HIILARIPROPAGANDA – JOKO RIITTÄIS?

26.01.2020
7

Ruokavalioon liittyvissä trendeissä on aika paljon vaihtuvuutta ja kun jokin asia trendaa, näkyy se vahvasti somessa ja lehdissä. Seuraan itse paljon erilaisia tilejä, blogeja ja kanavia. En ole aina kaikkien kanssa kaikesta samaa mieltä ja se on ihan ok, sillä mua kiinnostaa myös erilaiset elämäntavat ja eriävät mielipiteet.

Se mitä oon huomannut ja mihin oon ehkä itsekin joskus sortunut, on se että sitä omaa elämäntapaa tai vaikka ruokavaliota tuputetaan ainoana hyvänä vaihtoehtona myös muille. Vinkkien ja positiivisten kokemusten kertominen on ihan ok, mutta jos ajatellaan vaikka tätä vallitsevaa ketogeenisen ruokavalion hypetystä niin tämäntyyppinen ruokavalio on juuri sellainen joka voi sopia yhdelle tosi hyvin ja toiselle tosi huonosti.

Tiedän, että näistä hiilareista on tullut jauhettua ehkä liikaakin täällä blogissa, mutta oon taas törmännyt niin monta kertaa tällaiseen hiilarinvastaiseen ”propagandaan” jossa toitotetaan, että ainoa keino laihtua/voida hyvin/olla energinen ja mitä ties, on jättää hiilarit pois lautaselta. Usein näissä väitöksissä käytetään argumenttia että kun hiilarit jätetään minimiin ”keho alkaa käyttää rasvaa energiana ja ihminen laihtuu”.

Todellisuudessa ihmiskeho on hieman monimutkaisempi kapistus ja edes hiilarien poisjättäminen ei päde energiatasapainon lakiin. Usein jonkun ruoka-aineen pois jättäminen toki vaikuttaa energiansaantiin negatiivisesti, mutta se ei ole mikään automaattinen fakta. Ilman kalorivajetta ei laihdu vaikka olisi kuinka ketoosissa. Ketoosi tosin helpottaa näläntunteen hallintaa ja laimentaa sitä, mutta kysymys kuuluu, kuinka kauan kukin pystyy ja haluaa olla tilassa jossa hiilarit jäävät aina pois ruokavaliosta?

Useissa tieteellisissä tutkimuksissa onkin todettu että vähähiilihydraattinen ruokavalio sekä vähärasvainen ruokavalio ovat yhtä tehokkaita laihdutukseen (ylipainoisilla). Minä väitän, että useimmille ihmisille on helpompaa noudattaa pidempään ruokavaliota, josta ei jätetä mitään pois. Ei kaikille, mutta valtaväestölle kyllä.

Olen itsekin luonnollisesti syönyt sekä vhh/ketoosi- ruokavaliolla ja tiedän, että kun ruokavalion koostaa monipuolisesti, voi se olla tosi hyvä juttu ja saada esimerkiksi väsymyspiikit ja jatkuvan makeannälän hallintaan. MUTTA usein tässä on taas siirrytty syödään mitä tahansa – ruokavaliosta ketoosiin, eikä edes kokeiltu ns. tavallista, tasapainoista ruokavaliota oikeilla ateriarytmeillä. Kuten viikko takaperin kirjoitin, ihminen toimii niin, että se vaihtaa kaiken heti uuteen, jolloin vertauspohja pizza-hamppari-ruokavaliosta vähähiilariseen tai mihin tahansa dieettiin on tietysti aika suuri.

Itse liikun samoissa määrissä kuin ammattiurheilijat, en tosin niin vakavasti 😀 mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun aloin syödä hiilareita todella vapaasti ja reippaasti, painoni putosi juuri siihen lukuun, mikä on ollut mulle se ihannepaino, jota on helppo pitää ilman tarkkailua tai ehdottomuutta.

Kaikki erikoiset ”vaivat” joita olin analysoinut ties millä vitamiinin ja mineraalin puutteella katosivat (raajojen puutuminen, yöheräily, painon nousu ilman syytä) kun yksinkertaisesti aloin syödä enemmän. Tämä matka oli kaiken kaikkiaan aika pitkä ja sisälsi erilaisia vaiheita ja kokeiluja, mutta lopputuloksena olen nyt jo pitkään ollut tilassa, missä syöminen on tosi helppoa.

Voin kertoa myös sen, että ette edes usko miten paljon ruokaa (ja herkkuja) voi tällainen aktiivinen tyyppi syödä täysin huoletta, ilman että paino nousee tai turvottaa tai jotain muuta. Edelleenkin kyse on energiatasapainosta, mutta ennen kaikkea kokonaisuudesta. Ei yhdestä treenistä tai annoksesta, vaan kokonaisuudesta kaikelta kannalta.

Olen vaan sitä mieltä, että keho (ja se kuuluisa aineenvaihdunta) toimii niin paljon tehokkaammin, kun syöminen ja ruoka ei määritä koko elämää.

tässä olin jo raskaana, mutta en tiennyt sitä 🙂

Hiilareita syytetään usein verensokerin heittelystä, mutta tämäkään ei ole ihan yksiselitteinen asia. Nyt kun olen raskaana ja mun suvussa esiintyy diabetesta, piti munkin tehdä sokerirasitus, jonka teinkin reilu viikko takaperin.

Raskauden aikana olen syönyt entistä hiilaripainotteisemmin ja reilummin. Siltikin paastosokeri ja kaikki muut mittaustulokset olivat kolmosella alkavia lukuja (matala verensokeri) mikä kertoo lääkärin mukaan siitä, että aineenvaihdunta ja sokeriaineenvaihdunta toimii superteholla. Kun sokeria tulee kehoon, palaa se samantien pois. Tässä vaikuttavana asiana on tietysti mun aktiivisuus, mutta koska tiedän, että monet aktiiviset ja urheilevat tyypit miettii näitä hiilarihommia, niin tässä on mun näkökulma asiaan.

Kun olin vuosia sitten ylirasitustilassa, tuolloin mun verensokerit olivat aavistuksen liian korkeat ja silloin olin syönyt ”todella tarkkaan” ja välttänyt mm. ylimääräistä sokeria.

Jos elämäntyyli on passiivinen, voi olla ihan fiksua käyttää hiilarinlähteenä pääosin vihanneksia, kasviksia ja hedelmiä, sillä ne ovat vähäkalorisia, mutta täyttäviä. Jos urheilee ja on aktiivinen, on täysin hölmöä yrittää syödä jatkuvasti mahdollisimman vähäkalorisesti.

Oon ehkä hieman muuttanut ajatustyyliäni siitä, että ruokavalio olisikaan niin merkittävässä osassa esimerkiksi painonhallinnassa. Sitähän sanotaan että ruokavalio vaikuttaa laihduttamiseen 80 % ja liikunta 20 %,  mutta mä sanoisin että arkiliikunta/aktiivisuus 40% treenit 20% ja ruokavalio 40%.

Toivottavasti ei kuulostanut paasaukselta, toivon vaan, että kun seurataan ja inspiroidutaan vaikkapa somessa, pidetään kuitenkin järki päässä ja muistetaan katsoa myös miten mikäkin tapa sopii omaan elämäntilanteeseen ja käytännössä toteutettavaksi!

Kivaa sunnuntaita! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


EI YHTÄKÄÄN LAIHDUTUSOHJETTA

19.01.2020
6

Tämä tammikuu on poikennut blogin historiasta aika tavalla, sillä näin kymmenentenä blogivuonna ei tammikuun kirjoitukset ole koskeneet laihduttamista, diettaamista eikä edes hirveästi treenaamista! 😀 Katselin äsken Googlen Analytics – tietoja ja siitä huolimatta, että postaustahti on ollut tavallista vähäisempää, on tällä käynyt hurjasti jengiä. Liekö nuo vanhat kirjoitukset keränneet osan kävijöistä, mutta kuitenkin.

Mä teen edelleen yksilövalmennusta jonkun verran ja jo pidempään oon törmännyt jatkuvasti samaan ilmiöön. En tiedä miten tämän muotoilisi lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta on paljon (!!) ihmisiä, joilla on kehonkuva täysin pielessä, todella vääristynyt suhtautuminen ruokaan ja mitä erikoisempia ajatusmalleja siitä, mikä on terveellinen elämäntapa ja mitä esimerkiksi tarvitaan siihen, että paino putoaa.

Usein tällaiseen tilanteeseen on päädytty siten, että on vuosia yritetty päästä siihen unelma kondikseen ja käytetty erilaisia hyvin radikaaleja keinoja. Nykyajan valmennusmarkkinat antavat tähän helpon mahdollisuuden. Valmennuksien ja kuurien sisällä käytettävät mitä erikoisemmat säännöt painautuvat mieleen ja jäävät kummittelemaan sinne vuosiksi. Sitten sitä podetaan huonoa omaatuntoa täysin normaaleista asioista, eikä näissä säännöissä usein ole mitään järkevää punaista lankaa muutenkaan.

Mä oon pohtinut tätä asiaa todella paljon viime aikoina. Osalle ihmisistä saattaa sopia alkusysäys tiukkojen ohjeiden kera, mutta on paljon persoonia, joille ei yksinkertaisesti sovi lainkaan tällaiset ohjeista elämiset ja tekemiset. Ja huomio! Suuri vaikuttava asia on elämäntilanne. Yksin asuvan parikymppisen on aika helppoa omistaa elämänsä esimerkiksi treenille ja dieetille, mutta jos kuvioissa on työt, perhe ja kaikkien harrastukset on asia täysin eri.

Siksi uskon, etteivät erikoisruokavaliot, matalakaloriset ruokavaliot, ketodieetit tai muut ruoka-aineita rajoittavat säännöt toimi suurimmalle osalle ihmisistä. Siltikin juuri suurin osa ihmisistä hakee ratkaisua tällaisista tavoista.

Jos on ylipainoa tai tarvetta laihtua, mielestäni kaikista paras tapa on opetella esimerkiksi Sulamon tai vastaavan kalorilaskurin käyttö. Alkaa kirjata niitä nykyisiä syömisiään sinne, jolloin huomaa aika nopeasti ihan itse, että missä menee pieleen ja mitkä ruuat nostavat kalorimäärän niin korkeaksi, että painoa on päässyt kertymään. Silloin sitä alkaa ihan itse etsiä parempia vaihtoehtoja niille ruuille ja tekee muutoksia myös annoskokoihin.

Useinhan sitä tiedetään, että okei ne viikonlopun sipsipussit ja pizzat aiheuttavat suurimman painon nousun, jolloin pelkästään niiden jättäminen toisi jo tuloksia, mutta ei! Ihminen on sellainen, että se pistääkin koko pakan uusiksi ja kaikki ruoka-aineet vaihtoon maanantaista-sunnuntaihin! 😀 Sitten tätä jaksaa sen pari viikkoa ja homma tyssää seinään.

Kuten olen niin monesti sanonut, ainoa asia mikä ratkaisee on energiatasapaino. Kun oppii tämän ja ymmärtää hieman edes sopivista ruokamääristä, ei tarvitse enää koskaan laihduttaa. Voin paljastaa, että joka ikinen valmennus, jossa laihdutaan tai kiinteydytään, perustuu tähän asiaan. Ei ne ruoka-aineet, eikä salaiset makrojakaumat, vaan se kalorimäärä mitä ruokavalio sisältää. Usein kalorimäärät ovat sen verran matalia, että painoa lähtee nopeasti. (= ja saadaan mitä hurjempia muutoskuvia markkinoida valmennusta eteenpäin!)

Paino lähtee kuitenkin myös suuremmalla kalorimäärällä ja kun sen opettelee ihan itse, voi syödä juuri niitä ruoka-aineita, joista tykkää, eikä niitä mitä kukin valmentaja on päättänyt. Tämän vuoksi kaikki ruokavaliot ja treeniohjelmat, jossa mainitaan ”rasvaa polttava” on täyttä paskaa. Se ruokavalio tai treeni ei polta rasvaa, vaan se kalorivaje.

Kalorilaskurin käyttö maksaa muutaman euron kuukaudessa ja ainoa asia miksi suurin osa ei sitä käytä, on se että se tuntuu vaikealta ja on vaan helpompaa syödä paperilta, tai vaikka jonkun dieetin mukaan missä on säännöt (älä syö hiilareita) kun tietää, että siinä on valmiina kaikki. Se ”helppo” on kuitenkaan harvoin toimiva. Lisäksi kannattaa muistaa, että hyvin rajut kuurit sekoittavat kehon toimintaa, joka tarkoittaa sitä että tulevaisuudessa se laihtuminen on entistä vaikeampaa ja lihominen entistä nopeampaa.

Juuri tässä korjailen erään henkilön kanssa rajujen dieettien + treenien + ketokuurin aiheuttamia ongelmia, eli kehon laskennallinen energiantarve ei enää pidä paikkaansa ja jotta paino lähtisi taas alas, tarvittaisiin hyvin pienet kalorit. Uusi dieetti ei todellakaan ole vaihtoehto, vaan asiaa lähdetään korjaamaan ihan toisesta päästä. Tähän yhdistettynä ne kaikki uskomukset ja säännöt, jotka kuuluvat ” terveelliseen elämään” voivat aiheuttaa hieman haasteita.

Tulen tekemään muutoksia myös omalle valmennus-sivustolleni ja keskityn tulevaisuudessa enemmän henkilökohtaisiin ohjeistuksiin. Jos saan sanoa vielä yhden asian kaikille niille, jotka ovat dieetillä tai miettivät usein, että sellainen pitäisi aloittaa, muista että hyvässä kunnossa voi olla juuri silloin kun ei rajaa elämää kahteen vaiheeseen: siihen kun syödään mitä sattuu, milloin sattuu ja siihen kun syödään ja treenataan täydellisesti jonkun ohjeen mukaan. Parhaaseen kuntoon pääsee, kun lähtee muokkaamaan omia ruokailutottumuksia pikkuhiljaa ja lisäämään mukaan liikuntaa, josta tykkää.

Olen ollut siinä tilanteessa, kun dieetti ei toimi, keho ei toimi ja kaikki ahdistaa. Tuntuu, ettei mikään auta ja sitten sitä yrittää vain kovempaa ja radikaalimpia keinoja. Onneksi päädyin yksilövalmennukseen ja sain järkevät ohjeet syödä ja harjoitella. Siltikin vei melkein puoli vuotta, että mitään muutosta alkoi tapahtua ja senkin jälkeen puolitoista vuotta, että kroppa toimi taas normaalisti. Tähän paskaan tilanteeseen päädyin alun perin henkisen stressin ja ”loppuun palamisen” vuoksi, joka johti siihen ettei keho jaksanut enää kaikkea mitä sillä suoritin.

dieetillä – ei enää ikinä dieetillä

instagram: ainorouhiainen 

Facebook

 


KEHONKUVA, MINÄKUVA JA KUINKA VIIMEIN LÖYSIN TASAPAINON

11.11.2019
14

Kolme vuotta sitten suunnilleen tähän aikaan vuodesta koin aika suuria elämänmuutoksia. Erosin pitkästä suhteesta, joka oli kestänyt suurimman osan aikuisiästäni, lisäksi muita tosi isoja juttuja tapahtui tietenkin samaan aikaan, joten tuntui kuinka niin tasaisen mukava elämäni olisi heittänyt ihan ympäri. Muistan miettineenä noihin aikoihin, että miksi kaikki tuntuu kuitenkin niin tavalliselta, eikö mun pitäisi voida huonommin tai olla jossain kriisissä? Olisinpa vaan tiennyt.

Jatkoin elämääni suhteellisen normaalisti, nostin vaan hieman kierroksia ja aloin mm. treenaaamaan enemmän, koska olinhan nyt sinkku ja piti olla elämäni kunnossa. Näin jälkeenpäin ajateltuna, myös muut ulkonäölliset asiat alkoivat kiinnostaa enemmän, oli huulten täyttöä ja kaikenlaista. Jälkiviisana voin todeta, että yritin vain kelvata, ensisijaisesti itselleni. Ulkonäkö keskeiset jutut toivat tietynlaista huomiota, jolla kai yritin täyttää tyhjyyttä.

Joulukuussa 2016 kaikki alkoi yhtäkkiä hajota ympärillä, mutta minähän en hiljentänyt tahtia, vaan treenasin vielä enemmän, koska treeni ja sen jälkeinen olo oli oikeastaan ainoa hetki päivässä kun oli normaali, hyvä fiilis. Treenin ja ohjauksien aikana ei tarvinnut miettiä mitään. Vaikka treenasin paljon ja ruokailutavat eivät juurikaan muuttuneet, tuntui kuin kehoni olisi turvonnut ja paino nousi muutamilla kiloilla. Tästä syystä aloin syömään vielä tiukemmin, mikä johti vain nousevaan painoon sekä todella ahdistavaan fiilikseen.

Kaiken tämän lisäksi koin hirveästi paineita tuottaa hyvää ja inspiroivaa sisältöä hyvinvointi-kanaviini, samaan aikaan kun voin itse todella huonosti. Lopulta homma napsahti siihen, että yhtenä päivänä en vaan pystynyt enää ja oli pakko varata aika lääkärille. Urheilulääkärin hyvin nopea diagnoosi oli ylikunto a.k.a alipalautuminen sekä fyysisesti että henkisesti.

Jäin sairaslomalle hieman ennen joulua ja loppujen lopuksi olin poissa töistä noin kolme viikkoa. Fyysinen kunto mulla ei koskaan edes kadonnut ja töihin ja treeneihin palattuani kaikki oli melko normaalia. Keho ja mm. kasvot olivat edelleen turvonneet ja paino noussut normaalista ehkä 5-7 kg. En tiedä tarkkaan, sillä puntari ahdisti sen verran, etten halunnut nousta sinne. Kuvittelin kaikki mahdolliset skenaariot kilpirauhasen vajaatoiminnasta aineenvaihdunnan häiriöihin (metabolic damage). Olin ihan varma että mulla oli aina milloin mitäkin. Tuntui, että mitä tahansa tein, keho ei muuttunut.

Päätin hankkia valmentajan, jonka ohjelmilla meninkin koko kevään ja olin dieetillä seuraavat 4 kuukautta. Tämä projekti ja siihen keskittyminen teki jollain tavoin hyvää, sillä sain tavallaan kaiken kasaan ja pystyin elämään aika normaalia, mutta hyvin kiireistä arkea. Kammoksuin viikonloppuja ja hetkiä kun ei ole mitään tekemistä. Täytin tyhjät tilat työllä ja tekemisellä.

Projekti sujui hyvin, mitä nyt tuntui että kehoni pisti vastaan sen verran, että esim. painon putoaminen oli älyttömän hidasta. Onneksi mulla oli hyvin fiksu ohjelma eli sen puoleen tuo projekti oli todella järkevä veto. Kun projekti tuli päätökseen kesäkuun alussa, poistuessani valmentajani luota tunsin samantien kurkussa oudon tunteen. Sanoin kaverille joka oli jyväskylän reissulla mukana, että tuntuu siltä kun kurkku tulisi kipeäksi. Jonkinlainen stressin laukeaminen aiheutti sen, että tulin kipeäksi samantien, kun homma oli paketissa.

Olin kipeä, mutta menin silti töihin, tottakai, koska enhän minä voi olla poissa pienen flunssan takia. Kurkkukipu oli alkanut tiistaina ja lauantain spinning-tunnilla olo oli jo niin surkea, että ääni lähti kesken tunnin ja fiiliskin oli sen mukainen. Jatkoin kuitenkin vielä kahden tunnin Bodyattack-maratonin ohjaukseen, jonka jälkeen sitten tuli niin kamalat olot, että itkin seuraavan yön koska olin niin kipeä.

Maanantaina painuin Mehiläiseen hoitajan paikkeille, joka oireiden kertomisen jälkeen varasi mulle lääkäriajan parin päivän päähän. Ihmettelin kun painoni alkoi tippua todella nopeaan vauhtiin ja hikoilin ihan älyttömästi jatkuvasti, vaikka en tehnyt mitään. Kun menin lääkärin vastaanotolle ja istuin siinä tuolissa housut märkänä hikoilusta, laittoi lekuri mut sydänfilmiin ja siitä sitten matka jatkuikin sairaalaan päivystykseen kiireellisenä tapauksena. Lopullinen diagnoosi oli jälleen ylikunto. Voitte kuvitella millainen ”voittajafiilis” oli tuolloin, että tässäkö sitä taas ollaan. Minä, joka kestin aina ihan mitä vaan ja kuinka paljon vain, olin jo toista kertaa vuoden sisällä samassa tilassa.

Ei auttanut kuin jäädä lomalle. 6 viikon kesäloman aikana en urheillut lainkaan ja tulikin tehtyä kaikenlaista poikkeavaa. Töihin paluun jälkeen olikin taas syksy ja railakkaan kesän jälkeen piti palata ”todellisuuteen”. Rutiinien alkaessa tuntui jälleen siltä, että vaikka urheilin paljon, keho ei edelleenkään näyttänyt siltä kuin olisin odottanut. Oon aina ollut aika kriittinen itseäni kohtaan ja nämä vuodet olivat siinä mielessä tosi haastavia, että en pystynyt itse vaikuttamaan lopputulokseen, sillä tuntui että mitä enemmän yritin, menin vain kauemmas lopputuloksesta.

Syksy ja kevät menivät tasapainoillessa ja kokeilin kaikenlaisia dieettejä ja systeemejä. Olinhan aina tehnyt niin, joten en nähnyt oikeen muuta ratkaisua. Muu elämä alkoi tasaantua ja löysin uutta tasapainoa työn ja muun elämän välille. Keväällä 2018 päätin taas ottaa kiristelyjakson, koska kesä oli tulossa. Tästä samasta kiristely-jaksosta syntyi myös miinus viisi kiloa ruokavalio, jonka avulla pääsin pitkästä aikaa sellaiseen kuntoon kun halusin. Tuntuu oudolta sanoa, että loppujen lopuksi tämän kierteen ratkaisi yksi dieetti. 😀

Kyseessä oli tavallaan se, että heräsin siihen ettei mun tarvitse syödä niin superterveellisesti ja syödä niin paljon, vaikka liikunkin paljon. Loppupeleissä kyseessä on vain energiatasapaino ja ne ravinteet saa myös ilman, että lautasella on aina jäätävä määrä kaikkea. Joskus jäätävt treenimäärät nimittäin kasvattavat myös ruokahalusta aika jäätävän ja helposti tulee syötyä enemmän kuin tarvisi.

 

Hiilarisyklittely toimi mun keholle loistavasti ja se sai aikaan jonkun potkun kaikessa. 6 viikon dieetin jälkeen olin tyytyväinen ja jatkoin samaa tyyliä, mutta rennommin. Menin syklitellen oikeastaan melkein vuoden tuon jälkeen ja tuo ruokavalio toimi tietynlaisena pohjana arjessa. Viikonloppuisin aloin löysäämään enemmän ja huomasin, ettei mitään katastrofaalista tapahdu, vaikka en punnitse ja laske kaikkea.

Tämän vuoden alussa päätin lopettaa myös syklittelyn ja aloin syömään enemmän fiilispohjalta. Edelleen terveellisesti, mutta ilman sääntöjä. Koko kevään treenailin vielä paljon myös omia treenejä salia ja juoksua. Kulutus oli sen verran kova, että huomasin kuinka keho pysyi tietyssä painossa ja kunnossa, vaikka en kontrolloinut ruokaa. Herkuttelin viikonloppuisin ja söin terveellisesti viikolla. Kesällä loppui jumpat ja ajattelin kulutuksen pienenevän hurjasti. Huomasin kuitenkin, että kulutuksen kannalta arki aktiivisuus on paljon tärkeämpää kuin treenit. Söin edelleen samalla tavalla, eikä mitään negatiivista tapahtunut.

Tänä syksynä päätin jättää kaikki omat treenit pois ja keskittyä vain ohjauksiin. Ruokavalioni on monipuolinen ja joustava, pystyn rentoutumaan tekemättä mitään ja nautin hirveästi viikonlopuista. Syön enemmän herkkuja kuin koskaan ennen, mutta paino ei ole noussut, päin vastoin se on ollut välillä matalampi kuin kertaakaan näiden ”kriisi vuosien” aikana. Mulla on tosi hyvä olo, enkä enää anna niin paljon painoarvoa sille missä kunnossa olen ulkoisesti. Treeni, ravinto, kalorit, dieetit kiinnostavat mua hurjasti, mutta näkökulma on muuttunut. Rakastan kovia treenejä ja syön edelleen kilon vihanneksia päivässä, mutta olen ja teen myös paljon muutakin.

Kaikille, joille tasapainon etsiminen on tai on ollut haastavaa – se voi viedä aikaa, mutta se on täysin mahdollista. Tää on mulle todella suuri asia, koska olen joutunut taistelemaan asian kanssa paljon. Keho ja hyvinvointi on mun prioriteettilistan kärkipäässä, mutta enää en halua laittaa koko elämää pyörimään sen ympärille miltä näytän. Tuntuu jopa tosi kaukaiselta ja epämotivoivalta ajatella, että elämä olisi niin ”suppeaa” ettei mikään mene sen ohi, että saan tehdä mun treenit ja syödä mun ruuat. Joskus se että uskaltaa päästää kontrollista, antaakin juuri sen mitä on niin hirveän kovasti tavoitellut.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


NETTIVALMENNUKSIEN KÄÄNTÖPUOLI

03.11.2019
6

Asioilla on usein monta puolta. Vain harvasta asiasta voi sanoa, että se on täydellisen huono tai hyvä asia ja niin on myös nyt pinnalla olevan nettivalmennus-buumin laita. Tämä ala on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosien aikana ja tarjontaa on todella paljon. Laaja tarjonta tarkoittaa usein myös sitä, että laadullisesti vaihtelua on melko paljon. Toki kova kilpailu alalla on aiheuttanut myös positiivisessa mielessä sen, että monet online-valmennukset ovat todella laadukasta tavaraa nykyään ja lähes kaikille on tarjolla jotain ja vielä suhteellisen edulliseen hintaan. Positiivisia juttuja on paljon, mutta kääntöpuoli on siltikin olemassa.

Massa-valmennuksissa valmentaja ei kohtaa valmennettavaa, vaan ohjeet ovat samat kaikille. Toki yksilöllistä ohjeistusta saa tarvittaessa, mutta todellisuudessa valmentaja ei esimerkiksi tiedä millaisella tekniikalla asiakas tekee treenit tai minkälainen historia hänellä on ravinnon suhteen. Lisäksi monet valmennukset kestävät vain tietyn ajan, jonka jälkeen asiakas jää kuin tyhjän päälle – ellei osta seuravaa valmennusta ja siitä seuraavaa ja seuraavaa. Fitness-tähtien luomat kilpaurheilijoille tarkoitetut ohjelmat menevät tavallisille kuntoilijoille kuin kuumille kiville. Mitä tapahtuu kun vailla pohjaa oleva henkilö alkaa vetää pelkkiä super -ja triplasarjoja salilla ja syö saman verran kuin kisalavalle tähtäävä tyyppi? Edellä oleva esimerkki on oikeasti ihan todellisuutta ja jopa aika yleistä globaalilla tasolla.

Mulla on tällä hetkellä henkilökohtaisessa valmennuksessa henkilö, joka on käynyt kymmeniä massa-online-valmennuksia läpi. Hän on erittäin hyvä noudattamaan sääntöjä ja vetää valmennukset aina täydellisesti läpi, mutta kun ohjelma loppuu, loppuu myös treenit ja terveellisen ruokavalion noudattaminen. Homma kääntyy päälaelleen niin pitkäksi aikaa, että on pakko lähteä taas mukaan seuraavaan mega bikini booty diet challengeen ja sama ympyrä jatkuu ja jatkuu.

Tapasimme pari viikkoa sitten ja kysyin ketogeenisestä ruokavaliosta, jota hän oli kertonut noudattavansa. Vastaus oli, että joo se keto on ihan tosi hyvä, lähti -7 kg kuukaudessa. Kun keskustelemme syvemmin asiasta, ymmärrän että ei se niin tosi hyvä ollutkaan, sillä koko kuukausi oli yhtä taistelua ja kun dieetti loppui, homma repesi käsiin ja kilot palasivat takaisin. Minuun hän otti yhteyttä, koska nyt oli pakko saada treenit ja ruokavalio kuntoon. Kuntoon tarkoitti tässä tapauksessa, että olisin tehnyt uuden ruokavalion noudatettavaksi, sekä treeniohjelman, jolla kilot lähtisivät nopeasti.

Koska koko jojoilun syvin ongelma on juuri se, että vedetään täysillä tai ei ollenkaan, ei vastaus löydy uudesta dieetistä tai treeniohjelmasta. En siis nähnyt järkeväksi jatkaa ongelman kierrättämistä, vaan päätin tehdä ihan erilaisen lähestymistavan asiaan. Kysyin asiakkaaltani onko hän koskaan treenannut säännöllisesti, ilman että olisi ruokavaliolla ja kuten arvasin, vastaus oli ei. Todella monilla ihmisillä nämä asiat linkittyvät toisiinsa, jos et tee täydellisesti, et tee ollenkaan.

Se, että valmiita ohjeita, joilla luvataan kuu taivaalta on niin paljon ja helposti saatavilla, ei varsinaisesti auta tällaisia henkilöitä lainkaan. Tällaisille henkilöille helpoin vaihe on se, kun kaikkeen on olemassa säännöt ja niitä pitää vain noudattaa. Kyseinen asiakkaani kokee esimerkiksi todella haastavana syödä terveellisesti ilman, että olen antanut hänelle ruokien tarkkoja grammamääriä. Homma täytyykin lähteä purkamaan ihan eri suunnasta, yksi asia kerrallaan. Ensimmäinen ohje oli ihan vaan syödä viidesti päivässä jotain. Tyypillinen jojoilijan oire on nimittäin hyvin usein todella niukka ruokavalio ja aterioiden skippaaminen siihen saakka, että lähtee keulimaan ja kunnolla.

Jos tunnistat itsesi esimerkiksi jatkuvasta jojoilusta ja diettaamisesta, kannattaa muistaa aina, että jos on yrittänyt jo 20 kertaa erilaisilla erikoisruokavaliolla tai dieeteillä onnistumatta, se seuraava hitti-ruokavalio tai mega-valmennus tuskin on vastaus ongelmaasi. Ongelma ei luultavasti ole huonoissa ohjelmissa tai heikossa itsekurissa. Ongelma on usein liian mustavalkoisessa ajatustyylissä, siinä että asiat aina tehdään 100% ja jos tulee pienikin moka, homma kaatuu saman tien. Monet hakevat myös tietynlaista jännitystä elämään muuttamalla kaiken kertaheitolla. Uusi trendikäs ruokavalio voi kuulostaa jännittävältä, mutta parin viikon kuluttua liian rajoittunut systeemi on aivan yhtä tylsää kuin se edellinenkin.

Tasapaino perustuu hyviin valintoihin, mielekkääseen liikkumiseen ja siihen, että välillä tehdään myös huonoja valintoja. Kukaan ei jaksaa suorittaa elämää täydellisesti 24/7. Omakohtainen kokemus on se, että juuri kontrastit tuovat esimerkiksi motivaation syödä terveellisesti ja liikkua. Välillä syön ihan muita juttuja ja pötkötän päivän tekemättä yhtään mitään ja pian onkin kaipuu tuttujen rutiinien pariin.

Joskus se ostettu ruokavalio tai treeniohjelma voi antaa tarvittavan potkun kohti parempia valintoja, mutta jatkuva diettaaminen tai jojoilu on hyvin harvoin tie onneen.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


VIIKONLOPUT DIEETTAAMISEN HAASTEENA (+valmennus alennus!)

20.10.2019
0

Syöt arkisin kevyesti ja noudatat ruokavaliota, mutta viikonlopulle suunniteltu herkkupäivä venähtääkin yleensä kahteen päivään, tai sitten perjantaina rennommin otettu päivä jatkuukin aina sunnuntaille saakka. Sama rumba alkaa maanantaina ja sitten ihmetellään, että miksi paino vain nousee vaikka syön suurimman osan ajasta miinuksilla? Energiatasapainoa kannattaakin miettiä kokonaisuutena. Yhden päivän herkuttelu ei välttämättä pilaa mitään, mutta useamman päivän ”ylensyönti” nostaa jo keskiarvoa sen verran, että lopputulos on yleensä plus miinus nolla, ellei jopa plussan puolella.

Mikäli tavoitteena on painonpudotus ja haluaa silti syödä enemmän yhtenä päivänä, vaatii se matalampia kaloreita muina päivinä tai sitten vaan reipasta kulutusta. Tein muutaman esimerkin havainnollistamaan tätä asiaa:

Tässä esimerkissä maanantaista torstaihin syödään jopa alle kulutuksen (2200 kcal/pvä on melko normaali kulutus) ja loppuviikko meneenkin hieman rennommalla otteella. Lopputuloksena 2350 kcal keskiarvokulutus joka johtaa kuukaudessa puolen kilon painon nousuun.

Tässä esimerkissä arkena käytetyt kalorit ovat aavistuksen matalammat ja viikonlopun rennommat päivät eivät keuli ihan niin korkealle. Lopputuloksena 1900 kalorin keskiarvokulutus, joka johtaa kuukaudessa reilun kilon laihtumiseen. Jos taas viikonloput menisivät myös 1600 kalorilla, olisi kuukausittainen painonpudotus -2,4 kg.

Mustavalkoinen ajattelu ei siis toimi tässä asiassa. Monesti saattaa kuulla kuinka painonhallinta tai painonpudotus vaatii vain ”puhtaasti syömistä” tai sitten ihmetellään kuinka joku voi pysyä hoikkana siitä huolimatta että ruokavalio sisältää paljon epäterveelliseksi miellettyjä ruokia. Lihomisen ja laihtumisen kannalta oleellisinta on energiatasapaino, ei se mistä energia koostuu. Energian koostuminen vaikuttaa toki muihin asioihin ja epäsuorasti myös painonhallintaan.

Erilaiset ruokavaliot, kuten ketogeeninen dieetti, pätkäpaasto tai vaikka kasvisruokavalio eivät tosiaan itsessään tuo tuloksia, vaan niiden aiheuttamat ”rajoitteet” johtavat siihen, että energiatasapaino jää miinukselle. Jos tällainen tietynlainen ruokavalio toimii motivaattorina jättää tietyt ruoka-aineet pois, silloinhan se on ihan hyvä vaihtoehto.

Usein tällaiset säännöt helpottavat hommaa, kun on vain tietyt ruoka-aineet joita voi syödä, ei tarvitse hirveästi muuta miettiä. Siltikin on hyvä ymmärtää, että myös syömällä ihan kaikkea voi päästä samoihin tuloksiin. On myös hyvä ymmärtää, että mikään ruokavalio ei ole aineenvaiduntaa buustaava, tai rasvaa polttava (yleisiä mainoslauseita) vaan ne perustuvat miinuskaloreihin. Toki ruokavalio on rasvaa polttava, jos sen energiamäärä on alhainen, mutta tällaiset mainoslauseet luovat mielikuvan ylivertaisista ruoka-aineista ja jostain maagisesta jutusta, mikä ei kuitenkaan useimmiten pidä paikkaansa.

Omalla kohdalla tämän asian todellinen sisäistäminen on tarkoittanut tasapainon löytymistä. Kun ymmärtää, ettei mikään ruoka aine ole paha tai hyvä, on paljon mukavampi elää ja voida hyvin. Mä tykkään syödä hyvin, mutta tykkään myös pysyä suht. hoikkana, eikä näiden tarvitse sulkea pois toisiaan. Kaikilla on omat tavoitteet ja myös niitä tulee kunnioittaa. Joku haluaa isommat lihakset, toinen paremman kestävyyskunnon ja kolmannelle riittää, että jaksaa arjessa.

Tästä innostuneena ajattelinkin antaa pienen motivaatiobuustin ja laitoin muutamat valmennukset alennukseen hintaan 25 € kpl. Alennus voimassa su-ma (20-21.10). Kuten mainittua, monille ihmisille onnistuminen tulee sitoutumisen kautta ja valmennuksien ja ohjelmien avulla on aina helpompi sitoutua ohjeisiin!

KEVYEMPI MINÄ – RUOKAVALIO (sisältää  15 reseptiä)

Onko tavoitteenasi keventää oloa muutaman kilon verran (1-5 kg / kk), oppia säännöllinen ruokarytmi ja saada ideoita arkiruokien valmistukseen? Mikäli kana-riisi-linja tökkii, Kevyempi minä – ruokavalio sopii sinulle. Ruokavalio perustuu resepteihin sekä useisiin erilaisiin aamu-,väli -ja iltapalavaihtoehtoihin.

Pienempiin aterioihin on 11 erilaista vaihtoehtoa, joista viisi on reseptejä. Pääruuille on 10 reseptiä sekä perinteinen malli, jossa voi itse koota annoksen raaka-aineiden painojen mukaan. Ruokaa voi näin ollen valmistaa vaikka koko perheelle ja ainoastaan punnita oman annoksen valmiista ruuasta. Ruokavalio ei sovi henkilöille, jotka haluavat laskea tarkasti makrojakauman ravintoaineiden välillä. Useissa resepteissä on myös kasvisvaihtoehto. Resepteihin ja ruokiin on mahdollista valita gluteeniton vaihtoehto ja osassa myös maidoton vaihtoehto.

Ruokavalio sopii kaikille, mutta jos tavoitteena on pudottaa painoa, ovat annoskoot ja kalorivaje suunniteltu 60-80 kg painaville henkilöille.

MIINUS VIISI KILOA – ruokavalio

Suosituin ohjelmani! Tämä on saanut todella paljon kehuja ja monet kertovat kuinka ruokavalion pohja on jäänyt käyttöön myös tavoitteeseen pääsyn jälkeen.

Tämän ruokavalion avulla onnistut pudottamaan painoasi viiden kilon verran 6-8 viikon aikana. Valmennus sisältää ruokavalion, jossa mukana päivän kokonaismakrojakauma, jonka avulla voit tehdä omia vaihtoja ruoka-aineisiin halutessasi. Tavoitteen saavuttamiseksi, ruokavalioon suositellaan yhdistettäväksi 3-5 harjoitusta per vko.

Ohjelma sopii 60-80 kiloa painaville normaalipainon/ylipainon sisällä oleville henkilöille, jotka haluavat pudottaa painoa 5 kilon verran.

BIKINI FIT – treeniohjelma 

Treeniohjelma painonpudotusta ja rasvanpolttoa tukemaan! Viisijakoinen saliohjelma, jonka avulla muokkaat kehostasi kiinteämmän. Ohjelmassa on kolme alavartalotreeniä sekä kaksi ylävartalotreeniä + oma core-ohjelma, jonka voi lisätä ylävartalotreenien perään viimeistelijänä. Core-treeni perustuu liikkeisiin, joiden avulla keskivartalo saa kyytiä samalla kun kulutus pysyy korkeana ja näin ollen rasva palaa tehokkaammin! Tykkäätkö käydä salilla, mutta haluat kulutuksen korkeammalle? Tämä sopii sinulle!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook

 


« Vanhemmat
Uudemmat »