Oon kertonut aikaisemminkin omista kokemuksista, kuinka joudun kamppailemaan välillä näiden joko tai ajatuksien kanssa. Eli kun jotain tehdään, tehdään se täysillä, tai sitten ei ollenkaan. Tämä on myös heijastunut voimakkaasti treenaamiseen ja syömiseen. Joskus esimerkiksi ajattelin, että jos mulla on vaan yksi treeni päivässä, on ihan sama meenkö ollenkaan. Onnistuneeseen treenipäivään kuului vähintään kaksi treeniä ja kaikki muu oli turhaa. Jos vedin karkkia, niin vedin sitä sitten niin paljon, että tuli fyysisesti huono olo. Saattoi olla että päivinä kun oli ”karkkipäivä”, raahauduin illalla vielä viimeisillä voimilla syömään jotain, vain koska ”sai” ja huomenna koittaisi sitten kuivat ajat. 😀 Näin jälkeenpäin ajateltuna kaikki tuo kuulostaa jotenkin todella hölmöltä ja järjettömältä.
Samanlainen täysillä tai ei ollenkaan – tyyli on varmasti jokseenkin iskostunut luonteeseeni ja edelleen se nostaa päätään välillä. Huomaan esimerkiksi meneväni helposti jonkinlaiseen kuplaan kun teen jotain. Jos vaikka päätään, että nyt alkaa ajat kun syön vain terveellisesti ja yritän päästä parempaan kuntoon, huomaan olevani lähes perfektionistinen tässä. Sitten pitääkin vaan stopata ja miettiä hetki, että hei, ei tässä olla menossa mihinkään fitness-kisoihin, vaan ihan omaksi iloksi treenataan, jotta olisi hyvä fiilis.
Hyvänä puolena on tietysti se, että kun jotain päätän, saan aika paljon aikaiseksi ja omistaudun tärkeille asioille. Se on taas tuonut paljon hyviä juttuja, kuten menestymistä urheilussa ja myös omassa työssä. Edellä mainituissa nämä ovatkin varmasti ihan hyviä ominaisuuksia, mutta mitäs sitten kun ei meinaa löytää tasapainoa esimerkiksi syömisen tai sen treenaamisen kanssa? Miten itse olen päässyt aika hyvään tasapainoon kaiken suhteen?
Ihan ensimmäisenä kannattaa unohtaa ajatustapa, että jos joku ei mene täydellisesti, se menee kokonaan pilalle. Esimerkkinä ollaan dieetillä ja tulee pieni sortuminen, jonka jälkeen koko homma lähtee lapasesta pienen sortumisen vuoksi. Jos puhelin tippuu maahan ja siihen tulee pieni särö, et varmaan ala hyppiä luurin päällä, koska se nyt meni jo paskaksi. On paljon asioita jotka mahtuu siihen väliin. Maailma ei tosiaan ole mustavalkoinen, eikä kaikki mitä ajattelee ole totta. Joskus omat ajatukset voivat sekoittaa oman pään ja sitä alkaa itsekin uskoa vääriä asioita. Useinhan luomme itse itsellemme erilaisia kieltoja ja vapauksia ja kun tekee jotain ”kiellettyä”, tulee siitä epäonnistunut ja huono fiilis. Sitä ei edes huomaa, että säännöt ovat vain omassa päässä tehtyjä ja ne voi yhtä helposti myös kumota.
Mielestäni kannattaa opetella kyseenalaistamaan totuttuja ajatustapoja ja haitallisia ajatuksia. Miksi en saa tehdä jotain tai miksi jonkun asian tekeminen tuo mielihyvää? Monesti kuvittelemme tietävämme mitä tulee tapahtumaa, ilman että otetaan edes selvää. ”En kuitenkaan onnistu, joten miksi edes yrittää?” Maailma on sellainenkin leikkipaikka, ettei koskaan tiedä mitä tulee tapahtumaan. Useinhan se kaikista vaikein askel on juurikin aloittaminen ja yrittäminen.
Usein ääripää tyylinen ajattelumalli kohdistuu juuri syömiseen. Moni varmasti tietää ainakin yhden ihmisen, joka on aina laihdutuskuurilla, mutta ei koskaan pääse tavoitteeseensa. Moni tietää myös ihmisiä, jotka ovat tehneet suuren urakan ja laihtuneet paljon, mutta sitten lihonneet takaisin. Uskon, että useammassa tapauksessa kyse ei ole esimerkiksi itsekurin puutteesta, vaan ihan siitä ajatusmallista. On olemassa kiellot ja vapaus. Ensin dietataan tiukasti ja sitten sorrutaan ja syödään kaikkea mahdollista. Näitä toistellaan vuorotellen useiden vuosien ajan, jolloin pikkuhiljaa se omakin itseluottamus alkaa murentua ja mieleen painautuu ajatus etten koskaan onnistu. Yritetään karppaukset, paleot, kasvisruokailut, sokerilakot ja kaalikeittokuurit ja toivotaan aina että ehkä tällä kertaa tämä olisi se vastaus. Laihduttaminen voi olla jopa helppoa, mutta painonhallinta on se kompastuskivi.
Fakta on se, että vastaus ei ole missään edellä mainituista ruokailutyyleistä, ellei ne tunnu itselle hyvältä. Itse en voisi esimerkiksi kuvitella eläväni ruokavaliolla, joka tuntuu vaivalloiselta. Itselläni ratkaisevin askel tasapainoon oli se, että ajatusmaailma muuttui niin, että en edes halua syödä ruoka-aineita jotka tekevät huonoa. Tätä on vaikea selittää, mutta sanotaan vaikka niin, että jos mäkkäri ateriasta tulisi kaloriton, mutta siinä olisi silti sen huonot vaikutukset, en silti haluaisi syödä sitä. Vaikka mulla on herkkupäivä, valitsen mielummin laadukkaita ruoka-aineita, kuin vaikka pikaruokaa. En sano, etten koskaan syö mitään epäterveellistä, mutta useimmissa tilanteissa valitsen omasta mielestäni hyviä ruoka-aineita.
Isoin asia on haluta itselleen hyvää, eikä ajatella vain lyhyellä tähtäimellä laihtumista. Moni aina ihmettelee, että miksi en vaikka syö maitotaloustuotteita vaikka en saa niistä sen kummempia oireita. Kysymys on vain siitä, mistä tulee ja ei tule hyvä olo. En väitä, että kyseiset jutut eivät sopisi jollekin toiselle, mutta täytyy löytää se oma toimiva tapa. Jos rakastaisin rahkaa ja jugurttia, tuskin edes yrittäisin elää maidottomasti. Se tulee mulle vain luonnostaan, koska en muutenkaan käytä juurikaan mitään maidosta valmistettua säännöllisesti.
Unohda mustavalkoinen ajatustyyli – Kaikki ei kaadu pieneen virheeseen, eikä mikään yksittäinen asia voi olla ratkaisu onnistumiseen.
Älä aloita maanantaina – Jos haluat tehdä muutoksen, ei koskaan tule olemaan täysin sopivaa hetkeä, joten ihan hyvin voit aloittaa nyt, eikä vasta maanantaina. Monet haluavat esimerkiksi aloittaa PT-tapaamiset vasta joulun tai kesän jälkeen, koska jouluna tulee kuitenkin syötyä. Joulu kestää sen yhden päivän ja ihan hyvin voi aloittaa muutoksen myös ennen joulua, vaikka aattona tulisikin syötyä kinkkua ja suklaata.
Unohda negatiivinen ennustaminen – Jos ajattelet jo projektin alussa tietäväsin miten homma päättyy, voit olla varma että se päättyy juuri niin.
Ratkaisun etsiminen muiden tekemisistä – Vaikka noudattaisit tasan tarkkaan samaa ruokavaliota jonkun ihailemasi ihmisen kanssa, se ei luultavasti tee sinusta samanlaista, eikä se kerro ruokavalion toimivuudesta sinun kohdalla.
Sisäinen puhe – Omat ajatukset ja niiden sävy on juuri se, millaisena näet oman elämän. Asia on hyvin simppeli, positiiviset ajatukset tuovat positiivisen fiiliksen ja negatiiviset negatiivisen. Mielikuva siitä, että maanantai on paska päivä, tai että painon pudotus on kärsimistä, on juuri se miltä ne asiat omassa päässä tuntuu.
Elämäntapamuutoksen tulee tuntua omalta jutulta, eli täytyy löytää tyyli jota voi näin kliseisesti sanottuna, noudattaa myös tavoitteeseen pääsyn jälkeen. Ihan turha huijata itseään ja ajatella että aloittaa terveelliset elämäntavat sitten kun on pudottanut niin ja niin paljon kiloja, jonkun pussikuurin avulla.
