KAIKKI BLOGGAAMISESTA

Bongasin kivan haasteen Saijiksen blogista ja päätin itsekin lähteä vastailemaan näihin. Oli ihan mukava pysähtyä pohtimaan syvällisemmin tätä koko hommaa. Mennäänpä pidemmittä puheitta itse aiheeseen, eli millainen olen bloggaajana…

1. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Olin lukenut melko paljon ruotsalaisia lifestyle-blogeja ja sain siitä idean perustaa oman. Eräänä päivää tein blogin täysin hetken mielijohteesta sen kummemmin esimerkiksi nimeä miettimättä. Tuohon aikaan (v. 2010) ei ollut juurikaan treeniblogeja ja omanikin oli pitkään vain päiväkirja. 🙂

2. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia?

Yli seitsemän vuoden ajan. Tämä on siis kahdeksas vuosi. Blogi on ollut niin pitkään osa mua ja jokaista päivääni, että on vaikea kuvitella millaista elämä olisi ilman sitä.

3. Kuvaile blogiasi. Mikä on sen pääasiallisen aihe yms.

Blogini on sekoitus hyvinvointia, eli treeniä sekä ravitsemusta, painottuen pitkälti kehon muokkaamiseen. Hieman pienemmässä roolissa on myös henkinen hyvinvointi, oma elämäni sekä yleiset lifestyle-jutut. 🙂

4. Kuinka usein päivität blogiasi?

Tällä hetkellä noin viidesti viikossa. Pitkään bloggasin aivan joka päivä ja vielä useampia kertoja päivässä, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että mulla on yksinkertaisesti niin paljon töitä, että välillä en ehdi kirjoittaa päivittäin. Lisäksi kiire ja stressi syö inspiraatiota hyvin tehokkaasti. Jos mielessä on sata ja yksi asiaa, ei olo ole kovin luova, eikä ideoita synny yhtä tehokkaasti kuin normaalilla aikataululla.

5. Kumman valitset kuvat vai teksti?

Valitsen tekstin, sillä luen mielellään ajatuksia herättäviä kirjoituksia ja pohdintoja.

6. Mistä saat inspiraation postauksiisi?

Elämästäni sekä toisesta työstäni kuntosalilla. Kun pyörii päivät pitkät ympäristössä, missä hyvinvointi on pääroolissa, tulee myös helpommin erilaisia aiheita mieleen. Aihealue on niin tiivisti osa omaa elämääni, että se on yksi syy, että olen pystynyt bloggaamaan jo kahdeksatta vuotta näistä jutuista. 😀

7. Bloggaatko mieluiten aamulla, päivällä vai illalla?

Mulla oli pitkään aikataulutus, jolloin hoidin blogin aina heti aamusta kun olin herännyt. Nyt bloggaus tapahtuu siihen ajankohtaan, kun sille on riittävästi aikaa ja tämä vaihtelee hieman päivittäin. Tykkään kuitenkin aamurytmistä, sillä aamuisin koen olevani luovimmillaan.

8. Kuinka usein teet jotain blogisi eteen, kuten otat kuvia, luonnostelet uusia postauksia, vastaat kommentteihin tms.?

Joka päivä teen jotain. Tähän menee kyllä paljon aikaa ja saisi menemään vieläkin enemmän ja ajoittain tunnen huonoa omaatuntoa kun en esimerkiksi ehdi käydä kuvaamassa niin usein kuin haluaisin. Toisaalta mun blogini on aina ollut asiapainotteinen, eli en usko että kukaan tulee tänne pelkkiä kuvia katselemaan. 😀

9. Luetko muiden blogeja? Minkä tyylisiä?

Luen kyllä. Luen eniten saman aihealueen blogeja ja kirjoituksia, joissa asioihin on löydetty jokin uusi kanta tai juttu, mistä voin oppia uutta.

10. Mitkä asiat toisten blogeissa kiinnittävät huomiosi ja saavat sinut liittymään ehkä jopa lukijaksi?

Osuvat otsikot saavat klikkaamaan, kiinnostavat tekstit ja inspiroivat ihmiset vetävät puoleensa! 🙂

11. Kolme parasta asiaa bloggaamisessa?

Puuhastelu blogin parissa, eli kun on hyvä idea niin sen ulos kirjoittaminen on jotenkin todella terapeuttista. Välillä kaipaan sitä aikaa kun en ottanut tästä stressiä, vaan kirjoitin mitä mieleen tuli ja silloin kuin tuli.

Toisena varmasti kaikki upeat mahdollisuudet mitä olen blogin kautta saanut tehdä, tästä on ollut paljon hyötyä myös ammattimielessä (oma yritykseni ja myös ryhmäliikunta). Olen kiitollinen, että saan tehdä työkseni asioita joista nautin!

Kolmantena tietysti lukijat ja se, että voi vaikuttaa toisten ihmisten elämään positiivisesti. Viime kesänä kun pyörin enemmän pääkaupunkiseudulla ja mm. turussa, tuli todella moni juttelemaan ja esimerkiksi kertomaan, miten paljon apua on saanut omaan elämäänsä mun blogin kautta. Näin oma tekeminen saa myös suuremman merkityksen. 🙂

12. Entä kolme huonointa?

Aiemmin mainittu stressaaminen, eli blogi on jollain tavoin aina mielessä ja siitä ei pysty ottaa lomaa samalla tavalla kuin muista työpaikoista. Tai no pystyy, mutta se vaikuttaa hyvin nopeasti esimerkiksi tuloihin.

Esillä olo, eli kun on jollain tavoin julkinen henkilö, tuottaa se osiltaan myös paineita. En siis todellakaan koe olevani mikään julkkis, mutta koska sadat tuhannet ihmiset lukevat tekstejäni, välillä tulee ahdistava olo siitä miten paljon omia asioita on jakanut julkisesti.

Vaikeissa elämäntilanteissa ja kiireisissä ajanjaksoissa aiemmin mainittu luovuus kuolee hyvin nopeasti, jolloin on todella haastavaa saada mitään aikaiseksi.

13. Oletko mielelläsi vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa eli vastaatko mielelläsi kaikkiin saamiisi kommentteihin?

Olen tottakai! Luen kaikki kommentit ja pyrin vastaamaan kysymyksiin mahdollisimman hyvin, vaikka siinä voi joskus kestää hieman. Monet lukijat kommunikoivat mulle myös snäpin ja ig:n kautta, jossa ollaan saatu mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi. On ihanaa kun lukijat vinkkaavat jostain tuotteista mistä luulevat mun tykkäävän. 😀

14. Onko blogillasi muita somekanavia kuten Instagram tai Facebook-sivua?

Onhan toki, instagrma, fb ja snäppi käytössä!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.

15. Onko sinulla luonnoksissa useampia valmiita tai lähes valmiita postauksia vai kirjoitatko mieluummin yhden postauksen kerrallaan ja julkaiset sen heti?

Kirjoitan useimmiten postaukset heti julkaisuun. Joskus luonnostelen valmiiksi aiheita blogiin jos sellaisia pyörii mielessä. Pyrin kirjoittamaan aiheita ylös aina kun niitä putkahtaa mieleen, muuten ne unohtuvat yhtä nopeasti kuin saapuivatkin. 😀

16. Bloggaatko avoimesti eli tietääkö tuttavapiirisi blogistasi?

Kyllä tietää. Sen verran monta vuotta olen kirjoitellut, että suurin osa tutuista tietää tästä. Silti edelleen moni ihmettelee, jos sanon kirjoittavani blogia ammatikseni.

17. Hyödytkö blogistasi taloudellisesti tai saatko esimerkiksi tuotteita testattavaksi blogisi kautta?

Kyllä ja kyllä. Saan siis blogista ihan kuukausipalkkaa ja lisäksi erilaisia tuotteita tulee testiin yhteistyökamppanjoiden, yrityksien ja pr-toimistojen kautta.

18. Mikä on tarina blogisi nimen takana vai onko sillä tarinaa lainkaan?

Haha. Nimen keksin hetken mielijohteesta ja joskus meinasin sitä muuttaakin, mutta toisaalta nimi on ainakin hieman erilainen kuin muilla ja uskon, että se on niin vahvasti pinttynyt mieliin (ja googleen) että turha enää lähteä muuttamaan.

