9 x TÄLLÄ VIIKOLLA

..Alkoi olla jo sellainen fiilis, että nyt on oltu ja lomailtu riittävästi. Viimeiset kolme viikkoa menneet suurimmaksi osaksi lomaillessa, joten nyt on todellakin sellainen fiilis, että arki tänne jo kiitos!

..Olen kuitenkin käynyt ohjaamassa tunteja niinä päivinä kun ei ole ollut pyhiä ja vitsi kuinka kivaa on ollut, kun porukkaa on tunneilla enemmän kuin aikoihin! Ensi viikkoa ootellessa! :D

..Tein uuden työsopimuksen ja mun työkuviot muuttuvat hieman kevään aikana, vaihtelu virkistää!

..Keskustelin henkilön kanssa, joka kertoi olleensa mukana suositussa nettivalmennuksessa. Hän oli tullut raskaaksi ja kysynyt valmentajalta neuvoa. Valmentaja oli kehottanut vain jatkamaan dieettiä pienillä muutoksilla. Siis mihin tämä maailma on menossa? Valmennettavalla on vastuu, mutta niin on valmentajallakin, ainakin silloin kun kysytään henk.koht neuvoa tällaiseen asiaan.

..Totesin olevani jo 16. raskausviikolla! 38% Raskaudesta takana ja edelleen tuntuu epätodelliselta koko asia. :D

..Sain ensimmäiset ennustukset (nub-teoria) siitä tuleeko meille tyttö vai poika! ;)

..Olen käynyt todellista pohdintaa itseni kanssa siitä, haluanko toimia enää tällä niin kutsutulla hyvinvointialalla valmennuksen aspektista. Pakko myöntää, että itseäni ahdistaa järkyttävä markkinoinnin määrä ja joka puolelta tuputettavat erilaiset verkkovalmennukset. Tiedän, että asiat voi tehdä hyvin ja markkinoilla on tarjolla myös laadukasta valmennusta, mutta jotain uudistusta kaipaisin! Yksilövalmennukset ja henkilökohtaiset ohjelmoinnit innostavat kyllä edelleen!

..Olen leiponut ja kokannut enemmän kuin aikoihin. Harmi kun inspiraatioita on enemmän kuin syöjiä. :D Tänään valmistin astetta terveellisemmän punajuurisalaatin, nam! Punajuurisalaatti on mun lemppari, mutta kaupasta ostettavien ravintosisällön vuoksi ei viitti ihan joka päivä vedellä.

..Mietin taas, että pitäisi tehdä se reseptikirja! Osaako joku neuvoa miten tässä asiassa kannattaisi edetä?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


6 x TÄLLÄ VIIKOLLA

Maanantaiaamuna herätessäni oli sellainen olo, että voisin hautautua vällyjen alle vielä yhdeksi vuorokaudeksi. En ole kovin usein väsynyt, mutta tuolloin oli fiilis, että mitähän tästä viikosta tulee. Onneksi mulla on nuo pakolliset liikuntasuoritukset aikataulussa, niin kyllä sitä sitten taas moottori käynnistyi kun veti tunnin tehojumpan heti maanantain alkuun. Tästä puhutaan paljon, mutta silti haluan sanoa, että liikunta on oikeasti niin supertärkeetä erityisesti tähän vuodenaikaan. Vaikka olisi kuinka maailmanlopun paska ja väsynyt fiilis niin liikkumisessa/treenissä on joki ihme juttu, että kun vaan raahautuu pelipaikalle niin lopussa kiitos seisoo varmasti. Ei ole väliä mitä tekee, kunhan tekee.

Tiistaina odottelin uusia Les Mills – ohjelmia saapuvaksi, olin nimittäin ajatellut opetella heti uuden Bodyattackin ja ohjata sen keskiviikon tunnilla. No ohjelmia ei saapunut, joten aikaa vapautui hieman enemmän pelkkään oleiluun. Palaveerattiin, suunniteltiin uusia kuvioita salin muuton tiimoilta ja ohjasin Booty Workout-tunnin, joka meinaa olla ihan lempparitunti sen tehokkuuden vuoksi. Tiistaisin mulla on vain yksi ohjaus, joten siitä ottaa kaiken irti!

Keskiviikko meni uusien jumppakuvioiden suunnittelussa. Meillä tulee keväällä (ja joulun ajalle) yksi ainoa ryhmäliikunta-aikataulu, jossa on aika hurjan paljon tunteja, joten kaiken yhteensovittaminen on melkoinen palapeli! Alkaa olla hyvällä mallilla ja innolla kevättä ootellen. Keskiviikon iltatunnin jälkeen tein jotain mitä en ole varmaan koskaan tehnyt, hain nimittäin Kotipizzasta kotzonen iltapalaksi! Hurjaa! :D

Torstaina toivoin, että ne Les Millsit vihdoin tulisivat, että pääsisin ohjaamaan uutta Bodysteppiä illalla. Toisin kävi, ohjelmia ei edelleenkään kuulunut, joten miksailin steppiä hieman ja valmistauduin vetämään viimeisen kerran Sprintin, jota en miksaile juuri koskaan. Torstaisin mulla on myös PT-juttuja, joita oon nyt tehnyt hieman enemmän kuin pitkään aikaan. Kävin vielä pienellä kävelylenkillä ennen jumpille lähtöä ja sieltä ne milssit tipahti, tunti ennen jumppien alkua. Steppiä en olisi mitenkään ehtinyt edes katsoa läpi, joten pistin kaiken kapasiteetin mitä omaan ja iskin uuden Sprint 18 – ohjelman kaaliin. Pakko kehua, että ohajus meni vielä todella hyvin, ehdin jopa skriptata tunnin paperille. Kaikki 40 minuutissa! :D Oli muuten hyvä ohjelma, tykkäsin sikana.

Perjantaisin mulla on joka toinen viikko vain yksi ohjaus ja sekin aamupäivästä, joten ehtii sitten edes pari kertaa kuukaudessa tehdä jotain iltasuunnitelmia perjantaisin! Aamupäivän RPV-tunnilla on aina kiva tunnelma, koska perjantai. Näillä aamupäivän tunneilla käy muutenkin yllättävän paljon ihmisiä, toivotaan että sama meno jatkuu vaikka lokaatio siirtyy keskustasta hieman sivummalle. Jumpan jälkeen siirryin toiselle salille, jossa pidettiin pienimuotoinen photoshoot, josta tämänkin postauksen kuvat ovat peräisin. Leivoin terveellistä mustikkapiiraakkaa ja meillä kävi vieraita. Oli kiva perjantai!

Tänään lauantaina heräilin jo kahdeksan pintaan, joten laskin että ehtisin suunnitella uutta ohjelmaa aamun Spinning-tunnille. Sainkin tehtyä hieman yli puolet uutta ohjelmaa, vaikka hieman tiukille meni taas aikataulullisesti. Kellotin viimeisiä työ-osuuksia vielä töihin ajellessa. Ensivedon jälkeen uusi setti tuntui hyvältä ja sitä soijan määrää noiden Spinning-tuntien jälkeen!! Perään vielä BODY-tunti ja sen jälkeen alkoi mun vapaat. Käytiin lemppari lounaspaikassa (Bistro Kauppahalli ja salaatit best!) sekä joulumarkkinoilla. Ihanaa kun saa vain olla ja huomenna ei ole mitään pakollista tiedossa. Nukun ainakin yhdeksään, hehe! :D

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


MITEN RENTOUS RAVINNON JA LIIKUNNAN SUHTEEN ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

Musta tuntuu, että elämä on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä. Sitä on käynyt läpi kaikenlaisia vaiheita ja asioiden tärkeysjärjestys on myös luonnollisesti muuttunut paljon vuosien aikana. Oon kirjoitellut paljon tasapainosta ja siitä miten vaikeeta se joskus on. Mun haasteet ovat olleet joustavuuden ja balanssin löytäminen urheilun ja elämän välillä. Kilpaurheilutausta jättää helposti sellaisen ajatusmaailman, että urheilua ja urheilullista elämäntapaa tulee suoritettua hyvinkin vakavasti, vaikka ei enää tarvisi.

Mulla on ollut ongelmia minäkuvan suhteen ja pitkään kuvittelin, että olemalla jatkuvasti paremmassa kunnossa tämä ongelma ratkeaisi. Todellisuudessahan se menee useimmiten niin, että lopulta mikään ei enää riitä. On hullua, miten mieli voi huijata näkemään itsensä huonommassa valossa kuin todellisuudessa on. Jossain vaiheessa tilanne oli se, että yritin niin kovaa, että kroppa meni vain jumiin. Psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa paljon myös fyysiseen hyvinvointiin ja omalla kohdalla on monesti käynyt niin, että liika stressi on vain saanut kehon voimaan huonommin.

Mulle on kuitenkin tässä vuosien saatossa käynyt niin, että nuo ulkoiset asiat ovat pikku hiljaa menettäneet merkitystään. En saa enää kiksejä siitä, että oon pari kuukautta jollain kiristelydieetillä ja pääsen hyvään kondikseen. Tai että jatkuvasti yritän keksiä haasteita ja saavuttaa urheilun osalta jotain. Kun jokin asia on oikeasti tärkeä, on helppoa saada tuloksia sen suhteen. Multa aina kysyttiin, miten mulla on niin hyvä itsekuri ja se johtuu siitä, että halusin niitä asioita, siksi.

Kuten oon sanonut useasti, kaikenlaista on kivaa haluta, mutta samaan aikaan monien ihmisten haluamiset vaihtaa kohdettaan harva se viikko. Silloin on ehkä turhaa odottaa motivaation pysymistä pitkään. Voin kertoa, että jos nyt päättäisin alkaa jollekin dieetille, jaksaisin luultavasti viikon tai pari, koska en koe että sen tuomat olisivat niin tärkeitä että jaksaisin luopua kivoista jutuista. (lue:ruuasta :D)

Mitä joustavuus ja tasapaino on tuonut mun elämään? Paremman minäkuvan. On hassua, että kun päätin lopettaa jatkuvan paremman kehon havittelun, olinkin yhtäkkiä täysin tyytyväinen siihen millainen olen. Tämä on taas johtanut siihen, ettei mulla ole tarvetta yrittää olla parempi. Edelleen on huonoja päiviä ja hetkiä kun mietin, että pitäiskö tässä nyt vetää joku herkkulakko ja vähän siistiä elämäntapoja, mutta usein nuo katoavat yhtä nopeasti kuin tulevatkin. Enkä tarkoita, että herkkulakossa, diettaamisessa tai tavoitteissa olisi jotain pahaa, omalla kohdalla on vain sellainen vaihe, etten tarvitse mitään sellaista, ainakaan tällä hetkellä.

Tällä hetkellä nautin todella paljon liikkumisesta! Se on aina ollut mun henkireikä ja päivien ilo, mutta välillä liika suorittaminen saa urheilunkin maistumaan puulta. Viimeisimpänä päätöksenä päätin lopettaa kaiken pakollisen ja tehdä vain asioita joita haluan. Oli ehkä paras päätös ikinä. Treeni tuntuu hyvältä, enkä ole viime aikoina lähtenyt kertaakaan ohjaamaan jumppaa tai muutakaan liikuntaa sellaisella fiiliksellä ettei huvittaisi.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook