MITÄ MULLE KUULUU – AJATUKSIA TULEVASTA JA MENNEESTÄ!

Kulunut vuosi on ollut meille kaikille varsin erikoinen. Välillä sitä ihan pysähtyy miettimään, että mitä ihmettä täällä tapahtuu ja mihin katosi normaali arki. Olen miettinyt, että omalla kohdalla lapsen saaminen tuli oikeastaan aika hyvään saumaan, sillä korona vaikutti oleellisesti myös mun työtilanteeseen. Mulla alkoi ”sopivasti” äitiysloma samoihin aikoihin, kun meidän työpaikalta alettiin lomauttaa porukkaa.

Nyt on kuitenkin jo kohta vuosi mennyt, eikä tilanne ole erityisen hyvä vieläkään. Mun fiilikset on vaihdelleet aika paljon. Välillä kaipaan takaisin työelämään, välillä pelottaa kuinka nopeasti tämä aika vauvan kanssa on mennyt ja välillä ahdistaa se, että onko ylipäätään enää mitään töitä kun vanhempainvapaani loppuu. Epävarmuus ei ole kiva tunne, mutta toisaalta mulla on jossain syvällä sisimmässä luotto, että asiat kuitenkin järjestyy!

Syy miksi aiheesta aloin kirjoittaa on kuitenkin se, että vaikka vuosi on suhteellisen lyhyt aika, tuntuu että oon ihan eri ihminen kuin vuosi taaksepäin. Sitä sanotaan, että lapsen saaminen kasvattaa henkisesti ja se on todellakin totta. Jos luulin olevani jollain tavoin tasapainoinen tyyppi aiemmin, niin aika väärässä olin. Toisaalta, kukapa meistä nyt oikeestaan koskaan on täysin jossain tasapainoisessa zen-tilassa. 😀

Oon miettinyt omaa ajatusmaailmaani ja kaikkea mahdollista ja oppinut itsestäni todella paljon. Olen löytänyt ihan hurjasti kehityskohteita ja oppinut ymmärtämään itseäni paremmin. Oon myös todennut, että mun ns. tasapaino elämässä johtui siitä, että sain tehdä (tai oikeestaan tein) kaiken aina kuten itse halusin ja olin suunnitellut. Toki otin elämässäni huomioon myös muita, mutta näin pelkistetysti sanottuna, oli helppo elää, kun kaikki meni miten halusin. 😅

Viimeisten kuukausien aikana oon joutunut käsittelemään ihan uudenlaisia tunteita ja fiiliksiä ja todennut, että paljon kehitettävää on. Mulla on aina ollut vahva tarve kontrolloida asioita ja nyt kun se ei vaan aina ole mahdollista, oon ollut ihan uuden äärellä. Mitä vauvaan ja hänen hoitamiseen tulee, oli ja on yllättävän helppoa ja luonnollista laittaa lapsen tarpeet itsensä (ja kaiken) edelle, mutta toki on ollut myös niitä kuuluisia haasteita. Helposti sitä myös purkaa ikäviä tunteita siihen läheiseen, joka elää vierellä, vaikka syy ei hänen olisikaan. Meidän tapauksessa lapsen saaminen on ollut parisuhteessa todella yhdistävä ja vahvistava asia, mutta myös haasteellinen, sillä täysin uusi elämäntilanne saattaa tuoda kumppanista esiin piirteitä, joita ei edes tiennyt olevan. Täytyy oikeesti uskaltaa avata suuta ja olla avoin asioissa.

Treeni, ravinto, hyvinvointi ja kaikki niihin liittyvät asiat on olleet mulle aina ihan todella tärkeitä. Ne ovat edelleen, mutta eri tavoin kuin ennen. Kerroin aiemmin, että lopetin sivuston jossa myin valmennuksiani jo vuodesta 2016 lähtien. En sano, etteivätkö valmennukset olisi olleet hyviä, mutta mitä hyvinvointiin tulee, ajatusmaailmani on muuttunut melkoisesti ja mulla on nykyään tosi suuri moraalinen rima tehdä tai sanoa mitään ohjeellistavaa asiaan liittyen.

Hyvinvointi on niin yksilöllinen asia ja suuri kokonaisuus, että koen etten itse halua tehdä sitä enää massavalmennuksina, etenkään ravintoon liittyen. Mulla on visio mitä ja miten haluaisin tätä tehdä, mutta toteutus uupuu 😃. Suurin palo on jakaa liikunnan iloa ja mahtavaa treenifiilistä, ilman että siihen aina liittyisi pelkkä ulkonäön muokkaaminen.

Tällaista ajatusten purkamista tähän väliin! Kaikenkaikkiaan oon tällä hetkellä todella onnellinen ja kaikki on hyvin. Siltikin elämässä voi olla stressaavia asioita ja niitä murheitakin.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


HEI HEI MITÄ KUULUU?

Viikot vaan kuluu ja entinen elämä tuntuu jatkuvasti kaukaisemmalta asialta. Ne päivät, kun oli menossa aamusta iltaan ja silti aina tuntui olevan kiire. Vaikka hommat ovat rauhoittuneet entisestä, on mulla ollut yllättävänkin paljon tekemistä. Nyt vasta pääsiäispyhinä tuli ensimmäisen kerran sellainen fiilis, että oli pakko saada olla hetki yksin ihan rauhassa. Koko poppoo kun on jatkuvasti saman katon alla ja pitää yrittää kehittää jotain tekemistä, ettei täällä mennä seiniä pitkin. No tuokin hetki meni ohi kun sai vähän hengitellä itsekseen.

Päivät ovat koostuneet pitkälti ruuanlaitosta, syömisestä, kevyestä työnteosta, ulkoilemisesta ja treeneistä. Välillä on tullut otettua päikkäreitä ja vaan oleiltua ilman sen kummempaa agendaa. Treenien osalta mulla on ollut aika hyvä viikko ja julkaisinkin instagramissa treenisuunnitelman, joka meni melkein niinku piti!

Keskiviikkona oli tarkoitus olla lepopäivä, mutta innostuin tekemään 30 minuutin tabata-treenin heti päivän alkuun. Lyhyetkin hikoilusessiot piristää kivasti ja kynnys aloittaa on aina matalampi kun tiedossa on lyhyt veto. Oon jakanut noita mun kotitreenejä IG:ssä, koska sinne saa niin kätevästi lisättyä videoita.

Omien treenien lisäksi tällä viikolla oon tehnyt kolme Facebook live ohjausta; tiistaina, torstaina ja tänään sunnuntaina! Nää on olleet itellekin sellainen ”henkireikä”, kun saa tuttua ohjausfiilistä ja kunnon treenin. Puhumattakaan siitä  kaikesta mahtavasta palautteesta jota oon saanut. Lämmittää mieltä hirmuisesti!<3 Tällä hetkellä olen siis lomautettuna päivätyöstäni, joten on ollut kiva kun on ollut aikataulutettuja suunnitelmia rytmittämässä hieman arkea.

Ma: Ylävartalo treeni kotona (löytyy IG: feediltä)

Ti: Spinning 45 (ohjaus)

Ke :Tabata-treeni (koko treeni löytyy IG-Tv:stä)

To: Total Body Workout (ohjaus)

Pe: Porrastreeni

La: lepo

Su: Booty Workout (ohjaus)

Treenien lisäksi oon tehnyt kävelylenkkejä enemmän kuin koskaan ennen. Aika sopiva paketti rauhallista liikuntaa ja sitten hieman syketreeniä! Ohjauksissa kyllä huomaa, ettei meno ole enää niin kevyttä ja ketterää kuin normaalisti, mutta pakko olla iloinen siitä, että edelleen raskausviikolla 30 pystyy tehdä näinkin monipuolisia treenejä ongelmitta.

Mitä raskauteen tulee, olotila on ollut edelleen tosi jees, mitä nyt iltaisin vatsa saattaa tuntua pinkeältä ja heti jos syö runsaammin ilta-aikaan, on olo tosi ”täysinäinen”. Vatsa on alkanut kasvaa enemmän, mutta ei kyllä häiritse menoa vielä juurikaan.

Vanhat farkut mahtuu vielä (ainakin alkuviikosta :D) päälle!

Sanotaan, että vikalla raskauskolmanneksella energiantarve on jo 500 lisäkalorin luokkaa ja sen kyllä huomaa, etenkin nyt kun on ollut aktiivinen ja kulutus muutenkin korkeammalla. Nuo pitkät kävelylenkit, arkiaktiivisuus ja treenit pitävät mun laskennallisen (Polarin kellon mukaan) kulutuksen 3000-3500 kalorissa per päivä ja jos siihen vielä lisää tuon lisäenergian tarpeen, niin saa syödä aika huolella ja niin oon myös tehnyt! :D

En usko että ihan 4000 kaloria tarvisi päivässä vetää, mutta kyllä nälän tunteen on huomannut eri tavalla nyt viime viikkoina. Terveellistä, monipuolista ja ravitsevaa sapuskaa on uponnut hyvällä ruokahalulla ja nyt on ollut ihanaa kun on ollut aikaa panostaa ruuan laittoon ihan eri tavalla aiempaan verrattuna!

sinne kiipesin 10 x ja voi halleluuja on pohkeet olleet kipeänä pari päivää! :D

Sellaisia kuulumisia tänne! Vaihteeksi vähän kevyempää luettavaa, ilma sen kummempaa suunnitelmaa. Kivoja pääsiäispyhiä ruudun sinne puolen!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


KIITOS KYSYMÄSTÄ, EI KOVIN HYVÄÄ.

Yleensä jos multa kysytään, että mitä kuuluu, vastaan että mitäs tässä, ihan hyvää. Hah, tuohan tulee kuin apteekin hyllyltä hirveästi ajattelematta. Jotenkin on vaikea vastata kysymykseen kun usein arki ja kuulumiset on hyvin pitkälle sitä samaa. Välillä on hyviä viikkoja ja välillä vähän paskempia, aika normaalia eikö? Tää kuluva viikko on ollut jälkimmäinen potenssiin kymmenen. Joskus nimittäin tuntuu, että kaikki kaatuu päälle aina samaan aikaa ja nyt on just sellainen fiilis.

Tällaisien viikkojen aikana mietin usein, että tää on ihan ok ja tääkin menee ohi. Kaikki järjestyy aina lopulta ja niin edelleen, koska niinhän se menee. Jälkeenpäin vaikeet jutut tuntuu usein vähän pienemmiltä. Näiden postauksien tylsä puoli on se, että ihan kaikkia juttuja ei voi aina avata ja jakaa julkisesti vaikka haluaisi, sillä usein niihin liittyy muita henkilöitä joita ei voi vetää mukaan. Oon miettinyt paljon, että pitäisikö ikävillä hetkillä vaan esittää normaalia, koska et voi kuitenkaan kertoa kaikkea auki, mikä usein ärsyttää ihmisiä paljon. ”Olisi sitten kertomatta mitään, jos ei voi kertoa kaikkea.” 

No silläkin uhalla, että joku ärsyyntyy, ajattelin kokeilla etsiä tylsistä jutuista positiiviisia puolia, koska niinhän sitä sanotaan, että kaikessa huonossakin on jotain hyvää.

Olen ollut kipeänä melkein koko viikon, mikä on luonnollisesti todella ärsyttävää. Olen yskinyt ja niistänyt non-stoppina aamusta iltaan ja muutenkin olo ollut surkea.

Tämän hyvä puoli on se, että vaikka sairaana keho ei voi hyvin, on mun tulehtuneet akillesjänteet saaneet palautua ja parantua. Oon joutunut rauhoittumaan kunnolla, mitä en ole ”ehtinyt” tehdä pitkään aikaan, joten siinä mielessä tää oli aivan hyvä juttu! 

Joitakin aikoja sitten sain uutisia, jotka ovat sekä surullisia että iloisia. Kerron tästä lisää myöhemmin, mutta tää tulee vaikuttamaan mun elämään aika paljonkin ja koen pientä pelkoa sekä epävarmuutta asiaan liittyen etenkin silloin, jos muutenkin on mälsä olo.

Positiivisena puolena tästä asiasta voi seurata paljon uusia siistejä juttuja ja uskon, että joskus pakkaa pitää ravistella ihan kunnolla, että saa kokea uusia asioita!

Sain aika kivat veromätkyt viime vuonna ja niiden kanssa on joutunut painia tässä vähän enemmän viime aikoina. Välillä tuntuu, ettei tässä työnteossa ole mitään järkeä, kun kaikki kynitään kuitenkin aina jotain kautta. Tällä viikolla mua on vituttanut suuresti taas kaikki asiaan liittyvä ja vihaan sitä tunnetta, kun huvittaisi vain heittää hanskat tiskiin, koska tuntuu että aina sua rangaistaan vaikka kuinka yrität ja yrität.

Täytyy sanoa, että viime vuosien aikana olen oppinut rahan käytöstä paljon ja olen oppinut ottamaan enemmän vastuuta asioista. Olen suunnitelmallisempi ja tiedän, että kun vaan päätän niin mä hoidan asiat kuntoon. Kaikesta oppii, myös tästä!

Kaikin puolin olo ja sellainen tietynlainen itsevarmuus on ollut aika nollissa viime aikoina. Tiedän hyvin omat vahvuudet ja myös ne heikkoudet. Joskus vaan tulee hirveästi juututtua niihin heikkouksiin ja verrattua itseään muihin. Lisäksi tässä on ollut jo useiden vuosien ajan tietynlainen varjo yllä, johtuen asiasta johon en itse pysty vaikuttaa. Kaikkea kun ei voi valita, vaan jotkut asiat vaan kuuluu sun elämään halusit tai et.

Tällaisilla kausilla taas tulee mentyä syvemmälle omiin ajatuksiin ja mietittyä mitä oikeasti tahtoo ja mihin asioihin kannattaa keskittyä. Usein sitä tulee tehtyä muutoksia ja muutokset taas johtaa lähestulkoon aina johonkin parempaan. Uskon, että vaikeat asiat tekee musta vahvemman ja osaan arvostaa enemmän kaikkea sitä mikä on hyvin. Näiden asioiden vuoksi mä oon kaikista onnellisin silloin kun elän mun tavallista arkea, en tarvitse mitään ihmeellisyyksiä.

Ja jottei ihan diipiksi menisi, niin heräsin tänään jo asteen paremmassa kunnossa, mikä tuntuu jo melkein lottovoitolta. Päivä näyttää miten tää etenee ja pääsenkö huomenna taas arkeen kiinni vai pitääkö lepuutella flunssan kourissa vielä yksi päivä.

Tiiän, että kun tästä nousen niin se arki tuntuu taas ihan superhyvältä ja pystyn kääntämään kaikki negat fiilikset voimavaraksi! Tunnistan edelleen itsessäni suorittajan ominaisuuksia ja kun suorittaja kaadetaan väkisin kanveesiin, tulee huono omatunto siitä että vain on tekemättä mitään. Mä työstän tätä tunnetta ja oon edistynyt siinä hurjasti.

Nyt ei kovin hyvää, mutta se on ihan okei! Mitä sulle kuuluu?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook