FITNESS- JA RAVINTOTRENDIT 70-LUVULTA TÄHÄN PÄIVÄÄN

05.12.2019
0

Hittidieetit ja fitness-trendit tulevat ja menevät! Jälkeenpäin onkin mukavaa naureskella milloin millekkin trendille, mutta yllättävän usein nämnä trendit palaavat aina uudelleen, hieman uudistetussa muodossa. Tiesitkö, että nykypäivän hitti, eli ketogeeninen ruokavalio keksittiin jo 1970-luvulla? Kyseessä on siis Lääketieteen tohtori Robert Atkinsin kehittämä ruokavalio, jota pidetään myös karppauksen esi-isänä. Vuonna 1972 julkaistu dieettikirja myi yli 10 miljoonaa kappaletta!

”heroin chic” oli 90-luvun ihanne kroppa

1970 – luvulla villitsi siis Atkinsin dieetti, jossa syödään ainoastaan proteiineja ja rasvoja ja jätetään hiilihydraatit minimiin. Atkinsin dieetti aloitetaan kahden viikon mittaisella induktiolla, jossa hiilihydraatteja syödään alle 20 grammaa päivässä ja tavoitellaan ketoositilaa. Sen jälkeen hiilihydraattimäärää nostetaan vaiheittain, kunnes löydetään sopiva ylläpitotaso. Proteiineja ja rasvoja syödään sen verran kuin kylläisyyden saavuttamiseksi tarvitsee. Tuohon aikaan tämä tarkoitti monien kohdalla pekonin, kanamunien ja lihan suurta kulutusta.

1970- luvulla Suomeen rantautui monille tuttu Painonvartijat. Kyseinen konsepti perustui pisteiden laskentaan, eli eri ruuilla oli pistearvo ja päivän aikana piti pysyä tietyssä pistemäärässä. Painonvartijat toimi myös ryhminä, jotka kokoontuvat kerran viikossa järjestön kouluttaman ohjaajan johdolla tapaamisiin. Itse muistan äitini olleen painonvartijoissa 90-luvulla ja itsekin tutkin noita pistetaulukoita jo silloin! 😀

70-luvulla ihannoitiin hoikkaa vartaloa, joten liikuntatrendeinä nousivat pintaan lenkkeily ja erilaiset härvelit, kuten hierova vyö, tasapainolauta, jonka päällä keinuteltiin edes ja takas, laihduttavat asut ja vyöt sekä kuntopyöriä muistuttavat monitoimilaitteet.

1980 – luvulla ruokavalion osalta siirryttiin vähärasvaisuuden ihannointiin. Terveellinen ruokavalio oli yhtä kuin vähärasvainen ruokavalio. Esimerkiksi Valio toi ensimmäiset kevyt-tuotteet markkinoille jo 70 – luvulla, mutta 80-luvulla tuotteiden määrä laajeni ja kiinnostus niitä kohtaan alkoi kasvaa. Kevyempien tuotteiden kysyntä oli selkeää, mistä johtuen Valiolla oli 80-luvun puolivälissä oma tuotesarja kevyt-tuotteita. Lähes jokaisessa tuoteryhmässä alkoi olla oma kevyt-tuotteensa, sillä kuluttajakysyntä oli suurta. Myös uusia jugurtteja ja viilien makuja tuotiin markkinoille runsaasti 80 – luvulla!

80-luvun kroppaihanne muuttui laihasta hieman bodatummaksi! Miehet alkoivat näyttää enemmän ja enemmän kehonrakentajilta löysissä salihousuissaan, naiset taas edelleen kapoisia ja monesti vartaloltaan V-mallisia. Salihousut, vyölaukut, jumppapuvut (korkealle leikatut sellaiset) ja värikkäät kokonaisuudet olivat in. Vaikka miehet olivat lihaksikkaita, suurin osa naisista treenasi edelleen pikkuruisilla lisäpainolla pitkiä sarjoja hoikkuutta tavoitellen.

