MITEN RENTOUS RAVINNON JA LIIKUNNAN SUHTEEN ON MUUTTANUT ELÄMÄÄNI?

16.10.2019
4

Musta tuntuu, että elämä on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä. Sitä on käynyt läpi kaikenlaisia vaiheita ja asioiden tärkeysjärjestys on myös luonnollisesti muuttunut paljon vuosien aikana. Oon kirjoitellut paljon tasapainosta ja siitä miten vaikeeta se joskus on. Mun haasteet ovat olleet joustavuuden ja balanssin löytäminen urheilun ja elämän välillä. Kilpaurheilutausta jättää helposti sellaisen ajatusmaailman, että urheilua ja urheilullista elämäntapaa tulee suoritettua hyvinkin vakavasti, vaikka ei enää tarvisi.

Mulla on ollut ongelmia minäkuvan suhteen ja pitkään kuvittelin, että olemalla jatkuvasti paremmassa kunnossa tämä ongelma ratkeaisi. Todellisuudessahan se menee useimmiten niin, että lopulta mikään ei enää riitä. On hullua, miten mieli voi huijata näkemään itsensä huonommassa valossa kuin todellisuudessa on. Jossain vaiheessa tilanne oli se, että yritin niin kovaa, että kroppa meni vain jumiin. Psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa paljon myös fyysiseen hyvinvointiin ja omalla kohdalla on monesti käynyt niin, että liika stressi on vain saanut kehon voimaan huonommin.

Mulle on kuitenkin tässä vuosien saatossa käynyt niin, että nuo ulkoiset asiat ovat pikku hiljaa menettäneet merkitystään. En saa enää kiksejä siitä, että oon pari kuukautta jollain kiristelydieetillä ja pääsen hyvään kondikseen. Tai että jatkuvasti yritän keksiä haasteita ja saavuttaa urheilun osalta jotain. Kun jokin asia on oikeasti tärkeä, on helppoa saada tuloksia sen suhteen. Multa aina kysyttiin, miten mulla on niin hyvä itsekuri ja se johtuu siitä, että halusin niitä asioita, siksi.

Kuten oon sanonut useasti, kaikenlaista on kivaa haluta, mutta samaan aikaan monien ihmisten haluamiset vaihtaa kohdettaan harva se viikko. Silloin on ehkä turhaa odottaa motivaation pysymistä pitkään. Voin kertoa, että jos nyt päättäisin alkaa jollekin dieetille, jaksaisin luultavasti viikon tai pari, koska en koe että sen tuomat olisivat niin tärkeitä että jaksaisin luopua kivoista jutuista. (lue:ruuasta :D)

Mitä joustavuus ja tasapaino on tuonut mun elämään? Paremman minäkuvan. On hassua, että kun päätin lopettaa jatkuvan paremman kehon havittelun, olinkin yhtäkkiä täysin tyytyväinen siihen millainen olen. Tämä on taas johtanut siihen, ettei mulla ole tarvetta yrittää olla parempi. Edelleen on huonoja päiviä ja hetkiä kun mietin, että pitäiskö tässä nyt vetää joku herkkulakko ja vähän siistiä elämäntapoja, mutta usein nuo katoavat yhtä nopeasti kuin tulevatkin. Enkä tarkoita, että herkkulakossa, diettaamisessa tai tavoitteissa olisi jotain pahaa, omalla kohdalla on vain sellainen vaihe, etten tarvitse mitään sellaista, ainakaan tällä hetkellä.

Tällä hetkellä nautin todella paljon liikkumisesta! Se on aina ollut mun henkireikä ja päivien ilo, mutta välillä liika suorittaminen saa urheilunkin maistumaan puulta. Viimeisimpänä päätöksenä päätin lopettaa kaiken pakollisen ja tehdä vain asioita joita haluan. Oli ehkä paras päätös ikinä. Treeni tuntuu hyvältä, enkä ole viime aikoina lähtenyt kertaakaan ohjaamaan jumppaa tai muutakaan liikuntaa sellaisella fiiliksellä ettei huvittaisi.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


