Ruoka on ollut mulle aina todella iso osa elämää ja sellainen mielenkiintoinen asia. Tuntuu jopa hölmöltä sanoa tuo ääneen. Viime aikoina onkin tullut mietittyä aiempaa ja nykyistä suhtautumistani ruokaan. Kiinnostuin ravintoaineista, kaloreista ja terveellisestä ravinnosta hyvin nuorena, siis tyyliin ihan ala-asteikäisenä. Tuohon aikaan olin siis lähinnä kiinnostunut terveellisistä ruoka-aineista ja mulla oli halu syödä terveellisesti. Kai tuo tulee jostain luontaisesti, sillä jotenkin en näe, että ympäristössä olisi ollut tällaisia vaikuttajia. Ihan itse aloin lukea netin keskustelupalstoja, joita oli btw. ehkä yksi tai kaksi tuohon aikaan ja informaation taso muutenkin vähän niin ja näin! 😀

Siitä asti ruoka ja ravinto on ollut tärkeä asia mun elämää, välillä ehkä liikaakin. Mä haluan ajatella niin, että vaikka on menneisyydessä tehnyt asioita joita ei enää niitä tekisi, en ajattele että olen tehnyt mokia ja virheitä, sillä sellaista se elämä, oppiminen ja kasvaminen on. Kokeillaan ja opitaan sitä kautta. Jostain syystä olen aina ajatellut tai jos en ihan tietoisesti ajatellut, niin ainakin toiminut sen mukaan, että mitä syömiseen ja ravintoon tulee, muhun ei päde samat ohjeet ja säännöt kuin muihin. Olen aina osannut olla järkevä ja osaava neuvomaan muita, mutta sitten ne omat toimintatavat ovat olleet paljon ankarampia ja rajoitettuja.

Voisi siis sanoa, että niinkin yksinkertainen asia kuin syöminen, ei ole todellakaan aina ollut helppoa. Joskus se on ahdistanut, tai ahdistusta aiheutti oikeestaan se että ruoka ja syöminen määritti niin paljon mitä pystyy tehdä. Näin jälkiviisaana sitä vain miettii, että miksi hemmetissä sitä on tehnyt itselleen asioista niin kamalan vaikeita. Mutta tietäjät tietää, kun joku asia on suuressa roolissa elämässä, se voi jopa alkaa hallita kaikkia muitakin toimintatapoja. Valitettavasti syöminen on aikoinaan vaikuttanut myös mun ihmissuhteisiin. Onneksi oon vuosien myötä oppinut laajentamaan ajatusmaailmaa, ettei se aina ole vain minä ja mun ruuat ja treenit.

Multa kysytään usein, että voinko kertoa, miten olen löytänyt taspainon hyvinvoinnin suhteen ja mulla ei ole siihen vastausta, sillä oikeestaan kaikki mitä on tullut koettua, on johtanut siihen pisteeseen missä oon nyt. En väitä, että olisin aina täysin tasapainossa kaiken suhteen, en todellakaan. 😀

Ruoka, tai oikeestaan ruoka-aineet on mulle edelleen tietynlainen harrastus, mutta syöminen ei ole enää pitkiin aikoihin ollut vaikeeta. En mieti enää ruokaa juurikaan, eikä se aiheuta sen kummemmin mitään tunteita. Toki hyvä safka on aina myös elämys, mutta ruokailuun liittyvät asiat eivät pyöri mielessä, eikä kaiken tarvitse olla suunniteltua saati optimoitua. Tällä hetkellä oon muutenkin vähän fed up kaikkeen pilkunviilaamiseen, tavoitteluun ja asioiden täydelliseen optimointiin. Voisi sanoa, että oon pyrkiny vähentään vähän niinkuin kaikilla elämän osa alueilla.

Voisi luulla, että tilanteessa jossa vaikka ravinto on noin suuressa roolissa elämää, olisi se ruutu ns. kunnossa. Silti useimmiten ne tyypit ovat juuri kaikista eniten hukassa. Jos jonkun neuvon voin antaa, niin liian tiukka kontrolli vie vaan kauemmas siitä mitä tavoittelee. Hetkellisesti voi päästä sinne minne haluaa, mutta kohta ollaan taas lähtöviivalla. Ootte saattanut kuulla tän ennenkin, mutta saat sen mistä luovut.

Monesti vastaanotan sellaisia kysymyksiä, että edelleen kuvitellaan mun olevan tietoinen jokaisen suupalani makroista tai proteiinimäärästä. Todellisuudessa en laske, mittaa, punnitse tai optimoi mitään. En tiedä montako kaloria syön päivässä, en tiedä makrojakaumaa tai kokonaisrasvan määrää. En tiedä paljoko vettä juon, tai mitä mikroravintoaineita ruuasta saan. En aina syö kolmen tai edes viiden tunnin välein, joskus (aika usein) skippaan aamupalan, koska en ehdi tai ei maistu. Joskus sipsin syönti lähtee ihan käpälästä ja tulee huono olo. Silti syön päivittäin melkein kilon kasviksia ja pidän itseni aktiivisena liikkumalla. Jaksan treenata, koen palautuvani ja tykkään pääosin syödä safkaa, josta tulee hyvä olo.

Hauskinta on, että kun vertaa nykyistä siihen aikaan kun kaikki oli ihan täydellisesti hanskassa, niin en näe oikeastaan mitään eroa missään muussa kuin psyykkisessä hyvinvoinnissa ja nimenomaan positiivisessa mielessä.

Onko ruudun takana tyyppejä, joille ruoka tai vaikka treeni aiheuttaa enemmän päänvaivaa kuin ehkä pitäisi? Ajatuksia otetaan vastaan todella mielellään! 🙂

Ihanaa viikonloppua!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook