MITÄ MULLE KUULUU – AJATUKSIA TULEVASTA JA MENNEESTÄ!

Kulunut vuosi on ollut meille kaikille varsin erikoinen. Välillä sitä ihan pysähtyy miettimään, että mitä ihmettä täällä tapahtuu ja mihin katosi normaali arki. Olen miettinyt, että omalla kohdalla lapsen saaminen tuli oikeastaan aika hyvään saumaan, sillä korona vaikutti oleellisesti myös mun työtilanteeseen. Mulla alkoi ”sopivasti” äitiysloma samoihin aikoihin, kun meidän työpaikalta alettiin lomauttaa porukkaa.

Nyt on kuitenkin jo kohta vuosi mennyt, eikä tilanne ole erityisen hyvä vieläkään. Mun fiilikset on vaihdelleet aika paljon. Välillä kaipaan takaisin työelämään, välillä pelottaa kuinka nopeasti tämä aika vauvan kanssa on mennyt ja välillä ahdistaa se, että onko ylipäätään enää mitään töitä kun vanhempainvapaani loppuu. Epävarmuus ei ole kiva tunne, mutta toisaalta mulla on jossain syvällä sisimmässä luotto, että asiat kuitenkin järjestyy!

Syy miksi aiheesta aloin kirjoittaa on kuitenkin se, että vaikka vuosi on suhteellisen lyhyt aika, tuntuu että oon ihan eri ihminen kuin vuosi taaksepäin. Sitä sanotaan, että lapsen saaminen kasvattaa henkisesti ja se on todellakin totta. Jos luulin olevani jollain tavoin tasapainoinen tyyppi aiemmin, niin aika väärässä olin. Toisaalta, kukapa meistä nyt oikeestaan koskaan on täysin jossain tasapainoisessa zen-tilassa. 😀

Oon miettinyt omaa ajatusmaailmaani ja kaikkea mahdollista ja oppinut itsestäni todella paljon. Olen löytänyt ihan hurjasti kehityskohteita ja oppinut ymmärtämään itseäni paremmin. Oon myös todennut, että mun ns. tasapaino elämässä johtui siitä, että sain tehdä (tai oikeestaan tein) kaiken aina kuten itse halusin ja olin suunnitellut. Toki otin elämässäni huomioon myös muita, mutta näin pelkistetysti sanottuna, oli helppo elää, kun kaikki meni miten halusin. 😅

Viimeisten kuukausien aikana oon joutunut käsittelemään ihan uudenlaisia tunteita ja fiiliksiä ja todennut, että paljon kehitettävää on. Mulla on aina ollut vahva tarve kontrolloida asioita ja nyt kun se ei vaan aina ole mahdollista, oon ollut ihan uuden äärellä. Mitä vauvaan ja hänen hoitamiseen tulee, oli ja on yllättävän helppoa ja luonnollista laittaa lapsen tarpeet itsensä (ja kaiken) edelle, mutta toki on ollut myös niitä kuuluisia haasteita. Helposti sitä myös purkaa ikäviä tunteita siihen läheiseen, joka elää vierellä, vaikka syy ei hänen olisikaan. Meidän tapauksessa lapsen saaminen on ollut parisuhteessa todella yhdistävä ja vahvistava asia, mutta myös haasteellinen, sillä täysin uusi elämäntilanne saattaa tuoda kumppanista esiin piirteitä, joita ei edes tiennyt olevan. Täytyy oikeesti uskaltaa avata suuta ja olla avoin asioissa.

Treeni, ravinto, hyvinvointi ja kaikki niihin liittyvät asiat on olleet mulle aina ihan todella tärkeitä. Ne ovat edelleen, mutta eri tavoin kuin ennen. Kerroin aiemmin, että lopetin sivuston jossa myin valmennuksiani jo vuodesta 2016 lähtien. En sano, etteivätkö valmennukset olisi olleet hyviä, mutta mitä hyvinvointiin tulee, ajatusmaailmani on muuttunut melkoisesti ja mulla on nykyään tosi suuri moraalinen rima tehdä tai sanoa mitään ohjeellistavaa asiaan liittyen.

Hyvinvointi on niin yksilöllinen asia ja suuri kokonaisuus, että koen etten itse halua tehdä sitä enää massavalmennuksina, etenkään ravintoon liittyen. Mulla on visio mitä ja miten haluaisin tätä tehdä, mutta toteutus uupuu 😃. Suurin palo on jakaa liikunnan iloa ja mahtavaa treenifiilistä, ilman että siihen aina liittyisi pelkkä ulkonäön muokkaaminen.

Tällaista ajatusten purkamista tähän väliin! Kaikenkaikkiaan oon tällä hetkellä todella onnellinen ja kaikki on hyvin. Siltikin elämässä voi olla stressaavia asioita ja niitä murheitakin.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


TASAPAINO ON PARASTA MITÄ VOIT ANTAA ITSELLESI

Pidät rutiineista. Olet sellainen, joka nauttii kun asiat pysyvät sellaisina kuten ne on suunniteltu. Noudatat ehkä joka viikko tuttua kaavaa, tietyt asiat pitää tehdä ja treenaat samat treenit läpi. Jos jotain jää väliin, tunnet huonoa omatuntoa. Et ole ehkä ajatellut asiaa tarkemmin, mutta arjessasi on pieniä sääntöjä, joista pidät kiinni. Jos alat miettiä sääntöjen merkitystä tarkemmin, et luultavasti osaa edes perustella niitä muulla tavalla kuin sillä, että niiden noudattamisesta tulee hyvä, onnistunut fiilis. Olet mestari noudattamaan erilaisia haasteita, ruokavaliota ja treeniohjelmia.

Suorittajat ovat usein myös melko ehdottomia omissa vaatimuksissaan. Saamattomuus luo ahdistavia fiiliksiä ja sen vuoksi on pakko pysyä liikkeessä. Itse olen aiemmin ollut todella on-off-tyyppi. Sain toki paljon aikaiseksi, mutta kääntöpuolena saattoi olla totaalinen lamautuminen, jos asiat eivät menneet just niinku olin ajatellut. Piti tehdä kunnolla, tai ei ollenkaan.

Sama koski melkein kaikkea, myös treenaamista ja ruokavaliota. Ravintopuolella oli haastavaa löytää tasapainoa, sillä homma meni aina joko pilkun tarkalla suunnitelmalla tai sitten se levähti käsiin kokonaan. Nykyaikainen dieettikulttuuri ja tällainen mentaliteetti johtaakin yleensä huonoon lopputulokseen.

Noista ajoista on onneksi jo aikaa ja pitkä matka on kuljettu tähän pisteeseen. Asiat ovat muuttuneet pitkin matkaa, eli mikään ei muuttunut yhdessä hetkessä. Tärkeintä on kuitenkin antaa muutokselle mahdollisuus. Kontrollifriikit nimittäin usein pelkäävät, että jos vähän joustaa, kaikki hajoaa käsiin. Itseensä on vaikea luottaa, koska luulee ettei tasapaino tai keskitien löytyminen vain ole mahdollista.

Joskus nimittäin se, että uskaltaa relata hieman, tuokin juuri ne asiat mitä kontrollilla on yrittänyt metsästää. Ehdottomuus tuo tosi harvoin mitään hyvää. Asia tuli mieleeni, sillä eilen olin suunnitellut, että kirjoitan blogia ja sitten treenaan. Jumitin tässä koneen ääressä ja ei irronnut sitten yhtään mitään kirjoitettavaa. Samaan aikaan treenaaminen ei houkuttanut ollenkaan. Lopulta menin sängylle makaamaan ja selasin puhelinta. :D Haha.

Päätin madaltaa vaatimuksiani ja ajattelin, että menen kävelylenkille ja jos matkan aikana tulee kirjotusinspo, sitten kirjoitan, jos ei niin sitten ei. No, inspiraatio tähän teksiin heräsi, mutta palatessani kotiin, kello oli jo niin paljon, että jätin tämän tälle päivää. Sain kävelylenkillä muitakin hyviä ideoita mm. live-ohjauksia varten ja muutenkin olo oli kuin uudesti syntynyt kun palasin kotiin! Kannatti mennä.

Entisellä ehdottomuus-ajattelulla ilman treeniä, olisin varmaan jäänyt siihen sängylle makaamaan ja märehtinyt loppuillan. Pieni esimerkki, jota voi käyttää niin moneen muuhunkin asiaan. Riman madaltaminen on usein vain hyvä juttu ja johtaa jopa parempaan lopputulokseen kuin väkisin vääntäminen!

Oon myös tavallaan onnellinen, että tämä raskaus tapahtui kohdalleni juuri nyt, sillä esimerkiksi pari vuotta sitten olisin luultavasti suhtautunut kehon muutoksiin ja kaikkeen ihan eri tavalla. Olen itsekin yllättynyt, kuinka rennosti olen ottanut kaiken mitä tähän raskauteen liittyy.

Painan enemmän kuin koskaan ennen, mutta olen enemmän sinut kehoni kanssa ja itsevarmempi kuin koskaan ennen. Minä joka olin ollut supertarkka jokaisesta grammasta ja sentistä, ei ole häkeltynyt lainkaan näistä muutoksista. Päin vastoin, tää on ollut siistiä ja mielenkiintoista aikaa nähdä mihin keho oikeasti venyy ja paukkuu! :D

Uskon, että monilla tämä poikkeustilanne on voinut myös aiheuttaa tietynlaista lamaantumista sen vuoksi, että koska ei pysty tehdä asioita kuten ennen, ne on jääneet kokonaan. Jos ei pääse salille, on turha treenata mitään, vai onko sittenkään?

Muakin harmitti hulluna, että jumpat jäi pois ohjelmasta, mutta päätin että pysyn silti aktiivisena ja teen jotain. Haluan pitää kuntotasoani yllä, sillä se on ollut yksi tärkeimmistä asioista, joka on tehnyt tästä raskaudesta suhteellisen helppoa. En halua kaatua sohvanpohjalle kärsimään selkäkivuista ja kolotuksista, sillä oon huomannut että niin käy melko nopeasti tässä tilanteessa, mikäli en käytä kehoa ja pysy aktiivisena edes jollain tasolla!

Tää on johtanut siihen, että on ollut ihan huippua huomata mitä kaikkea voi oikeesti tehdä. Ulkona liikkuminen on ihan parasta ja mahdollisuuksia on (myös raskaana) vaikka mihin, kun vähän antaa luovuudelle tilaa! Nuo live-ohjaukset ovat antaneet energiaa ja saanut tehdä mistä tykkää eniten, eli ohjata jumppaa!

Monesti tuskaillaan että miten pääsee makeanhimosta eroon tai saisi balanssin myös ruokavalioon ja tähän pätee ihan sama asia. Ei kieltoja tai rajoituksia. Ennen kaikkea riittävästi ruokaa säännöllisin väliajoin ja oot jo todella pitkällä. Niin tylsää, mutta ainoa tapa jolla voi saada pitkäaikaisia tuloksia ja sen tilanteen, ettei tarvitse enää koskaan laihduttaa tai miettiä tällaisia asioita.

Omalla kohdalla ehdottomuudesta luopuminen ja tietynlainen armollisuus on tuonut just ne asiat mitä jahtasin niin pitkään. Mun vinkki onkin, että anna muutokselle mahdollisuus, äläkä pelkää kokeilla uusia juttuja.

Ja hei! Huikataan loppuun vielä, että tämän viikon live-ohjaukset ovat julki:

Spinningiin teen ainakin osittain uutta ohjelmaa, Bikini bootcampissa treenataan pakarat tulille ysärihittien tahdissa ja Bodyattackissa on uusi, ennen näkemätön ohjelma! Aika kova kattaus, vaikka itse sanonkin! :D

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


LOMAUTETTU – MY DAY(S) ELI MITÄ PUUHAILEN PÄIVISIN?

Kohta kuukauden päivät lomautettuna toisesta duunista ja pakko sanoa, että alkuun kauhistutti miten saisin päivät kulumaan. Ennen lomautusta olin ollut kipeänä useamman viikon, joten olin jo valmiiksi kotoillut ihan riittävästi. Tähän on kuitenkin alkanut tottumaan ja yllätykseni päivät ovat kuluneet tosi vilkkaasti ja tekemistä on piisannut melkein enemmän kuin aika riittää.

Somessa on puhuttu paljon tästä korona-ajan suorittamisesta, että nyt jengi suorittaa tätäkin oleilua olemalla mahdollisimman tehokas siivoten ja puunaten päivät pitkät. Mä oon itse sellainen, että pelkkä oleminen ilman mitään rutiineja saa mut tosi levottomaksi ja mielen matalaksi. Voin paljon paremmin, kun mulla on rutiinit ja sitä tekemistä. Voin siis sanoa, että saatan olla yksi niistä ärsyttävistä tyypeistä, jotka viilettää päivät läpi lenkkeillen, kokkaillen ja siivoillen, mutta se on mua, sellainen mä oon. Toki on päiviä kun vaan oleillaan ilman sen kummempaa agendaa, mutta itselle aktiivinen tyyli on ollut just se juttu, miten oon pysynyt järjissäni. :D

Meidän arjessa on kaksi erilaista rytmitystä, viikko kun miehen lapsi on meillä ja sitten viikko kun ollaan kahden. Lapsiviikoilla aamut ja aamupäivät ovat menneet kotikoulun parissa, kuten monilla muillakin. Mies on ollut välillä etätöissä kotona ja välillä ihan työpaikalla ja meitsihän on sitten täällä kotona. En ole ihan työtön ollut, sillä mulla on toki yrittäjän duunit, mutta koska työt ovat vähentyneet noin 70% on tää tuntunut melkein lomailulta siltä osin.

Mun päivärytmi on kääntynyt niin, että nukahdan iltaisin yleensä jo 22 aikaan ja herään 7-8 pintaan aamulla. Hassua, että nyt kun saisi nukkua, onkin käynyt näin. Vähentynyt treenimäärä on vaikuttanut ilmeisen positiivisesti yöuniin, jotka ovat parantuneet huomattavasti siitä mitä ne jossain vaiheessa olivat ekalla ja tokalla raskauskolmanneksella. Aamuisin teen hommia koneella, leivon yleensä jotain, siivoan kämpän, pesen pyykkiä ja teen kotityöt.

Oon ottanut itselleni sellaisen rutiinin, että käyn joka päivä pidemmällä kävelylenkillä, oli keli mikä tahansa. Kävelen yleensä 1-1,5 tuntia, jonka jälkeen teen vielä treenin kotona ja/tai alan valmistaa päivän ruokaa. Kuten oon jo monesti maininnut, tähän ruuanlaitto puoleen on tullut panostettua ja oon joka päivä suunnitellut erilaisia hyviä sapuskoja syötäväksi. Kokkaus on tietylaista terapiaa ja on ollut mukavaa kun on saanut suunnitella ja kokeilla uusia leipomuksia ja reseptejä! Tällä viikolla kun ollaan miehen kanssa kahdestaan, rytmi on vähän erilainen ja oonkin tavannut syödä lounaan vasta kun hän tulee töistä 15 aikaan.

Iltapäivällä on taas tullut otettua iisimmin, asia mitä en ole koskaan ennen harrastanut. :D Iltapäivät sisältää lukemista tai telkkarin katselua ja valmistautumista illan treeniin, mikäli sellainen on edessä. Mulla on ollut myös tehtävälistalla vanhan asunnon tyhjääminen ja siivous, joka on kyllä sellanenkin never ending story että ei mitään järkeä.

Kolmesti viikossa oon myös vetänyt noita live-ohjauksia ja niistä on myös saanut jotain rytmiä päivään, kun pitää olla tiettyyn aikaan valmis ja skarppina! Jotenkin myös tietynlainen kommunikaatio ihmisten kanssa tekee tosi hyvää, vaikka en heitä näekkään. Positiiviset kommentit ja palaute on ollut mulle tosi tärkeä ja iso juttu kaiken tämän oudon ajan keskellä!  <3

Iltatreenin tai ohjauksen jälkeen kello onkin ollut jo niin paljon, että ruokaa napaan ja iltalenkin kautta valmistautumaan yöpuulle. Jotenkin tuntuu, että ei tule tehtyä mitään ihmeellistä, mutta silti päivät kuluu ihan siivillä.

Tänään aamulla kävin toistamiseen jo sokerirasituksessa, koska mun suvussa ollut diabetesta. Arvot olivat tässäkin rasituksessa hyvin alhaiset, eli ei raskausdiabetestä. Jotenkin tämän jo tiesinkin ja koin sairaalaan menon ja koko homman ehkä vähän turhana  (etenkin nyt kun tilanne on mikä on), mutta tulipahan käytyä ja testattua. Kysyinkin neuvolasta, että onko tämä oikeesti tarpeellinen juttu ja näin ilmeisesti sitten oli. Huomenna vaihtuu raskausviikko 31 ja viikot vaan vähenee, apua! :D

Tiedän, että tämä aika on monille vaikeaa ja raskasta, mutta pakko silti todeta, että itse oon jollain tavalla onnellinen että tämä tapahtui, ei siis tämä pandemia, vaan tämä pysähtyminen. Omakin ajatusmaailma on saanut uusia näkökulmia ja mun on aika hyvä olla nyt. Tietysti munkin arjessa on huolia ja epävarmuutta, mutta yllättävän positiivisella fiiliksellä oon silti ollut. Kunhan saisin vielä synnyttää ilman tätä poikkeustilaa niin olisin supertyytyväinen. :D

Tällä viikolla jumpataan vielä:

  • Perjantaina 17.4 klo 11:00 TABATA 45 (ei välineitä)
  • Sunnuntaina 19.4 klo 11:00 Step&lihaskunto, tutummin siis TBC! (Steppilauta + painotanko tai käsipainot)

Paikka: Blogin Facebook-sivu, jonne pääset tuosta allaolevasta linkistä!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook