JO VIIDEN VUODEN AJAN, JOKAISENA PÄIVÄNÄ

Hurjaa ajatella, että joku asia on ollut niin vahvasti mukana menossa jo viiden vuoden ajan. Joka päivä se on ajatuksissa ja nykyään myös jollain tavoin osa mua. Aloitin blogini päähänpistosta tasan 5 vuotta sitten seuraavalla postauksella:

15.11.2010

Tervehdys!

Ensimmäinen kirjoitukseni uudessa blogissa. Olen lukenut paljon erilaisia blogeja, enimmäkseen ruotsalaisia, mutta nyt ihan extemporee ajattelin kehittää oman blogin ja aiheena tietenkin urheilu,ja urheilijan elämäntavat. Muusta olisi aika vaikeaa kirjoittaa koska melkein koko elämäni pyörii näiden asioiden ympärillä ammattia myöten ja mikäs sen mukavampaa!

Koska tänään on maanantai ajattelin julkaista viikon treeni-aikatauluni :

Maanantai : Body Attack, Spinning + core (2,15 h)
Tiistai : Step + RPV  (2h)
Keskiviikko: aamulla TCB (intervalli tunti) illalla Spinning+ RPV (3h)
Torstai : aamulla : Spinning 30 + Body Pump, illalla Body Step (2,5h)
Perjantai: aamulla Body Pump + Body , illalla Body + RPV (4h)
Lauantai: aamulla Spinning+Body, iltapäivällä Body Step (3h)
Sunnuntai: LEPO 

Sellainen viikko edessä.. Jokaisessa viikossani on yleensä sama pohja koska ohjaan tietyt tunnit aina samaan aikaan, tällä viikolla mukana on myös muutamia tuurauksia, jonka vuoksi määrät joinakin päivinä ovat aika suuria 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuonna 2010 blogit eivät vielä olleet suuri juttu, eikä niitä ollut kovinkaan paljoa. Etenkin treeniblogit olivat vähemmistöä, olen luultavasti ollut ensimmäisten suomalaisien treenibloggaajien joukossa. Idean tähän touhuun sain ulkomaisista, tarkemmin sanottuna ruotsalaisista blogeista, joita seurasin tiiviisti tuolloin. Blogi onkin kokenut melkoisen muodonmuutoksen näiden vuosien aikana ja kehityskaari on ollut aika suuri. Alottaessani ei ollut mitään mistä ottaa mallia, joten tämä on aina ollut mun näköinen juttu. Nykyään bloggaaminen on jo sen verran suunniteltua touhua, että uusiakin blogeja kehitellään ja suunnitellaan paljon ennen ensimmäistä postausta.

Koen, että tämä tietämättömyys on ollut sekä hyvä että huono juttu, sillä kuten mainitsin, mulla ei ollut mitään ohjeita minkälaista bloggaamisen kuuluu olla. En miettinyt otsikoita, enkä kuvia. Kirjoitin vaan, koska halusin tuoda ajatuksiani julki. Täytyy kuitenkin myöntää että nuo ensimmäiset tekstit kuvineen ovat melkoista sekasoppaa. 😀 Toisaalta olen ylpeä, että olen kulkenut tämän tien ja kehittynyt siihen missä nyt olen. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita, vaan ne kuuluu tehdä omaan ominaiseen tyyliin. Nykyään annetaan ohjeita, kuinka tehdä blogista suosittu ja ehkä ongelma on juuri se, että yritetään hirveästi liikaa. Keksitään raflaavia otsikoita, satsataan kuviin ja mietitään huolella mitä kirjoitetaan. Netti on pullollaan samanlaisia blogeja, joten jos oikeasti haluaa erottua (eikä ole julkkis), täytyy uskaltaa olla erilainen. Omanlainen. Keskittyä omiin vahvuuksiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Otin jo ensimmäisestä postauksesta lähtien tavoitteeksi postata joka päivä ja tässä päätöksessä on pysytty tähän päivään saakka. Toki on satunnaisia päiviä, kun on jäänyt kirjoittamatta, mutta tahti on pysynyt tasaisena alusta saakka. Täytyy sanoa kliseisesti, että en oikeasti olisi voinut koskaan uskoa millaisia mahdollisuuksia blogi tulee tuomaan mukanaan, mutta alitajuntaisesti toivoin sitä ja tein töitä sen eteen. Tein siis töitä 2-3 vuotta ennen kuin homma alkoi poikia tuloja tai muuta tavaraa. Alkuaikoina bloggaus ei ollut Suomessa vielä suuri juttu, eikä esimerkiksi yritykset halunneet mainostaa blogeissa samalla tavoin kuin nykyään. Ruotsissa oltiin kuitenkin tässä asiassa isosti edellä, joten toivoin että sama rantautuisi Suomeen, ja näinhän sitten kävi.

En ole kirjoitellut eurojen kuvat silmissä, enkä suosittele sitä muillekaan. Motivaation täytyy lähteä ihan muista jutuista ja lopulta ahkeruus kuitenkin palkitaan. Uskon, että kirjoittaisin blogia edelleen, vaikka siitä ei olisi tullut työväline. Lukijakunnan kasvaessa myös tekstien sisältö on muuttunut hyvin paljon siitä mistä lähdettiin. Aluksi kirjoittelin hyvin päiväkirjamaiseen tyyliin mitä olin treenannut ja syönyt milloinkin. Jossain vaiheessa löysin kuitenkin sen ”oman jutun”, millä pystyin erottumaan muista ja miten homma lähti kunnolla lentoon. Pidetään tämä kuitenkin salaisuutena he he. 😉

Hyvin harvoin on ollut kausia, kun motivaatio blogia kohtaan on ollut nollissa. Saan paljon inspiraatiota toisesta työstäni ja parhaat ideat keksin usein juuri treenatessa ja seuratessa asioita treenimiljöössä. Täytyy myöntää, että viime aikoina mulla on ollut jokin henkilökohtainen kriisi bloggailun ja jumppien ohjaamisen kanssa. Mietin ihan liikaa kaikkea ja stressaan enemmän kuin tavallisesti. Oon aina ollut aika itsevarma ammattini suhteen, mutta nyt oon kokenut myös epävarmuutta ja se on ollut jotenkin ihan uus tunne. Mulla oli tän syksyn suhteen paljon odotuksia ja sitten kun asiat ei ehkä menneet kuten olin toivonut niin se on pistänyt miettimään omaa paikkaa ja sitä mihin satsaa seuraavaksi. Tyydynkö vaan siihen missä oon vai mitä hittoo sitä tekisi seuraavaksi?

Paljon onnea blogi! <3

Onko vielä mukana joku, joka on lukenut blogia ihan alusta saakka?

kuvat: Riikka


NO PALJONKO TIENASIN?

Numerot kiinnostaa. Paljonko tienaat, painat tai mikä on rasvaprosenttisi. En kiellä etteikö itseänikin kiinnostaisi kyseiset asiat ja helposti tulee klikattua otsikkoa, joka lupaa paljastaa jotain sellaista, mitä ei voi muuten saada selville. Viime päivinä lehdissä ja netissä on kerrottu kuinka paljon julkisuuden henkilöt ovat tienanneet ja sehän onkin herättänyt kansan mielenkiinnon. Mua alkoi lähinnä kiinnostaa se, paljonko olen itse tienannut!? Mistä sen näkee? 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos ajatellaan syvemmin näitä juttuja. Minkä vuoksi toisen henkilön saavutukset tai palkka herättää niin paljon kiinnostusta? Varmaan siksi, että voi verrata itseään muihin. Jos nähdään hyväkroppainen tyyppi, usein häneltä kysytään kuinka paljon painat. Näin voi itse suunnata oman painonsa samaan lukuun ja tulla samanlaiseksi. Vai onko sittenkään näin? Kukaan meistä ei ole samanlainen kuin toinen, joten miksi uhrata ajatuksia ja aikaa siihen, että vertaillaan omia tekoja tai ulkonäköä toisiin? Eikö olisi järkevämpää suunnata kaikki tuo vertailuun ja kateuteen käytetty aika jotenkin järkevämmin, vaikkapa oman onnellisuuden satsaamiseen.

Kateus on tunne, jota kaikki tuntee joskus, mutta jos on jatkuvasti kateellinen ja katkera muiden saavutuksista, myrkyttää siinä samalla oman elämänsä. Luin jostain, että 80% meidän päivittäisistä ajatuksista on negatiivisia. Mitä jos kokeilisi muuttaa edes osan niistä positiivisiksi. Siis ihan tietoisesti kokeilisikin keksiä asioista mielummin hyvää kuin pahaa. Miten suuri vaikutus omaan fiilikseen sillä olisi?

12191433_10207018979705540_6982124159824934876_n

kuvan lähde: facebook

Tämä aihe on sellainen, että vaikka siitä kuinka kirjottaisi, fakta on se, että aina tullaan pyörittelemään rahaan ja ulkonäköön liittyviä asioita. Kaikki paasaa, että ole tyytyväinen sellaisena kuin olet, mutta silti muokataan omaa kroppaa extreemeillä tavoilla ja lopulta jäljellä on vähemmän luonnollisuuta kuin feikkiä. Sanotaan, että raha ei tuo onnea, mutta silti yhä useampi uuvuttaa itsensä paiskimalla töitä 24/7. Välillä tuntuu, että jengi kirjoittaa asioita vaan siksi, että niin kuuluu tehdä ja halutaan antaa itsestään paras mahdollinen kuva. Esikuva jota kaikki ihailee. Pelkkää sanahelinää.


OLIKO PÄÄTÖS OIKEA VAI VÄÄRÄ?

Vuosi sitten näihin aikoihin olin juuri muuttanut blogin tänne Indiedays-sivustolle. Muutos oli jännittänyt paljon ja päätöstä mietitty pitkään. Lukijana sitä varmasti miettii että mitä siinä muutossa voi olla niin ihmeellistä, eikö se ole ihan sama missä osoitteessa blogia pitää? Kun on itse rakentanut viiden vuoden ajan sivustoa, tehnyt hurjasti töitä sen eteen sekä saanut vakioituneen lukijakunnan, voi tällaiset muutokset pahimmassa tapauksessa viedä blogin lukijamäärät ja arvon alas. Muuttaminen on aina riski, mikäli kyseessä ei ole mikään maailman luokan kirjoittaja, joita seuraajat seuraajat vaikka avaruuteen tarvittaessa 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin tyytyväinen edellisessä paikassa, mutta muutos ja uudet tuulet houkuttivat kovasti. En ole varmaan koskaan arponut mitään päätöstä noin paljon. Olin saanut deadlinen, päivän ja kellonajan, jolloin mun tulisi kertoa mitä olen päättänyt tehdä. Täytyy myöntää, että soittaessani Indiedaysille, vielä puhelimen soidessakaan en tiennyt mitä tekisin, lähteä vai jäädä?

Kaikki tietävät tänä päivänä mikä lopullinen päätökseni oli. Olen onnellinen, että uskalsin tehdä päätöksen ja vaihtaa tutun ja turvallisen uuteen ja myös epävarmaan. Toki alku oli hankalaa ja piti tehdä hurjasti töitä, että sai lukijat löytämään takaisin blogin pariin. Se ei käynyt viikossa, eikä vielä kuukaudessakaan, mutta ahkera työskentely alkoi lopulta tuottaa tulosta ja nyt homma on toki rullannut omalla painollaan jo tovin. Välillä mietin, sovinko tänne kaikkien muoti- ja kauneusgurujen keskelle, mutta toisaalta blogiin on löytänyt myös paljon uusia lukijoita, joita en olisi välttämättä muuten tavoittanut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muuton myötä sain bloggaamisesta virallisesti ammatin. Tarkoitan tällä sitä, että hommalla tulee toimeen ja saa leivän pöytään. Toki olen jatkanut myös toista työtäni, mutta olen pystynyt vähentämään työmäärää niin, että vapaa-aikaa on enemmän. Bloggaus ja ryhmäliikunnan ohjaus käy oikeastaan tosi hyvin yhteen, sillä blogatessa on aika paljon yksin koneen ääressä, kun taas jumppaaminen on sosiaalisempaa ja saa myös sitä liikuntaakin runsain mitoin. Poikaystävän sanoin; ”eihän sulla olis mitään blogattavaa jos lopettaisit sun työn.” Tää pitää niin hyvin paikkaansa, sillä saan paljon kirjoitusinspiraatiota toisen työn parissa. Olen todella tyytyväinen tähän yhteisöön ja siihen miten meistä pidetään huolta! Kiitollinen, että saan olla osa tätä sivustoa. 🙂

Mikä oli tekstin pointti? Isoja päätöksiä on vaikea tehdä, mutta usein hyppääminen tuntemattomaan antaakin niin paljon uutta ja parempaa. Jos ei kokeile, ei voi tietää! Loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että ei ole olemassa vääriä päätöksiä, ne vain muokkaavat elämän sellaiseksi kuin kuuluu. 🙂

Kuvat: Riikka

Trikoot: Kari Traa*

Paita: Adidas

Kengät: Reebok

*saatu


#SOKERITONSYYSKUU UPDATE

Moikka! Syyskuu alkaa olla kohta taputeltu, sillä viimeinen viikonloppu on alkanut. Noin vaan hujahti jälleen yksi kuukausi ja ollaan hieman lähempänä joulua! 😀 Syksyn treenikausikin on jo hyvällä mallilla ja tänään vedin parin viikon tauon jälkeen Bikinibootcampin. Ohjelmassa oli jalkatreeni, eli pahin setti. Vaihdoin liikkeet uusiin ja olin taas unohtanut kuinka kamalan pitkältä voi seitsemän minuuttia tuntua. Jalat tärisi vielä pari tuntia treenin jälkeen ja nyt tärinä on muuttunut lihaskivuiksi. Huomista ootellessa..

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Moni lähti mukaan sokerittomaan syyskuuhun ja nyt voisikin sanoa, että ollaan jo voiton puolella! Mitä pidemmälle mennään, sen helpompaa se myös yleensä on. Ideana ei tietysti ole se, että lokakuussa palataan vanhoihin tapoihin takaisin, vaan jatketaan samaa linjaa kun makeanhimo on jo voitettu. Monesti viikonloppuherkuttelu on myös tapa ja joskus tällaiset haasteet ovat oivia todistamaan, että tapoja voi muuttaa halutessaan, eikä se olekaan sen kummempi juttu! 🙂

Omalla kohdalla haaste on sujunut kivuttomasti. Italian reissulla häissä tuli tosin pieni paussi haasteeseen, mutta olen ollut sokerittomalla jo elokuun alusta saakka, joten pieni lomaviikko ei kovinkaan paljoa haittaa. Tasapainoahan tässä haetaan. Sellaista oloa, missä on hyvä olla. Toisille se tarkoittaa totaalikieltäytymistä herkuista, kun toisille sopii rennompi linja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten teillä on mennyt ja mitkä fiilikset haasteesta tähän saakka?

Tässä resepti taivaalliseen tuplasuklaajäätelöön #sokeritonsyyskuu malliin!

Muistakaahan tulla huomenna WSC Ladies Clubille treenaamaan ja tekemään BioSignature-mittauksia. Suosittelen lämpimästi tuota mittausta ihan kaikille, sillä oman kokemuksen mukaan siitä saa paljon irti ja ymmärtää mm. syitä kehon ongelmien takana. 🙂

Toppi – Energetics*

Trikoot – Energetics*

Alustoppi – Nike*

Kengät – Reebok

*Saatu Intersport Vaasa


TASAISEN TYLSÄÄ

Huoh. On jotenkin tosi epämotivoitunut olo. Yleensä syksyllä kääntyy uusi sivu ja uudet projektit odottaa, mutta tällä hetkellä tuntuu, että itse vielä etsin niitä uusia juttuja ja tavoitteita. Normaalit asiat ja arki rullaa omalla painollaan, mutta jotenkin mulla on fiilis, että kaipaan jotain. Kirjoittelin eilisissä aakkosissa lyhyesti tavotteista ja koen, että tylsistyn helposti jos mulla ei ole jotain päämäärää mielessä.

Toisaalta oon myös sellainen, että en voi tästä vaan päättää, että pistänpä tavoitteeksi 20 leuanvetoa tai – 10kiloa, sillä mun täytyy haluta sitä asiaa todella paljon, muuten en löydä motivaatiota hommaan. Oon monesti kirjoittanutkin, että aina kun lähtee tavoittelemaan jotain, kannattaa miettiä tarkkaan, haluaako oikeasti saavuttaa tavoitteen ja onko asiat joista joutuu luopumaan sen arvoisia. Liian hepposista haaveista tulee vain huono fiilis, koska epäonnistuminen tai luovuttaminen on tällöin melko suuri mahdollisuus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulla on ollut tässä viime aikoina vähän negatiivinen ajatustyyli. Huomaan ajattelevani negatiivisesti ja ärsyynnyn helpolla, mikä ei oo normaalisti meikäläisen tyyliä. Tietysti nämä muutamat takaiskut on vieneet vähän fiiliksiä alas ja koen, että on ihan normaalia ollakin hieman allapäin epäonnistumisista. Oon välillä vähän liiankin ankara itselleni, enkä anna helposti krediittiä hyvistä jutuista, sen sijaan rankaisen epäonnistumisista.

Kuten huomaatte, tapana on analysoida hirveesti kaikki tuntemuksia ja fiiliksiä. Oon huomannut, että sytyn parhaiten kun saan haastetta ja joudun haastaa itseäni. Jos eteen sattuu päivä, että vedän 5 tuntia kovatehoisia jumppia, innostun vain enemmän ja tulee hyvä fiilis siitä, että saan testata mihin kaikkeen pystyn. Tasaisessa arjessa sitä taas tylsistyy ja tulee entistä saamattomaksi. Lauantaina makasin jumppien jälkeen sohvalla koko päivän ja katsoin viaplayta. En jaksanut tehdä yhtään mitään. Jos mulla olisi ollut jotain pakollista sinä päivänä, olisin luultavasti saanut paljon muutakin aikaiseksi. Tässä palataan taas siihen joko tai – tyyliin, joka pistää päätään monissa asioissa. Nyt oon valitettavasti siinä tai – vaiheessa, jossa on hyvin vaikee päästä arkeen ja rutiineihin kiinni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Enpä tiedä mikä järki tässä tekstissä oli, mutta tuntui että oli pakko raapustaa ajatuksia ylös. Useimmiten sen jälkeen kun on saanut jäsenneltyä ajatuksia ”paperille”, olokin kevenee ja vaihe saattaa mennä ohi. Tällä hetkellä odottais sata ja yksi hoidettavaa asiaa, sähköpostia ja viestiä, mutta en jaksais alottaa yhdestäkään. 😀 Sen sijaan heitän Bodyattackin päälle ja pänttään ohjelmaa iltaa varten!

Mukavaa viikkoa kamut!