GALLUP – MIKÄ SIINÄ OTTAA PANNUUN?

Tässä yli viisi vuotta kestäneen blogiurani aikana olen oppinut yhtä sun toista. Tiedän, mitkä aiheet ärsyttävät ja mistä ei yksinkertaisesti kannata kirjoittaa, mikäli ei halua aiheutta itselleen pahaa mieltä. Aiheiden lisäksi tähän liittyy myös se, että kuka niistä aiheista kirjoittaa. Tämän blogin ärsytys-aiheiden top kolmonen on luultavasti laihdutus, herkkulakot sekä suurien treenimäärien ylistäminen. :D Edellä olevat siis minun itseni toimesta harrastettuna. Nykyään en laihduta, enkä elä missään lakoissa, mutta edelleen huomaan kommenttien suunnan muutoksen, mikäli kirjoitan negatiivisesti sokerin käytöstä.

IMG_6741_Fotor_Collage

takuuvarma ärsytyksen aiheuttaja :D

Oma mielipiteeni on selkeä. Mielestäni sokeri tai siitä valmistetut ruoka-aineet eivät anna keholle mitään mitä se tarvitsee. Ne ovat siis turhakkeita, jotka aiheuttavat omalla kohdalla myös psyykkeelle masentavia oireita. Tämän vuoksi epäterveellisien ruoka-aineiden syöminen ei mielestäni tulisi olla millään tavoin suositeltavaa, sillä se aiheuttaa tälle kansalle jo muutenkin ongelmia. Minun mielipiteeni ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mielestäni kukaan muukaan ei saisi syödä karkkia, koska en sitä itse tee. En siis tuomitse niitä, jotka tekevät toisin, sillä mielestäni ei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa elää oikein, oli kyseessä asia kuin asia.

Ymmärän tavallaan sen, että herkkujen syöminen voi olla rentouttava tapahtuma ja tosiaan terveys ei ole vain sitä fyysistä tekemistä, vaan myös sitä miten mieli voi. Kukin tehköön kuten parhaaksi näkee! Edellä mainittujen mielipiteiden lisäksi, olen myös sitä mieltä, että oli kyseessä mikä tahansa ruoka-aine, on kohtuus aina hyvä idea, mikäli se toimii. Itselleni se ei toimi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

syön mielummin keksisuklaata josta ei tule huono olo :)

Haluaisin kuitenkin oppia ymmärtämään näitä eriäviä mielipiteitä. Eli jos joku päättää lopettaa epäterveellisten ja ”turhien” ruoka-aineiden syömisen, niin sitä vastaan lähes hyökätään, että KYLLÄ SITÄ SUKLAATA PITÄÄ SAADA SYÖDÄ! Miksi se aiheuttaa niin kovan tunnereaktion, jos asia ei koske kuitenkaan itseä lainkaan? Ihan sopumielellä siis heitän kyselyä teille ja sana on tosiaan vapaa molempiin suuntiin. Oletko samaa mieltä kanssani vai eriääkö mielipiteesi paljonkin?

Jos vastauksia ropisee kivasti, teen aiheesta vielä erillisen yhteenvedon. Miksi ruoka ja etenkin herkut aiheuttavat niin paljon tunnereaktioita?


37 Responses to “GALLUP – MIKÄ SIINÄ OTTAA PANNUUN?”

  1. Avatar Ems sanoo:

    Mulla ei sun sokerin yms. pois jättö nosta verenpainetta ja ärsytystä, mutta ite luulen, et joidenkin hyökkäys johtuu siitä, että itse tiedostaa, että olet oikeassa mutta ei pysty olemaan ilman sokeria. Koska useinhan ihminen provosoituu kun toinen on oikeassa vaikkei sitä halua myöntää. Sama asia, kun toiset mollaavat vegaania ja miettivät saako kaikki ravintoaineet ja samalla itse vedetään kaljaa ja sipsiä kaksinkäsin :D

  2. Avatar Satu sanoo:

    Tunnereaktioita on niin paljon helpompi ilmaista netissä kuin kasvotusten. Ruoka ja ravitsemus ylipäätään ovat asioita, joihin jokaisen on pakko kiinnittää jonkinlaista huomiota, koska ilman ruokaa ei vain voi olla. Toisille se kuitenkin on vain vatsan täytettä ja on ihan sama mitä syö. Samoin karkkipussista saa helposti ja nopeasti sitä kaivattua rentoutumista kiireisen arjen keskellä. Olen samaa mieltä kanssasi sokerin käytöstä ja usein ihmettelen suuresti, miksi RUOKA on niin monelle se palkinto raskaasta viikosta tms. Terv. nimimerkki mieluummin juoksulenkille!

  3. Avatar Myy sanoo:

    Mun mielestä jokainen kuunnelkoon omaa kroppaansa ja syököön & eläköön sen mukaan. Jotain voin itse syödä kohtuudella, jotain en ollenkaan. En tee päätöksiä tyyliin en syö koskaan sitä tai tätä tai nyt olen kuukauden herkkulakossa. Syön sitä mikä hyvältä tuntuu ja se ei ole tähän mennessä mennyt vielä kovin pahasti pieleen. :) Jos joku ärsyyntyy jostain postauksesta, se on hänen ongelmansa. Musta sun blogi on oikein kiinnostava ja tsemppaava!

  4. Avatar Tiina sanoo:

    Tuo sokerin syönti on aikamoinen kirosana! Meillä oli tässä vasta äiti-lapsi porukan tapaaminen ja tein sinne raakasuklaata. Yks äideistä alko aivan kauheelle puolustuskannalle miks he syö sokeria ja OIKEAA suklaata. Sain myös kauheat YÖK YÖK asenteet kun kerroin tekeväni myös raakakakkuja. Huoh. Kuuntelin sitä jupinaa ja en jaksanu edes mitenkään kommentoida. Syö vaikka rotanmyrkkyä jos kerta tykkäät, whatev! Ja mä en oo näitä mun uusia ruokailutottumuksia kauhena huudellu ja tyrkyttäny kenelekään, vein vaan raakasuklaat ja sain kuunnella toisen perusteluita miks hän ja hänen lapset syö valkoista sokeria mulla tulee semmonen vaikutelma että se joka hyökkää on epävarma omista valinnoistaan. Miten joku voi vetää herneet siitä että näyttelet sun vatsalihaksia? WTF? :D

    • Avatar Maija sanoo:

      Mua alkoi kiinnostaa minkälaisia perusteluja sieltä tuli, että miks suklaa ja valkoinen vehnä on hyväks heidän perheelle? Millasia vastauksia tuli? :)

  5. Avatar Iiippeli sanoo:

    Kateus aiheuttaa varmasti monet reaktiot, vaikkei sitä itse tiedostaisikaan. Esimerkiksi jos sun hehkutus kovista treenimääristä, jotka todellakin teet, ottaa varmasti eniten pannuun sellaisilla ketkä on yrittäneet ehkä jopa monta vuotta alkaa treenaamaan. Tuloksetta. Laiskuuttaan tietysti, mutta jos asiaa ei ajattele, se ehkä näkyy vain ärsytyksenä muiden tekemistä kohtaan.

    Itse ärsyynnyn sellaisista provosoivista ja suoraan sanoen järjettömistä ruokavaliojulistuksista, joissa viesti on, että vain maidoton/gluteeniton/500kcal/vuorokausi -ruokavalio on oikeanlainen. Tai jos oikeasti annetaan viesti, että suklaapatukan syöminen lauantaisin on täysin luuserimaista. Jokainen saa tehdä tyylillään, mutta sen verran kukkahattutäti olen, että lapset ja nuoret mua huolettaa. Parhaassa tapauksessa tämä lapsi/nuori vielä ihailee kirjoittajaa ja haluaa tehdä kuin hän, mutta totta kai lopputulos on erilainen ja vaikka kirjoittajan tarkoitusperät olisi hyvätkin, inhottaa että jo pienille lapsille koituu tänä päivänä varmasti ihan ihmeellistä ruokastressiä. Tämän (ja myös oman hetkittäisen kyllästymisen) takia tulee välillä sellainen ähky, että come on, eikö tää ruuasta paasaaminen voitaisi unohtaa.
    Sun blogissa en ole kyllä tällaisiin teksteihin törmännyt, ja niin kuin tässäkin, muistat mainita että kohtuus ei toimi sun kohdalla ja siksi sokeri ei sovi sulle. Jos tässä siis nimen omaan sun blogiteksteistä pitää puhua, niin sitten mulla meni pahasti ohi aiheen :-D

    Toisaalta, itse tykkään paljon lukea vaikkapa sun blogista ruokavinkkejä, ja on kiva että asiasta kiinnostuneet voi jakaa kokemuksiaan jne. Välillä vaan tulee vähän korvista ulos.

  6. Avatar Draci sanoo:

    Siis hetkinen.. nyt täytyy kyl ihmetellä, et miks jotkut ihmiset lukee sun blogia, jos niitä ärsyttää sun kirjotukset joistain tietyistä aiheista? :D

  7. Avatar Piya sanoo:

    Minuakaan ei häiritse kenenkään henkilökohtaiset dieetit ja lakot yms. ruoan suhteen. Olen paininut koko aikuisikäni herkästi reagoivan suoliston kanssa, joten ymmärrän hyvin miksi huonoilla valinnoilla ei halua enempää pilata hyvinvointia. Minunkin valintoja on vinoon katsottu useita kertoja ”on se kumma kun pulla ei kahvin kanssa maistu” -tyyliin. Luulen, että ihmisiä ärsyttää, jos toinen kykenee pitämään kiinni hyvistä valinnoista ja toinen sortuu jatkuvaan vedoten kiireeseen yms. Pitkäjänteisyys ja omien aatteiden takana seisominen on aika arvostettuja ominaisuuksia ihmisissä. Jos joku ei näin toimi, luokittelee hän itsensä jo huonommaksi.. Ihan suotta minusta jatka Aino vaan samaan malliin, kuten tähänkin saakka!

  8. Avatar Sue sanoo:

    Sulla on ollu taas ihan mahtavia postauksia ja tää summer fit- haaste on ihan huikee!! Just tällästä ajattelutapaa itsekin kannatan!
    Opiskelen itse ravintovalmentajaksi ja sielläkin juuri puhuttiin kuinka paljon ruoka vetoaa ihmisten tunteisiin, on eriasia mennä kyselemään toisen treeneistä kuin jokapäiväisestä syömisestä, ehkä se siksi niiin kommenttiboksissa kiehuttaa…
    Itselleni tätänykyä toimii kohtuus (ennen ei toiminut) juuri koskaan ei tee makeaa mieli, mutta jos olen kylässä tms voin ihan hyvällä omalla tunnolla ottaa kakunpalan ja se jää siihen. Kotona emme pidä karkki/herkkupäiviä, vaan herkuttelemme joskus pienesti sopivan paikan tullen. Mutta en myöskään halua lapsilleni opettaa, että karkki olisi täysin kiellettyä eikä sitä koskaan saa. Uskon että ehdottomuudella ei saa mitään hyvää aikaiseksi ja jos nyt kieltäisin lapsiltani kaiken sokerin voi olla että kun he kasvavat ja pääsevät itse kaupppaan he eivät muuta ostakkaan kuin sokeriherkkuja, kaikki kielletty kiehtoo!;)
    Itselläni on pari hyvää ystävää joilla ollaan kotona oltu tosi tarkkoja karkin suhteen niin nyt aikuisiällä sitä täytyy saada lähes joka päivä ja toinen ystävistänikin arveli sen juuri näistä lapsuuden kielloista johtuvan.
    Ymmärrän täysin pointtisi miksi et syö sokeria ja muissakin asiossa joista täällä on porukka riehaantunut, sillä usein nämä ihmiset ovat vain takertuneet yhteen lauseeseen eikä hahmottaneet koko tekstin pointtia!

  9. Avatar veepu sanoo:

    Tiedän tunteen NIIN hyvin! Nykyään en voi osallistua edes ystävieni kanssa jokaiseen keskusteluun, koska he ovat vetäneet herneen syvälle nenäänsä tästä sokeriasiasta.
    Jos he sanovat olevansa väsyneitä, tulee sivulauseessa heti perään ”JOOJOO tiiän että pitäis olla ilman sokeria ja syyä herkkuhimoon parsakaalta ja sitruunaa.”
    Ärsyttää itseä se, että omaan väsymykseen nimenomaan auttaa se sokerittomuus ja jos tätä yksinkertaista kikkaa ehdottaa muillekin, niin tulee tiukkapipon maine ja jupinaa.
    En tiedä, kai sokeri on jotenkin niin tärkeä lohtu ihmisille, että sitä ilman ei voi olla edes ajatuksen tasolla. :D

  10. Avatar _paivijohanna_ sanoo:

    Jonkun sortin itsepuolustus kait tuo hyökkäys on, oma itsekuri ei riitä joten voi sitten sitä sinua syyllistää . Jos ei tykkää niin voi jättää lukematta . Itse tykkään sinun tyylistäsi kirjoittaa. Et paasaa ja lyttää muita, vaan kerrot ja perustelet omia mielipiteitä. Tunnustan että itsekään en piirun tarkkaan tuota antamaasi ruokavaliota noudata, mutta yritän tsempata ja parantaa. Chiapuddingia testasin, en laittanut herajauhetta mutta sen sijaan muusasin banaaneja sinne, ravintoarvot ehkä vähän kääntyi, mutta tosi hyvää siitä tuli eikä sokeria kaivattu.

  11. Avatar Sanna sanoo:

    Heippa, hyvä kirjoitus peukut siitä! Oon huomannu saman jos päättää vähentää sokeria ja epäterveellisiä herkkuja omassa ruokavaliossa on aina joku joka tuputtaa pullaa ja suklaata että ota nyt, YRITÄTKÖ laihduttaa. Ja auta armias jos vastaat että nojoo vähän koitan keventää, niin ’kyllä sitä pitää välillä herkutella ja älä vaan liikaa laihduta’ jaa niin kenen kannalta pitää ja kenelle liikaa, sinulleko?

    • Avatar Sanna sanoo:

      …ja vastaus kysymykseen ’mikä siinä ottaa pannuun’ luulisin että kun toisella riittää rahkeet alkaa jollekin mihin itse ei pysty/jaksa/kykene..

  12. Avatar Niina sanoo:

    Joskus vaikka kuinka haluaisi sanoa oman mielipiteensä niin se ei ole kannattavaa, tiedän tunteen! Koulussa opetettu mm. ettei ihminen tarvitse päivittäin vitamiineja, koska se varastoituu kehoon kuulemma – yritin sanoa mielipidettä tähän, niin siitä nousi vain taistelu käytännössä :D
    Sokerittomuudesta ja muutenkin epäterveellisten tuotteiden syöminen mulla aiheuttaa kauhean ”tukkosen” olon kroppaan muutamaksi päiväksi, mutta siltikin aina silloin tällöin kavereiden kanssa pidän ns. mättöpäiviä, vaikkei se pitkällä tähtäimellä kannattaisi.
    Sekin juttu tosi, mitä joku oli jo aikaisemmassa kommentissa sanonut, että miksi lukea aiheesta jos se ärsyttää..?

  13. Avatar Ano sanoo:

    Ihan mahtava sun keskivartalo, taitaa olla vähän kateutta ilmassa jos joku siitä jotain sanoo. Kukapa ei haluaisi kiinteytyä ja olla hyvässä kunnossa? Oot ihan mahtavan motivoiva ihminen, monen esikuva<3

    Ja tämä ei varsinaisesti kuulu aiheeseen, mutta olen käynyt jumpissasi gymin puolella pari vuotta ja nyt olen kohta lähdössä vaihtoon, enkä tiedä miten selviin ilman sun jumppia :D :D. En malta odottaa, että pääsen taas jumppaamaan sun kanssa syksyllä vaihdon jälkeen.

  14. Avatar Jeilou sanoo:

    Monesti kuulee läheistenkin sanovan että pitäisi, pitäisi, pitäisi…tai tiedän ”miten pitäisi syödä mutta..”Monet vetoaa sokerin ja niiden perinteisten herkkujen osalta, että elämä on niin lyhyt et kyl näitä herkkuja voi syödä. Mutta miksi, oi miksi elämä pitäisi tuhlata huonoon ja tukkoiseen oloon, jos jokin ruoka-aine sellaisen tekee? Itse voin paljon paljon paljon paljon paremmi kun en sokeria syö mutta kuten edellä on monta kertaa todettu jokainen tehköön tavallaan se hänelle suotakoon.

  15. Avatar josefina sanoo:

    Negatiiviset kommentit johtuu siitä, että ihmisiä ottaa pannuun, kun oot hyvässä kunnossa ulkoisesti ja vaikutat olevan vielä ihan henkisestikin löytänyt sen kuuluisan tasapainon. Näistä moni vaan haaveilee ja yritetään hakee hyväksyntää omalle tekemiselle näillä ’kyllä on sairas fitness hullu, jos ei joka viikko suklaata syö’ -kommenteilla.

  16. Avatar Essi sanoo:

    ”Mtä kieltää itseltään sitä halveksuu toisissa” luin tänään (ihan toiseen aiheeseen liittyvästä kirjasta tosin). Luulen kanssa niinkuin joku jo kirjoittikin että monesti ärsytys johtuu siitä että tietää sokerin olevan täysin turhaa mutta ei pysty elämään ilman sitä. On ehkä yritettykin, mutta ei pysty koska yksinkertaisesti itsekuri ei riitä ja sepäs ottaa päähän. Joillekin tosiasioiden myöntäminen ja tiedostaminen on yllättävän vaikeaa! Mikä aiheuttaa ristiriitaa sit omien tavoitteiden kanssa, etenkin just hyvinvointiin/ulkonäköön liittyen.

    Itse olen samaa mieltä sun kanssa: sokeri on turhaa. Mutta silti syön sitä toisinaan, ja enemmänkin ihailen (kuin olisin kateellinen) ihmisiä jotka pystyy elämään ilman sokeria! Varmasti tulisi energisempi olo :) Tulipa pitkä viesti sokerista!

    • Avatar Essi Lintuaho sanoo:

      Ps. Ja jos sokeri löydettäisiin vasta nyt, se luokiteltaisiin huumeeksi, koska se on niin addiktoivaa.

  17. Avatar Piitu sanoo:

    Mä selitin kerran yhdelle tyypille, etten syö karkkia tai muita herkkuja, koska saan sokeria ihan tarpeeksi esim. salaatinkastikkeista tai jugurtista tai muista tuotteista, missä on piilosokeria. Tyyppi sai kamalan raivokohtauksen ja suunnilleen huusi mulle että eihän salaatinkastikkeessa voi olla sokeria jos se on suolaista :D lopetin keskustelun siihen, mutta tää valtava tunnereaktio-raivokohtaus tuli kyl täysin puskista. Ja oon tosiaan ihan normaalipainoinen sekasyöjä, että minkään mun ulkonäköön tai ruokavaliion liittyvän aspektin en usko vaikuttaneen tähän reaktioon, eli vissiin sokeri oli se taikasana…

  18. Avatar Christina sanoo:

    Kukin tyylillään! Minua ei ainakaan jaksa ärsyttää se, että joku tekee, mitä itselleen kokee parhaaksi. Itse olen kohtuuden ystävä kaikessa ja se sopii minulle. Jos joku haluaa olla täysin ilman sokeria tai vaikka ilman hiilihydraattejakin samantien, niin siitä vaan. Kunhan kukaan ei minulle yritä väittää, että minunkin pitäisi tehdä niin. Silloin voipi kyllä mennä herne nenään. :) Ainut poikkeus minulle on gluteeni. Sitä on pakko välttää, jos haluan pitää hyvät välit vatsani kanssa. Oikeastaan kasvisten ja kuitujenkin kanssa voisin sanoa, että kohtuus ei riitä, vaan mitä enempi ja monipuolisemmin, sen parempi. :)

    Mielensäpahoittajia löytyy joka lähtöön ja ihan sama, mitä kirjoittaa, niin taatusti joku siitä pahoittaa mielensä. Ei kannata välittää. :)

  19. Avatar Anna H. sanoo:

    Itselle tuli heti ensimmäisenä mieleen tavat! Samaa mitä ylläolevissakin kommenteissa tullut esille, sokerin syönnistä on tullut sellainen tapa että ei välttämättä edes huomata että ollaan koukussa siihen. Tähän liittyy myös itsekuri, ei olla valmiita irrottautumaan tavoista (esim. ainainen kahvin kanssa jotain tai ruoan päälle pulla tms). Toki on tilanteita joissa taustalla on muutakin mutta ensimmäisenä tuli mieleen nämä asiat :) Tavoista on vaikea luopua, koska se on tuttua ja turvallista. Tapojen muuttaminen vie (alussa) paljon energiaa.

  20. Avatar Tuulia sanoo:

    Sosiaalitieteissä on jo aika kauan sitten havaittu, että ruoka kuuluu elämässä ns. intiimimpien asioiden joukkoon suurella osalla ihmisistä ja siihen ja eri ruokatapoihin liittyy tosi vahvoja tunnesiteitä. Se tarkoittaa, että jos jotain ruokaan liittyvää kirjoitetaan viestillä joka ihmisten mielestä on tulkittavissa pyrkimykseksi rajoittaa jotain siihen liittyvää toimintaa, moni reagoi todella vahvalla tunteella koska on tunkeuduttu henkisesti intiimille alueelle. Nimenomaan rajoittavat viestit ovat tällöin se intiimiä rumasti rikkova asia, ja sokerin kohdalla viesti ehkä helpoimmin muokkautuu sellaiseksi.

    Samasta syystä esimerkiksi ruoan ympäristövaikutuksiin liittyvät keskustelut ovat pitkään olleet tulenarka aihe. Nyt olen havainnut tilanteen vähän muuttuneen, mutta sekin ennen kaikkea ns. positiivisen viestinnän, ei rajoittavaksi tulkittavan viestinnän, kautta. Ruoan lisäksi toinen intiimi, vielä vahvemmin, aihe on lasten hankinta. Blogikirjoitus siitä, miksi lapset pitäisi ympäristösyistä jättää tekemättä, olisi varmaan blogosfäärin varmin tapa saada 200 raivoisaa kommenttia alta aikayksikön…

  21. Avatar Sirpale sanoo:

    Jo ruokavaliosta puhuminen nostaa toisilla verenpainetta, koska kaikkienhan pitää syödä virallisten suositusten mukaisesti. Voin esimerkiksi kuulemma huonosti ko en ole syönyt maitotuotteita tai gluteenia 1,5 vuoteen…:D Mutta siis sokeriherkkujen puolustajia löytyy kans aikalailla. Itselle sokeri aiheuttaa nimenomaan huono oloa, sykkeen nousua, oksetuksen tunnetta ja sellaista koomaista oloa…ei siis ollenkaan soveliasta ”ruokaa” ja niin ravintoaineita ei ole ollenkaan.

  22. Avatar LK sanoo:

    Luen blogiasi todella harvoin mutta nyt satuin lukemaan ja on pakko heti kommentoida :) faktapohjaiset tekstit ei mua ärsytä. Sulla on paljon tietoa ravitsmuksesta ja sen vuoksi tykkäsin esim. kun joskus kerroit syömistäsi vitamiineista. Perustelit hyvin mitä mihin tarvitaan ja miksi niitä syöt. Vatsalihakuvista en kuitenkaan välitä, koska koen että monesti ne korostaa rasvatonta kroppaihannetta. En perusta blogeista jossa korostetaan rasvattomuutta ja laihuutta. Tämän vuoksi olen lopettanut sun ja parin muun blogin seuraamisen instassa. Eli koen siis tämän blogin joskus liian keho- ja ulkonäkökeskeiseksi.

  23. Avatar Henna sanoo:

    Näille sokeriraivoajille pitäis sanoa jotain ”sunkin kannattaisi lopettaa jatkuvat sokerimätöt jos se aiheuttaa noin suurta raivoa, ei tuo ole enää tervettä” :D itse käytän sokeria liikaa, enkä tarvitse siihen mitään oikeutuksia tai hyväksyntää, tiedostan ongelman ja sille voi ehkä joskus sitten jotain tehdä.

    Nyt ajattelin (huomenna) olla 2 viikkoa herkuttelematta epäterveelliseti jos saisin sokerinkäyttöä sillä vähän alaspäin. Ja testailla vähän uuden haasteen HIITejä. :) haasteeseen ei oo nyt motivaatiota sitoutua, mutta teen vähän remonttia keittiön puolella, että söisin monipuolisemmin pitkällä tähtäimellä.

  24. Avatar Sanni sanoo:

    Itse vegaanina olen kyllä kokenut sen, että jos ruokatottumukset eroavat muista niin heti pyöritellään silmiä ja ollaan tietävinään kaikki kaikesta. En kerro vegaaniudestani ellei minulta kysytä siitä, enkä mitenkään katso ihmisiä alaspäin, kos he syövät lihaa, mutta hirveän usein aletaan puolustamaan omaa kantaa. Ihmettelen itsekin, miksi ruoka on niin herkkä aihe. Mielestäni on vain hyviä asia, että käydään keskustelua erilaisista ruokavalioista, jotta kaikki saavat luoda oman mielipiteensä eikä kaikki robotteine mennä vain valtion antamien laitasmallien mukaan :D

  25. Avatar Marma sanoo:

    http://www.hs.fi/ruoka/a1305923813537
    Tässähän se tulikin.

  26. Avatar Heidi sanoo:

    Saman olen huomannut, varsinkin laihduttaessa, ihmiset jopa oikeasti loukkaantuvat jos ei suostu syömään herkkuja jos niitä tarjotaan vaikka he tietäisivät toisen olevan dietillä, olen ajatellut sen olevan kateutta(vaikka sitä ei myönnetäkkään) sitä itsekuria kohtaan mitä sillä kieltäytyjällä on tai sitä onnistumista kohtaan kun toinen pudottaa sitä painoa… samaa kysymystä voi esittää niin moneen muuhunkin asiaan, että miksi ihmiset pahoittavat mielensä sellaisista asioista mikä ei ole heiltä itseltään oikeastaan mitenkään pois.

  27. Avatar Kati sanoo:

    Tulee mieleen sellainen lapsellinen ” hyökkäys on paras puolustus” selitykseksi. Kyllä tuolla aiemmissa viesteissä olleet ”Mtä kieltää itseltään sitä halveksuu toisissa” ja ” itse tiedostaa, että olet oikeassa” huomiot pitävät hyvinkin paikkansa.

    Itse olen pyrkinyt toteuttamaan vegaania ruokavaliota syyskuusta lähtien ja yllättävän positiivisesti olen jutellut ihmisten kanssa tästä. Monilla on monenmoista terveys- ja ruuansulatusvaivaa ja heitä on kiinnostanutkin kuinka muutos on vaikuttanut olooni ( -eipä oikein mitenkään, muutos entiseen ei ole niin suuri). Mukavan avoimesti on otettu, mutta en ole hirveästi älämölöillytkään asiasta :)

  28. Avatar Jullellson sanoo:

    Samasta syystä kuin kaikissa turhissa facebook-arvonnoissa eniten kommentointeja ja jakamisia saavat kaikenlaiset karkkiämpärit, tuplakassit ja jäätelökasat: ne vetoavat suoraan alimpaan nimittäjäämme. Sokeri ja rasva yhdistettynä tuovat paljon nautintoa ihmisille, mutta niiden syöntiä on opittu myös häpeämään. Sen sijaan, että rehellisesti syötäisiin vaikka mars-patukka silloin kun mieli tekee niin napostellaan ja piilotellaan namien syöntiä ja podetaan siitä huonoa omaatuntoa.
    Kun puhut terveellisten vaihtoehtojen puolesta tai osoitat konkreettisesti mitkä sokerin vaarat ovat tuntuu se näistä häpeäjistä hyökkäykseltä heitä kohtaan.

    Ps. Toivottavasti sivun kävijälaskin ottaa myös yksittäisten vierailujen lisäksi esim. sivuilla kulutetun ajan. Olen suuri fanisi, mutta käyn nykyään harvemmin katsomassa uusia päivityksiä. Sen sijaan luen kyllä jokaisen, mutta useimmiten pitkissä ketjuissa. Toivottavasti tämä otetaan kävijämääriä miettiessä huomioon :)

    Hyvää kevättä!

  29. Avatar mirvu sanoo:

    Itsellä ärsyttää aina eniten se (ei nyt siis tosiaan koske sun tekstejä, ihan yleisesti :D) jos koetaan oma juttu ainoana oikeana, parhaana jokaikiselle ja sitten halveksutaan muita jotka sitä eivät harrasta. Esimerkiksi paras kaverini kääntyi viime kesänä yhtäkkiä vegaainksi, ennen sitä hän melkein eli maitorahkalla ja veti lihaa kuin viimeistä päivää aina kun sitä nokan eteen sai. Vegaaniksi ryhdyttyään hän tuijotti lihaa mun lautasella halveksuen, sanoi ”hyi yök, miten voit syödä sitä?Käy niin sääliksi tuota eläinparkaa joka on tapettu ihan vain sen takia että saisit hyvää ravintoa. Tuossahan voisi olla ihan hyvin sun oma koira,sun pitäis syödä sitäkin sitten koska kaikki eläimet ovat saman arvoisia” ja paasasi vähän väliä kuinka mahtavaa tämä vegaanius on jne. Ja kyllä ärsytti! Enkä sanoisi sen johtuvan kateudesta, en vain koe tätä asiaa itselle niin tärkeänä. Minä nimittäin nautin lihan mausta ja pidän aamupalamunakkaistani, mutta ei se tee minusta mitään brutaalia eläinten vihaajaa! En syö lihaa koska ”pakko saada protskua ja eläinproteiini on ainoa mahdollisuus” vaan ihan koska pidän siitä. Syön mahdollisimman hyvää luomulihaa, lähellä tuotettua ja itse metsästetyn riistan lihaa. Samalla rakastan eläimiä, vastustan lihan massatuotantoa ja pyrin syömään vapaana eläneen riistan lihaa. Ärsytti suunnattomasti, kun hän ei tuntunut edes haluavan ymmärtää omaa kantaani asiaan, itse kun huomioin hänen ruokavalionsa aina kokkaillessa/ulos mennessä ja olin kiinnostunut siitä varsinkin alkuaikoina.
    Nyt itse pieniä elämäntapamuutoksia tehdessä olen huomannut pari juttua, nimittäin muita ärsyttää jos en halua syödä jotain heidän rasvassa uppopaistettuja aterioita, nauttia useampaa lasia alkoholia dinnerillä tai käydä ulkona joka viikonloppu. Okei, kaveriporukkani koostuu pääasiassa elämänsä ”bilevaihetta” viettävistä nuorista (olen 19v ja työskentelen/reppureissailen Australiassa tällä hetkellä) mutta en vain ymmärrä miksi se on heille niin vaikeaa suvaita minun salaattiannokset mäkkisafkan sijaan tai vesipullo viinipullon tilalla. En huomauttele heille hampparin tai viinin terveysvaikutuksista, mutta silti mulle sanotaan kuinka nuorena PITÄISI ELÄÄ, viettää villiä bile-elämää, johohn kuuluisi se jokaviikkoinen biletys, mäkkärin kautta kotiin ja darrapitsat seuraavana päivänä. Omasta mielestä kun voin hyvin olla mukana kuskina, tanssia baarissa ja viettää hauskaa muutenkin. Ihan kuin se olisi huono juttu, kun käyn salilla, nukun vähintään 8h yössä ja juon enemmän ehkä kerran kuussa.
    Mutta niin, meni mun juttelu ehkä hieman ohi aiheen mutta voin kertoa että nuo tosiaan ottaa pannuun! Sitä en kyllä ymmärrä miksi ihmiset vetävät herneitä nenään terveellisistä elämäntavoista, itse kun nautin suunnattomasti sun todella hyvästä, laadukkaasta ja asiaa sisältävästä blogista. Täältä saa paljon tietoa, vinkkejä ja mielenkiintoisia uusia ideoita omaan (parempaan) arkeen. Se kun on ihan yleisesti tunnettu fakta että urheilu ja monipuolinen ruokavalio ovat terveellisyyttä edistäviä juttuja. Varsinkaan kun et täällä julista itseäsi tiedon ja taidon ylijumalana, jonka opeilla kaikkien pitäisi elää ja painaa menemään.
    Ja tuosta urheilun määrästä kitisijät eivät varmaan tajua ajatella sen olevan sulle työtä! Maailmaan mahtuu muitakin fyysisiä ammatteja, joissa joutuu päivittäin tekemään treenin myös töissä (ja monesti sen jälkeen harrastetaan jotain muuta liikuntaa ihan vain oman itsensä vuoksi) eikä heidän menoaan tuomita/kauhistella. Ihmeellinen maailma, kaikkia tänne mahtuu. Esimerkiksi viime viikolla 9-vuotias hostmuksuni tuli isältään kotiin ja kertoi, että hän voi kuolla jos ei syö sokeria päivittäin, isä kertoi. Siksi hän syö siellä aina karkkia ja muita herkkuja, isä haluaa vain pitää hänet hengissä.
    Huh, siinä tuli hieman taas avauduttua :D Monet jutut ärsyttää mutta tämä blogi ei ole yksi niistä! Haluankin kiitellä mahtavasta työstä, olen saanut niin uskomattoman paljon uutta tietoa näiden tekstien avulla että oksat pois! Keep up the good work :)
    Hyvää kevään odotusta toivottelee yksi ahkera lukija :)

  30. Avatar Maria sanoo:

    Mielestäni postauksesi ovat menneet parempaan suuntaan ja selvästi näkee, että voit hyvin. Perustelet hyvin miksi syöt jotenkin tietyllä tavalla tai jätät jotain syömättä. Ja jatka samaan malliin, koska blogiasi on mukava lukea.
    Ärsyynnyn kuitenkin liian paasaavista teksteistä, joista tulee olo, että ainoa totuus on, että sokeri ei tuo mitään muuta kuin huonoa oloa. Tai ehkä huolestun enemmänkin kuin ärsyynnyn. En huolestu teidän bloggaajien puolesta, mutta niiden nuorten lukijoiden, jotka saattavat ottaa nämä asiat liian vakavasti oman terveyden kustannuksella. Minulla on valitettavasti ystäväpiiristä kokemusta siitä, kun ”terveysintoilu” lähtee käsistä. Silloin en voi enää ajatella, että no kukin tavallaan, jos pitää pientä suklaapalaa kerran päivässä erittäin pahana asiana kun näkee, että ihminen ei todellakaan voi hyvin.
    Tykkään kuitenki lukea esimerkiksi treeniohjeitasi, mutta pakko myöntää, että välillä ärsyttää myös sinun postaukset :D Ehkä tulee vaan välillä vähän liikaa jokapuolelta erilaisia ohjeita siitä mikä on hyväksi terveydelle, mutta sehän ei ole sinun vikasi, eli sinulle en siitä kitisisi ;)

  31. Avatar Spf sanoo:

    Mua noin yleensä ottaen ärsyttää näissä treeni/hyvinvointiblogeissa sellaiset mutu-tuntumalta tehdyt yleistykset siitä, mikä on terveellistä, miten kannattaa urheilla jne. Näin tutkijakoulutuksen saaneena ja eräänlaisena tiede-uskovaisena niissä häiritsee se, että näissä yleistyksissä yleensä häviää se, ettei esitetyillä oletuksilla ole välttämättä mitään tutkimukseen pohjautuvaa perustaa. Maidon, gluteenin ym. välttelyt leviävät sitten kuin häkä ihmisten joukossa. Eräs hämmästelemäni ruokayksityiskohta on kookosöljyn runsas käyttö ruokavaliossa, vaikka sen yhä edelleen tiedetään olevan tyydyttynyttä rasvaa (itsekin käytän kookosöljyä ulkoisesti, mutta en halua syödä sitä). Nykyaikana netistä löytää juuri sellaista tietoa kuin haluaa, mutta se ei vielä tarkoita että se olisi totta. Tieteellinen tieto puolestaan ei perustu mutu-tuntumaan, vaan on myös vertaisarvioitua. En itsekään syö puritaanisesti ainoastaan ravintoympyrän mukaan, olen kasvissyöjä ja käytän superfoodejakin, kuten chia-sieminiä ja pakurikääpää, mutta en koskaan menisi väittämään ”tietäväni”, että nämä ovat kaikille parempia valintoja ja että minä olen asiasta paremmin perillä kuin sitä työkseen tutkivat ihmiset. Tämä nyt ei koska täsmälleen sinun blogiasi, vaan oli yleiskommentti erilaisiin hyvinvointiblogeihin.

  32. Avatar silja sanoo:

    Hyvä postaus!! Pohdin itse hyvin paljon tätä kysymystä omalla kohdallani. En ymmärrä herkkujen syömistä. Syön terveellisesti ja super runsaasti ja liikun ja voi vitsit energiaa riittää, en oo ollut kipeä moneen vuoteen, illalla nukuttaa ja aamusin herää pirteenä ja mitä muuta vielä. En kaipaa sokeria oikeestaan yhtään. Välillä jos on huono päivä eikä mikään kiinnosta, niin alkaa berliinin munkit ja karkkimätöt pyöriä päässä masis asenteella ”ihan sama vois syyä ja rueta läskiks” tms:D. Kuitenkin nauran siinä vaiheessa itelleni, ihan kun ne herkut auttais. Voin vannoa että kun parit munkit vetäs nassuun niin olo ois ihan kamala fyysisesti ja parin päivänki päästä kaduttais että miks menin olemaan niin lapsellinen. Kun oikeesti vois käydä vaikka kävelylenkillä ja keittää ison satsin kaurapuuroa viltin alle :) Olo olis varmasti niin paljon parempi.
    Kuitenkin omassa valinnassani jättää sokeri pääsääntöisesti (mummolassa otan sen pullan jos tarjotaa) olen kohdannut myös näitä epäilijöitä aika paljon. Mutta itse olen tullut siihen tulokseen että ne ihmiset oikeesti rakastaa sokeria ja herkkuja isolla ärrällä ja se on niin iso ja sisäänrakennettu osa heidän juhlimista, rentoutumista sekä palkitsemista, ja he saavat siitä hullut kiksit. He eivät esim ymmärrä että voin oikeesti fyysisesti pahasti jos syön kourallisenkaan karkkia; verensokerit nousee sellasella rytinällä että kädet vapisee ja sydän hakkaa!
    Joten tässä sulle ehkä esimerkki miltä näistä ”kapinoijista” voi tuntua; mieti jos sinulle joku ilmottaisi että lopettaa liikunnan. Että ei vaan ymmärrä miksi pitää liikkua, että haluaa vain maata sängyn pohjalla ja tuijottaa telkkuu.Niin rakas ja luonnollinen asia kun liikunta, kuinka joku voi vaan päättää lopettaa sen!? Eikö tuntuisikin hullulta!:D (tietenkin eroten että sokeri ja liikkumattomuus tappaa XD)

Kommentoi