UNELMA VARTALOISTA JA TAVOISTA HANKKIA NIITÄ

Otetaas pieni ajatus tähän maanantaihin. Vaikka makuasioista ei voi kiistellä, niin moni voi varmasti yhtyä ajatukseen, että urheilijoilla on usein ne makeimmat vartalot. Tarkoitan tällä siis ihan urheilua ammatikseen tekeviä, yleisurheilijoita, tanssijoita, voimistelijoita, joukkulajien pelaajia jne.

Jos seuraavaksi mietitään näiden urheilijoiden mentaliteettia ja sitä mihin he keskittävät suurimman osan ajastaan, on vastaus tietysti treenaaminen ja siinä kehittymiseen vaikuttavat asiat. Ruokavalio on toki hurjan tärkeä osa kehitystä ja siihenkin panostetaan, mutta voisinpa vaikka lyödä vetoa ettei nämä urheilijat harrasta dieettejä, suunnittele treenejä sen mukaan mikä polttaa eniten kaloreita tai mittaile kuinka paljon pakarat ovat kasvaneet missäkin ajassa.

Miten he voivat sitten olla aina niin hyvässä kunnossa? Siinä juuri vastaus. Urheilijat keskittyvät olennaiseen, eli treenaamaan, syömään hyvin ja kehittymään, jolloin kaikki ulkonäölliset asiat ovat sivutuote, ei päätavoite. Olen viime aikoina miettinyt paljon juuri tätä aiheitta, mutta en ole oikein osannut kirjoittaa ajatuksiani ylös, kunnes tänään luin Optimal Perfomancen FB-päivityksen ja sanoin ääneen, että JUST NÄIN!

Sen sijaan, että juoksisit vuodesta toiseen kaiken muuttavan taikanapin perässä tai pelkäisit suotta yksittäisiä yksityiskohtia ravinnossa, treenissä ja elämäntavoissa, pyrit muuttamaan itsesi urhelijaksi.

Katsos, urheilija ei jojodieettaa, ei aloita painonhallintaprojekteja, ei ole laihareilla eikä ole hysteerinen yksityiskohdista. Urheilija muuttaa itsensä (kehonsa ja mielensä) höyryveturiksi, joka keskittyy oleellisiin perusasioihin: treenaa kovaa, syö paljon ja palautuu maksimaalisesti.

Tätä kautta saavutetaan parempi suorituskyky ja fyysiset muutokset kehossa (6-päkki, iso hauis ja pyöreä berberi) ovat enemmänkin oikeanlaisen tekemisen mukava sivutuote kuin tekemisen itse tarkoitus.

Tällä tavoin tekemisestä tulee pitkäjänteistä. Sinun ei tarvitse vuodesta toiseen aloittaa uutta elämää. Sinun ei tarvitse dieettailla, potea henkisiä kriisejä kilon suuremmasta vaa’an lukemasta tai hysteerisesti pelätä yhtä tai toista.

inter

Toki on olemassa myös lajeja, joissa on esimerkiksi painoluokat ja sitten on lajeja, joissa kilpaillaan pelkällä ulkonäöllä, kuten vaikka pinnalla oleva fitness. En lähde ruotimaan mikä on oikeaa urheilua ja mikä ei, vaan mielestäni ulkonäköön keskittyvät lajit ovat erilaista urheilua, kuin fyysiseesn suoritukseen keskittyvä. Kyllähän ulkonäön eteen joutuu tehdä hurjasti töitä, mutta siinä ei tarvitse puurtaa tyyliin koko elämää lajin parissa, vaan melkein kuka tahansa voi alkaa kilpailemaan näissä lajeissa. Siinä varmasti yksi syy suosioon. Toki aikaisemmalla urheilutaustalla on usein merkitystä näissäkin touhuissa.

Nyt te luultavasti ajattelette, että pitääkö tässä siis alkaa elämään jotain huippu-urheilijan elämää? No ei tosiaan pidä, vaan ottaa mielummin urheilijan mentaliteetti tehdä asioista. Hakea motivaatio muista asioista kuin pyöreestä pakarasta, tai pienemmästä vaakalukemasta. Halu kehittyä ja tulla paremmaksi versioksi itsestään, halu tehdä itselle hyviä asioita ja voida hyvin. Sen sijaan että etsii sitä taikanappia, alkaakin tehdä asioita ja mä lupaan että elämästä tulee paljon helpompaa ja mukavampaa. Hyvä vähentää huonon määrää!

Miettikääs seuraavia skenaarioita:

Mitä jos huippu-urheilijat viettäisivät treenaamisen sijaan aikaa koneen äärellä klikkaillen erilaisia otsikoita ”näin voitat olympialaiset”, ”näin sinusta tulee nopea pikajuoksija”, ”näin hyppäät korkeammalle”

Mitä jos huippu-urheilijat pohtisivat että meniköhän nyt koko kausi pilalle, kun söin eilen pullan. Olisko parempi vaan heittää hanskat tiskiin ja lopettaa tähän ja aloittaa sitten ensi maanataina treenit uudelleen…

Mitä jos huippu-urheilijat treenaisivat vain sykekello kädessä ja menisivät sen mukaan/niin kauan, että jokin kalorimäärä on saavutettu?

Kuinkahan hyvin he kehittyisivät tai menestyisivät?

IDUnknown_Fotor_Collage


TASAPAINO ON SIISTI JUTTU!

Kuvaa katsoessa mieleen tuli varmasti fyysinen tasapaino, mikä on sekin ihan hieno homma, mutta tarkoitan kuitenkin sitä paljon puhuttua tasapainoa hyvinvoinnin suhteen. Sitä fiilistä kun voi jatkuvasti olla tyytyväinen itseensä, eikä aina tarvitse olla jotain projektia tai dieettiä päällä. Tunnistatte varmasti ne ikuisuuslaihduttajat, joilla on lähes aina jokin kuuri käynnissä. Jos kuuria ei ole käynnissä, mielessä painaa asiat joiden eteen pitäisi tehdä jotain. Tyytymättömyys itseään kohtaan voi syödä todella paljon omasta onnellisuudesta. Tyytyväisyys taas ei tule ulkoisten seikkojen kautta, vaikka nekin toki vaikuttavat suurimmalla osalla oloon. On ihan ok, että on jotain kehitettävää, jos pystyy kehittämään itseään positiivisella fiiliksellä, eikä ruoskien.

kässäri_Fotor_Collage

Oon monesti aiemminkin kertonut, että oon itsekin kulkenut suhteellisen pitkän polun tähän pisteeseen. Oon elänyt elämääni hyvin laihana ja myös hieman pulleampana, brunettena, punapäänä ja blondina, mutta aina oon ollut tyytymätön ja miettinyt, että sitku sitä ja tätä, niin voin olla tyytyväinen. Oon toki myös sitä mieltä, että jos on joku asia joka vaivaa todella paljon ja johon voi itse vaikuttaa, niin miksei sitten vain ottaisi asiakseen ja tekisi jotain sen suhteen sen sijaan, että jaarittelisi vuodesta toiseen kuinka nyt pitäisi saada muutosta aikaiseksi.

Näihin juttuihin vaikuttaa toki myös ikä ja se, että alkaa priorisoida eri asioita tärkeysjärjestykseen, mutta myös se, että on löytänyt parhaan mahdollisen elämäntavan, jota on helppo noudattaa. Ei voi edes puhua mistään noudattamisesta, sillä en koe, että meen minkään sääntöjen mukaan, vaan tavat ovat hioutuneet pikkuhiljaa. En mieti mitä saan tai en saa tehdä, paljonko voin syödä tai, että olisi pakko mennä treenaamaan. Tällä hetkellä elän vaihetta, jossa treenaan ihan fiilispohjalta omien ohjauksien lisänä. Tänään vedin aamun RPV:n jälkeen salitreenin, koska huvitti. Sen jälkeen kävin infrapunasaunassa ja se fiilis tän setin jälkeen on jotain sellasta, mitä ilman ei vaan voisi enää olla. Useasti juuri vapaus synnyttääkin suuren motivaation ja palon tehdä asioita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äsken tulin iltajumpasta ja oikeen pohdiskelin, että mitä tekisi mieli syödä ja sitten valmistin ihanan herkullisen annoksen. Ei tarvitse rajoittaa annosta tai miettiä, saako syödä sitä tai tätä, vaan menee sen mukaan mikä tuntuu parhaalta. Nämähän ovat ihan itsestäänselviä asioita (toivottavasti) suurimmalle osalle, mutta jos on elänyt vaihetta, jossa kaikkea täytyy pohtia hirvittävän paljon, osaa arvostaa tasapainoa. Oon huomannut, että nykyään just ne pienet asiat ovat tärkeimpiä. Niitä juttuja joista tulee paras fiilis on, kun esimerkiksi herää hyvin nukutun yön jälkeen, viettää leffailtaa sohvan nurkkaan käpertyneenä tai se fiilis kun oot antanut kaikkesi treenissä.

Monesti mietitään, että miten sitten oppisi hyväksymään itsensä ja pystyisi olla tyytyväinen. Mun mielestä kaikki lähtee siitä, että päättää päästää irti negatiivisista ajatuksista (kliseistä, tiedän). Eli yksinkertaisesti lopettaa virheiden tuijottelun ja etsimisen ja päättää olla tyytyväinen. Mulla oli pitkään kunnon issuet omia jalkoja kohtaan ja kyttäsin jatkuvasti peilistä kuinka läskit reidet mulla on. 😀 Näin jälkeenpäin kuulostaa toki hieman huvittavalta tuo, mutta siis yhtenä päivänä vaan päätin, että nyt loppuu negistely. Treenaan paljon, joten mun reidet tulee aina olemaan hieman suuremmat ja lihaksikkaammat ja that’s it. Sen jälkeen, en ole asiaa sen kummemmin miettinyt.

Hyvää oloa tukee tietysti terveelliset elämäntavat ja jos vaikka karkin puputtamisesta tulee jatkuvasti vaan huono fiilis, miksei sitten lopettaisi sitä? Kun keskittyy antamaan itselleen hyviä juttuja niin olo ja mieliala seuraa ihan varmasti mukana. 🙂 Paasaan aina siitä, kuinka me usein ollaan tapojemme orjia sekä muutosvastarintaisia. Muutos tuntuu todella vaikealta, mutta hyvin nopeassa ajassa sitä pystyykin omaksumaan uusia juttuja.

Tuli vaan sellainen onnellisuuskohtaus ja oli ihan pakko päästä avautumaan jonnekin. 😀 Elämä on kyllä aika siisti juttu, kun sen vaan oikeen oivaltaa. 😉

toppi & trikoot: Reebok*

kengät: Nike Kaishi*

*Intersport Vaasa

kuvat: Riikka


VUOSIKATSAUS 3/4

Heinäkuun alussa mulla alkoi kauan odotettu neljän viikon kesäloma ja suunnattiin sen kunniaksi Himokselle Jysäri festareille. Tämä viikonloppu taisi olla kesän lämpimin pari päivää, sillä aurinko porotti perjantaista sunnuntaihin ja meillä oli aivan huippukivat pari päivää. Tästä oli hyvä nollata pää ja lähteä lomalaitumille. Lomalla myös treenimäärät vähenivät ja treenasin n. 4-5 krt viikossa. Oli kiva tehdä erilaisia treenejä ja sporttailtiin paljon kavereiden kanssa yhdessä. Gerbyn mäkivedot tulivat tutuiksi ja siellä tulikin juostua ihan muutamaan otteeseen.

11692997_10155746483160577_1240862862_n_Fotor_Collage

Heinäkuussa tuli käytä Helsingissä, kun vietettiin siskon polttareita ja majoituttiin ihanassa Indigo Hotellissa bulevardilla. Kesälomalla tuli muutenkin rampattua ties missä kemuissa ja kekkereissä ja alkoa kului enemmän kuin koko vuonna yhteensä. 😀 Oon yleensä mennyt sillä mentaliteetilla, että jos kesällä sen kuukauden verran elelee hieman eritavalla, on taas mukavaa palata arkeen, kun lomat on lusittu ja arki alkaa.

Muistan, että huomasin taas kuinka paljon ”vaikeampaa” on inspiroitua kirjoittelemaan treenistä ja ravinnosta, kun ei ole normaalisti töissä. Mun toinen työni toimii tavallaan muusana näihin blogiteksteihin ja ilman sitä on huomattavasti vaikeampaa saada tekstiä aikaan yhtä säännöllisesti. Kirjoittelin kuitenkin suositun artikkelin, kuinka päästä eroon alavartalon rasvakertymistä. Tämä oli ikään kuin jatko-osa aiemmin ilmestyneelle timmit&slimmit reidet-postaukselle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hotel Indigo

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oon kirjoittanut paljon siitä, kuinka kannattaa miettiä aina miten pystyy pitää niitä tuloksia joiden eteen tekee kovasti töitä. Elän vuoden ympäriinsä melko samanlaista elämää, mutta kesälomalla tietysti tavat muuttuvat pakosta, sillä treenimäärät tippuvat lähes kolmanneksella normaalista. Huomaan tällöin kuinka esim. rasvaprosentti nousee automaattisesti ja kroppa ei ole niin timmi kuin normaalisti. Kirjoittelin taannoin, että itselleni on helppo pysyä tiukassa kunnossa, koska urheilen sen 3 h joka päivä kuutena päivänä viikossa. Luonnollisesti määrien tippuessa myös tämä asia muuttuu. En kuitenkaan jaksa ottaa asiasta stressiä, sillä mennään mikä on kulloinkin elämäntilanne.

Elokuun antia:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elokuun viimeisenä viikonloppuna kävin Les Millsin The One katsauksessa. Olin harjoitellut paljon tilaisuutta varten ja oma veto menikin perus hyvin. Jälkeenpäin ajateltuna en kuitenkaan saanut tuotua ihan oikeaa tunnetta siihen vetoon. Asioilla on kuitenkin tapana mennä kuten kuuluu ja näin meni tällä kertaa. Bodyattackissa oli kova taso ja siinä mielessä ei tarvitse ”hävetä” vaikka ei jatkoon päässytkään.

lmfinland44

Syyskuussa palasin kunnolla takaisin rutiiniin ja aloitettiin kunnon jengillä #sokeritonsyyskuu. Muistan syyskuun olleen aika tasaista aikaa. Työt maistui ja arki rullasi tasaisesti. Mun sisko meni naimisiin syyskuussa ja matkustettiin Italiaan viettämään häitä. Olin ensimmäistä kertaa Italiassa ja ihastuin maahan ihan täysillä. Harmikseni sain matkalla rota-viruksen, jonka vuoksi reissun loppu oli aikamoista tuskaa. Muistan kuinka luulin että mulla oli meningokokki-bakteeri, koska kärsin yöllä niin jäätävästä päänsärystä ja pahoinvoinnista että meinas taju lähteä. Matka kotiin oli myös aika hapokas, kun piti matkustaa 20 tuntia kipeenä.  Virus pysyi kropassa noin 3 viikkoa, jonka aikana mikään ruoka ei imeytynyt kroppaan, tuloksena painon roima putoaminen, josta suurin osa varmaan lihasmassaa. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

tässä vielä terveenä

IMG_6719_Fotor_Collage

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

tyhjä kroppa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyvää Uutta Vuotta kaikille teille <3

To be continued..


MIKÄ MÄ OON SANOMAAN

Tuijotan wordpressin tyhjää ruutua. Pitäisi saada jotain järkevää tekstiä aikaiseksi, mutta sanoja ei meinaa irrota millään. Mikään ei tunnu tänään tarpeeksi järkevältä. Miksi mun pitää tuoda mielipiteitäni julki, tai miksi muiden tulisi kuunnella just mun ohjeita? Oon viime aikoina miettinyt asiaa ja sitä kuinka nykyään netti on pullollaan ohjeita ties mihin. Yhä useampi artikkeli tai blogiteksti alkaa sanoilla ”tee näin ja..” tai ”näillä ohjeilla saat..” Mikäs minä (tai kukaan muukaan) oon sanomaan, mikä ohje toimii sulle parhaiten?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yritän välttää yleistämistä, sillä itse ajattelen että oli asia kuin asia, niin siihen ei luultavasti ole yhtä ainoaa keinoa. Vaikka me ollaan kaikki fysiologisesti melko samanlaisia, niin silti samat asiat eivät kuitenkaan aina toimi kaikille. Se mitä itse voin tehdä, on kertoa omista kokemuksista, niin hyvistä kuin huonoista ja antaa neuvoja niiden ja sen tiedon pohjalta mitä omaan. Jos miettii tarkemmin tätä koko terveyshössötystä, niin eikö ole loppupeleissä aika hupaisaa, että jengi kumoaa vuorotellen toinen toistensa ohjeita ja sitten kilpaillaan kuinka moni on samaa mieltä juuri minun kanssani. Jokainen voi olla yhtä paljon oikeassa ja väärässä, riippuu pitkälti siitä kuka tekstiä lukee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päivän ajatus voisi siis olla, että napataan niitä hyviä vinkkejä, kokelaan uutta, mutta ei tehdä kaikkea sokeasti muiden mukana, vaan koska pitää. Vain itse voi tietää, milloin on hyvä ja onnellinen olo. Ei myöskään tyrmätä toisten tapoja, sillä vaikka ei itse arvostaisi jotain tapaa toteuttaa itseään ja elämäänsä, ei voi tietää mikä muille on tärkeää.

kuvat: Riikka


MIKÄ LAIHDUTTAMISESSA ÄRSYTTÄÄ?

Laihdutus, kiinteytys, kiristely, diettaaminen. Mulla on jäänyt sellainen fiilis, että nämä aiheuttavat useimmissa ihmisissä usein jokseenkin negatiivisen reaktion. Olen itsekin saanut melkoisia paskamyrskyjä päälleni, mikäli olen maininnut, että haluaisin kiristellä ja tiristellä rasvoja hieman alaspäin. Tähän ehkä liittyy osiltain se, että urheilen paljon ja kuvitellaan sen vuoksi, että alan treenata tunteja päivässä ja syödä vain salaatinlehtiä. Laihduttaminen on kuitenkin aina kulutuksen ja syömisen tasapainoa. Mikäli treenaa paljon, voi syödä enemmän ja niin edelleen. Kiristelyt ovat jääneet omalla kohdalla pois, sillä koen voivani paremmin, kun pysyn aina suhteellisen ok kunnossa, jolloin ei ole tarvetta kiristää ruokavaliota välillä, vaan voi elää niin sanotussa balanssissa jatkuvasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Unohdetaan kuitenkin nyt itseeni liittyvät pohdinnat ja palataan aiheeseen. Olenko väärässä jos sanon, että useimmat laihduttajat voivat yhtyä siihen, että näissä projekteissa, ulkopuolelta ei juurikaan heru tukea, vaan päinvastoin. Kun joku on dieetillä, yritetään usein jopa sabotoida laihdutusyrityksiä ja saada kiristelijän pää kääntymään. ”Kyllähän sä nyt voit yhden pullan ottaa?”

Koskaan ei voi tietenkään yleistää ja varmasti tukijoitakin löytyy, mutta ainakin itse olen ymmärätnyt monilta PT-asiakkailta, kuinka harmittavaa on, kun laihduttamisesta ja elämäntapamuutoksesta tehdään niin iso juttu muiden ihmisten keskuudessa. Homma vaatii muutenkin itsekuria ja sitten jos pitää vielä stressata muiden sanomisia ja mielipiteitä, on asia vielä hankalampaa. Usein tämä johtaa siihen, että vältellään sosiaalisia tilanteita, koska ei jakseta selittää miksi ei halua/voi syödä sitä ja tätä.

Useesti asian takana on varmasti kateus tai jonkinlainen epävarmuus. Mitä jos se toinen onnistuu ja itse olenkin häntä huonompi sen jälkeen? Asiahan puetaan yleensä siihen muotoon, että oltaisiin huolissaan toisen hyvinvoinnista, mutta jos yritetään sabotoida ylipainoisen pääsy terveelliseen painolukemaan, niin eikö asia ole silloin toisinpäin? Ja vaikka ei olisi ylipainoinen, ei parin kilon pudotus välttämättä tarkoita syömishäiriötä. Mielestäni on todella surullista, että nykyään ei juurikaan säästellä tuon sanan käyttöä. Jos olet timmissä kunnossa, olet melkein automaattisesti syömishäiriöinen, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tekstin idea ei ole kannustaa ihmisiä laihduttamaan tai kuihduttamaan itseään. Olenhan kuitenkin sitä mieltä, että ainaisien laihdutusyrityksien sijaan, tulisi keskittyä siihen että löytäisi elämäntyylin, jota voi noudattaa aina, jolloin dieettejä ei edes tarvita. Jos silti kokee joskus olonsa epämukavaksi, vaatteet kiristää, eikä olo ole hyvä, on ihan ok tehdä pieniä muutoksia asian muuttamiseksi.

Halusin siis pohtia ilmitötä tämän asian ympärillä, miksi nykyään vartalot ja niiden muokkaus herättää niin kovasti ajatuksia, kiinnostusta ja mielipiteitä? Mitä mieltä olette? Miten itse suhtaudutte diettaaviin henkilöihin? Ärsyttääkö asia ja jos ärsyttää, minkä takia?

kuvat: Riikka

*paita – Eivy (Intersport Vaasa)

trikoot – Adidas

*kengät – Nike (Intersport Vaasa)

*saatu