Ajatukset Archives - Sivu 2 88:stä - Ainon tarinoita treenaamisesta

MEHEVÄT BANAANIVOHVELIT & KIIVIHILLO

18.06.2020

Kesä, tuoreet vihannekset, hedelmät ja marjat! Ihan parasta ja itse tuleekin hyödynnettyä näitä raikkaita, kevyitä ja terveellisiä ruoka-aineita ihan päivittäin. Kasviksia, marjoa ja hedelmiä voi hyödyntää myös mm. leivonnassa ja ruuanlaitossa. Itse valmistin meheviä banaanivohveleita sekä kuitupitoista kiivihilloa. Hillo valmistui keltaisista kiiveistä, jotka ovat hieman makeampia kuin vihreät verokkinsa!

Jos pitäisi valita keittiön tärkeimmät kodinkoneet, menisi tehosekoitin helposti top kolmoseen. Tehosekoittimelta vaadin tiettyjä juttuja, jotta se sopii mun tarpeisiin. Sain tovi sitten testiini Rawmixin uuden RAWMIX 2 – tehosekoittimen. Tällä masiinalla valmistuu helposti smoothiet, keitot, kastikkeet, raakakakut, taikinat, tahnat ja jäätelot. Blenderi on erittäin tehokas, tehoja on 3 hevosvoiman verran sekä suuri kahden litran bpa-vapaa kannu. Lisäksi tämä on tyylikäs ja valkoinen väri sopii meidän keittiöön kuin nenä päähän!

Tehosekoitin onkin aika tärkeässä osassa etenkin näitä kevyempiä leipomuksia tehdessä ja sen avulla valmistui myös aivan mielettömän herkullinen vohvelitaikina sekä kiivihillo. Kiivihillo valmistuu kätevästi chiansiemeniä käyttämällä, jolloin siitä tulee paitsi kuitupommi, myös hyviä rasvoja sisältävä sokeriton, mutta kirpsakan makea hillo! Hilloa voi käyttää myös esimerkiksi maustamattoman jugurtin tai puuron kanssa.

Kiivihillo:

0,5 dl vettä
5-6 rkl chiansiemeniä
5 kiiviä (keltaisilla hieman makeampi hillo
3 rkl steviasokeria

Kaada vesi ja siemenet tehosekoittimen kannuun ja sekoita kevyellä teholla, anna geeliytyä viitisen minuuttia tai enemmän. Kuori kiivit ja lisää ne kannuun, lisää steviasokeri ja sekoita tasaiseksi seokseksi. Maista makeus kohdilleen ja kaada hillo lasiseen purkkiin ja laita jääkaapiin tekeytymään vohveleiden valmistuksen ajaksi.

Jos kotoa ei löydy vohvelirautaa, sopii tämä taikina myös lettujen paistoon!

Taikina (8 mehevää vohvelia / 10 lättyä)

3 kananmunaa
3 valkuaista
2,5 banaania
2,5 dl kaurahiutaleita
30 g vanilja-valkosuklaan makuista heraproteiinia tai muuta vastaavaa
3 rkl turkkilaista jugurttia
0,5 dl nestettä (vesi, maito, kaurajuoma tms.)
ripaus suolaa ja kardemummaa

Kaikki ainesosat tehosekoittimeen ja tasaiseksi taikinaksi. Sivele vohvelirauta kevyesti öljyllä (esim. kookosöljy) ja kaada kannusta taikinaa rautaan. Toista öljyäminen joka toisen vohvelin kohdalla. Öljyn tarve on hieman raudasta riippuvaista, kaikkiin ei tarvitse öljyä.

Vinkki vitonen: Hyvällä tehosekoittimella voi jauhaa kaurahiutaleista kaurajauhoa itse. Kaurajauhohan on melko tyyristä kaupasta ostettuna, joten pieni säästövinkki kaikille, jotka käyttävät kaurajauhoja ruuanlaitossa ja leivonnassa!

Jos tarvitset uuden, tehokkaan ja kestävän tehosekoittimen, täältä lähtee iso suositus Rawmixille ja saat koodilla aino5 -5% alennuksen tuotteen hinnasta.

Rentoa juhannusta kaikille!

instagram: ainorouhiainen

Facebook

HERKISTELYVIIKOT & VALMISTAUTUMINEN ALKAKOOT! (RV40)

16.06.2020

Piikkaaminen eli herkistely on prosessi, jossa harjoittelua keventämällä pyritään optimoimaan urheilijan suorituskyky tiettyyn kilpailuun tai testisuoritukseen. Jos luulit, että pääset parhaaseen kondikseen vetämällä kovaa jatkuvasti, olet väärässä. Useille onkin tyypillistä harjoitella liikaa esimerkiksi ennen tärkeää suoritusta, jolloin kovin kondis a.k.a kunto jää kokematta.

Itsehän olen vedellyt melko pitkää treenijaksoa kohti elämäni kovinta suoritusta tässä yhdeksän kuukauden ajan ja valmistautunut suoritukseen, jota verrataan mm. maratonin juoksuun. Maratonia en ole aiemmin juossut, mutta väitän että samanveroisia suorituksia on kuitenkin takana noiden jumppavetojen muodossa! 😀

Koko raskauden ajan oon systemaattisesti pitänyt huolen siitä, että kunto pysyy yllä ja ykkösprioriteetti on ollut kestävyyskunnon, eli hapenottokyvyn ylläpito mahdollisimman hyvänä. Kakkosena on tullut voimatasojen ja kestovoiman ylläpito ja näin loppusuoralla täytyy sanoa, että olen onnistunut tavoitteessani ja olen ylpeä itsestäni, sillä ihan yhtä helppoa tämä harjoittelu ei ole ollut normaaliin verrattuna.

Laskettuun aikaan alkaa olla viikko aikaa, joten tässä vaiheessa ei kehitetä enää mitään, vaan nyt alan valmistamaan kehoa suoritusta varten. Synnytyksestä en tiedä hölkäsen pöläystä, mutta sen tiedän miten kehon saa ajoitettua tilaan, jossa se on parhaassa mahdollisessa kunnossa kovaa rutistusta varten! 😀

Urheilun ja synnyttämisen ero on toki se, että urheilusuorituksen ajankohdan tietää tarkalleen, nyt mennään kuitenkin aikataululla jonka ajankohdan tietää suunnilleen. Valmistautumisen voi kuitenkin aloittaa priorisoimalla lepoon, ravintoon, nesteytykseen ja vielä kerran lepoon. Liikkumista ei tarvitse eikä kannata lopettaa, mutta nyt kuntoa aletaan piikata kohti suoritusta vähentämällä ja keventämällä varsinaista treeniä. Optimaalinen herkistelyjakso kestää noin puolitoista viikkoa ja jakson aikana harjoittelun volyymi eli määrä tippuu. Suorituksen (= synnytyksen) jälkeen pidetään ylimeno/palautumiskausi (urheilusta), josta aletaan rakentaa kehoa ja kuntoa uudelleen vahvaksi!

Näin pilke silmäkulmassa ja pienellä ripauksella huumoria alan siis oikeasti odottaa jo vauvelia tulevaksi. Toivon, että hommat ei menisi yli lasketun ajan, mutta jos menee niin sitten vaan pakko jaksaa asennoitua siihen, että heilun tämän vatsan kanssa vielä pari ylimääräistä viikkoa. Odottavan aika kun on pitkä ja kun on fokusoitunut tiettyyn päivämäärään ja se ei toteudukkaan, on se psyykkiseltä kannalta kaikista rankinta. Fyysisestä näkökulmasta mulla on edelleen aika helppoa, mitä nyt joutuu ravata vessassa jatkuvasti ja muita pikkuvaivoja häritsemässä. Olishan se kiva alkaa pukea jo muutakin kun näitä samoja rättejä päivästä toiseen ja liikkua ihmisten ilmoilla ilman, että kiinnittää aina tavallista enemmän huomiota ulkomuotonsa vuoksi. 😀

Kuvat: Seppälän valokuvaamo / Heidi Järvi

instagram: ainorouhiainen

Facebook

38. RASKAUSVIIKKO – VAUVA ON NYT TÄYSIAIKAINEN

04.06.2020

”Sikiö on nyt noin 48 sentin mittainen ja painaa viikon alussa noin 3 kg ja viikon lopussa noin 3,17 kg. Raskaus on nyt täysiaikainen.”

Näin vaan ollaan yhtäkkiä aivan loppusuoralla ja nyt vauva voikin syntyä milloin vaan. Fiilis on odottava, mutta jokseenkin epätodellinen. Vaikea kuvitella että tuolla vatsassa on ihan oikea ihminen, vaikka sen jo tässä vaiheessa tunteekin hyvin selkeästi!

Musta tuntuu, että mun olo on melkein vain kohentunut tätä loppua kohden. Viime viikonloppuna oli ensimmäistä kertaa pari raskaampaa päivää kun väsytti ja silloin tuntui, että nyt alkais tää raskaus jo riittää. Tällä viikolla meno on taas ollut todella jees ja toissapäivänä salilta kotiin pyöräillessä mietinkin, että vitsit tää liikunta on mahtavaa ja miten paljon hyvää oloa ja energiaa se antaa!

Päivät ovat vilisseet vauhdilla ohi, sillä jostain syystä mulla on ollut tosi paljon tekemistä. Melkein tuntuu, että on kiire kun aamusta iltaan saa olla menossa jonnekin. Viime aikoina oonkin kärsinyt tosi väsyneistä jalanpohjista iltaisin, etenkin sellaisten päivien jälkeen kun askeleita on kertynyt 20-30 000. Aluksi luulin, että ongelma johtui siitä, että olin jumpannut kotona ilman kenkiä, mutta uskon että tää on jokin raskausoire, sillä jalkoja polttelee ja ne vain tuntuvat tosi väsyneiltä. Hyvä kikka on ollut laittaa jalat jääkylmään veteen likoamaan hetkeksi ja sen jälkeen on kyllä helpottanut.

Päätin tosiaan lopettaa virtuaalijumpat pari viikkoa sitten, sillä sain yhtenä yönä todella kivuliaan supistuksen ensimmäistä kertaa ikinä. Heräsin siihen, että poltteli ja sattui todella kipeästi. Supistus meni parissa minuutissa ohi, mutta koska en tuolloin tiennyt jatkuuko nuo vai mitä tapahtuu, päätin että jätän ohjaukset tältä erää pois. No, tuon jälkeen ei ole ollut enää mitään vastaavaa ja oonkin pystynyt treenata ihan normaalisti, joten päätin sitten hypätä vielä kerran puikkoihin ja ajatuksena olisi ohjata toisen ohjaajan kanssa Bodyattack-tunti huomenna Wasa Sports Clubilla. Tarkemmin sanottuna ohjaus tapahtuu ulkona.

Meidän salilla alkoi kesän aikataulu tällä viikolla ja voi että mä oon halunnut mennä jumpalle, mutta sitten toisaalta oon miettinyt että suljetussa tilassa jossa on paljon ihmisiä, riski koronaan on aina suurempi. Salilla oon käynyt hiljaisina aikoina, mutta jumpalle en ole vielä uskaltanut. Tuo ulko-ohjaus tuntui kuitenkin hyvältä vaihtoehdolta ja nyt vaan toivotaan ettei huomenna sada! 😀

Tässä loppuvaiheessa on kyllä huomannut lisääntyneen unen tarpeen. Mullahan oli uniongelmia alku- ja keskiraskaudessa, mutta nyt oon kyllä nukkunut pääosin hyvin ja suhteellisen pitkiäkin öitä. Siltikin päikkärit maistuu helposti, jos vaan on aikaa oikaista itseään vaakatasoon päivällä uni tulee 100% varmuudella. Huomaan, että jos en käy treenaamassa, päivä on melkein väsyneempi jostain syystä. Nyt oon sekoitellut intervallitreenejä ja salitreenejä sopivasti viikkoon. Useimmiten meen syklityksellä 2 treenipäivää, 1 lepopäivä. Jos takana on huonommin nukuttu yö, silloin menee iisimmin!

Eilen pääsin käymään kampaajalla ja otettiin myös ammattilaisen toimesta hieman raskauskuvia muistoon. Huomasi taas että kyllä se vaan piristää, kun saa freesattua vähän tätä ulkomuotoa. Olen vihdoin myös innostunut ostamaan muutaman useamman raskausajan vaatteen ja istuuhan nuo toki vähän paremmin kun omat t-paidat ja hupparit! 😀

Nyt sitten elellään jänniä aikoja kohti laskettua aikaa. Toistaiseksi ei ole ollut mitään tuntemuksia, että tyyppi olisi pian tulossa, mutta eihän sitä koskaan tiedä!

instagram: ainorouhiainen

Facebook

INSPIROIMISTA VAI OMAN EGON PÖNKITTÄMISTÄ?

27.05.2020

Nykyään pitäisi aina inspiroitua jostain tai vähintään inspiroida muita. Väitän, että monet vaikuttajat ja somessa puuhailevat pukevat myös muiden inspiroimisen oman egon pönkittämiseksi, tai oman bisnestoiminnan buustaamiseen. On hienoa motivoida muita, mutta missä menee raja inspiroimisen ja alas painamisen välillä? Kehuja, fanitusta ja ihailua on kiva saada, mutta millä hinnalla? En halua yleistää, mutta koska nykyään moni somen käyttäjä kokee ahdistusta sosiaalisesta mediasta ja voi jopa huonosti sen vuoksi, on selvää että myös positiiviseksi tarkoitettu sisältö voi aiheuttaa pahaa oloa muille.

Nykyään somessa näkyy paljon myös niitä huonompia päiviä ja tästä on tullut jopa trendi jakaa omia negatiivisia tuntemuksia sekä itkemistä kameran edessä, mutta välillä tuntuu että niitäkin jaetaan vain siksi että saisi kehuja sekä huomiota kuinka nyt uskaltaa näyttää sen huonommankin puolen elämästään.

Pystyykö somessa olemaan edes täysin aito, vai onko taustalla aina jollain tavoin oman edun tavoittelu; seuraajien ihannointi tai uusien seuraajien hankkiminen? Siinäpä vasta kysymys! Ja hei, oon varmasti itsekin sortunut samaan joskus, sillä uskon että ihminen on luonnostaan sellainen joka nauttii huomiosta ja vaikka niistä kehuista.

Olen alkanut miettiä myös omaa sisältöäni ja huomannut, että tiedostamatta tai tiedostaen sitä jakaa helpoimmin tiettyjä asioita ja jättää tiettyjä pois. Taustalla on tietysti ajatus myös siitä mitä aihealuetta oma kanava pitää sisällään, mutta siltikin sitä on helppoa luoda esimerkiksi tietynlaista imagoa halutessaan. Ja toinen puoli on myös se, että aina on joku joka pahastuu jostain, et voi miellyttää kaikkia. Ajatuksena tässä on kuitenkin se, että onko se inspiroiminen oikeasti niin vilpitöntä vai onko taustalla vain saada ihailua?

On muutama lause ja sanonta, joka särähtää aina omaan korvaan ikävästi ja olenkin suomentanut perään, miten ajattelen asian oikeasti olevan. Näitä voi lukea myös pilke silmäkulmassa, sillä kuten jo aiemmin mainitsin, ei voi yleistää. 😀

SOME – SUOMI sanakirja:

Jos mä pystyn siihen niin säkin pystyt = Omaan niin suppean ajattelumallin, että kuvittelen kaikkien olevan samassa elämäntilanteessa, omaavan samat mahdollisuudet ja arvot kuin itselläni on.

Syö/treenaa/tee niin kuin mä = En ole koulutettu, enkä osaa katsoa ihmistä yksilönä, joten kuvittelen, että ainoa oikea keino on tehdä kuten minä.

Mä oon tänään treenannut kahdesti, siivonnut asunnon ja hoitanut omat ja naapurienkin lapset, mut hei, sun ei tarvii pystyä samaan. Oot hyvä just noin. = Haluan tuodaa omaa erinomaisuutta ilmi ja samalla kieroituneella tavalla painaa muita alas.

Niin makeita juttuja tulossa ja tänään tapahtui vaikka mitä, mutta kerron ehkä sitten myöhemmin kun voin avata asiaa tarkemmin. = Pakko saada huomiota hinnalla millä hyvänsä.

Herättääkö tämä aihe teillä jotain ajatuksia?

instagram: ainorouhiainen

Facebook

36. RASKAUSVIIKKO

21.05.2020

Jälleen mennyt neljä viikkoa edellisestä rv-koonnista ja tällä hetkellä oon tosiaan jo 36. raskausviikolla! Loppusuora häämöttää, mutta edelleenkään ei jännitä tai stressaa synnytys tai muutkaan jutut. Oon välillä kokenut, että mun jopa pitäisi kokea enemmän jännitystä ja pelkoa, sillä törmään aika usein kysymyksiin joko jännittää tai miten oot valmistautunut synnytykseen.

Olkoon sitten epäsuosittu mielipide, mutta mun mielestä olisi jotenkin hölmöä keskittää elämänsä vain sille, että kohta synnytetään. Uskon, että asiat menee sitten omalla painollaan ja vaikka niitä kuinka suunnittelisi ja murehtisi etukäteen niin tuskinpa toteutuu kuitenkaan täysin suunnitelmien mukaan. Aika rennosti tässä on siis menty edelleen ja aika pitkälti normaalia elämää elelty muutenkin!

Toki lähestyvää synnytystä ja vauvan näkemistä odottaa jo kovasti, mutta toisaalta taas, tämä saattaa olla ainoa kerta kun koen raskauden, joten nautiskelen tästä nyt loppuun saakka. Nautiskelen myös siitä, että voin vielä tehdä asioita silloin kun tahdon ja voin esimerkiksi nukkua niin paljon kuin jaksan! 😀

Kehon muutokset:

Vatsa kasvaa! Nyt alkaa olemaan jo ihan sen näköinen, että on oikeesti raskaana. Vyötärön ympärys on 90 cm luokkaa, eli ihan kivan kokoinen pallo tuossa pullottaa. Painoa on kerääntyny nyt + 10 kg, eli aivan sopiva määrä kun miettii, että lähtöpaino oli normaalipainon sisällä. Tässä painoasiassa haluan tosiaan muistuttaa, että on ihan turha verrata paljonko raskauskiloja kenellekkin siunaantuu, se kun riippuu pitkälti lähtöpainosta, tai sanotaanko lähtökunnosta. Turvotuksesta en ole kärsinyt ja huomaan, että treeni on ihan supertärkeä asia juuri olon kannalta. Treenaaminen on pitänyt liiat nesteet poissa ja olon jopa suhteellisen kevyenä kymmenestä lisäkilosta huolimatta. 😀 Toivotaan että viimeiset viikot menisivät yhtä hienosti!

Treeni:

Edellisestä lauseesta onkin hyvä siirtyä aiheeseen treeni ja liikunta. Treenejä on kertynyt 4-6 krt/vko, joista kolme on ollut ryhmäliikuntaa ja loput omia treenejä. Viime viikolla uskaltauduin salille ensimmäistä kertaa aikoihin ja nyt on tullut tehtyä pari salitreeniä ylävartalolle. Kaikki ylävartalon liikkeet sujuvat vielä hyvin ja painotkin ovat pitkälti samaa luokkaa kuin aiemminkin. Mitään repiviä maksimisuorituksia en toki ole tehnyt, mutta kyllä näin loppuraskaudessakin pystyy tehdä laadukkaita voimatreenejä halutessaan. Muutaman kerran viikossa on ollut tapana tehdä ulkona jokin treeni portaissa tai kuntopiirityyppisesti. Ihan kivan monipuolisesti oon pystynyt liikkumaan! Toki välillä oon harmitellut kun kroppa ei toimi samoin kun normaalisti ja en ole voinut toteuttaa kaikkia hienoja ideoitani jumppia koskien, mutta kerkee niitä myöhemminkin!

Ensi viikolla tulee tasan 2kk täyteen virtuaalisia jumppaohjauksia ja ajatuksena olisi siis lopettaa ne nyt kesäkuun alkuun, kun monella salilla alkaa ryhmäliikunnat pyöriä ja ihmiset siirtynevät enemmän salille. Lisäksi mulla alkaa olla takki tyhjä ideoiden osalta, sillä oon nyt kahden kuukauden ajan varioinut joka viikko erilaisia tunteja ja treenejä.

Jos normaalisti jotain jumppaa vedetään 2-3 kk putkeen niin nyt oon tosiaan suunnitellut uutta joka ikinen viikko. Vaikka ohjauksia on ollut suhteessa vähän, niin kyllä mulla on mennyt paljon aikaa ja panostusta näihin. Tämänkin vuoksi tämä blogi on ollut hieman hiljaisempi, sillä mun luovuus ei ole riittänyt luomaan sisältöä vielä tännekin yhtä tiiviisti! Todella kivaa ja palkitsevaa on ollut näiden ohjauksien parissa ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Ravinto:

Raskausajan ruokahimot jäänee mun kohdalla kokonaan kokematta, sillä edelleenkään ei ole tullut mitään erityisiä mielitekoja ruokien suhteen. Kuukausi sitten aloin huomata kuinka alkuraskaudesta tuttu huono olo alkoi palata, mikäli ruokavälit venyivät liiaksi. Jotenkin jännä tunne, kun saattaa olla niin että ei ole nälän tunnetta, mutta huono olo kertoo että nyt on aika syödä. Sitten kun syö, huomaakin että kyllähän tuota ruokaa uppoo!

Yritin taas tänään antaa proteiinipatukalle mahdollisuuden, mutta ei hitto. Noista tulee joku karsee sivu/jälkimaku ja mietin vaan, miten joku patukka on voinut olla aiemmin mun mielestä aivan todella hyvää, jopa suklaan veroista. 😀 Parhaiten mulla siis uppooaa ihan vaan perus ruoka ja hyvä niin!

Yleiset:

Mainitsin tuolla edellisessä tekstissä, että kävimme viikko takaperin yksityisellä ultrassa ja siellä saatiin nähdä vauva pitkästä aikaa ja kuulla, että kaikki näyttäisi olevan hyvin. Vauva oli pää alaspäin ja kuulemma todella alhaalla. Ensi viikolla neuvola+lääkäri, jossa selvinnee taas hieman enemmän infoa missä vaiheessa koko homma on.

Mun ihanat ystävät järjestivät mulle myös baby showerit etänä, eli muutama kamu toimitti vaippakakun, kakun ja lahjan meille kotiin ja tuli muuten aivan puskista koko homma, en siis aavistanut yhtään. Tästä tuli kuitenkin todella hyvä mieli ja piristi kummasti! <3

Lue myös:

ALKURASKAUS – OIREET & FIILIKSET

RASKAUS – KYSYMYKSET & VASTAUKSET

RAVINTO, RASKAUSKILOT & KEHON MUUTTUMINEN

RASKAUS & LIIKUNTA

RANDOM FACTS – RASKAUS EDITION

16. RASKAUSVIIKKO

20. RASKAUSVIIKKO

24. RASKAUSVIIKKO

28. RASKAUSVIIKKO

32. RASKAUSVIIKKO

TREENI RASKAUDEN VIIMEISELLÄ KOLMANNEKSELLA