POLAR VANTAGE M VS. POLAR IGNITE

Yksi kysytyimpiä kysymyksiä, joita saan instagramissa koskee kelloani. Usein halutaan tietää mikä kello mulla on tai sitten kysytään Vantagen M:n ja Igniten eroja. Mullahan on ollut molemmat kellot käytössä ja ajattelin kertoa mielipiteeni niiden eroavaisuuksista. Molemmat kellot on saatu aikaisemmin osana yhteistöitä, mutta tämä postaus ei ole itsessään kaupallinen yhteistyö.

Mulla on polarin kellon lisäksi H10 sykesensori, jonka avulla saan tarkemmat tiedot sykkeiden vaihtelusta treeneissä. Mielestäni molempien kellojen ranteesa mittaava toiminto on jo itsessään tarkka, mutta tietyissä treeneissä kello ei aina ehdi mukaan nopeimpiin sykkeennousuihin ja laskuihin. Olen kirjoittanut aiheesta ihan oman tekstin:

RANTEESTA MITTAAVA KELLO VS. SYKEVYÖ

Multa on kysytty usein, että kumpi kelloista on parempi ja mielestäni tätä tärkeämpi kysymys on että mitä kellolta haluaa. On kai sanomattakin selvää, että olen itse ollut tyytyväinen molempiin! Aluksi mulla oli Vantage M ja tein vaihdon oikeastaan vain koska mulla oli mahdollisuus päästä kokeilemaan Igniteä yhteistyön tiimoilta. Molemmissa kelloissa on Polarin uusin ohjelmisto, joten niissä on kaikki samat toiminnot ja ohjelmat. Muutamia eroja niissä kuitenkin on

  • Vantage M akku kestää pidempään kuin Ignitessä. Vantagen latasin kerran viikkoon, igniten lataan noin joka toinen päivä. Latausaika on molemmissa lyhyt, noin 30 minuuttia.
  • Ignitessä on kosketusnäyttö ja Vantage toimii napeilla. Tämä lienee ihan makukysymys, sillä itse kallistun ehkä enemmän noihin nappeihin. Joskus kiireessä näytön kosketus ei toimi niin pikaisesti kuin toivoisi.
  • Igniten näyttö on kirkkaampi kuin Vantagen, mutta vantagessa näyttö on jatkuvasti näkyvillä, kun taas igniten näyttö pimenee noin viiden sekunnin kuluttua ja kun haluaa katsoa kelloa, täytyy kello nostaa vaakatasoon tai painaa napista päälle.
  • Igniten kellotaulu on pienempi ja kello on muutenkin sirompi ja minun makuun naisellisempi ja kauniimpi. Vantage on ehkä enemmän sporttikellon näköinen.

Muita eroavaisuuksia en ole kelloista keksinyt. Itse olen tykännyt kovasti Polarin ohjelmistosta ja mun mielestä parhaita juttuja on se, että mitä kauemmin kelloa käyttää säännöllisesti, se ikään kuin oppii tuntemaan sut paremmin ja saat tarkempaa dataa aktiivisuudesta, kulutuksesta sekä unen määrästä ja laadusta. Oon tainnut sanoa tämän ennenkin, mutta mitä tulee noihin kaikkiin mainittuihin ominaisuuksiin, kannattaa aina tarkastella pidemmällä aikavälillä kuin yksittäisiä päiviä. Esimerkiksi kulutusta kannattaa katsoa viikko- tai jopa kuukausitasolla keskiarvona mielummin kuin tuijottaa yksittäisiä hyviä tai huonoja päiviä.

Mulla on kellossa ilmoitukset päällä niin, että kaikki puhelimeen tulevat viestit, sähköpostit ja puhelut näkyvät myös kellon taululla. Väitän myös että oma aktiivisuuteni, etenkin arkiaktiivisuus on lisääntynyt kellon käytön myötä. Liian vakavasti ei kuitenkaan näitä numeroita kannata ottaa, saati stressata tiettyjen prosenttien täyttymisestä. Kellon on mielestäni hyvä apuväline, mutta kuitenkin vain laite, joka ei osaa ottaa huomioon kaikkea.

Oon tehnyt molemmista kelloista myös oman postauksen ja ne pääsee lukemaan alla olevista linkeistä.Teksteissä myös enemmän infoa kellojen ominaisuuksista ja Polarin ohjelmistosta:

POLAR VANTAGE M

POLAR IGNITE

instagram: ainorouhiainen 

Facebook

 


KANNATTAAKO HYVINVOINTIA MITATA?

Nykyään omaa hyvinvointia pystyy mitata hyvinkin tarkasti. Voit mitata ravinnon energiamäärää, unen laatua tai treenien tuottamaa kulutusta tai kehitystä. Voit mitata painosi kilomäärän ja aamupuurosi grammamäärän, pystyt katsoa kellon näytöltä kuinka syvää unta nukuit ja montako tuntia olit unessa. Numeroilla mittaaminen ja myös vertailu on aina kiinnostanut ihmisiä. On kivaa tietää myös toisen lukemat, sillä sitä on helppo verrata omaan. Myös omia tuloksia vertaillaan ja sitten panikoidaan, jos vaa’an lukema on noussut kilon tai kello kertookin yhtäkkiä, että olet ylikuormitustilassa tai että unenlaatusi on heikkoa.

Hyvinvoinnin mittaaminen kaikella sektorilla on hyvä renki, mutta huono isäntä. Mittaaminen, nimenomaan numeroihin liittyvä mittaaminen luo helposti addiktioita. Addiktio voi olla lievä ja suhteellisen harmiton, tai sitten siitä voi muodostua ongelma. Kaikki jotka ovat käyttäneet aktiivisuuskelloa pidempään, tietävät että siitä tulee helposti tietynlainen ”pakkomielle” pitää kelloa jokaisessa treenissä ja muutenkin. Ei varmasti kaikilla, mutta oman kokemuksen mukaan, monilla käy näin. Moni tietää myös, että kun noudattaa ruokavaliota, jossa punnitaan ruuat, on hetken kuluttua vaikeaa syödä ilman vaakaa ja mittaamista. Tietynlainen kontrolli katoaa ja se on pelottavaa.

Tuntuu, että tässäkin asiassa mielipiteet jakautuu kahteen leiriin. Ei mitata mitään, syödään intuitiivisesti ja luotetaan kehon viesteihin. Sitten on niitä, jotka punnitsee joka suupalan ja laskee makrot sekä määrät päivittäin. Itse näkisin asian niin, että tietyissä tilanteissa mittaaminen on hyvä keino oppia uusia tapoja esim. ravinnon suhteen. Kaikkea kun ei aina tarvitse ajatella joko tai – tyyliin.

Jos suhtautuminen ruokaan on vääristynyt tai elämäntavat ovat täysin pielessä, ei fiilispohjalta syöminen ole välttämättä se paras keino muuttaa niitä parempaan. Muutenkin intuitiivisen syömisen voi ymmärtää väärin ajattelemalla, että syödään kaikkea mitä mieleen tulee. Joskus taas fiilispohjalta meneminen auttaa hurjasti, jos aiemmin syöminen on ollut hyvin kontrolloitua.

Vaikka itsekin syön fiiliksen mukaan, on mulla silti tietynlaiset raamit, mitä noudatan. Pyrin pitämään kiinni säännöllisyydestä ja syömään paljon kasviksia, ravinteikasta ruokaa ja niin edelleen. Herkut jätän useimmiten viikonlopulle, koska sellainen tyyli sopii mulle.

Välillä mua ärsyttää kun tässä hyvinvointi-skenessä jaotellaan asiat todella mustavalkoisesti. Jos itselle toimii tietty malli, se ei tarkoita, että toisen tapa on väärä, tai että kyseinen tapa sopisi kaikille. Tällä hetkellä on esimerkiksi trendinä se, että vaaka ja oman painon mittaaminen on helvetistä, mutta joissakin tapauksissa vaaka on ihan hyvä mittari kertomaan tuloksista ja siitä onko omat toimintatavat oikeita tavoitteeseen nähden.

Vaikka ranteessa oleva kello kertoisi sun nukkuvan huonosti, mutta silti tunnet itsesi levänneeksi yön jälkeen, usko mielummin itseäsi. Mittarit ovat aina vaan mittareita ja nekin tekevät virheitä. Jos tunnet itsesi todella hengästyneeksi, mutta kellossa lukee alhainen syke, luultavasti kellossa on vain häiriö, tai kosketuspinta ei toimi normaalisti. Mittarit ja mittaukset ovat kätevä apu ja kiva lisä mittaamaan hyvinvointia, silti oma olotila on kaikista tärkein ja se mitä tulisi kuunnella kaikista tarkimmin.

Mihin lopputulokseen pääsin? Kuten kaikessa muussakin, kultainen keskitie on se paras tie. Mittaa jos tahdot, mutta älä ota lukemista liikaa paineita tai stressiä. Joskus suunniteltu, grammantarkka ruokavalio voi olla se ensimmäinen askel kohti uusia elämäntapoja, toiselle taas kontrollista luopuminen voi olla paras päätös ikinä! Kuuntele itseäsi ja toimi sen mukaan. <3

Omakohtainen kokemus mittareista: Käytän aktiivisesti multisportkelloa, jonka ansiosta olen motivoitunut tekemään enemmän hyötyliikuntaa ja korvaamaan sillä osan kovasta treenaamisesta. Seuraan unen määrää, en laatua. Punnitsen itseni noin kerran viikossa, joskus harvemmin. Ruokiani en punnitse, ellen suunnittele reseptiä johon haluan laskea makrot. Syön 4-5 krt päivässä, sen verran, että nälkä lähtee ja herkuttelen usein viikonloppuisin, koska se tekee mielestäni kivan poikkeuksen arkeen ja arkiruokailuihin.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook