheilu on mulle todella tärkeää ja nautin siitä suunnattomasti. En tarvitse erikseen motivaatiota treenaamiseen, sillä en koe että mun on pakko tehdä jotain, vaan ennen kaikkea saan ja pystyn treenata mitä milloinkin haluan.

Mä en aio siis enää koskaan laihduttaa, koska mun ei tarvitse!

PS. Nää oli viimeisiä kuvia ennen raskautta! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


SUOMALAISET EIVÄT SYÖ LIIKAA, VAAN LIIKKUVAT LIIAN VÄHÄN

30.01.2020
6

Sunnuntaina tuli kirjoiteltua hiilaripropagandasta ja ravitsemukseen liittyvästä dieetti-kulttuurista. Erikoisruokavaliot ja nopeat laihdutuskuurit (trendikkäämmin sanottuna rasvanpolttovalmennukset) valtaavat markkinoita ja syömiseen kiinnitetään jatkuvasti enemmän ja enemmän huomiota. Treenataan tredikkäästi salitreenejä ja hiittejä, mutta samaan aikaan ajetaan autolla sinne salille. Ajetaan autolla tai julkisilla joka paikkaan, istutaan suurin osa päivästä ja annetaan erilaisten koneiden hoitaa kaikki mahdollinen aktiivisuus päivästä.

Kirjoitin sunnuntaina julkaistuun postaukseen, että: ”Sitähän sanotaan että ruokavalio vaikuttaa laihduttamiseen 80 % ja liikunta 20 %,  mutta mä sanoisin että arkiliikunta/aktiivisuus 40% treenit 20% ja ruokavalio 40%.” Tämä oli vaan summanmutikassa heitetty jako, mutta luettuani Arto Pesolan luomuliikunnan vallankumous – kirjaa, totesin että tuo heitto meni itseasiassa aika nappiin. Kirjassa nimittäin viitataan tutkimukseen, jonka mukaan suomalaiset syövät tänä päivänä vähemmän kuin kuin esimerkiksi vanhempamme.

”Suomessa tehtävän laajan Finravinto-tutkimuksen mukaan energiansaanti on tippunut keskimäärin 20 % vastaten miehillä noin 600 ja naisilla noin 400 kilokaloria päivässä! Syömme siis noin yhden Big Mac -hampurilaisen verran vähemmän energiaa päivässä verrattuna vanhempiimme. Silti yritämme vähentää energiansaantia ostamalla dieettikolaa enemmän kuin koskaan aiemmin.”

Suomalaiset naiset syövät keskimäärin 1756 kcal päivässä ja miehet 2260 kcal. Molemmat alle suosituksien. Miten ihmeessä kansa sitten vain lihoo?

kuva: luomuliikunnan vallankumous/Arto Pesola

Vaikka ihmiset ovatkin nykyään passiivisia niin silti kuntoliikunnan harrastajien määrä on suurempi kuin koskaan ennen. Kuntoliikunnalla viitataan siis treenaamiseen. Vähintään kaksi kertaa viikossa liikuntaa harrastavien suomalaisten määrä on ainakin kasvanut noin 40 prosentista yli 70 prosenttiin viimeisten 30 vuoden aikana.

Tästä voimme siis tehdä aika selkeän päätelmän, mistä johtuu se, että monilla (kaikista edellämainituista huolimatta) energiatasapaino jää plussan puolelle. Eli energiaa tulee liikaa kulutukseen nähden ja ihminen lihoo tai vastavuoroisesti syömistä vähentämällä ei millään meinaa laihtua.

Ongelma on kulutuksessa ja nimenomaan siinä suurimmassa vaikuttavassa asiassa, eli arkiliikkumisessa! Jos mietitään ihan loogisesti, eikö se mitä tapahtuu heräämisen ja nukkumaanmenon välillä ole paljon ratkaisevampaa kuin se yksi tunnin hikoilusessio salilla tai lenkkipolulla pari kolme kertaa viikossa?

Arkiliikunta kattoi tutkimuksessa uskomattomat 95 % päivittäisen energiankulutuksen vaihtelusta samankokoisten ihmisten välillä. Toden totta, ero kahden samankokoisen ihmisen energiankulutuksessa voi olla jopa 2000 kilokaloria, mikä vastaa neljän Big Mac -hampurilaisen energiasisältöä!

Niillä pienillä teoilla on tutkitusti paljon enemmän merkitystä kuin sillä että keskitytään siihen että syötkö kaura- vai vehnäleipää tai että täyttyykö päivän makrot oikeisiin prosenttilukuihin.

Nykyään keskitytään ihan hirveän paljon ruokavalioon ja sen lisäksi että erilaiset todella vähäkaloriset ruokavaliot sekoittavat ihmisten päätä ja aineenvaihduntaa, niiden sisältämät oudot ja täysin perustelemattomat säännöt alkavat säädellä syömisiä myös dieettien jälkeen. Se, että keskitytään hirveästi tällaiseen pikkusälään, vie itseään vain jatkuvasti poispäin tasapainosta ja siitä pysyvästä painonhallinnasta.

Ihan ensisijainen asia on katsoa kokonaiskuvaa, eli miten ne omat päivät kulkevat pääosin? Lisäämällä arkiliikuntaa päiviin, pystyy nostaa kalorinkulutusta viikkotasolla paljonkin. Kannattaa muistaa myös se, että sinun aktiivisuutesi on usein myös lapsiesi aktiivisuus. Jos aina joka paikkaan ajetaan autolla, jää myös lasten liikkuminen liian vähäiselle. Ylipainoisia lapsiakin alkaa olla jatkuvasti enemmän ja enemmän. Muutamat futistreenit viikossa ei paljon auta jos muu aika menee kännykkä tai pelikonsoli kädessä istuen sohvalla.

Toinen asia mihin keskitytään liikaa on se, että ihmiset säätelevät syömisiään lepo- ja treenipäivien välillä ja pohtivat päänsä puhki, että miten vähän sitten lepopäivänä pitäisi syödä. Asia kannattaa viedä ihan viikkotasolle ja näin ollen helpottaa elämää.

Esimerkkinä minulla on joinakin päivinä kulutus yli 4000 kilokaloria ja toisena taas hieman päälle 2000. En säätele syömisiäni niin, että kevyenä päivänä rajoitan syömisiä ja ison kulutuksen päivänä ”väkisin” syön paljon. Keskimääräinen kulutukseni tällä esimerkkiviikolla on 3225 kcal/vrk ja tarkoittaa omassa syömisessäni sitä, että syön 4-5 krt päivässä sen verran että nälkä lähtee ja niitä ruokia joista pidän.

Mun ei tarvitse kontrolloida annoskokoja tai miettiä makroja, vaan syön silloin kun on nälkä, niin kauan ettei enää ole. Jos painoni alkaisi yhtäkkiä nousta, olisi se merkki että syön keskiarvollisesti enemmän kuin tarvitsee. Asioista ei tarvitse tehdä niin vaikeeta, eikä aina ennakoida ja pelätä valmiiksi, että mitä jos syön nyt tuota ja tuota niin lihoonko heti.

Asioihin voi reagoida myös reaaliajassa ja sitten vain tehdä muutoksia tarvittavaan suuntaan.

Jos oma aktiivisuus ja kulutus on aivan hakusessa, mun mielestä erilaiset aktiivisuutta mittaavat laitteet ovat kätevä apu konkretisoimaan oman tilanteen ja muuttamaan niitä asioita joista ongelmat johtuvat. Mulla käytössä Polarin Vantage M – multisportkello.

PS. Vaikka mainitsin useampaan kertaan autolla ajamisen ns. negatiivisena asiana, voi arkiliikuntaa harrastaa hyvin monella mullaakin tavalla kuin liikkumalla kävellen/pyörällä. Itsekin tulee ajeltua autolla paljon, koska välimatkat ja tiukat aikataulut, mutta pyrin tasapainottamaan tätä sitten muilla keinoin sen verran kun pystyn.

Aktiivista päivää sinne ruutujen sinne puolen, itse ajattelin lähteä nyt kävelylle! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


« Vanhemmat