Muita hittilajeja olivat mm. lisääntynyt juoksuharrastus, sillä mm. ensimmäinen Helsinki City Marathon järjestettiin 1981, juoksun lisäksi 1980-luvulla kaikki halusivat käyrätankoisen pyörän. Aerobic-alkoi nostaa päätään 80-luvulla, josta päästäänkin seuraavaan kohtaan!

1990-luvulla keveys sai rinnalleen terveysvaikutukset ja uusia terveystuotteita alkoi tulla markkinoille. Silti kevyiden ruokien trendi näkyi edelleen esimerkiksi vähärasvaisten juustojen suosion nousuna. Myös Zone-dieetti oli tuohon aikaan suosittua. Kyseisessä dieetissä syödään 30 prosenttia proteiinia, 30 prosenttia rasvaa ja 40 prosenttia hiilihydraatteja. Erityisesti sokeria tulee välttää. Myöskään leipä, peruna, pasta tai riisi eivät saa olla ruokavalion perustana. 1990-luku oli Ruukkuyrittien, ksylitolipurkan, juustokakkujen ja tex mexin vuosikymmen. Tuohon aikaan kotiruokaa syötiin edelleen paljon ja esimerkiksi kasvisruokavaihtoehotja ei juurikaan löytynyt ravintoloiden menuista!

Ysärillä aerobic ja esimerkiksi spinning nousivat suosioon. Alaspäin levenevät jazzhousut, napapaidat ja adidas näkyivät treenipukeutumisessa. 90-luvulla siis aerobicattiin, tehtiin Cindy Crawfordin jumppavideoita, rullaluisteltiin ja ostettiin ostos-tv:n höpöhöpö laitteita, jotka lupasivat kuun taivaalta.

Kuka muistaa Thighmasterin tai Abtronicin, eli vyön, joka antaa pieniä sähköiskuja aktivoidakseen vatsalihaksia? Oli laihduttavat housut ja Orbitrek-crosstrainer, joiden avulla päästiin siihen ihanne kondikseen, joka oli solakka, mutta lihaksettoman näköinen.  Myös heroin chicistä tuli trendikästä. Olivathan mallit aikaisemminkin olleet hoikkia, mutta tämä trendi veti hoikkuuden ihannoinnin äärimmilleen (postauksen ylin kuva). 

2000 – luvulla proteiini alkoi kiinnostaa enemmän, oli PH-dieettiä ja GI-dieettiä, mutta 2000-luvun kovin buumi oli karppaus,  jolloin esimerkiksi Antti Heikkilä julkaisi useita kirjoja tästä ruokavaliosta. Karppausinfo levisi nopeasti internetin kautta, ja jo vuonna 2007 tarjolla oli maksullisia karppaukseen keskittyviä painonhallintapalveluja. Karppaus on siis vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta yleisesti käytetty nimi. Nimi on alunperin peräisin sanasta low carb. Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa vähennetään tai jätetään pois kaikkein tärkkelys- ja sokeripitoisimmat ruoat. Ne korvataan kasviksilla ja rasvoilla

2000 -luvulla myös kolesterolia alentavat levitteet keksittiin ja muutenkin terveysvaikutteiset tuotteet alkoivat menestyä paremmin ja paremmin! Lisäravinteita alettiin käyttää enemmän ja niitä alkoi tippua markkinoille enemmän ja enemmän.

Mitä vartaloihanteeseen tulee, 2000-luvulle siirryttäessä treenin painopiste siirtyi alemmas eli peppubuumi alkoi nostaa päätään. Jos ennen ihannoitiin todella kapeaa vartaloa, nyt piti olla hoikka, mutta muodokas. 2000-luvun terveystietoinen nainen oli solakka ja terve. Hän omisti lenkkikengät tai kuntosalin jäsenyyden. Itsekin tähän aikaan jo aktiivisesti treenanneena kävin paljon lenkillä, ryhmäliikunnassa ja myös salilla. Muistan kuinka joskus 2007-2008 juoksutrikoista tuli pop, niitä käytettiin kaikissa treeneissä ja aiemmin käytössä olleet matalavyötäröiset jazz-pöksyt jäivät kaapin perukoille makaamaan. 

vuodelta 2005, ennen tiukkojen treenitrikoiden rantautumista!

2010 – luvulla tuli maitorahkabuumi, hyvät rasvat, superfoodit, fitnessbuumi, hiitit, crossfit ja toiminnallinen treeni! Kaikki missä luki proteiinipitoinen oli jees! 😀

Mitä lähempänä ollaan vuotta 2020, sitä armollisempaa meininki on, hyvinvointi ja tasapaino on pop ja erilaiset pikadieetit ja systeemit alkaa olla jo so last season. Kasvisruokavalio, gluteeniton ja maidoton ruokavalio ovat olleet tämän aikakauden suosikkeja, unohtamatta tällä hetkellä vallitsevaa ketogeenistä ruokavaliota sekä pätkäpaastoa.

Naiset treenaavat kovaa, eivätkä pelkää hankkia lihaksia, peppu on edelleen pop ja fitness – ja kehonrakennus ovat suosiossa. Jos ennen piti olla vain laiha, nykyään pitäisi olla lihaksikas, mutta vähärasvainen, mehevällä perämisellä varustettuna. Lantionnostosta eli hipthrustista tuli ehkä kaikkien aikojen suosituin treeniliike.

Kehopositiivisuus ja erilaiset kehot ovat nykyään paljon hyväksytympiä kuin ennen. Erilaisuus ja inhimillisyys ovat nosteessa. Twerkkaus, tankotanssi ja muut tanssin muodot ovat nykypäivänä ihan tavanomaisia harrastuksia. Jooga ja muut kehonhuolto harjoitteet lisääntyvät jatkuvasti. Viime vuosina nettivalmennuksien suosio on ollut nousussa, nykyään on helppo ostaa edullisesti treeniohjelmia ja ravinto-ohjelmia netin välityksellä!

Onko veikkauksia mitä seuraava vuosikymmen tuo tälle rintamalle?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


VATSAONGELMAT EIVÄT JOHTUNEETKAAN GLUTEENISTA TAI MAITOTUOTTEISTA

06.09.2019
5

Hiio hoi hyvät ystävät! (vitsit tykkään tosta tervehdysestä, hah!) Tänään kerron taas teille siitä, miten liian rajoitettu ruokavalio loi ongelmia, joita mulla ei todellisuudessa edes ollut. Kun ongelmia alkoi ilmaantua, tiukensin otetta entisestään, koska kuvittelin ongelman olevan maitotuotteissa, gluteenissa ja tietyissä ruoka-aineissa. Voitte ehkä arvata, että ei se ainakaan parempaan suuntaan mennyt.

Taustatietona sen verran, että mulla ei ole koskaan ollut allergioita tai ongelmia vatsan kanssa. Ruoka-aineet eivät ole aiheuttaneet koskaan mitään kummempia oloja. Ainoa mihin mun keho reagoi ikävästi edelleen on alkoholi ja jos syön niin, että napa paukkuu. Näiden kahden toimesta ihoni kipeytyy ja vatsan toiminta huononee. Monien on muuten vaikea ymmärtää tuota ihon kipeytymistä, mutta siis iho tulee tietyistä kohdista kosketusherkäksi ja tehokkain tapa päästä tästä eroon on infernaalinen hikoilu, eli kunnon treeni! 😀

Vuosia sitten aloin syödä todella ”puhtaasti”, eli tarkoitti tässä elämänvaiheessa, että välttelin mm. gluteenia ja maitotuotteita. Ruokavaliosta tuli lopulta aika yksipuolinen, joka johti siihen, että jos sitten söin jotain poikkeavaa, keho reagoi siihen ikävästi mm. vatsan turpoamisella.

Lopulta aloin saada jatkuvia vatsaongelmia, eli vatsa turposi herkästi, joka johti siihen, että ostin kaikki maailman lisäravinteet ja kuituvalmisteet avuksi, mikä ei ainakaan parantanut ongelmaa. Tuohon aikaan olin myös melko stressaantunut, että se varmasti vielä pahensi asiaa. Aloin saada samanlaisia oireita kuin kroonisessa hiiivasyndroomassa, joita ovat mm. suoliston epäsäännöllinen käyttäytyminen (ummetus/ripuli), ikenet ­tulehtuvat, iho kutisee ihottuman vuoksi, makeanhimo, krooninen väsymys, aloitekyvyttömyys, suuret mielialanvaihtelut, jatkuva alakulo, ärtyneisyys, uniongelmat, jatkuva nuha, toistuvia hengitystie ja poskiontelotulehduksia. Joskus myös niveliä särkee tai mieli on maassa.

Itse en saanut kaikkia edellä mainittuja oireita, mutta koska olen henkilö joka haluaa aina syyn ongelmille, aloin tehdä lisää radikaaleja muutoksia ruokavalioon ja karsimaan enemmän ja enemmän pois (mm. hiilareiden vähentämisen sanotaan auttavan hiivasyndroomaan). Noh, näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että en yhtään ihmettele jos väsyttää ja vatsa reistailee kun syö aivan liian vähän ja treenaa siihen nähden aivan liian paljon. Uniongelmat syntyvät myös siitä että keho on jatkuvassa ylikierrostilassa ja helposti krooninen nuha vaivaa myös samasta syystä.

Ongelmat katosivat itsestään kun lopetin niiden hoitamisen ja elämäntilanne muuttui muutenkin. Nykyään, kun syön kaikkea, vatsani toimii taas normaalisti. Ei turvota aamulla eikä illalla ja iho on ihan hyvässä kunnossa, vaikka syönkin maitotuotteita. Mulla on hieman taipumusta krooniseen nuhaan, mutta sen sijaan että osoittaisin sormea maitotuotteita kohti, uskon että syy on siinä, että olen käyttänyt aikoinaan liikaa limakalvoja kuivattavia nenäsuihkeita ja aiheuttanut näin oravanpyörän asian suhteen.

Kuten aiemminkin kirjoitin, on siistimpää hakea syitä ja vastauksia eriskummallisista asioita, kuin sen sijaan katsoa ihan niitä perusasioita. Uskon että yksi syy esimerkiksi unettomuuteen, väsymykseen, palautumattomuuteen, painaviin raajoihin treenissä, raajojen puutumiseen, mielialavaihteluihin, alakuloon, ärtyisyyteen, makeanhimoon ja toistuviin sairastumisiin on niinkin yksinkertainen asia kuin liian vähäinen energiansaanti (usein liian vähän hiilihydraatteja).

Huikeeta perjantaita tyypit, se on taas yksi viikko paketissa!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


PAINONHALLINTA – MIKSI SE ON NIIN VAIKEAA?

02.05.2016
8

Oon kertonut aikaisemminkin omista kokemuksista, kuinka joudun kamppailemaan välillä näiden joko tai ajatuksien kanssa. Eli kun jotain tehdään, tehdään se täysillä, tai sitten ei ollenkaan. Tämä on myös heijastunut voimakkaasti treenaamiseen ja syömiseen. Joskus esimerkiksi ajattelin, että jos mulla on vaan yksi treeni päivässä, on ihan sama meenkö ollenkaan. Onnistuneeseen treenipäivään kuului vähintään kaksi treeniä ja kaikki muu oli turhaa. Jos vedin karkkia, niin vedin sitä sitten niin paljon, että tuli fyysisesti huono olo. Saattoi olla että päivinä kun oli ”karkkipäivä”, raahauduin illalla vielä viimeisillä voimilla syömään jotain, vain koska ”sai” ja huomenna koittaisi sitten kuivat ajat. 😀 Näin jälkeenpäin ajateltuna kaikki tuo kuulostaa jotenkin todella hölmöltä ja järjettömältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Samanlainen täysillä tai ei ollenkaan – tyyli on varmasti jokseenkin iskostunut luonteeseeni ja edelleen se nostaa päätään välillä. Huomaan esimerkiksi meneväni helposti jonkinlaiseen kuplaan kun teen jotain. Jos vaikka päätään, että nyt alkaa ajat kun syön vain terveellisesti ja yritän päästä parempaan kuntoon, huomaan olevani lähes perfektionistinen tässä. Sitten pitääkin vaan stopata ja miettiä hetki, että hei, ei tässä olla menossa mihinkään fitness-kisoihin, vaan ihan omaksi iloksi treenataan, jotta olisi hyvä fiilis.

Hyvänä puolena on tietysti se, että kun jotain päätän, saan aika paljon aikaiseksi ja omistaudun tärkeille asioille. Se on taas tuonut paljon hyviä juttuja, kuten menestymistä urheilussa ja myös omassa työssä. Edellä mainituissa nämä ovatkin varmasti ihan hyviä ominaisuuksia, mutta mitäs sitten kun ei meinaa löytää tasapainoa esimerkiksi syömisen tai sen treenaamisen kanssa? Miten itse olen päässyt aika hyvään tasapainoon kaiken suhteen?

P4180031

Ihan ensimmäisenä kannattaa unohtaa ajatustapa, että jos joku ei mene täydellisesti, se menee kokonaan pilalle. Esimerkkinä ollaan dieetillä ja tulee pieni sortuminen, jonka jälkeen koko homma lähtee lapasesta pienen sortumisen vuoksi. Jos puhelin tippuu maahan ja siihen tulee pieni särö, et varmaan ala hyppiä luurin päällä, koska se nyt meni jo paskaksi. On paljon asioita jotka mahtuu siihen väliin. Maailma ei tosiaan ole mustavalkoinen, eikä kaikki mitä ajattelee ole totta. Joskus omat ajatukset voivat sekoittaa oman pään ja sitä alkaa itsekin uskoa vääriä asioita. Useinhan luomme itse itsellemme erilaisia kieltoja ja vapauksia ja kun tekee jotain ”kiellettyä”, tulee siitä epäonnistunut ja huono fiilis. Sitä ei edes huomaa, että säännöt ovat vain omassa päässä tehtyjä ja ne voi yhtä helposti myös kumota.

Mielestäni kannattaa opetella kyseenalaistamaan totuttuja ajatustapoja ja haitallisia ajatuksia. Miksi en saa tehdä jotain tai miksi jonkun asian tekeminen tuo mielihyvää? Monesti kuvittelemme tietävämme mitä tulee tapahtumaa, ilman että otetaan edes selvää. ”En kuitenkaan onnistu, joten miksi edes yrittää?” Maailma on sellainenkin leikkipaikka, ettei koskaan tiedä mitä tulee tapahtumaan. Useinhan se kaikista vaikein askel on juurikin aloittaminen ja yrittäminen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Usein ääripää tyylinen ajattelumalli kohdistuu juuri syömiseen. Moni varmasti tietää ainakin yhden ihmisen, joka on aina laihdutuskuurilla, mutta ei koskaan pääse tavoitteeseensa. Moni tietää myös ihmisiä, jotka ovat tehneet suuren urakan ja laihtuneet paljon, mutta sitten lihonneet takaisin. Uskon, että useammassa tapauksessa kyse ei ole esimerkiksi itsekurin puutteesta, vaan ihan siitä ajatusmallista. On olemassa kiellot ja vapaus. Ensin dietataan tiukasti ja sitten sorrutaan ja syödään kaikkea mahdollista. Näitä toistellaan vuorotellen useiden vuosien ajan, jolloin pikkuhiljaa se omakin itseluottamus alkaa murentua ja mieleen painautuu ajatus etten koskaan onnistu. Yritetään karppaukset, paleot, kasvisruokailut, sokerilakot ja kaalikeittokuurit ja toivotaan aina että ehkä tällä kertaa tämä olisi se vastaus. Laihduttaminen voi olla jopa helppoa, mutta painonhallinta on se kompastuskivi.

Fakta on se, että vastaus ei ole missään edellä mainituista ruokailutyyleistä, ellei ne tunnu itselle hyvältä. Itse en voisi esimerkiksi kuvitella eläväni ruokavaliolla, joka tuntuu vaivalloiselta. Itselläni ratkaisevin askel tasapainoon oli se, että ajatusmaailma muuttui niin, että en edes halua syödä ruoka-aineita jotka tekevät huonoa. Tätä on vaikea selittää, mutta sanotaan vaikka niin, että jos mäkkäri ateriasta tulisi kaloriton, mutta siinä olisi silti sen huonot vaikutukset, en silti haluaisi syödä sitä. Vaikka mulla on herkkupäivä, valitsen mielummin laadukkaita ruoka-aineita, kuin vaikka pikaruokaa. En sano, etten koskaan syö mitään epäterveellistä, mutta useimmissa tilanteissa valitsen omasta mielestäni hyviä ruoka-aineita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Isoin asia on haluta itselleen hyvää, eikä ajatella vain lyhyellä tähtäimellä laihtumista. Moni aina ihmettelee, että miksi en vaikka syö maitotaloustuotteita vaikka en saa niistä sen kummempia oireita. Kysymys on vain siitä, mistä tulee ja ei tule hyvä olo. En väitä, että kyseiset jutut eivät sopisi jollekin toiselle, mutta täytyy löytää se oma toimiva tapa. Jos rakastaisin rahkaa ja jugurttia, tuskin edes yrittäisin elää maidottomasti. Se tulee mulle vain luonnostaan, koska en muutenkaan käytä juurikaan mitään maidosta valmistettua säännöllisesti.

Unohda mustavalkoinen ajatustyyli – Kaikki ei kaadu pieneen virheeseen, eikä mikään yksittäinen asia voi olla ratkaisu onnistumiseen.

Älä aloita maanantaina – Jos haluat tehdä muutoksen, ei koskaan tule olemaan täysin sopivaa hetkeä, joten ihan hyvin voit aloittaa nyt, eikä vasta maanantaina. Monet haluavat esimerkiksi aloittaa PT-tapaamiset vasta joulun tai kesän jälkeen, koska jouluna tulee kuitenkin syötyä. Joulu kestää sen yhden päivän ja ihan hyvin voi aloittaa muutoksen myös ennen joulua, vaikka aattona tulisikin syötyä kinkkua ja suklaata. 

Unohda negatiivinen ennustaminen – Jos ajattelet jo projektin alussa tietäväsin miten homma päättyy, voit olla varma että se päättyy juuri niin.

Ratkaisun etsiminen muiden tekemisistä – Vaikka noudattaisit tasan tarkkaan samaa ruokavaliota jonkun ihailemasi ihmisen kanssa, se ei luultavasti tee sinusta samanlaista, eikä se kerro ruokavalion toimivuudesta sinun kohdalla. 

Sisäinen puhe – Omat ajatukset ja niiden sävy on juuri se, millaisena näet oman elämän. Asia on hyvin simppeli, positiiviset ajatukset tuovat positiivisen fiiliksen ja negatiiviset negatiivisen. Mielikuva siitä, että maanantai on paska päivä, tai että painon pudotus on kärsimistä, on juuri se miltä ne asiat omassa päässä tuntuu.

Elämäntapamuutoksen tulee tuntua omalta jutulta, eli täytyy löytää tyyli jota voi näin kliseisesti sanottuna, noudattaa myös tavoitteeseen pääsyn jälkeen. Ihan turha huijata itseään ja ajatella että aloittaa terveelliset elämäntavat sitten kun on pudottanut niin ja niin paljon kiloja, jonkun pussikuurin avulla.