HUONO OMATUNTO SIITÄ ETTÄ MENEE HYVIN

Tämä uusi elämänvaihe on tuonut mukanaan ihan uusia asioita mietittäväksi. Koen olevani jo sen ikäinen, että mun ei tarvitse kiillottaa omaa sädekehää tai esittää jotain muuta kuin olen. Mielestäni näytän ja kerron myös some-kanavillani arjesta ja asioista kuten ne ovat. Mun mielestä ei ole mitenkään vaikeaa kertoa huonoista hetkistä tai epäonnistumisista. Elämässäni on ollut aikoja kun kaikki on mennyt päin prinkkalaa ja muutenkin ollut vaikeeta. Oon käynyt elämäni aikana haastavia asioita läpi ja selvinnyt niistä. Tällä hetkellä elän mielestäni todella hyvää vaihetta, jos niin voi sanoa. Vauva-arki on yllättänyt iloisesti helppoudellaan. Nautin tästä ajasta!

Raskaus oli helppo, silloin mulle sanottiin että ootappa loppuraskautta, silloin ei enää naurata. No, eipä sekään sen kummempaa ollut, jolloin sanottiin että ootappa synnytystä ja sen aiheuttamia ongelmia. No eipä sekään sen kummempaa ollut, olin jaloillani oikeestaan saman tien, eikä sen jälkeen ole ollut mitään ongelmia. Seuraavaksi piti ootella unettomia öitä ja sitä kun ei ole  aikaa laittaa edes ruokaa. Kahden kuukauden aikana ei ole ollut yhtään huonoa yötä, ainakaan sillä mittakaavalla minkä huonoksi lasken. Ruokaakin olen laittanut ja syönyt joka päivä.

Nyt mun pitäisikin ilmeisesti odotella sitä kun hampaita alkaa tulla, alkaa hulinat tai että unirytmi muuttuu. No enpä ajatellut odotella, vaan nautin hetkestä ja elän päivä kerrallaan.

Oon saanut paljon positiivisia viestejä ja kommentointia siitä, että kerron asiat kuten ne ovat – hyvällä mallilla! Siltikin saan osakseni syytöksiä siitä, kuinka asetan paineita esim. liikunnasta ja siitä miten pitäisi jaksaa touhuta ja olla yhtä aktiivinen. Kuinka en ymmärrä, ettei kaikilla ole yhtä helppoa. Totta helvetissä ymmärrän, en ole tyhmä. On ehkä vaikea ymmärtää miten vaikeaa on kirjoittaa asioista niin, että jokaisen lauseen ja asian kohdalla muistuttaa asian jokaisen puolen ja kulman. Sellaista tekstiä olisi myös aika raskasta lukea.

Kuten otsikkokin kertoo, viime aikoina on tuntunut väärältä kertoa jatkuvasti miten hyvin kaikilla osa-alueilla menee, koska kaikilla ei ole sama tilanne. Tämähän on sama juttu kaikissa elämänvaiheissa, mutta jostain syystä tämä äitiys menee herkemmin tunteisiin. Olen keskustellut myös muiden samassa tilanteessa olevien kanssa ja kuullut kuinka on helpompi olla vain hiljaa ja kuunnella muiden valitusta siitä miten rankkaa on. Nimittäin se, että jakaa ne vaikeat hetket, tuntuu olevan paljon hyväksytympää.

Jopas on ongelma tämäkin?! 😂 No ei vaan, en ehkä ongelmaksi laskisi, mutta mielestäni asia, jonka voi ottaa esiin. Itse olisin aikoinaan mielelläni lukenut enemmän positiivisia asioita raskaudesta ja vauva-ajasta. Ei ole mitään yhtä ja tiettyä tapaa miten asiat menee, ne voivat mennä hyvin, mutta myös huonosti. Olen myös oppinut sen, että mitä vauvoihin tulee, on parasta löytää omaan arkeen sopivat jutut ja rutiinit. Vaikka kuinka jokin asia olisi ollut toiselle parasta ikinä, se ei välttämättä toimi sun vauvalle yhtään. Pätee myös kaikkien tavaroiden ja arkea helpottavien hankintojen suhteen. Osta ja hanki tarpeeseen, ei sen mukaan mitä joku toinen hehkuttaa! 😁

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


8 Responses to “HUONO OMATUNTO SIITÄ ETTÄ MENEE HYVIN”

  1. Avatar Jenna sanoo:

    Ohi aiheen, mutta saako tohon Polar igniteen vaihdettua ton koko kellon ja rannekkeen värin vai onko sulla toinen kokonaan? :D Kyllästyttää omassa väri mutta oon miettinyt että näyttää tyhmältä jos vaihtaa vaan ton rannekkeen ja sit toi kello jää kuitenki toisen väriseks

  2. Avatar Romppu sanoo:

    Hei kiva kun jaat ja kerrot miten sulla mennyt. Jatka samaan malliin ja ei tarvitse helppoutta, onnea tai mitä vaan lakaista maton alle. Enemmän kun kuulee valitusta niin sun positiivista puolta asioille kaivataan. Sekin ihmetyttää, että on ihan ok sanoa ”en tykkää lapsista”. Kaikki on omia ihania yksilöitään.

  3. Avatar Julia Brunila sanoo:

    Ihanaa lukea positiivisia tarinoita vauva-ajasta! Musta tuntuu, että jokainen blogi ja podcast vaan kertoo kuinka raskasta ja vaikeaa on tulla vanhemmaksi, miten raskausaikana ei pysty tekemään mitään ja pitäisi vaan levätä. Kiva lukea, että ihmiset jatkavat elämistä raskausaikana ja vauva-aikana ja että on paljon hyviä hetkiä! Katson innolla omaan tulevaan – laskettu aika 26.9. :) Hyviä postauksia sinulla ollut ja tykkään erityisesti lautasmallikuvista. Saan inspiraatiota mitä ruokaa itse laittaa :-)) eikai nämä blogit mitään raamattuja ole – jokaisen tulee kriittisesti arvioida mikä tapa sopii itselle. Näistä haetaan inspiraatiota ja uutta näkökulmaa! Kiitos :)

  4. Avatar Aino niskanen sanoo:

    Tosi hyvä teksti ja hyvä että kehut millaista arkea teillä on. Ihana että olette saaneet rauhallisen vauvan ja siitä saa todellakin nauttia!! 😘 Meillä neljä ns vaativampaa vaivaa ollut ja tämänhetkinen vaativin. Silti ihana lukea toisten erilaisesta vauva ajasta, ja sitten seuraavalle vauvalle toivonkin unenlahjaa enempi 😄En lue katkerana enkä kateellisena vaikka tietenkin välillä ärsyttää kun itsellä
    vaikeaa vauvan kanssa. Mutta siltikin luen ja aion jatkossakin lukea 😝👍 Tsemppiä vauva aikaan ja ihania hetkiä hänen kanssaan💗

  5. Avatar HeleneK sanoo:

    Moikka! Ihan hyvää pohdintaa, mun mielestä hassua, että äitiyden pitäis olla joku kilpailu siitä kuka kärsii eniten. Ei siitä pitäisi joutua tuntemaan syyllisyyttä, että menee hyvin. Mulla itellä on ollu tosi haasteelliset ekat 3 kk vauvan ja oon todellakin onnellinen niiden puolesta, joilla on helppoo. En tosiaan toivo muille näitä haasteita :D haasteista huolimatta oon päässyt liikkumaan ja ehtinyt kokata ravitsevaa safkaa. Se, että syö hyvin ja liikkuu tuo nimenomaa energiaa ja voimia selvitä haastavankin vauvan kanssa!

  6. Avatar Satu sanoo:

    Tiedän ton fiiliksen. Mun lapset on jo liki aikuisia molemmat, mutta sama kaava on ollut myös parisuhteessa. Tapasin mun nykyisen puolison 12 vuotta sitten. Oltiin ihan super rakastuneita heti, muutettiin pian kimppaan ja elettiin heti tosi tiiviisti uusperhearkea. Ollaan alusta asti kutsuttu toisiamme esim. nimillä kulta, rakas tai kultaseni.
    Alusta asti kuultiin että odottakaa vaan kun alkuhuuma loppuu, odottakaa vaan kun menee vuosi, odottakaa kun menee viis vuotta, kyllä se arki häiden jälkeen koittaa jne. Eli koko ajan pitäisi odottaa sitä, että alkaa mennä päin persettä. Lisäksi, mulla on ollu teini-iässä helpot lapset. Ja siitäkin saanut kuulla samaa. Ootas kun täyttää 13, ootas kun täyttää 14… ootas kun alkaa viina maistua. Ja missään vaiheessa ei oo tullut mieleenkään alkaa etukäteen pelkäämään. Jos ongelmia olis tullu tai tulee, niin sit eletään siinä hetkessä. Miksi kaikilla pitäis mennä päin helvettiä? Eikö voi olla onnellinen toisten puolesta, että elämä on heittänyt sulle helpon vauvan, mahtavan miehen ja teinitkään ei räyhää?
    Mutta näitä tulee aina olemaan jotka kokee ettei onnea saa näyttää. Mä ainakin kailotan sen koko maailmalle. :D

  7. Avatar Ala sanoo:

    Musta tuntuu, että ihan sama, kirjoittaako negatiivisista asioita vai positiviisista, äitiys on vain sellainen aihe, että me naiset jostain syystä tykätään lyödä sillä toisiamme päähän.
    Ihanaa, että sulla on asiat sujuneet hyvin, sun reipas asenne ja hyvä kunto ovat varmasti osasyynä tähän. Hyvä sä.
    Itse olisin nauttinut äitiydestä aikoinaan enemmän, jos olisin uskaltanut relata ja tehdä asiat omalla tyylilläni. Vösytin itseäni turhaan yrittämällä olla kaikkien silmissä täydellinen – juurikin siksi, että pelkäsin niitä ilkeitä kommentteja.
    Jatka sä samalla tyylillä, kun kerran hyvin sujuu. Ihana syksyä teidän perheelle:)

  8. Avatar Nina sanoo:

    Kiva lukea että vauva-arki sujuu hyvin! Musta nykyään kaivataankin nimenomaan tällasia positiivisia kokemuksia eikä kaikkien tarvi valittaa kuinka raskasta on, vaikka osalla varmasti onkin. Olisi kiva lukea esim. Millainen on teidän tyypillinen viikko, en tiedä oletko vielä tehnyt sellaista, löysin blogisi vasta hiljattain.

Kommentoi