RASKAUSKILOT – MITÄ MIELTÄ OLEN?

Nyt mennään aikalailla uusiin kuvoihin, sillä enpä ole tainnut kirjoitella raskaudesta lukuunottamatta tätä vanhaa tekstiä ”Tarkoittaako lapsen saaminen aina automaattisesti lihomista?”. Syy on tietysti puhtaasti se, että omakohtaista kokemusta raskautumisesta ei ole. Tuntuu kuitenkin siltä, että nyt on viime aikoina ollut pinnalla juuri raskaana oleminen ja siitä kertyvät kilot. Ääripäitä löytyy paljon aina niistä, joilla paistaa sixpack vielä raskauden loppupuolella, niihin jotka keräävät useita kymmeniä kiloja syömällä liikaa.

Voi toki olla että näitä kuvioita pohditaan vain siellä missä minä käyn lukemassa juttuja ja ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita urheilusta, terveydestä ja niin edelleen. Aiheena raskautuminen ja lapset ovat aika pelottavat aihe, sillä jotenkin tuntuu että ihmiset ottavat nämä jutut niin henkilökohtaisesti. Koska jokainen kokee raskauden eri tavalla, ei varmaan ole mitään täysin oikeaa tai väärää tapaa olla raskaana. 😀

_MG_4102

Elän itse tällä hetkellä melkoisen babyboomin keskellä, sillä tuntuu että joka toinen kaveri tai tuttu on paksuna ja sen vuoksi aihe on tietysti aiheuttanut myös ajatuksia omassa päässä. Koska tykkään pohtia ja analysoida asioita, olen miettinyt mm. sitä, että voisiko hormonitasapainon optimoimisella vaikuttaa raskauspahoinvointiin ja muihin raskauden ”oireisiin”. Monestihan ajatellaan, että tietyt asiat vaan ovat olemassa eikä niille voi mitään. Itse olen kuitenkin sitä mieltä että moniin asioihin voi vaikuttaa, kun vain ymmärtää ihmiskehoa ja sitä että oikeastaan kaikki on hormonien aikaansaamaa. Luonnollisesti juuri raskauteen liittyvät jutut eivät ole mun vahvuus, koska koen, että kokemus taitaa olla se paras mittari melkein missä tahansa.

Raskauskilot ovat aihe, josta ollaan taisteltu esimerkiksi PT Vatasen blogitekstissä, josta syntyi muuten melkoinen haloo. Uskon, että moni ymmärsi tuon videon/tekstin hieman väärin, sillä ainakin itse ymmärsin että hän tarkoitti nimenomaan niitä syömällä kerättyjä kiloja, ei raskauden mukana tuomaa lisäpainoa. Vaikka kyseinen artikkeli oli aika kärkkäästi ilmaistu, olen siinä mielessä samoilla linjoilla Vatasen kanssa, että mielestäni raskaus ei ole mikään tekosyy alkaa mässätä hullunlailla ja uskon, että nykyään myös tuo vanha ”myytti” että täytyy syödä kahden edestä, alkaa olla enemmänkin vitsi.

_MG_8358

Ihanteellista olisi tietysti syödä mahdollisimman terveellisesti, sillä en usko että sokerin ja transrasvojen mättääminen olisi millään tavoin hyvää vauvan kehitykselle. Ehkä motivaation hyvään ruokailurytmiin voisi löytää juuri siitä, että ajattelee kaiken vaikuttavan myös tulevaan ihmisen alkuun. Itse ajattelen (ainakin tällä hetkellä :D) että en missään nimessä haluaisi syödä lisättyä sokeria raskausaikana. Mutta nämä ovat aina mielipiteitä ja voi tietysti olla, että jos tilanne tulee, toiminkin eri tavalla.

Aiheena nämä raskauskilot ovat siis sellainen, että oikeastaan oikeeta tai väärää vastausta ei ole. Mun mielipide kuitenkin on se, että hyvällä ruokarytmillä ja terveellisellä syömisellä tuskin kukaan kerää jäätävää laardikerrosta, joka jää ja pysyy vielä lapsen syntymän jälkeen. Tällä en siis tarkoita raskauteen kuuluvaa painonnousua, vaan niitä syömällä syötyjä kiloja. Mikäli itse joskus olen siinä tilanteessa, aion syödä samalla tavalla kuin nytkin ja urheilla melkein saman verran. Mikäli keskittyy hyviin juttuihin ja terveyteen, ei luultavasti voi mennä kovin paljon metsään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaisa Jaakkola on kirjoittanut myös raskausaikaan liittyvän kirjan Reipas, rakas raskaus. Kirjassa Kaisa kertoo, miten ravinnolla, elämäntavoilla ja hyvällä hormonitasapainolla voi parantaa hedelmällisyyttä, nopeuttaa synnytyksestä palautumista ja antaa hyvän alun syntyvälle lapselle. Tässä muutamia vinkkejä raskausajan ruokailuihin:

  • Syö säännöllisesti.
  • Syö proteiinia joka aterialla.
  • Syö vihanneksia, marjoja tai hedelmiä joka aterialla.
  • Paranna hiilihydraattien laatua, ja syö niitä aktiivisuustasosi ja sietokykysi mukaan.
  • Syö luonnollisia rasvoja päivittäin.
  • Juo riittävästi – vettä ainakin 2 litraa päivässä.

Onko joku lukenut tuon kirjan ja muutenkin, kertokaa mitä mieltä te olette tästä aiheesta?


23 Responses to “RASKAUSKILOT – MITÄ MIELTÄ OLEN?”

  1. Liisa sanoo:

    Itselläni tuli vähän verran niitä raskauskiloja vain sen takia että oli pakko syödä jotain, ja söin sitä mitä teki mieli sillä hetkellä mieli koska raskausaika oli muutenkin niin rankkaa, ja niin hirveän iso muutos kun olin niin tottunut voimaan hyvin. Sitten kun vauva syntyi, luulin että kaikki oireet/stressi/väsymys loppuu, muutta siitähän kaikki alkoi 😀 Painoni ei millään pudonnut koska uskon että unettomuus ja stressi aiheutti kortisolipiikkejä koko ensimmäisen vuoden ajan. Minua myös masensi se, että en päässyt/saanut/voinut treenata samalla lailla kuin olin tottunut ja sali tuntui hyvn vieraalta kun sinne palasin noin 9kk myöhemmin, kaikki oli muuttunut silloin. Vaunulenkit eivät oikein olleet mun juttu, vaikka olinhan minusta kiva päästä ulos välillä. Kun olet juuri saanut vauvan tuntuu että koko maailma pysähtyy, etkä tiedä mitään ulkomaailmasta:DD nyt kolmisen vuotta synnytyksen jälkeen olen päässyt takaisin treenin pariin ja onhan tässä pari kiloa vielä pudotettavana:)

  2. Mama sanoo:

    Korjoitat asiaa pääsääntöisesti. Itse ”lihoin” n.8kg raskauden aikana vaikka söin todella huonosti. Laihduin oikeastaan kaikkialta koknaisvaltaisesti ja vain vatsa kasvoi aivan mielettömän isoksi. Jo ennen puoltaväliä ihmiset luuli että olen synnyttämässä hetkellä millä hyvänsä.

    Olin itse suunnitellut että urheilen loppuun asti tai niin kauan kun voin. Valitettavasti en voinutkaan. Heti alusta asti vatsa kramppasi, voin todella pahoin ja tuntui kuin koko vatsa on yhtä suonenvetoa kun vähänkin rasitti itseään. Olen urheillut koko elämäni ja osaan kuunnella vartaloani ja tiedän mikä on ”hyvää” kipua ja mikä ei.

    Raskaus on luonnollista mutta sen verran poikkeuksellinen tila että koko keho heittää häränpyllyä. Loppujen lopuksi en pystynyt puolenvälin jälkeen juuri kävelemään (400m kävely kaupunkiin johti siihen että itkien soitin taksin takaisin). Olin kuukausia kotona sairaslomalla enkä voinut juuri liikkua.

    Myös kaikki nivelet ja jänteet löystyy joka aiheuttaa sekä kipua että sitä ettei urheilu tunnu hyvältä ja on todella tärkeää kuunnella omaa kehoa ja muistaa että voi olla itselleen armollinen. Raskauden jälkeen saat kehosi takaisin ja sen jälkeen voit taas urheilla kuin ennenkin. Uskon vakaasti että raskaana(kin) kehosi kertoo sinulle mikä on hyväksi.

    Toinen asia on se, että makuaisti muuttuu. Minua jopa oksetti ja oksensinkin jos söin tiettyjä ruokia mitä ennen rakastin. Siinä on vaikea työntää itseensä esim salaattia kun koko keho viestii että tämä ei ole hyväksi.

    Sitten pitää muistaa että raskaudessa on tultava myös rasvakerrosta. Se on tarkoitettu imetyksen varastoksi ja häviää aika nopeasti itsestään. Raskaus on myös paljon uusia tunteita ja tuntemuksia ja joskus se oman mielenterveyden hoitaminen vie paljon aikaa ja energiaa.

    Monesti ajatellaan että raskaus on vaan sitä että mahassa kasvaa lapsi. No ei ole ☺

  3. Vensku sanoo:

    Tykkään sun blogista Aino. Jokaikinen postaus on mielenkiintoinen ja kivaa luettavaa. 🙂

  4. Nina sanoo:

    Täällä odotellaan pikkuista maailmaan! Reilu kolme viikkoa laskettuun jäljellä. Liikuntaa en ole voinut harrastaa juuri lainkaan raskauden aikana, mutta en ole kyllä yhtäkään suklaalevyäkään mätännyt! 20kg tullut ensimmäisestä neuvolasta ja uskon että paino on pian pois kun pääsen taas liikkumaan normaalisti 🙂 itse kuulun niihin idiootteihin jotka ovat sanoneet miten jollekkin voi tulla 20kg raskaudessa, mutta nytpä olen itse sen toteuttanut vaikkakin en mässäämällä. Kropan muuttuminen iso juttu myös pääkopalle. Ehkä tämä tästä muutaman viikon päästä on jo helpompi olo 😉

  5. Linda sanoo:

    Hmm, mä en tavallaan näe miksi raskauskiloista ’pitäisi’ olla mitään erityistä mielipidettä. Se miten paljon ja millä tavalla niitä tulee on jokaisen raskaanaolevan subjektiivinen kokemus, jota tuskin kukaan ulkopuolinen pystyy arvioimaan. 🙂 Kaksi täysin erilaista raskautta kokeneena suorastaan aina hämmentää kun puhutaan että raskaudessa asiat tapahtuvat niin tai näin – oman kokemuksen perusteella saattaa tapahtua tai tuntua ihan miltä tahansa. 🙂

  6. NH sanoo:

    Hyvä kirjoitus! tykkään sun tavasta kirjoittaa! Mulla myös sama ajatus asiasta 🙂 tästäkin asiasta löytyy varmaan niin monta mielipidettä ku ihmisiä on, mut musta on hyvä et kirjoitit just että tää on sun mielipide, eikä kenenkään tarvii ottaa siitä nokkiin, hyvä Aino !

  7. Emma sanoo:

    Raskauskilojen kertymiseen ei mielipiteet paljon auta, ainakaan oman kokemukseni mukaan. Itselle pamahti 15 kg, vaikka söin terveellisesti ja liikuin koko raskauden ajan. Etukäteen olin myös päättänyt, että mullehan ei mitään tolkuttomia kilomääriä tule. Olin myös kuvitellut, että turvotus on lähinnä keksitty selitys armottomalla mättämisellä kerätyille kiloille, mutta omia norsunilkkoja ihaillessa sain muuttaa senkin käsitykseni.

    Koska kilot eivät olleet herkuttelulla hankittuja lähtivät ne myös helposti. Sairaalaan jäi 10 kg (ja lapsi painoi alle 3 kg, se turvotus…) ja loput hävisivät ekan kuukauden aikana synnytyksen jälkeen.

  8. ml sanoo:

    Raskaus on ehkä juuri se aihe, johon ei kannata ottaa kantaa jos ei ole itse sitä kokenut 🙂
    Uskon kyllä, että monella asialla pystyy vaikuttaa tuleviin kiloihin ja hyvinvointiin, mutta täytynee myöntää, että hieman huvittuneena (hyvällä tavalla kumminkin) luin tuon kommenttisi ”Mikäli itse joskus olen siinä tilanteessa, aion syödä samalla tavalla kuin nytkin ja urheilla melkein saman verran.”
    Valitettava tosiasia vain on se, että etukäteen et pysty ennustaa millainen omasta raskaudestasi tulee. 🙂
    Niinkuin tuossa jo mainittiinkin aiemmissa kommenteissa, jos mikään ei maistu, eikä pysy sisällä, pakko se energia jostain on saada. (Enkä tarkoita nyt jokapäiväisiä mäkkäriaterioita, mutta kuten varmasti tiedät, paino saattaa nousta pelkästä ruokavalion muutoksesta).
    Samaten liikuntakykyä ei voi ennustaa etukäteen mitenkään, vaikka kuinka kehonsa tuntisi ennen raskautta 🙂 Minulla kaksi raskautta takana; toinen loppuun asti täysin toimintakykyisenä, toinen taas juurikin päinvastoin, vaikka liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja aloin noudattaa kunnolla vasta ensimmäisen raskauden jälkeen.
    Väkisin kun liikuntaa ei kannata harrastaa raskausaikana, hieno asia jos siihen kykenee mahdollisimman pitkään! 🙂
    Saattanee omatkin ajatusmallisi siis kumoutua tilanteen koittaessa 😉
    Kiitos hyvästä blogista!

  9. Jeilou sanoo:

    Omalla kohdallani molemmissa raskauksissa ensimmäiset kolme kuukautta meni täysin oksentaessa enkä pahoinvoinnilta aina pystynyt edes sängystä nousemaan.Mutta pahoinvoinnin helpottaessa olen pystynyt jatkamaan liikkumista aina synnytykseen asti ja viikon sisään synnytyksestä olen pystynyt liikuntaa jatkamaan, kevennetysti tietysti.Synntyksen jälkeen tuntui ruokavalio haasteellisempana pitää terveellisenä kaiken väsymyksen ja yövalvomisen keskellä.Molemmissa raskauksissa paino nousi noin 8 kiloa jotka suht helposti myös lähteneet.

  10. Marika sanoo:

    Hei pimu <3 oon samaa mieltä, että raskaana ei juuri tarvii syödä kahden edestä, mutta se mistä kukaan ei ollut puhunut mulle mitään tai en aavistanut, että kun imettää, niin tulis syödä 8 kertaa päivässä!! Heti laitokselta lähtien painotettiin sitä usein syömistä ja aluks vähä epäilin.. Mutta toi pitää niin paikkansa! Imetys kuluttaa ihan hulluna energiaa ja mitä useammin imettää niin nälkä on välillä ihan käsittämätön! Välillä öisin herään kun maha vaan möyryää 😀 Vaikka syön jatkuvasti niin silti paino on pudonnut koko ajan kivasti ja pari kiloo jäljellä raskauskiloja, jos voi puhuu raskauskiloista. Ihanaa viikkoa Aino <3

  11. Maija sanoo:

    Mun mielestä ei aina tarvii olla mielipidettä asiaan. Kuten sanoit, kokemukset ovat isossa roolissa ja mun mielestä raskaus on jokaisen oma asia.
    Itse en ole ollut koskaan raskaana, mutta tulevaisuudessa haluan kyllä lapsia. Mutta toivon silloin, että kukaan ei arvostelisi tai neuvoisi liikaa. Kaikki apu on toki tarpeen, mutta luulen että paino ja painonhallinta on silloin viimeisenä mielessä. Toki toivon, että pystyn syömään terveellisesti ja liikkua, mutta koskaan ei voi tietää mikä tilanne silloin on ja miltä silloin itsestä tuntuu.

  12. Ella sanoo:

    Tosi hyvä ja asiallinen blogikirjoitus arasta aiheesta. Itse olen kans juuri tota mieltä,et jos ei ota raskautta tekosyynä ylenmääräseen mättämiseen, ei niitä raskauskilojakaan tule ( ts. kilot häviävät nopeasti synnytyksen jälkeen nestetasapainon palauduttua normaalille tasolleen jne.)

  13. Sara sanoo:

    Mielestäni liikaakin varoitellaan, pelätään ja puhutaan raskauskiloista ja kuinka nopeasti palautuu.. Olen onnellinen, että todella pienenä ihmisenä sain ne 18 kg ylimääräistä, sillä pitkä imetys ja normi aktiivinen liikunta raskauden jälkeen (juoksuvaunulenkit vauvan kanssa) vei kaikki kilot ja myös ylimääräistä sen lisäksi. Olin alipainoinen imetysaikana, sillä keho vain kulutti niin paljon, että luojan kiitos niitä raskauskiloja tuli!! Nyt pääsin takaisin normaaliin painooni, imetysaikana paino kävi pahimmillaan 46 kg:ssa (pituus 160 cm) ja jos en olisi saanut niitä ylimääräisiä kiloja en tiedä olisinko pystynyt imettämään niin pitkään. Älkää liikaa murehtiko!! Luonto hoitaa niin kuin on tarkoitus 🙂

  14. kokemuksia sanoo:

    Tämä on ehkä kirjoitus jolle hymähdät kun ja jos olet itse joskus raskauden kokenut :)olen samaa mieltä että mielipidettä asiasta josta ei itsellä ole mitään kokemustietoa, ei ehkä kannattaisi tuoda. Toki pohtia voi eri näkökantoja asiasta…
    Kaikki tietänee että raskauden aikana tulee syödä myös ihan yhtä terveellisesti kuin yleensä, eikä muuttaa tapoja ainakaan huonommaksi. Mutta vaikka kuinka tuntisi kroppansa ja hormonitoiminnan ja kykenisi sitä säätelemään, yksi fakta on että synnytyksen jälkeen liikuntaan palaaminen kannattaa oikeasti ottaa järjen kanssa rauhassa. Palaaminen juoksuun ja kovatehoisiin attack\steppijumppiin on hullun hommaa hetimiten, puoleen vuoteen ei suositella juoksemista esim. Vaikka kuinka olisi kunnossa..
    Ehdotankin erittäin tärkeää aihetta blogiisi kirjoitukseksi, haastattele tms. Synnytyksen jälkeiseen liikuntaan ja palautumiseen perehtynyttä fyioterapeuttia, jotka asiasta tietävät oikeasti!
    Raskaaksi ei kannata hankkiutua jos pelkää että kroppa tulee muuttumaan, koska se muuttuu väistämättä :)liikuntatottumukset voivat todellakin muuttua muista syistä kun omasta laiskuudesta! Liikuntaa pitää kuitenki harrastaa, mutta sekin väistämättä muuttuu matalampisykkeiseksi..jos ei halua lastaan saattaa vaaraan..
    Mutta tämä on asia jossa kokemustieto ja asiaan perehtyminen tuo taas näkökulmaa ja ymmärrystä enemmän 🙂

    • ainorouhiainen sanoo:

      Täytyy nopeasti huikata tähän väliin, väärinymmärsyten välttämiseksi, että tiedän kyllä jo koulutuksenikin puolesta millaista liikuntaa voi harrastaa, ja mitä tulee välttää synnytyksen jälkeen juuri esim. lantionpohjan lihaksien palautumisen kannalta. Ja puhuin tässä lähinnä raskaudenaikaisesta liikunnasta, jolloin usein pystyy liikkua sovelletusti pitkällekin jos kaikki menee hyvin. Step – ja attackjumppiakin pystyy ohjata ilman hyppimistä. 🙂 Siinä kiteytyykin varmasti syyt, miksi mulla ei edelleenkään ole lapsia 😀 heheh!

    • Hantsu sanoo:

      Itse olen aina hieman ihmetellyt tuota ajatusmallia, että jotakin asiaa ei ”saisi” julkisesti pohtia, mikäli siitä ei ole omakohtaista kokemusta tai vastaavasti väitöskirjan tasoista teosta kirjoitettuna. Oli kyse sitten raskauskiloista tai talouspolitiikasta, olisivat keskustelut aika elitistisiä ja näkökulmat kapeita, mikäli näkemyksiä jakaisivat vain jollain tapaa siihen ”oikeutetut” asintuntijat. Mitä haittaa on siitä, että ohimennen muun elämänsä lomassa suo ajatuksen sille, miten itseään hoitaisi mahdollisen tulevan raskauden aikana? Jos raskaus onkin tavalla tai toisella hasteellinen, sitten eletään tilanteen mukaan, mutta jos raskaus meneekin mukavasti, tuo suunnitelma ehkä muistuttaa itsestään takaraivossa, kun joku sunnuntai puntaroit suklaanhimon ja hedelmän tai kävelylenkin ja netflixin välillä :). Aino, mielestäsi tekstisi oli fiksua pohdintaa, eikä kokemuksen rintaäänien jopa pienesti alentuville hymähtelyille ole mitään syytä.

      • Hantsu sanoo:

        Ja niin, olen ollut itsekin raskaana kahdesti, Mutta raskaudet olivatkin helppoja, ravinto- ja liikuntatottumukset pysyivät lähes entisellään niin kuin olin suunnitellut/toivonut (raskauden määräämät perusrajoitukset huomioiden), joten mitäpä minäkään siis tiedän..;)

  15. Jumpe sanoo:

    Moi!
    Poikkeaa aika paljon aiheesta, mutta olisiko mahdollista saada postausta porrastreenistä jaloille? 🙂

  16. Heidi sanoo:

    Hei!
    Asiallinen ja mukavasti pohdiskeleva blogikirjoitus! Kuten kirjoituksessa ja kommenteissa on tullutkin esille, raskauksia on erilaisia ja kokemus samallakin äidillä voi eri raskauksissa olla erilainen. Mutta varmasti yhteistä on se, että yhä useampi joutuu miettiä elintapojaan ja raskausajan ruokavaliota, sillä nykyään tarjonta on niin laajaa ja taso vaihtelee kovasti. Myös (ensi) synnyttäjien keski-ikä on jatkuvasti noussut ja tämän vuoksi haasteita on raskauksissa enemmän. Se näkyy mm. vaikeutena hallita painonnousua odotus- ja imetysaikana. On hyvä, että näitä asioita pohditaan ja uskon, että niihin saa apua, jos sitä on valmis ottamaan vastaan!
    Itse olen saanut kolme tervettä poikaani nuorena ja uskon osittain siksi selvinneensä myös raskauskilojen kanssa kohtuu pienillä lukemilla! Täytyy myös osata olla armollinen itselleen ja tänä ”ulkonäkö keskeisenä aikana” entistä enemmän keskittyä siihen olennaiseen, uuden ihmisen syntymän ihmeisiin ja terveeseen rakkauteen tuota nyyttiään kohtaan. Varmasti siinä sivussa myös kilot karisee, rakastuminenhan yleensä auttaa laihtumaan ☺️

  17. Beeh sanoo:

    Ennen raskautta on helppo sanoa kuinka sitten tulevaisuudessa toimisi, sitten kun on raskaana. Niin ajattelin itsekkin. Sama määrä liikuntaa ja fiksua syömistä.
    Mulla kävi ainakin niin, että oma ajatusmaailma muuttui tosi paljon. Raskauden tullessa. Ajatukset on siirtynyt vauvaan ja sen hyvinvointiin. Mulla ei todellakaan ole tarvetta treenata hullun lailla ja jatkaa salilla entiseen tapaan. Haluan liikkua edelleen ja voida hyvin, mutta nyt on hyvä aika vähän keventää treenejä ja nauttia myös siitä vapaudesta, että voi ottaa kevyemmin. En halua ottaa pienintäkään riskiä, että vahingossa tekisin vauvalle jotain vahingollista, siksi olen jättänyt kyykyt, prässit ja hiitit pois. Ehkä olen liiankin varovainen, mutta raskaus on kuitenkin lyhyt aika ja treenaamaan pääsee täysillä kyllä myöhemminkin.
    Mitä syömiseen tulee, niin jos pahoinvointia on niin se väistämättäkin tulee muuttumaan. Samat asiat ei välttämättä enää mene alas ja joustavuus siinäkin on mielestäni järkevää. Itselläni menee esimerkiksi nyt raskaana aika paljon hedelmiä, koska ne auttavat oloon. Ennen mietin tarkemmin makroja, mutta nyt syön sitä mitä mieli tekee, mutta terveellisiä kuitenkin 🙂

    • Henna sanoo:

      Mä törmäsin kirjoitukseen missä kerrottiin mm. että raskauden ensimmäisellä kolmanneksella saa vielä kyykätä salilla, ja kehotettiin kuuntelemaan omaa kehoa.

      Olen itse ottanut siis sen linjauksen, että kun sitten olen raskaana niin toivon että raskaus on helppo ja treenaan normaalisti niin kauan kun treeni tuntuu hyvältä ja treeniä sitten kevennetään kehon antamien viestien mukaan. Tällä ei kai kovin pahasti voi mennä metsään 🙂

  18. Suvi sanoo:

    Mullakin oli vähän tällainen ajatus ennen raskautta 🙂 totuus kuitenkin oli sitten se, että ekat 2kk oli kauhea pahoinvointi ja juoksutreenit jäi sen takia pois. Kuntosalilla pystyin käydä, kunhan treeni ei kestänyt yli 45min. 25+ viikoilla alkoi sitten ennenaikainen supistelu, jonka vuoksi piti tahtia rauhoittaa voimakkaasti ja esim. ihan kävelylenkit aiheutti voimakasta supistelua.

    Ruokailun suhteen ekat 2kk oli pakko syödä sitä mikä meni alas. Hiilihydraattipitoinen ruoka (puuro, ruisleipä, hedelmät ym) pysyi parhaiten sisällä. Sen jälkeen pystyi monipuolistamaan ruokavaliota. Huono olo kuitenkin tulee, jos pitkiä hiilihydraatteja ei syö tarpeeks.

    Ennen raskautta ei vielä voi tietää, miten sen raskauden kohdalla pystyy treenaamaan kun raskaudet on erilaisia ja vauva on tietenkin tärkein 🙂

  19. RmariannaS sanoo:

    Itse olen ollut onnekas ja painoa ei kertynyt juurikaan, vaan päinvastoin jouduin stressaamaan kuinka saada painoa lisää tai edes pysymään yllä, sillä lähtökohtaisesti olin alipainoinen. Painoa tuli 7kg ja jäivät sairaalaan. Raskausaikana en kyennyt syömään mitään terveellistä, sillä kana, kala, salaatit, viherpirtelöt ym. terveellisiksi luokiteltu yökötti liikaa. Oli käsittämätöntä, että koko ruokavalioni heitti kerta heitolla häränpyllyä ja jouduin syömään ”moskaa” tai sitä mitä kurkusta alas sain ilman oksennusta. Tässä tapauksessa puhun siitä suklaasta, leivästä, pasteijasta, pullasta jne. Käsittämättömästi sain terveen lapsen ja muutaman kuukauden päästä synnytyksestä pystyin jälleen palaamaan syömään normaalisti eikä ollut edes vaikeaa, sillä normaalisti en edes pidä ”moska” ruoasta, jos ruoasta saa edes niin sanoa. 🙂 Kaikki tosiaan ei mene suunnitelman mukaan ja esim. liikunta kiellettiin heti alkuvaiheessa supisteluiden vuoksi, alhainen verenpaine 80/50, lonkkien löystyminen ja kaikki jäi hyötyliikunnan varaan eikä energiaa sillä ruokavaliolla ollutkaan liikkumiseen. Aikamoinen isku se oli vasten kasvoja henkilölle, joka on elänyt terveellisesti maidotonta, gluteenitonta ja sokeritonta elämää ja liikkunut paljon.

Kommentoi