EI YHTÄKÄÄN LAIHDUTUSOHJETTA

Tämä tammikuu on poikennut blogin historiasta aika tavalla, sillä näin kymmenentenä blogivuonna ei tammikuun kirjoitukset ole koskeneet laihduttamista, diettaamista eikä edes hirveästi treenaamista! 😀 Katselin äsken Googlen Analytics – tietoja ja siitä huolimatta, että postaustahti on ollut tavallista vähäisempää, on tällä käynyt hurjasti jengiä. Liekö nuo vanhat kirjoitukset keränneet osan kävijöistä, mutta kuitenkin.

Mä teen edelleen yksilövalmennusta jonkun verran ja jo pidempään oon törmännyt jatkuvasti samaan ilmiöön. En tiedä miten tämän muotoilisi lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta on paljon (!!) ihmisiä, joilla on kehonkuva täysin pielessä, todella vääristynyt suhtautuminen ruokaan ja mitä erikoisempia ajatusmalleja siitä, mikä on terveellinen elämäntapa ja mitä esimerkiksi tarvitaan siihen, että paino putoaa.

Usein tällaiseen tilanteeseen on päädytty siten, että on vuosia yritetty päästä siihen unelma kondikseen ja käytetty erilaisia hyvin radikaaleja keinoja. Nykyajan valmennusmarkkinat antavat tähän helpon mahdollisuuden. Valmennuksien ja kuurien sisällä käytettävät mitä erikoisemmat säännöt painautuvat mieleen ja jäävät kummittelemaan sinne vuosiksi. Sitten sitä podetaan huonoa omaatuntoa täysin normaaleista asioista, eikä näissä säännöissä usein ole mitään järkevää punaista lankaa muutenkaan.

Mä oon pohtinut tätä asiaa todella paljon viime aikoina. Osalle ihmisistä saattaa sopia alkusysäys tiukkojen ohjeiden kera, mutta on paljon persoonia, joille ei yksinkertaisesti sovi lainkaan tällaiset ohjeista elämiset ja tekemiset. Ja huomio! Suuri vaikuttava asia on elämäntilanne. Yksin asuvan parikymppisen on aika helppoa omistaa elämänsä esimerkiksi treenille ja dieetille, mutta jos kuvioissa on työt, perhe ja kaikkien harrastukset on asia täysin eri.

Siksi uskon, etteivät erikoisruokavaliot, matalakaloriset ruokavaliot, ketodieetit tai muut ruoka-aineita rajoittavat säännöt toimi suurimmalle osalle ihmisistä. Siltikin juuri suurin osa ihmisistä hakee ratkaisua tällaisista tavoista.

Jos on ylipainoa tai tarvetta laihtua, mielestäni kaikista paras tapa on opetella esimerkiksi Sulamon tai vastaavan kalorilaskurin käyttö. Alkaa kirjata niitä nykyisiä syömisiään sinne, jolloin huomaa aika nopeasti ihan itse, että missä menee pieleen ja mitkä ruuat nostavat kalorimäärän niin korkeaksi, että painoa on päässyt kertymään. Silloin sitä alkaa ihan itse etsiä parempia vaihtoehtoja niille ruuille ja tekee muutoksia myös annoskokoihin.

Useinhan sitä tiedetään, että okei ne viikonlopun sipsipussit ja pizzat aiheuttavat suurimman painon nousun, jolloin pelkästään niiden jättäminen toisi jo tuloksia, mutta ei! Ihminen on sellainen, että se pistääkin koko pakan uusiksi ja kaikki ruoka-aineet vaihtoon maanantaista-sunnuntaihin! 😀 Sitten tätä jaksaa sen pari viikkoa ja homma tyssää seinään.

Kuten olen niin monesti sanonut, ainoa asia mikä ratkaisee on energiatasapaino. Kun oppii tämän ja ymmärtää hieman edes sopivista ruokamääristä, ei tarvitse enää koskaan laihduttaa. Voin paljastaa, että joka ikinen valmennus, jossa laihdutaan tai kiinteydytään, perustuu tähän asiaan. Ei ne ruoka-aineet, eikä salaiset makrojakaumat, vaan se kalorimäärä mitä ruokavalio sisältää. Usein kalorimäärät ovat sen verran matalia, että painoa lähtee nopeasti. (= ja saadaan mitä hurjempia muutoskuvia markkinoida valmennusta eteenpäin!)

Paino lähtee kuitenkin myös suuremmalla kalorimäärällä ja kun sen opettelee ihan itse, voi syödä juuri niitä ruoka-aineita, joista tykkää, eikä niitä mitä kukin valmentaja on päättänyt. Tämän vuoksi kaikki ruokavaliot ja treeniohjelmat, jossa mainitaan ”rasvaa polttava” on täyttä paskaa. Se ruokavalio tai treeni ei polta rasvaa, vaan se kalorivaje.

Kalorilaskurin käyttö maksaa muutaman euron kuukaudessa ja ainoa asia miksi suurin osa ei sitä käytä, on se että se tuntuu vaikealta ja on vaan helpompaa syödä paperilta, tai vaikka jonkun dieetin mukaan missä on säännöt (älä syö hiilareita) kun tietää, että siinä on valmiina kaikki. Se ”helppo” on kuitenkaan harvoin toimiva. Lisäksi kannattaa muistaa, että hyvin rajut kuurit sekoittavat kehon toimintaa, joka tarkoittaa sitä että tulevaisuudessa se laihtuminen on entistä vaikeampaa ja lihominen entistä nopeampaa.

Juuri tässä korjailen erään henkilön kanssa rajujen dieettien + treenien + ketokuurin aiheuttamia ongelmia, eli kehon laskennallinen energiantarve ei enää pidä paikkaansa ja jotta paino lähtisi taas alas, tarvittaisiin hyvin pienet kalorit. Uusi dieetti ei todellakaan ole vaihtoehto, vaan asiaa lähdetään korjaamaan ihan toisesta päästä. Tähän yhdistettynä ne kaikki uskomukset ja säännöt, jotka kuuluvat ” terveelliseen elämään” voivat aiheuttaa hieman haasteita.

Tulen tekemään muutoksia myös omalle valmennus-sivustolleni ja keskityn tulevaisuudessa enemmän henkilökohtaisiin ohjeistuksiin. Jos saan sanoa vielä yhden asian kaikille niille, jotka ovat dieetillä tai miettivät usein, että sellainen pitäisi aloittaa, muista että hyvässä kunnossa voi olla juuri silloin kun ei rajaa elämää kahteen vaiheeseen: siihen kun syödään mitä sattuu, milloin sattuu ja siihen kun syödään ja treenataan täydellisesti jonkun ohjeen mukaan. Parhaaseen kuntoon pääsee, kun lähtee muokkaamaan omia ruokailutottumuksia pikkuhiljaa ja lisäämään mukaan liikuntaa, josta tykkää.

Olen ollut siinä tilanteessa, kun dieetti ei toimi, keho ei toimi ja kaikki ahdistaa. Tuntuu, ettei mikään auta ja sitten sitä yrittää vain kovempaa ja radikaalimpia keinoja. Onneksi päädyin yksilövalmennukseen ja sain järkevät ohjeet syödä ja harjoitella. Siltikin vei melkein puoli vuotta, että mitään muutosta alkoi tapahtua ja senkin jälkeen puolitoista vuotta, että kroppa toimi taas normaalisti. Tähän paskaan tilanteeseen päädyin alun perin henkisen stressin ja ”loppuun palamisen” vuoksi, joka johti siihen ettei keho jaksanut enää kaikkea mitä sillä suoritin.

dieetillä – ei enää ikinä dieetillä

instagram: ainorouhiainen 

Facebook

 


6 Responses to “EI YHTÄKÄÄN LAIHDUTUSOHJETTA”

  1. Satu sanoo:

    Olipa hyvä kirjoitus tähän hetkee. Miten se onkin niin hämärtynyt, että tavallista ruokaa saa syödä! Olen itsekin laihduttanut kiloja näillä ihmedieeteillä joita mainostetaan, vain saadakseni kilot takaisin kun dieettiä ei noudatakaan enää 100%. Tiedän oman paheeni, liian suuret annokset kulutukseen nähden. Ei siinä tarvita kallista treeni-/ruokavalio-ohjelmaa että tämän tietää.
    Uskon, että me ihmiset vaan halutaan kaikki heti, ja kun neljässä viikossa saa pois vaikka viisi kiloa, on tosi hyvä fiilis. Hetken. Ja kolaus on kova kun tuleekin seitsemän kiloa tilalle. (Been there :D)

    • Sain todella paljon viestejä mm Ig:n puolella tästä että oma pää on sekaisin siitä ”mitä saa” syödä ja helposti haksahdetaan silloin näihin kieltoihin yms. Annoskoot kuntoon ja säännöllinen ruokailuväli mahdollistaa pitkälti sen, että voi syödä mitä tahansa ja ei siihen tarvita tosiaan ihmeempiä. 🙂

  2. Emilia sanoo:

    Tämä on niin totta. Voisin puhua tästä vaikka kuinka kauan, mutta n. 5 vuotta sitten aloin lukea ravinnosta asioita ja silloin oli hyvin vahvasti demonisoitu maito ja gluteeni, niiden lisäksi päätin jättää myös sokerin pois puoleksi vuodeksi. Se yllätysyllätys teki sen, että aloin syömään makeutusaineella kyllästettyjä herkkuja, tosi luonnollista siis. Tästä meni vähän aikaa niin lähdin valmennukseen, jossa syömiset rajattiin rankalla kädellä. Muistan, että välillä itkin aamuisin, kun en tiennyt mitä saisin syödä. Tämän jälkeen elämään tuli surua ja masennusta ja olin tosi rikki siitä, että itsekuri ei riittänyt tiukkaan ruokavalioon. Nykyään oon yrittänyt päästä noista kielloista yli ja lempeästi ohjata itseeni parempaan. Esimerkiksi viime viikolla söin puolikkaan suklaalevyn ja kaksi Runebergin torttua, mutta soimaamisen sijaan olin tyytyväinen siihen, että söin kasviksia enemmän kuin pitkin aikoihin! On niin huvittavaa, että viimeiset 5 vuotta oon tiennyt miten pitäisi syödä ja samalla lihonut n. 15 kiloa, sekin kertoo jotain. Kiitos Aino, kun tuot tätä tervettä ajattelua esiin 🙂 tästä tais tulla aikamoinen romaani

    • Valitettavan ylesitä tämä, että pikkuhiljaa jätetään asioita pois kuitenkaan korvaamatta niitä millään ja lopulta ollaan tilanteessa kun ei ole kuin muutama ruoka-aine mitä ”saa syödä”.

      Hyvä asenne sulla, se vaatii tietoista päätöstä että alkaa ajatella eri tavalla, lopulta sitä alkaa itse uskoa niitä uusia ajatuksia! 🙂

  3. Enni sanoo:

    Kiva postaus, mutta kovin samanlainen kuin Piia Pajusella vähä aiemmin. Sama juttu uusimmassa instajutussa.

    • Kiitos. Luin Piian postauksen kyllä, mutta kun tätä lähdin kirjoittamaan oli ensisijainen ajatus se miten eri tavalla on mun aiheet muokkautuneet edellisiin tammikuihin ja vuoden alkuihin verrattuna. Tiedän kyllä, että se mitä itse luen ja seuraan vaikuttaa varmasti alitajuntaisesti siihne millaisia aiheita mulle tulee mieleen. Usein saan inspiraatiota toisten teksteistä ja jutuista ja uskon että se on aika normaalia myös muilla bloggaajilla! Tarkoitus ei ole kuitenkaan tieten tahtoen kopioida kenenkään juttuja! 🙂

      Instajuttua piti oikeen käydä kattomassa että mistä kyse ja täytyy sanoa, että olen kyllä harrastanut näitä listauksia, mietteitä ja faktoja ja monien vuosien ajan ja niitä on aina välillä kiva käyttää täällä tai blogissa.

Kommentoi