KANNATTAAKO TREENATA JOS NUKKUU HUONOSTI?

Miten jaksat treenata noin paljon vaikka nukut vähän? Onko väsyneenä kannattavaa treenata noin kovaa? Näihin kysymyksiin vastaan tekstissä ja pohdin muutenkin aihetta uni ja treeni. Ehkä tiedätkin jo, että itse suosittelen aina laittamaan unen etusijalle lähes kaikessa, mutta jos elämäntilanne on sellainen että nukkuu jatkuvasti heikommin, pitääkö silloin luopua kaikesta urheilusta ja kuormituksesta?

Mun mielestä on hyvä sisäistää, että treenaaminen ja liikkuminen ovat kuitenkin eri asioita. Ihminen on luotu liikkumaan ja se tarkoittaa arkisia asioita ja tekemisiä. Liikkumiseen lukisin mm. kävelyn, pyöräilyn, siivoamisen sekä muut kotityöt ja kaikenlaisen puuhastelun mitä nyt ikinä keksiikään.

Itse laittaisin liikkumisen samaan kategoriaan esimerkiksi hampaiden pesun, suihkussa käynnin tai hiusten harjaamisen kanssa. Ei haittaa jos joskus jää välistä tai ei jaksa, mutta pidemmällä välillä alkaa muodostua ongelmia ja ikäviä sivuvaikutuksia jos näitä ei tee. Aina ei kiinnosta pestä likasia hiuksia, mutta se kuitenkin tehdään, koska omasta hygieniasta ja hyvinvoinnista täytyy pitää huolta. Liikunta on ihan sama asia, mutta silti sen suhteen punnitaan useammin motivaatiota, jaksamista tai haluamista.

Kannattaako treenata jos nukkuu huonosti?

Tähän ei ole yhtä vastausta, koska tähän liittyy niin monta yksilöllistä seikkaa. Jos nukkuu pidempään huonosti, jättäisin kovat treenit väliin ja panostaisin kevyempiin liikuntamuotoihin. Intensiivisempiä treenejä tekisin harvemmin ja lyhyempiä aikoja ja suhteuttaisin treenimäärät siihen mihin keho on tottunut. Usein nimittäin pieni liike antaakin kaivattua energiaa ja karistaa väsymystä. Eri asia on treenata tunteja päivässä, joka taas vie kehoa enemmän kierroksille ja kasaa lisää väsymystä kehoon.

Miten itse toimin? 

Viimeisen puolen vuoden ajan unen määrä ja laatu on ollut heikompaa kuin ennen. Sen lisäksi, että herään öisin syöttämään vauvaa, olen kärsinyt ajoittain uniongelmista, eli en saa itse unta, vaikka vauva nukkuisi. Näitä öitä on keskimäärin 1-2 joka viikko.

Huomaan stressin (sekä fyysinen että henkinen) vaikuttavan suoraan tähän ja joskus voin ennustaa jo illalla, että ensi yönä valvotaan. Missään vaiheessa en ole kuitenkaan valvonut useita öitä putkeen itseni tai vauvan vuoksi. Olen  myös todennut, että mitä pidemmän ajan olen sängyssä, sitä enemmän unitunteja saan alle, joten menen useimpina iltoina sänkyyn klo 20-21 välillä ja nousen klo 7:00 aamulla. Jos panostaisin ”omaan aikaan” illalla ja notkuisin 23-24 hereillä, olisin luultavasti huomattavasti väsyneempi. Onnekseni saan hyvin unta jopa noin aikaisin, mun ongelma ja haaste on tuo aamuyöllä hereillä kukkuminen.

Treenaan 4-6 kertaa viikossa, mikä kuulostaa paljolta, mutta jos sen suhteuttaa siihen mitä ja miten teen normaalisti niin treenaan vain 40% siitä määrästä ja tehosta mihin olen tottunut. Tämä onkin todella tärkeä ymmärtää, että vertailemalla toisiin ei tässäkään asiassa ole mitään pointtia. Mulla on todella hyvä palautumiskapasiteetti ja kehoni on tottunut todella kovaan rasitukseen ja suuriin treenimääriin, jolloin sekä määrien että (etenkin) tehojen tippuminen toimii mulle hyvin tässä elämäntilanteessa.

Suosin paljon lyhyitä treenejä ja oikeastaan kaikenlaista liikkumista mikä vain on mahdollista milloinkin. Välillä ehdin salille, välillä jumppaan kotona vauvan kanssa, joskus käytän päiväunet hyödyksi ja sporttailen kun vauva nukkuu vaunuissa. Itse olen sitä mieltä, että aina löytyy mahdollisuus liikkua jos haluaa. Peruskuntoliikuntaa teen enemmän kuin koskaan aiemmin, sillä vaunulenkit menevät sopivasti siihen kategoriaan. Vaunuttelut lasken kuitenkin arkiliikunnaksi, en treenaamiseksi.

Kannattaako, hyödyttääkö vai onko pakko?

Pakko ei ole kuin kuolla, mutta monesti kyllä kannattaa ja jopa hyödyttää liikkua. Jos ei kiinnosta pätkääkään niin silloin treenaaminen ei ole sun juttu ja that’s fine, mutta liikkua kannattaa silti.

Kaikki ei ole aina kivaa, mutta tietyt asiat pitää tehdä jos haluaa pitää omasta hyvinvoinnista huolta. Mun mielestä on tosi tärkeää, että löytäisi jonkinlaisen liikuntamuodon josta tykkää. Kaikkien ei tarvitse käydä salilla tai tykätä ryhmäliikunnasta. Vaihtoehtoja on niin paljon että uskoisin kaikille löytyvän jotain kiinnostavaa. Itsensä pakottaminen johonkin lajiin tai liikuntamuotoon ei vaan tule toimimaan pidemmän päälle.

Itse saan sekä liikkumisesta että treenaamisesta niin hyvän olon, että se on riittävä motivaattori lähtemään liikkeelle silloin kun ei huvittaisi. Osaan kuunnella kroppaani hyvin ja tiedän milloin on kyseessä ohi menevä väsy ja milloin oikeasti kannattaa vain ottaa iisisti ja vetästä vaikka päikkärit treenin sijaan.

Nämä toimii mulla silloin kun väsyttää:

Treenaa aamulla, silloin väsymys ei tunnu vielä ja parhaimmillaan aamuteeni antaa energiaa koko päiväksi. 

Liiku ulkona, raitis ilma herättää kivasti ja ulkotreenin jälkeen on aina super hyvä fiilis.

Varttikin riittää, joskus lyhyt veto voi olla päivän pelastus, eikä vaadi paljon. Mun instagram-tililtä löytyy paljon vinkkejä ja valmiita treenejä tällaisiin hetkiin. Väsyneen päivän pelastus voi olla lyhyt liikkuvuus-setti joka saa veren kiertämään ja virkistää päätä ja kroppaa.

Muistuta itseäsi olosta joka tulee treenin jälkeen, jos treenin jälkeen olo on väsyneempi, treenasit luultavasti liian kovaa tai liian kauan. 

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


NÄIN VAUVA OPPI NUKAHTAMAAN ITSENÄISESTI SÄNKYYN

Niinhän sitä sanotaan, että asioita oppii arvostamaan kun ne menettää. Unta ei olla onneksi kokonaan menetetty, mutta tämä koko hyvinvoinnin perustarve ei ole ollut enää samalla tavalla itsestäänselvyys sen jälkeen kun vauva tuli taloon. Osasyy on omat uniongelmat, mutta myös vauvan uniasiat ovat mietityttäneet ja niihin on kuulkaa paneuduttu ties miten paljon.

Tyypilliseen tapaani, kun innostun jostain, tutkin, pohdin ja opiskelen asiaa todella paljon. Aiemmin nämä innostukset liityivät enemmän omaan hyvinvointiin, mutta nyt nämä kiinnostuksen aiheet ovat liittyneet enemmänkin jälkikasvuuni ja sitä ollaan sitten perehdytty vauvojen nukkumiseen ja uneen oikeen urakalla.

Olivia on nukkunut alusta saakka suhteellisen hyvin. Tokikaan minulla ei ole vertailupohjaa, mutta koska en ole itse kokenut tätä aikaa kovin haasteellisena, oletan että meillä on siinä mielessä suhteellisen ”helppo vauva”. Ihan lasten leikkiä ei tämä unimatka ole ollut ja olen myös itse ottanut asioista selvää ja tehnyt työtä sen eteen, että vauva oppisi nukkumaan jatkuvasti paremmin.

Nukkuminen on nimittäin myös taito, jonka vauva voi oppia! Itse olen nimenomaan yllättynyt, miten helpoilla ja yksinkertaisilla asioilla on voinut vaikuttaa parempiin uniin. Toki on ollut myös vaiheita ja asioita, joiden kanssa on joutunut tehdä enemmän hommia. Kuten olen aiemminkin kertonut, meille tehtiin vastasyntyneen uniohjaus ammattilaisen toimesta ja sen jälkeenkin olen konsultoinut Uneksija-Teijaa, mikäli jonkun asian suhteen on tullut tenkkapoo! Olen myös lueskellut ja opiskellut aiheesta itsenäisesti. Tällä hetkellä voin sanoa, että mielestäni olen aika hyvin kartalla miten vauvani unihommat toimii! 😅

Vauvat ovat myös yksilöitä ja he voivat olla erilaisia temperamentiltään. Temperamentti taas vaikuttaa siihen mitkä metodit toimivat kenellekkin. Yleisestihän unikouluja ei suositella alle kuuden kuukauden ikäisille, mutta metodi jota me käytimme on itse asiassa otollisin juuri viisikuiselle vauvalle. Tässä metodissa vauvaa ei myöskään jätetä yksin, vaan vanhempi on läsnä kunnes vauva nukahtaa. Syliin-sänkyyn –unikoulu sopii omassa huoneessaan, tai vanhempien huoneessa, omassa sängyssään nukkuvalle 5-10 kk ikäiselle lapselle. Tässä unikoulussa vauva opetetaan nukahtamaan omaan sänkyynsä itsenäisesti, mutta vältetään lapsen huudattamista yksinään omassa huoneessaan. Tälläkään menetelmällä  itkua ei ehkä voi kokonaan välttää, mutta vanhempi pitää huolen siitä, että itku ei muutu hysteeriseksi. Lapselle vain opetetaan uusi tapa nukahtaa.

Meidän taustoista siis sen verran, että päiväunille meno on ollut aika helppoa viime aikoina, päikkärit kestää myös aina tietyn ajan, eli meillä on joka päivä ihan samat uniajat ja unien kestot. Iltaunille meno taas meni haasteelliseksi kun vauvalle tuli 4kk tauluun. Olivialla oli rinta-assosiaatio, eli yöunille mennessä hän ei suostunut nukahtamaan kuin rinnalle. Aiemmin tässä ei ollut mitään vikaa, mutta viime aikoina homma meni sellaiseksi, että hän havahtui illan aikana todella monta kertaa ja sain juosta koko illan makuuhuoneessa antamassa tissiä, kun muu ei auttanut. Päätimme, että nyt lähetään tekemään muutosta ja päädyimme kokeilemaan aiemmin mainittua syliin-sänkyyn metodia.

Unikoulun kulku

Rauhoita päivä iltaa kohti ja tehkää iltatoimet tuttuun tapaan. Maitoruoki lapsi ennen iltatoimia valoisassa paikassa. Maitoruokinta voi olla ennen tai jälkeen iltapalan. Iltatoimet tulevat aina maitoruokinnan jälkeen.

Viimeiset rauhoittelurutiinit on syytä tehdä hämärässä huoneessa, jossa lapsen on tarkoitus nukkua. Sopivia rauhoittelutoimia ovat laulaminen, samaan tahtiin hengittely lapsen ollessa tukevassa otteessa vanhemman rintaa vasten tai sadun lukeminen. Rauhoittelun aikana vältetään aktivoimasta lasta turhaan. Älä anna lapsen nukahtaa rauhoitteluun, vaan laske lapsi vuoteeseen heti, kun hän on tyyni.

Kun lapsi on vuoteessa hereillä mutta rauhallisena, toivota hänelle hyvää yötä tutulla unilauseella. Käytä aina samaa unilausetta, jotta lapsi oppii yhdistämään sen nukkumiseen.

Siirry kauemmaksi vuoteesta ja jää odottamaan lapsen reaktiota. Jos lapsi alkaa itkeä, mene heti lapsen luokse ja nosta hänet syliisi. Pidä sylissä niin pitkään, että itku loppuu ja laske lapsi heti takaisin vuoteeseen. ON TÄRKEÄÄ, ETTÄ LASTA EI HEIJATA, SILITELLÄ TAI MUUTEN RAUHOITELLA YLIMÄÄRÄISELLÄ TAVALLA SYLISSÄ OLLESSAAN. HÄNET VAIN NOSTETAAN OLKAA VASTEN JA ODOTETAAN, ETTÄ ITKU LOPPUU JA LASKETAAN TAKAISIN. KATSEKONTAKTIA TULEE VÄLTTÄÄ, SEKÄ REAGOIMISTA LAPSEN PUHEESEEN. TOISTA UNILAUSETTA TAI SUHISUTTELE TYYNNYTTÄVÄSTI.

Kun lapsi on laskettu rauhoittuneena vuoteeseen, jää seisomaan vuoteen viereen ja odota lapsen reaktiota. Mikäli lapsi alkaa itkeä, toista syliin nosto täysin identtisellä tavalla.

Toista nostoja ja pidennä aina hiukan aikaa, ennen kuin nostat lapsen. Nostoja voi olla jopa kymmeniä ensimmäisten öiden aikana, joten tämä vaatii sitkeyttä ja uskoa, jotta onnistuisi. Pidä korvatulppia, tai kuuntele rauhoittavaa musiikkia kuulokkeista, jotta pysyt rauhallisena.

Muista, että lapsi vain vastustelee uutta tapaa ja oikeasti hänellä ei ole mitään hätää, koska vanhempi on koko ajan läsnä. Vanhemman mielentyyneys on tärkeää, jotta toistot ovat hypnoottisen identtisiä ja rauhoittavia.Kun lapsi alkaa tottua menetelmään, anna hänelle tilaa nukahtaa itsenäisesti, kun hän lopulta jää vuoteeseensa, eikä enää itke ihmeissään.

Lähde: uniliitto

Maanantaina lähdimme siis toteuttamaan tätä systeemiä aivan prikulleen ohjeiden mukaan. Loimme iltaan rutiinit, joita ollaankin toistettu nyt joka ilta koko viikon ajan. Kuuden aikaan himmennän valaistusta, tv ja älylaitteet pois, laitan rauhallista musiikkia (unilauluja) soimaan ja pitelen vauvaa sylissä. Kylvyssä Olivia käy joka toinen ilta, eli silloin kylpy ensin ja sitten rauhoittuminen. Syötän hänet olohuoneessa imetystyynyllä istuma-asennossa. Rintaruokinnan jälkeen yökkäreiden vaihto, ellei kylvetty aiemmin. Luen hänelle pienen iltasadun ja laitan kapaloon. Nykyään jätän kädet vapaaksi, sillä hän alkaa olla siinä iässä että vastustelee käsien liimaamista kylkiin. Sen jälkeen kohina päälle, toivotan hyvät yöt, eli sanomme saman unilauseen joka ilta ja alussa myös joka kerta hänet sänkyyn laskiessa.

Ensimmäisenä iltana huuto alkoi välittömästi ja yltyi entisestään kun otin syliin. Pidin korvatulppia korvissa, jotta pystyin olla mahdollisimman rauhassa. Vauva oli siis turvallisesti sylissä, mutta vastusti vain uutta tapaa, vaikka oli juuri syönyt. Nälästä siis ei ollut kyse, vaan siitä että oli tottunut nukahtamaan niin, että makaamme molemmat sängyssä kyljellään ja hänellä on tissi suussa nukahtamiseen saakka. 😄

Vauva ei juurikaan rauhoittunut sylissä ja aloin jo vahvasti epäilemään, että tuleekohan tästä mitään. Seisoin 30 minuuttia paikallaan ja muutaman kerran sain laskettua hänet sänkyyn hetkeksi. Teimme miehen kanssa vaihdon ja sen jälkeen vauva alkoi rauhoittua useampaan kertaan niin, että mies sai hänet jo hieman pidemmäksikin aikaa sänkyyn. Puolen tunnin jälkeen teimme taas vaihdon, mutta huuto ja rimpuilu yltyi siihen malliin, että todettiin että mun on parempi pysyä poissa! 😅

Puolentoista tunnin shown jälkeen vauva vihdoin nukahti sänkyynsä, mutta heräsi tunnin kuluttua uudelleen ja sama homma jatkui vielä 20 minuutin ajan. Yö meni ihan kivasti, söi pari kertaa, mutta heräsi aamulla tavallista aiemmin. Heti seuraavana päivänä huomasin suuren eron päiväunissa, sillä hän nukahti samalla sekunnilla vaunuun, kun hänet sinne laskin. Ei tarvinnut tehdä mitään avustusta ja nukkui muutenkin tosi hyvin koko päivän.

Seuraavana iltana päätimme, että mies hoitaa koko ruljanssin siitä eteenpäin kun vauva on laskettu sänkyyn. Itkua kesti vain 20 minuuttia ja vauva oli unessa. Kolmantena ja neljäntenä iltana ei enää itkenyt juurikaan ja oli 10-15 minuutin jälkeen unessa. Tänään minä hoidin koko unille viennin, koska mies ei ole kotona ja sain käytännössä laskea hänet sänkyyn ja kävellä pois. Hieman kitisi ja ähisi itsekseen, mutta that’s it.

En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella näin suurta muutosta ihan vain muutamassa päivässä. Kaiken lisäksi yöt ovat parantuneet, sillä nyt hän osaa jatkaa itsekseen unia hereille havahtuessaan. Olivia ei ole muutenkaan heräillyt paljon öisin, mutta nämä hulinat pahensivat kyllä hieman myös yöheräilyjä.

Olen ottanut myös ”säännön” että yöllä syötän hänet vain, jos edellisestä ruokinnasta on neljä tuntia tai enemmän. Käytännössä tuo aika on alittunut vain kerran ja silloin hän ähisi ja höpötti itsekseen sängyssä 2o minuuttia ja nukahti. Ennen tätä unikoulua ja ”sääntöä” oon siis nostanut hänet aina heti sängystä syömään, kun on kuulunut itkua tai kitinää.

Tällä uudella tyylillä syöttökertoja tulee pari kertaa yöhön, joka on ollut meillä muutenkin aika vakio. Ennen hulinoita hän veteli sikeitä myös yön läpi, kokonaan syömättä.

Huh, sellainen pitkä tarina tuli tästä aiheesta. Muistathan että minä en ole asiantuntija ja vauvan ikä vaikuttaa aina näihin juttuihin. Jos on epävarma mitä tulisi tehdä, kannattaa kysyä jeesiä neuvolasta tai uniohjaajalta. Uni on kuitenkin niin hirveen tärkeä juttu, että jos tästä joku saa vähänkin apua tai ideaa parantaa oman vauvan unta, niin hieno homma!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


PAREMPAA UNTA METSÄSTÄMÄSSÄ

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Arlan kanssa.

Lähdin mukaan Arlan sekä Eeva Kolun hyvinvointihaasteeseen, jossa tavoitteena olisi huolehtia omasta hyvinvoinnista pikkasen paremmin. Tavoitteena oli panostaa etenkin henkiseen hyvinvointiin ja uneen. Miten suoliston hyvinvointiin panostamalla saisi pidettyä entistä parempaa huolta mielen hyvinvoinnista ja vaikutettua sitä kautta myös uneen?

Olen aina ollut sitä mieltä, että ongelman ratkaisuissa tulee panostaa syyhyn eli ongelman aiheuttajaa, eikä itse ongelmaan. Hyvin usein omilla elämäntavoilla voidaan vaikuttaa omaan hyvinvointiin, vaikka se ei suoranaisesti loogiselta tuntuisikaan. Suolisto on ihmiskehon toiset aivot ja uni taas sidoksissa paljonkin henkiseen hyvinvointiin, joten on ihan loogista että onnellinen suolisto vaikuttaisi myös mieleen ja sitä kautta moniin muihin asioihin!

Tasan vuosi sitten tein positiivisen raskaustestin ja jo ennen kuin tiesin olevani raskaana, uniongelmat alkoivat. Mun haasteena on kautta aikojen ollut aamuyöllä herääminen, jonka jälkeen on vaikea saada uudelleen unta. Tämä ongelma on ilmennyt aalloissa, välillä menee tosi hyvin ja välillä heräilen melkein joka yö. Raskaus ja hormonit nostivat ongelman esiin ja etenkin loppuraskaudesta heräilin harva se yö. Tiedostan, että kohdallani tämä johtuu jonkinlaisesta stressistä / ylivirittyneisyydestä. Kovimpina treenikausina heräilin usein ja nyt kun imetän, urheilen ja oon menossa aamusta iltaan, (vauvan kanssa on yllättävän ”kiireistä 😅) huomaan että yösyöttöjen jälkeen mun on välillä tosi vaikea saada uudelleen unta.

Lähdin siis rauhoittamaan päiviä, jotta voisin rauhoittua myös yöllä. Kaikki lähtee rutiineista, joten ensimmäisenä aloin keskittyä ruokailuhetkiin. Eevan vinkeistä viisastuneena opin, että tunnetilat vaikuttavat suoliston hyvinvointiin ja stressitasoihin. Jos aina miettii mitä ei saisi syödä, on se keholle melkoinen taakka. Kiireessä hotkittu ateria ei myöskään tee suolistolle hyvää, joten lähdin siitä, että mulla on aikaa rauhoittua syömiseen. Syön hyvää ruokaa, josta tulee myös hyvä olo. Välillä syön myös ”ei niin terveellisiä” ruokia, koska niistäkin voi tulla hyvä olo nautinnon kautta. Kohtuus kaikessa! Vauva-arjessa omat ruokailut jäävät aina prioriteeteissä viimeiseksi, mutta loppupeleissä kaikkeen on aikaa, jos sitä aikaa ottaa ja priorisoi. Oman hyvinvointini kannalta, otan itselleni aikaa syödä säännöllisesti ja ruokailla rauhassa.

Toinen asia, joka on ollut mulle suuri henkireikä on ulkoilu ja nimenomaan luonnossa/metsässä liikkuminen. Asumme tällä hetkellä keskustassa, mutta onneksi ihan kivenheiton päässä on todella kivoja ulkoilumaastoja, joita käytän hyväksi ihan päivittäin. Nykyään en pääse hakemaan hyvän olon piikkejä treeneistä ihan niin usein kuin ennen, joten ulkoilu on korvannut kovemmat treenit uudessa arjessa.

Haasteen tiimoilta suuntasimme myös luontopolulle metsän keskelle ja koleasta kelistä huolimatta, reissun jälkeen oli todella raukea olo. Ulkoilu on mun mielestä ihan ykkös juttu stressin lievityksessä, eikä se maksa yhtään mitään! Eevan blogipostauksesta luin, että stressinhallinta on yksi merkittävimmistä tavoista, joilla voimme pitää huolta suolistosta ja sitä kautta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Luonnolla ja metsällä on tunnetusti stressiä lievittävä vaikutus, joten tästä koppia ihan kaikille muillekin joilla stressilevelit heittelee joskus vähän yli.

Serotoniini on tunnetusti hyvän olon hormoni ja suurin osa (95%) serotoniinista valmistetaan ja varastoidaan suolistossa. Hyvin voivassa suolistossa serotoniini viihtyy paremmin ja sen puute taas voi aiheuttaa mm. masennusta, apatiaa, kroonista väsymystä ja unettomuutta.

Suoliston kuntoon voi vaikuttaa tietysti myös syömällä. Hapatetut ruoka-aineet sisältävät itsessään maitohappobakteereja. Näitä ovat mm. jugurtti sekä muut hapanmaitotuotteet, hapankaali ja kimchi. Kuvissa näkyvät Arlan Got Guts – purkit sisältävät jokainen 50 miljardia tutkittua elävää Bifidobacterium lactis B420TM- bifidobakteeria ja liukoista ravintokuitua. Suolistobakteerit käyttävät kuitua ravintonaan, joten ne ovat myös tärkeä osa monipuolista ja terveellistä ruokavaliota!

Got Guts – jugurtteja on olemassa kolmessa eri maussa; mustikka, mango ja maustamaton. Itse tykästyin mustikkaan kaikista eniten. Näissä ei ole lainkaan lisättyä sokeria ja makukin on kivan mieto. Jugurttien avulla on helppo tukea suoliston hyvinvointia tuomalla sinne lisää hyviä bifidobakteereja ja ruokkia jo olemassa olevia hyviä suolistobakteereja antamalla niille ravinnoksi jugurtin mukana tulevaa liukoista kuitua.

Fiilis haasteviikon jälkeen on hyvä! Tuntuu, että on saanut rutiineja uusittua ja unikin on maistunut hyvin. Viikossa tätä ongelmaa ei kokonaan saa poistettua, mutta uskon että ajan myötä perusasioihin panostaminen tulee näkymään myös paremmissa unissa! Tiedän, että hormonit vaikuttavat tähän edelleen ja toivottavasti imetyksen jälkeen nekin hellittävät hieman.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook