VATSAONGELMAT EIVÄT JOHTUNEETKAAN GLUTEENISTA TAI MAITOTUOTTEISTA

Hiio hoi hyvät ystävät! (vitsit tykkään tosta tervehdysestä, hah!) Tänään kerron taas teille siitä, miten liian rajoitettu ruokavalio loi ongelmia, joita mulla ei todellisuudessa edes ollut. Kun ongelmia alkoi ilmaantua, tiukensin otetta entisestään, koska kuvittelin ongelman olevan maitotuotteissa, gluteenissa ja tietyissä ruoka-aineissa. Voitte ehkä arvata, että ei se ainakaan parempaan suuntaan mennyt.

Taustatietona sen verran, että mulla ei ole koskaan ollut allergioita tai ongelmia vatsan kanssa. Ruoka-aineet eivät ole aiheuttaneet koskaan mitään kummempia oloja. Ainoa mihin mun keho reagoi ikävästi edelleen on alkoholi ja jos syön niin, että napa paukkuu. Näiden kahden toimesta ihoni kipeytyy ja vatsan toiminta huononee. Monien on muuten vaikea ymmärtää tuota ihon kipeytymistä, mutta siis iho tulee tietyistä kohdista kosketusherkäksi ja tehokkain tapa päästä tästä eroon on infernaalinen hikoilu, eli kunnon treeni! 😀

Vuosia sitten aloin syödä todella ”puhtaasti”, eli tarkoitti tässä elämänvaiheessa, että välttelin mm. gluteenia ja maitotuotteita. Ruokavaliosta tuli lopulta aika yksipuolinen, joka johti siihen, että jos sitten söin jotain poikkeavaa, keho reagoi siihen ikävästi mm. vatsan turpoamisella.

Lopulta aloin saada jatkuvia vatsaongelmia, eli vatsa turposi herkästi, joka johti siihen, että ostin kaikki maailman lisäravinteet ja kuituvalmisteet avuksi, mikä ei ainakaan parantanut ongelmaa. Tuohon aikaan olin myös melko stressaantunut, että se varmasti vielä pahensi asiaa. Aloin saada samanlaisia oireita kuin kroonisessa hiiivasyndroomassa, joita ovat mm. suoliston epäsäännöllinen käyttäytyminen (ummetus/ripuli), ikenet ­tulehtuvat, iho kutisee ihottuman vuoksi, makeanhimo, krooninen väsymys, aloitekyvyttömyys, suuret mielialanvaihtelut, jatkuva alakulo, ärtyneisyys, uniongelmat, jatkuva nuha, toistuvia hengitystie ja poskiontelotulehduksia. Joskus myös niveliä särkee tai mieli on maassa.

Itse en saanut kaikkia edellä mainittuja oireita, mutta koska olen henkilö joka haluaa aina syyn ongelmille, aloin tehdä lisää radikaaleja muutoksia ruokavalioon ja karsimaan enemmän ja enemmän pois (mm. hiilareiden vähentämisen sanotaan auttavan hiivasyndroomaan). Noh, näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että en yhtään ihmettele jos väsyttää ja vatsa reistailee kun syö aivan liian vähän ja treenaa siihen nähden aivan liian paljon. Uniongelmat syntyvät myös siitä että keho on jatkuvassa ylikierrostilassa ja helposti krooninen nuha vaivaa myös samasta syystä.

Ongelmat katosivat itsestään kun lopetin niiden hoitamisen ja elämäntilanne muuttui muutenkin. Nykyään, kun syön kaikkea, vatsani toimii taas normaalisti. Ei turvota aamulla eikä illalla ja iho on ihan hyvässä kunnossa, vaikka syönkin maitotuotteita. Mulla on hieman taipumusta krooniseen nuhaan, mutta sen sijaan että osoittaisin sormea maitotuotteita kohti, uskon että syy on siinä, että olen käyttänyt aikoinaan liikaa limakalvoja kuivattavia nenäsuihkeita ja aiheuttanut näin oravanpyörän asian suhteen.

Kuten aiemminkin kirjoitin, on siistimpää hakea syitä ja vastauksia eriskummallisista asioita, kuin sen sijaan katsoa ihan niitä perusasioita. Uskon että yksi syy esimerkiksi unettomuuteen, väsymykseen, palautumattomuuteen, painaviin raajoihin treenissä, raajojen puutumiseen, mielialavaihteluihin, alakuloon, ärtyisyyteen, makeanhimoon ja toistuviin sairastumisiin on niinkin yksinkertainen asia kuin liian vähäinen energiansaanti (usein liian vähän hiilihydraatteja).

Huikeeta perjantaita tyypit, se on taas yksi viikko paketissa!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


PAREMMAT RUTIINIT – MITEN?

Oot ehkä joskus miettinyt, että miten tuo jaksaa treenata aamulla kl 6:00 monena päivänä viikossa. Oot saattanut ihmetellä, miten työkaveri jaksaa aina tuoda omat ruuat töihin, kun itse tulee vierailtua eri buffeteissa harva se päivä. Kuinka ihmeessä toiset ihmiset saavat aikaan sellaisia asioita, joista itse lähinnä haaveilee?

Me ihmiset ollaan sellaisia, että toistetaan pitkälti samoja asioita. Tietyt rutiinit kulkevat mukana päivästä toiseen, koska niitä on niin helppoa noudattaa. Rutiinit tulevat melkeinpä automaationa, sen kummempia ajattelematta. Mitä taas tulee hyviin tai huonoihin tapoihin, ovat nekin useimmiten totuttuja asioita. Asioita joita on joskus aloittanut ja sitten ne ovatkin jääneet käytäntöön jopa vuosiksi.

Kun halutaan ottaa jokin uusi tapa käyttöön, vaatii se useimmiten hieman kokeilua ja harjoittelua. Uusien rutiinien rakentaminen voi lähteä myös siitä, että päättää ottaa uuden tavan käyttöön. Ne aamu kuuden treenaajat ovat joskus ehkä pakottaneet itsensä treenille ennen työpäivää ja huomanneet kuinka mahtava olo treenistä tulee ja kuinka kivaa on kun työpäivän jälkeen ei enää tarvitsekkaan hikoilla tai miettiä salille lähtemistä. Tämän ajatuksen voimin, he ovat lähteneet aamujumpalle uudelleen ja uudelleen, kunnes siitä on rutinoitunut niin vahva tapa, ettei asian eteen tarvitse edes tehdä kovasti töitä.

Sitähän sanotaan, ettei kaikkia tapoja kannata lähteä muuttamaan kertaheitolla, vaan jos alkaa tehdä hieman parempia valintoja asia kerrallaan, ovat muutokset pysyvämpiä. Ihan loogista, sillä kaikkia rutiineja on todella haastavaa lähteä muuttamaan kerralla, samalla kun pitäisi oppia läjä uusia tapoja. Yleensä tällaisessa tilanteessa iskee turhautuminen ja on vaan niin paljon helpompaa palata vanhoihin, tuttuihin rutiineihin.

Onko sulla ollut jo pidempään mielessä jokin tapa jonka haluaisit oppia? Oot ehkä ihaillut jonkun toisen motivaatiota tehdä just niitä asioita, joita itsekin haluaisit tehdä?

Päätä joku asia, jota alat tekemään säännöllisesti ja kirjoita se kalenteriin ylös. Otetaan esimerkkinä päivittäinen ulkoilu, josta tein itselleni rutiinin melko nopeasti. Suunnittelin aikatauluni niin, että mulla on päivän aikana 30-60 minuutin rako käydä ulkona kävelemässä. Koiran kanssa tämä tulee ihan automaationa, mutta myös niinä päivinä kun koira on exällä, toistan saman rutiinin. Jossain vaiheessa asiasta on tullut niin vakiintunut tapa, että sen toistaa samalla mentaliteetillä kuin vaikka hampaiden pesun, ilman sitä kalenteriakin.

Jutun juoni on se, että rutiini vapauttaa mielen päätöksenteosta ja suunnittelusta. Ei siis tarvitse miettiä jokaista askelta tietyn asian tekemisessä, koska tekee sen aina samalla tavalla samassa tilanteessa. Ei tarvitse pohtia, että lähtiskö salille vai ei, sillä päätös on tehty jo aiemmin. Lisäksi rutiinit kannattaa opetella yksi kerrallaan, sillä yhdenkin rutiinin opettelu on haastavaa.

Ei muuta kuin suunnittelemaan ja muuttamaan omia tapoja sellaiseksi kuin itse haluaa!

Inspiroivaa torstaita!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


SYÖMINEN EI AINA OLE NIIN HELPPOA (..kuin sen pitäisi olla)

Ruoka on ollut mulle aina todella iso osa elämää ja sellainen mielenkiintoinen asia. Tuntuu jopa hölmöltä sanoa tuo ääneen. Viime aikoina onkin tullut mietittyä aiempaa ja nykyistä suhtautumistani ruokaan. Kiinnostuin ravintoaineista, kaloreista ja terveellisestä ravinnosta hyvin nuorena, siis tyyliin ihan ala-asteikäisenä. Tuohon aikaan olin siis lähinnä kiinnostunut terveellisistä ruoka-aineista ja mulla oli halu syödä terveellisesti. Kai tuo tulee jostain luontaisesti, sillä jotenkin en näe, että ympäristössä olisi ollut tällaisia vaikuttajia. Ihan itse aloin lukea netin keskustelupalstoja, joita oli btw. ehkä yksi tai kaksi tuohon aikaan ja informaation taso muutenkin vähän niin ja näin! 😀

Siitä asti ruoka ja ravinto on ollut tärkeä asia mun elämää, välillä ehkä liikaakin. Mä haluan ajatella niin, että vaikka on menneisyydessä tehnyt asioita joita ei enää niitä tekisi, en ajattele että olen tehnyt mokia ja virheitä, sillä sellaista se elämä, oppiminen ja kasvaminen on. Kokeillaan ja opitaan sitä kautta. Jostain syystä olen aina ajatellut tai jos en ihan tietoisesti ajatellut, niin ainakin toiminut sen mukaan, että mitä syömiseen ja ravintoon tulee, muhun ei päde samat ohjeet ja säännöt kuin muihin. Olen aina osannut olla järkevä ja osaava neuvomaan muita, mutta sitten ne omat toimintatavat ovat olleet paljon ankarampia ja rajoitettuja.

Voisi siis sanoa, että niinkin yksinkertainen asia kuin syöminen, ei ole todellakaan aina ollut helppoa. Joskus se on ahdistanut, tai ahdistusta aiheutti oikeestaan se että ruoka ja syöminen määritti niin paljon mitä pystyy tehdä. Näin jälkiviisaana sitä vain miettii, että miksi hemmetissä sitä on tehnyt itselleen asioista niin kamalan vaikeita. Mutta tietäjät tietää, kun joku asia on suuressa roolissa elämässä, se voi jopa alkaa hallita kaikkia muitakin toimintatapoja. Valitettavasti syöminen on aikoinaan vaikuttanut myös mun ihmissuhteisiin. Onneksi oon vuosien myötä oppinut laajentamaan ajatusmaailmaa, ettei se aina ole vain minä ja mun ruuat ja treenit.

Multa kysytään usein, että voinko kertoa, miten olen löytänyt taspainon hyvinvoinnin suhteen ja mulla ei ole siihen vastausta, sillä oikeestaan kaikki mitä on tullut koettua, on johtanut siihen pisteeseen missä oon nyt. En väitä, että olisin aina täysin tasapainossa kaiken suhteen, en todellakaan. 😀

Ruoka, tai oikeestaan ruoka-aineet on mulle edelleen tietynlainen harrastus, mutta syöminen ei ole enää pitkiin aikoihin ollut vaikeeta. En mieti enää ruokaa juurikaan, eikä se aiheuta sen kummemmin mitään tunteita. Toki hyvä safka on aina myös elämys, mutta ruokailuun liittyvät asiat eivät pyöri mielessä, eikä kaiken tarvitse olla suunniteltua saati optimoitua. Tällä hetkellä oon muutenkin vähän fed up kaikkeen pilkunviilaamiseen, tavoitteluun ja asioiden täydelliseen optimointiin. Voisi sanoa, että oon pyrkiny vähentään vähän niinkuin kaikilla elämän osa alueilla.

Voisi luulla, että tilanteessa jossa vaikka ravinto on noin suuressa roolissa elämää, olisi se ruutu ns. kunnossa. Silti useimmiten ne tyypit ovat juuri kaikista eniten hukassa. Jos jonkun neuvon voin antaa, niin liian tiukka kontrolli vie vaan kauemmas siitä mitä tavoittelee. Hetkellisesti voi päästä sinne minne haluaa, mutta kohta ollaan taas lähtöviivalla. Ootte saattanut kuulla tän ennenkin, mutta saat sen mistä luovut.

Monesti vastaanotan sellaisia kysymyksiä, että edelleen kuvitellaan mun olevan tietoinen jokaisen suupalani makroista tai proteiinimäärästä. Todellisuudessa en laske, mittaa, punnitse tai optimoi mitään. En tiedä montako kaloria syön päivässä, en tiedä makrojakaumaa tai kokonaisrasvan määrää. En tiedä paljoko vettä juon, tai mitä mikroravintoaineita ruuasta saan. En aina syö kolmen tai edes viiden tunnin välein, joskus (aika usein) skippaan aamupalan, koska en ehdi tai ei maistu. Joskus sipsin syönti lähtee ihan käpälästä ja tulee huono olo. Silti syön päivittäin melkein kilon kasviksia ja pidän itseni aktiivisena liikkumalla. Jaksan treenata, koen palautuvani ja tykkään pääosin syödä safkaa, josta tulee hyvä olo.

Hauskinta on, että kun vertaa nykyistä siihen aikaan kun kaikki oli ihan täydellisesti hanskassa, niin en näe oikeastaan mitään eroa missään muussa kuin psyykkisessä hyvinvoinnissa ja nimenomaan positiivisessa mielessä.

Onko ruudun takana tyyppejä, joille ruoka tai vaikka treeni aiheuttaa enemmän päänvaivaa kuin ehkä pitäisi? Ajatuksia otetaan vastaan todella mielellään! 🙂

Ihanaa viikonloppua!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


MITEN LISÄRAVINTEIDEN LOPETTAMINEN VAIKUTTI HYVINVOINTIIN?

Kerroin viime viikolla vähentäneeni kaikkien lisäravinteiden käyttöä aika radikaalisti. Vähentäminen on tapahtunut pikkuhiljaa, usein tuotteen loppumisen jälkeen en vain ole jaksanut hankkia uutta. Ainoa mitä olen käyttänyt on mineraaleista magnesium ja yleisesti lisäravinteista heraproteiini. Kerroinkin jo motiivini heran käytön suhteen, eli puhtaasti maku ja maun helppo lisääminen eri ruokiin, usein smoothieen tai leivonnaisiin.

Viime viikolla kävin ottamassa Puhti – palvelun kautta (palvelu saatu) Synlabilla Liikkujan terveystarkastus – paketin. Kyseessä on liikkujille suunnattu paketti, joka sisältää laajasti eri testejä hyvinvoinnin mittaamiseen. Mukana on esimerkiksi suoritus- ja palautumiskyvyn kannalta tärkeitä testejä kuten raudan ja D-vitamiinin pitoisuudet, magnesium ja lisäksi B-vitamiineista B12 ja folaatti sekä nestetasapainoon liittyvä kalium. Mullahan oli vuosi sitten ferritiinitasot tosi matalat, joten nyt oli hyvä käydä tsekkaamassa myös sen tilanne. Rautatabletteja söin noin puolisen vuotta säännöllisesti ja sain niiden avulla arvot nousuun. Lopetin raudan syömisen joskus helmikuun (2019) tienoilla. Nyt oli siis mielenkiintoista nähdä, miten tulokset olivat muuttuneet ja mikä oli kehon tilanne, kun vitamiinilisien yms. käyttö on vähentynyt radikaalisti.

Testissä otettiin mm. laaja verenkuva ja jätän sen analysoinnin väliin, sillä puna- ja valkosolujen tilanne tuskin teitä kiinnostaa, mutta mennään ensin rauta-arvoihin. Hemoglobiini mulla oli 122, mikä on aivan hyvällä mallilla. Ferritiini aavistuksen alhainen 43,2, mutta on sekin puolet korkeampi kuin vuosi sitten. Oireita mulla ei ole enää ollut, joten oletan sen olevan ihan ok tilassa nyt. Sokeri -ja kolesteroliarvot olivat tosi hyvät kaikin puolin, joten ei niistä sen enempää. Testissä mitattiin kokonaiskolesteroli,
triglyseridit, LDL-kolesteroli ja HDL-kolesteroli.

Kaikki vitamiiniarvot olivat viitearvojen yläkantissa, myös D-vitamiini, joka tuppaa olemaan monilla matala. Myös magnesium, kalium ja natrium arvot näyttivät hyvältä runsaasta hikoilusta huolimatta! 😀 Ainoa mikä pisti hieman miettimään oli munuaisten tilanne, eli  Pt-GIRe-tutkimus joka kertoo, kuinka hyvin munuaiset pystyvät puhdistamaan verta eli poistamaan ylimääräisen veden ja kuona-aineet elimistöstä. Tulos jäi hieman viitearvojen alle ja tarkoittaa, että kyseessä olisi lievä munuaisten vajaatoiminta ( jolla ei tosin merkitystä ellei ole muita merkkejä munuaissairaudesta). Konsultoin lääkäriä tästä ja hän oli sitä mieltä, että arvo voi johtua edellispäivän kovista treeneistä (kuivuminen), mutta että tätä kannattaa seurata. Mun kreatiiniarvot olivat silti hyvät, joten ei kuulemma pitäisi olla huolissaan.

Tämä pisti kuitenkin miettimään, että mitä kaikkea sitä oikeesti kannattaa laittaa suusta alas? Kuulin, että munuisten toiminnalle huonoja ovat juuri kaikenmaailman lisäravinteet, liika proteiininsaanti ja särkylääke burana. Miettikääs kuinka monet ”hyvinvoinnin lähettiläätkin” käyttävät sataa ja yhtä lisäravinnetta ja tankkaavat kroppaa aivan liian isoilla proteiinimäärillä. Siinä voi olla itse aiheutettu munuaisten vajaatoiminta edessä joskus tulevaisuudessa. Itse aion kyllä tulevaisuudessa miettiä, mitä kaikkea on oikeasti tarpeellista käyttää ravinnon lisänä ja jos käytän, niin mahdollisimman puhtaita tuotteita. 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


KANNATTAAKO HYVINVOINTIA MITATA?

Nykyään omaa hyvinvointia pystyy mitata hyvinkin tarkasti. Voit mitata ravinnon energiamäärää, unen laatua tai treenien tuottamaa kulutusta tai kehitystä. Voit mitata painosi kilomäärän ja aamupuurosi grammamäärän, pystyt katsoa kellon näytöltä kuinka syvää unta nukuit ja montako tuntia olit unessa. Numeroilla mittaaminen ja myös vertailu on aina kiinnostanut ihmisiä. On kivaa tietää myös toisen lukemat, sillä sitä on helppo verrata omaan. Myös omia tuloksia vertaillaan ja sitten panikoidaan, jos vaa’an lukema on noussut kilon tai kello kertookin yhtäkkiä, että olet ylikuormitustilassa tai että unenlaatusi on heikkoa.

Hyvinvoinnin mittaaminen kaikella sektorilla on hyvä renki, mutta huono isäntä. Mittaaminen, nimenomaan numeroihin liittyvä mittaaminen luo helposti addiktioita. Addiktio voi olla lievä ja suhteellisen harmiton, tai sitten siitä voi muodostua ongelma. Kaikki jotka ovat käyttäneet aktiivisuuskelloa pidempään, tietävät että siitä tulee helposti tietynlainen ”pakkomielle” pitää kelloa jokaisessa treenissä ja muutenkin. Ei varmasti kaikilla, mutta oman kokemuksen mukaan, monilla käy näin. Moni tietää myös, että kun noudattaa ruokavaliota, jossa punnitaan ruuat, on hetken kuluttua vaikeaa syödä ilman vaakaa ja mittaamista. Tietynlainen kontrolli katoaa ja se on pelottavaa.

Tuntuu, että tässäkin asiassa mielipiteet jakautuu kahteen leiriin. Ei mitata mitään, syödään intuitiivisesti ja luotetaan kehon viesteihin. Sitten on niitä, jotka punnitsee joka suupalan ja laskee makrot sekä määrät päivittäin. Itse näkisin asian niin, että tietyissä tilanteissa mittaaminen on hyvä keino oppia uusia tapoja esim. ravinnon suhteen. Kaikkea kun ei aina tarvitse ajatella joko tai – tyyliin.

Jos suhtautuminen ruokaan on vääristynyt tai elämäntavat ovat täysin pielessä, ei fiilispohjalta syöminen ole välttämättä se paras keino muuttaa niitä parempaan. Muutenkin intuitiivisen syömisen voi ymmärtää väärin ajattelemalla, että syödään kaikkea mitä mieleen tulee. Joskus taas fiilispohjalta meneminen auttaa hurjasti, jos aiemmin syöminen on ollut hyvin kontrolloitua.

Vaikka itsekin syön fiiliksen mukaan, on mulla silti tietynlaiset raamit, mitä noudatan. Pyrin pitämään kiinni säännöllisyydestä ja syömään paljon kasviksia, ravinteikasta ruokaa ja niin edelleen. Herkut jätän useimmiten viikonlopulle, koska sellainen tyyli sopii mulle.

Välillä mua ärsyttää kun tässä hyvinvointi-skenessä jaotellaan asiat todella mustavalkoisesti. Jos itselle toimii tietty malli, se ei tarkoita, että toisen tapa on väärä, tai että kyseinen tapa sopisi kaikille. Tällä hetkellä on esimerkiksi trendinä se, että vaaka ja oman painon mittaaminen on helvetistä, mutta joissakin tapauksissa vaaka on ihan hyvä mittari kertomaan tuloksista ja siitä onko omat toimintatavat oikeita tavoitteeseen nähden.

Vaikka ranteessa oleva kello kertoisi sun nukkuvan huonosti, mutta silti tunnet itsesi levänneeksi yön jälkeen, usko mielummin itseäsi. Mittarit ovat aina vaan mittareita ja nekin tekevät virheitä. Jos tunnet itsesi todella hengästyneeksi, mutta kellossa lukee alhainen syke, luultavasti kellossa on vain häiriö, tai kosketuspinta ei toimi normaalisti. Mittarit ja mittaukset ovat kätevä apu ja kiva lisä mittaamaan hyvinvointia, silti oma olotila on kaikista tärkein ja se mitä tulisi kuunnella kaikista tarkimmin.

Mihin lopputulokseen pääsin? Kuten kaikessa muussakin, kultainen keskitie on se paras tie. Mittaa jos tahdot, mutta älä ota lukemista liikaa paineita tai stressiä. Joskus suunniteltu, grammantarkka ruokavalio voi olla se ensimmäinen askel kohti uusia elämäntapoja, toiselle taas kontrollista luopuminen voi olla paras päätös ikinä! Kuuntele itseäsi ja toimi sen mukaan. <3

Omakohtainen kokemus mittareista: Käytän aktiivisesti multisportkelloa, jonka ansiosta olen motivoitunut tekemään enemmän hyötyliikuntaa ja korvaamaan sillä osan kovasta treenaamisesta. Seuraan unen määrää, en laatua. Punnitsen itseni noin kerran viikossa, joskus harvemmin. Ruokiani en punnitse, ellen suunnittele reseptiä johon haluan laskea makrot. Syön 4-5 krt päivässä, sen verran, että nälkä lähtee ja herkuttelen usein viikonloppuisin, koska se tekee mielestäni kivan poikkeuksen arkeen ja arkiruokailuihin.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook