MITEN YHDISTÄÄ VOIMA- JA KESTÄVYYSHARJOITTELU?

Aerobista, salitreeniä vai niiden yhdistelmää? Monet meistä haluavat treenata vähän useampaa lajia, esimerkiksi käydä ryhmäliikunnassa ja sen lisäksi nostella painoja kuntosalilla. Lisäksi monissa urheilulajeissa tarvitaan sekä voimaa että kestävyyttä. Miten siis harjoitella, että pystyisi kehittyä molemmissa, kuitenkaan viemättä tehoja toiselta ominaisuudelta?

Saatat tietää, että kestävyysharjoittelu heikentää voiman kehittymistä, sillä voima- ja kestävyysharjoittelu aiheuttavat erilaista adaptaatiota lihassolutasolla, eikä tällöin määrällisesti paljon aerobista tekevä henkilö kehity yhtä tehokkaasti kuin pelkkää voimaharjoittelua tekevä.

Kovemman kestävyysharjoituksen jälkeen kestävyysharjoittelussa käytettyjen lihasten voimantuottokyky on heikentynyt noin kahdeksan tunnin ajan, joten tämä on sellainen asia joka kannattaa ottaa huomioon harjoitusohjelmaa suunnitellessa. Kannattaa siis pitää ainakin 8 tunnin tauko edellisestä kestävyysharjoituksesta ennen voimaharjoitusta (samoille lihasryhmille). Esimerkiksi jalkatreenille ei kannata mennä ihan heti juoksulenkin tai ryhmäliikuntatunnin jälkeen.

Jos mennään hieman syvemmälle urheiluvalmennukseen ja eri urheilulajeihin, on hyvä tiedostaa että jos tavoitteena on nopeusvoima (nopeutta ja räjähtävyyttä vaativat lajit) ei raskasta/runsasta kestävyysharjoittelua kannata juurikaan harrastaa. Keskityn tässä kuitenkin pääosin tavalliseen kuntoilijaan, joka haluaa harrastaa sekä voima- että kestävyysharjoittelua ja saada molemmista hyötyä ja tulosta.

Tärkeimmät:

Kohtalainen kokonaisvolyymi- ja frekvenssi (= määrä) harjoittelussa– Ei enempää kuin 1-3 kestävyysharjoitusta viikossa. 

Jos kestävyysharjoittelu on kuormittavaa, esimerkiksi käyt mielellään kovatehoisilla ryhmäliikuntatunneilla, älä treenaa voimaharjoittelussa sarjoja failureen kuin hyvin harvoin. 

Pidä ainakin 8 tunnin tauko edellisestä kestävyysharjoituksesta ennen voimaharjoitusta samoille lihasryhmille.

Pidä vähintään 1 täyslepopäivä viikossa.

Panosta riittävään energian ja proteiinin saantiin – Ilman riittävää energiansaantia et kehity kummassakaan ominaisuudessa ja palautuminen kärsii.

Aloittelijoilla ja keskikokeneilla riittää usein 2-3 voima- ja 2-3 kestävyysharjoitusta viikossa kehittymiseen, tällöin sekä maksimivoimaa, lihasmassaa että myös kestävyyttä voi kehittää yhtä aikaa.

Jos olet kokenut harjoittelija, voit tehdä kausia kun painotat toista ominaisuutta enemmän ja vaihtelet näitä kausia sen mukaan kumpaa tahdot kehittää. Esimerkiksi:

  • Voimapainotus: 3 voimaharjoitusta ja 2 kestävyysharjoitusta viikossa
  • Kestävyyspainotus: 3 kestävysharjoitusta ja 2 voimaharjoitusta viikossa

Keskikokeneen harjoittelijan viikkosuunnitelma voisi olla esimerkiksi 2 voimaharjoitusta. Tällöin tekisin 1+1 jakoista ohjelmaa, eli molemmilla kerroilla treenataan koko vartaloa, mutta ohjelmat on rakennettu eri tavoin. Voimaharjoituksien lisänä 1-3 ryhmäliikuntatuntia, jotka on ajoitettu niin etteivät ne vie tehoja voimaharjoittelusta. Jos tavoite on kehittyä toisella osa-alueella enemmän, kannattaa panostaa frekvenssiä sinne puolelle enemmän ja pitää toista ominaisuutta ylläpidossa.

Voimaharjoittelu on todella kannattavaa myös kestävyysurheilijoille, sillä tutkimuksissa voimaharjoittelun ei ole havaittu heikentävän kestävyysominaisuuksia vaan päin vastoin. Voimaharjoittelun avulla kestävyysurheilija voi tulla nopeammaksi, parantaa lajisuorituksensa suorituskykyä sekä ehkäistä vammoja.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


KIINTEYTYJÄN SUDENKUOPAT

Kiinteä ja sporttinen. Sellainen kroppa kelpaisi aika monelle ja sellainen siintää aika monen tavoitteissa ja mielikuvissa. Kehon muokkaamisessa tulisi ymmärtää, että läski ei suoraan muutu kiinteäksi lihasmassaksi, vaan prosessi menee niin, että kun rasva palaa, paljastaa se mahdolliset alla olevat lihakset, joka saa siis aikaan kireämmän vaikutelman ja sen timmin ulkomuodon. Se mitä tässä usein unohtuu, että siellä alla täytyy olla lihasmassaa, jotta lopputulos on edes jollain tavoin sporttinen, kun ne rasvat kuoritaan minimiin.

Jos on siis jo valmiiksi hoikka, aloittelija liikunta rintamalla tai mikäli kaikki treenihistoria on käytetty kiinteyttävien treenien tekemiseen, eli pumpattu pikkupainoilla pitkää sarjaa ja oltu dieetillä samaan aikaan, niin ei siellä luultavasti kovinkaan paljon lihasmassaa löydy. Pitkissä sarjoissa tai diettaamisessa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta kannattaa ymmärtää että kiinteytymiseen tarvitaan jonkinlainen pohja.

Jos aloittaa nollasta, tavoiteena kiinteytyä, niin silloin pitäisi ensin tehdä pohjatyö, eli hankkia lihasmassaa ja syödä kunnolla. Jälkimmäisen kanssa on usein enemmän ongelmia ja aiemmin mainittu jatkuva dieettaaminen pysäyttää kehityksen erittäin tehokkaasti. Liian vähäinen syöminen on todella yleistä, etenkin urheilevien nuorten naisten keskuudessa.

Salilla treenaaminen ja 1200 kalorilla syöminen ei kehitä. Lihas ei saa riittävästi energiaa kasvaakseen ja näin ollen se painojen nostelu on jopa jossain mielessä turhaa. Tai oikeastaan heitän kysymyksen takaisin ja kysyn, että mitä sillä haetaan tai mitä odotetaan jos koko painoilla treenaamisen idea on vahvistaa, kehittää ja kasvattaa? Ilman riittävää ravintoa mitään edellä mainituista ei pääse tapahtumaan. Toinen tuloksien tehokas tappaja on liian suuret treenimäärät, jolloin palautumiskapasiteetti ei riitä kehittymiseen.

Olen itse kirjoittanut monesti, että laihtuminen ja rasvanpoltto on periaatteessa sama asia, mutta tässä erona on lähtökunto. Onko kyseessä henkilö, jolla on ylipainoa ja pudotettavaa? Silloin kaikista tärkein asia on energiatasapainon vieminen miinukselle. Jos taas kyseessä on normaalipainoinen tai hoikka henkilö, joka haluaa niin kutsutun kiinteämmän kehon, kannattaa mielummin laittaa ruokapuoli kuntoon niin, että ruokaa tulee riittävästi kehitystä tukemaan. Kun treenataan tehokkkaasti ja järjestelmällisesti salilla, syödään riittävästi ja kehitytään, se rasvakin alkaa vähenemään itsestään. Sama riittävästi syöminen pätee myös kaikkiin muihin urheilullisiin tavoitteisiin.

Itse lopetin salilla treenaamisen juurikin siitä syystä, että ei ole mitään järkeä vetään 15 ryhmäliikuntatuntia viikossa ja käydä salilla siihen päälle. Okei, jos kaiken optimoi tarkasti niin tulosta tulee. Voimatasoja saan ylös salitreenillä, mutta lihasmassan hankinta on esimerkiksi erittäin hidasta ja haastavaa. Sen vuoksi, käytän mielummin sen salilla huhkitun ajan johonkin muuhun, ainakin tässä vaiheessa elämää!

Onko teillä jotain tavoitteita treenin suhteen vai liikutko ihan vaan koska se on kivaa?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


10 x MIETINPÄHÄN VAAN, ETTÄ ..

Somessa ihmiset toivovat aitoutta ja avoimuutta, mutta eivät silti kestä sitä, mikäli se ei olekkaan sellaista kuin itse toivoi tai oletti. Tämä on todella ristiriitaista, sillä aitoushan on juuri sitä, että näytetään myös niitä puolia, jotka eivät aina ole ihan okei tai tapoja jotka eivät ole ”mallin mukaiset”.

Epätoivon ja toivon raja on hyvin häilyvä – Olen seilannut tätä väliä tällä viikolla ihan jumalattoman paljon. Välillä oon mennyt tukka putkella ja mä pystyn tähän – meiningillä, välillä oon miettinyt keinoja, miten voisin vaan heittää hanskat tiskiin.

Psyykkinen paine ja kuorma on niin paljon rankempaa kuin fyysinen. Nämä yhdessä taas ehkä vaarallisin yhdistelmä ikinä. Älä koskaan aliarvio tunteita tai omaa jaksamista juuri siltä psyykkiseltä kannalta.

Jos aloitat jotain, vie se loppuun. Asioiden maaliin vieminen on yksi parhaista tunteista ja antaa niin paljon itseluottamusta ja energiaa. Etenkin silloin jos on joutunut tsempata asian eteen erityisen paljon.

Kun on olemassa paljon tutkittua tietoa ja tieteeseen perustavaa faktaa, miksi ihmeessä asioista keksitään päästä ja kehitetään jotain aivan höpönpöppöötä? Etenkin hyvinvointialalla näkee todella räikeää, suoranaista kusetusta tai asioiden vääristelyä syystä, että oma tietämys ei vain riitä jakamaan asiantuntevia ohjeita muille.

Miksi tällainen höpönpöppöö houkuttaa jengiä niin paljon edelleen?

Kävelin junassa vessaan ja käytävän näky oli jotenkin pelottava. Totesin jokaikisen ihmisen istuvan kännykkä kädessä, katse alaspäin. Kuin zombilauman ohi olisi liikkunut, niin aneemiselta se näytti. Samaan aikaan some täyttyy iloisista teksteistä, hymiöistä ja elämästä. Hommaa alkaa todellakin siirtyä virtuaalimaailmaan, samalla kun oikeassa maailmassa kaikki ilmeet, eleet ja elo vähenee. Surullista.

Mielestäni on erikoista, että ihmiset leimataan yleensä yhden tunteen tai luonteenpiirteen mukaan. Tyyliin tuo on aina iloinen ja energinen, tai että tuo on varmaan masentunut kun se on surullinen. Voit olla surullinen, mutta silti ilostua jostain hetkeksi. Voit olla hyvin väsynyt, mutta silti ihan onnellinen elämääsi ja tilanteeseen.

Todella monet asiat tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta, etenkin jos ne sijaitsevat omalla epämukavuusalueella, yhtä usein nämä asiat eivät ole todellisuudessa lähellekkään niin vaikeita. Monet ajatusmallit ja suhtautuminen tulee ihan vain niistä omista ajatuksista, joita alkaa lopulta itsekin pitää todellisuutena. Kannattaa siis miettiä mitä ajatuksia itselleen syöttää!

Vuonna 2019, kun kaikki on jo niin virtuaalista ja hifiä, mutta junassa ei edelleenkään toimi netti!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


ENTÄ JOS LIIKUNTA TUNTUU VÄKINÄISELTÄ SUORITTAMISELTA?

Tiiätkö sen tunteen, kun sairastut tai vaikka loukkaannut ja kaikki mikä oli aiemmin itsestäänselvyys, tuntuukin nyt vain kaukaiselta haaveelta? Ehkä ruuhkavuosia eläessä muistelee, miten helppoa kaikki oli silloin kun piti pitää huolta vain omista menoista, tai sitten vanhempana kiikkustuolissa miettii, kuinka ihanaa oli kun kotona oli hulinaa ja vilskettä. Ei ollut hetkeäkään tylsää, vaikka raskasta se oli aina välillä.

Syy, miksi otin nuo asiat esiin on se valitettava asia, että monia asioita oppii arvostamaan vasta jälkikäteen. Nykyhetkessä sitä tavoittelee jotain parempaa, tai elää ”sit kun” – periaatteella. Entä jos se paras hetki onkin just nyt ja tajuat sen vasta myöhemmin?

Tarkoitus ei ollut mennä ihan noin diippeihin ajatuksiin, vaan ajatella tätä asiaa yksinkertaisesti motivaation näkökulmasta. Positiivinen ajattelumalli kun toimii yleensä hieman paremmin, niin mitäs jos sen sijaan, että liikkumista ajattelisi pakollisena asiana, ajattelisikin että saa ja ennen kaikkea pystyy mennä treenaamaan/liikkumaan. Miksi terveyttä oppii arvostamaan vasta kun sen menettää? Jos nyt on tilanne, että terveys on tallella ja aikaakin löytyy välillä, miksi ei ottaisi mielummin ajatusmallia, että saan mennä liikkumaan ja se on mahtavuutta!

Myös liian suuret odotukset itseltä voivat kadottaa motivaation. Jos oletuksena on vaikka, että tunnin treeni on asia joka lasketaan treeniksi ja sitten kun aikaa ei ole riittävästi, ei tehdä mitään. Kaikki liikkuminen on hyvästä ja kotiinpäin, kesti se sitten kymmenen minuuttia tai sen tunnin.

Joskus sitä omaa rimaa voi laskea juuri niin, että sopii itsensä kanssa menevänsä vaikka 20 minuutin lenkille tai tekevänsä vartin kotijumpan. Kaikki tekeminen on parempi kuin ei mitään. Usein tällaisella sopimuksella saa itsensä helpommin liikkeelle ja vielä useammin se kymmenen minuutin pikajumppa venyykin puolet pidemmäksi. Tärkeintä on vain saada itsensä liikkeelle!

Muita pieniä juttuja, joilla tehdä treenaaminen pikkuisen helpommaksi:

  • Suunnittele treenipäivät (ja ajat) valmiiksi. Tee realistinen suunnitelma ja jätä mielummin varaa lisätä vaikka yksi tai kaksi treeniä lisää, jos aikataulut ja fiilis sallii.
  • Jos aikataulu on tiukka, älä vaadi itseltäsi liikaa. Lyhyet treenit ovat parempi kuin ei treeniä lainakaan.
  • Sovi treenitreffit kaverin kanssa. Tämä on ehkä yksi parhaista jutuista, koska sovittuihin juttuihin tulee aina lähdettyä!
  • Pakkaa treenikassi valmiiksi. Vaatteet, juomapullo, välipalat ja tarvittavat välineet. Ota laukku mukaan töihin/kouluun tai jätä se näkyvälle paikalle kotona odottamaan lähtöä.
  • Treenaa ennen töitä/koulua tai heti päivän jälkeen. On helpompi mennä suoraan esim. töistä salille, sillä kotoa lähteminen on aina hitusen haastavampaa.
  • Mieti tunnetta treenin jälkeen! Tunnin treeni on vain 4% koko vuorokaudesta ja minkä mahtavan tunteen se saakaan aikaiseksi!
  • Olet terve ja sinulla on mahdollisuus liikkua, tämä ei ole itsestäänselvyys, joten nauti siitä mitä kaikkea siistiä kroppasi mahdollistaa tekemään!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


ERIKOISIA OLETUKSIA HYVINVOINNISTA

Some-aikakaudella pääsee näkemään tuttujen ja tuntemattomien elämää aitiopaikalta. Voi olla, että et ole koskaan nähnyt koko tyyppiä livenä, mutta tiedät miten hän viettää päivänsä ja mitä syö lounaalla. Samalla kun tiedämme asioista paljon, luomme myös oletuksia ja päätelmiä siitä miten toiset elävät elämäänsä. Usein mielikuvat toisten tekemisistä ovat parempia kuin ne todellisuudessa ovat.

Lisäksi mieleen ja ajatusmaailmaan vaikuttaa median luomat mielikuvat asioista. Markkinointi ja brändäys on hyvin tehokas tapa luoda tietynlaisia olettamuksia esimerkiksi tuotteista joita meille myydään. Kun näet tarpeeksi monta kertaa treenitrikoot hyväkroppaisten, kauniiden ihmisten päällä, tulee fiilis että noi on pakko saada. Ja kun vedät ne kotona jalkaan ja tajuat etteivät nämäkään kolmannetkymmenennet seamless trikoot tee edelleenkä pebasta yhtä pyöreetä kuin kaikilla niillä siinä mainoksessa, tiedät että sut on aivopesty siihen mielikuvaan, mitä nämä brändit ja merkit tarkoituksella luovat. 😀

Oon huomannut että myös minun tekemisiini on luotu paljon mielikuvia ja tässä niistä muutamia:

Otan kuvan annoksesta, jossa on pizzaa, sipsiä, jäätelöä, nachoja tai jotain muuta ”epäterveelliseksi” miellettyä sapuskaa. Saan läjäpäin viestejä, joissa kysellään ”ohjetta”, koska oletuksena on että annos on ollut terveellinen versio. 😀

– Tykkään leipoa, kokata ja kehitellä kevyempiä reseptejä, mutta se ei tarkoita, että söisin aina vain kevyesti & terveellisesti. Voin syödä saman illan aikana proteiinijäätelöä ja karkkipussin. Mulle nämä eivät sulje toisiaan pois. Ymmärän toki, että mielikuvat tulevat siitä että olen kehittänyt paljon terveysreseptejä, eikä siinä ole mitään väärää, että näistä kysellään. Kunhan selvennän asiaa niille, ettei kaikki ole aina mustavalkoista. 

Otan kuvan lohkoperunoista, ranskalaisista tai perunamuusista ja oletuksena on tietysti, että olen itse valmistanut ne ja usein mietitään käytänkö perunamuusin valmistuksessa ihan maitoa vai kenties kaurajuomaa? Entä onko lohkoperunoiden valmistukseen käytetty öljyä vai pelkkiä mausteita?

– Valmistan suurimman osan ruuistani ihan itse, koska mulla on mahdollisuus syödä ja valmistaa kaikki ateriat kotona. Silti, joskus en vaan jaksa kuoria perunoita ja nähdä vaivaa, vaan nappaan pakkasesta valmiin purkin perunamuusia. Sinne vähän yrttisuolaa lisäksi ja maku on erittäin jees. Valmisruokien satunnainen käyttö ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä, eikä se valmisruoka ole niin ”likaista” kuin ajatellaan. Nykyään on aivan hyviäkin vaihtoehtoja olemassa.

Kasvisruokavalio on hyvässä nosteessa ja markkinoille tipahtelee jatkuvasti uusia tuotteita vegaaniseen elämäntyyliin sopivaksi. Hieno homma, että lihalle on niin paljon vaihtoehtoja nykyään. Kasvisruokavalion noudattaminen ei kuitenkaan ole yhtä kuin terveellinen, eikä kyseiset valmisteet aina niin kevyitä kuin ehkä kuvitellaan. Useat korvikkeet sisältävät esimerkiksi enemmän rasvaa, suolaa ja kaloreita kuin perinteiset verokkinsa. Lisäksi näissä on usein vähemmän proteiinia. Proteiinin määrä ei toki ole mikään terveellisen ruuan mittari, mutta välttämättömien aminohappojen saatavuuden takaamiseksi on kasvisruokavaliolla oltava hieman tarkempi riittävän proteiinin saannista, koska lähteitä tarvitaan monipuolisemmin kuin sekasyöjillä.

– Lihansyönnin vähentäminen on varmasti hyvä idea, mutta siitä huolimatta kannattaa olla hieman kärryillä näiden uutuus tuotteiden sisällöstä. Usein mainonnalla harhautetaan käyttämällä hienoja termejä tai vaikka sanaa joka luo tuotteesta hyvän mielikuvan. Moniin tuotteisiin lisätään ”myyvä” nimi, esimerkiksi kauraleipä voi todellisuudessa sisältää vain 15 % kauraa (tai vähemmän) kun todellisuudessa suurin osa jauhoista on vehnää. Itse esimerkiksi rakastan Oatlyn iKaffe kaurajuomaa, mutta verrattuna vaikka maitoon, siinä on jopa puolet enemmän kaloreita maitoon verrattuna.  Se kumpi on terveellisempää onkin sitten kyseenalaisempi asia ja riippuu paljon myös omista arvoista! 😀 

Hedelmäsokeria ja hedelmiä on demonisoitu viime vuosina paljonkin ja monesti unohdetaan, että vaikka hedelmissä on sokeria, on niissä paljon hyvääkin. Hedelmistä saa kuitua, vitamiineja ja suoja-aineita. Usein unohdetaan, että myös marjoissa on sokeria, eikä erot hedelmien kanssa ole mitään järisyttävän suuria. Riippuu paljon tietysti hedelmästä/marjasta.

Vertauksena 100 g kotimaista omenaa sisältää 35 kcal ja 100 g mustikoita sisältää 44 kcal. Sadassa grammassa omenaa on yksi gramma enemmän hiilihydraatteja kuin vastaavassa määrässä mustikoita.

-Itse en ole koskaan välittänyt hedelmistä kovinkaan paljon. Sen sijaan rakastan mustikoita, mustaherukoita, puolukoita ja mansikoita ja näin ollen käytän niitä runsaammin. Olen saanut myös melko paljon kyselyitä, miksi en käytä/syö hedelmiä ja tässäkin on usein oletuksena jokin terveyteen/hyvinvointiin liittyvä aspekti, mutta todellisuudessa, mitä ruokavalioon tulee, menen paljon mielekkyyden mukaan, eli syön sitä mistä pidän. Kaikkea ei aina tarvitse eikä edes kannata optimoida sen kannalta mikä on ”oikein”.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook