Törmäsin yhtenä päivänä alla näkyvään kuvaan ja jotenkin tuo kuva pisti ajattelemaan. Kuvan kaava on yksinkertaisuudessaan aika paikkaansapitävä, sillä useinhan asioita opitaan arvostamaan, vasta kun ne menettää. Joskus mietin, että nykyää monilla meillä menee liian hyvin, jonka vuoksi kehitetään itselle ongelmia hyvin turhista asioista. Ikään kuin väkisin pitäisi ajatella asioista negatiivisesti tai löytää jotain huonoa. Se taitaa myös valitettavasti kuulua meidän suomalaisten luonteenpiirteeseen.

Miksi on niin hankalaa olla tyytyväinen siihen mitä on tällä hetkellä? Miksi sitä usein ajattelee ruohon olevan vihreämpää toisella puolella, tai että muiden asiat on paremmin? Tähän yllä olevaan kuvaan voi liittää aika monta erilaista asiaa.

Pitkässä parisuhteessa ei ehkä osaa arvostaa omaa kumppania, pitää toista itsestäänselvyytenä, eikä jaksa näyttää toiselle välittävänsä. Kun suhde hajoaa, huomaa mitä on menettänyt ja useimmat heräävät liian myöhään, kun se toinen on jo päässyt asiasta yli, tai vaikka löytänyt uuden. Kuntoprojektissa sitä katsoo itseään aina negatiivisella silmällä, ”jos nyt vielä vähän lisää” – meiningillä. Myöhemmin katsoo itsestään kuvia ja ihmettelee, että mitä sielä päässä on liikkunut, kun ei ole huomannut kuinka hyvässä kunnossa oli. Kilpaurheilijana voi olla väsynyt ikuiseen treenaamiseen ja suunnitelmien noudattamiseen, kunnes loukkaantuminen estää liikunan kokonaan ja usein sitä antaisi mitä vain, että pääsisi jälleen elämään omaa urheilijaelämäänsä.

Oletteko miettineet näitä asioita? Ajatuksiaan voi nimittäin muuttaa, kun vaan muistuttaa itseään aina välillä kuinka hyvin ne asiat taas olivatkaan. Ottaako pannuun lähteä töihin? Mieti jos menettäisit työpaikkasi, arvostaisitko sitä silloin enemmän? Jos et, ehkä on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä muutoksia elämään, niin että voi olla tyytyväinen. Koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa alaa tai lähteä opiskelemaan uutta. Työpaikka on esimerkiksi sellainen, jossa vietämme todella suuren osan elämästä. Mielestäni on tärkeää nauttia siitä mitä tekee. No, tietenkään työnteko ei aina voi olla ruusuilla tanssimista, mutta ehkä ymmärsitte mitä tarkoitan. Jos tänään ketuttaa, koska maanantai. Mieti uudelleen. Onko ne asiat sittenkään niin kurjasti?

Monesti tyytymättömyyden ja oman stressin aiheuttaja löytyy peilistä. Tämän kanssa itsekin painin ja yritän kehittyä. Jokainen meistä päättää itse kuinka pitkä siitä viikon to do – listasta tulee. Vaikka kuinka yrittäisi olla tehokas ja miellyttää muita, pidemmän päälle liika suorittaminen vie vain voimat. Joskus mulle tulee huono omatunto, jos vietän vaikka rennompaa päivää töiden osalta. Tulee olo, että pitäsikö tässä nyt väkisin kuitenkin tehdä jotain? On vaikeaa rentoutua. Rutiinien muuttaminen meinaa olla meille monille tosi haastavaa, mutta kun niitä muuttaa ja alkaa kehittää uusia, hetkessä vanhat kaavat unohtuvat.

Mulla on suunnitelmissa tehdä jotain muutoksia omaan arkeen tässä tulevaisuudessa. Ensin täytyy tietysti nähdä kuinka uudet asiat lähtevät pyörimään ja sen pohjalta tehdä uusia suunnitelmia, jotta se oma elämänlaatu paranisi. Elämä on kuitenkin aika lyhyt, vuodet vierii ja mitä jää käteen jos ainoa muisto on se kuinka paljon on stressannut ja tehnyt töitä? 🙂