MAKEANHIMO, RUOKAHIMOT..MITEN NE SAA LOPPUMAAN?

Taas karkkihammasta kolottaa ja seuraavana hetkenä hiukookin jotain suolaista. Leivokset, pizzat ja jäätelöt pyörivät mielessä ja ruoka dominoi muutenkin ajatuksia ihan liikaa. Miten siitä makeanhimosta pääsisi eroon ja saisi muutkin ruokahimotukset aisoihin? Ja ei, en aio kirjoittaa että lopettamalla näiden syönnin, vaan lähdetäänkin purkamaan asiaa ihan toisesta päästä.

Jokainen on nimittäin kuullut ohjeen kuinka sokeri addiktiosta pääsee eroon vain lopettamalla sokerin syönnin. No, tämä varmasti toimii kyllä ainakin osittain, mutta kuinka pitkään? Ja onko totaalikieltäytyminen kuitenkaan se paras keino, mikäli yritetään löytää tasapainoista tapaa syödä ja elää? En väitä etteikö elämä ilman sokeria voisi toimia hyvinkin, mutta mikäli toivoo mielummin tasapainoa kaiken syömänsä välille, myös sokerin, niin jatka lukemista.

On ihan tutkittu juttu, että liian vähäinen uni altistaa syömään enemmän ja himoitsemaan etenkin sokerisia ja rasvaisia ruokia. Hormonit aiheuttavat tämän, joten on ihan hyvä tunnistaa mihin tarpeeseen mättää menemään. Siltikin väitän, että huonoa unta useammin, ruokahimot johtuvat liian vähäisestä ruuan syömisestä (=energiansaannista) sekä esimerkiksi liian yksipuolisesta ravinnosta, jossa vältellään kaikenlaista, ilman järkeviä perusteita.

Mun tylsääkin tylsempi neuvo on siis yksinkertaisesti alkaa syödä riittävästi ruokaa ja vielä riittävän usein. Harvoin sitä kylläisenä alkaa himottamaan yhtään mitään ja jos alkaa, kyseessä on luultavasti pidemmältä ajalta syntynyt nälkävelka, joka ei lopu ennen kuin on syöty pidempi aika riittävästi ruokaa.

Kaikenlaisia kausia eläneenä ja kokeilleena, tiedän myös sen tunteen, kun odottaa viikonlopun karkkipäivää kuin kuuta nousevaa. Koko viikon sinnittelee milloin milläkin dieetillä ja sitten kun herkkupäivä koittaa, homma lähtee käpälästä ja kunnolla.

Seuraavan päivän turvotuksien kourissa vannoo palaavansa ”ruotuun” taas maanantaina ja sama jatkuu joka viikko. Kaikenlaiset kiellot ja tarkat suunnitelmat saavat usein kehon ja mielen haluamaan juuri niitä kiellettyjä asioita. En väitä, että aina olisi niin, mutta mikäli joutuu taistelemaan jatkuvasti mielihalujen kanssa ja yrittää jatkuvasti löytää ”sitä oikeaa keinoa tai ruokavaliota” niin silloin paras vaihtoehto voi olla ottaa pari askelta taaksepäin ja alkaa korjata ihan niitä perus juttuja.

Olen myös elänyt pitkiä ajanjaksoja ilman minkäänlaisia tavanomaisia herkkuja ja en koe että nuo olisivat olleet mitenkään vaikeita tai huonoja, mutta tällä hetkellä taas en näe syytä miksi mun pitäisi elää niin, koska voin hyvin myös näin.

Raskauden myötä olen alkanut syödä enemmän ihan tavallista ruokaa. Mun filosofia on syödä pääosin maistuvia, monipuolisia kotiruokia sen verran, että nälkä lähtee. Hyvä ruoka on nautinto ja haluan itse myös nauttia ruuasta ja sen mausta. Kun ravinnon määrä on noussut ja jopa monipuolistunut, en ole kaivannut enää mitään ”herkkuja”.

Toki nekin maistuu hyvältä ja aina välillä niitä syön (esimerksi laskiaispullan just tänään), mutta mulla ei tule sellaisia pakko saada puoli kiloa karkkia – fiiliksiä, tai että odottaisin jotain tiettyä päivää, kun saan tai voin syödä jotain. Joitakin vuosia sitten en olisi uskonut voivani sanoa näin, mutta voin syödä pari palaa suklaata ja siihen se jää.

Kaikki eivät ole samasta puusta veistettyjä, mutta uskon, että monelle ihan vaan ruokamäärien nostaminen auttaisi siihen, että ruoka ei pyöri mielessä jatkuvasti. Ei tule ylilyöntejä, eikä ole tarvetta vetää överisti mitään.

Ei kieltoja, ei liian tarkkoja sääntöjä ja olet jo matkalla sinne minne haluat!

Nämähän ovat loppupeleissä hyvin itsestään selviä asioita, mutta toisaalta kuitenkaan ei. Joku saattaa miettiä, että miten muka tällainen asia saattaa olla haasteellista, mutta usko pois, se on. Monta vuotta tällä alalla olleena voin kertoa, että syöminen on todella monelle ihmiselle kaikkea muuta kuin yksinkertaista ja helppoa. Se on todella harmillista, sillä hyvä ruokavalio on kuitenkin yksi suuri pilari koko terveydelle ja sitä kautta omalle hyvinvoinnille.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


One Response to “MAKEANHIMO, RUOKAHIMOT..MITEN NE SAA LOPPUMAAN?”

  1. Avatar Satu sanoo:

    Olipas taas kerran hyvää asiaa. Itse en kamalasti syö karkkia, mielummin vaikka hedelmiä. Mutta odotappas kun alkoi dieetti, tarkoituksena pudottaa muutama kilo, niin johan karkkihammasta kolotti ja meni pari Snickersiä ja pussillinen Suffeli puffeja…
    Nyt kun palautin hedelmät ruokavalioon (vaikka niistä kertyykin näitä saatanasta olevia hiilareita ;) ja syön kunnollisia ruoka-annoksia (ei vain salaattia ja kikkare protskua,vaan vaikkapa täysjyväriisiä sekaan) niin eipä sitä karkkia enää edes ajattele. Pieni makea ruoan jälkeen on aina ollut mulle tärkeä juttu, mutta se hedelmä on siihenkin loistava.

Kommentoi