VALMENTAJAN VASTUU & KOULUTTAUTUMINEN

15.10.2019
0

Internetti ja sosiaalinen media on nykyään melkoinen tietoviidakko. Löydät aiheeseen kuin aiheeseen tietoa, kokemuksia ja mielipiteitä. Ihmiset jakavat omilla kanavillaan kaikenlaista, joskus jopa kyseenalaista ”faktaa” asioista joista ei todellisuudessa ole minkäälaisia perusteita. Täysin kouluttamattomat ihmiset valmentavat tuhansia ihmisiä treenin ja ravinnon parissa, ainoastaan omaan kokemukseen perustuvalla tiedolla. Ravinto ja liikunta ovat asioita, joilla voi saada paljon hyvää aikaiseksi, mutta väärin tai vaarallisesti suoritettuna niillä voi saada aikaiseksi peruuttamattomia terveysongelmia loppu elämäksi. Kukaan tuskin tahallaan tällaista tekee, mutta joskus se, että luulee tietävänsä, ei vaan riitä perusteeksi antaa ohjeita eteenpäin.

Kävin itse Personal Trainerin tutkinnon 8 vuotta sitten. Sitä ennen olin kilpaurheillut lapsesta saakka ja itse opiskellut paljon. Tällä hetkellä voin sanoa, että koulutuksen jälkeenkin tietotaitoni oli vielä aivan lapsen kengissä. Kokemus on opettanut paljon ja olenkin sitä mieltä, että kokemus alalla on ehdotonta, mutta se ei pelkästään riitä. Sen vuoksi haluan painottaa, että vaikka joku kuinka omaisi sun unelmien kehon, kannattaa katsoa asioita hieman syvemmälle. Pärjääminen urheilu- tai fitnesskisoissa ei tee ihmisestä hyvää valmentajaa. Yhden koulutuksen käyminenkään ei tee ihmisestä hyvää valmentajaa, mutta antaa perusteet kehittyä sellaiseksi.

Itsensä kehittäminen on aina kannattavaa ja maksaa itsensä takaisin. Trainer4You:lla on kattava valikoima erilaisia koulutuksia, jotka ovat aina laadukkaita niin sisällön kuin kouluttajienkin osalta. Kävin itse Trainer4You:n Voimavalmentaja – koulutuksen, josta sain niin paljon uutta motivaatiota, tietoa ja käytännön taitoa, etten olisi koskaan arvannut. Koulutuksessa opin parhaat ja tutkitusti tehokkaimmat käytännöt maksimivoiman, nopeusvoiman, kestovoiman ja lihasmassan kehittämiseen. Opin kehittämään ohjelmointeja niin eri urheilulajien valmennukseen kuin vaikka maksimaalisen lihasmassan hankintaan ja tämä on sellainen asia, mistä olen erityisen innoissani!

Koulutuksen aikana huomasin, miten monet treenaamiseen liittyvät asiat ja uskomukset ovat ”jämähtäneet” tiettyyn malliin, vaikka uusin tutkimustieto tukee esimerkiksi uudenlaisia harjoittelutyylejä. On siistiä, kun tietää mitä tekee ja on todella itsevarma olo siitä, että osaa oikeasti kehittää laadukkaita ja kehittäviä ohjelmointeja!

Voimavalmentaja -koulutus antaa laajan käsityksen eri voiman osa-alueiden tuloksekkaasta harjoittamisesta sekä kuormitusfysiologisista prosesseista kehittävän voimaharjoittelun takana. Koulutuksen jälkeen osaat rakentaa yksilöllisiä, tavoitelähtöisiä ja kovia tuloksia tuottavia voimaharjoitteluohjelmia aina vuosisuunnitelmatasolta päiväkohtaiseen harjoitukseen.

Suosittelen! Enemmän infoa VOIMAVALMENTAJA  – Koulutuksesta täällä.

Valmentajana ja ohjaajan on ihan mielettömän tärkeää, että on itsevarma tekemästään ja sellainen fiilis, että homma on hanskassa. Tällaisen fiiliksen saa, kun kehittää jatkuvasti itseään eteenpäin ja on valmis muuttamaan ajatusmalliaan ja ehkä myös sitä, että on joskus väärässä. Minä olen ollut väärässä varmasti montakin kertaa, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että oppiminen on sitä että joskus tieto edistyy ja myös muuttuu ajan myötä.

Valmentajaa etsiessä, mun mielestä kannattaa katsoa myös muutakin kuin ulkonäköä. Ehkä jopa surullista on se, että nykyään markkinat ovat sillä mallilla, että valmentajana menestyy parhaiten jos ulkoinen habitus on kunnossa. Minä olen ollut mielettömän kovassa kunnossa, rasvaprosentti matalimmillaan yhdeksän luokkaa ja suorituskyky kova kuin mikä. Tällä hetkellä en ole läheskään niin kovassa kunnossa, mutta ohjaajana ja valmentajana olen osaavampi ja parempi kuin silloin.

Henkilökohtaisesti parasta ja kehittävintä valmennusta olen saanut Timo Haikaraiselta, jonka valmennustyyli nojaa juurikin tutkimustietoon, eikä tämän hetken kuumimpiin trendeihin. Olen myös hankkinut valmennuksia tämän hetken suurimmilta IG-staroilta, jolloin mulle määrättiin 1300 kalorin ruokavalio ja viisi salitreeniä kaikkien jumppaohjauksien lisänä. Mun olisi siis pitänyt treenaata noin 20 tuntia viikossa syömällä 1300 kilokaloria päivässä. Onneksi olen sen verran järkevä, etten noudattanut tätä, mutta ehkä joku toinen, joka vain luottaa ohjeisiin ja siihen siistiin tyyppiin olisi näin tehnyt. IG ja somestarojen joukosta löytyy huippuja valmentajia, mutta hyvä kroppa ja suuri seuraaja määrä ei aina kerro osaamisesta.

Jos haluat olla luotettava ja osaava tyyppi alalla kuin alalla, kehittyminen, kiinnostus ja jatkuva tiedonnälkä on ominaisuuksia joita kannattaa vaalia!

Voimavalmentaja – koulutus saatu yhteistyössä Trainer4Youn kanssa.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


KIITOS KYSYMÄSTÄ, EI KOVIN HYVÄÄ.

13.10.2019
1

Yleensä jos multa kysytään, että mitä kuuluu, vastaan että mitäs tässä, ihan hyvää. Hah, tuohan tulee kuin apteekin hyllyltä hirveästi ajattelematta. Jotenkin on vaikea vastata kysymykseen kun usein arki ja kuulumiset on hyvin pitkälle sitä samaa. Välillä on hyviä viikkoja ja välillä vähän paskempia, aika normaalia eikö? Tää kuluva viikko on ollut jälkimmäinen potenssiin kymmenen. Joskus nimittäin tuntuu, että kaikki kaatuu päälle aina samaan aikaa ja nyt on just sellainen fiilis.

Tällaisien viikkojen aikana mietin usein, että tää on ihan ok ja tääkin menee ohi. Kaikki järjestyy aina lopulta ja niin edelleen, koska niinhän se menee. Jälkeenpäin vaikeet jutut tuntuu usein vähän pienemmiltä. Näiden postauksien tylsä puoli on se, että ihan kaikkia juttuja ei voi aina avata ja jakaa julkisesti vaikka haluaisi, sillä usein niihin liittyy muita henkilöitä joita ei voi vetää mukaan. Oon miettinyt paljon, että pitäisikö ikävillä hetkillä vaan esittää normaalia, koska et voi kuitenkaan kertoa kaikkea auki, mikä usein ärsyttää ihmisiä paljon. ”Olisi sitten kertomatta mitään, jos ei voi kertoa kaikkea.” 

No silläkin uhalla, että joku ärsyyntyy, ajattelin kokeilla etsiä tylsistä jutuista positiiviisia puolia, koska niinhän sitä sanotaan, että kaikessa huonossakin on jotain hyvää.

Olen ollut kipeänä melkein koko viikon, mikä on luonnollisesti todella ärsyttävää. Olen yskinyt ja niistänyt non-stoppina aamusta iltaan ja muutenkin olo ollut surkea.

Tämän hyvä puoli on se, että vaikka sairaana keho ei voi hyvin, on mun tulehtuneet akillesjänteet saaneet palautua ja parantua. Oon joutunut rauhoittumaan kunnolla, mitä en ole ”ehtinyt” tehdä pitkään aikaan, joten siinä mielessä tää oli aivan hyvä juttu! 

Joitakin aikoja sitten sain uutisia, jotka ovat sekä surullisia että iloisia. Kerron tästä lisää myöhemmin, mutta tää tulee vaikuttamaan mun elämään aika paljonkin ja koen pientä pelkoa sekä epävarmuutta asiaan liittyen etenkin silloin, jos muutenkin on mälsä olo.

Positiivisena puolena tästä asiasta voi seurata paljon uusia siistejä juttuja ja uskon, että joskus pakkaa pitää ravistella ihan kunnolla, että saa kokea uusia asioita!

Sain aika kivat veromätkyt viime vuonna ja niiden kanssa on joutunut painia tässä vähän enemmän viime aikoina. Välillä tuntuu, ettei tässä työnteossa ole mitään järkeä, kun kaikki kynitään kuitenkin aina jotain kautta. Tällä viikolla mua on vituttanut suuresti taas kaikki asiaan liittyvä ja vihaan sitä tunnetta, kun huvittaisi vain heittää hanskat tiskiin, koska tuntuu että aina sua rangaistaan vaikka kuinka yrität ja yrität.

Täytyy sanoa, että viime vuosien aikana olen oppinut rahan käytöstä paljon ja olen oppinut ottamaan enemmän vastuuta asioista. Olen suunnitelmallisempi ja tiedän, että kun vaan päätän niin mä hoidan asiat kuntoon. Kaikesta oppii, myös tästä!

Kaikin puolin olo ja sellainen tietynlainen itsevarmuus on ollut aika nollissa viime aikoina. Tiedän hyvin omat vahvuudet ja myös ne heikkoudet. Joskus vaan tulee hirveästi juututtua niihin heikkouksiin ja verrattua itseään muihin. Lisäksi tässä on ollut jo useiden vuosien ajan tietynlainen varjo yllä, johtuen asiasta johon en itse pysty vaikuttaa. Kaikkea kun ei voi valita, vaan jotkut asiat vaan kuuluu sun elämään halusit tai et.

Tällaisilla kausilla taas tulee mentyä syvemmälle omiin ajatuksiin ja mietittyä mitä oikeasti tahtoo ja mihin asioihin kannattaa keskittyä. Usein sitä tulee tehtyä muutoksia ja muutokset taas johtaa lähestulkoon aina johonkin parempaan. Uskon, että vaikeat asiat tekee musta vahvemman ja osaan arvostaa enemmän kaikkea sitä mikä on hyvin. Näiden asioiden vuoksi mä oon kaikista onnellisin silloin kun elän mun tavallista arkea, en tarvitse mitään ihmeellisyyksiä.

Ja jottei ihan diipiksi menisi, niin heräsin tänään jo asteen paremmassa kunnossa, mikä tuntuu jo melkein lottovoitolta. Päivä näyttää miten tää etenee ja pääsenkö huomenna taas arkeen kiinni vai pitääkö lepuutella flunssan kourissa vielä yksi päivä.

Tiiän, että kun tästä nousen niin se arki tuntuu taas ihan superhyvältä ja pystyn kääntämään kaikki negat fiilikset voimavaraksi! Tunnistan edelleen itsessäni suorittajan ominaisuuksia ja kun suorittaja kaadetaan väkisin kanveesiin, tulee huono omatunto siitä että vain on tekemättä mitään. Mä työstän tätä tunnetta ja oon edistynyt siinä hurjasti.

Nyt ei kovin hyvää, mutta se on ihan okei! Mitä sulle kuuluu?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


RYHMÄLIIKUNTAOHJAAJAN TYÖ ON TODELLINEN AIVOPÄHKINÄ!

25.09.2019
3

Kaupallinen yhteistyö: Anyday Nuts

Ryhmäliikuntaohjaajan työ ei ole ainoastaan fyysistä, sillä ajoittain se vaatii jopa äärimilleen vedettyä psyykkistä kykyä omaksua ja muistaa nopeasti asioita. Hah, tämä saattaa kuulostaa hassulta, sillä kyseessähän on vain jumppa, mutta tietäjät tietää. Uusien ohjelmien suunnittelu ja opettelu saattaa olla melkoinen aivopähkinä, etenkin kun usein aikataulu on rajattua, eikä tuosta työajasta makseta palkkaa. Paljon ohjattuja tunteja tarkoittaa myös paljon opettelua ja kun siihen yhdistetään suhteellisen kunnianhimoinen persoona, joka vaatii joskus itseltään ehkä vähän liikoja, niin voin kertoa, että välillä on viikkoja kun aivot sauhuaa kaikesta ajattelusta ja omaksumisesta. Siihen päälle vielä fyysinen rasitus, joka on kuitenkin mun mielestä se helpoin homma kun ohjelma on valmis ja opittu!

Siltikin, kaikesta huolimatta, en vaihtais tätä pois, sillä kun uusi ohjelma on valmis tai on saanut päntättyä Les Millsit muistiin ja pääsee vetämään uutta settiä, on se kaiken sen arvoista! Mulla on tällä hetkellä kausi, kun sekä LM-ohjelmat vaihtuvat ja myös suurin osa omista tunneista kaipaa uutta materiaalia. Viime viikot ovatkin menneet aika tiiviisti jotain suunnitellessa tai opetellessa.

Multa kysytään aina välillä, että miten ihmeessä pystyn oppimaan ja muistamaan ohjelmat niin nopeasti tai miten keksin jatkuvasti uutta sisältöä omille tunneille. Ajattelinkin kertoa hieman, miten nämä prosessit kulkee, kun alan tuottaa uutta jumppaa tai miten opettelen LM-tunnit.

Tässä vuosien myötä olen kehittänyt tapoja, joilla itse opin kaikista nopeiten valmiit ohjelmat. Katson aina ensimmäisenä ohjelman kokonaisuudessaan läpi ja luon heti ensimmäisellä kerralla muistisääntöjä koreografialle. Muistisääntö voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, kun kuulen musiikista jonkun kohdan, tiedän että liikettä tehdään vielä kaksi kertaa. Kun ohjelma on katsottu kertaalleen, alan katsoa sitä osissa niin, että katson 1-3 kappaletta putkeen ja sen jälkeen teen ne musiikkiin itse.

Käyn tunnin kokonaisuudessaan läpi, jonka jälkeen katson vielä epäselvät kohdat läpi. Lopuksi teen vielä tunnin kokonaisuudessan läpi niin että liikun kevyesti musiikin mukana koreot läpi. Nuo muistisäännöt auttavat muistamaan epäselvät kohdat tosi hyvin. Tässä hommassa on sellainen juju, että mitä enemmän ohjelmia opettelet, sitä nopeammin niitä alat oppimaan. Harjoitus tekee mestarin!

Omien tuntien kanssa menee aina hieman kauemmin, sillä prosessi alkaa ihan alusta. Ensin etsin musiikit, jotka miksaan MixMeister-ohjelmalla tarvittavaan muotoon. Tämän jälkeen alkaa suunnitteluprosessi. Saan paljon inspiraatiota musiikista ja siitä lähteekin koreoiden kehittely.

Mulla on oma tyyli, joka näkyy tunneillani. En ota paineita siitä, että pitäisi aina keksiä kaikki uusiksi, vaan käytän tietynlaista runkoa, mikä tarkoittaa, että liikkeet pysyvät melko samanlaisina, mutta pyrin tuomaan aina jonkun pienen uuden jutun mukaan. Joskus ohjelmat kehittyy tosi nopeasti, joskus ei. Eilen oli sellainen päivä, kun sai oikeen väkisin vääntää jotain uutta aikaiseksi ja aikaa meni jopa kahdeksan tuntia vain siihen, että tein puolet uutta ohjelmaa Booty Workout – tunnille.

Mulle on tärkeetä suunnitella tunnit niin, että ne ovat myös valmennusopillisesti kehittäviä harjoituksia. Ryhmäliikunta on harjoittelumuoto, joka rajaa pois joitakin kehityskohteita, mutta sen rajoissa pyrin olemaan luova ja esimerkiksi vaikka TBC-tunnilla, jossa käytämme painotankoa, opetan liiketekniikat niin, että samoja liikkeitä ja yhdistelmiä voi käyttää voimaharjoittelussa, suuremmilla kuormilla. Kevyemmällä painolla on helpompi omaksua liiketekniikat, vaikka toistomäärät ovatkin suurempia.

Pyrin suunnittelemaan treenit niin, että niistä on hyötyä asiakkaiden ihan tavallisessa elämässä ja arjessa. Suorituskyky, jaksaminen, kehonhallinta tai vaikka tasapaino ovat asioita, joita jokainen tarvitsee. Heikot pakaralihakset ja lonkankoukistajien kireys voi oireilla alaselkä- ja lonkkakipuina, nivus-, etureisi- tai pakarakipuina ja jopa alavatsassa. Yleensä heikot pakarat ovat yhteydessä siihen, että myös lonkankoukistajat ovat jumissa. Tällaisille henkilöille on hurjasti apua pakaroiden vahvistukseen kohdistetusta jumpasta(booty workout, RPV). Kuminauhalla tehtävät liikkeet herättävät pakaralihakset ja opitaan tekemään hommia oikeilla lihaksilla. Eli vaikka tunneilla saattaa olla trendikkäitä nimiä, on niiden sisällöllä aina jokin ajatus. Tämä on mulle tärkeetä.

Kuten huomaatte, ei jumppaohjaajan työ ole aina vain fyysistä liikettä, vaan siihen kuuluu paljon aivotyöskentelyä! Usein me kiinnitetään paljon huomiota ulkoiseen hyvinvointiin ja mietitään vain, miltä ulkokuori näyttää. Monet syövät vähärasvaisesti, koska pelkäävät rasvan lihottavan sen runsaan energiamäärän vuoksi. Samalla unohdetaan, että rasva on elintärkeä energianlähde aivoille, sillä aivot ovat 60% rasvaa. Etenkin hyvät rasvat ovat todella tärkeitä aivoille.

Pähkinät sisältävät 50-70 prosenttia rasvaa, joka on hyvälaatuista. Mukana on myös B-ryhmän vitamiineja, E-vitamiinia, antioksidantteja, kuitua ja proteiineja. Ne auttavat pitämään veren sokeripitoisuutta tasaisena. Pitkäaikaistutkimuksissa on nähty pähkinöiden syömisella olevan hyötyä myös kognitiota mittaavissa testeissä. Pähkinät ovat siis melkoista aivoruokaa! 

Loppukevennyksenä hieman aivojumppaa myös teille! Osaatko sinä ratkaista tämän aivopähkinän? (vastaus kommenteissa)

Nurmikolla lojuu vierekkäin huivi, porkkana ja viisi palasta hiiltä. Kukaan ei ole pudottanut tai asetellut niitä nurmikolle, mutta jostain tietystä syystä ne ovat siinä. Mikä on syy?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


EI ENÄÄ SUORITTAMISTA

19.09.2019
6

Tiiättekö ensimmäistä kertaa varmaan ikinä, tai ainakaan hyvin pitkään aikaan, tuntuu siltä että pystyn harrastamaan liikuntaa ilman suorittamista. Treeni ja liikunta on ollut mulle aina henkireikä ja tärkeä asia elämässä, mutta samalla se on ollut asia joka on määrittänyt mua välillä vähän liikaakin. Oon se Aino, joka treenaa hulluna ja jaksaa vaikka mitä. Mun on ollut vaikee myöntää mikäli koen vaikeuksia hyvinvoinnin parissa, koska mun kuuluu olla se jolla pysyy aina pakka kasassa näissä asioissa. No todellisuudessahan ei pysy ja nykyään on myös ihan ok myöntää se.

Tein loppukesästä päätöksen, että en enää jaksa treenata asioita, joita mun kuuluu omasta mielestä tehdä, vaan keskityn tekemään sitä mitä haluan. Ryhmäliikunnat tulee työn puolesta ja niiden suhteen mulla ei ole koskaan ollut motivaatio ongelmia tai tunnetta, että joudun väkisin tekemään. No, toki on päiviä kun väsyttää, kolottaa ja kyllästyttää, mutta näitä on aika vähän ja etenkin tuon päätöksen jälkeen, on jumppahommatkin tuntuneet entistä kivemmalta.

Olin tuossa muutaman kuukauden tekemättä mitään muuta treeniä. Kävin siis kävelyllä ja jumppasin. Nyt viime aikoina on välillä tullut fiiliksiä, että voisi kokeilla tehdä jotain muutakin. Mun ongelma on yleensä ollut se, että jos teen jotain, se täytyy tehdä kunnolla. Kunnolla tarkoittaa mulle siis sitä, että jos meen vaikka lenkille, se on vähintään 10 km juoksu ja jos teen sen yhtenä tiistaina, mun on pakko tehdä se joka tiistai. 😀

Muutenkin kaikki on aina ollut tosi suunniteltua ja kontrolloitua. Kontrollointi on aina ollut se mun suurin ongelma, sillä alan helposti kontrolloida tekemääni ja sen takia päätin ottaa ihan nollatoleranssin kaiken treenaamisen suhteen hetkeksi.

Tänään päätin lähteä ulos tekemään jotain kivaa. Ajattelin kokeilla kehonpainotreeniä kuntopiirityyppisesti purtsilla ja täytyy sanoa, että tällainen ei olisi koskaan aiemmin tullut kyseeseen, koska eihän se ole riittävän tehokasta heilua jossain pururadalla tehden jotain. En olisi koskaan aiemmin ottanut Obelixia mukaan, koska silloin en olisi voinut juosta riittävän kovaa tai keskittyä riittävästi treeniin. Kaikki piti aina olla just eikä melkeen.

No nyt menin sinne epämukavuusalueelle ja ajattelin, että hölkätään tai kävellään tilanteen mukaan ja sen jälkeen suunnittelen pienen urheilusession purtsilla. Lopputuloksena aivan hyvä setti (treeni jaossa IG-tarinassa parhaillaan) jonka jälkeen oli tosi mukava olo ja punaiset posket.

Usein liika kontrolli ja täydellisyyteen pyrkiminen vie meitä lopulta vain kauemmaksi siitä mitä haetaan. Oon viime aikoina huomannut sen tosiasian, että sitä todellakin saa sen mistä luopuu. Kun uskaltaa luopua kaikista hulluista vaatimuksista, olo kevenee huomattavasti ja yhtäkkiä sitä huomaakin olevansa siinä pisteessä mitä on havitellut monen monta vuotta.

Sain tällaisen kommentin yhtenä päivänä ja se pisti miettimään myös sitä, miten mun tekemiset ja jotkut sanomiset ovat saattaneet aiheuttaa vain turhia paineita mun seuraajille.

”Ai että mää tykästyn suhun kokoajan enempi 😊👍❤️ sää oot sitteki ihan tavallinen ihminen ja mää voin saaha vielä itteni kuntoon vaikken vedä kokoaika täydellisesti 🤭😊👍💪.”

Tiedän itsekin että vuosia sitten elämäntyylini oli aika extreemi ja siitä on varmasti monille jäänyt mielikuva ”koneesta” joka tekee kaiken aina optimoidusti. 😀 Totuus on se, että pystyin siihen sen vuoksi, että rajasin mun elämästä aikalailla kaiken muun sivuun. Panostin kaiken ajan ja energian treenaamiseen, syömiseen ja työhön, joka myös liittyi kahteen edellä mainittuun.

Nykyhetkessä nuo asiat eivät enää ole niin tärkeitä, että energiaa tai kapasiteettiä riittäisi aivan noin suureen panostukseen. Haluan sanoa tämän siksi, että jos joku on joskus ihaillut vaikka mun kurinalaisuutta, se johtui osaksi myös siitä että nuo asiat olivat jollain tavoin myös pakkomielle. Kyseessä ei ollut mikään loistokas itsekuri, vaan se että mitään muuta vaihtoehtoa ei edes ollut. Mulla on myös kilpaurheilutausta ihan lapsuudesta saakka ja siitä on omaksunut sen, että asiat pitää tehdä kunnolla, eikä löysäilyyn ole varaa. Ero on vain se, että en ole mikään kilpaurheilija enää, vaan teen tätä kaikkea ihan vaan itseni takia.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


« Vanhemmat
Uudemmat »