19. Haluaisitko kehittää tai muuttaa blogiasi jotenkin? Jos niin, miten?

Haluaisin panostaa tähän enemmän; kuvata enemmän, antaa postauksille enemmän aikaa hautua mielessä ja olla aktiivisempi kommenttiboksissa. Välillä harmittaa kun spostiin tippuu päivittäin kivoja tapahtumakutsuja, mutta kaikki on aina helsingissä ja en viitsi yksien kekkereiden vuoksi lähteä ajamaan viittä tuntia autolla. 😀

20. Kolme vinkkiä aloittelevalle bloggaajalle?

  1. Löydä aihe-alue, josta riittää kirjoitettavaa. On hyvä että aihe on tärkeä osa elämääsi, jolloin siitä on enemmän kirjoitettavaa ja ideat syntyvät helpommin.
  2. Löydä oma tapasi totetuttaa blogia, muiden kopiointi ei vie pitkälle. Ota rohkeasti oma polku ja pysy siinä.
  3. Jos haluat blogistasi suuren ja mahdollisesti jotain hyödykettä (rahaa) – Täytyy ymmärtää, että joudut tehdä alkuun paljon työtä, ilman että saat siitä välttämättä mitään korvausta. En kuitenkaan suosittele menemään euron kuvat silmillä, sillä lukijoiden kalastelun haistaa nopeasti läpi.


OMG – EILEN SAAVUTETTIIN JOTAIN SUURTA!

Huhheijaa, eilen oli sellainenkin legendaarinen päivä, että tämä blogi täytti kokonaiset 7-vuotta! En oikeen pysty sisäistämään itsekkään, että aikaa on kulunut noin paljon ja kaikki nuo vuodet oon jakanut omaa elämääni julkisesti täällä. Matkalle on mahtunut niin paljon kaikenlaista, että se on väkisinkin muokannut sitä millainen olen nykyään. Oon tietysti kasvanut ja muuttunut paljon viimeisten seitsemän vuoden aikana.

Tämähän on tietysti täysin luonnollista, mutta juuri tämä asia on aiheuttanut itselleni stressiä, sillä olen kokenut välillä paineita siitä millainen mun pitäisi olla ja millainen mun odotetaan olevan. Kuten vaikka parisuhteessa, tässäkin suhteessa on ollut erilaisia kriisejä, joista suurin on ollut kuluvan vuoden aikana. Nyt oon kuitenkin hyväksynyt asian ja ollut itselleni armollisempi. Kirjoitan hieman harvemmin, enkä mieti että mun pitäisi olla tuottamassa jatkuvasti materiaalia johonkin sosiaalisen median kanavaan.

Täytyy myöntää, että musta on tullut todella kriittinen siitä mistä aiheesta voin tänne raapustella. Kaipaan jopa niitä aikoja kun jokainen päähänpisto tuntui hyvältä idealta ja pää pursusi kirjoitettavia juttuja jatkuvasti. Ehkä sitä vaan tulee mietittyä ja analysoitua kaikkea liiaksi nykyään. Nyt oonkin päättänyt lopettaa tän liian pohdiskelun ja muuttaa ajatusmallin positiivisempaan suuntaan. 😀 Blogin suhteen mulla on uusia ideoita ja muitakin projekteja mielessä ja koen, että oon taas valmis jatkamaan sitä mitä osaan parhaiten, eli inspiroimaan muita treenin, sapuskojen ja hyvinvoinnin osilta!

Nyt mä pyydänkin teiltä apua! Toivoisin että ehdottaisitte komenttiboksiin erilaisia aiheita, joista lähden kirjoittamaan ja otankin joka viikko vähintään yhden aiheen käsittelyyn. Lisäksi palkitsen parhaan aiheen jollain kivalla hyvinvointiin liittyvällä yllärillä! 🙂

7-blogivuoden kunniaksi mun Instagramissa olisikin nyt superkiva arvonta, jossa voi voittaa huippulaatuiset Sudio Swedenin kuulokkeet. Voittaja saa itse valita joko Regent tai TRE maillin kuulokkeet käyttöön. Omistan itse molemmat ja niissä on todella hyvä äänentoisto ja johdottomuus tekee vaan kaikesta paljon helpompaa!

Regent

Regent

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


PAHIMMAT BLOGIMOKAT KAUTTA AIKOJEN

Tässä on tullut raapusteltua useampi tuhat blogitekstiä urani aikana ja täytyy sanoa, että olen oppinut hyvin paljon näiden vuosien saatossa. Alkuun sitä oli jotenkin paljon sinisilmäisempi, eikä juurikaan ajatellut sen enempää mitä tänne tekstikenttään suolsi. Olihan nuo lukijamäärätkin ”hieman pienempiä” tuolloin. Jollain tavoin kaipaan myös sitä avoimuutta ja rohkeutta, mikä on osiltaan kadonnut viime vuosien aikana. Voin rehellisesti sanoa, että nykyään en enää kirjoita kaikkia mielipiteitä mitä omaan, tai vähintäänkin pehmennän niitä hieman. Syy on puhtaasti se, että haluan suojella itseäni. Kestän kyllä p*skaa, mutta kaikella on rajansa ja kun sitä alkaa tulla liikaa, muuttuu tämä koko touhu ahdistavaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaatepostaukset ovat varma kortti – neutraali vastaanotto.

Olen oppinut mitkä aiheet ärsyttävät, mistä tykätään ja mitkä aiheuttaa kohua. Mun all time ärsytys aihe on aina ollut se, jos alan esimerkiksi kiristelemään kroppaani. 😀 En tiedä mikä siinä on, mutta tuo ja siihen liittyvät aiheet tuovat aina vähintäänkin muutaman negatiivissävytteisen kommentin. Jos kirjoitan olevani dieetillä, täytyy mun perustella asiaa ja painottaa, että en ala nälkäkuurille tai muuta vastaavaa. 😀 Nojoo, se siitä.

P6050473_Fotor_Collage1

liian laiha ja liian lihaksikas..aina liian jotain! 😀

Tässä vuosien aikana on tullut tehtyä myös virhearviointeja, eli olen tyhmyyksissäni julkaissut tekstejä, joiden esillepanoa olisi kannattanut miettiä kahdesti. Koskaan en ole halunnut aiheuttaa tahallaan pahaa tai hakea negatiivista huomiota, sillä joskus sitä ei vaan ajattele loppuun saakka. Samahan tapahtuu muussakin elämässä, virheitä tehdään ja niistä opitaan. Sympatiani menevätkin uusille bloggaajille, jotka joskus joutuvat käymään kovan koulun oppiessaan, miten asiat kannattaa tuoda esille. Kirjoittaessa sitä ei aina saa samaa kuvaa kuin oikeassa elämässä. Tekstistä puuttuu ilmeet, eleet ja äänenpaino, joilla on suuri merkitys, miten asia ymmärretään.

Tässä mun TOP 3 mokat:

Muutama vuosi sitten sain Fitnessgurulta testiin ”One Cheat” – nimisen valmisteen, jonka tarkoitus on siis estää herkkuaterian rasvojen ja hiilarien imeytyminen (en nyt muista tasan tarkkaan miten valmisteen kuului toimia). Tabuja otetaan ennen cheat mealia ja niiden avulla minimoidaan aterian negatiiviset vaikutukset kehoon. Tiedän ja tiedostan hyvin, että tällaiset jutut ovat usein humpuukkia, tai vaikutus on vähintäänkin hyvin minimaalinen. Koska olen aina ollut utelias, olin innoissani kokeilemassa tuotetta. Kirjoitin aiheesta myös blogiin… 😀 Hommasta syttyi sellainenkin paskamyrsky, että mun blogi oli yhden viikonlopun aivan tukossa. Jossain vaiheessa oli pakko poistaa teksti kokonaan. Katsoin äsken, että teksti on edelleen tallessa luonnoksissa ja sen otsikko meni nimellä ”Herkuttelua ilman lihomista? Cheat meals without consequences?”… Ehkä hieman provosoivaa. 😀

Tämä juttu on monien vuosien takaa, heti blogin alkuajoilta. Olin siis sitä mieltä, että ihmiset ovat nykyään aivan liian heikkoja ja jäävät esimerkiksi sairaslomalle liian helpoin syin. Samaan soppaan suolsin, että osa syömishäiriöistä on vain elintasosairauksia, koska ihmisillä menee niin hyvin, että on pakko keksiä itselleen ongelmia… Voi luoja. Olen nykyään eri mieltä kaikesta edellä mainitusta. Voitte ehkä kuvitella että tekstin vastaanotto ei ollut kovin lämpöinen. Jouduin poistaa tekstin ja muotoilla sen uudeksi postaukseksi, jossa pehmensin hieman kantaani. haha. 😀

Joitakin vuosia sitten kävin kuivaverianalyysissä, jonka ideana on siis verenkuvan perusteella tehdä päätelmiä veren puhtaudesta ja sitä kautta kehon hyvinvoinnista. Kyseessä on siis tällainen vaihtoehtoinen ”hoitomuoto”. En ajatellut aihetta sen enempää, sillä itseäni kiinnostaa kaikenlaiset testit, vaikka niiden todenperäisyys ei välttämättä olisi ihan priimaa. Kirjoitin aiheesta ja tuloksistani tekstin ja sen jälkeen tyyliin kaikki Suomen lääkäriopiskelijat olivat kommentoimassa ja haukkumassa kommenttiboksissa millaista paskaa tämä koko homma on. 😀 Ensin annoin kommenttien tulla, mutta koska homma ei loppunut millään, jossain vaiheessa ei vaan enää jaksa ja on parempi poistaa koko teksti. Se siitä. Enpä ole puhunut julkisesti kuivaverianalyysistä sen jälkeen.

vaatekokoja käsittelevä postaus jakoi myös mielipiteet! Se löytyy täältä

vaatekokoja käsittelevä postaus jakoi myös mielipiteet. Se löytyy täältä.

Näin jälkeenpäin, näitä voi muistella huumorilla (toivottavasti tekin), ja samaan hengenvetoon haluaisin muistuttaa, että vaikka kirjoittajalla on tietysti vastuu siitä mitä julkaisee, kannattaa myös lukijan suhtautua teksteihin tietyllä keveydellä. Rakentava palaute on aina tervetullutta ja saa olla eri mieltä, mutta sellainen vittumitäpaskaa-meininki ei kehitä mielestäni ketään mihinkään suuntaan.

Tällä hetkellä täällä vallitsee tosi hyvä ilmapiiri ja itselläni ei ole valittamista kommentoinnista, sillä tulen iloiseksi jokaisesta kommentista mikä tänne saapuu. Luen aina kaiken ja pyrin vastaamaan kysymyksiin ja muutenkin. Nyt viime aikoina oon ollut tosi stressaantunut liian suuresta kuormasta ylipäätään ja on ollut vaikee handlata kaikkea kerralla, joten myös tämä blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Haluan kiittää kaikkia eiliseen tekstiin reagoineita, vastaan teille kaikille vielä tämän viikonlopun aikana. <3


JO VIIDEN VUODEN AJAN, JOKAISENA PÄIVÄNÄ

Hurjaa ajatella, että joku asia on ollut niin vahvasti mukana menossa jo viiden vuoden ajan. Joka päivä se on ajatuksissa ja nykyään myös jollain tavoin osa mua. Aloitin blogini päähänpistosta tasan 5 vuotta sitten seuraavalla postauksella:

15.11.2010

Tervehdys!

Ensimmäinen kirjoitukseni uudessa blogissa. Olen lukenut paljon erilaisia blogeja, enimmäkseen ruotsalaisia, mutta nyt ihan extemporee ajattelin kehittää oman blogin ja aiheena tietenkin urheilu,ja urheilijan elämäntavat. Muusta olisi aika vaikeaa kirjoittaa koska melkein koko elämäni pyörii näiden asioiden ympärillä ammattia myöten ja mikäs sen mukavampaa!

Koska tänään on maanantai ajattelin julkaista viikon treeni-aikatauluni :

Maanantai : Body Attack, Spinning + core (2,15 h)
Tiistai : Step + RPV  (2h)
Keskiviikko: aamulla TCB (intervalli tunti) illalla Spinning+ RPV (3h)
Torstai : aamulla : Spinning 30 + Body Pump, illalla Body Step (2,5h)
Perjantai: aamulla Body Pump + Body , illalla Body + RPV (4h)
Lauantai: aamulla Spinning+Body, iltapäivällä Body Step (3h)
Sunnuntai: LEPO 

Sellainen viikko edessä.. Jokaisessa viikossani on yleensä sama pohja koska ohjaan tietyt tunnit aina samaan aikaan, tällä viikolla mukana on myös muutamia tuurauksia, jonka vuoksi määrät joinakin päivinä ovat aika suuria 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuonna 2010 blogit eivät vielä olleet suuri juttu, eikä niitä ollut kovinkaan paljoa. Etenkin treeniblogit olivat vähemmistöä, olen luultavasti ollut ensimmäisten suomalaisien treenibloggaajien joukossa. Idean tähän touhuun sain ulkomaisista, tarkemmin sanottuna ruotsalaisista blogeista, joita seurasin tiiviisti tuolloin. Blogi onkin kokenut melkoisen muodonmuutoksen näiden vuosien aikana ja kehityskaari on ollut aika suuri. Alottaessani ei ollut mitään mistä ottaa mallia, joten tämä on aina ollut mun näköinen juttu. Nykyään bloggaaminen on jo sen verran suunniteltua touhua, että uusiakin blogeja kehitellään ja suunnitellaan paljon ennen ensimmäistä postausta.

Koen, että tämä tietämättömyys on ollut sekä hyvä että huono juttu, sillä kuten mainitsin, mulla ei ollut mitään ohjeita minkälaista bloggaamisen kuuluu olla. En miettinyt otsikoita, enkä kuvia. Kirjoitin vaan, koska halusin tuoda ajatuksiani julki. Täytyy kuitenkin myöntää että nuo ensimmäiset tekstit kuvineen ovat melkoista sekasoppaa. 😀 Toisaalta olen ylpeä, että olen kulkenut tämän tien ja kehittynyt siihen missä nyt olen. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita, vaan ne kuuluu tehdä omaan ominaiseen tyyliin. Nykyään annetaan ohjeita, kuinka tehdä blogista suosittu ja ehkä ongelma on juuri se, että yritetään hirveästi liikaa. Keksitään raflaavia otsikoita, satsataan kuviin ja mietitään huolella mitä kirjoitetaan. Netti on pullollaan samanlaisia blogeja, joten jos oikeasti haluaa erottua (eikä ole julkkis), täytyy uskaltaa olla erilainen. Omanlainen. Keskittyä omiin vahvuuksiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Otin jo ensimmäisestä postauksesta lähtien tavoitteeksi postata joka päivä ja tässä päätöksessä on pysytty tähän päivään saakka. Toki on satunnaisia päiviä, kun on jäänyt kirjoittamatta, mutta tahti on pysynyt tasaisena alusta saakka. Täytyy sanoa kliseisesti, että en oikeasti olisi voinut koskaan uskoa millaisia mahdollisuuksia blogi tulee tuomaan mukanaan, mutta alitajuntaisesti toivoin sitä ja tein töitä sen eteen. Tein siis töitä 2-3 vuotta ennen kuin homma alkoi poikia tuloja tai muuta tavaraa. Alkuaikoina bloggaus ei ollut Suomessa vielä suuri juttu, eikä esimerkiksi yritykset halunneet mainostaa blogeissa samalla tavoin kuin nykyään. Ruotsissa oltiin kuitenkin tässä asiassa isosti edellä, joten toivoin että sama rantautuisi Suomeen, ja näinhän sitten kävi.

En ole kirjoitellut eurojen kuvat silmissä, enkä suosittele sitä muillekaan. Motivaation täytyy lähteä ihan muista jutuista ja lopulta ahkeruus kuitenkin palkitaan. Uskon, että kirjoittaisin blogia edelleen, vaikka siitä ei olisi tullut työväline. Lukijakunnan kasvaessa myös tekstien sisältö on muuttunut hyvin paljon siitä mistä lähdettiin. Aluksi kirjoittelin hyvin päiväkirjamaiseen tyyliin mitä olin treenannut ja syönyt milloinkin. Jossain vaiheessa löysin kuitenkin sen ”oman jutun”, millä pystyin erottumaan muista ja miten homma lähti kunnolla lentoon. Pidetään tämä kuitenkin salaisuutena he he. 😉

Hyvin harvoin on ollut kausia, kun motivaatio blogia kohtaan on ollut nollissa. Saan paljon inspiraatiota toisesta työstäni ja parhaat ideat keksin usein juuri treenatessa ja seuratessa asioita treenimiljöössä. Täytyy myöntää, että viime aikoina mulla on ollut jokin henkilökohtainen kriisi bloggailun ja jumppien ohjaamisen kanssa. Mietin ihan liikaa kaikkea ja stressaan enemmän kuin tavallisesti. Oon aina ollut aika itsevarma ammattini suhteen, mutta nyt oon kokenut myös epävarmuutta ja se on ollut jotenkin ihan uus tunne. Mulla oli tän syksyn suhteen paljon odotuksia ja sitten kun asiat ei ehkä menneet kuten olin toivonut niin se on pistänyt miettimään omaa paikkaa ja sitä mihin satsaa seuraavaksi. Tyydynkö vaan siihen missä oon vai mitä hittoo sitä tekisi seuraavaksi?

Paljon onnea blogi! <3

Onko vielä mukana joku, joka on lukenut blogia ihan alusta saakka?

kuvat: Riikka


AHDISTAVA TÄYDELLISYYS

Lomalla mulla on ollut hieman enemmän aikaa lueskella blogeja, selailla instagramia ja yleisesti koko sosiaalista mediaa, lehtiä, artikkeleita jne. Huomaan välillä ärsyyntyväni teksteistä joissa toistuu liian usein ”minä”. Tekstistä tulee automaattisesti jotenkin itsekeskeinen kuva, vaikka se ei välttämättä olisi edes tarkoitus. Minäminäminä, sitähän nämä blogit suurimmaksi osaksi on. Päiväkirjoja ja tekstejä omasta elämästä. Hauskaa tässä on se, että itse teen ihan samaa, eli kirjoitan päivittäin itsestäni. No, okei, kirjoitan paljon myös aiheista, jotka eivät liity itseeni, vaan ovat enemmänkin ohjeita, vinkkejä ja inspirointia muille.

Eilen selailin hieman pidempään ulkomaisia muoti- ja lifestyleblogeja ja huomasin ahdistuvani. Sen sijaan, että olisin inspiroitunut ihanista kuvista, upeista tyyleistä, kauniista (täydellisistä) ihmisistä, tuli enemmänkin huono olo. Koen omaavani aivan hyvän itsetunnon, eikä tapana ole vertailla itseäni muihin. Silti jostain syystä tuli oikeen huono mieli siitä, kuinka täydellistä kaikkien elämä on netissä.

Syödään ulkona ja herkutellaan harva se päivä ja silti ollaan langanlaihassa kunnossa, vaikka lapsen syntymästä on alle 6 kk. Täydellinen talo, mies, vaatteet, auto ja paljon rahaa (ainakin antaa ymmärtää). Jokainen kuva on täydellinen otos, kuin muotilehdestä. Ikää usein alle 25 v. Niin, että mistäköhän ne lasten ja nuorten paineet johtuu?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuva: Riikka

Oon itsekin kirjoittanut paljon puolustelevia tekstejä blogien puolesta ja oon edelleen sitä mieltä, että näitä juttuja täytyisi osata suodattaa tietyn suodattimen läpi. Kaikki ei vaan aina ole sitä miltä näyttää. Sen tietää, mutta silti se vaikuttaa. Aloin miettiä omaa ulosantiani ja toivon tietysti, että en itse aiheuttaisi paineita muille. Olen hyvin tavallinen tallaaja, eikä mun elämässä ole juurikaan glitteriä. 😀 Intohimona on treeni ja ravinto, joten olen löytänyt kanavan, jonka avulla pystyn auttaa ja antaa infoa muille.

Toinen puoli tässä on se, että kun tekstit kohdistuvat vahvasti vain pieneen osa-alueeseen elämässä, tulee helposti kuva, että en muuta tee tai ajattele. Liian usein sitä tulee kirjoitettua onnistumisista ja niistä asioista, jotka sujuu hyvin. Blogien ideana on tietysti antaa inspiraatiota ja luoda hyvää, positiivista fiilistä, mutta jos silloin tälllöin antaa vähän kosketuspintaa oikeeseen elämään, johon kuuluu (ainakin mun elämään) myös ne huonot päivät, niin ei kaikesta synny liian kiiltokuvamainen pinta.

DSC01352_Fotor_Collage

ylin kuva on protskuletut blogiin, alin kuva protskuletut normaalisti 😀

Viime aikoina, etenkin viime viikolla mulla oli ihan jäätävä inspiraation puutos tätä blogia kohtaan. Väkisin kun ei voi kirjoittaa, tulee sitten tietysti huono omatunto siitä, ettei hoida työtään kunnolla. Kukaan muu tuskin edes huomaa jos jää päivä tai pari päivittämättä, mutta itsellä se jyskyttää takaraivossa jatkuvasti. Keksi nyt jotain kirjoitettavaa!!

Mulla on päiviä, kun tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Oon huono hoitamaan asioita ajoissa ja monesti ne kerääntyvät aina hirveän ahdistavaksi hommaksi. En ole aina tyytyväinen itseeni, tai ulkomuotooni. Mun on joskus tosi vaikea lähteä treenaamaan. Oon itseasiassa aika laiska ihminen, en varmasti jaksaisi treenata niin paljon, jos en tekisi treenaamista työkseni. Yleensä jos teen jotain, vedän sen hyvin helposti överiksi, oli kyseessä karkkipussi tai innostuminen uudesta asiasta.

Toisaalta olen hyvin aikaansaava asioissa, jotka on mulle tärkeitä. Treenaaminen on mun intohimo, etenkin siksi koska siitä tulee älyttömän hyvä olo. Kun olo on hyvä sisäisesti, ei ulkomuotokaan paina niin paljon ja sitä ajattelee heti positiivisemmin itsestään. En ole läheskään täydellinen, tai edes millään tavoin erikoinen, mutta olen silti onnellinen ja uniikki omana itsenäni. 🙂

Voin sanoa, että ainakin omalla kohdalla valokuvat joita käytän, ovat aina monien otosten parhaita, kuvia joissa korostuu ne parhaat puolet. Kenestä tahansa saa hyviä, edustavia kuvia, jos osaa kuvata. Kuvia varten meikataan ja laitetaan hienot treenikledjut päälle ja lähdetään hienoihin maisemiin ottamaan materiaalia. Ollaan siis aika kaukana normaalista tilanteesta. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuva: Riikka

Mun mielestä täydellisyys ei ole sitä mitä näkyy ulospäin, vaan sitä että voi olla onnellinen asioista joita omassa elämässä on nyt. Kehitettävää on aina, mutta senkin voi tehdä positiivisella tavalla. Oon huomannut, että ihmiset jotka hehkuttavat hirveästi vaikkapa parisuhdettaan ovat yleensä ne epävarmimmat tyypit. On jännää kuinka päivittäin tulee ”pusipusi kulta, rakas” – päivityksiä/postauksia ja yhdessä hetkessä status onkin sinkku. Sama pätee aika moneen muuhun asiaan. Jos on tyytyväinen, tuskin on tarvetta hehkuttaa jatkuvasti tai tuoda esille kuinka hienoa mun elämä on. En tarkoita, ettei koskaan saisi olla ylpeä omasta kullastaan tai hehkuttaa saavutuksiaan. Lähinnä jatkuva pommitus ihanuudesta alkaa tympäisemään ennemmin tai myöhemmin.

Tulipas sekava kirjoitus, toivottavasti saitte langasta kiinni ja tuli edes hetkeksi olo, ettei tarvitse ottaa paineita muista, vaan kehittää sitä omaa mahtavuuttaan eteenpäin! 😉