PAINONHALLINTA – MIKSI SE ON NIIN VAIKEAA?

Oon kertonut aikaisemminkin omista kokemuksista, kuinka joudun kamppailemaan välillä näiden joko tai ajatuksien kanssa. Eli kun jotain tehdään, tehdään se täysillä, tai sitten ei ollenkaan. Tämä on myös heijastunut voimakkaasti treenaamiseen ja syömiseen. Joskus esimerkiksi ajattelin, että jos mulla on vaan yksi treeni päivässä, on ihan sama meenkö ollenkaan. Onnistuneeseen treenipäivään kuului vähintään kaksi treeniä ja kaikki muu oli turhaa. Jos vedin karkkia, niin vedin sitä sitten niin paljon, että tuli fyysisesti huono olo. Saattoi olla että päivinä kun oli ”karkkipäivä”, raahauduin illalla vielä viimeisillä voimilla syömään jotain, vain koska ”sai” ja huomenna koittaisi sitten kuivat ajat. 😀 Näin jälkeenpäin ajateltuna kaikki tuo kuulostaa jotenkin todella hölmöltä ja järjettömältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Samanlainen täysillä tai ei ollenkaan – tyyli on varmasti jokseenkin iskostunut luonteeseeni ja edelleen se nostaa päätään välillä. Huomaan esimerkiksi meneväni helposti jonkinlaiseen kuplaan kun teen jotain. Jos vaikka päätään, että nyt alkaa ajat kun syön vain terveellisesti ja yritän päästä parempaan kuntoon, huomaan olevani lähes perfektionistinen tässä. Sitten pitääkin vaan stopata ja miettiä hetki, että hei, ei tässä olla menossa mihinkään fitness-kisoihin, vaan ihan omaksi iloksi treenataan, jotta olisi hyvä fiilis.

Hyvänä puolena on tietysti se, että kun jotain päätän, saan aika paljon aikaiseksi ja omistaudun tärkeille asioille. Se on taas tuonut paljon hyviä juttuja, kuten menestymistä urheilussa ja myös omassa työssä. Edellä mainituissa nämä ovatkin varmasti ihan hyviä ominaisuuksia, mutta mitäs sitten kun ei meinaa löytää tasapainoa esimerkiksi syömisen tai sen treenaamisen kanssa? Miten itse olen päässyt aika hyvään tasapainoon kaiken suhteen?

P4180031

Ihan ensimmäisenä kannattaa unohtaa ajatustapa, että jos joku ei mene täydellisesti, se menee kokonaan pilalle. Esimerkkinä ollaan dieetillä ja tulee pieni sortuminen, jonka jälkeen koko homma lähtee lapasesta pienen sortumisen vuoksi. Jos puhelin tippuu maahan ja siihen tulee pieni särö, et varmaan ala hyppiä luurin päällä, koska se nyt meni jo paskaksi. On paljon asioita jotka mahtuu siihen väliin. Maailma ei tosiaan ole mustavalkoinen, eikä kaikki mitä ajattelee ole totta. Joskus omat ajatukset voivat sekoittaa oman pään ja sitä alkaa itsekin uskoa vääriä asioita. Useinhan luomme itse itsellemme erilaisia kieltoja ja vapauksia ja kun tekee jotain ”kiellettyä”, tulee siitä epäonnistunut ja huono fiilis. Sitä ei edes huomaa, että säännöt ovat vain omassa päässä tehtyjä ja ne voi yhtä helposti myös kumota.

Mielestäni kannattaa opetella kyseenalaistamaan totuttuja ajatustapoja ja haitallisia ajatuksia. Miksi en saa tehdä jotain tai miksi jonkun asian tekeminen tuo mielihyvää? Monesti kuvittelemme tietävämme mitä tulee tapahtumaa, ilman että otetaan edes selvää. ”En kuitenkaan onnistu, joten miksi edes yrittää?” Maailma on sellainenkin leikkipaikka, ettei koskaan tiedä mitä tulee tapahtumaan. Useinhan se kaikista vaikein askel on juurikin aloittaminen ja yrittäminen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Usein ääripää tyylinen ajattelumalli kohdistuu juuri syömiseen. Moni varmasti tietää ainakin yhden ihmisen, joka on aina laihdutuskuurilla, mutta ei koskaan pääse tavoitteeseensa. Moni tietää myös ihmisiä, jotka ovat tehneet suuren urakan ja laihtuneet paljon, mutta sitten lihonneet takaisin. Uskon, että useammassa tapauksessa kyse ei ole esimerkiksi itsekurin puutteesta, vaan ihan siitä ajatusmallista. On olemassa kiellot ja vapaus. Ensin dietataan tiukasti ja sitten sorrutaan ja syödään kaikkea mahdollista. Näitä toistellaan vuorotellen useiden vuosien ajan, jolloin pikkuhiljaa se omakin itseluottamus alkaa murentua ja mieleen painautuu ajatus etten koskaan onnistu. Yritetään karppaukset, paleot, kasvisruokailut, sokerilakot ja kaalikeittokuurit ja toivotaan aina että ehkä tällä kertaa tämä olisi se vastaus. Laihduttaminen voi olla jopa helppoa, mutta painonhallinta on se kompastuskivi.

Fakta on se, että vastaus ei ole missään edellä mainituista ruokailutyyleistä, ellei ne tunnu itselle hyvältä. Itse en voisi esimerkiksi kuvitella eläväni ruokavaliolla, joka tuntuu vaivalloiselta. Itselläni ratkaisevin askel tasapainoon oli se, että ajatusmaailma muuttui niin, että en edes halua syödä ruoka-aineita jotka tekevät huonoa. Tätä on vaikea selittää, mutta sanotaan vaikka niin, että jos mäkkäri ateriasta tulisi kaloriton, mutta siinä olisi silti sen huonot vaikutukset, en silti haluaisi syödä sitä. Vaikka mulla on herkkupäivä, valitsen mielummin laadukkaita ruoka-aineita, kuin vaikka pikaruokaa. En sano, etten koskaan syö mitään epäterveellistä, mutta useimmissa tilanteissa valitsen omasta mielestäni hyviä ruoka-aineita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Isoin asia on haluta itselleen hyvää, eikä ajatella vain lyhyellä tähtäimellä laihtumista. Moni aina ihmettelee, että miksi en vaikka syö maitotaloustuotteita vaikka en saa niistä sen kummempia oireita. Kysymys on vain siitä, mistä tulee ja ei tule hyvä olo. En väitä, että kyseiset jutut eivät sopisi jollekin toiselle, mutta täytyy löytää se oma toimiva tapa. Jos rakastaisin rahkaa ja jugurttia, tuskin edes yrittäisin elää maidottomasti. Se tulee mulle vain luonnostaan, koska en muutenkaan käytä juurikaan mitään maidosta valmistettua säännöllisesti.

Unohda mustavalkoinen ajatustyyli – Kaikki ei kaadu pieneen virheeseen, eikä mikään yksittäinen asia voi olla ratkaisu onnistumiseen.

Älä aloita maanantaina – Jos haluat tehdä muutoksen, ei koskaan tule olemaan täysin sopivaa hetkeä, joten ihan hyvin voit aloittaa nyt, eikä vasta maanantaina. Monet haluavat esimerkiksi aloittaa PT-tapaamiset vasta joulun tai kesän jälkeen, koska jouluna tulee kuitenkin syötyä. Joulu kestää sen yhden päivän ja ihan hyvin voi aloittaa muutoksen myös ennen joulua, vaikka aattona tulisikin syötyä kinkkua ja suklaata. 

Unohda negatiivinen ennustaminen – Jos ajattelet jo projektin alussa tietäväsin miten homma päättyy, voit olla varma että se päättyy juuri niin.

Ratkaisun etsiminen muiden tekemisistä – Vaikka noudattaisit tasan tarkkaan samaa ruokavaliota jonkun ihailemasi ihmisen kanssa, se ei luultavasti tee sinusta samanlaista, eikä se kerro ruokavalion toimivuudesta sinun kohdalla. 

Sisäinen puhe – Omat ajatukset ja niiden sävy on juuri se, millaisena näet oman elämän. Asia on hyvin simppeli, positiiviset ajatukset tuovat positiivisen fiiliksen ja negatiiviset negatiivisen. Mielikuva siitä, että maanantai on paska päivä, tai että painon pudotus on kärsimistä, on juuri se miltä ne asiat omassa päässä tuntuu.

Elämäntapamuutoksen tulee tuntua omalta jutulta, eli täytyy löytää tyyli jota voi näin kliseisesti sanottuna, noudattaa myös tavoitteeseen pääsyn jälkeen. Ihan turha huijata itseään ja ajatella että aloittaa terveelliset elämäntavat sitten kun on pudottanut niin ja niin paljon kiloja, jonkun pussikuurin avulla. 


8 Responses to “PAINONHALLINTA – MIKSI SE ON NIIN VAIKEAA?”

  1. Anitta sanoo:

    Keskivartalo kiinteäksi!

  2. Päivi M sanoo:

    Sun motivoimana kevään aikana -5kg

  3. ida sanoo:

    Olen päässyt yli sitä että ajattelen ”jos syön yhen karkin mä lihon 5kg”. Eihän se niin mene. Voi syödä, jos syö kohtuudella, sen olen oppinut. Voin paljon paremmin jos en syö sokeria, maitotoutteita, vehnää jne. Mut heti joku on sielä ja sanoo että näin et voi tehdä. Tottakai voi jos silloin voi paremmin. Miksi pitäis syödä sellasta mistä tietää että tulee huono olo?

    Nyt on ollu sellainen kausi että mitään ei ole mennyt niin kuin mä haluan, mutta ei voi mitään! Ei se oo maailmanloppu vaikka en oo saanut 2kg pois. Otetaan uusiksi! Stressi ja negatiiviset ajatukset pois. Ja olen kyllä tosi tyytyväinen miltä mä nyt näytän, jos vertaa siihen miltä näytin kaks vuotta sitten. 😉

    Olihan se tottakai helpompi kun joku oli sanomassa miten treenata, ja mitä saa syödä ja mitä ei, mut jos on se halu niin kyllä se menee itsekin, ja olen kyllä tosi tyytyväinen siihen että on menny näin hyvin itse. 🙂

    Kiitos Aino! <3

    • ainorouhiainen sanoo:

      Todellakin, piää olla myös iloinen siitä mitä on jo saavuttanut, eikä vaan murehtia mitä kaikkea pitää vielä saavuttaa! Kiitos kommentista Ida =)

  4. Emma sanoo:

    Moi Aino!
    Ihan pakko tulla sanomaan, että nyt olit niin hyvän tekstin saanut aikaseksi, että osui ja uppos oikeen kunnolla! Juuri näin vapun (ja hirveen mässäilyn) jälkeen treenimotivaation kadottaneena tämä sun kirjotuksesi tuli niin hyvään aikaan, että en voi muuta kuin vaan kiittää sua viisaista sanoistasi ja siitä, että sait avarrettua vähän omia mielikuvia liittyen juuri tuohon ”kaikki tai ei mitään” -ajatusmaailmaan. Kiitos! 🙂

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos, mahtavaa kuulla että ”pystyin auttamaan” 🙂

  5. Jonkku sanoo:

    Ei sekään kivalta tunnu, kun ensin laihduttaa normaalipainoiseksi, sitten alipainoiseksi, pääsee takaisin normaalipainoiseksi, jonka jälkeen lähtee lihomaan ja lihomaan lievästi ylipainoiseksi. Samaa ruokaa syön kuin alipainoisena, treeniä 6-8h viikossa +hyötyliikunta 2-25km päivässä +seisomatyö 35h viikossa. Ei vaan aineenvaihdunta enää toimi. Herkkuja syön n. 1-4krt kuukaudessa, silti paino nousee. Lihastakin toki on ihan mukavasti, mutta ei sekään selitä tuota 67kg.
    Ketuttaa, kun ihmiset ajattelee että niin tuokin vaan laihdutti pari vuotta sitten ja nyt vaan syö ja lihoo. Totuus kun vain on siinä, että kun en syö. Terveys ja kunto on toki tärkeämpää kuin kilot ja ulkomuoto, mutta ärsyttää kun kova työ ei enää tuota tulosta.

Kommentoi