EPÄONNISTUMINEN ON NOLOA

Luulin tämän päivän alkaneen loistavasti, sillä nukuin tosi hyvin ja oli pirtee olo herätessä. Pitkään nukkuminen aiheutti kuitenkin sen, että tuli jäätävä kiire ehtiä ajoissa töihin. Samalla kun säntäsin salin portaita ylös, tuli jännä fiilis, että en vissiin ottanutkaan niitä mustia shortseja pyykkinarulta laukkuun ja kurkkaus treenipussin sisälle todisti tunteen oikeaksi. Siinä sitten funtsin pari sekuntia, että meenkö vetämään bodyattackin paksuilla kollareilla vai etsinkö jonkun henkilökunnasta käsiini silläkin uhalla että myöhästyn tunnilta. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja onneksi pukkarista löytyi heti apua ja sain trikoot päälleni sekä ehdin vielä ajoissa saliinkin.

Attackin jälkeen hyppäsin lavalta pois mennäkseni hakemaan seuraavalle tunnille tulijoiden lappuja ja astuin maassa olevan levypainon päälle hieman huonosti ja muljautin nilkkani inhottavasti. Tsemppasin core-tunnin läpi ja nyt oon yritellyt tehdä kaikenmoista apua nilkalle, mutta se tuntuu hieman inhottavalta edelleen. Ajattelin kuitenkin olla urhea ja mennä ohjaamaan illan tuntini, pitää vaan teipata nilkka kunnolla pakettiin. Istun vaikka sitten laudalla ja huudan ohjeita, mutta mähän meen! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En nyt tiedä miten tuo ensimmäinen kappale liittyy otsikkoon, mutta siirrytään siitä näppärästi eteenpäin aiheeseen nimeltä epäonnistuminen ja nimenomaan sen pelko. En ole itse sitä mieltä, että epäonnistuminen olisi noloa, mutta valitettavan usein niin ajatellaan omassa mielessä. Tämän pelon vuoksi jätetään yrittämättä ja kokeilematta juttuja, joita haluttaisiin saavuttaa. Sitä tulee ehkä mietittyä mielessään, että mitä muut ajattelee jos epäonnistun yrittämässäni asiassa. Helpompi pysyä mukavuusalueella ja tehdä sitä mitä osaa valmiiksi. Joskus tutun ja turvallisen ainainen tekeminen voi kuitenkin käydä tylsäksi ja usein itsensä kehittäminen eteenpäin, vaatii juuri sitä että kokeilee ja yrittää uusia asioita.

Toki on olemassa myös niitä ihmisiä, jotka nauttivat muiden mokailusta ja saavat siitä lisäbuustia oman egonsa pönkittämiseen, mutta uskon ja toivon että suurin osa ihmisistä toivoo kuitenkin vilpittömästi muille sitä onnistumista ja suurin ”vihollinen” onkin meidän jokaisen omien korvien välissä. Esimerkiksi ohjatessa jumppia tai muuten vaan esiintyessä ihmisille, tulee usein pelättyä juuri sitä että mokaa jollain tavoin ja se voi olla iso asia mikä pidättelee itseään. Olen itsekin pelännyt että missaan koreografian tai teen jotain tosi noloa, jolloin ei ehkä päässyt nauttimaan ohjaamisesta täysillä. Kun lopetin tällaisen pähkäilyn, tuntui että pystyin olemaan vielä paremmin oma itseni, eikä tarvinnut esittää mitään. Itsevarmuus on asia minkä ihmiset huomaa ja piirre, jota yleensä kunnioitetaan tilanteessa kuin tilanteessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen itsekin sortunut välillä ajattelemaan joistakin haaveista, että ei se kuitenkaan onnistu tai ole mahdollista. Sitä ehkä pelkää jo valmiiksi, että miltä tuntuu kun epäonnistuu, sillä eihän se koskaan ole mukava tunne. Jos kuitenkin ajatellaan syvemmin tätä asiaa, niin mitä väliä sillä on että ei onnistu heti ensimmäisellä kerralla. Jos jokainen mestari tai onnistuja olisi lopettanut ensimmäiseen epäonnistumiseen tai vastoinkäymiseen, niin moniko heistä olisi nyt siellä missä on?

Ensimmäinen askel päästää pelosta irti, on päättää tehdä niin ja antaa hurjienkin unelmien päästä vapaaksi ja lähteä tavoittelemaan niitä. Meidän mieli on sellainenkin voimavara, että kun uskaltaa antaa unelmille siivet, sitä alkaa alitajuntaisesti tekemään hommia unelman eteen. Mitään ei tietenkään saa pelkästään haaveilemalla, mutta mitä tahansa voi saavuttaa tekemällä töitä unelman eteen. Elämä on sellainenkin yllätysretki, että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, eli uskaltakaa unelmoida ja antaa unelmien toteutumiselle aikaa. Jos ne ei toteudu tänä vuonna, niin ehkä sitten ensi vuonna!

kuvat 1&2: Riikka

trikoot & toppi: Eivy*

kengät: Nike TrFit*

*Intersport Vaasa