NÄIN VAUVA OPPI NUKAHTAMAAN ITSENÄISESTI SÄNKYYN

Niinhän sitä sanotaan, että asioita oppii arvostamaan kun ne menettää. Unta ei olla onneksi kokonaan menetetty, mutta tämä koko hyvinvoinnin perustarve ei ole ollut enää samalla tavalla itsestäänselvyys sen jälkeen kun vauva tuli taloon. Osasyy on omat uniongelmat, mutta myös vauvan uniasiat ovat mietityttäneet ja niihin on kuulkaa paneuduttu ties miten paljon.

Tyypilliseen tapaani, kun innostun jostain, tutkin, pohdin ja opiskelen asiaa todella paljon. Aiemmin nämä innostukset liityivät enemmän omaan hyvinvointiin, mutta nyt nämä kiinnostuksen aiheet ovat liittyneet enemmänkin jälkikasvuuni ja sitä ollaan sitten perehdytty vauvojen nukkumiseen ja uneen oikeen urakalla.

Olivia on nukkunut alusta saakka suhteellisen hyvin. Tokikaan minulla ei ole vertailupohjaa, mutta koska en ole itse kokenut tätä aikaa kovin haasteellisena, oletan että meillä on siinä mielessä suhteellisen ”helppo vauva”. Ihan lasten leikkiä ei tämä unimatka ole ollut ja olen myös itse ottanut asioista selvää ja tehnyt työtä sen eteen, että vauva oppisi nukkumaan jatkuvasti paremmin.

Nukkuminen on nimittäin myös taito, jonka vauva voi oppia! Itse olen nimenomaan yllättynyt, miten helpoilla ja yksinkertaisilla asioilla on voinut vaikuttaa parempiin uniin. Toki on ollut myös vaiheita ja asioita, joiden kanssa on joutunut tehdä enemmän hommia. Kuten olen aiemminkin kertonut, meille tehtiin vastasyntyneen uniohjaus ammattilaisen toimesta ja sen jälkeenkin olen konsultoinut Uneksija-Teijaa, mikäli jonkun asian suhteen on tullut tenkkapoo! Olen myös lueskellut ja opiskellut aiheesta itsenäisesti. Tällä hetkellä voin sanoa, että mielestäni olen aika hyvin kartalla miten vauvani unihommat toimii! 😅

Vauvat ovat myös yksilöitä ja he voivat olla erilaisia temperamentiltään. Temperamentti taas vaikuttaa siihen mitkä metodit toimivat kenellekkin. Yleisestihän unikouluja ei suositella alle kuuden kuukauden ikäisille, mutta metodi jota me käytimme on itse asiassa otollisin juuri viisikuiselle vauvalle. Tässä metodissa vauvaa ei myöskään jätetä yksin, vaan vanhempi on läsnä kunnes vauva nukahtaa. Syliin-sänkyyn –unikoulu sopii omassa huoneessaan, tai vanhempien huoneessa, omassa sängyssään nukkuvalle 5-10 kk ikäiselle lapselle. Tässä unikoulussa vauva opetetaan nukahtamaan omaan sänkyynsä itsenäisesti, mutta vältetään lapsen huudattamista yksinään omassa huoneessaan. Tälläkään menetelmällä  itkua ei ehkä voi kokonaan välttää, mutta vanhempi pitää huolen siitä, että itku ei muutu hysteeriseksi. Lapselle vain opetetaan uusi tapa nukahtaa.

Meidän taustoista siis sen verran, että päiväunille meno on ollut aika helppoa viime aikoina, päikkärit kestää myös aina tietyn ajan, eli meillä on joka päivä ihan samat uniajat ja unien kestot. Iltaunille meno taas meni haasteelliseksi kun vauvalle tuli 4kk tauluun. Olivialla oli rinta-assosiaatio, eli yöunille mennessä hän ei suostunut nukahtamaan kuin rinnalle. Aiemmin tässä ei ollut mitään vikaa, mutta viime aikoina homma meni sellaiseksi, että hän havahtui illan aikana todella monta kertaa ja sain juosta koko illan makuuhuoneessa antamassa tissiä, kun muu ei auttanut. Päätimme, että nyt lähetään tekemään muutosta ja päädyimme kokeilemaan aiemmin mainittua syliin-sänkyyn metodia.

Unikoulun kulku

Rauhoita päivä iltaa kohti ja tehkää iltatoimet tuttuun tapaan. Maitoruoki lapsi ennen iltatoimia valoisassa paikassa. Maitoruokinta voi olla ennen tai jälkeen iltapalan. Iltatoimet tulevat aina maitoruokinnan jälkeen.

Viimeiset rauhoittelurutiinit on syytä tehdä hämärässä huoneessa, jossa lapsen on tarkoitus nukkua. Sopivia rauhoittelutoimia ovat laulaminen, samaan tahtiin hengittely lapsen ollessa tukevassa otteessa vanhemman rintaa vasten tai sadun lukeminen. Rauhoittelun aikana vältetään aktivoimasta lasta turhaan. Älä anna lapsen nukahtaa rauhoitteluun, vaan laske lapsi vuoteeseen heti, kun hän on tyyni.

Kun lapsi on vuoteessa hereillä mutta rauhallisena, toivota hänelle hyvää yötä tutulla unilauseella. Käytä aina samaa unilausetta, jotta lapsi oppii yhdistämään sen nukkumiseen.

Siirry kauemmaksi vuoteesta ja jää odottamaan lapsen reaktiota. Jos lapsi alkaa itkeä, mene heti lapsen luokse ja nosta hänet syliisi. Pidä sylissä niin pitkään, että itku loppuu ja laske lapsi heti takaisin vuoteeseen. ON TÄRKEÄÄ, ETTÄ LASTA EI HEIJATA, SILITELLÄ TAI MUUTEN RAUHOITELLA YLIMÄÄRÄISELLÄ TAVALLA SYLISSÄ OLLESSAAN. HÄNET VAIN NOSTETAAN OLKAA VASTEN JA ODOTETAAN, ETTÄ ITKU LOPPUU JA LASKETAAN TAKAISIN. KATSEKONTAKTIA TULEE VÄLTTÄÄ, SEKÄ REAGOIMISTA LAPSEN PUHEESEEN. TOISTA UNILAUSETTA TAI SUHISUTTELE TYYNNYTTÄVÄSTI.

Kun lapsi on laskettu rauhoittuneena vuoteeseen, jää seisomaan vuoteen viereen ja odota lapsen reaktiota. Mikäli lapsi alkaa itkeä, toista syliin nosto täysin identtisellä tavalla.

Toista nostoja ja pidennä aina hiukan aikaa, ennen kuin nostat lapsen. Nostoja voi olla jopa kymmeniä ensimmäisten öiden aikana, joten tämä vaatii sitkeyttä ja uskoa, jotta onnistuisi. Pidä korvatulppia, tai kuuntele rauhoittavaa musiikkia kuulokkeista, jotta pysyt rauhallisena.

Muista, että lapsi vain vastustelee uutta tapaa ja oikeasti hänellä ei ole mitään hätää, koska vanhempi on koko ajan läsnä. Vanhemman mielentyyneys on tärkeää, jotta toistot ovat hypnoottisen identtisiä ja rauhoittavia.Kun lapsi alkaa tottua menetelmään, anna hänelle tilaa nukahtaa itsenäisesti, kun hän lopulta jää vuoteeseensa, eikä enää itke ihmeissään.

Lähde: uniliitto

Maanantaina lähdimme siis toteuttamaan tätä systeemiä aivan prikulleen ohjeiden mukaan. Loimme iltaan rutiinit, joita ollaankin toistettu nyt joka ilta koko viikon ajan. Kuuden aikaan himmennän valaistusta, tv ja älylaitteet pois, laitan rauhallista musiikkia (unilauluja) soimaan ja pitelen vauvaa sylissä. Kylvyssä Olivia käy joka toinen ilta, eli silloin kylpy ensin ja sitten rauhoittuminen. Syötän hänet olohuoneessa imetystyynyllä istuma-asennossa. Rintaruokinnan jälkeen yökkäreiden vaihto, ellei kylvetty aiemmin. Luen hänelle pienen iltasadun ja laitan kapaloon. Nykyään jätän kädet vapaaksi, sillä hän alkaa olla siinä iässä että vastustelee käsien liimaamista kylkiin. Sen jälkeen kohina päälle, toivotan hyvät yöt, eli sanomme saman unilauseen joka ilta ja alussa myös joka kerta hänet sänkyyn laskiessa.

Ensimmäisenä iltana huuto alkoi välittömästi ja yltyi entisestään kun otin syliin. Pidin korvatulppia korvissa, jotta pystyin olla mahdollisimman rauhassa. Vauva oli siis turvallisesti sylissä, mutta vastusti vain uutta tapaa, vaikka oli juuri syönyt. Nälästä siis ei ollut kyse, vaan siitä että oli tottunut nukahtamaan niin, että makaamme molemmat sängyssä kyljellään ja hänellä on tissi suussa nukahtamiseen saakka. 😄

Vauva ei juurikaan rauhoittunut sylissä ja aloin jo vahvasti epäilemään, että tuleekohan tästä mitään. Seisoin 30 minuuttia paikallaan ja muutaman kerran sain laskettua hänet sänkyyn hetkeksi. Teimme miehen kanssa vaihdon ja sen jälkeen vauva alkoi rauhoittua useampaan kertaan niin, että mies sai hänet jo hieman pidemmäksikin aikaa sänkyyn. Puolen tunnin jälkeen teimme taas vaihdon, mutta huuto ja rimpuilu yltyi siihen malliin, että todettiin että mun on parempi pysyä poissa! 😅

Puolentoista tunnin shown jälkeen vauva vihdoin nukahti sänkyynsä, mutta heräsi tunnin kuluttua uudelleen ja sama homma jatkui vielä 20 minuutin ajan. Yö meni ihan kivasti, söi pari kertaa, mutta heräsi aamulla tavallista aiemmin. Heti seuraavana päivänä huomasin suuren eron päiväunissa, sillä hän nukahti samalla sekunnilla vaunuun, kun hänet sinne laskin. Ei tarvinnut tehdä mitään avustusta ja nukkui muutenkin tosi hyvin koko päivän.

Seuraavana iltana päätimme, että mies hoitaa koko ruljanssin siitä eteenpäin kun vauva on laskettu sänkyyn. Itkua kesti vain 20 minuuttia ja vauva oli unessa. Kolmantena ja neljäntenä iltana ei enää itkenyt juurikaan ja oli 10-15 minuutin jälkeen unessa. Tänään minä hoidin koko unille viennin, koska mies ei ole kotona ja sain käytännössä laskea hänet sänkyyn ja kävellä pois. Hieman kitisi ja ähisi itsekseen, mutta that’s it.

En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella näin suurta muutosta ihan vain muutamassa päivässä. Kaiken lisäksi yöt ovat parantuneet, sillä nyt hän osaa jatkaa itsekseen unia hereille havahtuessaan. Olivia ei ole muutenkaan heräillyt paljon öisin, mutta nämä hulinat pahensivat kyllä hieman myös yöheräilyjä.

Olen ottanut myös ”säännön” että yöllä syötän hänet vain, jos edellisestä ruokinnasta on neljä tuntia tai enemmän. Käytännössä tuo aika on alittunut vain kerran ja silloin hän ähisi ja höpötti itsekseen sängyssä 2o minuuttia ja nukahti. Ennen tätä unikoulua ja ”sääntöä” oon siis nostanut hänet aina heti sängystä syömään, kun on kuulunut itkua tai kitinää.

Tällä uudella tyylillä syöttökertoja tulee pari kertaa yöhön, joka on ollut meillä muutenkin aika vakio. Ennen hulinoita hän veteli sikeitä myös yön läpi, kokonaan syömättä.

Huh, sellainen pitkä tarina tuli tästä aiheesta. Muistathan että minä en ole asiantuntija ja vauvan ikä vaikuttaa aina näihin juttuihin. Jos on epävarma mitä tulisi tehdä, kannattaa kysyä jeesiä neuvolasta tai uniohjaajalta. Uni on kuitenkin niin hirveen tärkeä juttu, että jos tästä joku saa vähänkin apua tai ideaa parantaa oman vauvan unta, niin hieno homma!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook