HERKUTTELU GALLUPIN YHTEENVETO – TOTUUS TEKEE KIPEÄÄ

Viikko sitten kyselin, miksi ruokailutavat ja etenkin toisten ihmisten ruokailutavat nostavat niin paljon tunteita pintaan. Vastauksia ja hyviä mielipiteitä tuli sen verran kivasti, että ajattelin tehdä aiheesta pienen yhteenvedon. Nämä ajatukset pohjautuvat siis kommentteihin, joita tähän postaukseen jätettiin. Tarkoitus oli siis miettiä ihan yleisesti, mikä siinä ottaa niin pannuun, jos joku toinen päättää muuttaa ruokailutapojaan terveellisemmäksi, eli jättää ne kuuluisat herkut pois. Kommenttien pohjalta, lyhyt ja ytimekäs yhteenveto voisi olla, että ärsyttää, koska toinen pystyy ja itse ei pysty, tai ei jaksa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uskon, että tämä asia tulee esiin paremmin tietyissä porukoissa. En tiedä meneekö ihan syteen, mutta olen useampaan otteeseen kuullut, että etenkin tällaisissa äiti-lapsi porukoiden tapaamisissa saa kyllä kuulla kunniansa, mikäli ei koske leipomuksiin. Tuo pikkulapsiaika on varmasti hyvin raskasta aikaa ja monille on haastavaa pitää terveelliset elämäntavat yllä. Tiedetään, että se ei tee hyvää, mutta huonosti nukuttujen öiden jälkeen ei vaan kiinnosta. Ärsytystä lisää sitten tietysti se, jos joku toinen on tehnyt muutoksen ja vaikka laihtunut hurjasti jne. Otan tähän vertauksena vaikkapa oman työpaikkani, missä kukaan ei koskaan kyseenalaista sitä mitä syö tai ei syö. Saattavat joskus kysyä haluanko minäkin laskiaispullan, kun kaikille tilataan sellainen, mutta eivät kysele sen kummempia kun kiitän ja kieltäydyn. 🙂

Kommenteissa tuli myös ilmi se, kuinka netissä on helpompi tuoda mielipiteensä ilmi. Tämähän on se nykypäivän vitsaus myös muissa asioissa. Netissä kehdataan lisäillä kaveriksi ja jättää anonyymisti rumia kommentteja, mutta kun nähdään livenä, ollaan kuin ei tuntisikaan.

Vaikka terveelliset ruokailutottumukset ovat jokaisen oma asia, kannattaa muistaa asia myös toiseen suuntaan. Kaikkia ei vain kiinnosta elää ns.kriteerien mukaan terveellisesti, jolloin suunnatonta ärsytystä aiheuttaa, jos kommentoidaan jokaista asiaa ja dissataan kaikki muut kuin gluteenitonmaidotonviljatonsokeritonlihaton – ruuat. Myös itsensä nostaminen jalustalle, koska olen nyt ollut herkkulakossa niin ja niin kauan, aiheuttaa monille harmaita hiuksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joku otti esiin bloggaajien esikuvana olon ja oli huolissaan siitä, miten paljon paineita liian tarkka ruokavalio aiheuttaa. Se on kyllä ihan totta, että tieto lisää myös tuskaa. Lapsille ja nuorille liian pitkä kieltolista voi aiheuttaa vain hallaa ja pahimmillaan syömishäiriöitä. Tämä tuli esiin myös kommenteissa ja minunkaan mielestä lapsilta ei tulisi tieten tahtoen kieltää kaikkea, sillä juuri silloinhan niitä kiellettyjä halutaan vain entistä enemmän. Tärkeämpää on opettaa hyviä tapoja ja näyttää omalla esimerkillään niitä terveellisiä ruokailutottumuksia. Äidin ainainen laihduttaminen siirtyy melko varmasti myös tyttärille, etenkin jos siitä tehdään iso asia kotona.

Moni yhdistää terveelliset elämäntavat laihduttamiseen. Olen itsekin saanut selittää lukuisia kertoja, että en ole millään dieetillä, vaikka en haluakaan syödä pullaa. Olen myös huomannut, kuinka yleistä on, että kannustetaan toisia ihmisiä syömään sitä pullaa, jätskiä, karkkia tms. Jos vaikka kertoo olevansa hieman väsynyt ja nälkäinen, usein kehotetaan että meneppäs kotiin lepäämään ja herkuttele oikeen kunnolla. Yhdellä tutulla oli syksyllä rankka elämänvaihe ja lähestulkoon jokainen hänen tuttunsa, terapeuttia myöten kehotti häntä syömään jäätelöä ja makaamaan sohvalla. Itse kehotin häntä pitämään kiinni liikuntarutiineista ja syömään terveellisesti, jotta olisi helpompi jaksaa vaikea vaihe. Hän oli toki itsekin samoilla linjoilla kanssani ja onneksi hän pysyi tiukkana ja teki kuten tuntui parhaalta, sillä jälkeenpäin hän totesi näiden kahden asian olleen se, mikä auttoi jaksamaan eteenpäin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

On myös jännää, että kun puhutaan vaikka uusista, ei niin tavanomaisista ruoka-aineista, herää todella suuri haloo jos niitä käytetään enemmän kuin ravitsemussuositukset suosittelevat. Otetaan esimerkkinä vaikka chia-siemenet, joita suositellaan käytettäväksi 1 rkl/vrk. Olen lukenut hyvinvointilehdistä (asiantuntijan toimesta) ja kommenttibokseista lukuisia kommentteja, joissa otetaan aina tämä asia esiin, mikäli joku on käyttänyt siemeniä vaikka sen 2 rkl päivässä. Harvoin kuitenkaan muistetaan, että esimerkiksi sen sokerin päivittäinen suositus on n. 5 % kokonaisenergiansaannista. Jos jokainen pitäisi kiinni tästä, jäisi hyvin monet leivontareseptit ja muutkin ruuat valmistettua. Miksei kukaan kommentoi ruokablogien kommenttiboksiin, että miten tässä on niin paljon sokeria kun suositus on vain 5 %? 😀

Samaan kategoriaan menee myös tyypit, jotka kritisoivat erikoisruokavaliota. Joku olikin kommentoinut hyvin, että usein vegaanista ruokavaliota ihmetellään ja mietitään, miten nyt saa kaikki ravinteet ja proteiinin ja samalla vedellään itse sipsiä ja kaljaa. Uskon, että on yleisempää, että ravinteet jää saamatta ihan perus ruokavaliolla, kuin jollain erikoisruokavaliolla. Usein (ei toki aina) erikoisruokavalioiden käyttäjät ovat hyvin tietoisia ravinnosta ja pitävät huolen riittävästä energian ja ravintoaineiden saannista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi ärsytyksen aihe oli kommenttien mukaan myös se, että moni jakaa nykyään omaa tietoaan ns faktana. Eli esitetyillä oletuksilla ole välttämättä mitään tutkimukseen pohjautuvaa perustaa, ja sitten osa lukijoista nielee kaiken kuten se tekstissä lukee. Tässä tulee vastaan juuri se, että nykyään moni haluaa elää ja syödä eri tavoin, kuten esimerkiksi ne ravitsemussuositukset neuvovat. Tutkimuksia on moneen eri suuntaan ja aina lähdekritiikkikään ei ole parhaasta päästä. Kirjoittajan tulisikin aina painottaa, että tavat ja neuvot ovat omia mielipiteitä, eivätkä välttämättä pohjaudu tieteeseen.

Heräsikö vielä lisää ajatuksia?


EPÄONNISTUMINEN ON NOLOA

Luulin tämän päivän alkaneen loistavasti, sillä nukuin tosi hyvin ja oli pirtee olo herätessä. Pitkään nukkuminen aiheutti kuitenkin sen, että tuli jäätävä kiire ehtiä ajoissa töihin. Samalla kun säntäsin salin portaita ylös, tuli jännä fiilis, että en vissiin ottanutkaan niitä mustia shortseja pyykkinarulta laukkuun ja kurkkaus treenipussin sisälle todisti tunteen oikeaksi. Siinä sitten funtsin pari sekuntia, että meenkö vetämään bodyattackin paksuilla kollareilla vai etsinkö jonkun henkilökunnasta käsiini silläkin uhalla että myöhästyn tunnilta. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja onneksi pukkarista löytyi heti apua ja sain trikoot päälleni sekä ehdin vielä ajoissa saliinkin.

Attackin jälkeen hyppäsin lavalta pois mennäkseni hakemaan seuraavalle tunnille tulijoiden lappuja ja astuin maassa olevan levypainon päälle hieman huonosti ja muljautin nilkkani inhottavasti. Tsemppasin core-tunnin läpi ja nyt oon yritellyt tehdä kaikenmoista apua nilkalle, mutta se tuntuu hieman inhottavalta edelleen. Ajattelin kuitenkin olla urhea ja mennä ohjaamaan illan tuntini, pitää vaan teipata nilkka kunnolla pakettiin. Istun vaikka sitten laudalla ja huudan ohjeita, mutta mähän meen! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En nyt tiedä miten tuo ensimmäinen kappale liittyy otsikkoon, mutta siirrytään siitä näppärästi eteenpäin aiheeseen nimeltä epäonnistuminen ja nimenomaan sen pelko. En ole itse sitä mieltä, että epäonnistuminen olisi noloa, mutta valitettavan usein niin ajatellaan omassa mielessä. Tämän pelon vuoksi jätetään yrittämättä ja kokeilematta juttuja, joita haluttaisiin saavuttaa. Sitä tulee ehkä mietittyä mielessään, että mitä muut ajattelee jos epäonnistun yrittämässäni asiassa. Helpompi pysyä mukavuusalueella ja tehdä sitä mitä osaa valmiiksi. Joskus tutun ja turvallisen ainainen tekeminen voi kuitenkin käydä tylsäksi ja usein itsensä kehittäminen eteenpäin, vaatii juuri sitä että kokeilee ja yrittää uusia asioita.

Toki on olemassa myös niitä ihmisiä, jotka nauttivat muiden mokailusta ja saavat siitä lisäbuustia oman egonsa pönkittämiseen, mutta uskon ja toivon että suurin osa ihmisistä toivoo kuitenkin vilpittömästi muille sitä onnistumista ja suurin ”vihollinen” onkin meidän jokaisen omien korvien välissä. Esimerkiksi ohjatessa jumppia tai muuten vaan esiintyessä ihmisille, tulee usein pelättyä juuri sitä että mokaa jollain tavoin ja se voi olla iso asia mikä pidättelee itseään. Olen itsekin pelännyt että missaan koreografian tai teen jotain tosi noloa, jolloin ei ehkä päässyt nauttimaan ohjaamisesta täysillä. Kun lopetin tällaisen pähkäilyn, tuntui että pystyin olemaan vielä paremmin oma itseni, eikä tarvinnut esittää mitään. Itsevarmuus on asia minkä ihmiset huomaa ja piirre, jota yleensä kunnioitetaan tilanteessa kuin tilanteessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen itsekin sortunut välillä ajattelemaan joistakin haaveista, että ei se kuitenkaan onnistu tai ole mahdollista. Sitä ehkä pelkää jo valmiiksi, että miltä tuntuu kun epäonnistuu, sillä eihän se koskaan ole mukava tunne. Jos kuitenkin ajatellaan syvemmin tätä asiaa, niin mitä väliä sillä on että ei onnistu heti ensimmäisellä kerralla. Jos jokainen mestari tai onnistuja olisi lopettanut ensimmäiseen epäonnistumiseen tai vastoinkäymiseen, niin moniko heistä olisi nyt siellä missä on?

Ensimmäinen askel päästää pelosta irti, on päättää tehdä niin ja antaa hurjienkin unelmien päästä vapaaksi ja lähteä tavoittelemaan niitä. Meidän mieli on sellainenkin voimavara, että kun uskaltaa antaa unelmille siivet, sitä alkaa alitajuntaisesti tekemään hommia unelman eteen. Mitään ei tietenkään saa pelkästään haaveilemalla, mutta mitä tahansa voi saavuttaa tekemällä töitä unelman eteen. Elämä on sellainenkin yllätysretki, että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, eli uskaltakaa unelmoida ja antaa unelmien toteutumiselle aikaa. Jos ne ei toteudu tänä vuonna, niin ehkä sitten ensi vuonna!

kuvat 1&2: Riikka

trikoot & toppi: Eivy*

kengät: Nike TrFit*

*Intersport Vaasa


KYYKKÄÄ P*RKELE

Lauantaina kyselin mikä ärsyttää teitä ja nyt voisinkin avautua jostain mistä itse ärsyynnyn aina välillä. Luin taas tuossa viime viikolla jutun, jossa painotettiin, että jos haluat laihtua/kiinteytyä/saada tuloksia tai voittaa lotossa (:D) on ainoa oikea tapa tehdä salitreenejä ja aamuaerobisia. Kyykkää ja käy kävelyllä kello neljä aamuyöllä niin kyllä lähtee! 😀

En ajatellut lähteä pohtimaan miten erilaiset treenimuodot vaikuttavat eri tavoilla, vaan halusin pohtia enemmänkin sitä, että mikä on loppujenlopuksi järkevin ratkaisu, kun haluaa saada muutosta elämään. Voin kertoa, että jos itse alkaisin tehdä kaiken miten kirjoissa ja kaikenmaailman säännöissä lukee, en varmasti jaksaisi sillä tyylillä puolta vuotta pidempään. Alkuun olisin innostunut uudesta jutusta, mutta pidemmän päälle alkaisi puuduttamaan se, että pitää mennä sääntöjen mukaan, eikä sen mukaan mitä haluan tehdä. Jos ajattelen itseäni ja kehitystä niin kaikista parhaat tulokset ovat tulleet, kun olen tehnyt sitä mistä nautin. Oon elänyt kilpa-urheilijan elämää ja saanut mennä niiden sääntöjen mukaan sen verran monta vuotta, että nykyään nautin juuri siitä, että saan päättää ihan itse mitä tekee ja mitä syö. 🙂

fly (1)_Fotor_Collage

Sama juttu pätee myös syömiseen. Aluksi saattaa olla mukava noudattaa tiukkaa ohjetta, mutta en usko että pidemmän päälle kukaan jaksaa sellaista. Nykyään tuntuu niin utopistisilta, että jengi miettii saako syödä tomaattia, kun ohjeissa lukee vain vihreitä vihaneksia. No, kaikkea ei voi, eikä kai tarvitse ymmärtää.

Multa kysytään usein kysymyksiä, että mikä nyt olisi se keino että pääsisi tästä vatsasta eroon ja kun vastaan, että suurimmaksi osaksi avain tuloksiin on se oma ruokavalio, aletaan pohtia että niinhän se on, mutta sitten ei enää saisi syödä tai pitäisi elää todella kurinalaisesti. Uskon, että juuri nämä erilaiset dieetit ja kuurit viestittävät edelleenkin sitä mielikuvaa, että vain kitumalla voi olla terve. Myös se, että näiden jättifirmojen PT:t ja ohjeiden suunnittelijat ovat lähestulkoon aina fitnesslajien parissa kilpailevia, vie heidät entistä kauemmas siitä tavanomaisesta kuntoilijasta.

Tänä päivänä treenaaminen tai sen puute ei voi olla siitä kiinni, ettei tietäisi miten ja mitä voi tehdä. Ohjeita ja ohjelmia on saatavilla niin paljon, että jokainen pääsee ihan varmasti alkuun. Ongelma on ehkä se, että aina tulee jokin kausi kun yksi asia on ylitse muiden ja sitten siinä alkaa itsekin miettiä että oonko tehnyt nyt ihan väärin kaiken kun oon käynyt lenkillä, enkä kyykkäämässä. Voimaharjoittelu on todellakin hyvä asia ja tekee hyvää ihan jokaiselle. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla ainoa asia, jota tehdään hampaat irvessä koska #fitness ja #hyväperse. Eri asia on tietysti se, jos vedetään lenkkiä pelkät kalorin kuvat silmissä ja ajatellaan että mitä enemmän kilometrejä tai jumppia, sen parempi. Kaikessa on aina ne ääripäät.

Jos nauttii juoksemisesta, jumppaamisesta tai yogasta, mun mielestä silloin pitää harrastaa niitä. Jos tykkää puurtaa painojen parissa, silloin tekee sitä. Luultavasti myös kehitystä alkaa näkyä, koska a) treenaaminen on säännöllistä sen mielekkyyden vuoksi ja b) treenaaminen on pitkäjänteistä, eikä mene kuukauden innostus-kyllästymis-ryppäissä.

plank

Joku mainitsi, ettei perusta blogeista, joissa korostetaan rasvattomuutta ja laihuutta.  Hän siis koki tämän blogin joskus liian keho- ja ulkonäkökeskeiseksi. Tässä on varmasti perää, mutta se viesti mitä itse haluan antaa, on että on mahdollista elää ihan normaalia elämää, syödä hyvin ja olla silti terve ja sporttinen. Joskus mun tekstit ymmäretään väärin, kuten tämä taannoinen rasvaprosentti-juttu. Kaikesta kuitenkin oppii ja uskon että osaan ilmaista itseäni jatkuvasti vähän paremmin ja paremmin. 🙂

En siis kiellä etteikö kehot ja ulkomuodot kiinnostaisi itseäni. Mielestäni on hyvin mielenkiintoista seurata ja miettiä miten tietyt asiat muovaavat kroppaa, mutta nimenomaan siinä ”tieteellisessä mielessä”. Itse mietin ulkomuotoani nykyään aika vähän, sillä kaikista siisteintä on se mitä hyvinvoivalla keholla pystyy tehdä! Kaikki muu tulee sitten siinä sivussa.

inter

Tällä hetkellä mulla on itsellä fiilis, kun sekä jumpat että salitreenit maistuu. Se miten itse treenaan ei todellakaan mene minkään ohjekirjan mukaan, periaatteessa melkeinpä päinvastoin. Oon kuitenkin aina ollut jollain tavoin kapinoija ja tehnyt asiat omalla tavallani. Olen aina saanut kuulla siitä, tosin nykyään vähemmän. Mielestäni joskus on hyvä hypätä boksin ulkopuolelle ja rikkoa sääntöjä, sillä mitään uutta ei luoda tekemällä asioita kuten on aina tehty.

Suurimmat kiksit saan kuitenkin edelleen jumpista ja siitä hapottavasta ja hikisestä fiiliksestä! On myös ollut kiva huomata, että oon alkanut saada kunnon lihaskivut pakaroihin ihan vaan plyometrisillä harjotteilla ja omilla RPV-tunneilla. Mulla on siis ollut pitkään se ongelma että en saa kontaktia pakaraan, vaan reidet huutaa hoosiannaa, mutta nyt alkaa olemaan jo pidempi kausi kun esim. Bikini bootcampin alakroppapäivän jälkeen on takamus hellänä. Pikkuhiljaa kohti tasapainoista lihastasapainoa!

Urheilun iloa tähän viikkoon! <3


GALLUP – MIKÄ SIINÄ OTTAA PANNUUN?

Tässä yli viisi vuotta kestäneen blogiurani aikana olen oppinut yhtä sun toista. Tiedän, mitkä aiheet ärsyttävät ja mistä ei yksinkertaisesti kannata kirjoittaa, mikäli ei halua aiheutta itselleen pahaa mieltä. Aiheiden lisäksi tähän liittyy myös se, että kuka niistä aiheista kirjoittaa. Tämän blogin ärsytys-aiheiden top kolmonen on luultavasti laihdutus, herkkulakot sekä suurien treenimäärien ylistäminen. 😀 Edellä olevat siis minun itseni toimesta harrastettuna. Nykyään en laihduta, enkä elä missään lakoissa, mutta edelleen huomaan kommenttien suunnan muutoksen, mikäli kirjoitan negatiivisesti sokerin käytöstä.

IMG_6741_Fotor_Collage

takuuvarma ärsytyksen aiheuttaja 😀

Oma mielipiteeni on selkeä. Mielestäni sokeri tai siitä valmistetut ruoka-aineet eivät anna keholle mitään mitä se tarvitsee. Ne ovat siis turhakkeita, jotka aiheuttavat omalla kohdalla myös psyykkeelle masentavia oireita. Tämän vuoksi epäterveellisien ruoka-aineiden syöminen ei mielestäni tulisi olla millään tavoin suositeltavaa, sillä se aiheuttaa tälle kansalle jo muutenkin ongelmia. Minun mielipiteeni ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mielestäni kukaan muukaan ei saisi syödä karkkia, koska en sitä itse tee. En siis tuomitse niitä, jotka tekevät toisin, sillä mielestäni ei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa elää oikein, oli kyseessä asia kuin asia.

Ymmärän tavallaan sen, että herkkujen syöminen voi olla rentouttava tapahtuma ja tosiaan terveys ei ole vain sitä fyysistä tekemistä, vaan myös sitä miten mieli voi. Kukin tehköön kuten parhaaksi näkee! Edellä mainittujen mielipiteiden lisäksi, olen myös sitä mieltä, että oli kyseessä mikä tahansa ruoka-aine, on kohtuus aina hyvä idea, mikäli se toimii. Itselleni se ei toimi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

syön mielummin keksisuklaata josta ei tule huono olo 🙂

Haluaisin kuitenkin oppia ymmärtämään näitä eriäviä mielipiteitä. Eli jos joku päättää lopettaa epäterveellisten ja ”turhien” ruoka-aineiden syömisen, niin sitä vastaan lähes hyökätään, että KYLLÄ SITÄ SUKLAATA PITÄÄ SAADA SYÖDÄ! Miksi se aiheuttaa niin kovan tunnereaktion, jos asia ei koske kuitenkaan itseä lainkaan? Ihan sopumielellä siis heitän kyselyä teille ja sana on tosiaan vapaa molempiin suuntiin. Oletko samaa mieltä kanssani vai eriääkö mielipiteesi paljonkin?

Jos vastauksia ropisee kivasti, teen aiheesta vielä erillisen yhteenvedon. Miksi ruoka ja etenkin herkut aiheuttavat niin paljon tunnereaktioita?


HOMEINEN MIELI – HOMEINEN KEHO

Facebookissa tulee vastaan vähän kaikenlaista, mutta eilen silmiini osui eräs hassu postaus. En nyt lähde analysoimaan, miten paikkaansapitävää tämä koko juttu oli, mutta ajatus sen takana oli mielestäni herättävä. Eräs äiti oli laittanu lapsiensa kanssa kahteen samanlaiseen purkkiin samat määrät vettä ja riisiä. Toiseen purkeista liimattiin x:n kuva ja toiseen sydän. Purkkeja kohdeltiin eri tavoin, eli x-purkkia haukuttiin rumilla sanoilla, kun taas sydän purkkia kehuttiin kauniilla sanoilla. Jonkin ajan kuluttua x-purkkiin oli alkanut syntyä hometta, mitä ei tapahtunut toiselle purkeista. Kuulostaa hyvin absurdilta, tiedän. Koko homman idea oli siis se, että energiat olivat toimineet eri tavoin näille purkeille.

_MG_8467

Tätä samaa ajatusta voi käyttää myös itseensä ja siihen miten puhuu ja ajattelee itsestään. Periaatteessa se, miten ajattelemme itsestämme on ajatusten luoma illuusio. On ihan normaalia, että etenkin nuorempana ollaan epävarmoja ja käydään läpi rankkojakin vaiheita itseään etsiessä. Eiliseen tekstiin oli kommentoitu aika hyvin, että elämään kuuluu ne elämäntilanteet, kasvamisen vaiheet, pettymykset ja suru. Välillä tuntuu että näitä tunteita ei enää kuulu tuntea, vaan ne luokitellaan helposti masennukseksi. Painotan edelleen, että en ole missään vaiheessa tarkoittanut ettei sairauteen saisi käyttää lääkitystä, vaan halusin pohtia ongelmaa, miten erotella sairaus ja tällainen edellä mainittu vaihe. 🙂 Palaan aiheeseen vielä postauksen kommenteissa myöhemmin! Aiheeseen palatakseni, joskus kuitenkin nämä epävarmuuden aiheuttavat tunteet jäävät päälle ja sitä elää vielä vanhempanakin samoissa ajatuksissa, kuinka ruma jokin ruuminosa on, tai miten ei ole tyytyväinen siihen ja siihen asiaan. Monilla saattaa olla kokemusta siitä, että nuorempana joku on haukkunut jotain vartalon osaa ja edelleen päässä jyllää ajatus, miten on vääränlaiset korvat tai reidet.

Tyytyväisyydellä ja ulkonäöllä ei loppujenlopuksi ole juurikaan yhteyttä. Tietysti fyysinen hyvä olo vaikuttaa myös mielialaan ja olotilaan, mutta suurin voima on siellä omassa pääkopassa. On itseasiassa melkein naurettavan helppoa muuttaa omia ajatusmalleja. Päättää vain muuttaa ne ja antaa hieman aikaa. Päättää päästää irti siitä, että oma nenä ei ole sellainen kuin haluaisi, sillä tuo ajatus on vain omien aivojen luoma illuusio, ei todellisuus. Nykyään asiaa vaikeuttaa myös se, miten paljon ulkoisia ärsykkeitä saamme esimerkiksi siitä millainen on oikeanlainen vartalo, hiukset tai kasvot. Media ja some vaikuttaa elämäämme, mutta loppujenlopuksi on itsestä kiinni, kuinka paljon sen antaa mennä sinne ihon alle. Kun on hyvä olo itsensä kanssa, ei muiden (tuntemattomien) tekemisien tai tekemättä jättämisien tulisi aiheuttaa sen suurempia tunteita.

_MG_8479

Se, miten puhuu itselleen ja ajattelee itestään voi siis joko homehduttaa koko kehoa ja olemusta tai päinvastoin saada onnellisen, tyytyväisen fiiliksen. Uskon vahvasti myös mielen vaikutuksen fyysiseen vointiin. Joskushan mentaalisesti vaikeilla hetkillä tulee jopa fyysinen paha olo. Muistan lukeneeni jostain, että jopa 80 % päivittäisistä ajatuksistamme on negatiivisia ja sen tiimoilta päätin kokeilla viime viikolla tietoisesti lopettaa kaiken valittamisen. Päätin siis, että en valita ääneen, enkä edes omassa mielessä. Täytyy sanoa, että tuo tehtävä oli vaikeampaa mitä olin kuvittellut ja havahduin useaan kertaan siihen, että ajatus jostain asiasta oli liusumassa negatiivisuuteen. Koen olevani melko positiivinen ihminen näin yleisesti, mutta silti ajatusmalleissakin on kehitettävää. Kannattaa kokeilla!

Mulla on tänään aika raskas päivä. Heräsin 5:45 ja ohjasin siitä tunnin kuluttua ensimmäisen jumpan. Kaksi kappaletta jumppaa odottaa kl. 11 ja vielä illalla olisi viimeinen veto. Jos olisin heti aamusta manaillut, että tulee olemaan niin rankkaa ja raskasta, niin varmasti tulisikin. Nousin kuitenkin innostuneesti (niin innostuneesti kuin tuohon aikaan voi) ja fiilistelin kuinka makee fiilis on aamutunnin jälkeen ja itseasiassa koko päivän jälkeen. Otan tämän päivän haasteena ja nautin siitä! Asenne ratkaisee aina!:)

En siis yritä sanoa, ettei saisi olla huonoja päiviä tai hetkiä, sillä nekin kuuluvat normaalin elämän vaiheisiin. Myös se, että osaa hyväksyä vaiheet jolloin menee vähän heikommin, auttaa jaksamaan niiden yli. Alhaalta on vain yksi suunta ja se on ylös! Kaikki asiat ratkeaa aina tavalla tai toisella, surusta ja vaikeuksista pääsee yli, tai niiden kanssa oppii elämään.