5 X VÄLIPALA – SAMAT KALORIT

Välipalaideoita kaipaillaan aina ja tässä tulisikin viisi erilaista, joissa kaikissa on suunnilleen samat kalorimäärät. Jos seuraat makroja, kolmessa ensimmäisessä on myöskin lähes identtinen makrojakauma. Osa valmistuu todella nopeasti, osassa menee hieman aikaa, mutta suurempina määrinä valmistettuna näitä voi hyötykäyttää useampana päivänä. Itse teen pari kertaa viikossa tuota peltileipää ja sitä meneekin tällä hetkellä ihan joka päivä! Nam!

1/4 pellillistä pannaria, 50 g marjoja ja 100 g vaniljan makuista proteiinivanukasta – 324 kcal (proteiini 36- hiilari 31- rasva 4)

Koko pannarin ohje:

  • 500 ml valkuaista
  • 100 g kaurahiutaleita
  • 1 banaani
  • 50 g heraproteiinia (käytin vanilja-valkosuklaan makuista)
  • 10 g fibrex sokerijuurikaskuitua (ei pakollinen)

Kaikki ainesosat tehosekoittimeen, jonka jälkeen kaadetaan leivinpaperin päälle uunipellille. 225 astetta ja noin 10 min, että on saanut kullanruskean värin.

3 palaa bataatti-linssi juuresleipää, 30 g hummusta, 100 g kypsennettyä valkuaista 324 kcal  (proteiini 28 – hiilari 30 – rasva 8)

Smoothie – 325 kcal (proteiini 28 – hiilari 39 – rasva 4)

  • 20 g kaurahiutaleita
  • 30 g heraproteiinia (hyvä maku tärkeä!)
  • 100 g banaania (pieni banaani)
  • 100 g mustikoita

Kaikki aineet tehosekoittimeen ja kurkusta alas! 😉

150 g kaurapeltileipää + 100 g kinkkutahnaa – 330 kcal (proteiini 24 – hiilari 27  – rasva 13 )

Juustoinen porkkana-kaurapeltileipä (kokonainen pelti)

  • 4 dl kaurajugurttia
  • 2 kanamunaa
  • 3 dl kaurajauhoja
  • 3 dl kaurahiutaleita
  • 90 g Keiju – Rouhitut pähkinät – levitettä
  • 2 tl psylliumia
  • 200 g porkkanoita raasteena (myös kesäkurpitsa ja parsakaali toimivat)
  • 150 g juustoraastetta (käytin 5% rasvaa sisältävää kadett – juustoa)
  • noin 1 dl vettä
  • yrttisuolaa

Uuni 170 asteeseen. Sekoita kaikki aineet kulhossa, anna imeytyä hetki. Koostumus on aika tahmeaa ja mössöistä. Levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille lusikan avulla ja paista 35-40 minuuttia. Leikkaa paloiksi ja koristele kaurahiutaleilla.

Kinkkutahna (useampi annos):

  • 1 punasipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 150 g maustamatonta kevyttuorejuustoa (3% philadelphia)
  • 100 g palvikinkkua
  • ripaus yrttisuolaa

silppua sipuli & valkosipuli pieneksi silpuksi monitoimikoneella, lisää muut aineet ja sekoita tahnaksi. Jos et omista monitoimikonetta, onnistuu myös käsin sekoittamalla, tällöin pilko myös kinkun pieneksi silpuksi veitsellä.

1 kpl herkkupatukka + omena – 330 kcal (proteiini 13 – hiilari 28 – rasva 17)

Ohjeesta tulee seitsemän patukkaa ja nämä säilyvät hyvin jääkapissa/pakkasessa.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


MAKEUTUSAINEET KYLLÄ VAI EI?

Toivepostausta pukkaa, sain nimittäin pyynnön kirjoitella aiheesta makeutusaineet ja vaikka tätäkin aihetta on tullut sivuttua aiemminkin, niin otetaan se tänään käsittelyyn. Kuten ihan kaikessa, myös tässä aiheessa vaikuttaa se mitä omalta syömiseltä haetaan. Aiheesta lienee tuhansia tutkimuksia suuntaan jos toiseen, mutta yleisin lopputulos on, että keinoteoiset makeutusaineet eivät tee haittaa, mikäli käyttö pysyy kohtuullisena. Sama pätee tosin myös esimerkiksi sokerin käyttöön.

Uusimpien tutkimuksien mukaan makeutusaineet ovat haitaksi suoliston bakteereille, mutta niin on myös sokeri. Moni on saattanut lukea, että light-tuotteiden käyttö ”lihottaa”, mutta kyseessä ei ole suoranaisesti tuotteen lihottava vaikutus, vaan se että keinotekoinen makeus ei tuota samaa ”kylläisyyttä” tai täytä mielihaluja samalla tavoin kuin oikea sokeri ja saa näin ollen haluamaan vain lisää makeaa. Lopullinen lihominenhan tapahtuu sitten niistä omista valinnoista, eli meneekö mielitekojen mukana vai ei.

Keinotekoisten makeutusaineiden etu on se, että ne pudottavat tuotteen energiapitoisuutta huomattavasti. Itse en esimerkiksi halua juoda kaloreitani, vaan käytän ne mielummin ruokaan, joka täyttää ja antaa energiaa. Jos juon limsaa tai muuta, valitsen aina juomat light-versiona tästä syystä. Mielestäni maussa ei ole eroa, joten siinä mielessä kevyt-tuote on mun mielestä järkevämpi. Jos siis tarkkailee energiamäärää ja haluaa silti syödä määrällisesti enemmän, ovat kevyt-tuotteet tähän helpottava apu. Tämäkin on niin paljon tuotekohtaista,  mutta pääsääntöisesti valitsen aina kaikesta vähäsokerisen, jos sellainen vaihtoehto löytyy. (karkit syön kyllä aina karkkina :D)

Se, mikä monilta unohtuu usein on juuri miltä kannalta asiaa tarkastellaan. Onko kyseessä puhtaasti terveys vai vaikka painonhallinta? Painonpudotuksessa tai painonhallinnassa kun on pääosassa energiansaanti, jolloin siltä kannalta tietysti asiaa helpottaa jos pystyy syödä enemmän vähemmällä energiamäärällä. Moni ajattelee esim hunajan tai agavesiirapin olevan terveellisiä makeuttajia, mutta helposti unohtuu että lopulta nekin ovat ihan sitä samaa sokeria, mukana tosin saattaa tulla myös hyödyllisiä ravintoaineita, jotka sokerista puuttuu kokonaan. Se ei silti poista sitä fatkaa, että näissäkin on paljon energiaa ja sokeria. Kannattaa siis miettiä onko itselle tärkeämpää saada ravintoaineita, vaikka saisi paljon energiaa mukana, vai sitten saada makeus ilman ylimääräisiä kaloreita. Joillekin taas maku ratkaisee ja makeutusaineet eivät vain maistu omaan suuhun lainkaan hyvältä.

Toisilla makeutusaineet aiheuttavat ongelmia vatsan kanssa ja silloinhan on täysin ymmärrettävää, että tällaisille henkilöille ne eivät ole terveyttä edistäviä lainkaan. Jos taas ongelmia ei ole, niin kaikki markkinoilla ja käytössä olevat makeutusaineet on tutkittu hyvin tarkasti, ja niitä koskevat tietyt kohtuulliset käyttörajoitukset, joten jos käyttö ei lähde ihan lapasesta, ei ongelmia pitäisi olla. Moni ajattelee stevian olevan jotenkin hurjasti parempi ja luonnollisempi makeutusaine, mutta todellisuudessa steviakasvi on eri asia kuin stevioliglykosidi makeutusaine, joka on yli 90-prosenttisesti puhdasta makeutusainetta, eli myös lisäaine.

Tässäkin asiassa pätee siis se sama tylsä virsi. Kohtuus kaikessa, oli se sitten makeutusaineita tai sokeria! Itse käytän molempia, sillä tykkään käyttää esimerkiksi heraproteiinia smoothiessa tai leivonnassa. Kiireessä voin syödä proteiinipatukan tai iltaisin nauttia proteiinijäätelön silloin tällöin. Jos valmistan vaikka hilloa, teen siitä mielummin vähäsokerista steviasokerin avulla.

Yhtä lailla tykkään syödä ihan rehellistä karkkia aina välillä tai kunnon kermajäätelöä. Juoman valitsen kuitenkin lähestulkoon aina kevyenä, oli kyseessä limppari, mehu tai vaikka siideri. Kaippa tämä on sellainen kultainen keskitie, kun kummankaan kanssa ei ole tullut vielä ongelmia.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


VOINKO PAREMMIN SILLOIN KUN SÖIN VAIN TERVEELLISESTI?

Vuosien aikana on tullut eleltyä erilaisia jaksoja, jolloin aina välillä olen kokeillut uusia juttua. Perusasiat ovat pysyneet aina, mutta välillä pinnalla on ollut tietyt asiat. Olen syönyt maidottomasti, gluteenittomasti, kasvisruokavaliolla, ilman herkkuja, raakaherkuilla, sokerittomasti, ilman makeutusaineita ja niin edelleen. 😀

Jossain 2014 vuoden tienoilla hurahdin totaaliterveelliseen elämäntyyliin, eli söin vuosia lähes 100% vain puhtaasti. Tarkoittaen, että suosin paljon lähituotettua ruokaa, luomua, itse valmistettua ruokaa, jossa ei ollut paljoakaan mitään ylimääräistä. Vetelin vihershotteja ja valmistin raakasuklaata. 😀 Tuo oli aivan hyvä elämänvaihe ja sujui kivuttomasti silloin, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, ehkä hieman liian rajoitteinen.

2015

On totta, että kun ei syö pitkiin aikoihin sokeria tai epäterveellisiä ruokia, ei niitä osaa edes kaivata. Näin kävi myös mulle, mutta toisaalta asiasta syntyi myös tietynlainen mielikuva, että kaikki epäterveellinen on pahinta syntiä, jota halusin välttää. Täältä blogistakin on aina voinut lukea sokerin haitoista ja napata terveellisempiä reseptejä kokeiluun. Myös tämä aspekti loi tietynlaista painetta olla itse sellainen mitä opettaa.

2017 vuoden alussa hankin valmentajan ja elin hänen valmennuksen alla noin puolen vuoden ajan. Ruokavalioni koostui edelleen suunnilleen samoista ruuista, mutta homma painottui hieman enemmän makrojen puolelle. Aloin sisällyttää ruokavalioon myös niitä huonompia juttuja ja ruoka-aineita joita en ollut käyttänyt aiemmin, kunhan makrojakauma pysyi oikeanlaisena. Tämä avarsi omaa ajattelutyyliä ja aloin käyttää enemmän myös mm. maitotuotteita ja gluteenia.

2016

Viime kesänä pistin lopulta ruoka-aine vaa’an kaappiin ja aloin elää enemmän fiiliksen mukaan. Tiedän ravinnosta paljon, joten luotan itseeni sen verran, ettei mun tarvitse punnita kaikkea mitä laitan suuhuni. Vaaka onkin pysynyt kaapissa, enkä ole laskenut makroja tai kaloreita aikoihin. Olen täälläkin kirjoittanut vapaammin herkuttelusta ja joku on ehkä alkanut ajatella, että homma on lähtenyt ihan lapasesta niiden suhteen. Ei tokikaan. 😀 

Edelleen elän pääosin terveellisesti, mutta en vältä enää mitään ruoka-aineita, eikä mulla ole kieltoja tai sääntöjä. Jos joskus olin supertarkka siitä mitä vaikka treenin jälkeisen aterian pitää sisältää, niin nykyään ajattelen enemmän kokonaisuutta. Ymmärrän, että jos alan treenata tavoitteellisemmin, silloin tiettyjä asioita pitää viilata, mutta tällä hetkellä voin mielestäni paremmin kuin silloin kun söin 100% optimoidusti ja terveellisesti jatkuvasti. Fyysisesti vointi saattoi olla parempi, mutta kun se terveys ja hyvä olo ei ole pelkästään fyysistä. On hyvin vapauttavaa, kun ei tarvitse stressata ruuasta, saati miettiä sitä jatkuvasti.

2017

Mullahan on tunnetusti hyvä ruokahalu ja oon aina tykännyt syödä paljon. Nykyään ruokahalu ja ruuan ajattelu on vähentynyt ihan hirveesti, kun siihen ei enää panosta kaikkea aikaa ja vaivaa, että mitäs söis seuraavaks ja kuinka paljon. Elämäni on siis stressittömämpää ja näin ollen koen vihdoinkin olevani ihan oikeasti tasapainossa.

Summasummarum: Terveydessä ja hyvinvoinnissa täydellisyys ja siihen pyrkiminen vie oikeastaan vain kauemmas siitä kuuluisasta tasapainosta ja koko tavoitteesta. Sanoin vuoden 2017 alussa, että mun vuoden motto on sanonta ”saat sen mistä luovut” ja näin kahden vuoden jälkeen voin vasta sanoa ymmärtäneeni mistä on kyse.

2018

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


TERVEYSONGELMIA?

Sain muutama viikko sitten kutsun sairaalaan erilaisiin testeihin. Kutsussa luki, että multa otettaisiin sydänfilmi, verikokeet sekä gastroskopia eli tähystystutkimus, jossa kameralla varustettu letku viedään suun kautta mahalaukkuun. Hetken mietin siinä, että mitähän hittoa tämä tarkoittaa, kunnes muistin, että viime keväänä olin vuorokauden tutkinnassa erittäin matalan sykkeen vuoksi. Tämä kutsu johtui varmasti siitä.

Mulla on siis ollut ajoittain leposyke jopa 30 ja muutenkin mun syke on levossa hyvin matala. Tänäänkin kävelin reippaalla vauhdilla polille, jossa mulle lyötiin läpyskät rintaan ja siinä hetken oltuani syke oli laskenut jo lähelle 40. Treenissä syke kuitenkin nousee ihan hyvin, eli kyseessä ei ole ylirasitus.

Kun tajusin, että syy miksi olen siellä on se, että mulla on mahdollisesti (synnynäinen) reikä sydämessä, niin siinä alkoi pikkusen taas arvojärjestys muuttumaan. Mitä jos reikä löytyy ja se aiheuttaa ongelmia tulevaisuudessa? Olenko voinut itse sabotoida tätä hommaa kaikilla näillä kovilla treenivuosilla mitä on jo takana? Kyllä siinä ehti taas funtsia asian jos toisenkin.

Loppujen lopuksi tutkimuksissa ei löytynyt mitään ja sain terveen paperit. Lekuri sanoi, ettei keksi muuta syytä matalalle sykkeelle kuin megahyvä kestävyyskunto. 😀 Mulla ei myöskään ole ollut mitään oireita asian tiimoilta, mutta hyvä että asia on nyt selvitetty, eikä tarvitse miettiä sitä sen kummemmin.

On kyllä ollut stressaavat pari päivää, kun tähän jo valmiiseen sekuntti-aikatauluun on pitänyt vielä sisällyttää nuo sairaalassa hyppäämiset ja niihin liittyvät aina yhtä ihanat ”ei saa syödä eikä juoda mitään viiteen tuntiin” – säännöt. Yritä siinä sitten saada jonkinmoiset yöunet alle ja selviytyä ohjauksista kunnialla, vaikka ei olisi syönyt 15 tuntiin. 😀 No nyt on tämäkin viikko taputeltu ja helpottunut olo kaikin puolin!

Sain aika paljon kysymyksiä tuosta syke-asiasta Instagramin puolella ja moni kyseli, että nouseeko sykkeeni treenin aikana. En ole käyttänyt sykemittaria pitkiin aikoihin, mutta tunnen kyllä että syke nousee liikkuessa. Mulla ei ole koskaan ollut korkea maksimisyke, olisko korkeimmillaan ollut jotain 180-190 luokkaa ja saan kyllä tehdä duunia, että se nousee noin ylös. Vauhtikestävyystreeni (ryhmäliikunta) on mulle myös sitä ominaisinta ”mukavuusaluetta” ja oon tehnyt sitä niin paljon, ettei mun syke nouse kovin helpolla hurjan korkealle jumppien aikana. Toki sykepiikeissä meikäkin puuskuttaa, mutta keskisyke on luultavasti hieman matalampi kuin sellaisella joka ei omaa samanmoista treenitaustaa.

Tällaista tarinaa tänään ja pieni selvennys noihin mun IG:n tarinan sairaalapäivityksiin! 😀 Nyt kuitenkin ihanasti viikonloppu aluillaan! Nauttikaas tekin, pian on joulu! <3

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


KEVYEMPÄÄ OLOA METSÄSTÄMÄSSÄ

Moikka moi! Palattiin viikon lomalta tämän viikon torstaina ja viime päivät onkin menneet palatessa takaisin, ah niihin ihaniin rutiineihin! Lomalla tuli käveltyä paljon ja muutama salitreenikin päästiin tekemään, mutta muuten aika meni täysin relatessa. Ruokaa upposi paljon ja vaikka pieni irtiotto teki hyvää, tykkään kuitenkin myös siitä olosta, jonka mun normaali, terveellisempi ruokavalio antaa.

Päätinkin eilen tehdä pitkästä aikaa kasvissosekeittoa ja sen pääraaka-aineena toimi myskikurpitsa. Kurpitsa onkin todella monipuolinen, kevyt ja herkullinen raaka-aine, josta voi tehdä monia erilaisia ruokia, kuten keittoja, ranskalaisia, muusia jne. Oikeastaan kurpitsa toimii kaikkeen kuten peruna tai bataatti, mutta on kevyempi ja sisältää vähemmän hiilihydraatteja. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Tämä soppa on täynnä mm. C-vitamiinia, A-vitamiinia  sekä muita ravinteita, joita tarvitaan pitämään vastustuskyky iskussa näin flunssakauden jyllätessä pahimmillaan. Sosekeitot ovat myös ihan loisto sapuskaa sillon jos haluaa keventää kalorimäärästä, mutta syödä silti vatsan täyteen. Tässäkin annoksessa on alle 300 kaloria täyttävää soppaa! Itse heittelin päälle vielä savustettua lohta tuomaan proteiinia. Keitot toimivatkin loistavasti myös aamupalana tai välipalana näin kylmempinä aikoina!

Tarvitset:

1 myskikurpitsa

500 g porkkanoita

250 g punaista suippopaprikaa

700 g tomaattia

5 -10 kynttä valkosipulia

1 punasipuli

1,5 dl kookosmaitoa (light)

mausteita: luomulaatuinen kasvisliemikuutio, yrttisuola, chili, valkosipuli, mango-curry

Pese kurpitsa ja porkkanat, poista kurpitsan siemenet, pilko kuorineen ja asettele palat uunipellille. Paista 200 asteessa noin 20-30 min. Keitä pilkotut paprikat ja tomaatit pehmeiksi, lisää lopussa sipuli ja valkosipuli keittymään pariksi minuutiksi. Irrota kurpitsan liha kuoresta lusikalla ja soseuta kaikki ainesosat tehosekoittimella. Lisää kookosmaito ja runsaasti mausteita. 

Tää oli kyllä ihan törkeen maukas soppa ja koko iso kattila onkin kadonnut jo parempiin suihin. Huomenna ajattelin valmistaa tomaattikeittoa ja ottaa muutenkin näitä erilaisia soppia mukaan mun viikkomenuun useammin. Nyt on sellanen fiilis, että voisi  keventää muutenkin pikkuisen ennen joulua.

Tässä on ollut aika herkuttelun täyteinen syksy ja alkaa tuntua, että pieni sokerivieroitus voisi tehdä hyvää! 😀 Oon vetänyt edelleenkin rennoin ottein hiilarisyklittelyllä ja viikot ovat menneet vhh-meningillä, kun taas viikonloppuihin on mahtunut sitten myös noita herkkuja. Paino on pysynyt kurissa, eli sen suhteen ei ongelmaa, mutta pakko myöntää että kyllä tuo liian usein tapahtuva mässäily vie energiaa ja olotila on ollut jokseenkin väsähtäneempi kuin normaalisti!

Innolla oottelenkin uutta viikkoa ja tuntuu, että nyt riittää ihan hulluna motivaatiota ja energiaa treenata tehokkaasti!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook